Kuukauden fani

Kesäkuu 2009 – Aku Osiris” Muukka”

3.1.2010

Aku Osiris Muukka on Rautaneito.comin perheen aktiivista nuorta polvea. Maidenin uutta nousua suureen suosioon on kiittäminen osaltaan myös Akun kaltaisia nuoria gosseja, jotka ovat valinneet oikeilla soittimilla soitetun musiikin konesäksätyksen sijaan.

1. Esittele itsesi. Kuka, mistä, ikä, perhestatus, koulutus, ammatti, harrastukset?

Aku Muukka Espoosta ja ikää on kertynyt muutamaa kuukautta vaille täyskäisyyttä. Tällä hetkellä opiskelen lukiossa toista vuotta. Olen harrastanut kitaransoittoa kohta kuusi vuotta eli Maidenia on tullut soitettua tosi paljon. Toinen harrastus on kesäisin festareilla kiertely artistivalokuvaajana, josta on kokemusta vasta viime kesästä, mutta erittäin kattavasti.

2. Miten olet eksynyt Rautaneito.com sivuille? Koska tämä tapahtui? Kuinka usein käyt sivuilla? Olisiko mielessäsi kehitysehdotuksia sivustollemme? Tapaatko sivuston muita jäseniä oikeassa maailmassa?

Seurasin sivustoa lähes joka päivä vuodesta 2006 ja vuotta myöhemmin marraskuussa tuli liityttyä. Nykyään pidän sivustoa selaimeni aloitussivustona, joten pysyn ajan tasalla melkein jokaisesta itseäni kiinnostavasta keskustelusta. 😉 Varsinaisia kehitysehdotuksia sivostolle en kaipaa, sillä nykyäänkin tämä perustuu tietääkseni suurimmaksi osaksi vapaaehtoistyöhön ja sivuston toiminta on pysynyt hyvin kasassa. Useilla eri keikoilla olen tavannut muita jäseniä, joihin tulee myös pidettyä yhteyttä.

3. Onko Iron Maiden suosikkiyhtyeesi, miksi? Kuinka pitkäaikainen kannattaja olet? Mitkä muut orkesterit saavat jalan vipattamaan?

Kyllä. Tutustuin bändiin vuonna 2002 ja se on muuttunut vuosien aikana elämäntavaksi. Kaverini soitti tietokoneeltansa eri kappaleita yhtyeiltä. Ensimmäisiä kappaleita, joita kuulin Maidenilta taisi olla Wrathchild ja erityisesti yksi ensimmäisistä oli myös Fear Of The Dark, sillä muistan sen alkuriffiin jälkeisen melodian (Janickin soittama) jääneen soimaan päähään. Myös Killers kuului niihin ensimmäisiin kappaleisiin. Steven laukkaava basso pistää jokaisen kuulijan jalan taatusti vipattamaan. Lainaten mainostekstiä Melody Makerista Iron Maiden ei ole vain visuaalisesti paras, energisin, omaperäisin ja kovaäänisin bändi, vaan myös lahjakkain, hyvännäköisin, aistikkain, sydämiä murskaavin, tinkimättömin, veret seisauttavin, tajunnan räjäyttävin hard rock -bändi Lontoosta! Muita orkestereita, jotka ovat osa elämääni, ovat mm. Metallica, Deep Purple, Ac/Dc, Motörhead, Yngwie Malmsteen, Kiss, Black Sabbath ja muita saman aikakauden bändejä, jotka laittavat jalan vispaamaan tiheästikin.

4. Mikä on suosikkialbumisi Maidenin kataloogista ja miksi?

Suosikkialbumi on ehdottomasti Powerslave. Koko levyn teema kansista viimeiseen kappaleeseen on niin vaikuttava kokonaisuus, että se saa kiinnostumaan Egyptin historiasta nuoremmankin yhtyeen kannattajan. Aces High kappaleen lentävät riffit aloittavat täydellisen levyn ja koko shown päättää yhtyeen pisin ja eeppisin kappale Rime Of The Ancient Mariner. Levyllä ei ole yhtään turhaa kappaletta ja se on näkynyt levyn myynnissäkin. Kuitenkin yhtyeen loistavin kappale ei löydy tältä levyltä. Parhain kappale löytyy heidän seuraavalta levyltä, aloituskappale Caught Somewhere In Time (1986). Tämäkin kappale tulee oikeuksiin vasta livenä, jota toivottavasti voidaan vielä kuulla.

5. Oletko koskaan nähnyt Maidenia livenä? Kuinka monta kertaa? Missä? Koska? Paras näkemäsi keikka?

Kyllä, olen nähnyt Maidenin neljä kertaa ja viides sekä ehkä kuudes keikka tulee todistettua tänä vuonna. Ensimmäinen keikka oli 06.07.2005. Olin 13-14 -vuotias fani ja tämä oli ensimmäinen iso konsertti jossa olin ollut. Muistan hyvin kuinka jännitin viikkoja ennen keikkaa ja viimeiset yöunetkin jäivät vähiin kun hehkutin niin paljon tulevaa. The Ides Of The March intron käynnistyessä muistan kuinka jännityksen purkautuessa polveni tärisivät. Sitten se olikin jo menoa kun Bruce tuli muiden jälkeen lavalle. Koko keikka on niin mielessä ja Die With Your Boots Onin pyrot jäivät taatusti jokaisen tajuntaan. Toinen keikka olikin jo seuraavan vuoden marraskuussa 14.11.2006. Uusi levy tuntui hyvin purevan yleisöön tuona iltana ja bändi huomasi sen. Kaksi seuraavaa keikkaa olikin kaksi vuotta sitten kesällä 2008. Näin yhtyeen sekä Helsingissä 18.07 ja Tampereella 19.07. Tuolloin Helsingistä Tampereelle bussimatkan järjesti Rautaneidosta tuttu Maidenventures, joka täytti viimeisetkin toiveet siltä keikkareissulta. Uusiin tuttuihin tulikin tutustuttua ja Tampereen keikan jälkeen vaihdoinkin edes takaisin Maken kanssa Adrian Smithin plekua ja Lauren Harriksen rumpalin kapulaa, jota luulin aluksi Nickon kapulaksi kun vain nimmari kapulassa erotti kapulan. 🙂

Tampereella First To The Barrier 2008. Vieressä oikealla käyttäjä Backlet.

6. Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä tai yhtiön muita miehiä/naisia? Ketä, missä, miten tapaaminen meni, minkälaisia olivat?

Valitettavasti en ole tavannut heistä ketään. Luultavasti tulen vaihtamaan muutaman sanasen ja nimmarit Blaze Bayleyn kanssa hänen keikkansa jälkeen Helsingissä 15.5.2010. Elikkä silloin tulisi ensimmäinen tapaaminen entisen laulajan kanssa.

7. Oletko virallisen Iron Maiden Fan Clubin jäsen? Jos olet, kuinka pitkäaikainen? Mitä mieltä olet FC:n toiminnasta?

Kyllä olen. Liityin Fan Clubiin jouluna 2007. Täysjäsenyydellä olen siellä ollut ja hetkeäkään ei ole kaduttanut tuon toiminta. Jotkut ovat paheksuneet FC:n toimitusajoista ja muista unohduksista, mutta itselleni he ovat olleet todella positiivisia ja hoitaneet hommansa hyvin ellei erinomaisesti. Kerrankin sama lehti tuli kahteen kertaan ja toinen on tällä hetkellä vielä muoveissa suojassa. Joulukorttikin on tullut jo muutamaan otteeseen ja se, jos mikä on piristänyt elämää pimeinä joulun aikoina.

8. Mitä mieltä olet Maidenin livelevyjulkaisupolitiikasta, kun lähes jokaisesta kiertueesta on viime vuosina ilmestynyt tuotos? Pidätkö sellaista touhua rahastuksena? Ostatko livelevyt?

Ehdottomasti ostan livelevyt! En pidä tätä ollenkaan rahastuksena. Itse asiassa toivoisin, että Maidenilla olisi jokin samanlainen tapa kuin esim. Metallicallakin taltioida joka ikinen keikka ja näin ollen keikalla ollut voi netistä tilata sen keikan cd:nä. Yhä odotan Maidenin julkaisevan viime albumikiertueelta livelevyn, sillä keikoilla ne levyjen kappaleet tulevat parhaiten esiin. Jopa albumin huonoimmatkin kappaleet.

9. Miten suhtaudut bootlegeihin? Jos omistaisit jonkun sellaisen (et tietenkään omista, koska nehän ovat laittomia), mikä olisi suosikkibootlegisi Maidenin keikoista?

Vasta viime vuonna olen kiinnostunut enemmän näistä taltioista ja pidän niitä toimivana tapana, kun yhtye ei itse julkaise joka keikalta levyä. Muutaman bootlegin omistan ja kun joku on nähnyt enemmänkin levyn ulkoasuun vaivaa kuin tulostaa ja liittää niin siitäkin voi maksaa jo hieman enemmän. Periaatteessa bootlegeista ei pitäisi maksaa penniäkään, vaan niitä vaihdettaisiin uusiin tyhjiin levyihin, jotta tekijä voisi jatkaa toimintaansa. Suosikkibootleg on 29.11.1986 Pariisin keikalta, miltä löytyy mitä parhain liveversio lempikappaleestani. Sen fiilis on jotain sanoinkuvaamatonta.

10. Keräiletkö Maiden matskua? Minkälainen kokoelma sinulla on? Onko sinulla Maiden tatuointia tai muuta HC-osastoa?

Maidenia on tullut keräiltyä nyt muutaman vuoden ja se alkaa näkymään kokoelmassani. Kokoelmastani löytyy noin 130 cd:tä, 37 7 singleä, 40 vinyyliä sisältäen harvinaisen The First Ten Years Lp Boxin. Lisäksi kaapista löytyy useita t-paitoja, kangasmerkkejä, juisteita, seinälippuja, kiertuehuiveja ja kuusi kappaletta kolmen Amigon plektroja (Dave, Adrian & Janick) sekä Nickon rumpukapula. Osan plekuista olen saanut keikoilta ja osan ostanut netistä. Tatuointia tai muuta HC:ta ei löydy. 😀 Maidenin lisäksi keräilen myös yhtyeen jäsenten soololevyjä. Brucen tuotanto on todella kovaa tavaraa jota suosittelen niille, jotka eivät ole sitä vielä kuunnelleet. Eräs kaverinikin pitää sitä paremana kuin Maidenia.

Cd:t levyt.

Vinyylit.

Eddies Archive, videoita ja 7 singlet.

11. 2010 ja uusi Maiden albumi – minkälaiset odotukset ja ajatukset sinulla on uudesta materiaalista? Mitä arvelet, jääkö albumi Maidenin viimeiseksi studioalbumiksi?

Uusi vuosi, uusi levy. A Matter Of Life And Death oli niin kova albumi herroilta, että sen paremmaksi on paha enään tehdä mitään. Maidenin kulta-aika päättyi vuonna 1988 ja seuraava levy tulikin seuraavalla vuosikymmennellä, jolloin oltiin palattu autotallisoundeihin ja haettu uutta näkökulmaa. Nyt on uusi vuosikymmen taas alkanut, joten jos Maiden tekee niin kuin ennen, Steve on suunnittelemassa uutta soundia/tyyliä. Onko se sitten Back to Garage Band? Toisaalta Troopperit ovat aloittamassa juuri Studio sessiot bahamalla, jossa syntyi yhtyeen kulta-ajan levyt, niin miksi ei nyt tulisi jälleen jotain sellaista, joka viittaisi kulta-aikaan. Tai sitähän Maiden elää nyt uudelleen. Luulen, että tämä on se 15. albumi, jonka Steve on sanonut jäävän yhtyeen viimeiseksi. Tietenkin sitä toivoo, että loppua ei näkyisi, mutta niin se vaan on. Kaikki loppuu aikanaan. Toivottavasti tekevät siitä loistavan, jotta yhtyeestä jää parhain mahdollinen muisto. Ripaus Somewhere In Timeä olisi kiva kuulla levyllä.

12. Onko elämää Iron Maidenin jälkeen, kun bändi pistää pillit pussiin? Luuletko, että bändin jäsenet jatkavat sooloilua? Olisitko kiinnostunut Steve Harrisin soololevystä? Kolahtaako Bruce Dickinsonin soolomateriaali?

Elämää löytyy Maidenin jälkeenkin, ja luulen että Brucelle ei kelpaa eläkepäivät vaan hän ottaa omat ohjat ja työstää uutta omaa soololevyään, jota sitten kiertää esiintymässä Helsingissäkin asti, sillä viime soolokeikasta onkin jo aikaa. Dave jatkaa Nickon kanssa golfaamista ja työstää Nickon kanssa Blues-rock levyn, jota on aina haaveillut. Jos Steve tekisi oman soololevyn Maidenin lisäksi, olisin hyvin kiinnostunut, sillä äijähän on tehnyt suurimman osan Maidenin parhaimmista kappaleista kuten Phantom Of The Opera jne…

13. Oletko menossa Poriin 8.8.2010 katsomaan Maidenia? Oletko menossa muille Maidenin keikoille vuoden 2010 aikana?

Kyllä olen. Lippu tuli ostettua heti kun oli mahdollista ja innolla ootan sitäkin keikkaa. Eddie Rip's Up Pori – Niin siinä varmasti käy. Suunnitelmissa olisi myös nähdä Maiden edellisenä päivänä Tukholmassa, jossa olisi myös Brucen syntymäpäivät 7.8, mutta tuo suunnitelma onkin vielä ihan mietiskelyssä aikataulukysymyksistä johtuen.

Up The Irons!

Toukokuu 2009 – Mika rocker” Tamminen”

19.7.2009

Lapin lahja Maiden maailmalle eli Tammisen Mika, joka tunnetaan Rautaneidon foorumilla paremmin nimimerkillä rocker, kommentoi seuraavassa suhdettaan Maideniin. Mika on tutkaillut Maidenin touhuja jo 80-luvun alusta saakka, joten perspektiviä löytyy häneltäkin.

