Albumikeskustelua ja äänestys: Fear Of The Dark

[Aces High]

^ Hieno arvostelu, kuten odotinkin. Miehen ekaksi varsinaiseksi arvosteluksia todella hieno. Mukavaa että oot ruvennut kirjoittelemaan!

Juu kiitos kiitos. Todellakin tämä oli ensinmäinen kunnollinen arvosteluni. Tätä tuossa iltana "sormet verillä" kirjoitin . Oli se sen arvoista !

[Northernstar]

Tuli tuossa lauantaina kuunneltua sitä sun tätä ja playlististä pärähti pitkästä aikaa Weekend Warrior soimaan. Mikäs siinä, todella hyvä biisi ennestäänkin ja jätin soimaan. Biisin jälkeen kelasin yhä uudestaan alkuun ja kuuntelin biisin aina uudestaan läpi, ja ei helvetti että innostus biisiä kohti nousi (jälleen) uusiin lukemiin! Tämä on todellinen mahtikappale, sääli että on suuren aliarvostuksen kohteena.

[*pulkkinen*]

Fear of the dark

En mikään haka näissä hommissa ole mutta yritän nyt jotain rustata tästä levystä.
Ulkoisin puolin levy näyttää hienolta, käsitykseni mukaanhan Derek vaihdettiin uuteen piirtäjään tälle levylle. Muutenkin bändi näyttää hyvältä mustinen nahkatakkeineen. Tämä levyhän jäi Dickinsonin brave new worldiin asti viimeiseksi levyksi maidenissa, eikä tämä nyt niin huono Dickinsonin aikakauden lopettajais albumi olisi ollutkaan. Levyllä on monta biisiä joka muodostaa sen vaaran että osa kappaleista saattaa olla ”täytebiisi” kategoriaan luokiteltavia.

Be Quick or be Dead
Melko täydellinen levyn avaus, nopea alku riffi ja perään brucen karmiva karjahdus. Nicko Paukuttaa upeita fillejä menemään ja kitaroiden soundi on kohdallaan. Kertosäe on ehkä biisin ainoa heikkous, soolot ovat myöskin aika mitään sanomattomat. 4/5

From Here to Eternity
Bruce jatkaa samalla rosoisella äänen käytöllään tässä biisissä mikä ei minusta toimi yhtä hyvin kuin be quik or be deadissa. Kappale on makuuni liian hidastempoinen ja soolot taas liian nopeita muuhun biisin tempoon. Toisen soolon(janick?) Alku kuulostaa aika hirveältä, mutta paranee loppua kohden. 2,5/5

Afraid to shoot strangers
Minä tykkään tästä rauhallinen ja tunnelmallinen melodia ja bruce laulaa upeasti. sitten tykitetäänkin kitaroilla sellaista iloittelua toisen perään että huhhuh, upeita kitara harmonioita tässä kappaleessa tuntuu riittävän. Ja melodioden jälkeen tärähtää nope tempinen riffi jossa ja sen päälle soolot jotka toimivat hyvin ja ovat melko mieleen painuvia. ja soolojen perään taas kitara harmonioita. sitten kertosäe ja lisää harmonioita, ja sitten tämä levyn yksi parhaista kappaleista jo loppuukin vaikka tuntuu että se olisi vasta äskettäin alkanut.4,5/5

Fear is the Key
Biisi lähtee käyntiin rummutuksella ja mystisellä kitara melodialla. Perään pärähtää lyhyt aika vaisu kitara riffi Nickon paukuttaessa peruskomppia taustalla. Tämä kappale ei vaan jotenkin kuulosta maidenilta ehkä liian rock biisi tämä taitaa olla. Ahdistava kappale jota en osaa tämän enempää arvioida. 2/5

Childhood's End
Hieno kitaramelodia heti alkuun. Nicko paukuttaa hienoa komppia taustalla. Sitten alkaa laulu joka tempaa heti mukaansa, tässä vaiheessa olisi voinut odottaa biisiltä ehkä vähän enemmänkin, kertosäe on melko tylsä. Kappaleessa hyvä tunnelma joka kulkee mukavasti kokoajan, mutta soolot ei taaskaan oikein toimi, ei niissä sinällään mitää vikaa ole, olisivat toimineet varmaan jossain muussa biisissä paremmin mutta jotenkin soolot eivät vain tunnu olevan osana tätä kappaletta. Ei tämä mikään täyte biisi ole mutta ei tämän levyn kärkeenkään nouse. 3/5

Wasting love
Alku riffi hyvä ja nicko tekee tässäkin hyvää jälkeä. Sitten hiljennytään kuuntelemaan rauhallista ja haikeaa väli osuutta joka on melko tylsä mutta kuitenkin ihan kuunneltava, riippu vähän missä mielentilassa tätä kuuntelee. Sitten räväytetään aika mahtipontinen kertosäe kitaroiden jyllätessä taustalla melko raskaastikin josta plussaa. Sitten taas rauhoitutaan kuuntelemaan brucen upeaa tulkintaa, nyt myös nickon ollessa taustalla. tätä kaavaa kappale jatkaa loppuun asti laittaen väliin yhden aika laiskan riffin ennen sooloja jotka ovat biisin kohokohtia. 4/5

The fugitive

Alkuun kuullaan melko synkkää ja raskasta kitarointia joka sitten yhtäkkiä muuttuukin melko iloiseen näppäilyyn ja siihen päälle alkaa sitten bruce tulkitsemaa upeaa laulumelodiaa. Sitten pari kovempaa rumpuiskua ja biisi kunnolla vauhtiin. Kertosäe on todella tarttuva yksi maidenin parhaista ikinä, koko biisissä on mielestäni upea laulumelodia. Siihen perään dave siiten päräyttä upean soolonsa. ennen toista sooloa kuullaan taustalla upeaa riffittelyä. Perään kertosäe ja kappale onkin paketissa.4/5

Chains of Misery
Taas kunnon jytisevä alku. Mahtavaa paukuttelua jälleen kerran Nickolta. Aikalailla edellisen kappaleen tapainen laulumelodia ollen kuitenkin aika paljon huonompi, Kertosäkeestä en pidä oikeastaan ollenkaan, en yleensä pidä noista huudoista mitä tässäkin kertosäkeessä kuullan. Soolot toimivat ja Harris tekee bassolla hienoa jälkeä koko biisin ajan. 3/5

The Apparition
”Pam” ja biisi starttaa ja laulu alkaa suunnilleen heti. Minulla tulee tästä kappaleesta heti mieleen maidenin b-puolien vedot jonne tämänkin olisi voinut huoletta sysätä, vaikka ei tämä missään nimessä kauhean huono ole mutta ei vaan minun korvaani toimi. Biisi toistaa samaa aika lailla koko biisin ajan, joka varmaan tämän kappaleen tarkoitus onkin. Biisin keskellä on hieno riffi joka jääkin sitten kappaleen ainoaksi kohokohdaksi. 1/5

Judas be my Guide
Noni tällä paikataan moneen kertaan edellinen biisi, itseasiassa nämä kaksi eivät kuuluisi ollenkaan samalle levylle. Alkuun upea kitara melodia josta tulee Murrayn toinen klassikko Dejavu mieleen. Sitten päästetään Bruce irti joka hoitaa hommansa upeasti läpi, laulumelodia on upea. sitten rävähtää Nothing is sacred back then or now
Everything’s wasted Is that all there is? Is that it now? Valmistelee upeasti kertosäettä joka on yksi parhaista koskaan kuulemistani, pakkohan tässä on laulutaidottomankin laulaa mukana ei sille mitään voi. Silloin kuin Dave tekee biisi se on todellakin helmi, seuraavalle levylle saisi dave säveltää jotain tälläista. 5/5

Weekend warrior
Alun kitara näppäily kuullostaa kyllä aika tuskalliselta mutta kappale paranee huomattavasti laulun alkaessa, mutta sitten taas hidas kohta joka latistaa tunnelmaa hyvän alkuosan jälkeen, ja sitten taas parempaa rymistelyä ja taas hidastellaan *huoh* aintaisivat nyt mennä vain. Kertosäe on ihan mielenkiintoinen ja hyvä, joka nostaa kappaleen pisteitä. Soolot ovat ihan hyvät joiden jälkeen tuleekin kappaleen paras osuus, eli hieno kitara harmonia. Ja taas tunnelmaa laskee kun janick räväyttää huonoimman soolonsa koko levyllä, aika penkin alle mennyt soolo mielestäni. 3/5

Fear of the dark
Sitten nimibiisin kimppuun joka on varmasti tämän levyn tunnetuin enkä yhtään ihmettele. Alkuun särön kanssa hieno riffi ja perään tulee tunnelmallinen kitara näppäily ja alkaa laulu: I am a man who walks alone….. joka on varmaan jäänyt jokaiselle heti ensimmäisen kuuntelu kerran jälkeen päähän tai näin ainakin minulle aikanaan kävi. Sitten hiljaisuus stoppaa hienoon iskevään riffiin, ja perään brucea parhaimmillaan. Kertosäe ei kovin iskevä mutta kuitenkin mieleen jäävä. Kun on toista kertaa vuorossa kertosäe bändi vetää taustalla hienoa laukkaa nickon johdolla joka tekee kertosäkeestä paljon mielenkiintoisemman, basso hyvin esillä. Soolot sopivat hyvin kappaleen kokonaisuuteen. Levyn yksi parhaista kappaleista joka on kuitenkin kuuntelussa kulunut aika lailla joten en osaa täysi pisteitä antaa, ensimmäisien kuuntelukertojen jälkeen olisi varmasti täydet pisteet tulleet. 4,5/5

Huhhuh olipas rankkaa tehdä tästä levystä arvostelua. Koko levyn tunnelma on aika lailla painostava mistä voi johtua paikoitellen varmaan aika sekava tekstini. Eikä minusta mitään kynäilijää saakaan. Mutta olen kuitenkin päättänyt näitä levyjä arvostella kun siinä samalla tulee uusia näkökulmia kappaleisiin, ja saattaa löytää uusia koukkuja biiseistä, joita ei ole aiemmin edes huomannut.

