Tekijä: Toni Brigatti

Lapin lahja Maiden maailmalle eli Tammisen Mika, joka tunnetaan Rautaneidon foorumilla paremmin nimimerkillä rocker, kommentoi seuraavassa suhdettaan Maideniin. Mika on tutkaillut Maidenin touhuja jo 80-luvun alusta saakka, joten perspektiviä löytyy häneltäkin.

1. Kuka ja mistä? (ikää, sijaintia, ammattia, perhettä, auton merkkiä, kengän kokoa, seksuaalinen suuntautuminen, lempiolut, koska sait viimeksi ja missä?)

Mika rocker Tamminen Rauman läheltä Lapista. Ikää on 38,perheeseen kuuluu vaimo ja kissa. Tällä hetkellä olen lähihoitaja-opiskelija, aikaisemmin tein atk/toimistotöitä. Harrastuksena musiikki, kitaraa olen 80-luvulta asti soitellut ja yleensäkin hevin parissa viihtynyt. Rauman Lukon toilailuja tulee myöskin seurailtua.

2. Maidenia vuodesta…? Mistä kaikki lähti? Onko rakkaus edelleen tulista vai onko kiima tasaantunut?

Piece of Mindin ajoista se taisi alkaa, kuitenkin lopullinen tajunnanräjäyttäjä oli Powerslave. Live after death oli silloin yläasteella jotain mullistavaa ja sitä tuli luukutettua päivittäin. Somewhere in time oli heti ilmestyttyään kovaa valuuttaa sekin. 7th Soniin en päässyt oikein käsiksi ilmestyttyään ja NPFTD:n myötä alkoi kiinnostus laskemaan FOTD:n herättäessä sen uudestaan. Blaze-era oli omalta osalta pettymystä, varsinkin X-Factor. Brucen paluu ja BNW herättivät totaalikiiman uudelleen eloon. Ja sillä tiellä ollaan edelleen.

3. Miksi? Minkä takia Maiden? Onko sinulla muita jumalia?

Maidenin musiikki on aina ollut sitä, mitä musalta vaadin, eli voimaa, harmonioita ja mielenkiintoisia lyriikoita. On ollut aikoja, jolloin Maiden ei aina ole ykkönen ollut, kuten 80/90-lukujen vaihde. Mutta pitkässä juoksussa he ovat kuitenkin paikkansa pitäneet.

Judas Priest on välillä ollut ykkösenä, nyt he ovat vakiinnuttaneet kakkostilansa. Scorpions, U.D.O ja Def Leppard ovat aina olleet myös kärkisijoilla.

4. Mottosi?

So understand-don't waste your time always searching those wasted years

5. Paras Maiden-aiheinen muisto?

Kyllä se taitaa olla viime kesän stadikan keikka. Kun aikoinaan ei ollut mahdollisuutta päästä World Slavery Tourille, niin oli loistavaa saada mahdollisuus nähdä saman teeman biisit, lavasteet sun muut livenä.

6. Suosikkialbumi ja -biisi perusteluineen?

Pitkän aikaa Somewhere in time oli ykkösenä, mutta ilmestymisestään asti AMOLAD on kärkisijaa pitänyt. Raskasta, eeppistä kamaa ja loistavia lyriikoita. Lisäksi levy yhdistyi saumattomasti omaan vaikeaan elämäntilanteeseen silloin. Suosikkibiisi on paha mainita, kun niitä loistavia on niin paljon. Mutta jos pakko on joku nostaa, niin Powerslave

taitaa se ykkönen olla. Täydellinen biisi joka osa-alueella.

7. Oletko Fan Clubin jäsen? Jos olet, kuinka pitkäaikainen? Mitä mieltä olet FC:n toiminnasta?

Joo, IMOCiin kuulun kyllä. Valittamista ei ole, kun First to the barrieritkin tuli kesällä saatua, hoh. Tosin foorumi siellä on välillä aika sillisalaattia.

8. Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä tai yhtiön muita miehiä/naisia? Ketä, missä, miten tapaaminen meni, minkälaisia olivat?

Paulin ja Blazen olen tavannut äijien Suomen keikkojen yhteydessä. Paul on kyllä aika kumma tyyppi, ei tiedä koska saa nimmarin ja koska turpaansa, heh. Blaze on cool jätkä, jonka kanssa olisi mukava höpistä enemmänkin.

9. Kuinka monta kertaa olet nähnyt Maidenin konsertissa? Mikä on ollut paras keikka? Onko ajatus käydä tänä vuonna vielä jossain vai sitten kun tulevat seuraavaksi Suomeen vai onko keikoilla käynti homojen hommaa?