1. Kuka ja mistä? (ikää, sijaintia, ammattia, perhettä, auton merkkiä, kengän kokoa, seksuaalinen suuntautuminen, lempiolut, koska sait viimeksi ja missä?)

Mika rocker Tamminen Rauman läheltä Lapista. Ikää on 38,perheeseen kuuluu vaimo ja kissa. Tällä hetkellä olen lähihoitaja-opiskelija, aikaisemmin tein atk/toimistotöitä. Harrastuksena musiikki, kitaraa olen 80-luvulta asti soitellut ja yleensäkin hevin parissa viihtynyt. Rauman Lukon toilailuja tulee myöskin seurailtua.

2. Maidenia vuodesta…? Mistä kaikki lähti? Onko rakkaus edelleen tulista vai onko kiima tasaantunut?

Piece of Mindin ajoista se taisi alkaa, kuitenkin lopullinen tajunnanräjäyttäjä oli Powerslave. Live after death oli silloin yläasteella jotain mullistavaa ja sitä tuli luukutettua päivittäin. Somewhere in time oli heti ilmestyttyään kovaa valuuttaa sekin. 7th Soniin en päässyt oikein käsiksi ilmestyttyään ja NPFTD:n myötä alkoi kiinnostus laskemaan FOTD:n herättäessä sen uudestaan. Blaze-era oli omalta osalta pettymystä, varsinkin X-Factor. Brucen paluu ja BNW herättivät totaalikiiman uudelleen eloon. Ja sillä tiellä ollaan edelleen.

3. Miksi? Minkä takia Maiden? Onko sinulla muita jumalia?

Maidenin musiikki on aina ollut sitä, mitä musalta vaadin, eli voimaa, harmonioita ja mielenkiintoisia lyriikoita. On ollut aikoja, jolloin Maiden ei aina ole ykkönen ollut, kuten 80/90-lukujen vaihde. Mutta pitkässä juoksussa he ovat kuitenkin paikkansa pitäneet.

Judas Priest on välillä ollut ykkösenä, nyt he ovat vakiinnuttaneet kakkostilansa. Scorpions, U.D.O ja Def Leppard ovat aina olleet myös kärkisijoilla.

4. Mottosi?

So understand-don't waste your time always searching those wasted years

5. Paras Maiden-aiheinen muisto?

Kyllä se taitaa olla viime kesän stadikan keikka. Kun aikoinaan ei ollut mahdollisuutta päästä World Slavery Tourille, niin oli loistavaa saada mahdollisuus nähdä saman teeman biisit, lavasteet sun muut livenä.

6. Suosikkialbumi ja -biisi perusteluineen?

Pitkän aikaa Somewhere in time oli ykkösenä, mutta ilmestymisestään asti AMOLAD on kärkisijaa pitänyt. Raskasta, eeppistä kamaa ja loistavia lyriikoita. Lisäksi levy yhdistyi saumattomasti omaan vaikeaan elämäntilanteeseen silloin. Suosikkibiisi on paha mainita, kun niitä loistavia on niin paljon. Mutta jos pakko on joku nostaa, niin Powerslave

taitaa se ykkönen olla. Täydellinen biisi joka osa-alueella.

7. Oletko Fan Clubin jäsen? Jos olet, kuinka pitkäaikainen? Mitä mieltä olet FC:n toiminnasta?

Joo, IMOCiin kuulun kyllä. Valittamista ei ole, kun First to the barrieritkin tuli kesällä saatua, hoh. Tosin foorumi siellä on välillä aika sillisalaattia.

8. Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä tai yhtiön muita miehiä/naisia? Ketä, missä, miten tapaaminen meni, minkälaisia olivat?

Paulin ja Blazen olen tavannut äijien Suomen keikkojen yhteydessä. Paul on kyllä aika kumma tyyppi, ei tiedä koska saa nimmarin ja koska turpaansa, heh. Blaze on cool jätkä, jonka kanssa olisi mukava höpistä enemmänkin.

9. Kuinka monta kertaa olet nähnyt Maidenin konsertissa? Mikä on ollut paras keikka? Onko ajatus käydä tänä vuonna vielä jossain vai sitten kun tulevat seuraavaksi Suomeen vai onko keikoilla käynti homojen hommaa?

Todella vähän on keikkoja takana siihen nähden, kuinka kauan olen bändiä seurannut, eli ainoastaan kolme kappaletta. Eniten kyrsii AMOLAD-tourin missaaminen, mutta on tilanteita kun ei vaan homma onnistu. Paras keikka on tähän asti viime kesän Stadikan keikka. Koska Maidenilla ilmeisesti ei ole kovin monta rundia enää edessä, niin tulen olemaan paikalla aina kun Suomessa keikkailevat. Ulkomaillekin tekisi mieli, mutta rahatilanne ei anna myöten.

10. Keräiletkö Maiden matskua? Minkälainen kokoelma sinulla on? Maiden tatuoinnit ym. über-jutut?

En ole mikään himokeräilijä. Toki levyt/dvd:t löytyvät ja monta bändipaitaa jne, mutta mitään tatskoja en ole edes harkinnut ottaa. Ei ole mun juttu.

11. 2010 ja uusi Maiden albumi – minkälaiset odotukset ja ajatukset uudesta materiaalista?

AMOLAD oli niin loistava levy, että siitä on paha pistää enää paremmaksi. Olisi ehkä ollut tyylikästä lopettaa juuri tähän, mutta toivotaan että jätkät pistävät vielä yhden kovan lätyn ulos. Haluaisin nyt levyn, jolla on eeppisiä elementtejä, mutta ei enää 7-10-minuuttisia biisejä. Jotenkin AMOLAD oli täyttymys tällä osastolla ja nyt pitäisi pikkaisen vetää simppelimpään ilmaisuun. Mielenkiinnolla odottelen, mitä sieltä tulee.

12. Käytkö usein Rautaneidon sivuilla? Mikä sivuissa on mielestäsi parasta ja mitä toisaalta haluaisit vielä lisää ja kehittää?

Rautaneidossa käyn päivittäin, nimenomaan foorumilla. Pääsivustolla voisi pistää vaan lisää kolumneja, analyysejä levystä jne…

Parasta tosiaan on foorumi, jossa olen viihtynyt alusta asti. Samaan malliin jatketaan.

Kiitos Mika haastattelusta ja nautitiaan oluset, kun joskus seuraavan kerran törmätään!

Huhtikuu 2009 – Atte Asa” Karstila”

16.7.2009

Asa – helvetin enkelin näköinen kullanmuru Lahdesta – on toiminut Rautaneito.comin moderaattorina sekä adminina jo iät ja ajat. Metallimiehen perikuva soittaa Maiden Hell tribuuttiyhtyeessä kitaraa ja on yleensä aina mukana kaikkialla, missä Maiden maailmassa tapahtuu. Asa on varmasti hyväsydämisin kaveri, mihin olen törmännyt Maiden faniporukoissa pyöriessä. Ulkonäkö pettää pahasti, joten menkää vetämään ukkoa hihasta, tukasta ja vaikka parrasta. Juttu kirjoitettiin maaliskuussa, joten Otto Adrianinkin on jo kohta vuoden. Meillä on täällä toimituksessa vähän ruuhkaa, sori…

1. Kuka ja mistä? (ikää, sijaintia, ammattia, perhettä, auton merkkiä, kengän kokoa, seksuaalinen suuntautuminen, lempiolut, koska sait viimeksi ja missä?)

Atte Asa Karstila, 30-v Metallipää Hollolasta. Postinkantaja, naimisissa Heli Karstilan kanssa, ja ylpeä 6kk vanhan Otto Adrianin isä. Kaikenlainen musiikkitoiminta harrastuksena, rumpuja soittelen Exordiumissa ja Goatsodomyssa, sekä kitaraa Maiden Hell tribuuttiorkesterissa.

2. Maidenia vuodesta…? Mistä kaikki lähti? Onko rakkaus edelleen tulista vai onko kiima tasaantunut?

Maiden, Twisted Sister ja W.A.S.P soi kasettisoittimessa jo ala-asteella, mutta silloin ei pahemmin kiinnostanut kuin jalkapallon pelaaminen ja yleinen sählääminen. Varsinainen tietoinen kolahdus tapahtui 1992, kun veli osti Anttilasta Fear of the Darkin LP:n. Afraid to shoot strangersin kitaramelodia kolahti kuin miljoona volttia, ja sitä tuli walkmanilla kelailtua aluksi koko ajan. Sittemmin myös muut biisit aukesivat enempi, ja siitä eteenpäin kaikki viikkorahat tuli käytettyä muiden Maiden levyjen metsästykseen divareista. Tuntui mahtavalta kun aina ostamani Maiden levy kuullosti jopa paremmalta kuin edellinen.

Näin jälkikäteen asiaa tarkasteltuna siirtymä Fear of the Darkista Number of the beastiin, seventh soniin, Powerslaveen ja Somewhere in Timeen on melkoinen, jälkimmäisten eduksi tietysti, eikä ihme että kuullosti hyvältä! Fear of the Darkin materiaalin epätasaisuudesta huolimatta levyllä tulee aina olemaan minulle pieni lisäarvo levynä, joka laukaisi minun Maiden manian täyteen kukoistukseen, joka jatkuu vielä tänä päivänäkin erittäin viriilinä. Lapsen syntymä on luonnollisesti karsinut ylimääräisiä reissuja ja menoja, sekä hillitöntä levyjen ja kaman keräilyä, mutta en vielä aio heittäytyä täysin kiikkustuoliin. Pienellä säätämisellä ja huolellisella suunnittelulla pysyttelen kyllä vahvasti mukana Maiden kuvioissa vielä pitkään!

3. Miksi? Minkä takia Maiden? Onko sinulla muita jumalia?

Luulen että iällä on paljon tekemistä asian kanssa. Olin ihastuksen aikaan kukkeimmassa (esi)teini-iässä, ja juuri silloin sitä muovaa minuuttaan ja identiteettiään tulevaa elämää varten. Maidenin upeat biisit, taitavat soittajat yhdistettynä Eddien komistamiin levyn kansiin tekivät tähän jätkään lähtemättömän vaikutuksen.

Maiden on minulle aina ollut ylivertainen rakkaudenkohde, mutta Manowar häviää vain hiuskarvan verran kisassa. Olen siis myös fanaattinen Manowarrior. Seuraavat lempibändit ovat ARIA, Accept ja Judas Priest.

4. Mottosi?

Not to serve in heaven, but one day rule in Hell!

5. Paras Maiden-aiheinen muisto?

Johtajan järjestämä reissu Prahaan 2005. Porukka oli loistava, Praha oli loistava, sää oli loistava, absintti oli loistavaa ja Charlotte the Harlot keikalla oli yllättävyydessään loistava! Tuo kostea reissu oli kyllä legendaarisuudessan jo niin maaginen, ettei myöhemmät (joskin loistavat nekin) reissut ole millään yltäneet samalle tasolle. (kiitos itsellesi, 100 % samaa mieltä. toim. huom.)

6. Suosikkialbumi ja -biisi perusteluineen?

Ylivoimaisesti Seventh son of a sevent son, ja nimikköbiisi. Levy on kokonaisuutena alusta loppuun silkkaa timanttia. Levyn teema ja soundit lyövät mahtavasti kättä muodostaen lähes pseudosatanistisen Rockoopperan. Ainoastaan Can I play with madness on pieni notkahdus levyn laadussa, mutta jos kyseinen biisi olisi jollain muulla levyllä, niin se olisi varmasti paljon parempi. Nyt se kärsii muiden biisien varjoon jäämisestä, yksinkertaisesti liian kovassa seurassa.

7. Oletko Fan Clubin jäsen? Jos olet, kuinka pitkäaikainen? Mitä mieltä olet FC:n toiminnasta?

Juu, olen ilman muuta. Olen ollut vuodesta 2002-2003. Muistan 1992-1993 lähettäneeni Maidenin fan clubiin kirjeen (todella HC-aikaa, ei ollut nettiä vielä kuin kosteissa unissa) , ja saaneeni siletä liittymiskaavakkeen (ovat itseasiassa vielä tallessakin), mutta rahapula ja maksamisen vaikeus Englantiin lykkäsivät liittymistä vielä kymmenellä vuodella.

Nyttemmin kun FC:n kautta saa ostettua ennakkolippuja keikoille, ja osallistuttua First to the Barrier ja Heaven can wait -arvontaan, näkisin että FC:n toiminta on viimeistään nyt vuosittaisen 35 euron maksun arvoinen. Itse olen voittanut FC:n arvonnasta pääsyn Dance of Deathin ennakkokuuntelubussiin ja 2006 kierteelle n. 5 FTTB-ranneketta, joten katetta on tullut jäsenyydelle. Iron Maiden Online Club on jo itsessään rahan arvoinen tietopankki, josta kuulee heti uusimmat uutiset. Ja tuleehan jäsenmaksulle joka vuosi myös joku uusintalahja T-paidan ja vastaavan muodossa, joka taas on keräilijälle kullanarvoista matskua. FC-lehti on viimeaikoina ollut kyllä sisältöarvoltaan ja julkaisutahdiltaan selkeä pettymys, mutta se laskettakoon vaan mukavaksi bonukseksi noiden yllämainitsemieni ansioiden päälle.

8. Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä tai yhtiön muita miehiä/naisia? Ketä, missä, miten tapaaminen meni, minkälaisia olivat?

1998 eräs kaverin kaveri tapasi lämppäribändi Dirty Deedsin jätkät sattumalta Ruotsilaivalla matkalla Hellsingin keikalle, ja sai itselleen puhuttua backstage-passit. Kaverini sai toisen passin, ja kuultuani tästä vaadin myös itselleni passia. Menin iltapäivällä treffipaikalle jäähallille kaverini kanssa, ja esitin asiani Dirty Deedsin laulajakitaristille ja pyysin nätisti passia myös itselleni. Jätkä oli todella mukava ja antoi auliisti mulle passin. Siellä siis hengasin Dirty Deedsin jätkien kanssa ennen keikkaa, ja join heidän kanssaan olutta.

