Machine Men – Rautaneidosta maailmankartalle

21.8.2005

Kirjoittanut: Finnarry

Keski-Suomen Suolahdesta on lähtenyt liikkeelle muutakin kuin Urho. Paikalliset Konemiehet eli Machine Men on saanut valmiiksi toisen albuminsa ”Elegies”, joka on bändin tyylin mukaista perinteistä heavy metallia. Uusista bändeistä loppujen lopuksi melko harvat vääntävät perinteisempää heavya, vieläpä onnistuneella tavalla, joten tervetullut bändi heavykartalle on. Varsinkin ensimmäisellä albumilla ”Scars & Wounds” bändin vaikutteet on selkeästi kuultavissa. Lienee turha kysyä Iron Maidenin, Bruce Dickinsonin ja Queensrychen vaikutusta bändin syntyyn ja alkuaikoihin? Yhtyeen laulaja Antony Parviainen vastaA:

-Kyllä, Iron Maidenia soittamalla aloitettiin aikoinaan ja Brucen soololevyt oli kovassa kuuntelussa. Rumpali Jarnolla, joka tekee suurimman osan kappaleistamme on myös Queensryche ollut suuri vaikuttaja. Black Sabbath ja Ozzy kuuluu myös samaan sarjaan.

Rautaneidon lukijoita tietysti kiinnostaa bändin suhde Iron Maideniin. Antony:

-Aloitettiin 1997-98 aikoihin soittamalla Maidenin biisejä. Itse soitin vielä rumpuja tuolloin. J-V löydettiin bändiin vähän myöhemmin ja alettiin tekemään omia biisejä ja ajauduin itse laulumikin varteen. Alussa ei tehty keikkoja joissa olisi soitettu pelkästään Maidenia. Alkuaikojen keikoilla soitettiin kyllä joitakin Maidenin bisjä, mutta mukana oli myös omia. Be quick or be dead oli sellainen biisi jota soitettiin aika paljon. Onhan tässä myöhemmin keikoilla soitettu mm. Aces high, Revelations, Deja-Vu ja Children of the damned. Kyllähän kaikki ollaan kovia Maiden-faneja.

Entäpä idea Red Neckn keikkaan, jossa tuli pelkästään Maidenin biisejä?

-Meillä oli juuri ollut Jyväskylässä keikka ja ajateltiin vetää setti Maidenia kun oli niin lyhyt aika edellisestä keikasta. Ihan hauskaa oli, vaikka teknisiä ongelmia oli vähän liikaakin. Me osattiin valmiiksi joku 7 biisiä ja muutamia harjoiteltiin lisää tätä keikkaa varten.
(Linkki keikkaraporttiin: <linkki=http://www.rautaneito.com/index.php?subaction=showfull&id=1084015389&archive=1088424896&start_from=&ucat=&sivu=arkisto>Machine Men vei ja Redneck vikisi!)

Lisää Maiden-keikkoja tulevaisuudessa tai Maiden-covereita keikoilla?

-Tuskinpa enää koskaan soitetaan Maiden-keikkaa ja omia biisejäkin on sen verran että ei keikoillakaan soiteta enää Maidenia. Ehkä joskus jollain vähän spesiaalimmalla keikalla voidaan joku vetää, mutta pääasiassa ei. Freakiäkään ei olla soitettu livenä ja tuskin soitetaankaan.

Tuliko oltua Maidenin keikoilla heinäkuussa?

-6.7. keikalla olin. Nuo kahden eka levyn biisit ei ole aikein areena-biisejä, sopivat paremmin johokin klubeihin. Jäihän sieltä muutama klassikko tulematta kuten Children of the damned ja The prisoner. Mutta olihan se hyvä keikka kuitenkin. Ehkä enemmän tykkäsin edellisen päivän Black Sabbathin keikasta. Olin Ozzysta n. 5 metrin päässä koko keikan ajan, mikä oli hienoa.

Oletko tavannut Maidenin jäseniä?

-Brucen ja Adrianin tapasin -98 Tampereen CW-keikan jälkeen. Meinasi idolista kuvat sortua, kun Bruce oli tuulipuku päällään ja Karhu-lippalakki päässä backstagella oluttölkki kädessä. Adrian meni siellä putkikassi olallaan. Muutaman sanan ehdin vaihtaa, mutta ei paljoakaan.