KA: 3.5

Edittiä: Mistäköhän olin levyn c-puolen repäissyt.

[Brain Damage]

^Mun on kyllä kommentoitava osaa tuosta sun arvostelusta. Annoit Childhood's Endille ½, kun taas omasta mielestäni levyn heikoimmille vedoille Chains Of Miserylle ja Apparitionille 5 ja 4! I'm shocked

Oma mielipiteesihän tuo on, mutta kyllä oli erilainen näkemys verrattuna useimpiin arvosteluihin. Ilmeisesti mun pitää antaa vielä mahdollisuuksia noille Chainsille ja Apparitionille

Onhan se hienoa, että on eri mielipiteitä ja saadaan keskustelua. Itselleni Childhood's End on aina ollut erittäin hieno ja mukaansatempaava biisi, kun taas Weekend Warrior ja The Apparition ovat olleet levyn väliinputoajat. Eivät toki viimeksi mainitut huonoja biisejä ole, mutta tämän levyn heikoimmat esitykset.

[Höyste]

^Mun on kyllä kommentoitava osaa tuosta sun arvostelusta. Annoit Childhood's Endille ½, kun taas omasta mielestäni levyn heikoimmille vedoille Chains Of Miserylle ja Apparitionille 5 ja 4! I'm shocked

Oma mielipiteesihän tuo on, mutta kyllä oli erilainen näkemys verrattuna useimpiin arvosteluihin. Ilmeisesti mun pitää antaa vielä mahdollisuuksia noille Chainsille ja Apparitionille

Onhan se hienoa, että on eri mielipiteitä ja saadaan keskustelua. Itselleni Childhood's End on aina ollut erittäin hieno ja mukaansatempaava biisi, kun taas Weekend Warrior ja The Apparition ovat olleet levyn väliinputoajat. Eivät toki viimeksi mainitut huonoja biisejä ole, mutta tämän levyn heikoimmat esitykset.

Mulle toi Childhood's End iski aluks jotenkin mut se tulee jo iha paskaks muutaman kuuntelukerran jälkee. Joten muhun se ei enäää iske. Weekend warrior on taas mun mielest loistava biisi, se kertosäe on nii mukaansatempaava ja muutenkin ne melodiat aah... voisin sille antaa melkei täydet pisteet. The apparation ei taas iske kovin paljoo mutta se ei oo mikää kauhee huono eikä kauheen hyväkään, eli keskinkertanen. Mut toi Chains of misery on muuten aika löyhä biisi mut siit kertosäkeest tykkään

[The Trooper]

Afraid to shoot strangers
Minä tykkään tästä rauhallinen ja tunnelmallinen melodia ja bruce laulaa upeasti. sitten tykitetäänkin kitaroilla sellaista iloittelua toisen perään että huhhuh, upeita kitara harmonioita tässä kappaleessa tuntuu riittävän. Ja melodioden jälkeen tärähtää nope tempinen riffi jossa ja sen päälle soolot jotka toimivat hyvin ja ovat melko mieleen painuvia. ja soolojen perään taas kitara harmonioita. sitten kertosäe ja lisää harmonioita, ja sitten tämä levyn yksi parhaista kappaleista jo loppuukin vaikka tuntuu että se olisi vasta äskettäin alkanut.4,5/5

Minunkin mielestäni tämä biisi on albumin parhaimmistoa. Tuossa kappaleessa on ehkä koko albumin hienoin kitaramelodia. Se, joka tulee heti Gersin soolon jälkeen. On nannaa korville.

Tältä albumilta olisi mielestäni voitu pudottaa kolme-neljä kappaletta pois, ja tästä levystä olisi tullut seuraava Maiden-klassikko. Muutenkin Maidenilla tuntuu nykyään olevan tapana tunkea levylle täytettä liiaksi asti, vaikka materiaali riittäisi muutenkin

[The_Air_Raid_Siren]

Childhood's End on yksinkertaisesti loistava kappale. Afraid To Shoot Strangersin ja Fear Of The Darkin ohella albumin paras veto. Tunnelma on kohdillaan ja minuun nuo lyriikat ja Brucen laulu iskevät. Minua kyseinen kappale ei ole koskaan ärsyttänyt kuten eräitä, mutta avautuminen kesti jonkin aikaa. Muutaman kuuntelun jälkeen kuitenkin vakiintunut yhdeksi Maidenin suosikkibiiseistäni.

[Viinapåppå]

FEAR OF THE DARK

1. Be Quick Or Be Dead (5)
+Alun konepistooli rummutus
+Brucen räväkkä laulutyyli
+Soundit
+Riffi nerokas
+Soolot räväkät
+Tappavan tehokkaat lyriikat
+Kertsi

2. From Here To Eternity (5)
+Tässäkin iskevä rokkiriffi
+Brucen laulu iskee kovaa
+Rumpusoundi
+Tässäkin herkulliset kympin soolot
+Rokkimeininki

3. Afraid To Shoot Strangers (5)
+Alun rauhallisuus -> räjähtää
+Temmonvaihtelut
+Rummutus
+Kitarat jumalaiset
+Yleisoundi
+Bruce pistää parastaan
+Riffi!
+Melodisuus
+Parhaimpia biisejä Maidenilta ikinä
+Soolot jälleen
+"Afraid...afraid to shoot strangers! Afraid!"

4. Fear Is The Key (2)
+Riffin tynkää ja kivan raskaat soundit
-Liikaa samaa tempoa ja liikaa pientä toistoa
-Jannaa siis paikallaan
-Huono soolo jossa jää paljon paskaa mieleen

5. Childhood's End (4)
+Rummut very nice!
+Riffii..
+Melodisuus
+Samaa tunnelmaa kuin Afraid To Shoot Strangersissä. Hyvä niin
+Kertosäe
+Bruce

6. Wasting Love (5)
+Akustiset osuudet
+Uutta Maidenia
+Bruce osaa nämä vedot
+Lyriikat
+Mahtavaa kitarointia alusta loppuun
+Hyvä soolo Gersiltä
+Ihan kyynel tulee silmään kun rakkudesta puhuttaan
+Soundit

7. The Fugitive (4)
+Alun basso-rumpu intro
+Bruce
+Kitarat yleisesti
+1.24 lähtevä kohta
+Soolot
-Ei herranjumala kun on paska kertsi

8. Chains Of Misery (2)
+Riffin tynkää tässäkin
+Chains Of Misery!
+Bruce
-Muistutan niistä koukuista
-Selvä B-puoli...

9. The Apparition (1)
-...Niin kuin tämäkin. Ei näin.

10. Judas Be My Guide (4+)
+Kitarisointi
+Bruce
+Kertsi
+Riffi
+Murraylta kova sävellys!
+Soundit
+Murrayn soolot piristysruiske

11. Weekend Warrior (3½)
+Alun akustinen osuus
+Siistit ja mielenkiintoiset lyriikat
+Up The Bruce!
+Kitarat kovat
+Kertosäe

12. Fear Of the Dark (5+)
+Alun intro tuo muistot mieleen
+Mahtavaa kitarointia alusta loppuun
+Tämä sopii Brucelle niin kuin paita ja peppu
+Lyriikat ja riffit elämää suuremmat
+Harrisin basso
+Tämä oli se biisi Rainmakerin ohella, joka koukutti mut täysin Maideniin
+Väliosat ja ollaan taas taivaassa
+Mainitaan vielä tietenkin soolot..
+Melodisuus..
+Tälläisien biisien sarjassa Maidenia ei voita kukaan
+Jää täysin koukkuun
+Kaikki napsahtaa kohdalleen
-Kuulo mennyt täysin parin kuuntelukerran jälkeen

KA: --- 3,8333333... ---

Ranking

1. Seventh Son Of A Seventh Son 4,81
2. Dance Of Death 4,77
3. Virtual XI 4,71
4. The X Factor 4,54
5. Somewhere In Time 4,53
6. Powerslave 4,37
7. No Prayer For The Dying 4,22
8. Fear Of The Dark 3,83
9. The Number Of The Beast 3,43

[Viper]

No niin. Tämä on ensimmäinen levyarvosteluni. Valitsin Fear Of The Darkin siksi, että minusta se on varsin hyvä levy. Ei täydellinen mutta hyvä. Lisäksi tämä sattui olemaan melko ylhäällä. Eli aloitetaan:

Be Quick Or be Dead (Dickinson/Gers)
Rummut antavat kappaleelle hyvä aloituksen, josta kitara seuraa välittömästi nopealla riffillä. Minuun tämä kappaleen tempo on aina iskenyt. Brucen "rhaspy-voice" niin kuin sitä täällä on kutsuttu sopii tähän kappaleeseen mainiosti ja sanoitukset toimivat. Samaisen herran käsialaa käsittääkseni. Kertosäe ottaa mukaansa laulamaan.
Hyvä aloitus levylle. (4)

