Taneli Fender Rantala on Rautaneito.com foorumin vakiokasvoja ja osa sitä erittäin suurta ryhmää nuoria Maidenin 2000-luvulla löytäneitä faneja, jotka ovat nykyisen suursuosion takana eli ns. kolmatta Maiden-fanipolvea. Vaikka mies ei nyt aivan selvästi tunnustaudukaan über-Maiden-faniksi, niin kyllä elämänstoorissa on tuttuja piirteitä ja selviä oireita todella pahasta Maiden-syndroomasta, joka ei hevillä lähde.
Seuraavassa maaliskuu 2011 fanin haastattelu:
1. Esittele itsesi. Kuka, mistä, ikä, perhestatus, koulutus, ammatti, harrastukset?
Taneli Rantala lukee syntymätodistuksessa nimen kohdalla, ja olen iloisesti 18-vuotias lukiolainen pääkaupunkiseudulta. Kuten kuvasta näkyy, koulutus on toistaiseksi vielä pahasti kesken, mutta tällä hetkellä tulevaisuudensuunnitelmat näyttävät lukion jälkeen suuntautuvan erittäin suurella todennäköisyydellä poliisin ammattia kohden, vaikka toisena vaihtoehtona pyörii vieläkin vahvasti Teak. Koulun ohella harrastuksiin kuuluu hyvinkin oleellisesti musiikki, joka pahimmillaan vie vapaa-ajasta tilaa neljän bändin ja kahden musikaalin verran. Sen lisäksi pyrin vielä muutaman kerran viikossa toimimaan entisen pääharrastukseni jääkiekon parissa. Jääkiekon suhteen olen varsinainen takinkääntäjä; kun kiinnostus pelaamista kohtaan lopahti, vaihdoin puolta ja toimin nykyään erotuomarina juniorisarjoista vähän isompienkin karjujen mittelöihin.
2. Miten olet eksynyt Rautaneito.com sivuille? Koska tämä tapahtui? Kuinka usein käyt sivuilla? Olisiko mielessäsi kehitysehdotuksia sivustollemme? Tapaatko sivuston muita jäseniä oikeassa maailmassa?
Jos muistini ei petä ihan totaalisesti, löysin Rautaneidon joskus vuoden 2005 loppupuolella. Alkuun seurailin keskustelupalstaa ulkoa käsin ennen kuin uskalsin rekisteröityä, mutta joskus vuoden 2006 puolella sitten pistin hakemuksen sisään Rautaneito.comin kaikkein pyhimpään ja siitä lähtien olen enemmän tai vähemmän aktiivisesti laukonut omia alaleuattomuuksiani pitkin palstaa. Oli pakko tarkistaa rekisteröitymisen ajankohta foorumilta ja samalla selailin myös hiukan vanhoja viestejäni – kylläpä tosiaan aika rientää. Meikäläinenhän on ollut vielä ihan nassikka aikoinaan rekisteröityessäni ja kieltämättä yrityksen ja erehdyksen kautta on foorumin säännötkin tulleet tutuiksi.
Aikoinaan saatoin päivitellä sivustoa ja keskustelufoorumia montakin kertaa päivässä, pahimmillaan saatoin huvikseni lueskella vuosikausia vanhoja topickeja alusta saakka useaankin kertaan ihan vain saadakseni selville, mitkä asiat ovat aiemmin olleet polttavia puheenaiheita. Nyt viimeisen puoli vuotta on ollut vähän hiljaisempaa, sillä elämä on tuonut tullessaan monenlaisia haasteita, jotka syövät aikaa kiireettömältä foorumin selailulta, eikä minun mielestäni mikään ole typerämpää kuin lukea viestiketjuja juosten kusten ja liian nopeasti silmäillen.
Mielestäni Rautaneito.com on edelleen ehdottomasti parhain suomalainen keskustelufoorumi, jonka käyttäjäkuntaan kuulun. Parannusehdotuksia ei toistaiseksi ole, sillä ulkoasu on juuri niin kuin pitääkin, ylläpito toimii malliikkaasti ja keskustelun tasokin on vähintään kiitettävää.
Oikeassa elämässä en Rautaneito.comin sakkia ole ihan kauheasti koskaan syystä tai toisesta tavannut. Lukemattomia naamoja on tullut tietysti keikoilla jo pelkän Rautaneito -vaatetuksen johdosta moikkailtua, mutta säännöllisesti en Rautaneidon käyttäjäkunnasta tietääkseni tapaa oikein ketään. Jos joku pitää mainita, niin ainakin Osiris löytyy esimerkiksi Facebook-kavereistani ja kyseiseen äijään onkin tullut muutamaan kertaan eri tilanteissa törmäiltyä. Olisi kyllä pirun mukavaa törmäillä enemmänkin foorumin aktiivikäyttäjiin.