Ottaako MM:n Maiden-vertaukset päähän?

-Kyllähän ne vähän alkaa ottamaan päähän, vaikka toisaalta se on suuri kunniakin, kun sellaiseen bändiin verrataan. En oikein ymmärrä noita Maiden-vertauksia koska emme kuulosta kuitenkaan Maidenilta niin paljoa. On meidän musiikissa ja soundeissa kuitenkin paljon eroja.

Maidenin/Brucen suosikkibiisit ja levy?

-Itselle ehkä Revelations on paras biisi. Se on hieno biisi laulaakin. Levyistä Somewhere in time tuo vahvoja muistoja lapsuudesta… Ehkä se on sellanen voimakkain levy meitsille. Brucen Accideth of birth ja ChemicalWedding on ollu bändille sellasia ”raamattuja” jossa on äänikasetti mukana, vähän niinku Hiimän oli pienenä… Heman kirja ja se äänikasetti. Jarno keksi bändille nimen Machine Men, mutta ei kuulemma ole ottanut sitä Chemical Weddingin biisistä.

Di’annon ja Bayleyn aikainen Maiden?

-Niiltä ajoilta on kyllä hyviä biisejä mutta ei ne kokonaisuutena kolahda niin lujaa kuin Brucen aikainen Maiden. Jotkut näiden aikojen biisit ei sovi livenä Brucelle. Blazen toinen soololevy on kyllä aika hyvä.

Onko koskaan ollut puhetta Iron Maidenin lämmittelijänä olemisesta?

-Ei koskaan vakavasti, niillä on lämmittelijäbändit yleensä valmiina ja olemme vielä eri ohjelmatoimistolla kuin he. Yleensä siellä on ollut joku Welldonen bändi lämppäämässä. Ajatuksena se tietysti oli hieno, mutta hyvin epätodennäköistä.

Onko Rautaneito.com tuttu?

-Kyllä. Asialliset sivut on kyseessä. Foorumia luen n. 2-3 kertaa viikossa.

MM:n biisinteko prosessi?

-Jarno tekee yleensä suurimman osan biiseistä ja minä teen kaikkiin biiseihin sanoitukset. Laulumelodiat ovat yleinsä myös säveltäjän tekosia. Nyt tähän uudelle levylle tein myös musiikin kahteen biisiin. J-V teki myös yhden biisin.

Sanoitusten lähde? Elegiesin sanoitukset liittyvät paljolti kuolemaan ja epäoikeudenmukaisuuteen?

-Tarinat on yleensä kuvitteellisia mutta ajatukset on oikeasta elämästä. Tykkään laulaa elämän varjopuolista – niistä keksii parempia tarinoita kuin niistä hyvistä puolista. Onhan esim. Suomi hyvä paikka elää, mutta kyllä tähän maailmaan mahtuu paljon asioita joita minä en tajua.

Laulutausta?

-Aloitin laulamisen kun vielä Maidenia veivattiin. Aloitin laulamalla oktaavia alempaa. Siitä ääniala on noussut ajan kanssa. Laulutunneilla en ole käynyt koskaan, vaikka voisi siitä olla hyötyäkin. Suurin huoli on kuinka ääni kestää enemmän keikkailua.

Fiilikset uudesta Century media diilistä?

-Hyvät tunnelmat on diilistä ja nyt levy ainakin julkaistaan laajalti kunnon volyymeillä. Ei homman pitäisi ainakaan siitä olla nyt kiinni.

Elegies verrattuna Scars&Woundsiin?

-Kyllä tämä on kokonaisuutena ehjempi ja parempi levy ja olemme uudistuneet jonkin verran musiikillisesti. Materiaali on tasaisen vahvaa.

Keikkailu? Ensimmäinen keikka ulkomailla takana?

-Earthshaker festivaaleilla Saksassa oli ensimmäinen ulkomaan keikkamme. Alkuun näytti vähän pahalta paikan suhteen, mutta osoittautuikin suureksi halliksi missä soitettiin. Hyvinhän se meni, porukkaa oli paljon ja hyvin mukana. Levy-yhtiöltä ja medialta tuli loistavaa palautetta. Vielä on muutama festivaali-keikka, joista Wacken on ainakin tähän astisista tärkein. Lisäksi pääsimme syyskuussa kolmeksi viikoksi lämmittelemään Sonata Arcticaa Eurooppaan, mikä on hieno juttu uuden levyn markkinoinnin kannalta. Soitetaan pääasiassa uusia biisejä n. puolen tunnin ajan. Kiertelemme syksyn aikana myös Suomea.

