Blog

Maiden julkaisi From Fear To Eternity -kokoelman, jota voi
pitää melkoisena turhakkeena. Maidenin levy-yhtiö EMI muisti hienolla promopaidalla ja
kokoelman promoversiolla. Kiitokset! Täytyy kyllä sanoa, että EMIn puolesta
Rautaneitoon on suhtaduttu aina mahtavasti.

Helsingin keikkaan on aikaa enää pari viikkoa. Samaan aikaan
alkaa neljän viikon kesäloma! Lapsetkin aivan nuorimmaista lukuun ottamatta
pääsevät ensimmäistä kertaa katsomaan Maidenia livenä. Kesäloma päättyy kahteen
Maidenin Lontoon keikkaan ja pitkään viikonloppuun saarivaltakunnassa.
Ensimmäistä kertaa muuten ollaan menossa Englantiin. Vähän outoa, että ei ole mitään
kovinkaan järisyttäviä odotuksia Lontoon suhteen, vaikka kylässä varmasti
riittää nähtävää.

Aikaisempiin Maidenin Suomen keikkoihin verrattuna tänä
kesänä on ollut eroa eri medioiden yhteydenottojen määrään liittyen. Koska
yhtye antaa kitsaasti haastatteluja, moni lehti ja radioasema on aiemmin ottanut
yhteyttä saadakseen edes jotain jutun aihetta, kun iso ja monia kiinnostava stadion keikka lähestyy. Onhan tässä vielä pari viikkoa aikaa, mutta nyt on
ollut tosi hiljaista, mikä on ihan hyvä, koska vähän jo tuntuu, että se kohina
on jo nähty. Enemmänkin kiinnostaa mennä matalalla profiililla ilman mitään
säveltämistä. Toisaalta moni varmaan odottaisi, että Rautaneitoon liittyen
järjestettäisiin jos jonkinlaista tapahtumaa ja miittinkiä, mutta ei vaan
yksinkertaisesti ehdi joka paikkaan tällä hetkellä repeämään. Olisi ihan
helvetin hyvä, jos lähipiiristä löytyisi joku asiallinen tyyppi, joka jaksaisi
rymytä ja pitää lippua korkealla, mutta eipä niitä nyt taida tähän hätään olla
ja toisaalta Maidenin juttukin alkaa olemaan niin ehtoopuolella, että vähän
alkaa olemaan myöhäistä mitään kovinkaan suurta yhteistä tulevaisuutta
suunnittelemaan.

Alkuperäisenä ajatuksena blogilla oli, että tähän voi
näpytellä erilaisia pikkujuttuja sieltä ja täältä Maideniin liittyen, mutta
eipä noita nyt niin kovinkaan paljoa ole ehtinyt kirjoitella. Toisaalta ihan
hirveästi ei ole ollut asiaakaan, mutta eipä lukijoitakaan ole varmaan paljoa
ollut. Täytyy yrittää skarpata.

Rakas Maiden päiväkirja, listataanpas lyhyesti meneillään olevia Maiden-aiheisia asioita, joita työn alla, jotta ei kaikki unohdu:

– Maiden julkaisee uuden Best of -albumin toukokuussa 2011 -> mieti kyssärit ja kasaa kilpailu sivuille ja hommaa EMIltä palkinnot

– Nykyinen elämän tilanne sellainen, että lomailu ei oikein onnistu henkisesti himassa -> lähde välittömästi kesäloman alkaessa niin pitkälle kuin mahdollista (ei haittaa vaikka Maiden olisi samalla suunnalla)

– Maiden Stadikalla ensi kesänä -> paitaprojektiin herääminen liian myöhään, joten fuck it this time.