Maidenin takahuone oli samalla käytävällä hieman kauempana, ja sinne ei ollut asiaa, mutta satuin törmäämään Dave Murrayhin käytävällä, pyysin nimmarin ostamaani Iron Maiden lompakkoon sekä pyysin päästä kuvaan, eikä Davella ollut mitään sitä vastaan. En muista mitään käymästäni keskustelusta Daven kanssa, tuskinpa siinä sain kummmemmin sanaa suustani olin sen verran jäässä kun tapaan suuren idolini livenä.

Kitaravelhot – osa 1!

Helloweenin soittaessa olin juuri siirtymässä jäähallin kentältä takaisin Back Stage- alueelle, kun huomasin ihmislauman matkalla back stagelle. Menin tietty kärppänä kyselemään mikä porukka kyseessä, ja paljastui että olivat Suosikin kilpailuvoittajia menossa Maiden fanitapaamiseen. Näytin omaa passiani ja kysyin voinko liittyä mukaan, mikä omaksi ilokseni onnistui. Matka vei siis huoneeseen, johon hetken kuluttua saapui Blaze Bayley, Steve Harris, Dave Murray, Janick Gers ja Nicko McBrain. Olin ekstaasissa ja suorastaan paniikissa. Kamera oli valitettavasti unohtunut Dirty Deedsin takahuoneeseen, mutta sain sentään nimmarit kaikilta ja pääsin puristamaan jokaisen kättä. Nickolle ja Stevelle yritin kertoa miten paljon herrat on vaikuttaneet minun elämääni, mutta siinä liikuttuneessa tilassa en osannut pukea melkein kymmenen vuoden fanituksen tuomia fiiliksiä sanoiksi, joten päädyin vaan kiittelemään kaikesta.

Vuonna 2003 Dance of Death keikalla Hartwall Areenalla satuin säkällä törmäämään Adrian Smithiin käytävällä kun olin matkalla kentälle. Adrian oli juuri menossa Back Stagelle, ja onneksi olin salakuljettanut kameran sisälle, ja taas kasvoi muistot yhdellä valokuvalla.

Kitaravelhot – osa 2!

2006 Hakametsän hallissa Tampereella kun päästiin FTTB-rannekkeella sisään eturiviin, huomasin liian myöhään että Adrian käveli suoraan takaamme ohi. Taisi miestä hieman naurattaa kun kukaan barrierilla ollut ei huomannut häntä laisinkaan.

Lisäksi olen reissuilla törmännyt mm. Adrianin kitarateknikkoon Slovenian Orto Baarissa, bassoteknikkoon/keyboardisti Michael Kenneyhin Tampereen Hakametsän Hallissa, ja Rod Smallwoodiin useallakin keikalla. Paul Di´annon ja Blaze Bayleyn kanssa on tullut myös jutusteltua miesten omilla keikoilla Suomessa.

9. Kuinka monta kertaa olet nähnyt Maidenin konsertissa? Mikä on ollut paras keikka? Onko ajatus käydä tänä vuonna vielä jossain vai sitten kun tulevat seuraavaksi Suomeen vai onko keikoilla käynti homojen hommaa?

23.09.1998 Hellsinki Jäähalli

15.09.1999 Hellsinki Jäähalli

28.06.2003 Stockholm Stadion

30.06.2003 Hellsinki Hartwall Areena

14.11.2003 Stockholm Globen

21.12.2003 Hellsinki Hartwall Areena

28.04.2005 Praha T-mobile Arena

06.07.2005 Hellsinki Hartwall Areena I

07.07.2005 Hellsinki Hartwall Areena II

12.11.2006 Tampere hakametsä halli

14.11.2006 Hellsinki Hartwall Areena I

15.11.2006 Hellsinki Hartwall Areena II

17.11.2006 Stockholm Globen I

18.11.2006 Stockholm Globen II

02.12.2006 Milano Datchforum

11.03.2007 Athens Hellinkiko Basketball arena

02.06.2007 Slovenia Bezigrad stadion

16.07.2008 Stockholm Stadium

18.07.2008 Hellsinki Olympiastadion

19.07.2008 Tampere Ratina

Eli tasan 20 kertaa nähty nyt. Tuleville Suomen keikoille menen takuuvarmasti, ja sitä odotellessa saatan käydä keikan tai kaksi katsomassa Europassa. Olen haaveillut näkeväni Maidenin omalla kotoperällään Englannissa, joten se olisi ehkä prioriteetti nro 1. Täytyy odotella että Maiden julkaisee lisää kiertueinfoa, ja katsoa mitä paikkoja on mukana, ja mitä tuntemuksia ne herättävät.

10. Keräiletkö Maiden matskua? Minkälainen kokoelma sinulla on? Maiden tatuoinnit ym. über-jutut?

Kyllä. Lähinnä levyjä on tullut keräiltyä, ja niitä on kokoelmissa n. 400. Lisäksi keräilin muutaman vuoden konserttibootleggeja, ja niitäkin kertyi reilut 500. Kaikki kama jossa on Maiden logo tai Eddie kiinnostaa, välillä vähän liiaksikin asti.

Pieni osa Asan levykokoelmaa.

Maiden tatskoja on nyt kaksi kappaletta:

Jalassa Killers Eddie ja kädessä Seventh Son aikakaudelta lasta pitelevä Eddie lisättynä poikani nimellä ja syntymäajalla. Lisää Maidentatskoja on muhimassa pääkopassa, katsotaan mitä niistä mahdollisesti toteutan, kun on muitakin tatskaprojekteja mielessä.

11. 2010 ja uusi Maiden albumi – minkälaiset odotukset ja ajatukset uudesta materiaalista?

Upea A Matter of life and Death albumi jätti erittäin postiiviset fiilikset tulevaisuuden suhteen. Bändi näytti että se on edelleen relevantti bändi, eikä mikään Kiss-konseptilla kiertävä nostalgiapläjäys. Rankkaan edelleenkin AMOLADIN viiden parhaan Maiden levyn joukkoon. Kerrassan hieno levy, joka kestää vieläkin kuuntelua, siinä missä Brave New Worldin ja Dance of Deathin uutuudenviehätys karisi muutamassa vuodessa.

Toisaalta kun tiedetään ettei Maiden aio enää montaa studiolevyä tehdä, tässä on nyt hieman pelko perseessä. Mitä jos seuraava (viimeinen?) levy ei olekaan hyvä? AMOLAD olisi ollut bändille ja sen uralle loistava päätös, ja siitä ja sitä seuranneesta kiertueesta olisi jäänyt kaikille osapuolille hieno muisto ja hyvä maku suuhun.

Odotan uutta levyä siis ristiriitaisin fiiliksin.

12. Käytkö usein Rautaneidon sivuilla? Mikä sivuissa on mielestäsi parasta ja mitä toisaalta haluaisit vielä lisää ja kehittää?

Käyn Rautaneidon foorumilla monta kertaa päivässä, tietysti jo moderaattoriasemakin velvoittaa, mutta en pidä tätä hommaa työnä, vaan teen tätä edelleenkin rakkaudesta bändiin. Lisäksi olen tavannut foorumilla, sen reissuilla ja muilla oheistapahtumilla niin paljon loistavia ystäviä, että jo heidän takiaankin on ilo kirjautua sivuille tarkastamaan mitä heille kuuluu ja mitä sanottavaa heillä on.

Rautaneidon pääsivuja tulee vilkaistua aina välillä, ja katsottua mitä kaikkea uutta sinne on mahdollisesti tullut. Kaikenlaisia raportteja ja kolumneja on ilo lukea.

Kiitti Asalle haastattelusta ja sori, että vähän kesti julkaiseminen!

Maaliskuu 2009 – Jarkko Iron Constable” Kyntäjä”

15.3.2009

Rautaneito.comin maaliskuun fani on Jarkko Kyntäjä, joka tunnetaan nickillä Iron Constable foorumimme moderaattorina. Pitkään Maidenia seuranneena Jarkolla alkaa olla jo perspektiiviä ja kypsiä mielipiteitä aiheisiin. Ehkä eniten kaveria kuvaa se, että tältä mieheltä ostaisin sen kuuluisan käytetyn auton.

Kuka ja mistä? (ikää, sijaintia, ammattia, perhettä, auton merkkiä, kengän kokoa, seksuaalinen suuntautuminen, lempiolut, koska sait viimeksi ja missä?)

39-vuotias valtion virkamies, nykyään asustan Itä-Uudenmaan sydämessä, Porvoossa. Syntyjään länsirannikon poikia, Kokkolasta, varttunut Kristiinankaupungissa. Johonkin väliin mahtuu myös kuusi vuotta asustelua Tampereella.

Perheeseen kuuluu avopuoliso, 5-ja 7-vuotiaat pojat, tulevat Maiden-fanit, jotka vannovat tällä hetkellä Teräsbetonin ja Kilven nimeen. Jaloissa pyörii myös avopuolison harrastus, neljä belgianpaimenkoiraa tervueren, joilla harrastetaan kaikkea mahdollista, jopa melko hyvin menestyen.

Musan kuuntelun ja keräilyn lisäksi tulee harrastettua samaa myös leffojen kanssa, muuten aika menee omakotitalon, puuhommien, perheen autojen ja muun arjen pyörittämisen parissa. Työelämästä yritetään selvitä hengissä eläkkeelle ja kattaa pienellä palkalla elämisen kulut. Välillä kun saa ”paikat kuntoon”, palaan vanhan rakkauden eli painojen kolistelun pariin, tällä hetkellä on vammojen takia tauko siitä toiminnasta.

2. Maidenia vuodesta…? Mistä kaikki lähti? Onko rakkaus edelleen tulista vai onko kiima tasaantunut?

Ensimmäinen merkki bändistä tuli hevibuumin iskiessä Kristiinankaupunkiin n. vuonna 1982. Parilla luokkakaverilla oli farkkutakissaan hieno selkälippu, jossa komeili tuo kummallinen nimi, Iron Maiden. Siitä jäi kytemään takaraivoon ajatus siitä, että tuohon pitää tutustua tarkemmin. Olin kova kuuntelemaan Rockradiota ja sieltä bongasin The Trooper-sinkun joskus syksyllä 1983. Sen jälkeen se oli menoa. Kyseistä biisiä tuli kuunneltua c-kasetilta aina takaisin kelaillen kymmeniä kertoja peräkkäin ja nälkä kasvoi. Sen jälkeen olen hankkinut kaikki viralliset Maiden-julkaisut heti niiden ilmestyttyä. Iron Maiden ja Killers tulivat kokoelmiin muistaakseni jouluna 1985 pienellä viiveellä, koska Di’Anno ei Bruce-fanille kovin hyvin alkuun uponnut. Kun hänen äänensä sitten viimein sulatti, ymmärsi vähitellen, miten hienoja biisejä myös näillä vanhemmilla levyillä oli.

Rakkaus bändiin sykki hurjalla liekillä ihan alusta saakka jonnekin Dance Of Deathin tienoille, jonka jälkeen Maiden on saanut antaa tilaa muille bändeille kiinnostuksen ja aktiivisuuden määrässä. Rakkaimpana bändinä se tulee kuitenkin pysymään niin kauan kuin henki minussa pihisee, sitä, kuinka paljon bändi ja sen musiikki on minulle antanut vuosikymmenten varrella ei voi mitenkään sanoin kuvata.

3. Miksi? Minkä takia Maiden? Onko sinulla muita jumalia?

Brucen ääni, kitaramelodiat ja Harrisin kolinabasso. Siinä on pyhä kolminaisuus, jota millään muulla bändillä ei ole esittää. Nuo kun yhdistää ja heittää perään vielä Nickon fillit, on kokonaisuus juuri tasan tarkkaan minun makuuni. Kitaramelodiat ovat varmasti se merkitsevin tekijä bändin musiikissa, joka vain on niin tarkkaan säädetty juuri minun makunystyröilleni. Kaikki Rautaneidon lukijat tietävät, että minulla ei ole kuin yksi jumala, mutta monia jumalpallin tavoittelijoita. Erikseen on kai mainittava toiseksi suurin rakkauteni Helloween, sekä lukuisista mainioista ja legendaarista bändeistä ehdottomasti Overkill, Metal Church, Primal Fear ja Cage. Laajahko maku kattaa kaiken Vesa-Matti Loirista black metallin porteille, kuitenkaan sisään menemättä.

Cheers!

4. Mottosi?

Viime aikoina se on ollut lähinnä ”juttu kerrallaan / päivä kerrallaan” tai ”kukaan ei jaksa määräänsä enempää”. Näitä viisauksia on joutunut työpaineissa miettimään.

5. Paras Maiden-aiheinen muisto?

Kymmenistä upeista keikkoihin, pre-partyihin ja erilaisiin kokoontumisiin liittyvistä jaksan aina muistella uutta vuotta 1988/89. Oltiin silloisen lukioporukan kanssa erään luokkakaverini isän omistamassa isossa talossa, josta myöhemmin tehtiin hotelli. Olin ottanut juhliin mukaan Live After Death vhs:n ja jossain vaiheessa iltaa heitimme tytöt ulos videohuoneesta ja valtasimme huoneen n. kymmenen hengen voimin. Aluksi piti katsoa vain muutama Maiden-kappale, mutta loppujen lopuksi katsoimme koko keikan putkeen ja hoilasimme sydämemme kyllyydestä kuin keikalla ikään. Mielenkiintoiseksi homman teki se, että joukkoon liittyi koko ajan uutta porukkaa, jotka tempautuivat menoon mukaan, vaikka eivät bändistä liiemmin tykänneetkään. Myös tytöt tulivat takaisin. Ennakoimme jo silloin nykyistä buumia ? Samaan hengenvetoon totean, että meno ei ole sittemmin muuttunut. Viime kesänä ennen Tampereen Ratinan keikkaa kokoonnuimme tuttavani Arskan luona hänen omakotitalossaan ja sinne juuri valmistuneessa ”viihdehuoneessa”, katsoimme tuon samaisen keikan videotykin kautta. Vaikka porukan keski-ikä taisi olla 40 vuoden pahemmalla puolelle, niin meno oli roisia ja laulu vielä voimallisempaa kuin 20 vuotta aikaisemmin ja saman iättömän keikkataltioinnin parissa. Ääni lähti jo ennen Ratinan keikkaa. Upea kontrasti lähes samasta asiasta ja osoitus muusikin ajattomasta voimasta. Hyvä on hyvää vaikka aika kuluisi ja Maiden parasta.

