Vaikka Iron Maidenin vuonna 1982 julkaistua ”The Number of the Beast” -pitkäsoittoa pidetään -varsin perustellusti- yhtyeen läpimurtolevynä, oli sen seuraajalla, vuoden 1983 ”Piece of Mind”illa niinikään varsin suuri merkitys yhtyeen tulevaisuudelle.
”The Beast on the Road” -maailmankiertueen päätyttyä Japaniin joulukuussa 1982, Maiden oli tietyssä mielessä varmistanut asemansa ykkösluokan nimenä Euroopassa, Japanissa ja Australiassa. Yhdysvalloissa bändi oli kuitenkin vielä verrattain uusi ja tuntematon nimi. Jenkkilää oli kyllä kierretty jo kahdella edellisellä kiertueella, mutta lähestulkoon pelkästään ns. ”lämmittelybändin” ominaisuudessa.
Vuoden 1983 levy ”Piece of Mind” ja sen tiimoilta tehty ”World Piece Tour 1983” muuttivat asian. Albumin myötä yhtye teki ensimmäisen kerran täysimittaisen kiertueen pääesiintyjänä myös Yhdysvalloissa. Näinollen lienee perusteltua sanoa, että vaikka ”The Number of the Beast” periaatteessa aloitti Maidenin maailmanlaajuisen suosion, oli ”Piece of Mind” se lopullinen niitti, jolla myös maailman suurimmat musiikkimarkkinat ”valloitettiin”.
Kuten kaikkia siihenastisia Iron Maiden albumeja, myös ”Piece of Mind”in tekemistä varjosti jälleen ”ei toivottu” miehistönvaihdos. Tällä kertaa yhtyeessä vaihtui rumpali. Kolmella ensimmäisellä levyllä soittanut Clive Burr joutui väistymään syrjään bändin riveistä hyvin pitkälle samoista syistä, kuin edelliset potkut saanut Paul Di´Anno (kts. The Number of the Beast -albumianalyysi). Burrin flirttailu päihteiden kanssa alkoi vaikuttamaan bändin lavaesiintymiseen ja aikatauluihin, joten potkut olivat ainoa vaihtoehto, jotta bändi pääsisi jatkamaan hyvässä nosteessa olevaa uraansa. Mitä ilmeisimmin Burrille annettiin mahdollisuus skarpata, mutta ryhtiä ei löytynyt riittävästi. Ero tapahtui kuitenkin jonkinlaisessa yhteisymmärryksessä, sillä ”Piece of Mind”in kansiteksteissä miehelle lähetetään lämpimät terveiset. Muiden bändin jäsenten lukuisten haastattelujen perusteella ero oli kipeä, mutta ainoa vaihtoehto.
Clive Burrin seuraaja löytyi hyvin läheltä. Rumpaliksi kiinnitettiin Nicko McBrain niminen herrasmies. Suuresta persoonastaan ja kaoottisesta huumorintajustaan, mutta ennenkaikkea rumpujensoittotaidoistaan tunnettu McBrain oli Maidenin jäsenten tuttu jo entuudestaan. Lukuisissa eri kokoonpanoissa soittanut muusikkoveteraani oli kiertänyt yhdessä Maidenin kanssa Trust-nimisen ranskalaisbändin riveissä Euroopassa jo vuonna 1981, ja myöhemmin myös ”The Beast on the Road” -kiertueella. Ehtana brittinä McBrain tapasi hengailla kiertueilla mielummin maanmiestensä, kuin oman yhtyeensä fransmannien kanssa. McBrain oli ennen virallista liittymistään Maideniin jopa esiintynyt bändin kanssa, sillä ”The Beast on the Road” -kiertueella Nicko oli yksi lavashowhun kuuluvista ”paholaisista”, jotka heiluivat lavalla ”The Number of the Beast” -kappaleen aikana.
Hyvänä rumpalina tunnettu tuttu ja välitön veijari oli bändille luonnollinen valinta Burrin seuraajaksi. Lopun voi sanoa olevan historiaa, sillä ”Piece of Mind” -albumilla soittava kokoonpano tiedostetaan myöhemmin Maidenin ns. ”klassiseksi” kokoonpanoksi. Burrin vaihtuminen McBrainiin oli yhtyeen viimeinen miehistönvaihdos vuosikausiin.
Rumpalina McBrain on teknisempi ja tietyllä tavalla ”tarkempi”, kuin räiskyvämpi ja rokimpi Burr. Molempien rumpaleiden tyylissä on omat heikkoutensa ja vahvuuteensa (erilaisuus) ja lienee aivan puhtaasti makuasia, kumpaa pitää loppujen lopuksi parempana vaihtoehtona Iron Maideniin. Tosiasia kuitenkin on, että Nicko McBrainin ja ”Piece of Mind”in myötä Maiden oli kulkeutunut hyvin pitkälle siitä alkuaikojen räväkästä baaribändistä, joka se oli vielä kolme-neljä vuotta aiemmin.