From Here To Eternity (Harris)
Alun kitarariffi on hyvä. Seuraavat soundit toimivat myös, mutta sitten...
Alkaa mättämään. Lyriikat kusevat pahasti, eikä Brucen ääni kuulosta tässä enää yhtään niin hyvältä kuin edellisessä. Kertosäkeeseen päästessä taso taas nousee.
"Hell... Ain't no bad place". Jälleen tulee laulaneeksi Brucen kanssa duettoa.
Plussaa hyvästä keskikohdasta ja sen hauskoista "Gentlemen, start your engines"-lausahuksista. Myös soolot kuulostavat ainakin omaan korvaani hyvältä. En oikein osaa niitä arvioida sillä en ole mikään muusikko, mutta kyllä ne minulle passaavat.
Harrisin tekemistä biiseistä selkeästi heikon tällä lätyllä.
Paremmilla sanoituksilla olisi toiminut huomattavasti paremmin. Nyt tulee useasti hypättyä yli levyä kuunnellessa. (2,5)

Afraid To Shoot Strangers (Harris)
Aijaijai. Todellinen helmi. Tykästyin tähän heti ensi kuulemalta kun näin Blazen laulaman videon. Todella upea kappale. Rauhallinen aloitus. Kitarat suorastaa hellivät korvia.
Sanoitukset ovat upeat. Harris korjaa hienosti edellisen kappaleen mokat. Ja siten lähtee kitaratulitus. Molemmat kitaristit soittavat upeasti. Afraid To Shoot Strangersia olisi voinut toistaa hieman vähemmän mutta joka tapauksessa upealta kuulostaa. Viimeiseen nuottiin saakka. Tämän Maiden osaa. (5)

Fear Is The Key (Dickinson/Gers)
Kappale alkaa mielenkiintoisella kitarariffillä. Gers on kyllä hyvä keksimään näita. Aika lailla Smithin tasoa. Myös muu melodia on miellyttävää. Sanoitukset menettelevät. Eivät täysin sukkaa, mutta muutama kohta ei vain toimi minulle. Keski kohta on kuitenkin minulle täysin käsittämätön. Samat sanoitukset toistetaan mutta eri temmolla. Tällainen saman toistaminen alkaa rasittaa. Olisi nyt sentään voinut uudet keksiä. Tämä kohta mättää ja saa minut toisinaan sivuuttamaan koko kappaleen suosiolla. Kyllähän tämä muuten menettelee. (3,5)

Childhood's End (Harris)
Alkuun tunnelmallinen kitaraintro. Hienolta kuulostaa. Sitten lähtee Nickon rumputyöskentely jota kitarat seuraavat. Hienoa edelleen. Sanoitus on komea ja Dickinson laulaa sen hyvin. Harris näyttää näissä lyriikoissa harvinaista runollisempaa puolta. Kyllähän nämä syvällisiä ovat. Tosin olisin itse pistänyt pari kohtaa erilailla saadakseni riimit paremmin rimmaamaan. Kertosäettä ei onneksi toisteta turhaan. Se ei välttämättä olisi sitä kestänyt. Lopetus kruunaa kaiken. Ei ihan täysiä pisteitä saa, mutta hieno veto kuitenkin. (4,5)

Wasting Love (Dickinson/Gers)
Jälleen tunnelmallinen intro. Sävellys on oikein kaunis. Eihän tämä nyt Nothing Else Matters ole, mutta kyllä silti toimii. Sanoitus, kuten täällä on pari kertaa jo mainittu, on hieman kliseinen, mutta kyllä se silti tavallaan toimii. Kun yksinäisyyden tunne on pahimmillaan tämä biisi kyllä kolahtaa. Varsinkin kertosäe.
Gers vetää keskikohdassa komean soolon. Loppu menee tosin taas tähän toistamiseen. Maidenille tuli tällainen kummallinen kertosäkeen toistokausi 90-luvulla ja kuulee sitä vielä ihan nykyisilläkin albumeilla.
Mutta onhan tämä silti hieno. Ja ainsaitsee paikkansa Maidenin parhaana balladina.
Jälleen miltei täydet pisteet (4,5)

The Fugitive (Harris)
Raskas alku. Mielestäni kuulostaa komealta. Sitten kuullaan hieman Harrisin bassoa. Komialta kuulostaa. Sanoitus toimii taas. Kertosäekkin kuulostaa hyvältä. Bruce osaa todella eläytyä. Laulumelodiakin on oikein hyvä. Raskas soundi. Taitaa olla perua No Prayer For The Dyingilta. Kyllä tämä minulle kolahtaa. (4)

Chains Of Misery (Dickinson/Murray)
Murray tehnyt oikein mukavan kuuloisen rallin. Riffi ei ole pöllömpi. Mutta sanoitus mättää. Kertsi nyt menettelee, mutta muuten lyriikat ovat aika kuraa. Melkoisen mitäänsanomattomat. Soolo kyllä toimii. Ja taas loppussa sorrutaan toistoon. Paremmilla sanoituksilla tämä olisi voinut olla ihan hyväkin. Nyt on aika täytebiisin makuinen. (2)

The Apparition (Harris/Gers)
Ei ei ei ei. Tämä vain ei toimi. En tiedä ovatko pojat yrittäneet tässä jotain erikoista mutta ei vain kuulosta hyvältä. Sanoitukset ovat vielä pahemmat kuin edellisessä eikä sävellyskään oikein tahdo toimia. Keskikohdassa tulee hieman parannusta soolojen muodossa, mutta sitten palataan tas samaan kaavaan. Laulumelodia on kyllä nerokas. Näillä lyriikoilla se vain menee pahasti hukkaan. Tämä se on todellinen täytebiisi. Aivan turha. Ja lisäksi aivan liian pitkä. (1)

Judas Be My Guide (Dickinson/Murray)
No niin! Parin huonon kappaleen kautta päästäänkin suoraan loistavaan. Davey aloittaa upealla kitaramelodialla, johon Nicko yhtyy yhtä hienolla rumpufillillä. Ja sitten alkaa todellinen tykitys. Tässä Dickinsonin käheämpi laulutapa toimii taas. Ja laulumelodia tosiaan on upea. "Nothing is sacred"-kohta sykäyttää aina. Ja kertosäe todella toimii, eikä sitä edes toisteta liikaa. Sanoituksissa on ideaa. Hienoa. Ja upea soolo kyllä viimeistään saa vakuuttumaan kappaleen komeudesta. Loppuun isketään vielä hienot melodiat. Sovituskin on onnistunut. Parhaat kappaleet ovat sellaisia jotka saavat kylmät väreet selkäpiihin, ja tämä sen kyllä tekee. (5)

Weekend Warrior (Harris/Gers)
Jälleen hyvä kitarariffi. Ei ole perinteistä Maidenia, mutta kyllä se minulle toimii.
Tämän Bruce olisi voinut laulaa vähemmän karhella äänellä, mutta kyllä se näinkin ihan hyvä on. Kertosäekin on oikein hyvä. Kun luin muiden viestejä niin huomasin, että tämän kappaleen sanoituksia oli moni parjannut. Minusta ne ovat aika hauskat. Sopivat itse kappaleen tarkoitukseen, mutta ne voi myös ymmärtää muissa merkityskissä. Kun itse kuulin tämän kappaleen ensimmäisen kerran luulin, että siinä oli kyse larppauksesta (olikohan sitä edes vuonna -92 ). Joka tapauksessa sanat kuvaavat mielestäni futishuliganismia varsin osuvasti. Varsinkin kysymys "What you gonna on Monday?" saa hymyn huulille. Ja minusta hevi on siitä hyvää musiikkia, että siinä voi laulaa ihan mistä vain. Historiasta, painajaisista, sodasta tai vaikka sitten futishuliganismista. Onhan sekin tavallaan synkkä aihe. Soolo nyt ehkä iskee korvaan (varsinkin sen lopetus), mutta kyllä senkin kestää. Ei missään nimessä huono veto. (3,5)

Fear Of The Dark (Harris)
Tämä kappale on ilman muuta yksi Iron Maidenin klassikoista. Mutta minusta sitä on ehkä kuultu hieman liikaa. Upea biisihän se on, mutta hieman kulutettu. Mutta arvostellaan nyt samalla lailla kuin kaikki muutkin. Alku ottaa heti mukaansa. Komea intro on kyseessä.
Sitten alkaa hidas, tunnelmoiva osa, joka on mielestäni ilman muuta kappaleen parhaimpia kohtia. Ja Brucen laulu kaappaa taas heti ensi sekunneilta mukaan laulamaan.
"I am the man who walks alone...". Tunnelma on upea ja kun Bruussi lopettaa niin räjähtää taas sellainen tuplakitarasoundi, että päässä kaikuu. Hienolta kuulostaa.
Lyriikoita näyttivät monet kehuneen upeiksi. Omasta mielestäni ne eivät niin erikoiset ole.
Hieman tasapaksut. Mutta luovat kyllä tunnelmaa upeasti ja täyttävät siten tehtävänsä paremmin kuin hyvin.
Harrishan ei koskaan mikään huippulyyrikko ole ollutkaan, muutamaa nappisuoritusta lukuunottamatta, ja sanoitusten tärkein tehtävä on ollut tunnelman luominen. Ja siinä ne yleensä onnistuvat. Yleensähän Steve-setä tekee kertomarunoutta jossa kuvataan kuinka ulkona tuiskuttaa ja on kylmä ja kohta hyppäämme lentokoneesta tyhjyyteen ja niin edelleen. Dickinsonilla on sitten ollut enemmän runollisia sanoituksia vaikkei hänkään nyt mikään Juice Leskinen ole. Mutta takaisin aiheeseen.
Keskikohta on mielestäni ehkä hiukan turha ja pelkkää kappaleen venyttämistä. Mutta sitten päästäänkin taas riffin kautta takaisin hienoon tunnelmointiin. Ja lopetus kruunaa koko teoksen. Paluu hitaaseen kohtaan ja Bruce: "When I'm walking a dark road, I am a man who walks alone". Upea fiilis jää päälle. Hieno biisi tämä on ja todellinen legenda, mutta kuten sanoin hieman kaluttu ja puhkisoitettu. Sen takia numeron anto on hieaman vaikeaa. Mutta kyllä se koko vitonen varmaan on annettava vaikka sitten sen klassikkoaseman takia. (5)

