Juhannusta vietettiin tänä vuonna Ranskassa. Keskiviikkona lähdettiin Pariisiin nuoremman hevarin kanssa ja tallailtiin kaupunkia ihmettelemässä. Eiffel-torni oli pakollinen nähtävyys ja päästiin helposti jonottamatta käymään aivan huipullakin. Ympäristössä oli aika epäilyttävän näköistä porukkaa kaupustelemassa kaikenlaista hilavitkutinta ja juomaa melkein iholla, mutta muuten oli kyllä kokemisen arvoinen mesta.
Pariisi vaikutti kalliilta paikalta. Taxi lentokentältä keskustaan oli kohtuullinen könttähinta 55 €, mutta paluumatkalla sama maksoi Uberilla 150 €. Uber on muuten ihan hyvin toimiva, mutta etenkin suurkaupungeissa Surge-hinnoittelu tuntuu kusetukselta eikä kyydin lopullista hintaa tiedä tarkkaan, koska Surge-kerroin voi olla aivan mitä sattuu. Tässä tapauksessa kerroin oli ruuhkan vuoksi 2,3. Hyviä muita vaihtoehtoja ei ollut, kun taxijono oli juna-asemalla sen verran pitkä, että oltaisiin myöhästytty koneesta. Suurkaupungit eivät välttämättä ole itselle se juttu, koska ruuhkat ovat usein joka paikkaan hirveät ja kaikki maksaa ihan perkeleesti.
Torstaina siirryttiin parin tunnin junamatkalla Nantesiin. Mukana oli monia Hellfesteille matkaavia hevareita ja ranskalaiseen tyyliin patonkia, salamia ja punkkua oli pöydissä, joista kavereille tarjoilivat myös. Leppoisan tuntuista menoa. Majapaikkana meillä oli Mercure Grand Centre 1,5 km päässä juna-asemalta. Hyvätasoinen hotelli, mutta ensi kerralla kannattaa ottaa saman ketjun kiinteästi juna-asemalla oleva hotelli, koska siitä on vaivattomampi kulkea päivittäin puolen tunnin junamatka festareille eikä tarvitse yöllä palatessa marssia väsynein jaloin. Juna-aseman Mercure hotellissa oli myös bändejä yötä keikkabusseista päätellen. Ensi vuoden hotelli on jo varauksessa, mutta saas nähdä, että onnistutaanko saamaan liput festareille. Viime vuonna 55 000 kpl 215 euron arvoista kolmen päivän lippua meni kahdessa tunnissa. Alueella oli hyvällä paikalla iso, katettu ja uima-altaalla varustettu VIP-tila, mutta lippujen myynnistä sinne ei ole mitään tietoa, koska niitä ei saanut netistä ostaa tietääkseni mitenkään. Toisaalta emme sinne tällä reissulla kaivanneetkaan, koska alue oli iso ja siellä oli niin paljon kaikenlaista nähtävää sekä järjestelyt toimivat aivan ylivertaisesti. Myös lennot kannattaa ottaa Helsinki – Pariisi – Nantes niin ei tarvitse suhata taxilla Pariisissa.
Torstaina Hellfest-alueella (Clisson Rock City) oli Slipknotin järjestämä minifestari kahdella päälavalla. Erikseen myydyt liput olivat 80 euroa. Seurattiin Powerwolfin, Amon Amarthin, Rob Zombien ja Sliknotin keikat, joista etenkin ruotsalainen Amon Amarth oli hyvässä iskussa. Myös pääesiintyjä Slipknot hoiti oman osuutensa mallikkaasti.
Torstaina paikalla oli 37 000 fania. Alaikäisten kanssa festareille menevien kannattaa ottaa passit mukaan, kun rannekkeita mennään ensimmäisenä päivänä vaihtamaan. Lapsille lippuja myydään ovelta puoleen hintaan, niitä ei voi ostaa netistä etukäteen ja järjestäjä lupaa niitä olevan kaikille riittävästi, mutta ei se oikein suomalaiseen varman päälle pelaavaan menttaliteettiin sovi, koska riski, että ollaan mestoilla, mutta lippuja ei jostain syystä saisikaan, stressaa kuitenkin takaraivossa. Samalla välttää melkoisen jonon, koska lippujen oston yhteydessä rannekkeisiin koodataan cashless-siru, jolla kaikki maksetaan alueella. Käteisellä tai pankkikortilla ei alueella voi ostaa mitään ja se tarkoitti lyhyitä jonoja ja tietenkin järjestäjän riski jonkun omaan fikkaan laittamisesta on melko pieni. Hellfest app ladattiin etukäteen ja sinne siirrettiin vaivattomasti rahaa ja lippu koodattiin tähän tiliin. Alueella hintataso on kohtuullinen. Vesipullon sai kahdella eurolla, Red Bull maksoi 4 € ja olutta sai 0,25 – 0,5 – 1,45 litran annoksina, joista suurin maksoi 15 euroa. Ruokaa oli tarjolla lukematon erilainen määrä ja hinnat vaihtelivat 8 – 12 euron välillä. Eniten tuli syötyä intialaista kasvisruokaa, thaikkumättöä ja pulled pork hampparia sekä joka päivä pakollinen jäätelö :).
