Ville Ruusunen tunnetaan Rautaneito.comin foorumilla pitkäaikaisena sekakäyttäjänä nickillä maidendrifter. Villellä oli roolia jo Rautaneitoa edeltäneessä MaidenFinland.comissakin taustajoukoisssa.
1. Esittele itsesi. Kuka, mistä, ikä, perhestatus, koulutus, ammatti, harrastukset?
Ville Ruusunen ja ensimmäinen rääkäisy on päästetty reilut 36 vuotta sitten Tampereella. Viimeiset 10 vuotta on kuitenkin tullut asusteltua pääasiallisesti Turussa ja sitä ennen toiset 10 vuotta lähiympäristössä. Tälle seudulle on kotiuduttu ja täällä pysytään jos se vain itsestä on kiinni. Elantoni ansaitsen erään suuryrityksen palveluksessa ohjelmistojakelun parissa. Perhekuvio on erinäisten mutkien ja kiemuroiden jälkeen vakiintunut poikamieselämään (wanhan liiton mies vierastaa termiä sinkku). Vapaudessa on puolensa, mutta olotila ei ole mitenkään pysyväksi tarkoitettu, joten talouteen mahtuisi mainiosti naispuolinenkin asukki (kuvalliset yhteydenotot Rautaneito.com:in toimitukseen nimimerkille Wasting Love, kiitos). Kaksi kissaa hoitavat nalkutuksen ja mököttämisen isännän saapuessa kotiin aamuyöstä ja pitävät muutenkin sujuvasti tassun alla.
Pääasiallisin ja rakkain harrastus lienee valokuvaaminen. Kamera on kulkenut lähes aina mukana jo parikymmentä vuotta ja viime vuosina perusräpsiminen on alkanut vaihtumaan vakavampaan kuvaamiseen laitteiden vaihtuessa samalla järeämpään suuntaan. Kuvauskohteet vaihtelevat laidasta laitaan, keikkoja kuvaan mielelläni silloin kun siihen mahdollisuus on. Kuvien jälkikäsitteleminen kuuluu myös olennaisena osana harrastukseen. Silloin kun ei jaksa raahailla kilojen painoisia kamerakamoja ympäri maita ja mantuja, kutsuvat kotisohva, kirjat, leffat ja konsolipelit. Mahdollisuuksien mukaan koitan viettää runsaasti aikaa myös kodin ulkopuolella erilaisten sosiaalisten suhteiden parissa ja tähän kategoriaan sisältyy paljon muutakin kuin pelkkä baareissa käynti. Viimeisimpänä harrastuskirjoon on tullut mukaan myös kitaransoiton opettelu. Eipä tällä iällä enää miksikään ritchieblackmoreksi opi eikä ole tarpeenkaan, jo pelkästään omien lempiriffien treenailu on yllättävän tyydyttävää hommaa.
Musiikin kuuntelua en edes mainitse erikseen harrastuksena sillä se ei ole harrastus, vaan olennainen ja erottamaton osa jokapäiväistä elämää.
2. Miten olet eksynyt Rautaneito.com sivuille? Koska tämä tapahtui? Kuinka usein käyt sivuilla? Olisiko mielessäsi kehitysehdotuksia sivustollemme? Tapaatko sivuston muita jäseniä oikeassa maailmassa?
Homma alkoi omalta osaltani Maiden Finlandin foorumilla vuosia sitten. Siellä tuli aikanaan huseerattua myös modena ja hyvinkin aktiivisena kirjoittelijana. MF:n kuoltua Rautaneidon sivuille siirtyminen oli itsestään selvää. Sivuilla tulee käytyä käytännössä päivittäin, vaikka kirjoittaminen onkin jäänyt säälittävän vähälle noiden kiivaimpien foorumikeskusteluvuosien jäätyä tuonne viime vuosikymmenen alkupuolelle. Toki sanainen arkku tulee avattua silloin kun siihen tuntee tarvetta, mutta muuten olen lähinnä aktiivisen lukijan roolissa nauttien taitavien ja samanhenkisten kirjoittajien kommenteista sekä erilaisista arvosteluista. Rautaneidossa käyttämästäni ajasta 95% kuluu foorumin puolella, mutta kyllä tuolta varsinaisen sivuston puolelta tulee kyllä aina esimerkiksi nämä kuukauden fani -jutut luettua. Nuori fani saa sivujen tietomäärästä varmasti paljon irti, aivan eri tavalla kuin tällainen vanha jäärä, jolle Maiden-data on jo läpikotaisin tuttua. Varsinaisia kehitysehdotuksia ei ole; ehjää on turha korjata; antaa sisällön jalostua luonnollisen kehityksen ja vuosien myötä.
