Steve Harris
4:01
1. soolo (2:11) Adrian Smith
2. soolo (2:35) Dave Murray
Kappele on soitettu livenä World piece tour -83-,World slavery tour
-84-85-,Seventh tour of the seventh tour -88-,No prayer on the road-90-91-,Fear of the dark -92-,A real live one -93-,The X-factour -95-96-,Virtual XI -98-,Edhuntour -99-,Brave new world-tour -00,Give me ed,´til I´m dead -03-,Dance of death -03-,Early days -05- ja A Matter of the Beast -07-kiertueilla.
Toisinsanoen kappale on kuulunut kiinteästi Maidenin keikkaohjelmistoon vuodesta 1983 saakka, muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta. Somewhere on tour -86-87 kappaletta ei soitettu kertaakaan. Seventh tour -kiertueella putosi pois setistä kiertueen loppupuolella yhdessä Wrathchildin kanssa, tehden tilaa harvemmin soitetulle materiaalille. A Matter of Life and Death -06 -kiertueella ei kuultu, mutta nostettiin takaisin ohjelmistoon vuoden 2007 kevään neljällä pistokeikalla Dubaissa, Ateenassa, Belgradissa ja Bengaloressa ja A Matter of the Beast -07-minirundilla Euroopassa kesällä 2007.
Viralliset liveversiot kappaleesta löytyvät Live after Death -tuplalevyltä 1985, A Real dead one – livelevyltä 1993 (Äänitys Helsingistä 1992), Live at Donington -tuplaliveltä 1992, Rock in Rio
-tuplaliveltä 2001, Eddies Archive -kokoelmaboksilta 2002 (Äänitys
Doningtonista 1988) ja Death on the road- tuplaliveltä 2004 (Äänitys
Dortmundista 2003).
Lisäksi The Reincarnation of Benjamin Breeg -vinyylisingleltä
ja Different World -singlen USA-painokselta löytyy versio
BBC-studio-live-sessiosta vuodelta 2006.
Piece of mind albumin toinen singlelohkaisu The Trooper julkaistiin kesäkuun 20. päivänä 1983, reilu kuukausi itse albumin jälkeen. Listasijoitus jäi parin pykälän päähän Top tenistä, ollen 12.
Kyseessä on Steve Harrisin yksin kirjoittama ja yksi Maidenin legendaarisimpiin ja tunnetuimpiin kappaleisiin lukeutuva teos. The Trooper on ehdoton klassikko ja nauttii niin yhtyeen, kuin yleisönkin keskuudessa selkeää kulttistatusta. Kappale on esimerkiksi vain harvoin jätetty soittamatta Iron Maiden konserteissa.
Kappaleen suosio on niin suuri, että se on jopa kääntynyt itseään vastaan. Jatkuva livetoisto on tehnyt muuten loistavasta biisistä niin itsestäänselvän, että siihen on joidenkin Maiden-kannattajien keskuudessa jopa kyllästytty täysin.
Tämä on sikäli ymmärrettävää, että Maidenilla olisi lukuisia vähemmän soitettuja kappaleita varastossa yllin kyllin.
Tosiasia kuitenkin on, että kappale on niin suosittu yhtyeen tuotantoa vähemmän tuntevien konserteissakävijöiden keskuudessa, että sen soittamattajättäminen aiheuttaisi monelle pettymyksen. Lisäksi kappale saa konserttiolosuhteissa aivan omanlaisensa mittasuhteet tietynlaisen interaktiivisuutensa, kulkevuutensa ja tunnettavuutensa vuoksi.
Kappale on ilmeisen helppo sijoittaa Maidenin keikkasettiin, sillä se sopii soitettavaksi oikeastaan missä tahansa vaiheessa konserttia. Se on kuultu yleisimmin aivan keikkojen ensimmäisten kappaleiden joukossa, usein kolmantena tai neljäntenä, mutta myös encore-hehkutuksissa tai keikkojen keskivaiheilla.
The Trooperin räväkkä riffittely, Harrisin kappaleeseen sovittama laukkamainen komppi, terävät kitarasoolot ja Bruce Dickinsonin haastava laulumelodia tekevät biisistä hyvin tunnistettavan ja sitä voinee pitää yhtyeen 80-luvun puoliväliin sijoittuvan kultakauden itseoikeutettuna tavaramerkkinä tai käyntikorttina.
Kappaleen sanoitus on aivan oma lukunsa. Dramaattisuudessaan se edustaa yhtä Steve Harrisin hienoimpia ja koskettavimpia tekstejä, kertoen varmaan kuolemaan syöksyvästä ratsuväen sotilaasta.