Kokonaisuutena oikein hyvä levy. Hieman ehkä edellistä huonompi, mutta kyllä se aika ahkerassa soitossa silti on. Ainakin minulle Iron Maidenin parhaimmat levyt ovat juuri nämä 80-luvun lopun ja 90-luvun alun plätyt. Kyllähän Iron Maiden, TNOTB, Piece Of Mind
ja Powerslavekin hienoja ovat (Killersiä en ole kuullut), mutta 80-luvun lopulla Maiden saavutti musiikillisen huippunsa Somewhere In Timen ja Seventh Son Of The Seventh Sonin muodossa. Sitten 90-luvun alussa alkoi pieni lasku, joka kuitenkin tarjosi vielä hyvää materiaalia, kunnes Fear Of The Darkin jälkeen tuli pidempi pudotus. Nämä levyt ovat minulle myös siksi rakkaimmat, että olen syntynyt 84, ja sen jälkeen tullutta musiikkia olen pienenä kuunnellut. Siihen liitty paljon tällaisia retroilufiiliksiä. Fear Of The Darkissakin on muutamia kohtauksia jotka saavat lapsuuden tunteita mieleen.
Kannen kuva on lisäksi todella komea. Yksi parhaimpia.

[Voimanorja]

Judas Be My Guide kuuluu ehdottomasti Fear of the Darkin top viiteen.
Mieletön tsipale joka toimii tilanteessa kuin tilanteessa.
Olisi kiva kuulla joskus keikoillakin, mutta eihän ne näitä herkkuja soittele!

Se top 5:
Fear of the Dark
Wasting Love
Be Quick Or Be Dead
Afraid To Shoot Strangers
Judas Be My Guide
Jossain järjestyksessä tuo lista

From Here To Eternitykin on hyvä biisi, mutta nuo sen voittavat.
Fear of the Darkilta löytyy myös tälläinen sohvaperuna kunkku biisi, Weekend Warrior.
Tosi tarttuvaa meininkiä alusta loppun, jaksaa ränkyttää!

[Edward the Greaat]

Judas Be My Guide kuuluu ehdottomasti Fear of the Darkin top viiteen.
Mieletön tsipale joka toimii tilanteessa kuin tilanteessa.
Olisi kiva kuulla joskus keikoillakin, mutta eihän ne näitä herkkuja soittele!

Se top 5:
Fear of the Dark
Wasting Love
Be Quick Or Be Dead
Afraid To Shoot Strangers
Judas Be My Guide
Jossain järjestyksessä tuo lista

From Here To Eternitykin on hyvä biisi, mutta nuo sen voittavat.
Fear of the Darkilta löytyy myös tälläinen sohvaperuna kunkku biisi, Weekend Warrior.
Tosi tarttuvaa meininkiä alusta loppun, jaksaa ränkyttää!

Minusta Fear of the Darkin olisi pitänyt rehellisesti sanoen näyttää tältä:
1.Be Quick or Be Dead
2.From Here to Eternity
3.Afraid to Shoot Strangers
4.Childhood's End
5.Wasting Love
6.Judas be my Guide
7.The Fugitive
8. Weekend Warrior
9.Fear of the Dark

Tuolla setillä oltaisiin saato täydellinen kokonaisuus. Fear is the Keyn, Chains of miseryn ja Apparationin olisi ihan hyvin voinut jättää B-puolille.

[Edward the 2nd]

Vuorossa kaikkein suurin Maiden albumi jopa 12:lla kappaleellaan, joissakin niissä on seassa myös Gersin kädenjälkijälki. Onko määrän lisäksi mukaan mahtunut myös laatua? Let's find out:

1. Be quick or be Dead
Aggressiivisesti lähdetään liikkeelle. Tällä kertaa jopa niin kovalla ryminällä, että humppaan ja tangoon tottuneilta kanssakuulijoilta valahtaa huonot pöksyyn. Itse kappale on upeaa kuultavaa, mutta ei kuitenkaan 80-luvun mittakaavassa. Lyriikat ovat kunnossa ja Bruce esittää tulkintansa niistä erinomaisesti, hieman tiuskivasti ja raivokkaasti. Soolo-osuus on ehkä hieman mitäänsanomaton. Hyvä kuunneltava HYVÄSSÄ SEURASSA! 4,5

2. From here to Eternity
Tässäpä taas yksi syy miksi kuuntelen Maidenia. Tällainen mestariteos ansaitsee kaikki mahdolliset kiitokset. Albumin vahvin lenkki, joka iskee täpöllä. Alun hiljainen intro vaihtuu räiskyvään saundiin Nickon rumpujen saattelemana. Lyriikat ja niiden tulkinta on ilmiömäistä. Kertosäe jättää montun auki, vaikka onkin itseään toistava. Upea meininki, ei sen kummempaa. 5

3. Afraid to shoot Strangers
Nyt vaihdetaan kauniisiin melodioihin...Brucen laulusuoritus osoittaa, että täällä osataan laulaa muutenkin kuin kovaa ja korkealta. Kappaleen tunnelma on suorastaan käsinkosketeltavaa ja tempaa kuulijan mukaansa. Sitten saundi voimistuu ennen kertosäettä, jonka jälkeen alkaa taas kerran upea hevilaukkasoolo. Lopulta tahti hidastuu viimeisiä "Afraid to shoot strangers"...lausahduksia varten, ja upea kappale on paketissa. Oikea elämys, jonka teho kasvaa yhä entisestään livenä. 5

4. Fear is the Key
Nyt siirryttiin albumin heikompaan tarjontaan. Itse soitintyöskentely on kunnossa, mutta lyriikat ovat enemmän tai vähemmän kehnoja. Kertosäe on tosin plussaa miinuksen seassa. Erityisesti inhoan kohtia joissa hoetaan: lies and lies and lies...ne eivät iske ollenkaan ja pilaavat muuten keskivertoa paremman kappaleen. 2+

5. Childhood's End
Saudi on heti alusta lähtien kohdallaan. Myös Brucen laulutyöskentely on hyvää. Lyriikoissakaan ei pahemmin moittimista. Soolokohtaus on hoidettu mallikkaasti ja ammattitaidolla, joskin hieman laimeasti. Isoimmat miinukset ropisevat sen sijaan kertosäkeestä, joka on melko yksitoikkoinen eikä tarjoa kuulijalle juuri mitään. Muuten hyvässä paketissa moinen ei tosin paljoa paina. 4,5

6. Wasting Love
En tiedä muiden mielipiteistä, mutta tämä toimii. Tunnelmallinen kappale, joka ei nimestään huolimatta ole mikään rakkauslaulu. Akustinen kitara kuulostaa hyvältä taustalla. Kertosäe ansaitsee kiitokset puolelleen voimallisella saundillaan muuten hiljaisessa ja lempeässä kappaleessa. Soolokin on nautintoa kuulohermoille. Bruce on ehdottomasti liekeissä ja vetää kappaleen lauluosuudet esimerkillisesti. Tämä auttaa rentoutumaan rankan työ/koulupäivän päätteeksi. 5

7. The Fugitive
Eipä erityisemmin iske. Kertosäe on aneeminen ja mitäänsanomaton. Saundit ovat joissakin satunnaisissa kohdissa keskiverto-tasoa, muttei vakuuta millään tasolla. Soolo on kuitenkin plussan arvoinen, mutta se onkin sitten ainoa hyvä asia tässä tasapaksussa kappaleessa. Tämä on niitä harvoja kappaleita, joita ei välttämättä olisi tarvinnut tehdä(sori niille jotka tykkää). 1+

8. Chains of Misery
Tämä on huomattavaa parannusta edelliseen. Parempaa keskitasoa. Intro on ainakin mainittavan arvoinen. Kertosäe ansaitsee kappaleelle plussaa, ja soolo vielä lisää. Lyriikat ovat muutenkin menevät. Hidas kohta on jokseenkin ärsyttävä eikä iske. 3+

9. The Apparition
Tämä tuotoksen fiilinki on täysin kiinni tilanteesta. Joskus tätä voi kuunnella aivan mielellään, toisinaan tämän sivuuttaa surutta. Se ei tee tästä huonoa. Lyriikat ovat itseasiassa hyvät. Brucen esitys on kohtuullisen ailahteleva. Välillä laulu kuulostaa loistavalta, toisaalta tasapaksulta ja tylsältä. Soolo on sitä perusmättöä. Ei mitään sellaista jota ei ennen oltaisi kuultu. 3

10. Judas be my Guide
Tämä kuulostaa hyvältä. Lyriikat ja niiden sovitus on kunnossa ja kaikessa yksinkertaisuudessaan kertosäe ansaitsee plussan jos toisenkin. Soolokin on ookoo-tekoa, eikä McBrainin rumputyöskentelyäkään sovi unohtaa. 80-luvulla tämä ei todellakaan olisi erottunut edukseen, mutta tällä albumilla ehdottomasti huomioonotettava kappale. 4