Todella vähän on keikkoja takana siihen nähden, kuinka kauan olen bändiä seurannut, eli ainoastaan kolme kappaletta. Eniten kyrsii AMOLAD-tourin missaaminen, mutta on tilanteita kun ei vaan homma onnistu. Paras keikka on tähän asti viime kesän Stadikan keikka. Koska Maidenilla ilmeisesti ei ole kovin monta rundia enää edessä, niin tulen olemaan paikalla aina kun Suomessa keikkailevat. Ulkomaillekin tekisi mieli, mutta rahatilanne ei anna myöten.

10. Keräiletkö Maiden matskua? Minkälainen kokoelma sinulla on? Maiden tatuoinnit ym. über-jutut?

En ole mikään himokeräilijä. Toki levyt/dvd:t löytyvät ja monta bändipaitaa jne, mutta mitään tatskoja en ole edes harkinnut ottaa. Ei ole mun juttu.

11. 2010 ja uusi Maiden albumi – minkälaiset odotukset ja ajatukset uudesta materiaalista?

AMOLAD oli niin loistava levy, että siitä on paha pistää enää paremmaksi. Olisi ehkä ollut tyylikästä lopettaa juuri tähän, mutta toivotaan että jätkät pistävät vielä yhden kovan lätyn ulos. Haluaisin nyt levyn, jolla on eeppisiä elementtejä, mutta ei enää 7-10-minuuttisia biisejä. Jotenkin AMOLAD oli täyttymys tällä osastolla ja nyt pitäisi pikkaisen vetää simppelimpään ilmaisuun. Mielenkiinnolla odottelen, mitä sieltä tulee.

12. Käytkö usein Rautaneidon sivuilla? Mikä sivuissa on mielestäsi parasta ja mitä toisaalta haluaisit vielä lisää ja kehittää?

Rautaneidossa käyn päivittäin, nimenomaan foorumilla. Pääsivustolla voisi pistää vaan lisää kolumneja, analyysejä levystä jne…

Parasta tosiaan on foorumi, jossa olen viihtynyt alusta asti. Samaan malliin jatketaan.

Kiitos Mika haastattelusta ja nautitiaan oluset, kun joskus seuraavan kerran törmätään!

Asa – helvetin enkelin näköinen kullanmuru Lahdesta – on toiminut Rautaneito.comin moderaattorina sekä adminina jo iät ja ajat. Metallimiehen perikuva soittaa Maiden Hell tribuuttiyhtyeessä kitaraa ja on yleensä aina mukana kaikkialla, missä Maiden maailmassa tapahtuu. Asa on varmasti hyväsydämisin kaveri, mihin olen törmännyt Maiden faniporukoissa pyöriessä. Ulkonäkö pettää pahasti, joten menkää vetämään ukkoa hihasta, tukasta ja vaikka parrasta. Juttu kirjoitettiin maaliskuussa, joten Otto Adrianinkin on jo kohta vuoden. Meillä on täällä toimituksessa vähän ruuhkaa, sori…

1. Kuka ja mistä? (ikää, sijaintia, ammattia, perhettä, auton merkkiä, kengän kokoa, seksuaalinen suuntautuminen, lempiolut, koska sait viimeksi ja missä?)

Atte Asa Karstila, 30-v Metallipää Hollolasta. Postinkantaja, naimisissa Heli Karstilan kanssa, ja ylpeä 6kk vanhan Otto Adrianin isä. Kaikenlainen musiikkitoiminta harrastuksena, rumpuja soittelen Exordiumissa ja Goatsodomyssa, sekä kitaraa Maiden Hell tribuuttiorkesterissa.

2. Maidenia vuodesta…? Mistä kaikki lähti? Onko rakkaus edelleen tulista vai onko kiima tasaantunut?

Maiden, Twisted Sister ja W.A.S.P soi kasettisoittimessa jo ala-asteella, mutta silloin ei pahemmin kiinnostanut kuin jalkapallon pelaaminen ja yleinen sählääminen. Varsinainen tietoinen kolahdus tapahtui 1992, kun veli osti Anttilasta Fear of the Darkin LP:n. Afraid to shoot strangersin kitaramelodia kolahti kuin miljoona volttia, ja sitä tuli walkmanilla kelailtua aluksi koko ajan. Sittemmin myös muut biisit aukesivat enempi, ja siitä eteenpäin kaikki viikkorahat tuli käytettyä muiden Maiden levyjen metsästykseen divareista. Tuntui mahtavalta kun aina ostamani Maiden levy kuullosti jopa paremmalta kuin edellinen.