Vaikka kappaleen tarina on nähtävissä puhtaasti yksilön nälökulmasta, on sillä selkeä yhteys todellisiin tapahtumiin. Kappaleen sotilas on sijoitettu Krimin sodan (1854-56) aikana käytyyn Balaklavan taisteluun, jossa englantilainen ratsuväki koki järkyttäviä tappioita huonojen viestiyhteyksien, kehnon johdon ja sattuman vuoksi.
Krimin sota (Tai Itämainen sota, suomalaisittain myös Oolannin sota -englantilais-ranskalainen laivasto pommitti sodan aikana tuolloin Venäjään kuuluvan Suomen rannikkolinnoituksia-) käytiin Turkin, Britannian, Ranskan ja Sardinian kuningaskunnan muodostaman liiton ja Venäjän välillä ns. siirtomaakauden lopulla.
Monimutkaisista diplomaattisista lähtökodista syttynyneen sodan perimmäinen syy oli yksinkertaistetusti Englannin ja Ranskan pyrkimys estää Venäjän pääsy Mustalta mereltä Välimerelle Turkin salmien kautta. Välienselvittelyä edelsi pitkällinen diplomaattinen kriisi eri osapuolten välillä.
Balaklavan taistelu, josta The Trooper siis kertoo, käytiin suurinpiirtein sodan keskivaiheilla (25.10.1854) jossa liittouman joukot piirittivät Venäjän hallussa olevaa Sevatopolin satamalinnoitusta.
Lyhyesti kerrattuna taistelun kulku meni siten, että Venäjän kenttäarmeijan ylipäällikkö ruhtinas Aleksander Menshikov (1787-1869) käynnisti Sevastopolista käsin läpimurtoyrityksen. Erinäisten sekavien vaiheiden jälkeen venäläiset joukot olivat saamassa puolivahingossa haltuunsa englantilaisille strategisesti merkittävät tykistöasemat tietyllä Vorotsovin kukkulalla.
Englannin armeijaa johtanut Lordi Raglan (1788-1855) yritti kääntää uhkaavan tilanteen edukseen määräämällä reservissä olevan Jaarli Cardiganin kevyen ratsuväkiprikaatin suorittamaan välittömästi rynnäkön Vorotsovin kukkulalle, ennenkuin venäläiset ehtivät ottaa asemat kunnolla haltuunsa.
Raglanin antama käsky oli varsin ylimalkainen ja sisällöltään suurinpiirtein sitä luokkaa, että Valloittakaa tykit välittömästi!. Raglanin logiikan mukaan käsky luonnollisesti tarkoitti Vorotsovin kukkulalla vaaraan joutuneita asemia, mutta käskyn saavuttaessa Cardiganin jaarlin, tämä käsitti marsalkan tarkoittaneen parin-kolmen kilometrin päässä sijaitsevia venäläisten linnoitettuja, raskaan tykistön asemia.
Cardigan totteli saamaansa käskyä sokeasti ja määräsi 673 miestä käsittävän kevyen ratsuprikaatinsa hyökkäykseen kohti täysin vääriä tykistöasemia. Hyökkäysreitti asemiin kulki alavan laakson kautta, jota ympäröi kolmelta puolelta venäläisten linnoitetut ryhmitykset.
Rynnäkkö päättyi totaaliseen epäonnistumiseen ja prikaatin miehistä tuhoutui suurin osa. Venäläiset eivät olleet uskoa silmiään ratsuväen rynnistäessä kohti varmaa kuolemaa. Puolessa tunnissa lähes neljäsataa miestä ja lähes kaikki hevoset olivat menettäneet henkensä.
Tapahtumasarjaa voi pitää malliesimerkkinä välinpitämättömyydestä, sokeasta kunniantunnosta ja toisaalta tietysti myös rohkeudesta ja uhrautuvaisuudesta. Briteille tapahtuma lienee edelleen jonkinasteinen trauma. Myös Thin Lizzy on levyttänyt samaisesta taistelusta kertovan kappaleen Massacre (suom. joukkoteurastus, verilöyly), jonka Iron Maidenkin sittemmin levytti coverina b-puoleksi Can i play with madness -singlelle 1988.
Krimin sota oli ensimmäisiä konflikteja, jossa sotatapahtumia kyettiin seuraamaan reaaliaikaisesti lennättimen keksimisen myötä. Rintamalta kantautui kirjeenvaihtajien kautta tietoa äärimmäisen huonoista olosuhteista, joissa sotilaat elivät. Vastustus kotona Englannissa kasvoi sitä mukaa, mitä enemmän tietoa tapahtumista saatiin. Kevyen ratsuväen hyökkäyksen ikuisti runoilija Alfred Tennyson. Joulukuussa 1854 lehdistä saatiin lukea miehen Balaklavan taistelua kuvaava runo The Charge of the light brigade, joka lienee inspiroinut myös Steve Harrisia tämän tehdessä kappaletta.