3. Onko Iron Maiden suosikkiyhtyeesi, miksi? Kuinka pitkäaikainen kannattaja olet? Mitkä muut orkesterit saavat jalan vipattamaan?
Syystä tai toisesta olen aina yrittänyt välttää nimeämästä mitään orkesteria suosikkiyhtyeekseni, sillä musiikkimakuni on niin laaja, että sellaisen toimenpiteen suorittaminen olisi käytännössä mahdotonta. Iron Maiden on kuitenkin vaikuttanut hyvin monella tavalla elämääni; Maiden sai minut aloittamaan soittamisen (josta myöhemmin onkin muodostunut todellinen henkireikä) ja avasi minulle täysin uuden maailman ollessani juuri sopivan herkässä iässä. Samaan syssyyn Maidenin fanittaminen on tuonut mukanaan kasan uusia kavereita, loistavia keikkakokemuksia sekä ylipäänsä elämäniloa ja potkua, kun meinaa liukastella pää edellä paskakasaan räntäsateessa. Maiden on yksi niistä hyvin harvoista bändeistä (ellei jopa ainoa), jolla on ollut ja on edelleenkin merkitystä elämässäni. Toisin sanoen Maiden on lempiorkesterini, ja sitä paitsi kaikkihan tietävät, että Adrian Smith on edelleen poikamaisen hymynsä ansiosta kovin jätkä ikinä.
Iron Maidenin löysin muistaakseni joskus vuosien 2003 ja 2004 vaihteessa kaverini CD-soittimen kautta. Kaveri oli ilmeisesti saanut Edward the Great -kokoelman synttärilahjaksi ja päätti tehdä hyväuskoiselle kaverilleen pikku jekun. Kyseinen jannu nimittäin iski Rock In Rio -liveversion Fear of the Darkista soimaan ja häpeämättömänä mulkerona väitti, että biisi on koko ajan yhtä rauhallinen kuin ensimmäinen säkeistö. Biisin räjähtäessä käytännössä korville koin sen legendaarisen valaistuksen hetken; Mitä helvettiä tää oikein on? Fear of the Darkin kuultuani oli pakko saada tietää kyseisestä bändistä aina vain lisää, ja sille tielleni jäin. Sellainen hauska anekdootti Maideniin tutustumisesta on vielä kerrottava, että aluksi luulin Fear of the Darkin nimen olevan tuttavallisesti Fear of the Dog ja luulin, että Rock in Rio -vedolla jannut olisivat suunnilleen parikymppisiä. Kertoo siis paljon soiton tiukkuudesta ja Brucen soundista, kun kuullosti parikymppiseltä.
Muuten musiikkimakuni aaltoilee täysin laidasta laitaan lähinnä mielentilojen perusteella. Joinakin päivinä saatan kuunnella Michael Jacksonia tai vaikkapa koko ihmiskunnan musiikillisen kehityksen pahinta kardinaalisyntiä eli euroviisuja, toisina päivinä taas saattaa pudota pelkästään Deep Purple ja Black Sabbath, kolmansina päivinä taas vaikkapa Slayer ja Saksan suurin ylpeys, Rammstein.
Oli miten oli, musiikkimakuni ei rajoitu käytännössä kuin uudempaan fuusiojazziin, amerikkalaiseen ganstarappiin, kansanmusiikkiin ja siirappisiin iskelmiin, joita en pysty kuuntelemaan. Muuten mulle putoaa käytännössä aivan kaikki.
4. Mikä on suosikkialbumisi Maidenin kataloogista ja miksi?
Kieltämättä tähänkin on mielettömän vaikeaa vastata, koska Maidenilla on niin monta tasaisen loistavaa albumia kamppailemassa parhaan paikasta. Hetken miettimisen jälkeen ensimmäinen assosiaatio kuitenkin piti paikkansa; Rock In Rio -livelevy kulminoi minulle koko Maidenin syvimmän olemuksen häikäisevänä livebändinä aina pitkien, eeppisten biisien mutkitteluista lyhyempiin runttauksiin. Tällä levyllä myös soundimaailma on livelevyistä ylivoimaisesti paras, sillä jopa kulahtanut Wrathchildkin kuullostaa loistavalta.
