Mercyful Fate

[Hammer]

^Itse odottelen kovasti tuota Melissan re-releasea, tosin pelkästään sen bonus-materiaalin takia. Paljon mieluummin tosin ostaisin noita livetallenteita irrallisina, kuin jo valmiiksi omistamieni levyjen kylkiäisinä. Kohta alkaa mahdollisesti MF:n ja KD:n keräily menemään siihen pisteeseen, että kaikista levyistä pitää hankkia useampi eri versio. Alkuperäiset painokset vanhoista levyistä kiinnostavat pääasiassa paljon enemmän kuin uudelleenjulkaisut.

9 ei ole laimeampi kokonaisuus Mercyful Faten discografiassa. Otapa levyä vielä kuunteluun. Mielenkiintoisia riffejä, iso tukku laadukkaita biisejä ja avoimen saatanallista lyriikkaa. Mitä muuta voi MF:ltä vaatia? Laimeampi kokonaisuus bändin discografiassa on hittihakuisempi ja epätasaisempi Into The Unknown. Dead Again ei taasen ole niin heikko kuin yleisesti puhutaan. Jopa varsin hyvä levy tuo Dead Again kaikessa melankolisuudessaan ja synkässä tunnelmassaan.

Enkä ole kateellinen tuosta MF-logo hihamerkistä.

[Dr.Vomit]

Minua ainakin vituttaa tuo Melissan re-release joka on ties miten mones uudelleenjulkaisu jo. Anttilastahan sitäkin siis varmaan saa, jos ei sieltä, niin keskisen kyläpaikasta.

Yhä haussa on siis Melissan, Break the oath ja The beginning levyjen ensipainokset CD levyinä.


Mutta onhan MF nyt hemmetin loistava bändi kaikenkaikkiaan, ainoastaan tuo 9 on hieman laimeampi kokonaisuus discografiassa

Btw. Ostin muuten MF logo hihamerkin

Siis WTF?!?! 9 laimeampi? Ok. Nyt mä olen nähnyt kaiken. Tässä ei ole kysymys enää makuasioista vaan maun puutteesta! tosiasiassahan ysi on sieltä paremmasta päästä ja In The Shadows on kenties se heikoin lenkki jos minulta kysytään. Loistavia ne kaikki on kuitenkin.

[Sugar Daddy]

Kiertelin tänään Turun levykauppoja läpi, ja Levypörssissä (siinä pahimmassa) oli jo tuota Melissan uudelleenjulkaisua. Hinta oli jotain 22 euroa tms. Tavallinen kahden cd:n kotelo oli paketoitu pahvikuoreen ja takakannessa mainittiin tuosta DVD:stä jotain, joten olen aika varma, että se oli tämä re-release. Uutuuksien joukossa ainakin se oli. Itse en aio sitä ostaa kun kerran vanha Melissa löytyy jo. Täyspitkä DVD menee harkintaan, jos sellainen on tulossa.

[Hammer]

^Kiitos tiedosta. Aika suolainen hinta näyttäisi olevan, mutta pakkohankinta tuo siltikin on. Täytyy pitää silmät auki, jos tuon jostain paikallisesta liikkeestä jo kohta bongaisin.

[Late]

Vaikka löytyisi jo kaupungin "parhaasta" eli Levypörssistä, niin taidanpa silti odottaa, kunnes nuo rereleaset tupsahtavat Levykauppa Äxän hyllyille täällä Turussa, niin saa leimoja kanta-asiakaskorttiin, vaikka hinku hommata tuo rerelease on kova. Eiköhän se kuitenkin tule jo viikon sisään, niin pystyy malttamaan mielensä tämänkin suhteen. Joka tapauksessa tulee hyllyyn molemmat tytsyt nimiltään Abigail ja Melissa heti, kun löytyvät vakipaikoista.

[Late]

Voisi nostaa tätäkin lankaa ja laukoa omat mielipiteeni hiljattain ostamastani The Beginningistä eli tästä varhaisaikojen äänityksiä sisältävästä kokoelmasta. Pari kuuntelua tämä vaati auetakseen kunnolla, ja autessaan tämä levy osoittautuikin todelliseksi ässäksi.