– Rautaneito.com sivuston ja nettikaupan ylläpito -> vasurilla ajan puutteen vuoksi

– Ihan mielenkiintoinen haastattelupyyntö ja vastaaminen 80´ rocks kasarihevi-sivustolle, joka löytyy täältä:

http://www.80srocks.net/forum/viewtopic.php?p=121296#121296

– Kakkososa Rautaneito -kirjasarjasta jouluksi -> riippuu kirjoittajan aikataulusta, Go Janne Go

Kroatialaisten Maiden Fan Club on yksi aktiivisimmista alajaostoista tällä planeetalla. Siitä hyvä esimerkki on Stipe Jurasin kirjoittama kovakantinen kirja Steve Harrisista. Kirjaa voi tilata täältä:

http://www.maidencroatia.com/harrisbook.htm

Jahka tässä ehditään johonkin lämpimään koloon lueskelemaan kirjaa, postailen vähän tarkempaa infoa kirjasta.

Seuraava osa sarjasta on Adrian Smithistä ja se ilmestyy syksyllä 2011.

Tätähän varten kaverit ovat olemassa 🙂

Euroopan kovin Maiden fani Timo soitti tuossa pari viikko sitten ja kertoi, että nyt sitä taas saa tilata. Eli Iron Maiden punkkua!

Vielä ei ole maisteltu ja todennäköisestihän tämä on parasta punkkua, mitä on koskaan maistanut, mutta annetaan nyt hieman tasaantua matkan rasituksista ja nautitaan oikeassa seurassa, oikean musan kera ja erittäin special-hetkenä.

 

 

Maidenin nettisivuille oli ilmestynyt alla oleva kuva tämän vuoden kiertueen
teemaan meikatusta Boeing 747 lentokoneesta, joka faniskaban tuloksena aikanaan
ristittiin Ed Force Oneksi. Kuvahan on todella maaginen ja luo entisestään
mielikuvaa bändin suuruudesta ja universaalisuudesta. Logistisesti ajatellen Ed
Force One mahdollistaa keikat nykyisenkin kiertueen malliin ja säästää
kustannuksia älyttömästi. Aikaisemmin Australia jäi aina väliin kiertueilla,
koska sinne piti roudata kalusto aina meriteitse. Tai ainakin niin virallinen
totuus julistaa. Markkinoinnin vinkkelistä omaksi koneeksi teipattu Boeing 747
on huippuidea. Se kerää kaikkialla maailmassa aina koko maan median huomion
yhtyeen laskeutuessa keikkakaupunkiin. Omaa konetta ei voi sanoa ilmaiseksi
mainokseksi, mutta harvemmin Maidenin kaltaista bändiä vastassa on jo
kiitoradalla kaikki Venäjän lehdistö ja tv-kanavat, kuten tällä viikolla.

Sitten settilistaspekulointiin. Mikä ihme nykyään Maiden-faneja vaivaa, kun ensin odotetaan keikkoja ja kiertueita kieli pitkällä ja notkutaan netissä, jonne ensimmäisestä keikasta tulee settilistaa reaaliajassa ja kun – yllätysyllätys – bändi soitttaa viisi-kuusi suurinta hittiäään, pari pakollista numeroa ja loput uudelta, kiertueelta promottavalta albumilta, alkaa faniyhteisöissä kauhea rutina, että miksei sitä juuri minun suosikkiani soitettu ja miksi yhtye
soittaa sitä tai tätä. En ymmärrä. Lähtökohta on kuitenkin se, että olen kiitollinen, että Maiden vielä jaksaa yleensäkään kiertää ja soittaa, koska takana on jo yli 30 vuotta.Totta kai soittamatta jää noin 50 sellaista kappaletta, jotka haluaisin kuulla itsekin konsertissa, mutta tämän mittaluokan touhussa yleensä annetaan jokaiselle jotakin.