5. Oletko koskaan nähnyt Maidenia livenä? Kuinka monta kertaa? Missä? Koska? Paras näkemäsi keikka?
Maidenin olen todistanut livenä neljästi. Kertaalleen vuosina 2005 ja 2006 Early Days- ja A Matter of Life and Death -kiertueiden aikaan ja kahdesti Somewhere Back in Time -kiertueella. Näkemistäni keikoista paras oli ehdottomasti Somewhere Back in Time -kiertueen Helsingin-keikka Olympiastadionilla. Vaikka odotukseni Olympiastadionin toimivuudesta keikkaolosuhteissa aiempien kokemuksieni perusteella oli vähintäänkin varautunut, kyseinen repäisy oli paras keikka jonka olen koskaan livenä todistanut. Siitä kertovat varmasti myös omaa kieltään muistikuvat kyseisestä keikasta; muutamia teräviä piirtoja lukuunottamatta sumuisia ja utuisia muistikuvia, vähän kuin olisin ollut hirveässä seipäässä heilumassa Stadikalla, vaikka tarkoituksenmukaisesti pysyttelin alkoholista erossa koko päivän.
6. Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä tai yhtiön muita miehiä/naisia? Ketä, missä, miten tapaaminen meni, minkälaisia olivat?
Harmi kyllä en ole koskaan päässyt tapaamaan ketään Iron Maidenin organisaatiosta. En bändiä, en edes roudareita. Se on kyllä kieltämättä vieläkin yksi iso unelma, jos pääsisi tapaamaan bändin herroja, mutta saapa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
7. Oletko virallisen Iron Maiden Fan Clubin jäsen? Jos olet, kuinka pitkäaikainen? Mitä mieltä olet FC:n toiminnasta?
Olen ollut muutaman vuoden verran Maidenin Fan Clubin nettijäsen. Vaikka muistan saaneeni FC:n varsinaisen jäsenyyden lahjaksi, asia vain jäi aina hoitamatta. Nettijäsenenä ainakin hommat toimivat maksusta lähtien aina palveluiden käyttöönottoon asti erittäin mallikkaasti. Lähinnä minua kiinnostivatkin kiertuepäiväkirjat ja -valokuvat, FTTB-rannekkeiden arvonta sekä etuosto-oikeus keikkalippuihin, joka poisti huimasti vaivaa lippujen hankinnassa, sillä en ole koskaan kovin innokkaasti lähtenyt jonottamaan yöksi lippuluukulle. Varsinaisen FC:n toiminnasta olen kuullut vähän yhtä sun toista, mutta ainakin omalla kohdallani asiat toimivat varsin mallikkaasti, muistipa Maidenin ikioma bottikin lähettää onnittelusähköpostin syntymäpäivänä.
8. Mitä mieltä olet Maidenin livelevyjulkaisupolitiikasta, kun lähes jokaisesta kiertueesta on viime vuosina ilmestynyt tuotos? Pidätkö sellaista touhua rahastuksena? Ostatko livelevyt?
Maidenin kohdalla livelevyt ovat henkilökohtaisesti minulle erikoistapauksia. Jostain syystä olen aina odottanut livelevyjä aina kuin kuuta nousevaa, sillä Maidenhan tunnetusti on tiukimmassa kunnossaan livenä. Jokainen livelevy on käytännössä poikkeuksetta ollut soitannollisesti vähän helvetin tiukkaa, vaikka esimerkiksi A Real Live Dead Onessa tuhnut soundit hieman häiritsevätkin. Uudempia livelevyjäkään en vaihtaisi pois, vaikka Mr. Shirley ei ole niissä mielestäni järkyttävän hyvin onnistunutkaan.
9. Miten suhtaudut bootlegeihin? Jos omistaisit jonkun sellaisen (et tietenkään omista, koska nehän ovat laittomia), mikä olisi suosikkibootlegisi Maidenin keikoista?
Pari vuotta takaperin omistin muutamankin bootlegin, mutta myöhemmin tilanpuutteen takia virtuaalisessa muodossa olleet päätyivät tuhon tielle. Syystä tai toisesta en ole koskaan pahemmin ollut bootlegien perään, vaikka muutamia onkin joskus tullut hoidettua itselle ja vaihdeltua tuttujen kanssa. Niistä bootlegeistä jotka olen joko omistanut tai omistan vieläkin, parhaimpia varmaan ovat olleet Somewhere Back In Time -kiertueen Porto Alegren videobootti sekä A Matter of Life and Death -kiertueen toisen Stadin-keikan audiobootti, koska sain sen käsiini varsin nopeahkosti oltuani ensin todistamassa kyseistä keikkaa.
