Sääennuste näytti, että joudutaan ajamaan aika kovassa sateessa ja päälle vielä tulossa tuulta reippaasti, puuskissa yli 20 m/s. Laitettiin jo hotellilla sadekamppeet valmiiksi päälle, niin ei tarvitse niitä tien poskessa sestota ja aika pian lähdön jälkeen alkoikin sataa. Narvikia lähestyttäessä tulikin sitten jo aika reippaasti ja lisäksi tuuli oli melko infernaalinen sillalla just ennen kaupunkia. Avopotalla sateessa ajaminen on ihan perseestä ja kun tuuli vielä hakkaa sateen vaakatasoon, niin vähän kysytään urheilumieltä.
Kaarrettiin Narvikin Shellille tankkaamaan, kuselle ja kuivattelemaan. Meikäläinen ei nähnyt mitään enää kaupungilla ajaessa eteensäkään. Tsekkailtiin säätä, hotelleja ja hiottiin taktiikkaa. BMW kuskilla oli kova into päästä vielä jatkamaan kaatosateeseen, joten jouduin käyttämään pari oljenkortta. Ensin tarjosin sviittiä viereisestä Scandicista, jossa oltiin viime vuonnakin kolme yötä, kun sattuneesta syystä pyörä oli korjattavana Ballangenin HD-liikkeessä. Ei tuntunut oikein BMW kuski lämpenevän, joten korotin tarjousta illallisella kaupungin parhaassa ravintelissa. Nooh, ei oikein vieläkään sytyttänyt. Sitten löin ässän pöytään ja lupasin vielä pari huurteista Narvikin kantapaikassakin Narvikguten Pubissa niin johan alkoi silmä kirkastua hänelläkin! Viimeinen ässä jäi vielä taskuun odottamaan hätätilannetta, you know 😉.
Sainpas tulemaan, sano entinen emäntä 😊 Ei paljoa pysähdelty kuvia ottamaan tien päällä, mutta maalissa jo hieman hymyilytti.
Seuraavana päivänä mennään sitten about 450 km rain or shine Mo i Ranaan.
Hurtigruten kopsahti Hammerfestin laituriin aamulla yhdeltätoista ja lähdettiin E6:sta pudottelemaan alas päin poroja väistellen. Tuntuvat hyvin viihtyvän Hammerfestin keskustan tuntumassa. Alkuun keli näytti vilpoiselta ja mussulta, mutta lopulta saatiin just passeli aurinkoinen ilma ajamista silmällä pitäen. Altan Shellillä maailma näytti taas pienuutensa, kun törmättiin hokikaverini kanssa samaan aikaan huudeille. Tie oli hyvässä kunnossa ja uutta banaa tehtiin paikoittain. Muutamia tunneleita oli myös, mutta ne olivat suht valoisia eivätkä kovinkaan ahtaita. Maisemiltaan erittäin hieno tie, paljon menee pitkin rannikkoa ja on vuoria ympärillä.
Reitti Hammerfestista mutkittelee pitkin rantaviivaa ennimmäkseen.Tietyöjonossa oli aikaa kuunnella vähän heviä. Aika hyvin korrot ovat osuneet plexiin.BMW kuskin yllättynyt ilme, kun HD lähtee laakista käyntiin.
Perille Vollan Gjestestueen saavuttiin kahdeksan haminoissa eli koko päivän tinki. Vaatteiden vaihto ja äkkiä syömään, kun keittiö oli vain tunnin enää auki ja hirveä nälkä. Pippuripihvit ja pullo 2012 vuoden Baroloa olivat herkullisia. Ajoissa taas nukkumaan, kyllä on rauhallisen leppoisaa. Oli tosi kiva ajopäivä. Just sopiva keli ja hyvät tiet, hienot maisemat ja kaikki toimi.