Levy alkaa 4 kappaleella, jotka siis ovat Faten nimettömän EP:n kappaleita. EP pörrää käyntiin parhaimmalla kappaleellaan, Doomed By The Living Dead. Tässä kappaleessa on menoa, mäiskettä ja saatanallista tunnelmaa, kuten Mercyful Fate-klassikoissa kuuluukin olla. Seuraava kappale Corpse Without A Soul onkin kenties EP:n heikoin raita, vaikka ei tämäkään mikään toivoton tapaus ole. Liika toistelu ja rokkivivahde häiritsevät hieman tätä kappaletta, mutta kappaleen introsoolo on jumalainen ja loppua kohden kappale sen kuin kasvaa ja paranee. Kappaleen alku soolon jälkeen jää vaan junnaamaan, siitä suurimmat miinukset. Kolmantena tulee kappaleista ehkä "simppelein", nimittäin huumoripaukku Nuns Have No Fun. Tämän raidan lyriikat C.U.N.T.-huuteluineen tuovat väkisin virneen suulle. Ja kun kappale on muutenkin varsin tarttuva, niin hedbängäys on suorastaan pakollista tämän klassikon tahdissa. EP loppuu hieman aliarvostetun Devil Eyesin merkeissä, joka on mielestäni varsin helmi kappale. Tähän oikeestaan sopii tuo sama, mikä DBTLD:in osalta tuli sanotuksi, eli mäiske, meno ja meininki. Unohdettu klassikko kuitenkin.

Sitten päästäänkin BBC nauhoitusten pariin. Kappaleet ovat vanhoja tuttuja Melissalta. Curse Of The Pharaohs ja Evil rullaavat suhteellisen varmasti ja tarkasti eteenpäin mitenkään hirveästi poikkeamatta Melissa-versioista. Jälkimmäinen kuitenkin toimii hieman nopeammalla temmollaan ja aggressiolla Cursea edemmäs, harmi vaan että kappaleesta on jätetty viimeinen soolo kokonaan pois. Tämän biisirykelmän paras on kuitenkin viimeiseksi säästetty iki-ihana Satan's Fall, joka toimii tällä levyllä tiejyrän voimalla, ehkä jopa studioversiotaankin paremmin. Tässä kappaleessa on omanlainen tunnelmansa verrattuna Melissan versioon ja Mr. Diamond vetäisee tietyissä kohdissa tyylikkäämmin falsettinsa (Varsinkin "Come Home" kohdassa). Melissan versiota puolustellen tämä versio ei ole soitannollisesti yhtä kova luu raskaudessaan. Mutta kuitenkin, erittäin hieno veto tästä klassikosta ja kaikin puolin onnistuneet BBC-sessiot Tanskan pojilta.

Levyllä on vielä kappaleet Black Masses ja varhainen versio Black Funeralista. Black Masses on kappaleena varsin hyvä, mutta lyriikat tekevät tästä varsinaisen helmen. Kyllä vauvateurastuksestakin voi saada taidetta. Tämä kappale oli tietääkseni Black Funeralin B-puoli, eli jäi pois Melissa-albumilta. Ei tämä kyllä maagista Melissa-tasoa ihan olekaan, mutta hyvä biisi kumminkin. Black Funeralin "UG"-versio on varsin hauskaa kuunneltavaa kämäisine autotallisaundeineen, mutta ei tästä ole muuten hirveästi vastusta kappaleen myöhemmille versioille.

Kaikessa kokonaisuudessaan varsin mielenkiintoinen paketti tämän bändin uran alkutaipaleen iloista ja suruista. Kaikkien bändin fanien kannattaa hommata tämä koteihinsa nyt heti, jos eivät sitä omista.

[Hammer]

^Kyllä, The Beginning on loistava levy. Noussut koko ajan korkeammalle omassa arvostus-asteikossani. Kuuntelehan vielä lisää sitä A Corpse Without Soul biisiä, sillä se on todellinen mestariteos. Itse kuulin biisin aikoinaan ensimmäistä kertaa A Dangerous Meeting KD/MF yhteiskokoelma-levyltä, mutta se tahtoi aina jäädä maagisen Doomed By The Living Deadin varjoon. Jossain vaiheessa biisi sitten aukesikin ja aloin löytämään siitä paljon kiehtovia koukkuja. Saatanallinen meininkihän on tuossa biisissä yhtä lailla huipussaan, kuin Doomed By The Living Deadissakin. Riffejä ei myöskään säästellä ja ne ovatkin kunigaskamaa, Kingin riipaisevista vokaaleista puhumattakaan. Molemmat ovat ajattomia klassikoita ja biisien paremmuusjärjestykseen laittaminen riippuu nykyisin pitkälti fiiliksestä.