Jonkin verran olen foorumilaisia tavannut myös täällä oikean elämän puolella, lähinnä keikoilla. Varsinaisiin tapaamisiin en ole saanut aikaiseksi osallistua, mutta on aina mukavaa sanoa käsipäivät ja vaihtaa muutama sana tuopposen ääressä kun johonkuhun foorumilaisista vaikkapa tutussa Lapin Kulta -baarissa törmää. Sivustolla on kyllä montakin henkilöä jotka mielellään tapaisi, mutta tuo oma aktiivisuus on jäänyt sen suhteen valitettavan vähiin.
3. Onko Iron Maiden suosikkiyhtyeesi, miksi? Kuinka pitkäaikainen kannattaja olet? Mitkä muut orkesterit saavat jalan vipattamaan?
Vuonna 1984 eräs kaverini tokaisi mää sain just tällaisen levyn, kuunteles! ja nipautti neulan kiekolle. Powerslave ja Aces High. No sehän oli sitten menoa ja Powerslavesta tuli ensimmäinen koskaan äänittämäni c-kasetti. Siitä se alkoi eikä ole oikeastaan missään vaiheessa loppunut, suvantovaiheista huolimatta. Pian tämän ensikolahduksen jälkeen näet tuli takavasemmalta AC/DC ja kolahti niin kovaa, että käytännössä vasta Seventh Son oli seuraava Maiden-albumi johon perehdyin kunnolla. Siitä alkoikin sitten hyvin fanaattinen fanituskausi, joka jatkui aina Brucen lähtöön saakka. Vuodet 1994-1998 menivätkin Maidenin suhteen sitten oikeastaan täysin paitsiossa ja pidin koko bändiä jo menetettynä. Vanhat levyt toki maistuivat edelleen, mutta esimerkiksi The X Factorin ostin vasta vuosi ilmestymisen jälkeen käytettynä ja se ei pyörähtänyt soittimessa kuin pari kertaa jääden sitten hyllyyn pölyttymään.
Vuosi 1998 muutti taas kaiken, kun sain kaverilta jostain radiokilpailusta voitetun Virtual XI -levyn, joka jostain syystä kuulosti välittömästi käsittämättömän hyvältä (vaikka oikeasti varsin keskinkertainen onkin) ja pakotti lähtemään myös kyseisen kiertueen Helsingin keikalle. Vanha rakkaus leimahti jälleen liekkeihin ja liekki on pysynyt elossa siitä asti, vaikka rakkaus onkin muuttunut ennemminkin parisuhdemaiseksi. Yhteiselo on kiinteää, toisen läsnäolo on tärkeää, se on tukena myötä- ja vastoinkäymisissä, mutta se suurin kiihko puuttuu satunnaisia poikkeauksia lukuunottamatta. Rakastaan on oppinut myös kritisoimaan silloin kun siihen tarvetta on.
Jälkikäteen ajateltuna nuo pari pidempää taukoa Maidenista tekivät vain hyvää. Niinä aikoina tuli kuunneltua runsaasti musiikkia laidasta laitaan ja löydettyä uusia bändejä ja tyylejä kasapäin. Nuo tauot lisäksi vain vahvistivat suhdetta todistaen, että se ensirakkaus ei ole mihinkään kuollut eikä kuole. Vaikka Maidenin levyt harvoin enää soittimeen eksyvät (iPodin random-kuuntelulla toki tulee kuunneltua yksittäisiä biisejä käytännössä päivittäin) niin bändeistä se on ja pysyy omalla jalustallaan jota ei horjuteta.