Tiedäthän että se on unelmaa Ei muuten voi pakoon päästä maailmaa Tulisitko silti vaunuihin vaivaisiin, Toivioretkelle taivaisiin Eppu Normaali – ”Tähdenlennon tiellä”
Vesisaari – Hamningberg – Vardø 168 km (total 1739 km)
Hamningberg – umpikuja Euroopan reunalla 😅
Viides reissupäivä alkoi aurinkoisessa kelissä. Ajeltiin rantaa pitkin kohti Vardøtä, josta lähti klo 17:00 Hurtigruten kohti Hammerfestiä. Koska meillä oli hyvin aikaa niin päätettiin tehdä mutka Hamningbergiin, jonne menevä tie oli ajoittain niin kapea, että vastaantulevaa liikennettä sai todella varoa. Tien varrella olevat näkymät olivat kuin olisi jossain eri planeetalla ajellut, sellaista kivikkoa ja kraaterimaisuutta. Poroja oli vähän joka paikassa ja tykkäsivät kovasti olla tien varren useilla hiekkarannoilla. Perillä oli pari kahvilaa ja muutaman huoneen majoitusta. Syötiin maittavat kalakeitot ja kahvin kanssa jälkkäriksi vohvelit Riisebruket-nimisessä ravintolassa.
Hamningberg kannattaa käydä tsekkaamassa, jos täällä päin pyörii. Jo pelkästään tie on kokemuksen arvoinen.Pyörät ovat pelittäneet hienosti, vaikka välillä tie kyllä rytkyttää kovastikin. HD:ssä aika jämäkkä jousitus ja suht matalaprofiiliset renkaat tuovat oman mausteensa. Bemarilla ei kaikkia kuoppia kuulemma huomaakaan…Porot beachillä 😊
Vardøn satamassa oltiin hyvissä ajoin odottamassa Hurtigruten Polarlysiä. Mielestäni laivamatka on aika kallis. Meidän matkat, pyörät ja hytti puolihoidolla maksoivat about 700 euroa. Pyörät ja autot lastattiin laivaan sivusta hissillä. Vaikka tiedossa oli rauhallista merenkäyntiä niin henkilökunta sitoi kiinni yhdellä liinalla pyörät satulan yli. Mitään koronatestejä tai muutakaan siihen liittyvää ei kyselty yhtä lomaketta lukuun ottamatta. Ruokailuun mennessä mitattiin lämpö ja piti käyttää maskeja, mutta muuten ihan normaali meininki. Juomia ei saanut tiskiltä itse kuskata pöytään vaan henkilökunnan piti Norjan lain mukaan roudata drinksut asiakkaille. Matkustajina oltiin varmaan nuorimmasta päästä, suurin osa oli eläkeläisiä eikä yhtään lapsiperhettä ei näkynyt. Varsin iisiä menoa siis. Mekin mentiin hyvissä ajoin illallisen ja parin punsin jälkeen petiin.
Hurtigrutenilla oli hyvä ja ystävällinen palvelu ja hyvät eväät. Ehkä viikon pituinen koko rannikon kattava retki olisi liikaa, sen verran rauhallista oli meizinki.Varashälytin varmaan vilkutti valoja koko reissun, kun en tajunnut jättää avaimia mopediin. Pikkasen jännitti aamulla, että kai startti pyörähtää… No, lähtihän se!
”Juoksemme maailmaan hulluuteen
Tai sitten jäämme tähän
Kirjoitin mitä kirjoitin
Nyt allekirjoitan tämän” Kotiteollisuus – Piru lukee Raamattua
Mattigoppa – Pykeija – Vesisaari 120 km (total 1571 km)
Ensimmäistä kertaa tällä reissulla kaivettiin merinovillakerrasto esiin. Pakollinen varuste pidemmillä reissuilla. Olo on kuin Michelin ukolla.
Herättiin koleahkoon ja pilviseen keliin. Noin 12 astetta, vilpoinen merituuli ja pilvinen keli, tosin ajamista ei tänään olisi kuin 120 kilsaa. Aamutoimien, muutaman työasian hoitamisen ja ajosuunnitelmien päivityksen jälkeen päätettiin lähteä syömään kuningasrapua Pykeijan parhaaseen ja ainoaan Bistroon. Ei pettänyt tälläkään kertaa.
Pykeijan Bistron eväät – vahva suositus!