11. Weekend Warrior
Tämä tekee saman virheen kuin Holy Smoke olemalla liian pirteätunnelmainen synkässä seurassa. Toisin kuin Smokessa, tässä on selvä maidentuntu, joka pelastaa warriorin smoken kohtalolta. Kun lauluosuus alkaa, kappale osoittautuu hyväksi. Miinusta kalastelevat intron lisäksi kaikki hitaat kohdat. Kertosäe kuittaa itselleen huimat pojot ja erityismaininnan, sillä se jää soimaan päähän hyvässä mielessä ja jättää hyvän maun suuhun. Soolo, taas kerran, ansaitsee kiitosta ja kunniaa. Itsekin olen syyllistynyt tämän sivuuttamiseen huonon intron takia, mutta kyllä tämä tulee vielä kajareista kajahtamaan useampaan otteeseen. 4

12. Fear of the Dark
Ja lopetellaanpa sitten nimikkobiisin tahdissa. Intro on mukavan kuuloinen ja sitä seuraava hiljainen kohtaus, jossa Bruce latelee alkulyriikoita, lisää kappaleeseen synkkää tunnelmaa. Sitten kappale räjähtää kunnolla käyntiin. Erityismaininnan ansaitsevat upeat lyriikat ja Brucen tulkinta niistä. Oikeastaan ainoan miinuksen kappale saa sooloa seuraavasta kohdasta, jossa toistetaan jatkuvasti "fear of the dark", koska siitä jää sellainen maku suuhun, että kappaletta on haluttu viruttaa pidemmäksi. Ei sillä, etteikö se kuulostaisi myöskin hyvältä. Jälleen kerran moitteeton päätös lähes moitteettomalle albumille. 5

Keskiarvo: 3,83

Ranking:
1. Somewhere in Time - 4,81
2. Seventh Son of a Seventh Son - 4,56
3. Piece of Mind - 4,16
4. Iron Maiden - 4,06
5. No Prayer for the Dying - 4,00
6. Number of the Beast - 3,87
7. Fear of the Dark - 3,83
8. Powerslave - 3,81
9. Killers - 3,55

[scorpions]

^Onkohan tuo avatar hiukan liian iso.

t:lelumode

[Edward the 2nd]

Nonni. Eipäs oo enää.

[sq]

^ Itse asiassa jos tarkkoja ollaan niin on se vieläkin hitusen liian iso.

[Edward the 2nd]

Ei se oo niin justiinsa. Vai...?

[Voimanorja]

^Itseasiassa KYLLÄ ON!!!
Eli laita heti 100x100 pixeliä kokoon, tai et ollenkaan saa käyttää avataria.

[Edward the 2nd]

Point taken.

[Tolppanen]

^Voi vittu, mitä of-topiccia! Tuli kyllä päivän naurut tuosta. Ei millään pahalla, mutta oli pakko sanoa. Joo, mutta sitten pikkuhiljaa siihen itse asiaan. Eli FOTD vaan soittimeen ja näpyttelemään.

1. Be Quick Or Be Dead
Jeeeeeea! Tällaisesta mä tykkään! Kunnon heviä. Maidenin raskaimpia biisejä ehdottomasti. Aloitus on aivan täydellinen, Nickon rummutus ja sen jälkeen kitarat. Aivan perfecto. Säkeistö on mahtava, kertsi mahtava, soolot mahtavia... Mitä voi siis aloitusbiisiltä enempää vaatia? Kaikki on vaan niin kohdallaan tässä biisissä. Yksi ehdottomasti parhaista Maidenin levynavaajista. Loistava! 5

2. From Here To Eternity
Vau, mallikas aloitus vailla vertaa! Bruce uusi laulutyyli edellisestä levystä jatkuu vielä tämänkin levyn alussa. Mitä siitä nyt sanoisi? Noo, sopii kyllä paljon paremmin tämän levyn kahteen ensimmäiseen biisiin. Ja mitä itse biisistä, se on hyvä. Säkeistö on hyvä, kertsi myös ja soolo jotain aivan käsittämätöntä! Olin unohtanut, mikä mestariteos tämä onkaan. Ei nyt aivan täydedllinen biisi kuitenkaan, mutta todella hieno. Sanotaanko, että lähes täydellinen. Nyt on levy alkanut erittäin mallikkaasti. Todella mallikkaasti. 5-

3. Afraid To Shoot Strangers
Voi saatana, että meikäpoikaa hellitään. Kun minä nimittäin tykkään tällaisista helvetin tunnelmallisen hienoista aloituksista. Täydellisyyttä, eikä mitään muuta. Mahtavaa! Bruce vetää hienosti ja tunnelma on mitä mainioin. Erittäin korkealla, niin kuin se oli jo kahdessa avausbiisissä. Ja sitten loppupuolella alkava nopeampi osuus on myös yhtä yhtenäistä täydellisyyttä. Miten voikaan levy alkaa näin hienosti? Tämä on ehdottomasti Maidenin parhaimpia tunnelmabiisejä. Kaikki on vaan niin hyvin kohdallaan. Soolot, säkeistöt, tunnelma... Ei voi muuta sanoa, kuin että täydellinen biisi, ehdottomasti Maidenin parhaimpia. 5

4. Fear Is The Key
Tyylikäs aloitus jälleen kerran! Nicko vetää rummuissa hyvin ja sitten alkaa hienon kuuloinen kitarariffittely. Mutta biisin ensimmäinen miinuskohta tulee Brucen säkeistönaloituksesta. Se kuulostaa ehkä pienesti kömpelöltä, mutta nopeastihan tuohon tottuu. Ja nyt tuo laulutyylikin on palautunut lähes ennalleen, mitä se on ollut viimeksi 80-luvulla, mistä minä etenkin tykkään ei siinä toisessakaan tyylissä vikaa ollut, mutta... No, tässä biisissä on ihan kiva meininki. Etenkin soundit ovat kohdallaan ja luovat hyvin tunnelmaa, joka jatkuu edellisistä biisestä. Mutta kyllä tässä pienoinen notkahdus huonompaan silti tapahtuu. Ei merkittävästi, mutta ehkäpä levyn tähän mennessä heikoin kappale silti. Muttei huono, älkää käsittäkö minua väärin. Hyvä biisi, mutta häviää auttamatta edeltäjilleen. 3+

5. Childhood's End
Jälleen hieno aloitus. Levyn teemaan hyvin sopiva tunnelma pysyy hyvin yllä ja säkeistökin kuulostaa oikein hyvältä. Biisi rullaa mukavasti eteenpäin. Ja kertosäekin on hyvä ja sopii kuin nakutettu biisin tunnelmaan. Pienet instrumentaalipätkätkin kuulostavat oikein hienoilta, puhumattakaan sitten tulevasta soolosta. Hitto, kun tämäkin biisi on hyvän kuuloinen. Näitä FOTD:kin biisejä ei niin helposti muistakaan yleensä, kun niitä on niin monta, mutta tämä on ehdottomasti parempi biisi kuin edeltäjänsä ja loistavan tunnelmallinen. Ei ehkä mikään klassikko, mutta loistava silti. 4+

6. Wasting Love
Kannattaakohan mun enää kehua näitä aloituksia erikseen, kun tuppaavat olemaan kerta toisensa jälkeen olemaan niin hienoja? Mutta tässä se on erityisen tunnelmallinen ja kun Bruce alkaa laulamaan, tunnelma vaan syvenee. Että kun on hieno fiilis nyt. Ja sitten kun alkaa raskaampi osuus, fiilis sen kuin paranee. Tämä on loistavan kuuloinen kappale, kertakaikkiaan. Taas yksi unohdettu mestariteos. Brucekin kuulostaa niin mahtavalta. Ja sitten alkava pieni kitaramelodia, jonka joku luokittelisi ehkä sooloksikin, kruunaa kaiken. Kiistaton klassikko biisi. Ja vielä perään uskomaton soolokin. Täydellistä. 5

7. The Fugitive
Pitkästä aikaa oikein kunnon raskaampi aloitus. Jeah! Tämä kuulostaa mahtavalta! Säkeistökin alkaa mahtavasti. Hienon kuuloista! Biisi rullaa tosi sujuvasti eteenpäin ja fiilis on jälleen kerran katossa. Kertosäekin on tosi hyvä, tosin huuto "I am a fugitive!" on ehkä hieman kömpelön kuuloinen, mutta sopii siihen hyvin. Ja sitten tuleva soolokin on jotain aivan mahtavaa ja levyn mahtava ilmapiiri ja tunnelma pysyvät hyvin yllä. Tosi hyvä biisi kaikenkaikkiaan, mutta ehkä turhan kovassa seurassa ansaitakseen klassikko-nimikkeen. Mutta ainakin mulle tulee hyvä fiilis tästä biisistä. 4+

8. Chains Of Mysery
Siistin kuuloinen aloitus ja heti mennään kunnolla. Säkeistö alkaa hyvin, mutta sitten se kertsi... ööh, tuota...kuulostaa aika väkisin väännetyltä. Mutta ei tämäkään huono biisi ole. Mutta taso laskee armotta edellisestä biisistä, mikä oli loistava. Mutta hyvä meininki tässäkin on päällä ja etenkin soolot ovat aivan loistavia vailla vertaa. Mahtavat suoraan sanottuna. Mutta kökkö kertosäe laskee silti arvosanaa, sille faktalle ei voi mitään. Mutta kokonaisuus se ratkaisee. Ihan ok-biisi siis. 3+

9. The Apparition
Jaaha. Nojoo. Vai sillain. Ei ehkä kaikkein vetävimpiä aloituksia. Pakkohan se on myöntää. Mutta fiilinki paranee biisin edetessä. Oikeastaan tästähän kehkeytyy ihan hyvä ja menevä biisi, kun antaa sille aikaa. Etenkin soolo-osuuksille tultaessa on fiilis erittäin korkealla. Mutta sitten kun näissähän ratkaisee se kokonaisuus. Voisin nostaa biisin erityismaininnan Stevelle. Mahtavaa bassotaiturointia, ei voi muuta todeta. Mutta levyn heikoin biisi tähän mennessä. 2+