Mielestäni viimeisten kymmenen vuoden aikana kiertueilla on kuitenkin soitettu hyvinkin paljon erilaista materiaalia. Jos käydään viimeisimmät kiertueet läpi nopeasti settilistoihin liittyen, vuonna 1999 oli aivan tautinen setti, jossa jälleen vanhalla jengillä soitettiin vähän niin kuin lämmittelyksi kaikki muut suohon. En usko, että kukaan kehtasi valittaa yleensäkään yhtikäs mistään. 2000 Brave New World Tourilla mukana oli paljon uutta materiaalia –
promottiinhan uutta albumia – ja vanhoja klassikoita. Mutta myös Clansman ja
Sign of the Cross saivat uudet käsittelyt uuden vanhan laulajan annettua niihin
aivan uudenlaisen tatsin ja fiiliksen. Näinhän nämä piti vetää. Pienen tauon
jälkeen – kävittehän kuntelemassa Stadissa 2002 Brucen soolokeikalla
Prisonerin, Bring Your Daughterin ja Revelationsin – 2003 ensin pelkkää parasta
eli Best of -kiertue ja päälle Dance of Death -kiertue, jolla taas hyvin
erilainen setti kuin alkuvuodesta ja paljon uutta materiaalia tietysti mukana,
kun uunituoretta albumia yritetään kansalle myydä. Vuonna 2005 Early Days
Tourilla vedettiin pelkkiä neljän ekan albumin biisejä ja hallit olivat taas
aivan pähkinöinä. Tätä vasten oli erittäin rohkea ja hieno teko vuonna 2006
soittaa koko uusi albumi, vaikka etenkin Amerikassa sen tiedettiin olevan
itsemurha. Vuonna 2007 taas väliin hittiä ja pientä 25-vuotisjuhlaa Number of
the Beast -albumin julkaisusta. Pahimpien settilistaitkijöiden onneksi ei
tarvinnut tuona vuonna nähdä Suomessa Maidenia lainkaan 🙂 Vuonna 2008 taas
räjähti, kun henkiin herätettiin Powerslave ja kaivettiin muumiot lavalle yli
20 vuoden tauon jälkeen. Pelkästään klassikoteos Rime of the Ancient Marinerin
soittaminen oli vuosituhannen kulttuuriteko, kiitos ja nyt kaikki oli nähty.
Viime vuonna tehtiin muutaman keikan pituinen festarikiertue, jossa neljän
vuoden tauon jälkeen setissä oli taas uudempaa materiaalia ja vanhoja
klassikoita ne viisi pakollista. Tänä vuonna The Poru alkaa jo ennen kuin
ensimmäinen konsertti on edes päättynyt. Oi aikoja, oi tapoja.

Settilistoista ainoa asia, josta olen purnannut ja tulen aina varmasti niin tekemään on niiden muuttumattomuus kiertueen aikana. Maidenin tapa on ollut aina ensimmäisten keikkojen jälkeen pitää setti suurimmaksi osaksi samana. Kaikki valoista lähtien hiotaan tietyn setin mukaan eikä sitä hevillä muuteta kesken. Koska konserttikokonaisuudesta tehdään loppuun saakka mietitty kokonaisuus, pienikin muutos vaikuttaa niin moneen asiaan, että se aiheuttaa työtä monella taholla. Ja samaan aikaan hektisellä kiertueella on tuhat muutakin pakollista asiaa hoidettavana, ei ehkä sen takia haluta ylimääräistä vaivaa vielä niiden lisäksi. Vilkaiskaas esimerkiksi Youtubesta löytyvää videon pätkää The Wicker Manista kiertueen aloituskeikalta Moskovasta. Kun Mr. Gers aloittaa biisin liian aikaisin, kaikki valoja myöden menee täysin perseelleen, koska ne ovat suunniteltu ja toteutettu niin tarkkaan, että ajoitusmokat vetävät pakan aika sekaisin. Bruce muuten osoittaa Janickia ja aloittaa biisin sanoilla ”Hand of fate is moving and the finger points to you! He may be fucking half blind and needs spectacles’ too!” Loistava improvisaatio!

Iron Maiden toivottaa hyvää joulua Euroopan lumikaaoksen takia hieman myöhässä.

Samalla saapui myös tuorein Fan Club lehdykkä, josta juttua lisää myöhemmin:

Nina Myllymäellä pysyy pensseli jonkun verran nätisti kätösessä. Näyttelyissäkin hyvin sijoittunut Nina on maalannut tukholmalaiselle kuljetusyritykselle Scaniaan Iron Maiden -aiheen! Myös sisustus on aiheen mukaisesti laitettu. Logistiikkasalapoliisimme on parhaillaan selvittämässä, että mikä firma on kyseessä ja josko rekasta saisi lisää kuvia tulevaisuudessa. Joka tapauksessa, olkaapa hereillä Ruotsin teillä heiluessa, kun ei tiedä koskaan, että mikä sieltä tulee vastaan. Tsekkaa koko juttu pdf-tiedostona tästä!