Alkupaloina saatiin pohjoisen makuja eli kylmäsavustettua ruijanpallasta, poron kieltä, valaan lihaa, rapua yms. Listalta löytyy vaikka mitä erikoisuuksia ja osaavat kyllä tehdä kalasta aikamoisia makunautintoja.
645 kruunun kuningasrapulautanen oli sen arvoinen. Tarjoilevat ravut lämpiminä.
Vatsat täynnä hypättiin rattaille ja lähdettiin kohti Vesisaarta (Vadsø). Muutaman kerran pikkasen ripsautti vettä, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että olisi sadekamppeita kannattanut alkaa kaivelemaan päälle. Takana ajanut BMW Sandy naureskeli perillä, että aina kun meinasi alkaa sataa niin ”vrrrooooom!” HD:n vauhti kiihtyi ikään kuin sateen alta pois. Matkalla sattui ensimmäinen läheltä piti -tilanne karavaanarin tullessa mutkan takaa keskellä tietä, mutta ehti vetäistä vaununsa omalle kaistalle helvetisti heilahtaen. Näitähän saa välillä Facebookista lukea, kun on ollut pakko ohjata pyörä ojaan, kun vastaan tulee liian kovaa kurvissa pitkästä matkasta nuutunut ekaa kertaa isolla autolla reissuun lähtenyt karavaanari.
Ei ole minusta siihen
En tahdo elää polvillaan
Nuoleskellen, anellen heidän armoaan
Tiedän, on parempi kuolla seisten
Pudota suorilta jaloiltaan, huutaen
Te ette koskaan pystyneet turpaani tukkimaan
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus – ”Kuolla seisten”
Vesisaaren Scandicissa respan kundi ohjasi parkkeeraamaan pyörät pääovien eteen ja siihen näytti illan aikana saapuvan myös altalainen Harrikka-porukka. Pikaisen majoittumisen jälkeen käppäiltiin vastapäätä olleeseen Mølleen kaljalle ja pizzalle. Tarjoilivat paikallisen käsityöläispanimo Qvænbryggin hyviä oluita ja loistavaa siideriä. Yhdeksältä kämpille ja köllöttelemään. Aika hurjastelua 😂. Tässä on nyt vähän ollut hintsusti ajamista viime päivinä, mutta loppuviikon aikana saattaa keleistä vähän riippuen maisema alkaa vaihtua tiheämpään.
Mattigoppa – Pykeija – Mattigoppa 20 km (total 1451 km)
Tänään pidettiin ajamisesta välipäivä. Mitä nyt vähän mopojen kanssa lähdettiin norjalaisisäntien vinkistä patikkaretkelle Pykeijan vieressä olevalle vuoristopolulle. Allekirjoittanut harhautettiin mukaan kertomalla lenkin pituudeksi noin 5 kilsaa, mutta myöhemmin selvisi, että se olikin per suunta 🙄. Viime ajat kun ei ole tullut paljoa urheiltua ja koronakilojakin on tullut hitosti lisää, niin nousuvaihe oli melko raskasta puuhaa. Kävi mielessä, että ilman tätä 30 kilon ylimääräistä mätisäkkiä tuossa vyön päällä voisi tämäkin homma olla helpompaa. Paluu alaspäin oli tietysti iisimpi. Mökillä ihmeteltiin, että miten ihmisen pohje voi olla niin muhkuralla, kun veti vähän kramppiin. Ensiapujoukot hoitivat paikat kuntoon eli emäntä hieroi ja isäntäväki tarjosi oluen, joka imastiin ns. kuiviin ikeniin.
Sorateiden kunkut 😎Huipulla tuulee 😎 Vaikka vähän puuskuttikin niin oli kiva nähdä luontoa ja maisemia sekä saada liikuntaa. Molemmat tietysti oman ”firman” rensseleissä liikkeellä.Maisemia luontopolulta. Kyllä näissä sielu lepää.Kolmen tunnin patikkaretkelle ei mitään omia juomia raahattu, vaan sissi kävi ryypyllä suoraan purosta ja oli hyvvee.