10. Judas Be My Guide
Oioioio! Mikä heino aloitus taas! Nyt nousee fiilis heti todella korkealle, jos se ylipäätään laski edellisessä biisissä. Erittäin hieno säkeistä, jota seuraa sitäkin hienompi kertsi. Nyt on todella hieno biisi kyseessä. Ehdottomasti! En muistanutkaan minkälainen mestariteos tämä on. Kaikki kuulostaa niin hienolta. Ja sitten tulee vielä pientä instrumentaalikohtaa väliin. Ja soolo-osuus! Voi, että kun on hieno biisi! Nyt päästään vihdoinkin alun mestariteoksien rinnalle fiiliksessä. Levyn hienoimpia sooloja ehdottomasti! 5

11. Weekend Warrioir
Noniin, taas aivan täydellinen aloitus! Ja Bruce alkaa taas laulaa sillä toisella laulutyylillään. Mikä oikeastaan sopiikin tähän biisiin todella hyvin. Tasapainottelu nopeiden kohtien ja raskaiden osuuksien välillä sopii erittäin hyvin. Ja sitten alkaa loistavaakin loistavampi kertosäe. Aivan mahtava. Fiilis on todellakin kohdallaan. Ehkä ainoa miinus täytyy antaa... tai no en annakkaan. Nyt jo pidän siitä asiasta. Kukaan ei saa ikinä tietää, mitä olin sanomassa. Ja sitten alkava soolo on myös aivan loistavaa kuultavaa. Tästä biisistä mä todella tykkään. Erittäin hieno biisi. Ja varsinkin sitten alkava instrumentaaliosuus on jotain enemmäin kuin täydellisyyttä. Mahtavaa. Ja heti perään uusi soolo. Tämä on aivan mahtava biisi. Täydellisyyttä hipova. 4½

12. Fear Of The Dark
Noniin, sieltä se lähtee! Yksi kaikkien aikojen parhaista Maidenbiiseistä ja samalla yksi parhaista nimikkobiiseistä. Alkuun tyylikäs aloitus, jonka jälkeen hieno akustisempi osuus. Tunnelma on nyt jotain aivan sanoinkuvaamattoman hienoa ollakseen totta. Ja sitten mennäänkin. Bang! Nopean osuuden alku iskee tajuntaan, kuin miljoona volttia. Bruce laulaa todella hienosti ja kaikki muutkin vetävät enemmän kuin mahtavasti. Tämä on nimenomaan sitä täydellisyyttä! Tämä biisi on aina kuulunut ehdottomiin Maidensuosikkeihini. Siis sen lyhyen ajan elämästäni, kun olen Maidenia kuunnellut. Enkä minä ole ikinä arvosteluissani ajatellut puhkikuluvuutta. Haluan arvostella musiikkia musiikkina, en sen perusteella, onko se nyt puhkikulunut vai ei. Ja tämä biisi on jotain elämää suurempaa. Tällä asteikolla antaisin sille varmaan 7, mutta olkoon nyt. Kaikki vaan on jotain aivan käsittämätöntä. Soolot, melodiat, laulu... Ei siis voikaan paljoa enempää biisiltä vaatiakaan. Täydellisyyttä. 5

Keskiarvo levylle: 4,29

Huhhuh, kun tuli hyvä keskiarvo. Paljon parempi, kuin olin luullutkaan. Menee suoraan kuudennelle sijalle. Ja erittäin tiukkaa on viiden ja seitsemännen levyn kesken. Tästä levystä pidän erityisesti siksi, että siinä ei ole kuin yksi varsinainen täytebiisi, vaikka mielestäni levyyn on ängetty aivan liikaa biisejä. Olisi mahdollisesti vieläkin korkeampi keskiarvo, jos muutama tiputettaisiin pois. Parempi levy kuitenkin kuin NPFTD. Hyvä näin.

Ranking tähänmennessä:
1. Somewhere In Time 4,88
2. Seventh Son Of A Seventh Son 4,75
3. Piece Of Mind 4,50
4. Powerslave 4,44
5. The Number Of The Beast 4,31
6. Fear Of The Dark 4,29
7. Iron Maiden4,28
8. Killers 4,20
9. No Prayer For The Dying 4,08

[dejavu]

levy ei kuulu maidenin parhaisiin. löytyyhän levyltä toki huippibiisit fear of the dark, afraid to shoot strangers, judas be my guide ja wasting love mutta loput kipaleet meneekin sitten täytebiisien puolelle...

[Peke]

FOTD on tosi hankala, 50% shittii ja 50% parasta.

Myös Dickinsonin mieltymykset soolo-uraan alkoivat näkyä.
Tosin elkeet ei yhtään näy Live At Donnington Livessä jossa Bruce on ihan tulessa... näin audioinakin parhaimpii maiden-livejä LADIN jälkeen.

[Esko666]

Fear of the dark:
Samaa linjaa jatketaan kuin No prayerissä. En ole koskaan osannut sanoa kumpi näistä 90 luvun alun levyistä on parempi. No prayeri yllätti korkealla pistemäärällään joten saapa nähdä miten tämän käy.

Be quick or be death

Vittu tää levyhän lähtee käyntiin todella kovaa. Todella raskas maiden biisi on nyt kyseessä. Heti Rummutuksen jälkeen tarjoillaan jo sellaista riffiä että heikommalta lähtee kuulo. Sitten kunnon huuto ja säkeistö voi alkaa, ja kyllä toimii. Sama laulutyyli Brucella kuin edellisessä levyssä. Kertsikin on erittäin toimivaa kamaa. Soolotkin ovat hyviä. Ei siltikään yllä ihan niiden parhaiden aloittajien joukkoon koska Maidenilla ne tuppaa olemaan niin kovaa kamaa yleensä. 5

From here to eternity

Jaahas vähän eri meinikiä kuin edellisessä. Hyvinhän tämäkin lähtee kitaralla kulkemaan mutta myös basso kuuluu kivasti Tähän sitten toinenkin kitara vetelemään kivaa vingutusta niin voidaan aloittaa. Säkeistö menee erittäin lupaavasti kohti kertosäettä joka on aivan mahtava taustahuutoineen päivineen. Eikä ole turhaan kertosäettä venytettykkään lyhyt ja ytimekäs ja hyvä on! Kun kertsi on kuultu toisen kerran niin hiljennytään vähäsen. Kuunnellaan samaa riffiä kun alussa. Nuo Brucen ihme muminat olisi kyllä voitu jättää väliin. No eipä hätiä mitiä sieltähän paukahtaa ihan hyvää sooloa ja siihen vielä kertsiä päälle niin that’s it. Itselleni kolahtaa kyllä tällanen rokki meininkikin. 5

Afraid to shoot strangers

No huh huh sieltä tulee sellaista melodiaa että ei voi muuta sanoa kun että mahtavaa. Bassokin kuuluu selvästi kitaroiden seasta. Kun sitten meininkiin mukaan liittyy nicko rumpuineen ja Bruce lauluineen niin on tunnelma jo katossa. Etenee mukavan tasaista tahtia biisin ikään kuin noustessa koko ajan kunnes 2.44:ssä tulee semmosta melodiaa että jos joku ei sattumoisin biisin alusta pidä(näitäkin on) ja on nukahtanut niin viimeistään tässä vaiheessa olisi parasta herätä. No joka tapauksessa biisi etenee mahtavasti Brucen heittäen väliin biisin nimeä kunnes ihan ykskaks yllättäen lähtee jyräämään täysillä ja kuullaan soolo joka tuntuu ikään kuin tykitykseltä. Soolo päättyy ikään kuin pommi putoiaisi viuuuuuuuuuu ja siihen mahtavaa melodiaa perään. Sitten ”afraid to shoot strangers”:a vähän nopeammalla tahdilla turhan monta kertaa kylläkin, tämän jälkeen taas soolo joka ei iske niin kuin eka. Loppuun vielä hiljennytään kuulemaan afraid to shoot strangersia ja hiljennytään. Mahtava biisi joka sopii myös Bayleylle hyvin 5

Fear is the key

Hyvällä riffillä rummutuksen kera lähtee käyntiin. Toinen kitara vinkuu mukavasti taustalla ja bassokin rokkaa. Säkeistö etenee hyvän riffin saattelemana kohti kertsiä joka ei kuitenkaan ole mikään järin ihmeellinen muttei se kyllä huonokaan ole. ”bodies aflame” kohdan aikana alkava pääriffi vingutuksineen on kuitenkin mahtavaa kuultavaa. Nopean osuuden alkaessa kuulostaa brucen laulaminen jotenkin typerältä. Kuulostaa ihan siltä kun sillä olisi joku kiire jonnekkin ja pitää saada nopeasti sanat suusta, ei kai sulla Bruce sentään noin kiire ollut maidenista pois lähteä? Paluu maanpinnalle tulee kuitenkin soolon tahdissa. Loppu meneekin sitten ihan mallikkaasti. Hyviä riffejä tämä biisi tarjoilee mutta se jokin tästä kuitenkin puuttuu mikä aiemmat biisit auttoi vitoseen. 4