Devil Eyesia tuli aiemmin hieman dissailtua, mutta nykyisin biisin osakkeet ovat nousussa. Ihan jo pelkästään sen sisältämän "huumorielementin" sekä Ipen ja Zapperin taukoamattoman hehkutuksen ansiosta. Onhan se oikeastikin biisinä hyvä, Kingin vokaalit mielestäni kuitenkin vielä hieman hakevat itseään.

[Zapper]

Devil Eyesia tuli aiemmin hieman dissailtua, mutta nykyisin biisin osakkeet ovat nousussa. Ihan jo pelkästään sen sisältämän "huumorielementin" sekä Ipen ja Zapperin taukoamattoman hehkutuksen ansiosta. Onhan se oikeastikin biisinä hyvä, Kingin vokaalit mielestäni kuitenkin vielä hieman hakevat itseään.

Jos Kingin vokaalit häiritsevät, niin kannattaa tutustua erään toisen laudallakin vaikuttavan herrasmiehen vokaalisuorituksiin kyseisestä biisistä.

[Sad wings of destiny]

Ja mitä vittua!? Devil eyes on ihan kurko biisi kertakaikkiaan. Ekalla kuulemalla iski täydellisesti kyllä kyseinen biisi.

[Ipe]

Devil EYYEEEEEEEEEEEEEEESSSSS!!!

...on helvetin upea biisi. Biisi edustaa yhtä suosikkiani Mercyful Faten tuotannosta. The Beginning on todella upea kokoelma Faten varhuusajan tuotannosta ja EP:stä. Ehdottomasti pakollinen hankinta bändin fanien keskuudessa. Levyn parhaimmistoa edustavat jo edellä mainitun Devil Eyesin lisäksi Doomed By The Living Dead. Kyseisessä kappaleessa on ehkäpä hienoin rytminvaihdos yhdistettynä kertosäkeeseen, muutenkin kappaleen nopeus ja "raakuus" eivät jätä ketään kylmäksi. Lyriikka puolikin kaikenpuolin kunnossa kappaleessa. Viimeisenä Black Funureal with autotalli soundit, ehkäpä tr00-UG:n biisi mitä olen kuullut, silkkaa parhautta! Siinä tämän hetken top-3 veisut tältä upealta kokoelmalta.

Hyvä arvoi Late

[Sugar Daddy]

Kiertelin tänään Turun levykauppoja läpi, ja Levypörssissä (siinä pahimmassa) oli jo tuota Melissan uudelleenjulkaisua. Hinta oli jotain 22 euroa tms. Tavallinen kahden cd:n kotelo oli paketoitu pahvikuoreen ja takakannessa mainittiin tuosta DVD:stä jotain, joten olen aika varma, että se oli tämä re-release. Uutuuksien joukossa ainakin se oli. Itse en aio sitä ostaa kun kerran vanha Melissa löytyy jo. Täyspitkä DVD menee harkintaan, jos sellainen on tulossa.

Eipä muuten ollutkaan tavallinen kahden CD:n kotelo pahvikuorissa vaan ihan kaksipaikkainen perus-digipak. Olin vähän kiireessä katsellut aiemmin tuolla Levypörssissä tuota Melissaa. My bad. Tänään oli Levykauppa Äxässä näytillä uusi Melissa, ja myös Kingin soolopuolelta uusi Abigail. Olivat kyllä aika nättejä, mutta digipakit ovat ihan tyhmiä

[Late]

^Hienoja paketteja nuo ovatkin. Pahvidigipakkeja, joiden uusi muotoilu on kohdallaan. Erityisen iloinen olin vanhojen vinyylikansien paluusta (Melissan kannen demoni on kuparinruskean pinnan edessä ja muutenkin näyttää paljon selkeämmältä, Abigailissa taas kansi on tummempi CD-versioon verrattuna). Myös kansivihkoset ovat hienosti suunniteltuja: molemmissa levyissä on bändin jäsenten ja lähipiirin kommenteja levyn kappaleista, äänityksistä ja kaikista muista bändeihin kohdistuvista asioista. Muutamat ennenjulkaisettomat kuvat ja muutenkin uudenlaiset grafiikat ovat varsinaista silmäkaramellia, jota jaksaa ihastella. Hieno toteutus tältä osa-alueelta.

Kappaleet nyt ovat niin legendaarista kauraa, ettei niiden 10/10 statusta jaksa nyt ties kuinka monennetta kertaa hehkuttaa. Saundien puolesta ei oikeastaan ole juurikaan muutosta vanhaan remasteriin, kalskahtivat tosin korviini hieman tuoreimpina, mutta enpä osaa sanoa tarkemmin. Bonusraidatkin ovat sen verran tuttua kamaa, etten niitäkään jaksa kommentoida, kun juuri eilen tein sen monien kappaleiden osalta. Kaksi demoa, BBC-sessiot ja Black Masses, siinäpä se.