Päivälliseksi nasautettiin keitettyä poronlihaa ja perunoita plus palautusjuomat, jonka jälkeen olikin ansaittujen päiväunien paikka. Vaihdettiin vähän retkisuunnitelmia ja buukattiin paikat tiistaiksi Hurtigrutenilla Vuoreijasta Hammerfestiin. Täältä Tromsan suuntaan on tie osittain aivan paskana ja parhaillaan tekevät uutta sinne, niin käytetään tilaisuutta hyväksi ja testataan laivamatka. Periaatteenahan on ollut, että kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanhua ja pikkusiskoa. Odotettavissa Pohjois-Norjaan on nyt hieman kylmempää ja mussumpaa keliä niin voipi olla, että jätetään Lofootit ensi reissulle. Ollaan tällä kertaa ilman varauksia liikkeellä, paitsi Tukholma – Turku lautta on buukattu ja Oslosta on katsottu viimeisille päiville kermaperseidemme hemmottelua jossain viiden tähden luukussa.
Pykeijan ranta on kyllä hieno ja ihanteellinen uimapaikka. Vesi sopivan virkistävää ja tuossa vieressä Jäämeren saunaan pääsee lämmittelemään.Vuoriston maisemia.
Ehtoolla isäntäväki lähti kotiin ja meillä alkoi saunan lämmitys. Eikä päivää, ettei olisi BMW / HD -keskustelua. Tällä kertaa lihaskuntoon liittyen. Pitkillä ajoreissuilla tulee välillä kaasukäden puoleinen kainalon alapuolella oleva selkälihas kipeäksi, kun joutuu vääntämään hanat kaakkoon etenkin ohittaessa. Etenkin aikasemmalla pyörällä (HD Ultra Classic -09) sai ihan tosissaan isommalla kuormalla jumpata, että saatiin muutakin kuin meteliä aikaiseksi. Tämä nykyinen kone vääntää jo alakierroksilla komiasti eikä välttämättä tarvitse niin paljoa takoa, että pääsee nätisti ohi. Tällaista ongelmaa ei kuulemma BMW:llä kaasutellessa ole havaittu, koska sehän kulkee niin helvetisti jo pintakaasulla 😳!
Saunan terassilta oli varsin kivat näkymät.
Ulkona oli 12 astetta ja päälle reipas lohituuli (huom. raumalainen maakrapu oppinut uuden paikallisen kalastustermin) niin jäi nyt Jäämeressä uinti tällä reissulla kokonaan väliin. EM-finaalia väijyttiin 87. minuutin kohdalta Ipadiltä ja pytyn noston jälkeen olikin aika lähteä vintille goisimaan. Oikein hyvä ja henkisesti palauttava kesälomapäivä.
Rovaniemi – Sodankylä – Inari – Utsjoki – Nuorgam – Mattigoppa 616 km (total 1431 km)
Rovaniemellä herättiin kakkospäivään kello hyvissä ajoin Raution Ranchillä ja syöpästiin aivan helkatin hyvä aamiainen sisältäen mm. savuporoa. Palttiarallaa yhdentoista jälkeen lastattiin pyörät ja lähdettiin kohti Jäämerta Sandyn sukulaisten mökille. Sitä ennen piti BMW:n Garminin navigaattorille tehdä napapiirin ylitykseen liittyvät temput. Hän kun menee kuulemma sekaisin siinä kohtaa ellei asetuksia pikkaseen fiilaile. Ei ole tässä paljoakaan itsellä kuittailun varaa, kun HD:n navigaattori ei löydä yhtikäs mitään reittejä, kun kyseessä USA:sta keväällä tuotu pyörä, johon Loimaalla HD merkkihuollossa syötetty Euroopan kartat. Epäilivät GPS antennin olevan sökönä eikä ole vielä saatu uutta vaihdettua.