6. Suosikkialbumi ja -biisi perusteluineen?

Rakkain ja samalla suosikkini on Piece Of Mind. Siitä alkoi Maiden-taruni ja kyseisellä levyllä ovat Brucen parhaat koskaan laulamat laulusuoritukset. Albumin kappaleiden joukosta löytyy myös ikiaikainen karaokesuosikkini Revelations, parhaan loppuhuudon omaava Flight Of Icarus ja suvereeni levyn aloittaja Where Eagles Dare. Lisäksi levyn soundit ovat täydelliset.

Suosikkibiisiin on pakko vastata kahdella tavalla, muuta ei voi. Rime Of The Ancient Mariner on pituudessaan ja eeppisyydessään maailman paras kappale, samalla myös Maidenin parhain. Suvantokohdan jälkeinen nostatus lienee musiikkihistorian kovin hetki, ”…RAAAAIIIINNNNN”. Vastaan tähän myös Hallowed Be Thy Name, joka on jollain kummalla tunteen tasolla rakkain biisini Maidenin tuotannossa, vaikka silkkojen faktojen valossa häviääkin Rimelle. Biisin tunnelma ja toteutus on jotain ainutlaatuista. Pidän nimenomaan alkuperäisestä, joidenkin mielestä laahaavatempoisesta TNOTB-levytyksestä. Kieltämättä myös Rock In Rion liveversio on karvoja nostattava. Näiden kahden kappaleen välille en ole koskaan osannut tehdä edes sitä inan levyistä eroa.

7. Oletko Fan Clubin jäsen? Jos olet, kuinka pitkäaikainen? Mitä mieltä olet FC:n toiminnasta?

Aikoinaan lähettelin Englantiin lippuja ja lappuja postitse, mutta ne katosivat matkalle. Viime vuosina en ole jaksanut kiinnostua moisesta toiminnasta. Valintahan on jokaisen oma, mutta mielestäni bisnesajattelu on viime vuosina ajanut tavalllisen fanin ohitse laittaen fanit eriarvoisiin lokeroihin. En pidä kehityksestä. Sinällään Fan Club tekee varmasti oivaa työtä, mutta homman luonne on jotenkin muuttunut alkuaikojen vapaaehtoisesta pakerruksesta raakaan bisnekseen.

8. Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä tai yhtiön muita miehiä/naisia? Ketä, missä, miten tapaaminen meni, minkälaisia olivat?

Muutaman kymmenen metrin päästä ohi vilahtavaa Steve Harrisia lähemmäs en ole tainnut päästä. En ole koskaan ollut kovin tyrkky tai ärhäkkä noissa hommissa, keikalle menen pitämään meteliä ja sitten himaan. Luonani kävi muissa asioissa eräs Steve Harrisin läheinen ystävä, joka mm. oli yksi bändin buukkaajista taannoiselle lyhyelle pelireissulle Ahvenanmaalle. Hänen kanssaan turisin pitkät tovit ja toivon mukaan terveiset ja kiitokset kuluneista vuosista menivät perille.

9. Kuinka monta kertaa olet nähnyt Maidenin konsertissa? Mikä on ollut paras keikka? Onko ajatus käydä tänä vuonna vielä jossain vai sitten kun tulevat seuraavaksi Suomeen vai onko keikoilla käynti homojen hommaa?

Keikoilla käynti on olennainen osa sitä kokonaisuutta, joka minulla on Maidenin kanssa. Viime kesän Ratinan keikka oli järjestyksessä nro 11. Kaikki keikat ovat olleet Suomen keikkoja, elämäntilanteet, raha-asiat sun muut eivät ole olleet sellaisessa järjestyksessä, että olisin ulkomaita lähtenyt koluamaan. Lisäksi olen kovin kotona viihtyvää sorttia ja saan ihottumaa pelkästä ajatuksesta lähteä reissaamaan pitkin maailmaa, joten se ei sovi minulle. 1980-luku meni minulta ohi vaikka täysillä fanitinkin, omaa rahaa ei ollut eikä perheellä ylimääräistä moisiin hullutuksiin, elämän karuja tosiasioita jotka silloin aikoinaan oli vaikea niellä, mutta nykyään ymmärtää asian ilman katkeruutta. Raha ei kasvanut puissa silloin, kuten ei nykyäänkään.

Paras keikka on ehkä ollut vuoden 1992 Fear Of The Dark-kiertueen keikka Helsingin jäähallissa. Halli oli jotakuinkin puolillaan, ehkä vähän yli, mutta meno oli valtaisa ja meteliä lähti kuin halli olisi ollut täynnä. Ei liene sattumaa, että 3500 fanaattisen fanin meteli taltioitui niiden tiettyjen kappaleiden osalta myös jälkipolville ihmeteltäväksi. Lähes samalle tasolle pääsee ensimmäinen keikka vuonna 1990, olihan keikka kuitenkin SE ensimmäinen ja kaikki oli enemmän tai vähemmän uutta. Vuosi 1992 on vaan jäänyt mieleen tunnelmallisempana. Samaan kastiin voi lukea myös vuoden 1999 Jäähallin keikan, joka oli liikuttava ja murskaavan vakuuttava Brucen ja Adrianin palatessa bändiin. Hienoja muistoja !

10. Keräiletkö Maiden matskua? Minkälainen kokoelma sinulla on? Maiden tatuoinnit ym. über-jutut?

En varsinaisesti keräile, mutta onhan tuota tavaraa vuosien varrella kertynyt. Maiden-nimikkeitä, eli sinkkuja ja levyjä taitaa olla tällä hetkellä vajaat 70 kappaletta. Mukana luonnollisesti Eddie´s Archive, Ed Hunter ym. Kaikki julkaistut dvd:t löytyvät ja vhs-muodossa kaikki mahdollinen 1990-luvun alkuun saakka. LP-muodossa muistaakseni 37 kpl ja cd-muodossa 39 kpl. Joukossa on vähän harvinaisempaakin materiaalia, jota on tuotu mm. Japanista. Joskus on käynyt mielessä myydä nuo LP:t, mutta toistaiseksi on jäänyt tekemättä. Ostajatkin ovat kyllä jo etukäteen ilmoittautuneet. Tavallaan asiaan liittyy myös se, että Maideniin liittyvää materiaaliakin löytyy runsaasti, tarkoittaen koko Brucen-soolotuotanto mukaan lukien Samsonin levyt, Adrianin soolot (myös se ASAP-lp), Blazen soolot, vhs-kasetilta löytyy myös Nickon rumpuvideo Rhythm Of The Beast, runsaasti tribuutti-levyjä ja sitä rataa. Että kyllä sitä materiaalia on, vaikken mikään keräilijä sillä saralla olekaan. Onhan tässä toisaalta ollut aikaa. Tatuointia olen miettinyt vuosia, mutta se on jäänyt toteuttamatta ja kun aika tässä on kulunut, saattaa jäädäkin. Mutta paras olla vannomatta.

11. 2010 ja uusi Maiden albumi – minkälaiset odotukset ja ajatukset uudesta materiaalista?

Edellinen levy oli sen verran vahva näyttö heikomman Dance Of Deathin jälkeen, että usko on luja. Eniten toivoisin, että säveltäjät ajattelisivat vanhenevaa keulakuvaansa ja kirjoittaisivat materiaalia, jota Brucen ei tarvitse huutaa nykyäänensä äärirajoilla. Tämä oli ongelma muuten erinomaisessa A Matter Of Life And Deathissa. Bruce kuulostaa tänä päivänä erittäin hyvältä keskivaiheessa rekisteriään, mutta ylempänä homma menee ujellukseksi. Liika toisto kappaleitten sisällä kun pysyy poissa, niin ollaan aika turvallisilla vesillä. Ehkä hivenen suoraviivaisempi levy edellisen eepoksen jälkeen, sellainen 40-45 minuuttia kunnon tykitystä suvantoineen, kiitos. Piece Of Mind II kelpaisi minulle, ei mitään kopiota, mutta biisien rakenne suunnilleen sama,

12. Käytkö usein Rautaneidon sivuilla? Mikä sivuissa on mielestäsi parasta ja mitä toisaalta haluaisit vielä lisää ja kehittää?

Käynhän minä, päivittäin. Johtuu jo osin tästä moderaattorin hommasta. Varsinaista etusivua silmäilen silloin tällöin, mutta foorumin puolella huseeraan enemmän tai vähemmän lähes joka päivä. Välillä tutkailen ja siivoilen hiljaisesti enemmän, välillä innostun hehkuttamaan eri aiheista. Eniten vaikutan Metal For Muthas-osiossa, Ruskin Armsin puolen tarkistan säännöllisen epäsäännöllisesti. Maideniin liittyvä kun on sen verran tuttua juttua ja moneen kertaan jauhettua, niin tulee tutkailtua lähinnä uusia tuulia ja ajankohtaisia asioita Maidenin kohdalta. Maiden Finlandista tämä alkoi ja Rautaneito on minulle netin yhteisöistä selkeä koti, jonka kautta on tullut tavattua väkeä myös ihan henkilökohtaisesti ja solmittua monipuolisia kontakteja ympäri maata. Täyden kympin meininkiä! Toki varsinaisilla sivuilla voisi olla enemmän raportteja jne, ja porukka voisi osoittaa enemmän aktiivisuutta, mutta itse tiedän hyvin, kuinka vaikeaa sellaiseen on revetä. Tämänkin turinan kirjoittaminen vaati pari tuntia…

Gulgulgul! Raskas työ – raskaat huvit.

Kiitos Jarkolle uhraamastasi ajasta niin haastatteluun kuin yleensäkin yhteisömme hengen luomisessa ja vaalimisessa. Toivottavasti painetaan samaan malliin hamaan loppuun asti. Toivottavasti päästään joskus saunan lauteille asti turisemaan ja joka tapauksessa olut-palkkio odottaa ensi kerralla, kun törmätään.

Helmikuu 2009 – Jukka Salonen

Mr. Helmikuu Jukka Salonen toimii Rautaneito.comin keskustelupalstan eli pers… eikun perheen päänä ja suuna eli moderaattorina ja hyvin muuten toimiikin. Kuten kuvasta näkyy, meillä on laatuvaatimuksen todella korkealla mitä tulee ulkoiseen kuvaan ja aina moderoidessa tukan pitää olla hyvin ja krakan suorassa eikä pieni pilke silmäkulmassa ole koskaan pahitteeksi. Lisäksi olemme Suomen ainoa työpaikka, jossa voi olla vapaasti kekkulissa, mutta olemme ottaneet sen palkkauksessa huomioon.

1. Kuka ja mistä? (ikää, sijaintia, ammattia, perhettä, auton merkkiä, kengän kokoa, seksuaalinen suuntautuminen, lempiolut, koska sait viimeksi ja missä?)

Jukka Jukka Salonen, ikää 30 vuotta ja kotikaupungin virkaa toimittaa Jyväskylä. Kotoisin olen Heinolasta ja henkisesti aina heinolalainen viha-rakkaussuhteen kautta. Ammatiltani olen koulunkäyntiavustaja. Onnellisesti kihloissa viidettä vuotta avopuolisoni kanssa ja nokkimisjärjestyksessä alimpana ruokakunnassamme on kissa. Tosin kaikki kissan omistajat tietävät, että ei se ihan niin välttämättä aina mene, heh.

Päälimmäisenä harrastuksena musiikki kaikissa muodoissaan. Basistin virkaa olen toimittanut 15-vuotiaasta asti milloin missäkin kokoonpanossa ihan levyille ja kiertueille asti ja tällä hetkellä hölmöilen bassotaiteilijana yhtyeissä Where Victims Lie ja Dark Days Ahead. Monelle lautalaiselle tutun tribuuttiyhtye Maiden Hellin kokoonpanossa olen myös vaikuttanut, mutta tästä piti valitettavasti luopua ajanpuutteen takia.

Ns. experimental cooking ja yleissivistävä kirjallisuus ovat myös lähellä sydäntäni, mutta valitettavasti niille ei aina löydy riittävästi aikaa.

Ja pitäähän sitä muistaa välillä juoda viinaakin.

2. Maidenia vuodesta…? Mistä kaikki lähti? Onko rakkaus edelleen tulista vai onko kiima tasaantunut?

Kristallinkirkkain muisto löytyy vuodelta 1986 ja paikkana toimi Heinolan kaupunginkirjaston musiikkiosasto. Uusien lisäysten hyllyyn oli ilmestynyt futuristisen teeman omaava vinyyli, jonka kannessa seisoi uhkaavan näköinen kyborgi laserase kädessään. Pelkän kansikuvan perusteella 7-vuotias kossi kiikutti nopeasti levyn tiskille ja pyysi laittaa soimaan. Levy oli luonnollisesti Somewhere In Time ja yhtyeenä Iron Maiden.

Seuranneina vuosina bändi tuli tasaisesti vastaan eri käänteissä, mutta tarkemmat muistot vaihtelevat kaverieden kasettimankoista levykauppojen levynkansitaiteiden ihmetteleyyn.

Herkässä teini-iässä pankin räjäytti lopullisesti mestariteos vuodelta 1983, eli Piece Of Mind. Kun muut pojat ruinasivat isiltään mopoja, päätin minä ruinata bassoa. Steve Harrisin bassokuviointia kuunnellessa valkeni, että kyseistä instrumenttia voi soittaa siihen aikaan yliluonnolliselta tuntunella tavalla. Olin erittäin mieltynyt Harrisin tyyliin rakennella harmonioita ja melodioita soittimellaan, sävellystaidoista puhumattakaan. Kitaran soittoa ja äidin kyllästymiseen asti kuuntelemaa kattilankansien paukutusta oli tullut luonnollisesti harrastettua jo lapsesta asti, mutta tässä kohdin aukesi aivan uusi maailma ja sillä tiellä olen edelleen.