Torstaina meni myöhään ja oltiin Ranskan aikaa noin neljältä aamulla hotellilla. Erikoisjunia yöaikaan Nantesiin palaavia varten oli järjestetty kolme (1:00, 2:15 ja 3:30). Päiväsaikaan junia meni suurin piirtein tunnin välein. Junalippu Hellfest-rannekkeen kanssa maksoi 5 euroa per suunta, mutta kukaan niitä ei kertaakaan kysellyt. Uber maksoi Nantesista festareille 55 – 75 euroa. Clissonin juna-asemalta festarialueelle oli noin 2,5 kilsan patikointi helppoa reittiä, mutta kyllähän se paksulla pojalla yöllä otti koko päivän keikkoja seisoen seuranneena koville ja nuoremmallakin rakkolaastarit tulivat tarpeeseen.
Puitteet, järjestelyt ja kulkemiset olivat siis tosi hyvin hoidettuja ja selkeästi näki, että ammattilaiset olivat puikoissa käsitellessään 55 000 henkilön massaa. Kaikkea oli hyvin ajateltu ja lukuisia pikkuisia yksityiskohtia mietitty. Ja olihan kattaus lavalla erinomainen joka päivä. Lavoja taisi olla kuusi käytössä ja kahdella vierekkäisellä päälavalla todella isot screenit, joista näki actionia hyvinkin kaukana. Musiikki tuli sopivan kovaa ja joka paikassa oli kaiuttimia niin kauempanakin kuuli varsin hyvin ja selkeästi. Juniorille ostettiin alueelta vähän paremmat korvatulpat, mutta itse vedin paljaalla koko festarin, eikä ottanut korvat nokkiinsa.
Perjantaiaamuna tuli yllättävä peruutus, kun ensimmäiseksi jo vuosi sitten julkistettu headliner Manowar peruuntui. Sabaton paikkasi, vaikka laulaja oli menettänyt äänensä. Manowar ja järjestäjä miekkailivat somessa, että kumman syystä peruutus tapahtui ja mistä syystä, koska Manowarin kamat olivat jo saapuneet hyvissä ajoin alueelle, mutta jotain epäselvää oli sitten ilmaantunut. Harmillinen juttu, mutta ei mitään maata mullistavaa. Pääesiintyjistä tsekattiin Godsmack ja Dagoba, jonka keikalla olikin raisu meininki ja crowdsurffausta jopa pyörätuolilla sekä ilman. Lavoille näki vähän joka paikasta hyvin, koska katsomo nousi taakse päin mentäessä ja lavojen edustat oli laatoitettu. Muutenkin alue ei ollut mitään perinteistä peltoa vaan rakennettu tähän tarkoitukseen. Vaikka olisi vähän sadellutkin (paria tippaa lukuunottamatta ei kertaakaan kunnolla satanut vaan pikemminkin sopivasta helteestä saatiin nauttia koko ajan) niin mitään perinteistä keskieurooppalaista mutavelliä ei olisi tullut.
Lauantaina kattaus oli parhaimmillaan ja non stopina päälavoilla soitti suosikkeja; KISS, Def Leppard, Whitesnake, Deadland Ritual (mukana mm. Geezer Butler & Matt Sorum), Eagles of Death Metal, Within Temptation ja ZZ Top. KISS show oli ylivertainen ja välillä ihmetytti, että miten ukkolot lavalla oikein pysyivät rakettien ja tulimeren seassa yleensäkään hengissä. Soitto & laulukin kulki mukiin menevästi vanhoilta herroilta, ovathan Gene & Paul jo lähes 70-vuotiaita. Keikan aikana vieressä nuuskattiin valkoista pulveria nenään ja pilveähän kansa poltteli siellä hyvin avoimesti ja runsaasti. Maalaispojilla oli ihmettelemistä.
Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja pari hyvää aktia missattiinkin niin kuin myös keskipäivän kovin helle (33 astetta). Tesla veti jo puolilta päivin, Stone Temple Pilots ja Testament menivät myös ohi hotellilla tutiessa. Puolessa välissä Anthraxin settiä saavuttiin ja meno oli parhaimmillaan. Lynyrd Skynyrd herkisteli hienosti, Lamb of God upposi yleisöön, mutta ei meihin, Slash & Myles Kennedy veti rutiinilla ja illan päätteeksi Slayer muutti paikan punaiseksi tulimerihelvetiksi. Ihan loppuun saakka ei seurattu, kun juna-asemalle lähdettiin talsimaan, koska seuraavana aamuna oli aikainen herätys kotimatkalle. Tool missattiin kokonaan, kun aloittivat klo 1:00 haminoissa tosin ei ollut kovin paljoa aikaisemmin kuunneltukaan.
Maanantain meni koko päivä matkaillessa ja kotona oltiin klo 23:00 väsyneinä & aivan täpinöissä. Päätettiin mennä ensi vuonna uudestaan, koska oli selkeästi aivan paras tapahtuma, missä oltiin koskaan aikaisemmin oltu. Viime vuoden Nova Rockiin verrattuna ei voi puhua edes samana päivänä. Sweden Rock pääsee tunnelmassa ja järjestelyissä vähän lähemmäs, mutta artistien taso oli pari napsua kovempaa luokkaa. Heinä-elokuun vaihteessa käydään Wackenissä, jossa ei tänä vuonna ole ihan paras kattaus, mutta kun liput menevät aina näissä kinkereissä loppuun hujauksessa ennen kuin edes murto-osaa bändeistä on julkaistu niin minkäs teet.
Kiitos vielä aivan parhaalle matkaseuralle. Kova turnauskestävyys 14-vuotiaalla ja hyvin pysyi menossa pappakin!