Todellinen hienous onkin toinen levy eli DVD-muotoinen esitys 3 kappaleesta livenä Eindhovenista '83. Itse pätkä on harmittavan lyhyt, mutta samalla murskaavan tehokas. Bändin raaka nuoruuden voima tepsii ja kappaleet on esitetty intensiivisesti. Eritoten King on suorastaan maanisessa kunnossa, jokainen falsetti tuntuu munaskuissa. Mukana on myös Kingin kommenttiraita, jossa hän jaarittelee niitä näitä (kuuntelin vaan hieman kommenttiraitaa, koska tulin häirityksi enkä voinut keskittyä niihin täysillä). Vallan mainio DVD kuitenkin, pirun lyhyt vain. Ja kaiken kaikkiaan mainio paketti, jollei se tullut selväksi.

[ozz3]

KING DIAMOND: 'Time Will Tell' If There Will Be Another MERCYFUL FATE Album - Oct. 28, 2005
MetalIsrael.com recently conducted an interview with legendary heavy metal vocalist King Diamond (MERCYFUL FATE, KING DIAMOND). A couple of excerpts from the chat follow:

MetalIsrael.com: In recent years you have been working on the project KING DIAMOND and you haven't been investing as much of your time in the band MERCYFUL FATE, at least as far as we know. Are there any plans for continued work with MERCYFUL FATE, or are you planning to focus exclusively on KING DIAMOND?

King Diamond: "Time will tell, at the moment we are focusing on KING DIAMOND, and there are some very specific reasons for this. The way that the music business has taken a turn because of all the downloading stuff — a lot of these sites that say that they pay artists money, well, they don't pay shit. They don't do accounts and they just sell it and they ask you for a license to sell it, and they have none and it's a mess! I think most of the labels have lost 30% of their sales, and that a big thing. And when it comes to MERCYFUL FATE compared to KING DIAMOND, well, KING DIAMOND always sold more albums than MERCYFUL FATE. KING DIAMOND always had better record contracts, more people at the shows and this and that, in general has always done quite a bit better.

"These days we do have a contract for MERCYFUL FATE, so if we were ready to do an album we could do it, but the thing is that today, because of how the scene is, it's impossible for me to live off MERCYFUL FATE. I still love what I'm doing, otherwise I wouldn't do it, I'd do something else. But I still love the music so much, but it is also a job. I'm fortunate to live off my hobby, you could say, but you have to put bread on the table, you know, and if there was only MERCYFUL FATE today I'd have to do something else. MERCYFUL FATE — I could not live from. I can still live from KING DIAMOND, and since that's what I love to do we're continuing that way. MERCY might do an album if suddenly there is a time period where there is nothing to do for KING DIAMOND. Because it has to be like just a hobby, not a thing where I can take time out and do MERCYFUL FATE because I'll make no money in it. It would be the same like if I said OK I'm going on vacation for 5-6 months and have no income at all — you can't really do that with KING DIAMOND, it's a different thing. So, that's the reason why there has been no MERCY for a while. It's the way it has to be with all the free downloading and stuff, it hurt MERCY more than KING DIAMOND. It became much more difficult that way."

MetalIsrael.com: From where do you get the Middle Eastern influences in MERCYFUL FATE?

King Diamond: "Well, Hank [Shermann, guitar] writes half the music and I write the other half of the music. But there is a certain… what can I say… it's a special mood when we use those kinds of, I mean you can do it, a lot of bands do it, you know, you get a certain kind of atmosphere, a certain feel to it, like RAINBOW and DEEP PURPLE, I mean, a lot of bands have been in over there… and there is a certain mood that is very cool in the music. It gives the rhythm a certain mood. The same with classical music — there is a lot of classical music that gives a very special mood, you know. So for us, especially with KING DIAMOND we use anything that enhances the feel of what we are about, for the current album. You know, there is a certain story, and whatever enhances the feel of that story we will do or use. That is whether we use certain, as you said, Middle Eastern or classical influences or this or that — for a mood. That is, whatever the story needs. Same with the instrumentation, you know, sometime we will use an old Hammond organ and sometimes strings or cellos. But of course the band is built up around two guitars, bass, drums, and vocals, that's the main thing, but added to that we will use anything, it can be a little glockenspiel or whatever, if it creates a certain eerie mood that fits the story we will use it."

Read the entire part one of the interview at MetalIsrael.com.