10. Keräiletkö Maiden matskua? Minkälainen kokoelma sinulla on? Onko sinulla Maiden tatuointia tai muuta HC-osastoa?
Jostain syystä en ole koskaan ollut erikoisemmin keräilyn perään, sillä minulle itse musiikki ja sen takana olevat henkilöt ja heidän ajatuksensa merkitsevät enemmän. Siitä johtuen kokoelmani rajoittuu lähinnä vähän vajaaseen koko diskografiaan. Studio- ja livelevyt omistan kaikki joita elinaikanani on ollut tarpeeksi hyvässä formaatissa saatavilla (siitä johtuen esimerkiksi Maiden England puuttuu vieläkin), muutaman sinkun, läjän bändipaitoja ja muuta pientä tilpehööriä aina seinälipuista hikinauhoihin. Ainoat kokoelmasta puuttuvat helmet joiden puuttuminen oikeasti harmittaa, ovat Best of the Beast, Eddie's Archive ja Ed Hunter, vaikka niiden metsästäminen onkin lähinnä asenne- ja ajankäytöllinen kysymys. No, ehkä vielä jonain päivänä.
11. Mielipiteesi Maidenin tuoreimmasta studioalbumista The Final Frontier – minkälaiset odotukset ja ajatukset sinulla oli uudesta materiaalista ja täyttyivätkö ne? Mitä arvelet, jääkö albumi Maidenin viimeiseksi studioalbumiksi?
Final Frontier tietyllä tapaa täytti paljonkin odotuksia; niin hyviä kuin huonojakin. Tietysti olin salaa mielessäni toivonut paluuta Somewhere in Timen tyylisiin äänimaisemiin ja esimerkiksi biisien pituuksiin, mutta sisimmässäni taisin silti tietää asian olevan hyvin suurella todennäköisyydellä toisin. Ja niinhän siinä tosissaan kävi; Final Frontierilla on muutama aivan loistava biisi ja paljon hyviä hetkiä, mutta myös aivan turhaa pitkitystä ja ylipäänsäkin riffien toistamista. Myös se aikoinaan enemmänkin puhuttanut puheripuli lyriikoiden suhteen häiritsi, sillä niitä tuntui löytyvän usemmankin sivun verran per biisi. Vaikka muutamasta nimeltämainitsemattomasta kappaleesta voisin helpostikin leikkailla puolet pois, täytyy silti antaa kunniamaininta ainakin Mother of Mercylle, Starblindille ja When the Wild Wind Blowsille. Hienoja biisejä molemmat, ja tähän loppuun on vielä pakko todeta, että viimeksi mainittu on ehkä yksi Maidenin parhaista biiseistä ikinä. Niin seesteistä ja kaunista.
12. Onko elämää Iron Maidenin jälkeen, kun bändi pistää pillit pussiin?
Tottahan toki elämää on Maidenin jälkeenkin, mutta se luultavasti tulee olemaan kovin erilaista. Melkeinpä voisi sanoa, että siinä vaiheessa osa elämää on jäänyt elämään muistoihin. Sen verran pitkään olen nuoresta iästäni huolimatta Maidenia ehtinyt aktiivisesti seurailla, että luulisi lopettamispäätöksen jossain tuntuvan. Vähintäänkin korkkaan viskipullon ja laitan levyt soimaan ja kovaa. Luojan kiitos musiikki joka tapauksessa on ikuista, eikä sitä kautta Maiden kuole koskaan.
13. Oletko menossa Olympiastadionille 8.7.2011 katsomaan Maidenia? Oletko menossa muille Maidenin keikoille vuoden 2011 aikana?
Toistaiseksi en ole menossa Stadikalle fiilistelemään, sillä erittäin todennäköisesti tieni vie aivan toiseen suuntaan siinä vaiheessa kesää, enkä sen takia omista lippuakaan. Mikäli kuitenkin aikaa liikenee, täytynee yrittää hoitaa jollain keinolla itseni keikalle. Oli miten oli, tarkoituksena olisi Helsingin-keikan missauksen johdosta lähteä muutamaa päivää aikaisemmin Tanskan Roskilde-festareille fiilistelemään uudestaan oranssia tunnelmaa ja ehdottomasti Maidenia. Sen verran on pakko mainostaa, että jos mahdollisuuksia liikenee, kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa Roskilden meininki, sillä edellisvuoden kokemusten perusteella Maiden ja Roskilde yhdessä ovat parempaa kuin mikään.
14. Minkälaisia terveisiä haluat lähettää kaikille fanaattisille suomalaisille Iron Maiden -kannattajille?
Suomalaiset Iron Maiden -fanit ovat parasta kansaa maailmassa. Pidetään ihmeessä lippu yhtä korkealla kuin minne se on nyt jo nostettuna, sillä Maiden on todellakin sen ansainnut, kuten myös me.
15. Mikä on sinun mottosi?
Ihminen tekee elämästään elämisen arvoisen itse; tekemällä pääasiassa niitä asioita, mitä haluaa ja mitä rakastaa. Ja jos on pakko tehdä mitä ei halua, tekee sen vähintäänkin niin, miten itse haluaa. ;D
Kiitoksia Fenderille haastattelusta ja tsemppistä!
