Steve Harris
7:26
1.Soolo (4.38) Dave Murray
2.Soolo (5.18) Adrian Smith
Soitettu livenä World Piece Tour 1983 -kiertueella. Virallista
liveversiota ei ole saatavilla.
To tame a land lienee (varsinkin 2000 -luvulla) yksi Iron Maiden -yhtyeen tuntemattomimpia suuruuksia. Kappale kärsii suorastaan kohtuuttomasta aliarvostuksesta niin yhtyeen kannattajien, kuin itse bändinkin puolesta. Jo 1980-luvulla yhtye unohti To tame a landin kokonaan World piece tour 1983:n jälkeen. Kappale on ainoa niistä Piece of mind -albumin kappaleista, jota ei koskaan ole nostettu tuon kiertueen jälkeen takaisin soittoon. Jopa Still life -kappaletta, joka pudotettiin pois World piece tourin Yhdysvaltojen osuudella on soitettu ns. emokiertueensa jälkeen myöhemmin.
Tämä on sääli, sillä biisi edustaa Piece of mind -albumin terävintä kärkeä musiikillisesti. Kappaleen akustiset osat ja muut instrumenttiosuudet on toteutettu niin kypsällä musiikillisella tyylitajulla, että ei liene ihme, että Steve Harris on maininnut vuoden 1983 aikaisessa haastattelussa To tame a landin olevan hänen paras aikaansaannoksensa. Mainitseepa vielä samassa yhteydessä To tame a landin ylittävän jopa Hallowed be thy namen ja Phantom of the operan. Myöhemmin tämä lausunto on kuitenkin peruttu ainakin Hallowedin osalta.
Rauhallisesti käynnistyvä teos äityy edetessään edustamaan puhtainta ja klassisinta 1980 -luvun puolivälin Iron Maidenia, mitä kuvitella saattaa. Loppupuolen instrumentaaliosuuksiin on omaksuttu vaikutteita espanjalaissäveltäjä Isak Albenitzin (1860-1909) teoksesta Asturias. Kappale päättää Piece of mind -albumin pitkällä ja kauniilla akustisella fiilistelyllä äärettömän tyylikkäästi.
To tame a landin sanoitus perustuu amerikkalaisen Science fiction -kirjailija Frank Herbertin (1920-86) kirjaan Dyyni. Kyseessä on sci-fi-fanien keskuudessa suurta arvostusta nauttiva teos, joka käsittelee kirjallisia perusteemoja, kuten politiikkaa, rakkautta, sotaa ja juonitteluja, sijoitettuna kuvitteelliseen maailmaan ja aikaan.
Dyyni on suorastaan käsite omien kannattajiensa keskuudessa, hieman samaan tapaan, kuin vaikkapa Tähtien sota tai Taru sormusten herrasta omiensa joukossa. Kokonainen mielikuvitusmaailma omine erityispiirteineen, kielineen, kansoineen ja lajeineen. Tai poliittisine jännitteineen.
Itseasiassa Dyyni on kokonainen kirjasarja, josta Frank Herbert itse on kirjoittanut kuusi tarinan perusteosta. Herbertin poika kumppaneineen on sittemmin jatkanut tarinaa niin edestä, kuin takaa siten, että asiaan vihkiytymättömällä on suuria vaikeuksia selvittää, kuinka monta kirjaa, pienoissarjaa tai osaa koko Dyyni -arsenaali kaikkiaan edes käsittää.
Steve Harrisin kappaleeseen kirjoittama teksti kuitenkin käsittelee mitä ilmeisimmin sarjan aloittavaa alkuperäisteosta Dune (so.Dyyni). Kappale oli määrä myös nimetä inspiraatiolähteen mukaan, mutta kirjailija Herbert torppasi aikeet varsin tylysti. Mikäli Maiden olisi nimennyt kappaleen Herbertin kirjan mukaan, olisi luvassa ollut oikeustoimia. Näinollen kappaleen nimi vaihdettiin Dunesta To tame a landiksi aivan viime hetkellä. Muutos tuli niin viimetingassa, että joidenkin maiden alkuperäisissä Piece of mind -painoksissa Dune jäi viimeisen kappaleen nimeksi albumin kanteen, sillä ne olivat jo ehtineen painoon ja jakeluun.
Kappaleen teksti ei aukene millään, ellei kirjaa ole lukenut, joten tämä saattaa olla yksi syy siihen, että biisi on jäänyt unholaan. Teksti ja teema on suurelle yleisölle liian rajattu. On myös ilmeistä, että Frank Herbertin avoimen vihamielinen käytös bändiä kohtaan on vaikuttanut siihen, ettei episodia juuri haluta enää muistella.
Dyynistä on kuvattu myös ainakin kaksi elokuvaa ja tv-sarja, joka on nähty myös Suomessa.
To tame a land käynnisti yhtyeen tulevia julkaisuja leimaavan käytännön sijoittaa albumin loppuun pitkä ja musiikillisesti kunnianhimoinen eepos (7th son of a 7th son tästä kenties säännön vahvistavana poikkeuksena).