Kiitokset juttuvinkistä Piialle Logistikas konttoriin!

Brucen kommentin taannoin jossain mediassa albumikiertueen jälkeisestä best of kiertueesta sanoilla ”tour that everyone deserves” voi hieman värittäen nähdä monessakin mielessä ”ansaintakiertueena”. Tämä nyt on tietenkin täyttä fantasiaa, mutta 35 vuoden ikäisen bändin ensimmäinen levyllä laulanut laulaja mielestäni ansaitsisi olla mukana kiertueella esittämässä pari kappaletta niiltä albumeilta Iron Maiden ja Killers, joiden tekemisessä hän oli mukana. Esimerkiksi biisit Killers ja Wrathchild tai Charlotte The Harlot & Murders in the Rue Morgue Paul Di´Annon esittäminä olisivat varmasti fanien mieleen. Samalla logiikalla Blaze Bayley ansaitsisi olla mukana heittämässä pari kipaletta X-Factorilta tai Virtual XI:lta, kuten Man on the Edge ja Clansman tai kaksikko Lord of the Flies ja Futureal. Onhan Blazella oma kiihkeä kannattajajoukkonsa edelleen, joka olisi tästä mielissään eikä se tekisi huonoa elämän päähän potkimalle miehelle itsellekään. Bruce Dickinson tietenkin häärisi itse maestrona ja jotain specialia hänenkin pitäisi antaa faneille, koska hei, olemme sen arvoisia :). Alexander the Great! Varsinainen setti olisi nyt tällä kolmikolla hieno lopettaa Iron Maiden -biisiin, jossa ensin Paul laulaisi ekan säkeistön, Blaze toisen, Bruce viimeisen ja tietenkin kertsit kaikki yhdessä. Varmasti ikimuistoisia keikkoja. Ansaintalogiikalla Maidenin talousosastokin todennäköisesti nauraisi matkalla pankkiin.

Mitäpä sairaana voisi muuta paljoa tehdä kuin syödä särkylääkkeitä ja katsoa sohvalla telkkaria. Maiden fanin tapauksessa kaivetaan kaveriksi DVD:t vuosien takaa. Erityisesti dokumentti-osasto kronologisessa järjestyksessä on niin huikeaa katsottavaa, että vilutus ja vitutus unohtuu kokonaan. The Early Days, Live After Deathin toisella levyllä olevat dokkarit, Rock in Rio, Death on the Road ja Flight 666 antavat melko kattavan kattauksen tämän mahtavan yhtyeen vaiheista.

Vuosien 1986 – 1999 välinen aika on DVD:llä vielä faneille tarjoilematta, mutta varmasti tulossa. Dickinson on sanonut, että The Final Frontier World Tourin jälkeen olisi taas aika best of kiertueelle. Tämä tarkoittanee vuotta 2012, johon kaupallisesti ajatellen uusi historia DVD julkaisu olisi järkevää sijoittaa jouluun. Materiaali kostunee pääosin Maiden Englandista ja Donington Livestä sekä dokumentista, joka henkilökohtaisesti on aina se mielenkiintoisin osa. Oman pienen osuutensa julkaisussa saanee Blaze Bayleyn aika, jonka dokumentti on varmasti osalle faneista tärkeä.