Myös bändin vahvasti historiallinen tematiikka oli suuri mielenkiinnon kohde ja biisien aiheita ja sanoituksia tuli tutkittua innolla.

Maidenin kohdalla elän eräänlaista vanha tuttu kumppani -aikaa, jossa levyt eivät välttämättä niin usein vieraile soittimessa, mutta kyllä ne baarien pöydät alkavat lennellä kun stereoista pärähtää soimaan joku niistä erittäin tutuista biiseistä. Joten sitä paloa kyllä löytyy. Samaan hengenvetoon on tosin sanottava, että nykyajan informaatiotulva on häivyttänyt bändin ympäriltä tietynlaista mystiikkaa, koska jokainen Brucen ja poikien silmänräpäys tuntuu saavan aikaan valtavan mediamylläkän. Ammattitermeillä tätä kutsuttaisiin kai ylitarjonnaksi. Mutta henkeen ja vereen -faneille tämä on kieltämättä hienoa aikaa. Ja mikä hienointa, niin samalla tavalla ne skidit tuolla työpaikalla painelevat Maiden-paidat päällä kuin itsekin aikanaan. Jotkut asiat eivät muutu, eikä niiden tarvitsekaan.

3. Miksi? Minkä takia Maiden? Onko sinulla muita jumalia?

Kuten kaikki musiikinrakastajat tietävät, fiilikset joita siitä saa voivat olla jotain sanoinkuvailematonta. Jotain, johon eläin ei pysty. Iron Maiden sai aikaan juuri tämän reaktion. Ne mielettömät melodiat, eeppiset maalailut, Smith-Murrayn uskomaton harmoniatyöskentely, Harrisin sävellykset ja vahvan 70-lukulaiset progekuviot sekä huikea visuaalinen ilme. Siinä muutama syy, jotka ovat jokaiselle bändiä kuulleelle ohittamatonta faktaa. Maiden antoi vahvasti identiteettiä nuorelle maailmassa paikkaansa hakevalle pojanklopille, eräänlaista kuulumisen tunnetta, joka on teini-iässä ihan helvetin tärkeä asia.

Mitä jumalan asemaan tulee, niin olen eräänlainen polyteisti, siis ihminen jolla on monta jumalaa. Iron Maiden on yksi niistä, vaikka valistunut uskonnon harjoittaja osaa myös esittää kritiikkiä asiaansa kohtaan. Iron Maiden on kuitenkin paikkansa siinä kirjossa lunastanut pelkästään jo soittoharrastuksen takia. Harrisilta on tullut imuroitua omaankin soittoon juttuja.

4. Mottosi?

Minulla ei oikeastaan ole minkäänlaista yhtä ainoaa mottoa, mutta muutama ohjenuora on vahvasti mukana. Eläkää itsellenne älkääkä ottako vastaan valmiita arvoja, vaan luokaa ne itse. Asioiden liiallinen pohdiskelu pilaa lopulta hyvä lopputuloksen ja stressi on ympäristön luoma tila. Elämä on vain väline. Se, haluaako toimia sen kuljettajana vai matkustajana on ihan oma valinta.

5. Paras Maiden-aiheinen muisto?

Kaikki ne ihmiset, jotka olen bändin musiikin kautta oppinut tuntemaan ja ne lukuisat yhdessä jaetut kaljat ja diggailun hetket. Nostan teille tuoppini. Hail!

6. Suosikkialbumi ja -biisi perusteluineen?

Ah, tämä ikuinen jaakobinpainin aihe. Sekuntien pohdinnan jälkeen esille nousee kaksi albumia, Somewhere In Time ja Piece Of Mind. Heti perään tietenkin Seventh Son Of A Seventh Son. Ja sitten Powerslave. Ja Iron Maiden. Äh, loputon lista taas.

Mutta kaksi tulee kuin apteekin hyllyltä: SIT ja PIM. SIT siitä syystä, että paketti on täydellinen. Loistava kansitaide ja ne kokonaisuutena ehdottomasti parhaat biisit. Tähän vaikuttaa varmasti osaltaan myöskin se, että tämä ley ei ole kärsinyt sitä puhkisoitettujen hittien aiheuttamaa inflaatiota.

PIM taas siitä syystä, että sillä on edellä jo mainitsemistani syistä erityinen paikka sydämessäni. Tämä levy myös esitteli sen energiaa täynnä olevan nälkäisen pedon, joka tulitti putket kuumina. Mielestäni bändi ei ole sen jälkeen saanut sitä samaa energiaa taltioitua levyille asti, vaikka läheltä on menty. Niin ja To Tame A Land. Ei varmasti tarvitse perustella sen enempää.

Biisin valinta lähestyykin sitten jo vaikeustasoa kryptinen. Mutta jos jälleen luotetaan ensimmäisiin fiiliksiin, nin sen täytyy olla jokin niistä mahtavista eeppisistä biisistä ajalta -80-88. Alexander The Great nousee pintaan ensimmäisenä, SSOSS:n seuratessa karmit kaulassa heti perässä. Noissa kahdessa kiteytyy oikeastaan kaikki se, mitä bändissä rakastan niin suuresti. Tiedätte jälleen, mitä tarkoitan. Ei näitä asioita ole tarkoitettu selitettäväksi, koska sanat eivät tee niille oikeutta. Ne täytyy kokea. Bubbling under -maininta No Prayer For The Dying:lle, samoista syistä.

I want You!

7. Oletko Fan Clubin jäsen? Jos olet, kuinka pitkäaikainen? Mitä mieltä olet FC:n toiminnasta?

En. Karsastan jossain määrin leimautumista täysin yhden asian mieheksi, fiilis joka minulle FC:iin liittymisestä hieman tulee. Tämä on täysin luonnekysymys. Muuten pidän FC:n toimintaa erittäin hienona ja tukemisen arvoisen asiana.

8. Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä tai yhtiön muita miehiä/naisia? Ketä, missä, miten tapaaminen meni, minkälaisia olivat?

Nummirock, Nummijärvi 22. Kesäkuuta 1996. Seuratessani puolihuolimattomasti Deep Purplen esiintymistä viereeni pölähti seisomaan tutun oloinen kaveri, joka paljastui nopeasti kitaristi Janick Gersiksi. Mies oli oikein leppoisalla tuulella ja nautiskelimme olutta muovimukeista keskustellen samalla meneillään olevasta Purplen keikasta. Lopuksi mies raapusti omistuskirjoituksen paitaan ja taskussa majailleeseen The X Factorin kansilehtiseen. Oikein mukavan tuntuinen kaveri.

9. Kuinka monta kertaa olet nähnyt Maidenin konsertissa? Mikä on ollut paras keikka? Onko ajatus käydä tänä vuonna vielä jossain vai sitten kun tulevat seuraavaksi Suomeen vai onko keikoilla käynti homojen hommaa?

Kaikki Suomen keikat vuodesta 1992 on tullut koluttua, poislukien kaikki Tampereen keikat. Nopeasti laskettuna siis 12. Parhaiten mieleen ovat jääneet The Early Days-rundin keikat, jolloin bändi oli todella huimassa vedossa. Myöskin viimeisin Helsingin keikka jo pelkän settilistansa takia oli pysäyttävä kokemus. Yhtään varsinaisesti huonoa keikkaa en ole bändiltä nähnyt. Myös Blazen kanssa vedetty Kultsan keikka on jäänyt todella (Maidenille) intiimien puitteiden takia hyvin mieleen.

10. Keräiletkö Maiden matskua? Minkälainen kokoelma sinulla on? Maiden tatuoinnit ym. über-jutut?

Eipä tule hirveästi keräiltyä tuota tavaraa, mutta visuaalisesti komeimmat tuotokset tulee poimittua talteen. Kokoelman arvokkain esine lienee Eddie's Archiven ensimmäinen, sininen, painos. Studioalbumit cd-formaatissa, remasterit, -80-92-diskografia vinyylinä ja sekalaisia vinyylisinkkuja, kuvalevyjä, paitoja ja passeja. Siinäpä noita. Se musiikki, ei niinkään se oheissälä.

11. 2010 ja uusi Maiden albumi – minkälaiset odotukset ja ajatukset uudesta materiaalista?

AMOLAD oli todella vahva ja hyvä albumi, mutta en oikein joidenkin hehkuttamaa klassikkoa ole siitä vielä saanut. Toivottavasti tämä valtaisa uusi suopsio on antanut bändille eväitä säveltää todellisen mestariteoksen, johon olisi hyvä lopettaa. Eräänlaisen kruununjalokiven mestareiden huikealle uralle. Odotan mielenkiinnolla.

12. Käytkö usein Rautaneidon sivuilla? Mikä sivuissa on mielestäsi parasta ja mitä toisaalta haluaisit vielä lisää ja kehittää?

Rautaneitoa tulee käytettyä päivittäin, eikä vähiten foorumin moderaattorin vakanssin tuomien pikku velvoitteiden takia, joihin aikaa on toistaiseksi vielä riittänyt. On ollut hienoa seurata Rautaneidon kasvua täysin fanipohjalta toimineesta sivustosta lähes viralliseksi, asiantuntevaksi Suomen fanclubiksi ja olla mukana edesauttamassa toimintaa, olinhan itsekin alunperin vain tavan tahvo käyttäjä. Myös foorumin monipuolisuus ei pelkästään Maideniin rajoittuvana lankkuna on todella iso plussa. Sivuston kautta on tullut tavattua jos jonkilaista sukankuluttajaa, joten terveiset vaan sinne. Sivustomme on myös siinä mielessä erinomainen paikka verrattuna useaan muuhun foorumiin, että täällä ammutaan kaiken maailman spedet hyvin nopeasti alas muiden käyttäjien toimesta. Moderointi itsessään on helppoa, kun johtaja Brigatti on antanut diktaattorin toimivaltuudet. Puhdasta tulee siis isolla kädellä, so beware!

Tähän loppuun avaan tapahtuman johdosta Laphroaig 10 year old single maltin, ja suunnistan kohti uusia seikkailuja.

Up The Irons!

Kiitos Jukka ensinnäkin aikaa vievästä huonosti palkitusta hienosta työstä foorumilla ja toiseksi tietenkin tästä haastattelusta. Ensi kerralla (toivottavasti Maidenin keikalla Suomessa Hartwall Areenalla) smurffilimpparit yhtiön piikkiin Lappari-baarissa!

Tammikuu 2009 – Mika Sir” Sallanen”

Iron Maiden kannattajat ry:n fossiiliosastoa edustava wanhan liiton perushevari Mika Sir Sallanen esittäytyy Rautaneito.comin kuukauden fani -sarjassa Tipattoman Tammikuun 2009 fanipoikana. Sir heiluu myös sivujen foorumilla aktiivisesti ja on nähnyt IrMan mm. World Slavery Tourilla Helsingissä, mistä monet menevät kateudesta keltaisiksi. Mutta minkäs teet, kun siihen aikaan monella lukijallamme oli vielä tärkeämpi asia äidin tissi ja hiekkalaatikon pikkuautot.

Kuka ja mistä? (ikää, sijaintia, ammattia, perhettä, auton merkkiä, kengän kokoa, seksuaalinen suuntautuminen, lempiolut, koska sait viimeksi ja missä?)

Mika ”Sir” Sallanen. Ikää ”kolkyt ja risat”, eli eipä ole mitenkään kovin pitkää matkaa neljäänkymmeneen enää jäljellä. Keski-ikäinen äijähän tässä jo taidetaan pian olla (Vai olenko mä jo?). Ammatiltani olen duunari ja sen lisäksi jonkin sortin muusikonretalekin vielä. Perheeseen kuuluu vaimo, tytär, kolme kissaa ja parvi pölykoiria. Auto on ainakin toistaiseksi vielä Peugeot, mutta toivottavasti ei pitkään. Kengän koko 45-46, lempiolut vamaankin Saku Kuld tai sitten Karrrrrrrrrrhu. Tai Guinness tai Spitfire tai joku muu. Riippuu päivästä, vuodenajasta ja tähtien asennosta – vähän niin kuin tuo saaminenkin. Mitä siihen tulee, niin viimeksi sain pyytää ja sain myöskin olla ilman, joten sain kahdesti.

Maidenia vuodesta…? Mistä kaikki lähti? Onko rakkaus edelleen tulista vai onko kiima tasaantunut?

Jos en nyt ihan täysin väärin muista, niin vuonna 1983 kaverille oli kasetille äänitetty pari Maiden-albumia – muistaakseni TNOTB ja POM – ja aika pian kun niitä oltiin kimpassa kuunneltu, sitä alkoi tajuta, että siihen asti palvottu Kiss ei ollutkaan ehkä maailman paras bändi. Siitä lähti sitten kiihkeä rakkaussuhde, joka päättyi vuoden 2003 paikkeilla ihan siihen yksinkertaiseen tosiasiaan, että yhtäkkiä vain tuntui siltä, että kyllä nämä jutut on nyt vähäksi aikaa kuunneltu. Siinä sitten kului muutama vuosi ilman, että nuotinkaan vertaa Maidenia olisin kuunnellut, mutta vähitellen bändi alkoi taas palailla kuunteluun. Hyväähän tuo tauko vain teki. Alkaa ne puhkikuluneimmatkin jutut kuulostaa melkein tuoreilta. Vanha pieru kun tässä jo alkaa olla, niin meikäläisen kuuntelutauollakin on luultavasti enemmän mittaa kuin monella Rautaneidon nuoren jäsenen koko fanituksella. Heh.

Miksi? Minkä takia Maiden? Onko sinulla muita jumalia?