Näin jälkikäteen asiaa tarkasteltuna siirtymä Fear of the Darkista Number of the beastiin, seventh soniin, Powerslaveen ja Somewhere in Timeen on melkoinen, jälkimmäisten eduksi tietysti, eikä ihme että kuullosti hyvältä! Fear of the Darkin materiaalin epätasaisuudesta huolimatta levyllä tulee aina olemaan minulle pieni lisäarvo levynä, joka laukaisi minun Maiden manian täyteen kukoistukseen, joka jatkuu vielä tänä päivänäkin erittäin viriilinä. Lapsen syntymä on luonnollisesti karsinut ylimääräisiä reissuja ja menoja, sekä hillitöntä levyjen ja kaman keräilyä, mutta en vielä aio heittäytyä täysin kiikkustuoliin. Pienellä säätämisellä ja huolellisella suunnittelulla pysyttelen kyllä vahvasti mukana Maiden kuvioissa vielä pitkään!

3. Miksi? Minkä takia Maiden? Onko sinulla muita jumalia?

Luulen että iällä on paljon tekemistä asian kanssa. Olin ihastuksen aikaan kukkeimmassa (esi)teini-iässä, ja juuri silloin sitä muovaa minuuttaan ja identiteettiään tulevaa elämää varten. Maidenin upeat biisit, taitavat soittajat yhdistettynä Eddien komistamiin levyn kansiin tekivät tähän jätkään lähtemättömän vaikutuksen.

Maiden on minulle aina ollut ylivertainen rakkaudenkohde, mutta Manowar häviää vain hiuskarvan verran kisassa. Olen siis myös fanaattinen Manowarrior. Seuraavat lempibändit ovat ARIA, Accept ja Judas Priest.

4. Mottosi?

Not to serve in heaven, but one day rule in Hell!

5. Paras Maiden-aiheinen muisto?

Johtajan järjestämä reissu Prahaan 2005. Porukka oli loistava, Praha oli loistava, sää oli loistava, absintti oli loistavaa ja Charlotte the Harlot keikalla oli yllättävyydessään loistava! Tuo kostea reissu oli kyllä legendaarisuudessan jo niin maaginen, ettei myöhemmät (joskin loistavat nekin) reissut ole millään yltäneet samalle tasolle. (kiitos itsellesi, 100 % samaa mieltä. toim. huom.)

6. Suosikkialbumi ja -biisi perusteluineen?

Ylivoimaisesti Seventh son of a sevent son, ja nimikköbiisi. Levy on kokonaisuutena alusta loppuun silkkaa timanttia. Levyn teema ja soundit lyövät mahtavasti kättä muodostaen lähes pseudosatanistisen Rockoopperan. Ainoastaan Can I play with madness on pieni notkahdus levyn laadussa, mutta jos kyseinen biisi olisi jollain muulla levyllä, niin se olisi varmasti paljon parempi. Nyt se kärsii muiden biisien varjoon jäämisestä, yksinkertaisesti liian kovassa seurassa.

7. Oletko Fan Clubin jäsen? Jos olet, kuinka pitkäaikainen? Mitä mieltä olet FC:n toiminnasta?

Juu, olen ilman muuta. Olen ollut vuodesta 2002-2003. Muistan 1992-1993 lähettäneeni Maidenin fan clubiin kirjeen (todella HC-aikaa, ei ollut nettiä vielä kuin kosteissa unissa) , ja saaneeni siletä liittymiskaavakkeen (ovat itseasiassa vielä tallessakin), mutta rahapula ja maksamisen vaikeus Englantiin lykkäsivät liittymistä vielä kymmenellä vuodella.

Nyttemmin kun FC:n kautta saa ostettua ennakkolippuja keikoille, ja osallistuttua First to the Barrier ja Heaven can wait -arvontaan, näkisin että FC:n toiminta on viimeistään nyt vuosittaisen 35 euron maksun arvoinen. Itse olen voittanut FC:n arvonnasta pääsyn Dance of Deathin ennakkokuuntelubussiin ja 2006 kierteelle n. 5 FTTB-ranneketta, joten katetta on tullut jäsenyydelle. Iron Maiden Online Club on jo itsessään rahan arvoinen tietopankki, josta kuulee heti uusimmat uutiset. Ja tuleehan jäsenmaksulle joka vuosi myös joku uusintalahja T-paidan ja vastaavan muodossa, joka taas on keräilijälle kullanarvoista matskua. FC-lehti on viimeaikoina ollut kyllä sisältöarvoltaan ja julkaisutahdiltaan selkeä pettymys, mutta se laskettakoon vaan mukavaksi bonukseksi noiden yllämainitsemieni ansioiden päälle.

8. Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä tai yhtiön muita miehiä/naisia? Ketä, missä, miten tapaaminen meni, minkälaisia olivat?

1998 eräs kaverin kaveri tapasi lämppäribändi Dirty Deedsin jätkät sattumalta Ruotsilaivalla matkalla Hellsingin keikalle, ja sai itselleen puhuttua backstage-passit. Kaverini sai toisen passin, ja kuultuani tästä vaadin myös itselleni passia. Menin iltapäivällä treffipaikalle jäähallille kaverini kanssa, ja esitin asiani Dirty Deedsin laulajakitaristille ja pyysin nätisti passia myös itselleni. Jätkä oli todella mukava ja antoi auliisti mulle passin. Siellä siis hengasin Dirty Deedsin jätkien kanssa ennen keikkaa, ja join heidän kanssaan olutta.

Maidenin takahuone oli samalla käytävällä hieman kauempana, ja sinne ei ollut asiaa, mutta satuin törmäämään Dave Murrayhin käytävällä, pyysin nimmarin ostamaani Iron Maiden lompakkoon sekä pyysin päästä kuvaan, eikä Davella ollut mitään sitä vastaan. En muista mitään käymästäni keskustelusta Daven kanssa, tuskinpa siinä sain kummmemmin sanaa suustani olin sen verran jäässä kun tapaan suuren idolini livenä.

Kitaravelhot – osa 1!

Helloweenin soittaessa olin juuri siirtymässä jäähallin kentältä takaisin Back Stage- alueelle, kun huomasin ihmislauman matkalla back stagelle. Menin tietty kärppänä kyselemään mikä porukka kyseessä, ja paljastui että olivat Suosikin kilpailuvoittajia menossa Maiden fanitapaamiseen. Näytin omaa passiani ja kysyin voinko liittyä mukaan, mikä omaksi ilokseni onnistui. Matka vei siis huoneeseen, johon hetken kuluttua saapui Blaze Bayley, Steve Harris, Dave Murray, Janick Gers ja Nicko McBrain. Olin ekstaasissa ja suorastaan paniikissa. Kamera oli valitettavasti unohtunut Dirty Deedsin takahuoneeseen, mutta sain sentään nimmarit kaikilta ja pääsin puristamaan jokaisen kättä. Nickolle ja Stevelle yritin kertoa miten paljon herrat on vaikuttaneet minun elämääni, mutta siinä liikuttuneessa tilassa en osannut pukea melkein kymmenen vuoden fanituksen tuomia fiiliksiä sanoiksi, joten päädyin vaan kiittelemään kaikesta.

Vuonna 2003 Dance of Death keikalla Hartwall Areenalla satuin säkällä törmäämään Adrian Smithiin käytävällä kun olin matkalla kentälle. Adrian oli juuri menossa Back Stagelle, ja onneksi olin salakuljettanut kameran sisälle, ja taas kasvoi muistot yhdellä valokuvalla.

Kitaravelhot – osa 2!

2006 Hakametsän hallissa Tampereella kun päästiin FTTB-rannekkeella sisään eturiviin, huomasin liian myöhään että Adrian käveli suoraan takaamme ohi. Taisi miestä hieman naurattaa kun kukaan barrierilla ollut ei huomannut häntä laisinkaan.

Lisäksi olen reissuilla törmännyt mm. Adrianin kitarateknikkoon Slovenian Orto Baarissa, bassoteknikkoon/keyboardisti Michael Kenneyhin Tampereen Hakametsän Hallissa, ja Rod Smallwoodiin useallakin keikalla. Paul Di´annon ja Blaze Bayleyn kanssa on tullut myös jutusteltua miesten omilla keikoilla Suomessa.

9. Kuinka monta kertaa olet nähnyt Maidenin konsertissa? Mikä on ollut paras keikka? Onko ajatus käydä tänä vuonna vielä jossain vai sitten kun tulevat seuraavaksi Suomeen vai onko keikoilla käynti homojen hommaa?

