Oslo – Tukholma – Turku 555 km + 96 km (total 5654 km)
”Tie kotiin on pitkä kuin Vietnam, asfaltti odottaa…” lauloi Pate Mustajärvi Svoboda-albumilla 90-luvulla. Tämän päivän ajaminen oli varsin erilaista reissun aikaisempiin verrattuna, koska suurin osa mentiin moottoritietä reipasta matkavauhtia. Matka Oslosta Tukholman Värtahamniin meni tosi nopeasti. Varrella oli yksi isompi ruuhka, kun jonkun karavaanarin vehkeet olivat lauenneet moottoritielle pahimpaan ruuhka-aikaan. Jonoa oli varmaan 10 kilometriä ja alkuun vähän odoteltiin paikallaan kuuman moottorin hehkatessa munien välissä. Päätettiin ohittaa letka vasemmalta puolelta ja suurin osa autoilijoista antoikin nätisti tietä jonon valuessa hitaasti (paitsi yksi kokovartalokrp bemarillaan…). Kyllä kävi sääliksi perheen kanssa tien poskessa ollutta karavaanaria, jonka vitutuksen aisti kilometrin päähän ja vähän mysteeriksi jäi, että miten tuossa ruuhkassa auton ja asuntovaunu hinausjärjestelyt oikein hoidetaan. Että miten tuonne pääsee hinauskalustolla hakemaan yms.
Värtahamniin Siljan terminaaliin löydettiin poikkeuksellisesti suoraan hyvien opasteiden ansiosta. BMW Sandy ajeli navin kanssa edessä, mutta sehän näytti taas ihan mitä sattuu. Ja kun seuraa navia niin ei ehkä huomaa niitä kaikkia opasteita niin perinteiset töötit, huudot ja käsimerkit olivat takana tulleella HD-kuskilla käytössä.
Laivassa ei muita mopedeja ollut tällä kertaa. Prätkät sijoitettiin menosuuntaan poikittain ja BMW sidottiin kiinni niin, että ei päässyt keikkaamaan kyljelleen. Siljan puolesta ei ollut kiinnitysliinoja, mutta meillä oli varmuuden vuoksi neljä omaa mukana. HD:tä ei tarvinnut sitoa, eikä meille osoitetussa paikassa ollut kyllä mitään kiinnityspisteitäkään sillä kohtaa… Porukkaa oli aika vähän, mutta auton kanssa matkailevia ihan kohtuullisesti. Mentiin pesun ja pubin kautta syömään ja siitä nukkumaan, koska meidän sisäinen kello tikitti Norjan/Ruotsin aikaa ja herätys oli sitä aikaa viideltä. Laivasta ajettiin jonottamaan maahantulotarkastusta, jossa meikäläinen näytti koronarokotustodistuksen molemmista piikeistä ja passin, joilla pääsi suoraan pihalle. Sandy yhdellä piikillä ohjattiin sivuun täyttämään jotain lomakkeita ja käskettiin mennä koronatestiin 72 tunnin aikana (johon menikin). Siitä Teboilille munkkikaffeelle ja rykäisy Raumalle.
HD:n trippimittariin kertyi 5654 kilometriä, jossa todennäköisesti 5 % mittarivirhettä, koska BMW:n trippiin kertyi noin 250 kilsaa vähemmän ja jotenkin luotto saksalaisinsinööriin on piirun verran kovempi. Molemmat pyörät toimivat koko reissun hienosti niin kuin 1-2 vuotta vanhojen vehkeiden kuuluukin. Ja kuskit ne vasta hyvin toimivatkin!. Noh, ehkä Bergenistä lähtöaamu oli vähän kankea, semiahistava ja tuskan hikinen, mutta muuten maltettiin mennä ajoissa nukkumaan, että oltiin sitten hereillä liikenteessä. Varmasti puolet vastaantulleista motoristeista ajeli BMW GS:llä eli Gessulla ja muilla Adventure-pyörillä. Harrikoitakin oli liikkeellä jonkun verran, mutta yhteenkään suomalaiseen HD-kuskiin ei törmätty. Aika meni ajellessa, lomaillessa ja nautiskellessa taas liian nopeasti. Kotiin oli kiva tulla ja seuraavalla viikolla alkaa taas arkinen aherrus töissä. Hyvä reissu!