Siksi, kun bändi vain tuli jostain ja vei hyvinkin pian mennessään. Maidenin kohdalla musiikki oli se ykkösjuttu alusta alkaen. Toki Eddie-viritelmät ja lavashow-systeemit ja muut krääsät oli mielestäni hienoja, mutta bändin musiikin perinteisestä (usein erittäinkin simppelistä) hard rockista poikkeavat rakenteet oli kuitenkin 80-luvun alkuvuosien kakaralle jotain kiehtovaa, uutta ja outoa, johon ei ollut aiemmin tullut törmättyä. Sittemmin on toki tullut tutkittua paljon laajemminkin rockmusiikin historiaa, ja tajuttua, että eihän Maiden nyt varsinaisesti mitään 100% uutta keksinyt, vaan paremminkin yhdisteli progressiivisen rockin ja varhaisen heavy rockin ideoita punkin aggressiivisempaan ja nopeampaan esitystapaan – olivatpahan kuitenkin tästä huolimatta/juuri siksi sen aikaisessa musiikkikuviossa täysin uniikin kuuloinen ryhmä. Pysyipä hemmoilla vielä instrumentitkin vakuuttavan kuuloisesti käsissä – ei sitä voi kiistää. Silloin ne tuntui ”maailman parhailta soittajilta” – ja kyllä mun henkilökohtaisella soittajasuosikkieni listalla herrat Murray ja Harris on edelleenkin korkealla – ja ilman heidän tekemisiään tuskin olisin itsekään soittohommien pariin päätynyt.

Muita musiikillisia jumalia on mahdoton litania, mutta mainittakoon erityisesti Rush. Ensimmäistä kertaa törmäsin heidän musiikkiinsa hieman Maidenia myöhemmin vuoden ’84 tienoilla, mutta silloinen hevihevihevi-Mika ei oikein tajunnut mistä on kyse. Maidenin sitten vuosikymmenen edetessä siirryttyä koko ajan mutkikkaampaan suuntaan, alkoi myös heviteinin puurokorvatkin aueta muulle musiikille. Nykyisellään Rush lienee se ykkössuosikkini, jos nyt sellainen edes pitää olla. En mä edes tiedä, onko sellainen tärkeä asia. Hyvä musa on hyvää musaa ja se siitä.

Yes Sir, I can boogie!

Mottosi?

Jokainen päivä on ruskeampi kuin edellinen.

Paras Maiden-aiheinen muisto?

Varmaankin se, kun ensimmäistä kertaa näki bändin livenä. Vuosi oli 1984, ja paikkana se vanha kunnon Nordenskiöldinkadun jäähalli Helsingissä. Oli ensimmäinen tuon kokoluokan tapahtuma meikäläiselle, ja jäihän se lähtemättömästi mieleen. Lämppärinä kun oli vielä nuori ja nälkäinen Mötley Crüe, niin saihan sitä lipunhinnalle ihan oikeasti vastinetta. Lippu taisi maksaa 85 markkaa… ja taitaapa tuo lipun kantakin olla vielä jossain mulla tallella. Moni nuoremman polven fani varmaankin lahjoittaisi vaikka kiveksensä Punaiselle Ristille päästäkseen näkemään World Slavery Tourin keikan. Siinä mielessä olen siis onnekas – onpahan tullut nähtyä klassinen bändi klassisella kaudellaan muutenkin kuin vain videolta.

Suosikkialbumi ja -biisi perusteluineen?

Vastataanpa molempiin että Powerslave, vaikkakin suosikkibiisin valitseminen on oikeasti lähes mahdotonta. Albumin valitsin siksi, että vaikka se ei olekaan kokonaisuutena paras Maiden-albumi, niin henkilökohtainen tunnearvo on mittaamaton. Se oli kuitenkin ensimmäinen ostamani Iron Maiden-tuotos, ja luultavasti edelleenkin se kaikkein useimmin vuosien varrella kuuntelemani kiekko… tai oikeastaan ihan ekan versioni Powerslavesta ostin kasettina! Aiemmat kiekot oli kopioitu kaverilta omalle kasetille, mutta tämän jopa ostin kummitädiltä saamillani rahoilla. Rahat sain kehotuksella ”osta itelles vaikka jotain kivaa musiikkia” – en sitten tiedä, että olikohan Iron Maiden kuitenkaan ihan sellaista, mitä täti ajatteli? Tuskinpa. Biisin valintaan riittänee tämä vanha kunnon kananliha/karvat pystyssä-periaate. Jos jo biisin intro huminoineen pistää edelleenkin satojen kuuntelukertojen ja 25 vuoden jälkeen kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin, niin ei se nyt ainakaan mikään ihan sysipaska voi olla!

Oletko Fan Clubin jäsen? Jos olet, kuinka pitkäaikainen? Mitä mieltä olet FC:n toiminnasta?

En ole. Joskus harkitsin liittymistä, mutta en mä ole kerhotoiminnan ja extrakrääsän perään. Ei kai se nyt mikään fanituksen tason mittari muutenkaan ole. Mitä nyt FC:n toiminnasta olen kuullut, niin kaikkea kivaa kuuluu faneille olevan tarjolla…

Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä tai yhtiön muita miehiä/naisia? Ketä, missä, miten tapaaminen meni, minkälaisia olivat?

Eipä ole tullut tavattua. Tilaisuus olisi takavuosina ollut, mutta en saanut töistä vapaata. Vaimo sitten meni ja haki nimmarit ja tapasi samalla Blazen, Nickon ja… jonkin kolmannen. En nyt muista. Lienee rouva konttorirotan virkapuvussaan hieman erottunut mylvivien heviossien massasta!

Kuinka monta kertaa olet nähnyt Maidenin konsertissa? Mikä on ollut paras keikka? Onko ajatus käydä tänä vuonna vielä jossain vai sitten kun tulevat seuraavaksi Suomeen vai onko keikoilla käynti homojen hommaa?

Kymmenen kertaa on bändi tullut nähtyä, ja paras kerta on tietenkin se eka kerta vuonna 1984. Maiden vajaalla Kulttuuritalolla 1995 oli aikamoinen elämys, kun oli tottunut näkemään bändin vain isoissa halleissa, samoin sitten myös Nummirock 1996 – erilaisissa puitteissa bändin musiikkikin toimi jotenkin eri tavalla. Tai sitten olin vain liian kännissä. Brucen paluukiertueen keikka vuonna 1999 oli tietenkin myös vanhan fanin mielestä kova juttu. Luulin muuten vuonna ’99 olevani pitkän linjan fani… mikäs helvetti mä nyt sitten olen?! Fossiiliosaston fani, kenties? Mitä tulevaisuuden keikoilla käymiseen tulee, niin voisihan sitä ehkä vielä mennäkin bändin tihrustamaan, mutta vain, jos tiedossa on paljon uutta materiaalia. Sen verran moneen kertaan on nämä tietyt virret jo kuultu livenä veisattavan, että eipä nuo greatest hits-meiningit ole meikäläistä varten.

Keräiletkö Maiden matskua? Minkälainen kokoelma sinulla on? Maiden tatuoinnit ym. über-jutut?

Enpä juuri. Levyt on ostettu muutamaan kertaan eri formaateissa, ja sinkkujakin piisaa ja T-paitoja vino pino. 80-luvun rundeilta ostettua krääsääkin löytyy jonkin verran. Mutta niin kuin jo aiemmin taisin sanoa, en ole niin hirveästi tuosta rojupuolesta ja levyjen kaikkien painoksien haalimisesta kiinnostunut. Niihinkin menevillä rahoilla kun saa ostettua kaikenlaista muuta musiikkia. Tatuointeja ei ole – ei Maiden-aiheisia, eikä muitakaan.

2010 ja uusi Maiden albumi – minkälaiset odotukset ja ajatukset uudesta materiaalista?

Ei minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Kun uusi levy tulee, niin kaipa se tulee ostettua. A Matter Of Life And Death oli kuitenkin sen verran kova albumi, että paljon saa sedät tehdä hommia, jos aikovat vielä siitä parantaa.

Käytkö usein Rautaneidon sivuilla? Mikä sivuissa on mielestäsi parasta ja mitä toisaalta haluaisit vielä lisää ja kehittää?

Päivittäin käyn foorumilla, mutta varsinaisen sivuston puolella en niin usein. Parasta lienee tuo datan määrä, mitä sinne on ajan mittaan kasaantunut. Paljon piisaa luettavaa ja tutustuttavaa, ja voisinpa hyvinkin kuvitella jonkin uuden fanin olevan tyytyväinen lukiessaan menneiden vuosien jutuista ja vanhoista Suomen keikoista. Lisää vain kaikkea kakkaa, mikä aiheeseen liittyy – sitä jengi kuitenkin eniten taitaa kaivata. Rautaneito on erinomainen edesmenneen Maiden Finlandin perinteen jatkaja. Siitä kiitos. Sivuston kehumisesta maksettavan palkkion otan vastaan mieluiten viinana, kiitos…

Hehe, tuoppi yhtiön piikkiin ensi kerralla esmes keikan yhteydessä nähtäessä on selviö. Kolmella kehulla tietenkin päälle kossua.

Kiitokset haastattelusta Sir!

Joulukuu 2008 – Rasmus Stavnsborg

1.1.2009

Iron Maiden –fani, unelmoi hetki. Siis hetki enemmän kuin normaalisti.

Mitäs jos Bruce Dickinson muistaisi sinua synttärikortilla? Mussuttaisit silloin tällöin Steve Harrisin kanssa pizzaa bäkkärillä tai kaljoittelisit Nicko McBrainin kanssa keikkojen jälkeen? Tsekkaisit yli sata Iron Maidenin keikkaa ympäri maailmaa? Lentäisit Brucen kanssa jo ennen koko Bruce Air touhua? Kävisit ensi vuonna vaikka Argentiinassa, Brasiliassa, Perussa ja Chilessä tarkistamassa Maidenin livekuntoa? Mitä jos kotonasi olisi puolet talostasi vievä Iron Maiden baari?

Tuntuuko märältä päiväunelta?

Rasmus Stavnsborg on Rautaneito.comin joulukuun fani Tanskasta. Hänen viimeinen lauseensa haastattelun lopussa on The Dream is True.

1. Kuka ja mistä? (Ikä, ammatti, perhe, harrastukset ym.)

Olen Rasmus ja asun tyttöystäväni kanssa Tanskassa Kööpenhaminan kupeessa. Meillä ei (vielä) ole lapsia. Rakastamme molemmat Iron Maidenia. Ajelemme yhdessä moottoripyörillä ja matkustelemme ympäri maailmaa. Näihin aikamme ja rahamme pääsääntöisesti kuluvat. Teen hommia armeijalle, jossa toimin räjähdysaineteknikkona. Olemme osa Danish Anti Terror Response Team. Talostamme puolet vie Iron Maiden baari.

Bar is open and drinks are on me!

2. Maidenia vuodesta…? Mistä kaikki lähti?

Minulla fanitus alkoi kahdeksan vuotiaana. Olen nyt 35-vuotias. Pöllin ensimmäisen Maiden älppärin isoveljeltäni ja olin sitä myötä koukussa. Aloin kerätä Maiden kamaa, kun olin noin 10-vuotias ja nyt kokoelmani on niiiin iso, että se vie puolet talosta. Voit tsekata kokoelmaa tästä:

http://maidendenmark.dk/images.asp?action=folder&category=3&folder=39

Tai vilkaista Myspace-sivua:

http://www.myspace.com/ironrasmus

Kokoelma!

3. Miksi? Minkä takia Maiden?

En ole ihan varman, mutta melkeinpä innostuin Maidenista Eddien ja bändin vahvan musiikin takia, joka oli vielä laitettu pakettiin villien kansien kanssa.

Isä tykkäsi BackmanTurnerOverdrivesta ja kasvoin tuollaisen tyyppisen musiikin ympäröimänä, joten ei ollut kovinkaan iso hyppäys aloittaa Heavy Metalin kuuntelua. Tykkään myös käyttää paljon aikaa keräilemiseen ja Iron Maidenhan on tuohon tarkoitukseen omiaan. Keräilen, paitsi levyjä, myös kaikenlaista pientä kivaa krääsää ja kamaa, joilla on historiaa takana tai jotka ovat olleet vaikka lavalla.

Eli kaiken kaikkiaan Maiden innostuksessa oli kyse paljon muustakin kuin musiikista.

4. Mottosi

Se on vähän pitkä tarina, jonka olen tatuoinut itseeni. Jos joskus tavataan, voin kertoa koko jutun; se on oikean polun löytämisestä elämässä.

5. Paras Maiden-aiheinen muisto (voi laittaa useampiakin)

Oho, niitä on aika liuta.

Mutta ehkä se on paras muisto, kun sain synttärikortin Brucelta – se oli jäätävää. Tyttöystäväni järjesti sen, koska hän oli töissä firmassa, joka myös työllisti Brucen lentäjän hommissa. Hän myös sai Blazen lähettämään samanlaisen ja on todellakin jeesannut monenlaisessa asiassa, mitä tulee Maideniin.

Myös se oli siistiä, kun Steve antoi vähän pizza Hammersmith Odeonin bäkkärillä ja höpöteltiin siinä kymmenisen minuuttia Maidenista, kun hänen piti mennä joihinkin bileisiin, jotka eivät ukkoa todellakaan napanneet.

Tai se kun voitin matkan, jossa sain lentää Brucen kanssa Pariisiin, tsekata keikan ja olla samassa hotellissa heidän kanssaan ja bilettää hänen ja Nickon kanssa keikan jälkeen. Ja tämä oli siis aikaa ennen kuin idea Bruce Airista oli saatu.

Tai ehkä se kun… Aaargh, niitä on niin monia, että en osaa sanoa, mikä olisi paras ja sehän on parasta koko Maiden fanina olemisesssa, koska aina riittää niin paljon kaikenlaista uutta menossa, joista sitten riittää tarinaa kerrottavaksi.

6. Suosikkialbumi perusteluineen

Piece Of Mind, se on albumi, josta pidän eniten, koska biisit ovat niin kovia ja albumi potkii persiille koko ajan.

Suosikkibiisini on Iron Maiden siltä ensimmäiseltä studioalbumilta, koska menen aina sekaisin, kun kuulen sen livenä ja uskoisin, että kuulen sen vielä uudelleen livenä monia monia kertoja tulevien vuosien aikana.

