Turku – Eurajoki 100 km
Viimeinen lyhyt etappi Turusta Eurajoella köröteltiin pikkuhiljaa aamuauringon paisteessa. Laitilan Shelliltä munkkikahvit ja suorinta tietä äidin iloksi kotipesälle.
Yhteensä mittariin tuli 2983 kilometriä. Takapyörä oli jo viittä vaille vaihtovalmis ennen reissuakin ja nyt ensi viikolla uutta alle. Saadaan taaksekin valkosivurengas. Hienosti pärjäsi koko kolmikko eli pyörä, kuski ja matkustajakin. Kun ainoaksi vahingoksi jäi ukon palanut nenä, niin pienillä selvittiin. Kumma, että ajamisesta ei saanut sillä tavalla tarpeekseen, että olisi kypsä fiilis. Päin vastoin ottaisin vaikka huomenna uusiksi. Ja harvemmin saa olla pojan kanssakin melkein 200 tuntia kuin paita ja perse. Siinä monet hyvät ja väsyneet jutut ehtivät naurattaa.
Vaikka tiedossa oli, että norjalaiset tiet ja näkymät ovat parasta A-luokkaa niin silti pääsivät yllättämään. Vähäinen, kohtelias ja lomalaisen fiiliksellä soljuva liikenne oli myös omiaan tekemään matkanteosta turvallisen tuntuista. Vuoriston hidaskulkuisuus yllätti. Ei pelkästään hidas vauhti tee etenemisestä rauhallista, vaan lukuisat pysähdykset kuvaamaan, tankkaamaan, juomaan ja lossimatkat odotuksineen. Sopiva päivämatka on mielestäni vuoristossa 250 kilsaa. Meillä meni aika haipakkaa ja tavallaan vähän väkisin repimällä matka Geirangerilta Lavikiin, kun alkoi väsy iskeä. Sinä päivänä ajettiin melkein 500 kilsaa…
Camping paikkoja oli matkan varrella todella hienoissa paikoissa runsaasti. Meillä oli vedetty varman päälle ja varattu etukäteen hyvätasoiset hotellit, mutta helposti pystyisi enemmän fiilispohjalta suunnittelematta tekemään matkaa telttailemalla tai nukkumalla mökissä. Murto-osa maasta tuli tällä ekalla retkellä nähtyä. Varmaa on, että uusiksi tulee lähdettyä taas joskus, kun kaikki natsaa.
Tempaisen videota youtubeen, jos osaan editoida kolmesta tunnista sopivan koosteen.