Childhood’s end

Hyvin alkaa tämäkin veisu rauhallisissa merkeissä. Näissä tunnelmissa ei kuitenkaan kauaa viihdytä kun lähdetään kivan kitarariffin mutta todella paskan kuulosen rummutuksen tahdissa etiäpäin. Rummut olisi voinut olla paukkumatta tässä vaiheessa sanon mää! Säkeistö ei ole sitä ihan parasta mahdollista mutta ihan hyvä. Mutta mitä!? Ei kai taas tuo rumpujen pauke!!?? Muuten hyvä kerti menee ihan perseelleen tuon takia. Ei yhtään hyvä, tämä nimittäin laskee pisteitä. Kun on kuultu kertsi toisen kerran niin meininki on kohdallaan. Soolo on vain jotain räpellystä joka ei tuo biisiin mitään lisää. Tämän jälkeen ihan mukava melodia jonka jälkeen säkeistö ja vielä kerran se on kuunneltava, kertosäkeen rummutus meinaan. Tämä saisi muuten samat pisteet kuin fear is the key mutta tuo rumpupauke on niin ärsyttävän kuuloista että yksi – piste siitä. 3

Wasting love

Taas se alku, taas se alku. Mahtavan alun jälkeen siirrytään kuuntelemaan akustista meininkiä ja kuuntelemaan mitä Brucella on sanottavana. Juu joku päivä oot rehellinen ja sanot että se on loppu ny, meikä ottaa loparit. Säkeistöhän toimii muutenkin ihan hyvin akustisine näppäilyineen. Kun kertsiin sitten päästään niin hyppää kehiin taas raskaampi meininkin sähkökitaroineen. Kertsihän toimii muutenkin. Hiljennytään taas kuulemaan mitä Brucella on sanottavanaan. Kertsin jälkeen kuullaan taas mahtavaa alkuriffiä. Sitten kuullaan riffiä johon päälle lisätään mahtava soolo. Kertsi vielä ja siinäpä se. 5

Fugitive

Nyt rynnitäänkin tyylikkästi rummut paukkuen ilman mitään rauhallisuuksia. Tämän jälkeen hyvän riffin saattelemana… aijaa taas se sama ku alussa muttei onneksi ihan yhtä pitkänä. Sitten edetäänkin mielenkiintoisen akustisisuuden kautta rokkaavaan säkeistöön. Säkeistöhän rullaa mainiosti kunnes törmää typerään kertsiin joka ei ole yhtään hyvä. Väliosa on toimiva sooloineen päivineen. Ei ole loppuje lopuksi kuitenkaan niin ihmeellinen biisi ja kertsikin on surkea joten 3,5

Chains of misery

Rummutuksen kautta rokkaavaan riffiin. Mahtavaan säkeistöönkin päästään suht nopeasti. Juuri kun kertsi alkaa niin se taustalla soiva riffi on kyllä todella hyvän kuuloinen ja muutenkin kertsi toimii kuin unelma taustahuutoineen. Kun kertsi on kuultu toisen kerran hiljennytään väliosaan jossa nuo laulut on minusta aivan turhanpäiväset. Muuten toimii kyllä sooloineen. Loppuun vielä kertsi ja siihen tyylikäs lopetus päälle. Biisi on suunnilleen samoilla mailla kun edellinenkin elikkäs 3,5

The apparation

Eipä tässä ehdi kissan paskaakaan sanomaan kun Bruce jo laulaa päälle. Ihan hyvä riffi kyllä taustalla ei siinä mitään mutta hiukan on kyllä tylsää meininkiä. Väliosassa sekin on kuitenkin korjattu sooloineen ja muine kivoineen. Sitten taas sitä samaa jauhamista. Ihan kiva biisi mutta taitaa kyllä jäädä pahasti alakynteen levyn muista biiseistä. On muuten Gerssin huonoin sävellys bändissä. No siitä viis, eikun siis 3

Judas be my guide

Paras aloitus tällä levyllä sitten afraidin. Pientä soolonpoikasta kehiin ja se on menoksi. Säkeistö rullaa täydellisesti eikä aikaakaan kun sieltä paukahtaa mahtava kertsi. Väliosa on silkkaa timanttia kultareunuksilla. Tää on niin hyvä että tässä jää ihan sanattomaksi. Tästä tulee mieleen aikalailla maidenin kasari meininki. 5

Weekend warrior

Kivalla näpertelyllä alkaa mutta eipä ehdi aikaa paljon kulua kun jo mennään säkeistön kimppuun. Sellaista perusmättöä. Tämä hiljainen kertosäe on aivan typerä vaikka tuo akustisuus tuokin kivan lisän. Varsinainen kertosäe onkin sitten jo paljon parempi. Soolot natsaa hyvin joukkoon mutta se soolojen välissä oleva melodia on kyllä parasta tässä biisissä. Sanoista sen verran että ne ovat aivan perseestä. 3,5

Fear of the dark

Asiaa jumalauta!!!! Nimibiisi joka on yksi maidenin tunnetuimmista. Heti alun riffi luo sellasen tunteen että mitä vittua on tapahtumassa. Ja se akustinen osuus… ai että kun kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, eikä biisi ole edes vielä lähtenyt varsinaisesti liikkeelle. Bruce kehiin ja voi helvetti kun äijä vetää hyvin. Ja sitten lähettiin sellasen riffin kera että! Sanat biisissä ovat todella mahtavat! Jalkapallopelit potkastaan huit vittuun nyt pelätään pimeätä. Kertosäe on silkkaa parhautta. Tokan kerran kun kertsi on kuultu niin lähdetään kohti kuningas väliosaa. Se sooloa edeltävä kohta on jotain niin mahtavaa. Soolot toimii hyvin. Sitten jauhetaan ”fear of the daaark” jonka jälkeen taas mennään. Säkeistö ja kertsi one more time, hiljainen lopetus ja that’s it. Kaikille jäsenille täydet pisteet tästä. Täydellinen lopetus Brucen maiden uralle tai no olisi ollut muttei kuitenkaan onneksi ollut. 5

Ja tämähän siis jäi Brucen viimeiseksi maiden lätyksi vähään aikaan. Seuraavaksi oliskin siis vuorossa Blaze ja X:ät. Ihan kiva tietää että miten nuo siottuvat rankingissa.

Levyn keskiarvoksi tuli 4,2 eli huonompi kuin No prayeri. Kyllä tämä minusta kuitenkin parempi on kuin se, keskiarvoa vain laskee tuo biisien määrä. 12 biisiä on paljon ja jos levyssä on niin paljon biisejä niin ei niistä millään kaikki voi tosi hyviä olla. Pistemäärä on sama kun debyytillä joten mites tämän nyt ratkaisisi? Fear of the dark voittaa jo pelkästään sen takia että siinä on Bruce ja Janick joten tilanne on nyt seuraava:

1. Somewhere in time=4.8
2. Seventh son of a Seventh son=4,6
3. Piece of mind=4,6
4. Powerslave=4,4
5. Number of the beast= 4,3
6. No prayer for the dying= 4,3
7. Fear of the dark= 4,2
8. Iron Maiden= 4,2
9. killers= 3,4

[cuomi]

Fear Of The Dark on jossain määrin tärkeä levy itselleni koska kyseinen lätty oli ensimmäinen Maiden hankintani silloin kultaisena vuonna -98. Biisejä on melkoinen läjä ja sekaan mahtu ties minkäsorttista vääntöä. toiselle puolelle on siirrytty jo hyvin ja lätyn ilme on myös mukavan tuore samalla myös menemättä Mtv-sukupolvipelleilyyn mukaan. Mutta kattellaans.

Be Quick Or be Dead
Elikkäs Nenän päristelyillä, terävällä riffittelyllä ja Brucen räkäisellä kiljaisulla lähtee lätty käyntiin. Dickinson latelee hienoja kielikuviaan ka perussäkeistö on varsin menevä settiä, samoin bridge mutta kertosäe on hieman epämääräisen oloinen. Gers räpeltää perusvarman soolon ja Murray pistää perään perusvarman omansa. Kappale toimii hyvin varsin räväkkänä aloituksena levylle mutta ei ole tähän päivään mennessä antanut sen suurempia säväytyksiä. Wörkkii kuitenkin - 3.5

From Here To Eternity
Astetta rennompaa riffiä heti näin kärkeen. Ilmeisesti Murraylta kivat alkuvingutukset ja B täräyttää biisin käyntiin. Lyriikat on sitä perus Charlotte settiä. Taustahuutoinen melko tavanomainen kertosäe toimii ilman suurempia tuskasteluja, mutta voisi olla myös tarttuvampi tämmöisessä pikku rockerissa. Murray puskee oikeastaan varsin näpäkän tilutuksen ja Gers räveltää jälleen lyhyen vakion. Kertsi toistetaan vielä muutaman kerran. Tilutukset ja nauru loppuun ja se oli siinä. Varsin menevä rokkiveisu ja täytyy vielä mainita erikseen musiikkivideossa esiintyvä Charlotte. Nam! - 3.5

Afraid To Shoot Strangers
Nyt ollaan sitten jo oikein klassikkoaineksissa. Tunnelmallinen aloitus ja hiljaisia vokaaleja hetken aikaa tahditettuna Nickon kevyellä päristyksellä. Pian kuitenkin koittaa se hetki jolloin räjähtää se ikuinen klassikko, täysin lyömätön perkele! Instrumentaaliosuus on kitaroinneiltaan sitä mitä Maidenissa rakastan. Tässä biisissä täytyy antaa myös erityismaininta Harriksen bassokuviolle, jotka junttaavat taustalla enemmän kuin munakkaasti. Gers aloittaa sooloilun vaihteeksi ihan hyvällä räpellyksellä(kulunut termi tiedän, yritän keksiä jonkin muun adjektiivin tässä kirjoittelun lomassa). Murray päräyttää omansa perusvarmasti Lyriikat on melko perus Harris-sotaangstia mutta toimivaa perus sota-angstia. Kyllä. Hieman vielä hoilataan biisin nimeä, hetki vielä kitarointeja homma on purkissa. Eihän tälle voi muuta antaa kuin -5

