Edellisessä blogimerkinnässä uumoilin kahta keikkaa Hartwallille ja todellisuudessa saatiin yksi keikka Stadikalle 8.7.2011. Yllättävän pitkälle ensi kesään menee konsertti ja myös albumin luonteen huomioon ottaen Stadion on outo valinta konserttipaikaksi, koska uuden albumin pitkät progressiiviset kappaleet olisivat omiaan hyvän valoshown kanssa, mikä ei Suomen kesässä välttämättä ole mahdollista ellei nyt oteta jotain porilaista syöksyvirtausta ensi kesäksikin mukaan värittämään kokemusta. Lisäksi merkittävä huomio oli, että varmuuden vuoksi Ratinan Stadion oli varattuna seuraavalle päivälle konserttitarkoitukseen, jos lippumenekki olisi ollut samanlaista kuin vuoden 2008 konserttiin, jolloin Stadikan keikan liput vietiin käsistä jo ekana päivänä.
Miksi nyt myynti ei vetänyt samalla tavalla verrattuna Somewhere Back In Time Touriin? Jotain vaikuttanee edelliseen verrattuna se, että kyseessä on uuden albumin kiertue eli viimeksi tiedettiin etukäteen, että Stadikalla on mahdollista saada pieni aikamatka vuoteen ´85, jolloin Rime of the Ancient Mariner oli mukana setissä huipennuksena. Toisaalta uusi albumi on yksi Maidenin kaikkien aikojen suosituimmista, minkä luulisi lisäävän lippujen menekkiä. Toinen vaikuttava tekijä on tietysti tiivis keikkailu Suomessa. Ehkä suomalaisia vaivaa jo hienoinen turnausväsymys ja keikoille lähtee se osasto, jonka periaatteena on, että kaikki Maidenin Suomen keikat käydään katsomassa.
Maidenin virallisen Fan Clubin pre-sale toimi erinomaisesti teknisesti ottaen. Itseäni vitutti se, että faneille ei tarjottu mahdollisuutta ostaa lippuja katsomoon parhailta paikoilta vaan katsomoon halunneet saivat tyytyä D-katsomon piippuhyllyyn. Kysyin asiaa Live Nationilta ja tämä oli kuulemma ollut artistin ohje. Samaan aikaan toisaalta joku Events Club myy 220 eurolla firmoille tikettejä parhaille paikoille. Niin, saahan siihen hintaan nakkia ja tikkuperunoita ja olla päivän VIP.
Liput tulivat myyntiin torstaina 30.9. klo 9.00 ja kuten yleensä Lippupalvelun serveri kiljahti välittömästi. Puolen tunnin päästä alkoi netin kauttakin saada ostettua varsin helposti hyville paikoille A-katsomon alariveille jopa vierekkäisiä paikkoja. Maiden uskovaisen kanssa tekemisissä olevat työkaverit ymmärsivät hyvin totta kai, että loppuvuoden myyntiennustepalaveri keskeytyy siksi aikaa, että tärkeimmät asiat saadaan järjestykseen. First things first.
Uudesta albumista: autossa edelleen pyörii, mutta tavaksi on nyt jostain syystä tullut aloittaa kuuntelu kakkosena tulevasta El Doradosta siitä yksinkertaisesta syystä, että intro on niin ylipitkä ja todella paska, että ei sitä jaksa oikeasti usein kuunnella. Levy etenee omalla painollaan ja timanttiketjun pakkiparina häärii kaksikko Isle of Avalon ja Starblind. Nämä kaksi ovat albumin ehdotonta eliittiä! Jostain ihmeen syystä seuraavaksi skippaan nykyään aina kaksi seuraavaa kipaletta eli Talismanin ja Man Who Would Be The kingin. Ensin mainitun intro nimittäin on niin vaatimaton ja ylipitkä, että melkein nukkuu rattiin. Lisäksi se muistuttaa todella paljon Legacyä, joka taas on Maidenin B-osastoa. Murrayn The Man… on kelpo kappale, mutta ei oikein sytytä vaan vaatii luurit korvalle ja oman rauhan. Ja ehkä syynä skippausefektiin on myös viimeisellä biisillä eli Where The Wild Wind Blowsilla, joka viimeksi eilen kastoi silmäkulman kohdassa, jossa lauletaan:
”He sees the picture on the wall, it’s falling down
Upside down
He sees a teardrop from his wife roll down her face,
Saying Grace
Remember times they had, they flash right through his mind
Left behind
Of a lifetime spent together long ago
Will be gone”