Miksi Maiden? Yllättävän vaikea kysymys. Siinä vaan kaikki osat loksahtavat maagisesti kohdalleen aina bassosoundista tupla/triplakitaroiden kautta vokaaleihin saakka. Biisit ovat tarttuvia olematta kuitenkaan liian helppoja ja tällaista historiafriikkiä ovat myös sanoitukset kiehtoneet siitä asti, kun niistä alkoi jotain ymmärtämään – ja olihan into sanoitusten ymmärtämiseen myös melkoisen kannustava tekijä englannin opiskeluun panostamiseen. Livemeininki on tietenkin ollut aina omaa luokkaansa ja koko ajan hommassa maistuu sellainen rehti tekemisen meininki turhan diivailun ja kukkoilun sijasta. Syitä voisi varmasti etsiä loputtomiin, mutta ehkä tyydyn nyt vain toteamaan Maidenin osuvan omaan musiikkimakuhermooni paremmin kuin mikään muu bändi koskaan.
Muiden orkestereiden suhteen mennään aika laajalla skaalalla. Melodinen ja perinteinen hevi sekä vanha thrash ovat kuitenkin ne ykkösjutut; iskelmä, jazz, tekno, rap ja brutaalein metalli saavat jäädä muille. Tämän vuosituhannen kovin tuttavuus itselleni on on ollut Viikate, joka on sopinut meikäläiselle kuin köysi kaulaan. Viime aikoina kiinnostus ei-englanninkielistä metallia kohtaan on noussut huimasti ja tästä kiitos kuuluu pitkälti venäläiselle Arialle joka on omassa rankingissani noussut jo kärkeä hätyyttelemään.
Lienee turha ryhtyä listaamaan kaikkia niitä omia korvia hiveleviä bändejä tässä haastattelussa, joten meikäläisen musiikkimausta jostain syystä kiinnostuneet voivat suunnata osoitteeseen http://www.last.fm/user/vilruu nähdäkseen mitä iPodissa on pyörinyt viimeisen parin vuoden aikana.
4. Mikä on suosikkialbumisi Maidenin kataloogista ja miksi?
Jos ihan nostalgiamielessä ajattelee niin sen pitäisi olla Powerslave, mutta henkilökohtaisessa rankingissa se tulee vasta kakkosena. Ykköseksi on noussut vuosien varrella aika salakavalasti ja yllättävästikin Somewhere in Time, jonka tappavan tasainen biisimateriaali ja etenkin soundimaailma on näin kypsemmällä iällä kolahtanut aivan eri tavalla kuin levyn ilmestyessä. SIT on käytännössä ainoa Maiden-levy AMOLAD:in ohella, joka vielä eksyy säännöllisesti soittimeen kokonaisuutena kuunneltavaksi.
Kunniamaininnan voisin antaa myös Killersille, jonka raakaa voimaa olen vuosien myötä oppinut arvostamaan yhä enemmän. Ja Killers-biisien pitää ehdottomasti olla Di'Annon laulamia!
5. Oletko koskaan nähnyt Maidenia livenä? Kuinka monta kertaa? Missä? Koska? Paras näkemäsi keikka?
Onhan se tullut nähtyä kaikkiaan 13 kertaa. Ensimmäisestä keikasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 20 vuotta eli juhlavuotta vietetään. Ensimmäinen nähty keikka oli siis 1990 ja sen jälkeen on tullut käytyä kaikilla Suomen keikoilla kolmea keikkaa (1995, 1996 ja 2008 Tampere) lukuunottamatta. Ulkomaille en ole lähtenyt bändiä katsomaan, lähinnä kai laiskuuttani. Monta loistavaa keikkaa on nähty ja niitä on kovin vaikeaa vertailla keskenään, mutta kyllä se paras lienee 1992 jolloin 3500 fanaattista fania saivat aikaan sellaisen äänivallin ja meiningin, että samaan ei ole pystytty sen jälkeen isommallakaan yleisöllä. Paikalla olleet tietävät, mitä tarkoitan. Tuolta keikalta äänitettyjen virallisten tallenteiden kuuntelu aiheuttaa edelleen kylmät väreet ja me oltiin tuolla! -efektin.