[Late]

Tuossa haastattelussa on oikeastaan sitä samaa mitä Kingi on 9-levyn jälkeen jutustellutkin Faten kohtalosta. Jotenkin on hankala uskoa, että Kingi ei saisi ollenkaan rahaa MFn duuneista, vaikka eihän Mercyful Fate ole koskaan hirveän suosittu ollut (lopetti huonoon aikaan ennen suosionnousua ja reunionkin tapahtui juuri metallin alamäen aikaan). Kunhan nyt livenä näkisi, niin voisi kuolla onnellisena, mutta kun 9 on niin perkeleen kova lätty, niin mukava olisi saada sille jatkoa. Time will tell.

[Hammer]

^Samanlaista tarinaa on tullut tosiaan luettua useistakin Kingin haastatteluista, tässä viimeisten vuosien aikana. Mercyful Faten tulevaisuus on siis epävarmalla pohjalla, mutta albumi saatetaan vielä tehdä ja kiertueellekin lähteä. Ainakin Hank Shermannilla olisi kiinnostusta moiseen, kuten hän on haastattelussa sanonut. Kingin kiireet oman bändinsä kanssa ovat se rajoittava tekijä. Kun Mercyful Fatella ei tosiaankaan elä, vaan bändi on "suoraviivaisemmassa saatanallisessa tyylissään" enemmän underground- kamaa, kuin niihin teatraalisempiin tarina-albumeihin nojaava King Diamond.

Nuo MF:n Melissasta ja KD:n Abigailista tehdyt juhlapainokset eivät ole vieläkään löytäneet Jyväskylään. Teki lähes mieli itkeä verta, kun Aironmusiikissa sanottiin niiden tulevan myyntiin vasta ensi viikon lopulla. Laten hehkutusten perusteella kyseessä on jokaisen fanin suuret aarteet ja meikäläinen ei siis vielä niitä omista. Ehkä maltan kuitenkin odottaa, että saapuvat Aironmusiikkiin ja saan toisen ilmaiseksi, leimakortin täyttymisen kunniaksi.

[Hammer]

Viime päivinä olen innostunut kuuntelemaan useampaankin otteeseen näitä Mercyful Faten yli 10-minuuttisia eepoksia. Satan's Fall ja Dead Again ovat olleet siis syventymisen kohteina. Ajattelin tehdä pienimuotoisen vastakkainasettelun ja kirjoittaa molemmista mietteitäni ylös, arvosanojen kera. Arviointiasteikkona käytin Sonos Metallicosistakin tutuksi tullutta "1-5 tähteä"-skaalaa, tosin nyt vain numeromuodossa. Jokainen voi päätellä ihan itse, kuinka paksujen Mercyful Fate-lasien läpi olen biisejä tarkastellut.

Satan's Fall (julkaistu 1983) Albumilta: Melissa
Klassikkoaseman saavuttanut riffi(-paratiisi/-helvetti) Satan's Fall on kiistatta yksi Mercyful Faten musiikillisista merkkipaaluista. Pituutta tältä eepokselta löytyy reippaat 11 minuuttia, mutta aika ei todellakaan käy pitkäksi tätä kuunnellessa. Biisi on täynnä upeita kitarariffejä, ja hienoja kitarasoolojakin löytyy. Voisinkin sanoa, että Shermannin riffit ja Dennerin soolot ovat kuin huumetta, sillä niihin jää hetkessä auttamattomasti koukkuun. King Diamondin tulkinta on monipuolista, hän muuntelee äänen sävyään biisin osioiden vaatimalla antaumuksella ja tunnelmoi upeasti laulaessaan lyriikoiden saatanallisia säkeitä.

Tunnelma on Satan's Fallissa kiehtovan painostava, jopa black metal henkeä sisältävä. Musiikiltaan biisi on kuitenkin riffivoittoista heavy metallia, old school tyyliin. "Slovarihenkistä rauhoittumisvaihettakin" on biisiin ujutettu kohdassa, jossa Kingi laulaa tunnelmallisesti "Innocent Lovers...it's a lie". Pian edellä mainitun rauhoittumisen jälkeen palataan nopeaan infernaalisempaan meininkiin ja on todettava, että kaikki instrumentit erottuvat edukseen. Kitarointi pitää otteessaan läpi biisin, Kim Ruzzin räväkkä rumputuli kuulostaa fantastiselta ja Timi Grabberin (/Hansenin) bassottelu on totutun laadukasta. Mr. Diamondia tässäkään kohtaa vähättelemättä.