Lähtöpuuhissa Rovaniemellä, kelikin on kuin morsian ☀️
Taas saatiin upeat ajokelit. Sodankylän Alkosta poikettiin hakasemaan tuliaiset Norjan isännille. Tuntuu tällä reissulla olevan HD:n laukuissa hyvin tilaa, vaikka kampetta on mukana reilusti. Touratechin vesitiivis kassi on kyllä loistava hankinta, suosittelen lämpimästi muillekin motoristeille. Lähtiessä vetäjänä toiminut BMW Racing Teamin Sandy kyseli matkavauhdin sopivuutta, johon menin sitten tekemään sen klassisen virheen, että jos pari napsua kovempaa mentäisiin… Sanotaanko notta sitä saa mitä tilaa 😳
Pykeijaan menevällä tiellä körötellään. On se hyvä tämä GoPron Iphone versio 😎
Raja ylitettiin Nuorgamissa. Jonoa ei ollut yhtään ja rokotustodistuksen QR-koodi luettiin, mitään muuta ei tarvittu. Minulla kun oli kaksi cocktailia veressä niin siirrettiin venttapaikalle, mutta Sandy kävi ottamassa puikon nenään. Vartti odotettiin tuloksia ja sen jälkeen viimeinen pikataival Mattisbuktaan, joka sijaitsee Pykeijaan vievällä tiellä. Hieno mutkainen pätkä kurvailtiin nopeasti perille meren tuoksua haistellen ja maisemia ihaillen.
HD:n kate suojaa kyllä hyvin kuskia. Pari nappia tullut läpi otsaan saakka, mutta muuten saanut ajella ilman tuubia lärvin edessä. On muuten yllättävän iso vaikutus tuon matalan plexin muodossa. Heittää tuulen pään yli aivan eri tavalla kuin normaali suora plexi.
Perillä pikatutustumiset, iltapalaksi lohta ja pottuja, loraus valkkaria ja saunaan. Saunassa keskusteltiin, että menikö Sodankylässä se hilla sieraimeen, kun vauhtia löytyikin yllättäen niin helkatisti, mutta tunnustusta ei irronnut 😂
Mökiltä löytyy uimaranta, mutta vielä jäi uimahousut kuiviksi, kun oli vesi sen verran vilakkaa. Viimeksi molemmat ovat käyneet uimassa vuosi sitten Jäämeressä.
I know just where you come from
Where all your yesterdays are gone
And now you’re done
But you’ve only just begun
It’s time you opened up the door
And now it’s all very clear
This journey of one thousand years
KISS – “Journey of 1000 years”
Keskiyöllä alkoi aurinko vielä mollottaa uudestaan niin kuin keskellä päivää, jota oli lähdettävä ihastelemaan rantaan.
Nyt alkaa olla kesäloman makua. Kuva otettu keskiyöllä. Aurinko lämmitti, vaikka pikku vinkka kävikin.
Rauma – Seinäjoki – Oulu – Kemi Rovaniemi 815 km (total 815 km)
Taitaa tulla neljäs kesä putkeen, jolloin ollaan suunnattu road tripille Norjaan. Aikaisemmin on ajeltu nuorison kanssa HD:lla ja Corvetella. Nyt lähdettiin reissuun road captain Sandyn kanssa. Molemmilla on talven aikana kulkupeli vaihtunut tuoreempaan. Sandyllä on perseen alla tuorehko ja teknisesti ylivertainen 1250 kuutioinen BMW R1250 RS, jota ei taida ajamalla saada rikki. Allekirjoittaneella tälläkin kertaa vaaran tuntua eli HD Street Glide Special 114 cid / noin 1900 kuutiota. Pidetään peukkuja, että vehkeet kestävät.
Tien päällä kiidän jossain
Perseeni alla nuo
Janoissaan
Pollet bensaa juo
Eppu Normaali: ”Tien päällä taas”
Yhdentoista hujakoilla lähdettiin Raumalta puksuttelemaan. Matkanteko sujui aika hitaahkosti lukuisten tietöiden ja kovan helteen ja monien juomataukojen vuoksi. Noin 30 astetta oli melkein koko päivän eikä tullut tippaakaan vettä. Oulun kohdalla olin jo aivan naatti, mutta ruokaa ja juomista koneeseen kulttuurikohde Impaled Nazarenen alkuperäiskitaristin lapsuudenkodissa (huom. kulttuurikohde 😂) niin piristyin. Kiitos taas Annikille!
Raaserit tauolla. Molemmilla pääsee suurin piirtein saman verran tankillisella eli about 450 kilsaa. HD:ssa tosin isompi tankki eli kuluttaa jonkun litran enemmän.