Edellisessä blogimerkinnässä uumoilin kahta keikkaa Hartwallille ja todellisuudessa saatiin yksi keikka Stadikalle 8.7.2011. Yllättävän pitkälle ensi kesään menee konsertti ja myös albumin luonteen huomioon ottaen Stadion on outo valinta konserttipaikaksi, koska uuden albumin pitkät progressiiviset kappaleet olisivat omiaan hyvän valoshown kanssa, mikä ei Suomen kesässä välttämättä ole mahdollista ellei nyt oteta jotain porilaista syöksyvirtausta ensi kesäksikin mukaan värittämään kokemusta. Lisäksi merkittävä huomio oli, että varmuuden vuoksi Ratinan Stadion oli varattuna seuraavalle päivälle konserttitarkoitukseen, jos lippumenekki olisi ollut samanlaista kuin vuoden 2008 konserttiin, jolloin Stadikan keikan liput vietiin käsistä jo ekana päivänä.

Miksi nyt myynti ei vetänyt samalla tavalla verrattuna Somewhere Back In Time Touriin? Jotain vaikuttanee edelliseen verrattuna se, että kyseessä on uuden albumin kiertue eli viimeksi tiedettiin etukäteen, että Stadikalla on mahdollista saada pieni aikamatka vuoteen ´85, jolloin Rime of the Ancient Mariner oli mukana setissä huipennuksena. Toisaalta uusi albumi on yksi Maidenin kaikkien aikojen suosituimmista, minkä luulisi lisäävän lippujen menekkiä. Toinen vaikuttava tekijä on tietysti tiivis keikkailu Suomessa. Ehkä suomalaisia vaivaa jo hienoinen turnausväsymys ja keikoille lähtee se osasto, jonka periaatteena on, että kaikki Maidenin Suomen keikat käydään katsomassa.

Maidenin virallisen Fan Clubin pre-sale toimi erinomaisesti teknisesti ottaen. Itseäni vitutti se, että faneille ei tarjottu mahdollisuutta ostaa lippuja katsomoon parhailta paikoilta vaan katsomoon halunneet saivat tyytyä D-katsomon piippuhyllyyn. Kysyin asiaa Live Nationilta ja tämä oli kuulemma ollut artistin ohje. Samaan aikaan toisaalta joku Events Club myy 220 eurolla firmoille tikettejä parhaille paikoille. Niin, saahan siihen hintaan nakkia ja tikkuperunoita ja olla päivän VIP.

Liput tulivat myyntiin torstaina 30.9. klo 9.00 ja kuten yleensä Lippupalvelun serveri kiljahti välittömästi. Puolen tunnin päästä alkoi netin kauttakin saada ostettua varsin helposti hyville paikoille A-katsomon alariveille jopa vierekkäisiä paikkoja. Maiden uskovaisen kanssa tekemisissä olevat työkaverit ymmärsivät hyvin totta kai, että loppuvuoden myyntiennustepalaveri keskeytyy siksi aikaa, että tärkeimmät asiat saadaan järjestykseen. First things first.

Uudesta albumista: autossa edelleen pyörii, mutta tavaksi on nyt jostain syystä tullut aloittaa kuuntelu kakkosena tulevasta El Doradosta siitä yksinkertaisesta syystä, että intro on niin ylipitkä ja todella paska, että ei sitä jaksa oikeasti usein kuunnella. Levy etenee omalla painollaan ja timanttiketjun pakkiparina häärii kaksikko Isle of Avalon ja Starblind. Nämä kaksi ovat albumin ehdotonta eliittiä! Jostain ihmeen syystä seuraavaksi skippaan nykyään aina kaksi seuraavaa kipaletta eli Talismanin ja Man Who Would Be The kingin. Ensin mainitun intro nimittäin on niin vaatimaton ja ylipitkä, että melkein nukkuu rattiin. Lisäksi se muistuttaa todella paljon Legacyä, joka taas on Maidenin B-osastoa. Murrayn The Man… on kelpo kappale, mutta ei oikein sytytä vaan vaatii luurit korvalle ja oman rauhan. Ja ehkä syynä skippausefektiin on myös viimeisellä biisillä eli Where The Wild Wind Blowsilla, joka viimeksi eilen kastoi silmäkulman kohdassa, jossa lauletaan:

”He sees the picture on the wall, it’s falling down

Upside down

He sees a teardrop from his wife roll down her face,

Saying Grace

Remember times they had, they flash right through his mind

Left behind

Of a lifetime spent together long ago

Will be gone”