Mutta Maiden ei ole koskaan tehnyt paskaa levyä. Pidin myös Blazen ajan matskusta. Tiedän, että fanit tykkäävät enemmän Brucesta, mutta Blaze teki ok duunia.

7. Oletko Fan Clubin jäsen?

Kyllä vaan ja rakastan sitä. Olen tavannut parhaat tyypit IMOCista (Iron Maiden Online Club) ja Fan Club on tehnyt paljon hienoa juttuja faneille, kuten FC lehdyköitä, kokoontumisia, matkoja ym. Tiedän, että fanit haluavat enemmän Fan Clubilta, mutta olen itse aikas tyytyväinen siihen kaikkeen ja etenkin nyt kun on olemassa monia paikallisia Fan Clubeja, saamme kaikenlaisia juttuja tehtyä, kuten tapaamisia melkein joka maassa Maidenin keikkojen yhteydessä.

8. Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä?

Kyllä, olen ollut onnekas, että olen päässyt tapaamaan bändiä monta kertaa.

Olen ollut monesti bäkkärillä bileissä ja after show juhlissa, Fan Clubin kokoontumisissa, rumpuklinikoilla ja haastatteluissa sekä Bruce Airilla ja kaikenlaisissa tämän tyyppisissä jutuissa mukana.

Paras oli Midtfyns festareilla Tanskassa 1995, jossa pääsin Steven tyttären synttäreille ja vaihtelin kuulumisia koko bändin kanssa ja sain ottaa kuvia lavalta koko keikan ajan. Se oli mahtavaa. Lopulta bändi antoi nimmarit palttiarallaa viiteenkymmeneen levyyni, heh heh.

9. Kuinka monta kertaa olet nähnyt Maidenin konsertissa? Mikä on ollut paras keikka? Entä huonoin? Oletko nähnyt Maidenia Suomessa? Mitä pidit?

Tällä päivämäärällä olen nähnyt Maidenin 110 kertaa ympäri maailmaa ja kaikista paras keikka on ollut Pariisissa De Bercyllä 09.09.99. Huonoin? Ei ole ollut yhtään huonoa keikkaa 🙂

Kävin katsomassa Maidenina Helsingissä 2008 ja keikka oli murhaa. Oli ihan helvetin siistiä päästä mukaan ennen keikkaa Meet-Up bileisiin, jotka loistavat suomalaiset Maiden fanit järjestivät saunoineen. Koko reissu oli ehdottamasti parhaasta päästä viime vuonna.

Saunabileet ennen Helsingin keikkaa 2008.

10. Oletko menossa katsomaan Maidenia vuonna 2009? Jos olet, minne mennään?

Kyllä vaan. Käyn tsekkaamassa keikat Dubaissa, Brasiliassa, Chilessä, Perussa ja Argentiinassa, joten aika jäätävä vuosi tulossa uskoisin. 2008 oli pitkä vuosi, kun oli niin paljon kaikenlaisia erikoisempia keikauksia ympäri maailmaa. Tapasin todella monia hyviä uusia tuttavuuksia, joiden tapaamista odotan myös vuonna 2009 tämän kiertueen neljännellä osalla. Australia oli mahtava mesta ja oli hienoa nähdä niin monia reissaavia faneja matkaavan Ausseihin asti. USAssa oli myös hauska, kun pääsin speacial kierrokselle Maidenin vanhan levy-yhtiön Capitol Toweriin Hollywoodissa. On aina hienoa lähteä reissuun, kun matkalla yleensä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, joista sitten voi vaikka tarinoida lapsenlapsille, sitten kun se aika koittaa.

11.Mitä odotat Maidenin seuraavalta studioalbumilta? Koska arvioisit, että se ilmestyy?

En oikeastaan odota mitään. Rakastan Maidenia eivätkä he ole koskaan tehneet huonoa albumia, joten en ole huolissani, vain innostunut. Olen varma, että he julkaisevat vahvan levyn taas, enkä malta odottaa sen ilmestymistä. Tykkään, että se ilmestyy vasta 2010, koska silloin meillä on aikaa säästää rahaa enemmän vuoden 2010 isoa kiertuetta varten, heh heh!

12. Vedät loistavaa Maiden fanisivustoa Tanskassa. Kertoisitko vähän taustoista, kuinka paljon porukkaa on ylläpitämässä sitä ja viekö se paljon aikaasi?

Jes, vedän www.MaidenDenmark.dk sivustoa kahden kaverini Simonin ja Olen kanssa. Idea tuli Simonilta, joka on webmasterimme, joskus vuonna 1999, että Tanskassa tarvitaan tanskalainen Maiden Fan Club faneille, jotka haluaisivat vähän paremman FC:n riippumatta englannin taidoista tai iästä.

Tapasimme Olen ja Simonin kanssa ja tänä päivänä vedämme sivustoa yhdessä siten, että teemme Olen kanssa suurimman osan haastatteluista, raporteista ja päivityksistä. FC kasvaa koko ajan ja meillä on yli 1000 jäsentä. Järjestämme julkaisubileitä, bussimatkoja (esim. viime kesänä Wackeniin), etkot ja jatkot Maidenin keikoille, Maiden Dj kekkereitä, cover bändien keikkoja jne ja fanit tykkäävät kovasti touhusta. Club on ilmainen. On hienoa antaa jotain tanskalaisille nuorille faneille jotain sellaista, mitä ei silloin itsellä ollut, kun kannattamista aloiteltiin eikä ollut kovinkaan paljon rahaa. Nautin hommasta todella paljon ja nyt kun olen vanhempi, voin elää omaa unelmaani ja reissata Maidenin perässä ympäri ämpäri ja kertoa tarinoita nuoremmille sivuston kautta, joten toivottavasti jonain päivänä myös he voivat kokea oman unelmansa täyttymyksen.

The Dream is True

Many thanks to Rasmus for one of the best interviews in Rautaneito.com!

Marraskuu 2008 – Mikko Lappis” Lappalainen”

29.12.2008

Rautaneito.comin marraskuun kultafanipoika on Suomen Chicagosta eli Lahdesta päin vaikuttava Mikko ”Lappis” Lappalainen, jotka useimmat käyttäjämme tuntevat kriittisestä suhtautumista yleensä kaikkeen ja sitä kautta myös Maideniin. Lappis on tylyä Camel-osastoa – mies, joka kulkee omia polkujaan. Rock-mies henkeen ja vereen on olennainen osa Rautaneito perheen kalustoa, jonka kanssa keskustelut ajautuvat ajoittain mielenkiintoisiksi, koska miehellä on maukkaita mielipiteitä.

1. Kuka ja mistä?

Lappalainen Mikko eli Lappis. Taitaapi ainoastaan äiti kutsua mua tuolla ristimänimellä. Syntynyt vuonna -78 tammikuun 6. päivä eli kohta tulee 31 täyteen. Opiskeltu ammatti löytyy eli keskiasteen liikunnanohjaaja, mutta kaupan alalla kuitenkin duunissa olen myyjänä.

Perhettä ei vielä ole, mutta se on työn alla hiljaa, mutta varmasti . Eli vaimoke on löytynyt ja treenit on sujunut varsin hyvin.

Harrastuksina voisi mainita tietenkin noi bändihommat, musiikin yleensäkkin, lukemisen, biljardinpeluun ja rentoutumisen. Mä olen mestari vetämään lonkkaa. Myös leffat ja teeveesarjat voisi lukea ihan harrastuksiksi. Ja tietty vielä syöminen.

Soittohommat tuli aloitettua ihan tuossa 90-luvun alussa ja tuskinpa ne koskaan loppuvat. Tasan kahdessa bändissä soitan, näin voi panostaa kumpaankin täydet prosentit. Nowen siis toinen orkesteri, missä soittelen skittaa ja vokalisoin, toinen bändi on Witheria, missä hoitelen bassottelut ja taustahuutelut.

Olen asunut Lahdessa vuodesta 2000 asti ja täällä taidan vielä hetken pysyä. Lähtöisin olen Pattijoelta ja sitä kautta onnittelut kotikuntaan pesismestaruudesta.

2. Maidenia vuodesta… Mistä kaikki lähti?

Ihan tarkkaan en kyllä muista, mistä Maiden-diggailu lähti, mutta jossain -89 vuoden paikkeilla se taisi olla. Moonchild oli ensimmäinen kappale, jonka kuulin ja ensimmäinen ostettu levy oli No Prayer For The Dying. Edelleen kyseinen lätty edustaa minulle ehkä sitä rakkainta levyä koko Maiden-historiassa. Biisit kuten No Prayer, Public Enema Number One ja Running Silent… ovat kyllä totaalista parhautta.

3. Miksi? Minkä takia Maiden?

Mitähän tähän voisi vastata…? Hyvä biisi on hyvä biisi, genrestä riippumatta. Tosin 20 vuotta ei tullut kyllä noin ajateltua. Luulisin, että rokkaavat biisit ja varsinkin rokkaava ja hyvä rumpali vaikutti asiaan paljon. Hienoista levynkansista puhumattakaan.

4. Mottosi

Niitä on itse asiassa aika monta ja vaihtelee tilanteen/fiiliksen mukaan.

Yleisin varmaan on ehkä jo legendaarinen Ei kiinnosta!

5. Paras Maiden-aiheinen muisto?

Yksi tulee kyllä ihan välittömästi mieleen. Olin vasta löytänyt Maidenin ja kovasti tietty yritin kerätä kaikkia levyjä itselleni. Jostain syystä Somewhere in Time -levy oli äärimmäisen vaikea saada siihen aikaan Raahesta. No, se laitettiin Kirja&Kasetin ( silloinen levykauppa Raahessa) kautta tilaukseen ja odoteltiin pari viikkoa. Herrajumala sitä täpinää, kun munamankelilla väänsin himaan uunituore levy kädessä! Ja yhtään biisiä en ollut aikaisemmin kuullut kyseiseltä lätyltä. Räjäytti tajunnan ensi sekunneista lähtien, voisi sanoa.

6. Suosikkialbumisi perusteluineen

No Prayer jo edellä mainituista nostalgiatripeistä johtuen. Somewhere in Time tappavan kovan biisimateriaalin takia. Uudemmista ihan viimeisin, koska se palautti mun jo hivenen kadoksissa olleen uskoni Maideniin. Myös Maiden England täytyy mainita tässä vaikka ei virallinen levy nyt olekkaan. Eksyy soittimeeni säännöllisesti edelleen.

7. Oletko Fan Clubin jäsen? Jos olet, kuinka pitkäaikainen? Mitä mieltä olet FC:n toiminnasta?

En ole jäsen enkä ole koskaan harkinnutkaan liittymistä. Tällaiset klubit eivät ole ihan mua varten. Mä kun olen sellainen reissumies-kaveri, omien polkujeni kanssa. Epäilemättä tekee hyvää työtä kyseinen fun club.

8. Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä?

Tätä iloa ei minulle ole valitettavasti suotu. Tosin aina olen haaveillut istuvani bissellä Steve Harriksen kanssa.

9. Kuinka monta kertaa olet nähnyt Maidenin konsertissa? Mikä on ollut paras keikka?

3 kertaa. Ensimmäinen oli -98 Blazen kanssa jäähallissa ja se oli kyllä paras. Juurikin sen takia, että se oli ensimmäinen ja kauan odotettu Maiden-klimax.

10. Käytkö usein Rautaneidon sivuilla? Mikä sivuissa on mielestäsi parasta ja mitä toisaalta haluaisit vielä lisää ja kehittää?

Tuleehan sivuilla käytyä säännöllisesti. Parasta sivuissa ovat muiden höpinät ja läpinät. Kiva lukea muiden levyarvosteluja ja mielipiteitä bändeistä. Myös paljon on tullut saatua ihan tosielämän frendejä sivuilta. Yksi sivuilla tavattu luupää soittaa samassa bändissäkin mun kanssa. Terkut vaan Terminator X:lle. Ja onhan sitä iltaa vietetty myös sivujen johtajien kanssa. Mitään kritisoitavaa en sivuista löydä.

Kiitoksia Lappikselle vastauksista!

Lokakuu 2008 – Antti Leppänen

2.11.2008

Kohti toivottavasti kylmää ja lumista talvea ollaan menossa ja Maiden-maailmassa ollaan erittäin odottavissa tunnelmissa. Tässä vaiheessa vielä odotus on lähinnä tiedonjanoa, kun ei oikein ole tullut vahvistusta, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Onko bändi tekemässä suurten konserttien minikiertueen muutamissa ennen konsertoimattomissa paikoissa vai aloitetaanko uuden materiaalin työstö vai olisiko kenties hyvä väli julkaista konserttimateriaalia DVD-paketin muodossa.

Rautaneito.comin lokakuun (kyllä – tulemme edelleen pahasti takaa päin) fani on Antti - – AcesHigh – - Leppänen. Anttikin on ollut osa Maiden-perhettä jo pari vuosikymmentä eli kokemuksen tuomaa perspektiiviä intohimon kohteen valintoihin, tekemisiin ja tapahtumiin löytyy ehkä hieman eri tavalla kuin juuri mukaan tulleella koijarilla.

1. Kuka ja mistä? (Ikä, ammatti, perhe, harrastukset ym.)

Antti - – AcesHigh – - Leppänen. Vuosimalli -75, tällä hetkellä ikää siis 33 vuotta. Muutin Itä-Helsingin Kontulaan Lauttasaaresta alkuvuodesta -76, ja minne sitä kotiseudultaan muuttaisi eli samoilla alueilla ollaan edelleen, viimeiset 9 vuotta Kivikon asuinalueella avovaimon kanssa. Harrastuksia on salilla käynti, ammunta ja metsästys. Muita kiinnostuksen kohteita ovat sotatieteet ja maailman politiikka. Ajelen jäteautoa ammatikseni.

Tukholmassa 15.7.2008, ennen keikan alkua.