Kun yhtyeessä oli jälleen työntekoon vakavasti suhtautuva ja eheä kokoonpano, oli aika aloittaa uuden albumin valmistelut. ”The Number of the Beast”in loistava myynti ja ”The Beast on the Road”-kiertueen hyvä vastaanotto takasivat yhteyeelle jo hieman aiempaa enemmän pelivaraa. Uutta albumia ryhdyttiin työstämään isolla budjetilla ja bändille vuokrattiin kokonainen hotelli Englannin kanaalin Jersey -saarilta. Bändi vetäytyi hotelliin treenaamaan ja kirjoittamaan uutta materiaalia viideksi viikoksi. Kirjoitus/treenivaiheen jälkeen bändi lennätettiin Bahama saarille Nassaun Compass Point -studioon äänittämään. Tuottajana toimi bändin luottomieheksi ja ”kuudenneksi jäseneksi” vakiintunut Martin Birch.
Aikataulu oli jälleen erittäin tiukka (edellinen kiertue päättyi joulukuussa 1982, Piece of Mind ilmestyi toukokuussa 1983), mutta silti ”Piece of Mind” on musiikillisesti erittäin vahva kokonaisuus. Tähän lienee osasyynä bändin jäsenten yhteenhitsautunut tyyli ja muidenkin jäsenten, kuin Steve Harrisin alati kasvava panos kappaleiden kirjoittamisessa. Jo ”The Number of the Beast” -levyllä kitaristi Adrian Smith ja vokalisti Bruce Dickinson osallistuivat kirjoittamiseen (kts. TNOTB-albumianalyysi), mutta ”Piece of Mind”illa yhteistyö vaikuttaa jotenkin jalostuneen edellisvuotisesta.
”Piece of Mind”in yhdeksästä kappaleesta enää neljä on yksin Harrisin kirjoittamia. Yksi kappale on yksinomaan Bruce Dickinsonin tekemä ja loput erilaisia yhteistöitä. Kappaleiden aihepiirit noudattavat ”The Number of the Beast”in aloittamaa linjaa, jolla bändi kiinnittää huomiota enenevässä määrin myös sanoituksiin ja erilaisiin sivumerkityksiin, ottaen aiheensa mm. historiasta, uskonnosta, fantasia-kirjallisuudesta ja mytologiasta. Musiikillisesti sävellykset ovat kehittyneet edelleen valtavasti alkuajoista ja voikin sanoa, että ”The Number of the Beast”illä alkanut luontainen muutosprosessi on ”Piece of Mind”illa saanut selkeän jatkon.
Iron Maiden on neljännellä levyllään yhdessä uransa kulminaatiopisteessä. ”Piece of Mind” edustaa klassisella tavalla yhtä yhtyeen pitkän uran huippukohdista musiikillisesti. Vaikka kokoonpano on rumpalin osalta muuttunut, ovat kitaristit ja basisti jo kolmatta kertaa asialla yhdessä ja se on kuultavissa läpi koko levyn. Myös Bruce Dickinson on löytänyt omintakeisen tyylinsä, joka edellisellä levyllä on vielä kenties hieman haussa. ”Piece of Mind”illa Iron Maiden aloittaa koko 1980-luvun loppuun saakka kestävän ”kulta-aikansa”. Luontainen kehitys vie yhtyeen jatkossa musiikillisesti vaikka mihin, mutta ”Piece of Mind”ia pidetään varsin yleisesti yhtenä bändin parhaista albumikokonaisuuksista, siihen saakka selkeästi parhaana.
Treeni- ja kirjoitusvaihe Jersey-saarilla ja itse studiosessio Bahamalla sujuivat Nicko McBrainin kymmenvuotisjuhlamuistelmien (First ten years, Listen with Nicko) mukaan varsin kosteissa merkeissä. Etenkin Bahamalla biisit saatiin purkkiin kovan treenin takia kivuttomasti ja bändille jäi ilmeisesti arvioitua enemmän luppoaikaa. Bahamalla äänittäminen johtui edellisistä levyistä poiketen siitä, että bändin ympärillä alkoi liikkua huomattavasti enemmän rahaa, kuin aiemmin. Manageri Rod Smallwood teki verotussyistä päätöksen tehdä töitä ulkomailla. Ulkomailla työskentely muodostui sittemmin yhtyeelle tavanomaiseksi toimintamalliksi tulevina vuosina.
Albumin nimeksi valittiin pitkällisen arpomisen jälkeen ”Piece of Mind”, joka kuulostaa lausuttuna tarkoittavan ”Mielenrauhaa”. Kirjoitettuna otsikosta tulee kuitenkin hieman kieroutunut sanaleikki, jota on toimivasti hankalahko suomentaa. Albumin työnimi oli ”Food for Thought”, eli ”Ajattelemisen aihetta” tai ”Ravintoa ajatuksille”. Kuka levyn nimen lopullisessa muodossaan keksi on epäselvää, sillä nimi syntyi viinanhuuruisen baari-illan yhteydessä Bahamalla, eikä kukaan yhtyeen jäsenistä ole varma, kuka ”Piece of Mind” -nimen loppujen lopuksi päästi suustaan.