Jos muita keikkoja muistellaan, niin tuo ensimmäinen keikka 1990 toki on nostalgia-arvoltaan omaa luokkaansa. Lisäksi tuolla kiertueella esitettiin melkoinen kasa biisejä, joita sittemmin ei valitettavasti ole livenä kuultu. Toki myös Ed Hunter sekä Early Days -kiertueiden settilista lämmitti sydäntä erityisesti kuten myös historian eläminen uudelleen Stadionilla 2008.
6. Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä tai yhtiön muita miehiä/naisia? Ketä, missä, miten tapaaminen meni, minkälaisia olivat?
Bändin jäseniä en valitettavasti ole koskaan päässyt jututtamaan. Rod Smallwood on tullut pariin kertaan nopeasti tavattua ja muutama sana on vaihdettu. Haaveissa olisi päästä turisemaan Steven ja Daven kanssa mukavia vaikkapa Newcastle Brown -pintin ääreen ja ehkäpä se vielä joskus toteutuu…
7. Oletko virallisen Iron Maiden Fan Clubin jäsen? Jos olet, kuinka pitkäaikainen? Mitä mieltä olet FC:n toiminnasta?
Olin jäsen 90-luvun alussa parin vuoden ajan, mutta Brucen lähtö bändistä vei mielenkiinnon Maidenin touhuista kokonaan eikä jäsenyyttä tullut siten myöhemminkään uusittua. Myöhemmin en ole jäsenyyttä enää edes harkinnut koskapa oma fanitukseni ilmenee eri tavoin enkä koe jäsenyyden antavan itselleni mitään lisäarvoa vaikka homma varmasti onkin kehittynyt hurjasti tuosta 20 vuoden takaisesta tasosta. On hienoa jos FC:n toiminta on faneja hyvin palvelevaa ja ehdottomasti siihen kannattaa liittyä jos siltä vain tuntuu.
8. Mitä mieltä olet Maidenin livelevyjulkaisupolitiikasta, kun lähes jokaisesta kiertueesta on viime vuosina ilmestynyt tuotos? Pidätkö sellaista touhua rahastuksena? Ostatko livelevyt?
Tähän voisi soveltaa vanhaa viisautta jonka mukaan tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa – eikä tässä tapauksessa se maksajakaan mielestäni tyhmä ole. Hyvä, että materiaalia on tarjolla, kukaan ei pakota sitä kaikkea ostamaan. Voisin olla eri mieltä jos olisin edelleen fanaattinen keräilijä, jonka pitää saada kaikki viralliset julkaisut hyllyyn, mutta kun en enää sellainen ole niin näen hyvän materiaalin tuomisen markkinoille fanien palvelemisena. Omasta puolestani Maiden voisi pistää myyntiin jokaisen keikkansa Metallican tyyliin. Itsekin ostaisin takuuvarmasti ainakin kaikki Suomen keikat, jos se olisi mahdollista.
Kyllähän noita livelevyjä on tullut osteltua, mutta jo pitkään olen suosinut DVD/BD -tallennetta pelkän äänitallenteen sijaan. Live-CD:t tarttuvat käteen yleensä siinä vaiheessa kun ne löytyvät alekorista ja sen jälkee pysyvät lähinnä hyllynkoristeena kun taas videotallenteita tulee pyöritettyä säännöllisin väliajoin. Toivoisinkin, että Maiden-leirissä panostettaisiin enemmän noihin vanhojen julkaisujen saattamiseksi nykyaikaan. Kun taloudessa ei edes ole VHS-nauhuria niin eipä esimerkiksi Maiden Englandia pysty katselemaan vaikka mieli tekisi… Brassiversioita kun ei näet tueta.
9. Miten suhtaudut bootlegeihin? Jos omistaisit jonkun sellaisen (et tietenkään omista, koska nehän ovat laittomia), mikä olisi suosikkibootlegisi Maidenin keikoista?
Mielestäni on melko tekopyhää vainota bootlegejä sillä en usko, että kukaan todellinen fani jättäisi jotain virallista levyä ostamatta bootlegin vuoksi. Useimmiten bootlegien keräilijät ovat juuri niitä faneja, joilla on jo kaikki kaupasta ostettavissa olevat viralliset julkaisut ja enemmänkin, jolloin bootlegit eivät ole rahallisesti keneltäkään pois. Bootlegien myymiseen suhtaudun kuitenkin melko kielteisesti; bootlegien yhteydessä ei mielestäni tulisi liikutella rahaa lainkaan.