Ja sitten uusi levy Elegies:

Falling: Levy alkaa loistavalla menopalalla, joka julkaistiin sinkkuna Suomessa, mennen listalla suoraan sijalle 4. Biisi on tasan 3 minuuttia täyttä tavaraa upeilla sekä kitara että -laulumelodioilla. Voimaa on kuin pienessä kylässä.
A: Simppeli 3min hevibiisi joka ei olis ehkä käyny minnekään muualle levyllä ku alotukses. Helppo alotus – Tais olla yks loppupään biiseistä mitä tuli levylle, jos nyt oikeen muistan. Kertoo aikalailla kuinka maailman käy – loppu peleistä paha voittaa hyvän, hyvät kääntyy toisiaan vastaan. Lyriikat on vaan kirjotettu perus kasarilyriikka muotoon.

Dream&Religion: Raskaat kitarariffit runnovat biisin läpi. Tämä kun yhdistetään ihokarvat nostattavaan kertosäkeeseen, ei lopputulos ole muuta kuin loistava. Upea tunnelma kappaleen alussa ja kertosäkeessä. Etenkin harmoninen kitaravedätys laulun taustalla on nerokas.
A: Nyt on aika uudenlaista MMää. Aika Judas Priest biisi – toimii ku Jarnon pankkikortti, eli katetta löytyy. Vitun mukava soittaa livenä. Kertoo ihmisistä joilla ei ole päämäärää tai unelmia, tietty on aina kiva pikkusen liioitella. Mulla on päämäärä, Dream & Religion = bändi & musa.

Apathy: Tunnelmallinen alku johon on onnistuttu tekemään mukavia osien ja rytminvaihdoksia. Hidastempoisempi kuin kaksi edellistä, jälleen raskaat kitarat pinnalla. Kertosäe on taas tavattoman tarttuva.
A: Aika alkupään biisejä mitä tuli levylle, yks mun lemppareista, herkkä mut silti menevä ja raskas, hyvä livebiisi. Sain idean lyriikoihin yhdestä ihmisestä joka on menettänyt kuulemma järkensä uskonsa takia. Se kyseinen heppu näyttää ihan sille, että kohta naksahtaa? Annoin mielikuvituksen juosta, joten tarina on tietty kokonaan fiktiivinen.

Back from the days: Asettuu samaan kastiin levyn avausraidan kanssa. Nopea ja lyhyt ralli jossa ei ole mitään turhaa. Täyttä asiaa alusta loppuun mukaan lukien lyhyt rauhallisempi fiilistely ennen kitarasooloa. Kunnianosoitus sotaveteraaneille?
A: Aika simppli hevirockbiisi. menevä mut silti siinä on jotain mikä käy ehkä ei hevikuuntelijan korvaan… Veteraanibiisi – meitsi on hirveen isänmaallinen, vaikka Tikkakoskella intin kävinkin. Pääajatus on että kuin usein oikeesti ajatellaan veteraaneja, jotka on henkensä antanu meidän ja tulevaisuuden puolesta, ihan niittenkin broilereitten puolesta jotka paikallisessa kuppilassa haastaa riitaa ku jonkun naama ei miellytä.

The traitor: Hieman vaikeammin avautuva raita jonka laulumelodia/kitarariffi -yhdistelmä kuulostaa melkoisen erikoiselta. Voimakasta runttausta joka taas kruunataan hienolla kertosäkeellä. Mistä näitä aina kaivetaan?
A: Yks ensimmäisiä biisejä mikä levylle tuli. Ei olla vielä livenä soitettu mut toimii varmasti. Mukava soittaa… Biisi alkaa rauhallisesti mut on silti tosi menevä pala. Idea lyriikoihin tuli et miten uskovaiset ihmiset jaksaa uskoa niin voimakkaasti johonkin korkeampaan voimaan tälläsena hetkellä. Hyvät kuolee nuorena – sivulliset kuolee jonkun päästään sekasin olevan kädestä – maailmassa kuolee päivässä n. 20 000 ihmistä nälkään. On sotaa ja terrorismia ja jotkut paasaa et jumala pelastaa, niin varmaan! On tainnu ehtoollisviini tehdä tehtävänsä.