Itselleni biisi on aina ollut kovan luokan mestariteos, mutta vasta viimeaikoina olen oppinut arvostamaan sitä yhä enemmän. Satan's Fall onkin noussut todella korkealla arvostuksessani, joten uskaltaisin väittää tätä yhdeksi MF:n parhaista suorituksista. Yhteenvetona todettakoon, että Satan’s Fall on legenda-statuksensa ansainnut, monipuolinen ja hienon rakenteen omaava heavy metal eepos.

"Craniums high on stakes
It's Satan's epigraph
Something you can't erase... 666
Craniums high on stakes
It's Satan's epigraph
Something you can't erase... 666 "

Arvosana: 5/5

Dead Again (julkaistu 1998) Albumilta: Dead Again
Vaikka Dead Again ei edustakaan samanlaista riffiparhautta kuin legendaarinen Satan's Fall, nousee se silti varteenotettavaksi eepokseksi. Tunnelmansa ja lyriikoidensa puolesta Dead Again tarjoilee synkkää ja lohdutonta meininkiä. King Diamondin avioeron ajoituttua ilmeisesti Dead Again levyn työstämisen aikoihin, vaikuttaa siltä kuin miehen yksityiselämän raskaat taakat purkautuisivat parhaiten juuri tässä biisissä ja sen sanoituksessa. Ei ole tämä eepos todellakaan niitä helpoiten omaksuttavimpia Mercyful Fate biisejä, pikemminkin päinvastoin. Biisin omituisuus itseasiassa on samalla sen vahvuus, näin sekavasta meiningistä kun on lähes pakko pitää.

”I hear an orchestra”-osion omituiset lyriikat ovat kuin suoraan sekavasta unesta, tiedä sitten onko King ottanut unimaailmasta tähän sanoitusideaa. "666" tulee biisin edetessä vihdoin hyvinkin tutuksi (kuten Satan's Fallissakin, mutta vielä enemmän hoettuna), biisin päähenkilön seikkaillessa Paholaisen ovella/epätoivon porteilla. Dead Againin loppua, on ikään kuin siirretty eteenpäin, sillä juuri kun tuntuisi biisin lopun olevan käsillä, alkaa se jälleen uudestaan.
Tasapaksumpia/tylsempiä vaiheita mahtuu myös paikoin tähän lähes 14 minuuttiseen eepokseen, mikä vaikuttaa hieman kokonaisarvosanaan. Ehdottoman hieno biisi joka tapauksessa tämäkin, nyt kun olen sisäistänyt kappaleen paremmin, kaikessa sekavuudessaankin. Musiikillisesti ei liikuta läheskään niin nerokkaissa oivalluksissa kuin Satan's Fallissa, mutta vahva tunnelma korvaa ne tietyt musiikilliset puutteet.

"I'm beginning to miss you again
Why can't I just get you out of my mind...
I must forget
Dead again, I know cause I've been here before
I'm dead again, if I could only reach that door"

Arvosana: 4/5

[Late]

^Itse varmaan antaisin samat arvosanat kummallekin kappaleelle, Dead Again on ehkä siinä ja siinä, se vaatisi kappaleena vähän enemmän kuuntelua. Pientä junnaavuutta siinä on mukana, varsinkaan siitä mainriffistä en niin hirveesti välitä (ja kun sitä vielä toistellaan pieni ikuisuus). Toisaalta sen toistelu tuo sitä painostavuutta ja kurjuutta siihen kappaleeseen lisää. Melankoliaahan tämä kappale sisältää ja tunnelma on valttia. Samoin myös nämä skitsot suvantovaiheet ja osiot tuovat kuunteluun lisää mielenkiintoa mukaan, mutta tavallaan se myös sirpaloittaa kappaletta pienempiin osiin. Mutta kappale on varsin mainio kumminkin.

Satan's Fall nyt on niin täydellinen kun vain voi kappale olla. Riffejä on kuin haaremissa naisia ja näin kappale tuntuu aivan pikavisiitiltä itse Luciferin kotiin. Tässä kappaleessa ei ole tuota sirpalemaista rakennetta, kuten Dead Againia, vaan kaikki osat tavallaan myötäilevät toisiaan ja rakentuvat mainiosti kohti loppua. Täyden kympin tai vitosen teos, miten nyt arvostellaankaan.

[Hammer]

Tässä viimeaikoina on tullut suu auki ja leuka lattialla hämmästeltyä tätä Melissa-levyn uutta juhlapainosta. Tuliko joulu etuajassa, kun tuntee samanlaisen innostuksen levyä kuunnellessaan, kuin pikkupoikana lahjapapereita vauhdilla repiessään? Ehkä tänä vuonna pelin henki on muutenkin No Presents For Christmas, joten täytyy itse hankkia ne lahjat jo hyvissä ajoin.