2. Kauanko olet seurannut Iron Maidenin tekemisiä? Mistä kaikki lähti?

Vähän hatarat muistikuvat vuosiluvusta, mutta ensikosketus taisi kyllä olla joskus vuonna -83/84. Jostain kopioin The Number Of The Beast -kasetin ja sitä tuli luukutettua muiden sen ajan suosittujen bändien lomassa. Silloin kyllä suurimmat fanituksen kohteet olivat KISS ja W.A.S.P.

Kunnolla tutustuin bändin tuotantoon vuonna 1990. Kopion kaseteille koulukaverin suosittelemana kaikki siihen mennessä ilmestyneet studiolevyt poisluettuna kaksi ensimmäistä. Aika nopeasti ostin kaikista levyistä myös viralliset versiot.

Paha pettymys oli Brucen lähtö bändistä. Rupesin kelailemaan, että siinä se nyt oli, eikä tullut nähtyä kertaakaan livenä. Toisin kävi. Brucen paluun myötä innostus bändiä kohtaan alkoi uudestaan vuonna 2000. Ja siitä se todellinen vain ja ainoastaan – Maiden innostus lähti!

3. Minkä takia pidät Maidenista?

Olen ehkä vähän erikoinen fani, koska musiikki ei ole jostain syystä viimeiseen 10 vuoteen ylipäätään kuulunut harrastuksiini, en esimerkiksi laita koskaan mitään levyä soimaan kämpille tullessani. En myöskään omista käytännössä yhtään cd-levyä, paitsi koko Maidenin tuotannon. Musiikin eli Maideninkin kuuntelu rajoittuu pääsääntoisesti viikonloppuihin sekä joihinkin harvoihin soittokertoihin viikolla ja autolla ajellessa.

Siinä mielessä lasken kuitenkin itseni bändin faniksi, koska silloin kun laitan musiikkia soimaan niin se on pelkästään Maidenia. Oikeastaan muut bändit eivät vaan sen syvällisemmin kiinnosta. Seuraan myös todella aktiivisesti bändin tekemisiä. Bändin musiikki aiheuttaa aina kylmiä väreitä ja aivan sairaan hyvän olon!

Itselle ehkä tärkeimpänä syynä (mahtipontisten sävellysten, kiinnostavien ja monipuolisten sanoitusten, sekä makeita koukkuja sisältävien biisien lisäksi) pidän kyllä Brucen lauluääntä. Äijän äänenkäyttö (monipuolisuus ja skaala) on kyllä jotain ihan uskomatonta!

Myös suuret respectit bändi saa varsinkin keikkatilanteessa fanien huomioon ottamisen ja pitkän uran jo tehneenä täydellisen omistautumisen kuuntelijoilleen sillä nimenomaisella hetkellä, kun lavalla ollaan. Silloin vedetään ja täysillä!

Arvostan myös sitä, että kaverit ovat tosiaan aina tehneet niin kuin ovat itse halunneet, ei olla menty sen mukaan, mikä on maailmalla pop.

4. Mottosi

Kun olet epävarma, mumise. Kun olet kusessa, delegoi

5. Paras Maiden-aiheinen muistosi?

Eka keikka Hartwallilla 2003.

6. Suosikkialbumi perusteluineen

Tähän on pakko vastata 2 albumia: Seventh Son Of A Seventh Son ja A Matter Of Life and Death.

SSOASS:

– Kaikki biisit täyttä timungia

– Biiseissä tosi mahtava tunnelma+syntikat

– Mystinen teema

AMOLAD:

– Kaikki biisit täyttä timungia

– Muistot keikoilta!!

– RASKAITA riffejä (niitä olin todella kaivannut)

7. Oletko Fan Clubin jäsen? Jos olet, kuinka pitkäaikainen? Mitä mieltä olet FC:n toiminnasta?

Kyllä, vuodesta 2005.

Lippujen ennakko-osto, netin FC-osio kuvineen ja kiertuepäiväkirjoineen sekä first tt the barrier -rannekkeet ovat erittäin tervetulleita uudistuksia FC:n jäsenille. Jäsenyys on kyllä viimeistään noiden uudistuksen jälkeen ehdottomasti jäsenmaksun arvoista.

Muutenkin itsellä kerhon toiminnasta pääosin positiivisia kokemuksia, jopa sähköposti-kyselyihin on tullut vastaus viimeistään seuraavana päivänä. Ja vihdoin, kolme vuotta liittymisestä, tuli myös se silloin liittyneille vielä luvattu valokuva nimmareilla postiluukusta.

8. Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä?

En ole tavannut.

9. Kuinka monta kertaa olet nähnyt Maidenin konsertissa? Mikä on ollut paras keikka?

9 keikkaa: 2 Lontoossa, 1 Tukholmassa ja loput Suomessa.

Paras keikka oli Lontoossa keikka numero 2 (23.12.2006). Jotenkin bändi tuntui kotimaassaan erittäin vapautuneelta ja välispiikkejä viljeltiin runsaasti. Yleisö mielipuolisella fiiliksellä mukana ja AMOLAD-kiertue valoineen ja lavarekvisiittoineen oli tosi upea kokemus. Varmasti myös itselle ekalla ulkomaankeikka-reissulla ja keikkojen jälkeen pidetyillä fanitapaamisilla oli merkitystä hyviin muistoihin.

Ainoa keikka, minkä skippaaminen ottaa päähän on Helsingin -92 keikka. Sinne oli tarkoitus mennä, mutta Helsingin keskustassa asia muistui mieleen vasta keikkailtana, kun keikka oli jo ohi ja keikalta tullut (bändin mulle pari vuotta aikaisemmin esitelly kaveri) tuli ilmoittamaan, että hyvä keikkahan se oli ollut.

10. Käytkö usein Rautaneidon sivuilla? Mikä sivuissa on mielestäsi parasta ja mitä toisaalta haluaisit vielä lisää ja kehittää?

Sivuilla käynti vähän vaihtelee. Välillä useita kertoja päivässä, joskus voi olla parin päivän tauko. Aika useasti kyllä, enemmän lukemassa, kun kirjoittamassa.

Sivuilla on parasta koko ajan lisääntynyt sisältö ja aktiivinen perhe

Mitään sisällöllisiä muutoksia ei tule nyt mieleen, ja ulkoisestikin kun nuo soittoäänimainoksetkin saatiin vähän pienempään muotoon niin ei valittamista.

Kiitoksia Antille vastauksista!

Syyskuu 2008 – Antti Uti” Loiske”

19.10.2008

Iron Maiden viettää tällä hetkellä ansaittua hengähdystaukoa kaikkien aikojen suosituimman kiertueensa Somewhere Back in Time Tourin jälkeen ja lataa akkuja todennäköisesti golfaillen, kalastaen, lentäen ja hyviä punaviinejä maistellen. Vuonna 2009 fanit saavat todennäköisesti muutaman ison keikan minikiertueen ja myös uutta materiaalia aletaan valmistella julkaistavaksi joko vuonna 2009 tai 2010. Rautaneito.comin syyskuun fani on Adrian Smithin sukulaissielu Antti ”Uti” Loiske. Molemmathan ovat tunnettuja kalamiehiä. Antti on kannatusosaston kokeneempaa kaartia ja monet keikat nähnyt niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

1. Kuka ja mistä? (Ikä, ammatti, perhe, harrastukset ym.)

Antti UTI Loiske, 29-vuotias sälli Kouvolasta. Kotiväkeen kuuluu avovaimo Vappu, kissat Alexander, Nikita ja Killeri sekä koirapoika Igor. Alun perin kotoisin Anjalankoskelta, Myllykosken lukion siellä suoritin ja sen jälkeen on tehty töitä. Tällä hetkellä työskentelen varastonhoitajana, lastentarvikkeiden maahantuonti- ja tukkumyyntialalla. Harrastan Maiden-levyjen keräilyä ja muutenkin tuon kaikenlaisen Iron Maiden -intoilun voi kai harrastukseksi laskea. Toinen suuri intohimo on urheilukalastus, sekä perholla että virvelillä. Kaikenlainen luonnossa liikkuminen ja touhuaminen on myös lähellä sydäntäni. Kokkailu on myös mukavaa puuhaa. Liharuoat ovat bravuurini.

2. Kauanko olet seurannut Iron Maidenin tekemisiä? Mistä kaikki lähti?

Maidenia on tullut kuunneltua muiden bändien ohella jo aika pennusta, varmaan jostain 80-90 -luvun taitteesta. Bändi kuitenkin räjäytti tajunnan ensimmäisellä keikallani vuonna 1999 Helsingissä. Koko tapahtumaan osallistumisesta kiitos kuuluu toveri Kari Karvattomalle, jolla sattui olemaan ylimääräinen lippu ja hän sai minut houkuteltua viime tipassa mukaan. Katsomaan tuota väsynyttä brittiläistä hevivanhusta, heh… Siitä lähtien kyyti on ollut melkoista. Siitä alkoi keikkojen kiertäminen ulkomaita myöten, levyjen keräily jne. Kiitos Lari.

Larihan oli muuten Rautaneito.comin heinäkuun fani.

3. Minkä takia pidät Maidenista?

Maidenin musiikki, ihan kokonaisvaltaisesti ajateltuna, on vaan sitä kuuluisaa parhautta. Tarttuvat melodiat, mielenkiintoiset lyriikat, karismaattiset, persoonalliset jäsenet. Mieletön livebändi. Maailman parhaat fanit. Melkoinen joukko uusia ystäviä on löytynyt bändin fanituksen tiimoilta, toki paljon siitä on kiittäminen rakasta Rautaneito-yhteisöämme.

4. Mottosi

No ei minulla mitään varsinaista mottoa ole, millä elämääni koetan kituuttaa eteenpäin. Mutta periaatteena olen yrittänyt pitää, että aloitetut hommat hoidetaan myös loppuun ja aina yritän tehdä parhaani. Jos jonkun fraasin nyt heittäisin, niin seuraavassa on jotain ideaa: ”It's better to burn out than to fade away.”

5. Paras Maiden-aiheinen muistosi?

Näitähän löytyy, ei osaa laittaa mihinkään järjestykseen. Toki ensimmäinen livekeikka, Helsinki -99 on jäänyt mieleen. Siitä kaikki kunnolla alkoi. Ensimmäinen keikkareissu ulkomaille, Rautaneidon järjestämä Praha -05 oli hieno kokemus. Kuluvalta vuodelta 2008 päällimmäisiksi nostaisin Pariisin keikat, jotka sisäkeikkoina poikkesivat suuresti kiertueen muista vedoista. Myös Twickenham oli hieno, ensimmäisen kerran näin bändin esiintyvän kotimantereellaan. Parasta kaikessa on kuitenkin lukuisat uudet ystävät, Maiden-perhe, johon on päässyt tutustumaan.

Vähemmän vakavasti otettavana, mutta todellakin mieleenpainuvana Maiden-muistona kahden YleX-reportterin saapuminen kotiini kesällä 2007. Tekivät jutun valtakunnan radioon Suomen kovimmasta Maiden-fanista!

Uti on ollut todistettavasti liekeissä!

6. Suosikkialbumi perusteluineen

Seventh Son of a Seventh Son. Mieletön levy. Mielestäni Maidenin tasaisin kokonaisuus. Biisit toimivat myös yksilöinä, juuri yhtään täyteraitaa ei sekaan ole tungettu. (Can I Play With Madness, öhöm…)

7. Oletko Fan Clubin jäsen? Jos olet, kuinka pitkäaikainen? Mitä mieltä olet FC:n toiminnasta?

Fan Clubiin kuulun, olisiko neljäs vuosi menossa. FC tarjoaa faneille paljon etuja, yksilöityä sisältöä jne. Lippujen ennakko-ostomahdollisuus on jutussa mulle se tärkein pointti. Tosin välillä tuntuu, että toiminta tuolla Clubin puolella voisi olla vähän rivakampaa.

8. Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä?

Nykyisen kokoonpanon jäseniä en ole kertaakaan tavannut, jotenkin onnistunut huonolla tuurillani välttämään kyseiset tilanteet. En toisaalta ole asiaa koskaan pitänyt kovin merkittävänä, en siis ole tarkoituksella keikkojen jälkeen kiertänyt kuppiloita, seurannut ”kuumia vihjeitä” jne. Tulee ne joskus kohdalle, jos on tullakseen, sanoisin. Paul on tavattu Lahdessa, legendaarisessa Torvessa, ja muutamat oluet yhdessä kumottu. Blazen tavannut kolmesti, Helsingissä, Tampereella ja Twickenhamissa, menneen kesän keikan jälkeen. Blaze jäänyt mieleen ystävällisenä, ihmisläheisenä kaverina, Paul taas aika sekavana tapauksena, heh. Blazella jälleen käsillä rankat ajat, toivon herralle jaksamista, valoa ja uskoa huomiseen. (Blazen vaimo Debbie menehtyi syyskuussa toim. huom.)

Uti ja The Man Who Would Not Die

9. Kuinka monta kertaa olet nähnyt Maidenin konsertissa? Mikä on ollut paras keikka?

Pyöreät 20 keikkaa tuli täyteen tänä vuonna Tampereella. Kovimmaksi keikaksi mainitsisin Milanon vedon 03.12.2006, voi että sitä yleisöä, meteliä, yhteenkuuluvuuden tunnetta. Maiden fans united!

Keikkafiiliksiä, Uti oikealla

10. Käytkö usein Rautaneidon sivuilla? Mikä sivuissa on mielestäsi parasta ja mitä toisaalta haluaisit vielä lisää ja kehittää?

Päivittäin tulee Rautaneidossa käytyä, useamman kerran illassa. Ja tuleehan foorumi tsekattua joka aamu ennen töihin lähtöäkin. Neito on tuonut valtavasti hyviä kavereita, jopa arkielämään kuuluvia ystäviäkin. Aikamoiseksi imperiumiksihan homma on vuosien mittaan paisunut, mikä on tuonut tullessaan joitain lieveilmiöitä. Foorumin uusien viestien läpikäyminenhän vie nykyään koko illan, heh! Mutta ihan hyvä näin, kiitos Rautaneito.

Kiitoksia Utille vastauksista ja kireitä siimoja!