Fraasi ”Give me peace of mind” kuullaan albumin ”Still life” -raidalla, mutta tällä kertaa juuri siinä muodossa, kuin se on asiayhteyteen tarkoitettukin, eli puheen aiheena on nimenomaan ”Mielenrauha”, eikä ”Pala aivoja” tai ”Pala mieltä”, miten itse levyn otsikko kömpelösti suomeksi kääntyy.
Aivojen suhteen löytyy levyn kansitaiteesta sanaleikkejä enemmänkin. Lähes kaikista ”Piece of Mind” -levyn painoksista löytyy takakannesta seuraava teksti:
”And God shall wipe away all teras from their eyes;
And there shall be no more death
Neither sorrow, nor crying
Neither shall there be any more brain;
For the former things are passed away.”
Kuten aikaisemmalla ”The Number of the Beast” albumilla, myös tämän tekstin annetaan ymmärtää olevan Raamatun Ilmestyskirjasta. Tämä kohta ilmestyskirjasta, 21. luku, kertoo maailmasta maailmanlopun jälkeen (Jumalan valtakunta).
Suomeksi:
”ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.”
Näennäisesti ”viattomanoloinen” lainaus paljastuu kuitenkin jälleen veikeäksi sanaleikiksi aivoista (brain), sillä alkuperäinen raamatunteksti menee ”Neither shall there be any more pain”, eikä ”brain”. Paitsi, että sopii albumin teemaan, (Maidenin) raamatunkohta lienee tarkoitettu myös lohdutukseksi koko ihmiskunnalle, sillä taivasten valtakunnassa ei mitä ilmeisimmin ole McBrainia.
”Piece of Mind”in ensimmäiseksi singlejulkaisuksi valittiin albumin hyvää keskitasoa edustava, Adrian Smithin ja Bruce Dickinsonin yhteistyö ”Flight of Icarus”. Single julkaistiin 11.4. Englannissa ja se nousi listalla sijalle 11. ”Flight of Icarus” oli myös ensimmäinen Iron Maiden single, joka julkaistiin Yhdysvalloissa. Jenkkien Rock Radio -listauksissa sinkku kohosi varsin mukiinmenevästi sijalle 12. Yhdysvaltoihin suunnattiin myös aikaisempaa huomattavasti enemmän promootiota.
Jälleen kerran Maiden joutui lähtemään kiertueelle ennen levyn ilmestymistä. Kiertue starttasi jälleen Englannista, 28. huhtikuuta 1983. (Joidenkin varmistamattomien lähteiden mukaan muutamaa päivää aikaisemmin olisi soitettu salakeikka Italiassa, mutta tämä epäselvää). Levy puolestaan ilmestyi lähes kolme viikkoa myöhemmin 16.5.1983. Lukuisia Britanniakeikkoja käsittänyt kotimaan rundi jatkui suoraan Pohjoismaissa, jossa Suomi sai 1.6.1983 kunnian olla ensimmäinen Britannian ulkopuolinen keikka ”World Piece Tour 1983″ -kiertueella. Kiertueen nimessäkin on -muuten- sanaleikki:”Maailmanrauha -kiertue -83”. Sopii hyvin reaganilaiseen ajankuvaan ja kylmän sodan aikaan.
Euroopassa soitettiin kaikkiaan yhdeksän keikkaa (kaksi peruutettiin) ja sitten lähdettiin mammuttimaiselle Amerikankiertueelle, joka kesti myöhään syksyyn.Yhdysvalloista ja Kanadasta Maiden palasi lokakuussa takaisin Eurooppaan, jossa kiertue jatkui joulun tienoville asti, päättyen Saksan Dortmundiin tv-aseman masinoimille kaksipäiväisille suurfestareille, jossa Iron Maiden soitti kaikkien tuon ajan suosituimpien hevibändien kanssa ja -ennenkaikkea- pääesiintyjänä. Japani ja Australia jäivät jostakin syystä kiertueella kokonaan väliin, mikä on hieman merkillistä, sillä Maiden oli kyseisissä paikoissa nauttinut suurta suosiota edellisellä turneellaan.
”World Piece Tour 1983” -kiertue oli Iron Maidenin ensimmäinen maailmankiertue, jolloin se ei enää missään vaiheessa joutunut soittamaan lämmittelyaktina, vaan koko kiertue toteutettiin pääesiintyjän asemassa. Näin myös siis Yhdysvalloissa. Maiden -leirissä esiintyi ennen kiertuetta spekulaatioita siitä, onko Jenkkeihin lähtö pääesiintyjänä järkevä veto, mutta tietynlainen riski kuitenkin otettiin. Ison kiertueen floppaaminen olisi saattanut olla bändille kohtalokas takaisku. ”Flight of Icarus” -sinkun ja ilmestyttyään itse albumin suosio ilmeisesti kuitenkin rohkaisi ottamaan riskin.
Riski kannatti. ”Piece of Mind” myi Yhdysvalloissa platinaa, eli miljoona kopiota. Muuallakin levy oli suurmenestys. Iron Maiden oli jälleen ottanut urallaan askeleen eteenpäin ja edusti ”Piece of Mind” -albumin ja sitä seuranneen kiertueen myötä todellista raskaan sarjan nimeä.