Jos ihan nyt sattumalta sattuisin jonkun bootlegin omistamaan, niin Somewhere on Tour -kiertueelta nauhoitettu hyvälaatuinen keikka olisi aika kova sana jo ihan siksikin, että virallista materiaalia siltä ajalta ei juuri ole saatavissa. Isojen poikien kertoman mukaan nimellä When it's Time to Rock kulkeva julkaisu täyttäisi nuo kriteerit. Toki myös kaikki Suomen keikat olisivat mielenkiintoisia kuulla, ihan näin hypoteettisesti ajatellen…
10. Keräiletkö Maiden matskua? Minkälainen kokoelma sinulla on? Onko sinulla Maiden tatuointia tai muuta HC-osastoa?
Olin aikanaan hyvinkin aktiivinen keräilijä, jolloin erilaisten virallisten audio- ja videojulkaisujen määrä taisi käväistä tuossa 350 erilaisen pinnassa, joukossa muutamia hyvinkin harvinaisia. Keräily keskittyi lähes pelkästään levyihin muun krääsän keräämisen jäädessä vähemmälle. Sitten jossain vaiheessa alkoi tulla näitä The Trooperin 20 vuotisjuhlan kunniaksi julkaisemme singlen uudelleen viitenä erilaisena painoksena -juttuja ja se pisti miettimään keräilyn järkevyyttä uudelleen. Tällaisiin mielestäni täysin väkisinväännettyihin rahat pois -tyyppisiin tyhjänpäiväisiin julkaisuihin suhtaudun aika nihkeästi. Lisäksi oma luonteeni keräilijänä on heti mulle kaikki tänne nyt -tyyppinen eli en pysty rajoittamaan keräilyä vaikkapa tiettyyn formaattiin ja tämä puolestaan asettaa keräilemiselle taloudellisiakin haasteita.
Kaikki edellämainitut mietteet yhdistettynä sen aikaiseen muuttuneeseen elämäntilanteeseen aiheuttivat sen, että myin lähes koko kokoelmani pitäen itselläni vain perusversiot kaikista CD:istä, jonkin verran sinkkuja sekä muutamia tunnearvoltaan tärkeitä levyjä. Kokoelman myymisessä oli vain kaksi periaatetta: halvalla en luovu ja etenkin harvinaisuuksien pitää päästä hyvään kotiin. No, rahoilla taidettiin useampikin autolainaerä lyhentää ja suurin osa levyistä päätyi tunnetuille keräilijöille joten molemmat tavoitteet saavutettiin. Aluksi luopuminen oli vaikeaa, mutta jälkikäteen en ole katunut. Tuo päätös kun auttoi pitämään järjen päässä ja asettamaan rajat monen muunkin asian keräilyn suhteen ja auttoi määrittelemään sen, mikä loppujen lopuksi on itselle tärkeää. Se, että itse en enää aktiivisesti keräile Maiden-kamaa ei kuitenkaan tarkoita ettenkö arvostaisi sitä, päinvastoin. Nostan hattua kaikille Maiden-keräilijöille ja toivotan onnea kokoelman kartuttamiseen!
Tatuointia on joskus tullut harkittua saunan lauteilla kolmelta aamuyöllä, mutta toteuttaminen on jäänyt tekemättä ja tulee varmasti jäämäänkin koskapa tuo ihon kirjaileminen ei kuitenkaan ole minun juttuni. Pitkään on ollut harkinnassa kaulakorun teettäminen Derek Riggsin logosta SIT-tyyliin, eli kyseinen symboli kärjellään olevan kolmion sisällä. Jospa tuollaisen viimein hommaisi vaikkapa 40 v. -lahjaksi itselle…
11. 2010 ja uusi Maiden albumi – minkälaiset odotukset ja ajatukset sinulla on uudesta materiaalista? Mitä arvelet, jääkö albumi Maidenin viimeiseksi studioalbumiksi?