October: Levyn ensimmäinen hidas kappale, joka alkaa tyylikkäällä akustisella näppäilyllä. Antonyn vokaalit pääsee mukavasti pääosiin. Kertosäkeeseen räjähdetään yllättäen kaikin voimin pitäen kuitenkin slovarimeininkiä yllä. Ja mikä tunnelma väliosan melodioissa ja sooloissa. Tätä biisiä saa kuunnella useaan kertaan ennen kuin kappaleen huippuhetki löytyy, ja osat nivoutuvat yhteen. Hienoa tunnelmointia.
A: Ehkä monipuolisin biisi levyltä. Nyt täytyy sanoa et mun lemppari. Tässä biisissä on fiilistä ja siitä tykkään. Lyriikat kertoo omista tuntemuksista, yhdestä lokakuusta jolloin seilasin yksinäisyyden merta. Sain teiniangstin n. 21v iässä! (naurua) Vitsi vitsi. Kaikki tuntee joskus olonsa yksinäiseks.

Daytime theatre: Mukiinmenevä kappale, joka ehkä hieman jää edeltävien kappaleiden loistokkuudesta laulu ja kertosäkeiden osalta. Sooloihin lähdetäänkin aika raskaalla meiningillä joka huipentuu vanhaan kunnon ”rässikomppiin” soolon pohjalla. Hyvä veto. Kyllähän tässäkin fiilistellään ihan tosissaan loppuun asti.
A: Eka biisi mitä tehtiin levylle. JVn biisi – kuulee varmaan rässiriffistä. Se muuttaa kuulemma Kuopioon sillan alle, rässipulien kans. Biisi joka erottuu levyltä ehkä selkeimmin. Monipuolinen, raska ja menevä. Tarina jääköön kertomatta… Katollisessa maassa tuskin tykättäis. Mut eipä oo mun onkelma, mitäs pistävät ”kirkonmenoissa” poikia pyllyyn. Noh, nyt se tulikin sanottua.

Doors of resurrection: Tämä jatkuu suoraan edellisen biisin perään. Hitaampitempoinen, jossa kitaroilla ja laulumelodialla saadaan hvyä tunnelma aikaan. Sanoituksellisesti painitaan tytön elämän loppumisen parissa… She’s leaving this world… Antonyn vokaalit käy omissa korkeuksissaan.
A: Helvetin haikea, tykkään fiiliksestä… Aika paljon Queensryche vaikutteinen kipale – tietty sekin on makuasia. Meidän miksaaja laulo studiossa alkumelodian päälle Suurlähettiläiden kertsiä ”kun tänään lähden…plaa plaa plaa” särky fiilis kyl hetkeks! Tarinan aihe on aikalailla tätä et sivulliset kärsii kun esim. pipipoika räjäyttää pommin keskellä ostoskeskusta, paljon jää sanomatta läheisille – ja tekemättä asoita.

From sunrise to sunset: Kappaleen nimi enteilee villin lännen meininkiä. Mutta surulliset sellot biisin alussa osoittaa epäilykset vääriksi. Hieno hidas johon jousisoittimet tuo mukavan lisän. Hienoa tässä on voima, mikä on kappaleessa, vaikka tunnelma onkin jokseenkin herkkä. Ja kuolemaahan tässäkin käsitellään. Bändistä tuli uusi puoli esille.
A: levyn ”oikea” lopetus. tykkään taas fiiliksestä. Max Lilja sellossa tekee kyl mahtavaa työtä tässä biisissä… Sello – yks hienoimmista soittimista mitä on keksitty. toivottavasti tullaan kuulemaan tulevilla MM lätyillä tällasta soundia. Miksaaja sano et kävis hyvin jos vanhat ruttuset mummot surisivat kovaan ääneen tän biisin taustalla, mut se onkin hevikitaristi joka söi riisifruttia ja valitti ku meillä ei ollu kasvorasvaa mukana studiossa. Omasta mielestä hieno lopetus, olis tietty ollu asoita mitä olis pitäny lisätä mut aika ei antanu myöten. Tarina kertoo toivottavasti mun viimesestä päivästä – ei mitään katumista – kaikki tärkeimmät asiat on saavutettu ja koettu elämässä, sitten voi päästää irti rauhassa.