23.09.1998 Hellsinki Jäähalli

15.09.1999 Hellsinki Jäähalli

28.06.2003 Stockholm Stadion

30.06.2003 Hellsinki Hartwall Areena

14.11.2003 Stockholm Globen

21.12.2003 Hellsinki Hartwall Areena

28.04.2005 Praha T-mobile Arena

06.07.2005 Hellsinki Hartwall Areena I

07.07.2005 Hellsinki Hartwall Areena II

12.11.2006 Tampere hakametsä halli

14.11.2006 Hellsinki Hartwall Areena I

15.11.2006 Hellsinki Hartwall Areena II

17.11.2006 Stockholm Globen I

18.11.2006 Stockholm Globen II

02.12.2006 Milano Datchforum

11.03.2007 Athens Hellinkiko Basketball arena

02.06.2007 Slovenia Bezigrad stadion

16.07.2008 Stockholm Stadium

18.07.2008 Hellsinki Olympiastadion

19.07.2008 Tampere Ratina

Eli tasan 20 kertaa nähty nyt. Tuleville Suomen keikoille menen takuuvarmasti, ja sitä odotellessa saatan käydä keikan tai kaksi katsomassa Europassa. Olen haaveillut näkeväni Maidenin omalla kotoperällään Englannissa, joten se olisi ehkä prioriteetti nro 1. Täytyy odotella että Maiden julkaisee lisää kiertueinfoa, ja katsoa mitä paikkoja on mukana, ja mitä tuntemuksia ne herättävät.

10. Keräiletkö Maiden matskua? Minkälainen kokoelma sinulla on? Maiden tatuoinnit ym. über-jutut?

Kyllä. Lähinnä levyjä on tullut keräiltyä, ja niitä on kokoelmissa n. 400. Lisäksi keräilin muutaman vuoden konserttibootleggeja, ja niitäkin kertyi reilut 500. Kaikki kama jossa on Maiden logo tai Eddie kiinnostaa, välillä vähän liiaksikin asti.

Pieni osa Asan levykokoelmaa.

Maiden tatskoja on nyt kaksi kappaletta:

Jalassa Killers Eddie ja kädessä Seventh Son aikakaudelta lasta pitelevä Eddie lisättynä poikani nimellä ja syntymäajalla. Lisää Maidentatskoja on muhimassa pääkopassa, katsotaan mitä niistä mahdollisesti toteutan, kun on muitakin tatskaprojekteja mielessä.

11. 2010 ja uusi Maiden albumi – minkälaiset odotukset ja ajatukset uudesta materiaalista?

Upea A Matter of life and Death albumi jätti erittäin postiiviset fiilikset tulevaisuuden suhteen. Bändi näytti että se on edelleen relevantti bändi, eikä mikään Kiss-konseptilla kiertävä nostalgiapläjäys. Rankkaan edelleenkin AMOLADIN viiden parhaan Maiden levyn joukkoon. Kerrassan hieno levy, joka kestää vieläkin kuuntelua, siinä missä Brave New Worldin ja Dance of Deathin uutuudenviehätys karisi muutamassa vuodessa.

Toisaalta kun tiedetään ettei Maiden aio enää montaa studiolevyä tehdä, tässä on nyt hieman pelko perseessä. Mitä jos seuraava (viimeinen?) levy ei olekaan hyvä? AMOLAD olisi ollut bändille ja sen uralle loistava päätös, ja siitä ja sitä seuranneesta kiertueesta olisi jäänyt kaikille osapuolille hieno muisto ja hyvä maku suuhun.

Odotan uutta levyä siis ristiriitaisin fiiliksin.

12. Käytkö usein Rautaneidon sivuilla? Mikä sivuissa on mielestäsi parasta ja mitä toisaalta haluaisit vielä lisää ja kehittää?

Käyn Rautaneidon foorumilla monta kertaa päivässä, tietysti jo moderaattoriasemakin velvoittaa, mutta en pidä tätä hommaa työnä, vaan teen tätä edelleenkin rakkaudesta bändiin. Lisäksi olen tavannut foorumilla, sen reissuilla ja muilla oheistapahtumilla niin paljon loistavia ystäviä, että jo heidän takiaankin on ilo kirjautua sivuille tarkastamaan mitä heille kuuluu ja mitä sanottavaa heillä on.

Rautaneidon pääsivuja tulee vilkaistua aina välillä, ja katsottua mitä kaikkea uutta sinne on mahdollisesti tullut. Kaikenlaisia raportteja ja kolumneja on ilo lukea.

Kiitti Asalle haastattelusta ja sori, että vähän kesti julkaiseminen!