AMOLAD pääsi iskemään aika totaalisesti puun takaa nousten omassa rankingissa todella korkealle ja pienoinen ihme saa tapahtua, jos paremmaksi pistetään. Tulevan levyn toivoisin kuitenkin sisältävän erilaista materiaalia, mielellään hieman suoraviivaisempaa ilmaisua kulta-aikojen tyyliin. Eipä AMOLAD II mikään pettymys varmaankaan olisi sekään, mutta tehkääpäs pojat nyt vielä yksi täydellinen heavy-levy wanhan ajan malliin, kun sen kyllä osaatte!
En osaa lukea Steven tai Brucen aivoituksia enkä siksi oikein osaa ottaa kantaa siitä onko tuleva levy nyt sitten se viimeinen vai ei, mutta on pakko myöntää, että tavallaan jopa toivon sitä. Kuulostaa ehkä julmalta varsinkin nuoria juuri bändin löytäneitä faneja ajatellen, mutta syy miksi tätä toivon on se, että en haluaisi nähdä vuonna 2018 kehäraakkeja lavalla veivaamassa väsyneintä mahdollista greatest hits -kamaa. Vielä yksi timantinkova kiekko, vielä yksi laaja kiertue ja sitten tyylikkäästi kamat kasaan ja poistuminen takavasemalle.
12. Onko elämää Iron Maidenin jälkeen, kun bändi pistää pillit pussiin? Luuletko, että bändin jäsenet jatkavat sooloilua? Olisitko kiinnostunut Steve Harrisin soololevystä? Kolahtaako Bruce Dickinsonin soolomateriaali?
Edelliseen kysymykseen viitaten, ei lopettaminen ole katastrofi. Maiden tulee pysymään osana omaa elämää siitä huolimatta. Ei näillä kilometreillä enää ole maailmanloppu, kun jokin suosikkiartisteista lopettaa. Alkaa olla väistämätön tosiasia, että lähivuosina niitä suosikkeja poistuu kartalta kasapäin, tavalla tai toisella.
Eiköhän jokaiselta jampalta vielä musiikkia tule tarjolle ilman Maideniakin. Veikkaisin että ainakin Adrian ja Janick pysyvät hyvinkin aktiivisesti kuvioissa Maidenin jälkeenkin. Steve epäilemättä tulee ainakin tuottajapuolella olemaan aktiivinen ja jo pelkkä Maiden-arkistojen aarteiden kaivelu ja julkaiseminen työllistää miestä aika mukavasti loppuiäksi. En ole ihan varma kiinnostaisiko Steven soolomateriaali – Steve on Mr. Maiden ja se leima sillä soolomateriaalillakin väistämättä olisi, ei siihen osaisi suhtautua soolotuotantona.
Brucen aivoituksia on paha arvailla; mies on kuin pieni sähköjänis singahtelemassa joka suuntaan ja aktiviteettia tuntuu riittävän enemmän kuin tarpeeksi muuallekin kuin musiikin pariin. Kovin kuitenkin toivon, että aikaa ja intoa soolomateriaalillekin riittäisi edelleen koskapa tähänastinen tuotanto putoaa loistavasti etenkin AoB:n ja CW:n ollessa genrensä ehdottomia klassikoita.
13. Oletko menossa Poriin 8.8.2010 katsomaan Maidenia? Oletko menossa muille Maidenin keikoille vuoden 2010 aikana?
Enpä olisi uskonut sen päivän tulevan, että jätän vapaaehtoisesti Maidenin Suomen keikan väliin, mutta nyt on näin tapahtumassa. Sonispheren kaltainen massatapahtuma ei yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa tarpeeksi, vaikka esiintyjäkattaus on loistava Maidenin lisäksikin. 60000-70000 tuhannen ihmisen massa ja tikku-ukot kilometrin päässä lavalla ovat sellainen yhdistelmä, että en näe lähtemistä sen vaivan arvoiseksi etenkin kun odotettavissa lienee normaali greatest hits -festarikattaus. Olen aina ollut tiiviiden sisäkeikkojen fani ja Saunaa/Tuskaa suuremmat massatapahtumat eivät oikein kiinnosta. Ulkomaille lähtöä voi harkita koko kiertueaikataulun selvittyä, mutta Sonispheret jätän väliin kyllä muissakin maissa.
14. Minkälaisia terveisiä haluat lähettää kaikille fanaattisille suomalaisille Iron Maiden -kannattajille?
Lyhyesti ja ytimekkäästi: Up The Irons!