Oulusta ylös päin noin klo 21 alkoi ilma viiletä ja Rovaniemelle puolilta öin saavuttaessa olikin jo vilu. Saunaan, pari hiivaa, shotti itäsaksalaista pippuriviinaa (yäk 😂) ja petiin. Otti aika koville tämä ensimmäinen veto, mutta niinhän se oli suunniteltukin, että otetaan heti luulot pois.
Tälle retkelle tuli hommattua vesitiivis Touratechin kassi ja kiinnitysvermeet. Aivan loistava hankinta jo nyt, ja jos pitää vielä vettä niin ten points!
Ekat 50 kilsaa tultiin aika haipakkaa kuivassa kelissä ja loppumatka vitunmoisessa sateessa. Siis sen verran tuli vettä, että ei meinattu nähdä eteemme.
Yhteenvetona voisi sanoa kolmen peräkkäisen Norjan road trip -kesän jälkeen, että vieläkin jäi nälkää ajella erilaisissa paikoissa. Tuolla koko maassa on vaan niin paljon paremmat tiet ja hienommat maisemmat kuin kotinurkilla. Varmasti tulee vielä käytyä niin pohjoisessa kuin Lofooteillakin uudestaan prätkällä, mutta kyllä minusta Keski-Norjassa on ne parhaimmat mestat näin koko maan läpi ajelleena. Lisäksi on vähän sellainen tuntuma, että etelämpänä kelit ovat lämpimämmät ja kuivemmat.
Mutta olipas melkoinen seikkailu kaikkine vaiheineen ja nuoremman isännän kanssa oltiin taas pitkät pätkät tiiviisti kimpassa. Jäämeressä uinti, pyörän kippaaminen & hyytyminen & korjaaminen, kaatosateessa ajaminen, hyvät eväät ja rento meininki jäivät loppuelämäksi mieleen niin kuin erään BMW:n rekisterinumerokin.
Live free ❤️❤️❤️
I’m a stranger in this town
Life takes me up and down
I’ll break the score until I’m free
Can’t stop to roll the dice
And in the morning light
A girl like you is all I need
Kemistä lähdettiin melkein helteisessä kelissä ajelemaan kohti Vaasaa ja koko matkan olikin hieno ilma, varmasti parasta koko reissun aikana. Sitä osaa arvostaa tätäkin, kun sen verran paskassa kelissä tuli ajeltua eilenkin pitkästi.
Itse ajomatka nyt oli perustuuppausta E8-tietä pitkin ja vielä aika paljon tietöitäkin matkalla niin eihän lapsille kertomista niin paljoa jäänyt, mutta so not, kuhan hyppy kulkee.
Vaasassa molemmat HD ukkolot kävivät tekemässä tuttavuutta paikallisten naaraiden kanssa eli iltakin oli varsin onnistunut 😎
Kilpparilta lähdettiin puskemaan aurinkoisessa, mutta tuulisessa säässä. E8 oli hieman paremmassa kunnossa kuin muistin, mutta sellaista pomppimistahan se oli palttiarallaa sata kilsaa. Kolarin kohdalla pysähdyttiin syömään parhaaseen ja ainoaan grilliin sekä vetastiin saderytkyt päälle ja loppumatka olikin sellaista enemmän tai vähemmän kosteissa merkeissä köröttelyä. Aivan Kemin lähellä saatiin auton ajaessa viereisellä kaistalla melkoisiin rapakoihin vettä päälle aivan kuin vesiputouksesta ja avokypärän kanssahan se tarkoitti vähän heikkoa näkyvyyttä. Aavasaksassa pysähdyttiin hienossa kahvilassa (Paviljonki), jossa oli näköalatornikin. Perillä luttamärkiä HD-ukkoloita odotti lämmin sauna omassa huoneessa Scandicissa. Oli road captainilla taas pelisilmää majoitusta buukatessa. Saunan jälkeen pizzat lärviin ja pehkuihin.
Kyllä lämmitti roppaa ja mieltä päästä vähän saunaan kosteissa merkeissä suoritetun päivän ajon jälkeen.Reissu-uunot kupu täynnä Kolarissa.
