Tässä viimeaikoina on tullut suu auki ja leuka lattialla hämmästeltyä tätä Melissa-levyn uutta juhlapainosta. Tuliko joulu etuajassa, kun tuntee samanlaisen innostuksen levyä kuunnellessaan, kuin pikkupoikana lahjapapereita vauhdilla repiessään? Ehkä tänä vuonna pelin henki on muutenkin No Presents For Christmas, joten täytyy itse hankkia ne lahjat jo hyvissä ajoin.
Yhtään värikynää käyttämättä voin todeta, että kaikin puolin erinomainen paketti on kyseessä. Soundit kuulostavat korviini jopa selvästi paremmilta kuin levyn aiemmissa versioissa. Ihmettelen hieman, että Late ei näitä täydellisiä soundeja huomannut tai ainakaan nostanut esille levystä aiemmin tarinoidessaan. Kolikon kääntöpuolena soundipolitiikan suhteen on, että se tietty underground/"raaka" fiilis paikoitellen hieman katoaa liiankin hyvien soundien johdosta. Toisaalta, jos haluaa enemmän UG-tyylistä soundia kuunnella, kannattaa ennemmin pyörittää niitä vanhoja vinyyleitä. Minulle tämän re-releasen soundit ovat lähes parhaat mahdolliset, vaikka välillä haluankin kuunnella sitä "aitoa Melissa-soundia" vastapainoksi.
Kansivihkosien lyhyet kommentit niin Kingiltä, muilta bändin jätkiltä, kuin kiertuemanagerilta ja tuottajaltakin etenevät tarinamuodossa MF:n perustamisajoista aina levyn äänittämiseen asti. Keskimääräistä mielenkiintoisempaa luettavaa nuo olivat, vaikkei siinä itselleni juuri mitään uutta ollutkaan, muutamaa nippelitietoa lukuunottamatta. Kuitenkin bändiin vähemmän perehtyneille tuossa on aimo annos historiaa Mercyful Faten synnystä ja alkuajoista. Biisien lyriikat ja bändin kuvat ovat myöskin erittäin tyylikkäästi laitettu mukaan kaikin puolin kattavaan booklettiin.
Bonuksena DVD:ltä löytyvät, Eindhovenin keikan live-vedot olin nähnyt aiemminkin, tosin paljon huonompilaatuisina. Laatu ei ole vieläkään aivan DVD-julkaisun edellyttämällä tasolla, mutta sopii mainiosti keikan underground-henkeen. Tämä on juuri se kulttimaineen omaava livetallenne, jota muutamat tahot tälläkin foorumilla ovat kerenneet hymyssä suin hehkuttamaan. Valitettavasti vain kolme biisiä löytyy DVD-osiolta, koska mieluusti olisin enemmänkin tätä parhautta katsonut. Doomed By The Living Dead yhtenä henkilökohtaisena suosikkinani, saa aina mystisen tunnelman aikaan ja headbangingin käynnistymään kuin itsestään. Black Funeral hieman suoraviivaisemmassa meiningissään pakottaa karjumaan kertosäkeen "Hail Satania" niin kovaa, että naapurin mummot ovat varmastikin hermoraunion partaalla ja Curse Of The Pharaohs jo pelkällä alkuriffillään saa ne kuuluisat kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. DVD-osiossa on mukana myös Kingin kommenttiraita, jossa mies kommentoi keikkaa ja live-esiintymiseen liittyviä asioita yleisesti, samaisten kolmen live-biisin pyöriessä taustalla. Mitään tietotulvaa Kingi ei suustaan päästele, vaan puhuu pääasiassa aika yleisellä tasolla. Muutamia hyviä knoppi-tietoja voi tuostakin silti bongata.
Itse Melissa-levyn biisimateriaalista en ala sen laajemmin tarinoimaan, mutta haluan nostaa esiin levyn nimikkobiisin. Nimittäin, nämä uudet saundit ovat saaneet innostumaan tästä levyn päättävästä slovarihenkisestä tunnelmapalasta ihan erityisellä tavalla. Aivan käsinkosketeltavan hieno esitys, joka päättää levyn enemmän kuin upeasti. Itseasiassa koko albumi on noussut entistäkin suurempaan arvostukseen viimeaikoina. Melissa ei jää kuitenkaan viimeiseksi biisiksi (vaikka siis varsinaisen albumin viimeinen raita onkin), vaan sen jälkeen tarjoillaan ihan meneviä riffejä sisältävä Black Masses, The Beginning levyltäkin löytyvät mallikkaat BBC Radio Session-nauhoitukset ja parit demoesitykset (Curse Of The Pharaohs & Black Funeral).
Tässä Mercyful Faten, ja eritoten Melissa-albumin huumassa voisin järjestää bändin studiolevyt uuteen järjestykseen:
1.
Time
2.
Don't Break The Oath / Melissa
4.
In The Shadows / 9
6.
Dead Again
7.
Into The Unknown
Äärettömän vaikea noita on näin fanin-näkökulmasta laittaa minkäänlaiseen parhausjärjestykseen, sen takia jouduinkin laittamaan osan levyistä jaetuille sijoille. Jopa omalla listallani viimeiseksi sijoittunut Into The Unknown on ihan hyvin potkiva levy, epätasaisuudestaan huolimatta. Dead Againista ylöspäin puhutaankin jo mestariteoksista. Fiiliksen mukaan lista saattaa jatkossa elää suuntaan tai toiseen, kuka tietää vaikka Into The Unknown aukeaisi joskus ihan juurta jaksain.
Tulin muuten hiljattain tilanneeksi Dead Again T-paidan. On viimeisen päälle tyylikäs paita, sillä etupuolella on kyseisen levyn hieno, aavemainen kansikuva. Kannattaa vierailla Hellsinki Rock Shopissa (itse tilasin siis netin kautta:
http://www.hellsinkishop.com/product_search.php), jos MF/KD paitoja halajaa, sillä totesin homman toimivan ripeästi. Valikoima saisi tosin Mercyful Fate-paitojen kohdalla olla laajempikin, nyt kun Tanskan riffikuninkailta löytyy vain kahta erilaista paitaa.