Katkelma Tennysonin runosta:
Half a league, half a league, Half a league onward,
All in the valley of Death Rode the six hundred.
Yrjö Jylhän (1903-1956) ansiokas suomennos:
Virstan tien, virstan tien, virstan eteenpäin
suoraan Kuoleman laaksoon ratsasti kuussataa
Ja edelleen:
Forward, the Light Brigade!
Was there a man dismayd?
Not tho the soldier knew Some one had blunderd.
Cannon to right of them, Cannon to left of them, Cannon in front of them
Volleyd and thunderd; Stormd at with shot and shell,
Boldly they rode and well,
Into the jaws of Death,
Into the mouth of hell
Rode the six hundred
Eespäin! Kevyt Prikaati!
Säikkyikö ykskään mies?
Ei, vaikka jokainen ties
Heidän on pakko kuolla.
Patteri täällä ja tuolla, patteri joka puolla jne.
Bruce Dickinson lainaa Tennysonin runoa edellä olevasta kohdasta, spiikatessaan kappaletta Rock in Rio livelevyllä.
Kappaleesta kuvatun promovideon kuvissa on myös nähtävissä pätkiä samaisesta runosta.
Harris saa kappaleseen hienon draaman kaaren, kuvaillessaan yksittäisen sotilaan osuutta hyökkäyksessä. Venäläisten tykkituli, pelosta hikoilevat hevoset, ympärillä kaatuvat toverit ja lopulta venäläisen tähtäimeen joutuminen, osuman saaminen ja kuolema edustaa rock-lyriikkaa, joka hakee vertaistaan.
Maidenin teksteissä kuvataan yksittäisen sotilaan tuntoja sodan mielettömyyksissä myöhemmin paljonkin. Kappaleet, kuten Paschendale, Afraid to shoot strangers, Fortunes of war tai vaikkapa The Aftermath ovat kaikki tässä mielessä henkistä sukua The Trooperille.
Iron Maiden julkaisi The Trooper -singlestä myöhemmin modifioidun uusintapainoksen 15. elokuuta 2005. Tarkoituksena on ollut luultavasti paitsi juhlistaa tuolloin päättymässä olevaa Early days-kiertuetta, myös antaa maistiainen tulevasta Death on the road -livelevystä ja DVD:stä.
Single piti sisällään alkuperäisen The Trooper -levytyksen lisäksi kappaleesta onnistuneesti tehdyn vanhan promovideon, sekä tuoreet liveversiot sekä Death on the road -livelevyltä, että -DVD:ltä. Singlen lukuisille eri versioille oli myös ripoteltu livebonuksia Early days 2005 -kiertueen Islannin keikalta. Singlen julkaisua pidettiin yhtyeen kannattajien keskuudessa hieman arveluttavana rahastuskeinona, sillä varsinaisesti se ei tuonut yhtyeen vanhoille kannattajille paljoakaan uutta, muuta kuin keräilymielessä.
On ilmeistä, että singlebiisiksi valittiin The Trooper nimenomaan sen tunnistettavuuden vuoksi, sillä Iron Maidenin strategiaan on kuulunut 2000-luvulla voimakkaasti uusien fanien kalastelu. Joskus jopa vanhojen kannattajien mielipiteiden kustannuksella.
The Trooperista puhuttaessa ei voi sivuuttaa singlen loistavaa kansitaidetta. Derek Riggsin maalaama kuva on yksi hienoimmista Eddie-maskottia esittävistä kuvista. Punaiseen ratsuväkisotilaan takkiin sonnustautunut Eddie näyttäisi kuvassa päässeen vihreäasuisten venäläisten asemiin saakka, vaikka hevosestaan onkin joutunut luopumaan. Tällä kertaa venäläisille on käynyt huonosti, josta kielivät tuhoutunut kenttätykki ja kuolleet venäläiset sotilaat. Eddie ei kuitenkaan mitä ilmeisimmin ole kuulunut Jaarli Cardiganin surulliseen kevyeen prikaatiin, vaan edustaa olkapoleteissa olevan yksikkötunnuksen 666 mukaan aivan eri firman miehiä. Sotilasarvoltaan Eddie vaikuttaisi olevan aliupseeri.
Bruce Dickinson lainasi Eddieltä takkia esittäessään The Trooperia Early Days 2005 -, ja A Matter of the Beast 2007 -kietueilla.