Yhtään värikynää käyttämättä voin todeta, että kaikin puolin erinomainen paketti on kyseessä. Soundit kuulostavat korviini jopa selvästi paremmilta kuin levyn aiemmissa versioissa. Ihmettelen hieman, että Late ei näitä täydellisiä soundeja huomannut tai ainakaan nostanut esille levystä aiemmin tarinoidessaan. Kolikon kääntöpuolena soundipolitiikan suhteen on, että se tietty underground/"raaka" fiilis paikoitellen hieman katoaa liiankin hyvien soundien johdosta. Toisaalta, jos haluaa enemmän UG-tyylistä soundia kuunnella, kannattaa ennemmin pyörittää niitä vanhoja vinyyleitä. Minulle tämän re-releasen soundit ovat lähes parhaat mahdolliset, vaikka välillä haluankin kuunnella sitä "aitoa Melissa-soundia" vastapainoksi.

Kansivihkosien lyhyet kommentit niin Kingiltä, muilta bändin jätkiltä, kuin kiertuemanagerilta ja tuottajaltakin etenevät tarinamuodossa MF:n perustamisajoista aina levyn äänittämiseen asti. Keskimääräistä mielenkiintoisempaa luettavaa nuo olivat, vaikkei siinä itselleni juuri mitään uutta ollutkaan, muutamaa nippelitietoa lukuunottamatta. Kuitenkin bändiin vähemmän perehtyneille tuossa on aimo annos historiaa Mercyful Faten synnystä ja alkuajoista. Biisien lyriikat ja bändin kuvat ovat myöskin erittäin tyylikkäästi laitettu mukaan kaikin puolin kattavaan booklettiin.

Bonuksena DVD:ltä löytyvät, Eindhovenin keikan live-vedot olin nähnyt aiemminkin, tosin paljon huonompilaatuisina. Laatu ei ole vieläkään aivan DVD-julkaisun edellyttämällä tasolla, mutta sopii mainiosti keikan underground-henkeen. Tämä on juuri se kulttimaineen omaava livetallenne, jota muutamat tahot tälläkin foorumilla ovat kerenneet hymyssä suin hehkuttamaan. Valitettavasti vain kolme biisiä löytyy DVD-osiolta, koska mieluusti olisin enemmänkin tätä parhautta katsonut. Doomed By The Living Dead yhtenä henkilökohtaisena suosikkinani, saa aina mystisen tunnelman aikaan ja headbangingin käynnistymään kuin itsestään. Black Funeral hieman suoraviivaisemmassa meiningissään pakottaa karjumaan kertosäkeen "Hail Satania" niin kovaa, että naapurin mummot ovat varmastikin hermoraunion partaalla ja Curse Of The Pharaohs jo pelkällä alkuriffillään saa ne kuuluisat kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. DVD-osiossa on mukana myös Kingin kommenttiraita, jossa mies kommentoi keikkaa ja live-esiintymiseen liittyviä asioita yleisesti, samaisten kolmen live-biisin pyöriessä taustalla. Mitään tietotulvaa Kingi ei suustaan päästele, vaan puhuu pääasiassa aika yleisellä tasolla. Muutamia hyviä knoppi-tietoja voi tuostakin silti bongata.

Itse Melissa-levyn biisimateriaalista en ala sen laajemmin tarinoimaan, mutta haluan nostaa esiin levyn nimikkobiisin. Nimittäin, nämä uudet saundit ovat saaneet innostumaan tästä levyn päättävästä slovarihenkisestä tunnelmapalasta ihan erityisellä tavalla. Aivan käsinkosketeltavan hieno esitys, joka päättää levyn enemmän kuin upeasti. Itseasiassa koko albumi on noussut entistäkin suurempaan arvostukseen viimeaikoina. Melissa ei jää kuitenkaan viimeiseksi biisiksi (vaikka siis varsinaisen albumin viimeinen raita onkin), vaan sen jälkeen tarjoillaan ihan meneviä riffejä sisältävä Black Masses, The Beginning levyltäkin löytyvät mallikkaat BBC Radio Session-nauhoitukset ja parit demoesitykset (Curse Of The Pharaohs & Black Funeral).

