Tää on niin värikäs aihe, että tuskin ikinä yhteistä sointua löytyy, eikä tarvikaan, mutta kun kerran keskustelufoorumista on kyse, niin annetaan nyt mennä, niin kuin on jo seitsemän sivun verran tehtykin.
Mun mielestä tervemielinen lojaalisuus ja kohtalaisen vankka mielenkiinto bändiä kohtaan luovat pohjan sille "jutulle" nimenomaan jutulle, joka pysyy mielessä niin hyvinä kuin huinoinakin hetkinä. Elämässä saattaa tulla aikoja, jolloin ns. mielenkiinnon kohde, tässä tapauksessa Maiden saattaa jäädä taka-alalle, mutta se seuraa varmasti mukana, jos ensivaikutelma on ollut kohtalaisen jämäkkä laaki. Tällä laudalla on lukemani perusteella paljon edellämainittuja tapauksia. Ei nimiä.
Tunteet ovat tässäkin jupakassa niin suuressa roolissa, että materiaalin määrä on vain sivuseikka. Raha ei kerro ihmisestä. Kun usko on luja, kertoo se sen tärkeimmän.
Eli, joku saattoi löytää Maidenin vaikkapa vuonna `83 ja tähän päivään asti se on seurannut ja myötävaikuttanut jollain tapaa tapahtumien kulkuun, niin onhan tästä tullut jo elämäntapa, jota voi kutsua faneudeksi, vaikka olisi nähnyt yhden keikan ja omistaisi puolet albumeista, niin onhan tälläisen tai vastaavanlaisen tarinan päähenkilö ihminen, jonka rinnassa sykkii Maiden-logolla varustettu pumppu.
Nykypäivän sakki on erilaista, koska kaikki on kädenulottuvilla, joten se arvokkuus häviää ja glamous rapistuu, mutta me nuoriso jatketaan siitä minkä loppua ei vielä näy..
Tää nyt meni vähän ohi aiheen, mutta toivottavasti joku ymmärsi, mitä tällä klopilla oli sanottavana.
Ei sitten muuta kuin Up The Irons vaan!!