Freak: Loistava cover-biisi valinta, hyvin Machine Menin näköinen kappale on valittu levylle. Vielä kun on toteutus bändin osalta on kutakuinkin täydellinen, niin eipä voi valittaa. Nauhoitettu eri studiolla kuin muu albumi, joten soundeissa pientä eroa mutta ei mitään häiritsevää. Bruce Dickinson kääntynee haudassaan, kunhan sinne ennättää.
A: -Meillä oli 9 biisiä valmiina levyä varten ja sitten erikseen tuli levy-yhtiöltä pyyntö, että tehtäisiin yksi biisi lisää. Jarnolla oli puolet valmiina yhdestä biisistä , mutta ei haluttu tehdä sitä hätäisesti tälle levylle, jos kyseessä olisikin ollut hemmetin hyvä biisi, niin olisi mennyt ehkä vähän hukkaan. Päätettiin tehdä cover-veto, ja Freakiä oltiin soitettu Tank-nimisellä cover-kokoonpanolla aiemmin, niin se oli helppo valita tähän. Jouduttiin äänittäämään biisi eri studiossa, joten siinä on hieman eri soundit muuhun levyyn verrattuna ja meitsin ääni oli kyllä huonossa kunnossa tämän nauhoituksessa. Näin jälkikäteen on vähän huonot fiilikset tästä biisistä. Olisi sopinut ehkä sinkulle paremmin.

Niinkuin voipi tekstistä päätellä, tämä levy kolahti allekirjoittaneeseen todella syvälle. Kyllä kuulee että bändi on ollut kasassa samalla kokoonpanolla kauan. Yhteissoitto toimii aivan loistavasti, mikä onkin bändin ehkä suurin vahvuus. Porukasta puuttuu virtuoosi, jonka varaan voisi laskea homman lähes kokonaan (vaikka on sanottava että jokainen hallitsee instrumenttinsa erittäin hyvällä tasolla). Kirkkaimpana Antonyn laulu, jota voi häpeilemättä verrata keneen tahansa maailman kovimmista heavylaulajista. Machine Men hallitsee melodiat, kitarariffit, tunnelmoinnin ja ennen kaikkea mahtavat kertosäkeet, joita Elegiesiltä löytyy yhtä monta kuin on kappaleitakin. Laulusovituksissa on paikoitellen pientä yskimistä, joista useimmat häviää kuuntelukertojen lisääntyessä. Ehkä siinä yksi kehityskohde tulevaisuutta ajatellen. Nautittavan tästä levystä tekee kappaleiden pituudet. Turhaan ei olla kappaleita venytetty, vaan se asia on sinne laitettu, mikä on sinne tarkoitettu ja se siitä. Elegies on astetta raskaampaa musiikkia kuin Scars&Wounds ja hieman vaikeammin avautuvaa. Muutamien kuuntelukertojen jälkeen palaset alkoi loksahdella paikalleen, siinä määrin että pariin vuoteen en moista levyä ole kuullutkaan. Bändi kuulostaa mukavasti itseltään; oma tyyli on löytymässä. Tottakai vaikutteet on kuultavissa, mutta kun tämän tyylistä musiikkia on tehty jo vuosikymmenien ajan, niin vaikeapa sellaista on tehdä mikä ei muistuttaisi jotain toista (ja varsinkin kun se kuulostaa hyvältä). Ja miksi vaikutteet ei saisi kuulua? Tämä on hyvää musiikkia. Soundimaailma toimii ja potkii perseelle. Nino Laurenne on tehnyt bändin kanssa hyvää työtä. Musiikki on kypsää ja pitkälle vietyä, kappaleet on tehty loppuun asti huolella.

22.8. kannattaa melodisen heavyn ystävät juosta levykauppaan hakemaan omansa. Veikkaanpa että harvassa kodissa tullaan pettymään. Machine Menillä on Elegiesin perusteella kaikki mahdollisuudet edetä suureen liigaan, kunhan keikat sujuvat ja palapelin muutkin palaset ovat työssään ajan tasalla. Bändi ainakin on valmis.