Fear Is The Key
Jotenkin tämä kappale tuo mieleeni Zeppelinin, jo aloituksessa. Pian lähtee oikeastaan varsin rennon kuuloinen riffi jonka päälle Dickinson latelee kieroutuneita lyriikoitaan. 'I remember the time' kuulostaa varsin komealta. Nicko tömistelee hidasta marssikomppiaan ja Bruce ulisee feveristä kuin olisi kuumessa itsekin. Letkeää riffiä jälleen ja sitten Bruce muistaa taas väärinkäytöt. Kuumetta jolloin mittari melkein jo poksahtaa ja avain astuu kehiin. Kertosäe on melko tylsänoloinen mutta istuu kappaleen fiilikseen varsin mallikkaasti. Häröä tilulointia väliin ja pieniä melodianpätkiäkin. Nyt sitten erilaista laulukuvioita ja valeitavaleitavaleita, kiljaisu. Ajat muistetaan eri laulukuvion saattelemana ja kuuntelija voi olla hieman hämillään. Pääriffi lähtee jälleen käyntiin ja toinen, en ole ihan varma kumpi tiluttaa pientä soolonpätkääkin. Kuolinpäivä ja pellin sihistelyt ja kappale loppuu varsin tyylikkäästi. Outo, mutta myös varsin toimiva kappale, edustaa varsin erilaista Maidenia, mikä on myös ihan hyvä juttu. - 4

Childhood's End
Jo aloitus on tyylikäs ja täynnä fiilistä kitarointeineen. Heti iskee korvaan Nickon varsin erikoinen mutta ihan widun siisti rumpukuviointi. Bruce latelee Harriksen angstilyriikoita, tällä kertaa angstilyriikat on todella hienot ja kertosäkeessä tunnetta on potenssiin miljoona. Perussäkeistöllä jatketaan takuuvarmasti eteenpäin ja fiilis on edelleenkin korkealla. Kertsiä jälleen, sitten perään väliosiota. Harriksen basso kuuluu varsin selvästi ja tuo jälleen sitä omaa munaansa kappaleeseen. Kitaramelodiat on edelleen komeita ja Gers päästää irti räpel.. no vaikka tilunsa tässä tapauksessa, ei mullistava mutta ei erityisen häiritseväkään. Väliosio jatkuu ja fiilistä nostellaan pikkhiljaa. Perussäkeistö jatkuu vielä viimeisen kerran. Vielä viimeiset kertsit ja biisin nimen huutaminen ja kappale loppuu kuin seinään. Aliarvostettu biisi, voisi olla myös pidempikin kun näiin nättiä settiä kerran tarjoillaan. - 4

Wasting Love
Menetettyä rakkautta. Kitarointi on sen mukaista nyyhkyttävää. Akustista fiilistelyä ja Dickinson kertoilee vähän omasta tai kenen lie tunne-elämästä. Nicko päräyttää itsensä mukaan ja laulukuvio vaihtuu. Bruce vetelee varsin komeasti ja tähän mennessä ei valitettavaa. Alun melodia lähtee jälleen käyntiin jonka jälkeen pientä välisoiton poikasta. Gers päräyttää oikein fiilisrikkaan soolon. Vielä loppuun tilitykset Brucelta ja pientä soolonpätkää jommaltakummalta. Akustiset vedot vielä loppuun ja eipä sitä valitettavaa juuri tullutkaan. Jotakin olisi kyllä vielä kaivannut, jotain superkoukkua mutta toimiihan tämä näinkin varsin mallikaasti. - 4

The Fugitive
Rassskas aloitus tahditettuna Nickon jämäköillä rummutuksilla. Basso lätisee hienosti ja kitarat siinä samalla. Perussäkeistön laulumelodia on todella komea ja Dickinson vetelee vokaalit sen mukaisesti. Kertosäe on varsin tavanomainen, mutta myös tarttuva huudatus. Toimii. Säkeistöllä jatketaan ja ilmeisesti Mr Harrison Ford juoksee Tommyleetä pakoon viemäristöissä. Murray laittelee omaa sooloaan, melko perusvarmasti, mutta myös biisiin sopivasti. Skittamelodian taustalla lyhyesti akustisuutta? Gers päästää omansa ja säkeistöön palataan. Jälleen vielä kertsin toistot ja jälleen on veisu purkissa. Tykkään - 4

Chains Of Misery
Aloitus on ihan jeesh. Säkeistö samaten, ei herätä sen kummempia audio-orgasmeja. Pieni nostatus ennen kertsiä on ihan hieno mutta kertosäe on jälleen melko perustylsä huudatus, toimii kuitenkin ihan jeesh. Säkeistöä puskee jälleen, samaten kertsiä, jonka jälkeen päästäänkin biisin ehdottomasti parhaaseen osuuteen elikkä Murrayn ûberfiilissooloon. Alkaa hitaasti ja mahtavat tilutukset ja fiilistelyt seuraavat perässä. Se odotettu audio-orgasmi loppuu kuitenkin liian lyhyeen ja palataan jälleen kertosäkeeseen, joka toistetaan vaihteeksi. Näinhän se hyväksihavaittu kaava menee. Pienet venytykset ja näih. Murrayn soolo pelastaa biisin joutumasta täysin pohjakuriin. - 3

The Apparition
Lyriikoita heti alkuun. Omaperäinen laulumelodia on ihan veikee, mutta ei tarpeeksi ollakseen jotain loistavaa. Bassottelu on ihan munakasta jälleen, kitarointi hieman tylsänpuoleista. Tahti vaihtuu ja Gers pistää räpellyksensä(kyl tää o hyväksihavaittu termi), ja Murray omansa. Molemmat soolot eivät kuulu soittajiensa parhaimmistoon, ihan jeesh kumminkin. Rumpujenpäristelyä ja ihme vokalisointeja taas. Mitähän lienee Harrisin päässä liikkunut tätä kyhätessään. En tiärä. Ei todellakaan levyn eikä yhtyeensä parhaimmistoa. Ei näin - 1.5

Judas Be My Guide
Tyylikäs aloitus ja Murray päräyttää lyhyen mutta oikein komean soolonpätkän. Dickinsonin lyriikat ovat miehen taattua laatua. Säkeistö ja samaten tarttuva kertsi ovat oikein komeita. Melodiaa kehiin, pieni tilitys Brucelta ja Davelta oikein hieno soolo. Kertosäkeet vielä ja biisi olikin jo siinä. Isoin nootti tuleekin kappaleelle sen hävyttömästä lyhyydestä. Tällaista herkkua olisi mielellään kuullut enemmänkin, nyt se jäin vain erittäin herkulliseksi välipalaksi. Kummiskin - 4

Weekend Warrior
Ihan mukavan rento aloitus. Lyriikat futishuligaaneista mitkälie on kyllä varsin typerän kuuloiset. Joku kuolee ja kertosäe pärähtää ihan jeeshisti, mutta jälleen varsin tavanomaisen oloisesti, ihan kuin tämä olisi kuultu jo ennenkin. Ihan kiva tilu Murraylta ja sitten varsin kiva väliosio, taasko niitä kaikukoppaisia on siälä taustalla? Gers räpeltää varsin perustoimivan räpellyksen. Kertit vielä ja näih. Ihan perustoimiva veto, ei enempää ei vähempää. - 3

Fear Of The Dark
Niih, sitten tämä. Fear Of The Dark, se toinen Trooper, Bigbrotherin hevikaraoke hitti. No ei vaineska. Kyseessähän on täysimittainen Harris-klassikko. Ikivihreä aloitus ja erittäin fiilikseen sopivat lyriikat. Basso tömisee hiljalleen taustalla ja pellit sihisee. Fiilis nousee ja siält se tulloopi. Toinen ikivihreä heti perään, riffiä kehiin ja yleisö pomppii. Bruce vetää edelleen komeasti ja jälleen huudatuskertsi, toimii tosin tällä kertaa ihan timanttisesti. Tahti vaihtuu hieman hetkeksi ja porukka hyppii tasajalkaa. Väliosion kitaramelodiat jotka ne hesalaisetkin silloin -92 hoilasi, ja monet muutkin. Jannen lyhyt rävellys(yksi kirjain sentään vaihtui) ja Daven oma. Bruce huudattaa kertsiä. Sitten säkeistöä ja pomppimista. Pian palataankin jo takaisin alun hiljaisiin tunnelmiin. Bruce on mies joka kävelee yksin ja siihen levy sitten päättyykin. Kulunuthan tämä on mutta ei voi antaa muuta kuin sen - 5

Varsin epätasainen, mutta sen johdosta myös mukavan monipuolinen lätty. Keskiarvoksi pärähti 3.7 ja risat. Ei ollenkaan huono lätty mutta vaatii aikaa avautuakseen.

[Peke]

Pitkasta aikaa (uskallan sanoa) Fear koneessa.... ja mikäs se sieltä taas nousee esiin...

No hope, no life, just pain and fear
No food, no love, just greed is here

eli Childhood´s End... todella tunnelmallinen ja unohdettu pala.

Contaminated waters
Pollution and decay
Just waiting for disease to strike
Oh will we learn someday ?

Nickon tomittelut sekä Daven ja Janicin skittakuviot on todella upeet!

[Viper]

^Hieno biisi tosiaankin. Parhaimmistoa levyllään ja aivan liian aliarvostettu.