Tässä Mercyful Faten, ja eritoten Melissa-albumin huumassa voisin järjestää bändin studiolevyt uuteen järjestykseen:
1. Time
2. Don't Break The Oath / Melissa
4. In The Shadows / 9
6. Dead Again
7. Into The Unknown

Äärettömän vaikea noita on näin fanin-näkökulmasta laittaa minkäänlaiseen parhausjärjestykseen, sen takia jouduinkin laittamaan osan levyistä jaetuille sijoille. Jopa omalla listallani viimeiseksi sijoittunut Into The Unknown on ihan hyvin potkiva levy, epätasaisuudestaan huolimatta. Dead Againista ylöspäin puhutaankin jo mestariteoksista. Fiiliksen mukaan lista saattaa jatkossa elää suuntaan tai toiseen, kuka tietää vaikka Into The Unknown aukeaisi joskus ihan juurta jaksain.

Tulin muuten hiljattain tilanneeksi Dead Again T-paidan. On viimeisen päälle tyylikäs paita, sillä etupuolella on kyseisen levyn hieno, aavemainen kansikuva. Kannattaa vierailla Hellsinki Rock Shopissa (itse tilasin siis netin kautta: http://www.hellsinkishop.com/product_search.php), jos MF/KD paitoja halajaa, sillä totesin homman toimivan ripeästi. Valikoima saisi tosin Mercyful Fate-paitojen kohdalla olla laajempikin, nyt kun Tanskan riffikuninkailta löytyy vain kahta erilaista paitaa.

[Hammer]

Eikös minun ja Laten lisäksi kukaan ole ostanut tuota Melissan uutta juhlapainosta? Olisi mielenkiintoista lukea muidenkin kommentteja ko. paketista. Tuo julkaisuhan kannattaa hommata jo niiden Eindhovenin '83 vuoden keikalta kuvattujen live-biisien näkemisen takia. Ipe, sq ja Paddy varmaankin muistavat millaista parhautta Eindhovenin keikka on?

[Paddy]

Ipe, sq ja Paddy varmaankin muistavat millaista parhautta Eindhovenin keikka on?

Kyllä todellakin muistan. Ei sitä pakkosyöttöä voi millään unohtaa.

[Late]

^^^Mähän en ole tuohon Hammerin arvosteluun edes vastannut, mutta sanottakoon se, että minäkin olen huomannut ne pirun loistavat saundit. En tosiaan tuota arvostelua ennen ehtinyt kuunnella levyä kovinkaan kattavasti, kun DVD oli todellisena houkuttimena. Levy todellakin iskee suoraan kaiuttimista ja tekee melkeinpä fyysistä vahinkoa dynaamisuudellaan ja voimallaan. Esim. aiemmin hieman heikommin toiminut Black Masses pääsee näillä saundeilla täysiin oikeuksiinsa ja niin kyllä muutkin levyn kappaleet.

[Seitan]

Joo MF. Loistava bändi , kutakuinkin kaikki levyt minultakin löytyy hyllystä.
Kuten asa sanoi , että on harmi kun ei uusia levyjä ole tiedossa 9 jäi erittäin hyvät maut suuhun. Diamond itse sanoi että jos hänelle jää aikaa omasta soolo urasta , muut MF äijät ovat valmiit uuteen levyyn, mutta Diamondille oma soolo uransa on tällä hetkellä se rakkain juttu.
Ne jotka ette ole vielä MF ostaneet ostakaa ja Come to the Sabbath.

[-Moonchild-]

Eikös minun ja Laten lisäksi kukaan ole ostanut tuota Melissan uutta juhlapainosta?

Katselin juuri Levykauppa Äx-sivuilta, ja sieltähän tuo paketti löytyi nimellä:

Melissa -25th anniversary edition cd+dvd-

Ja hintaa 17.90€
Tuonhan voisi hankkia, kerran siinä liveäkin on.
Samalla reissulla nappaisi vielä sen KD:n Abigail -25th anniversary cd+dvd-paketin niin avot!

[raastin]

Yksi levy Mercylta löytyy ja se on Melissa. No sehän on helvetin hyvä albumi! Kaikilta osapuolin hyvää. Vaikka kaikki levyn biisit on hyviä, ne lempparit löytyy tältäkin levyltä ja ne ovat Evil, Curse Of The Pharaohs, Satan's Fall ja Black Funeral. Seuraava Mercyful Fate levy taitaa olla sitten Don't Break The Oath.

[Jeeves]

Kai munkin pitäisi tähän bändiin tutustua, kun uusi tuttavuus King Diamond iskee melkosen lujaa. Onkos MF paljonkin Kinkun tapaista musiikkia? Mites Kingin laulu, kuullaanko samantyyppistä laulua kuin soololevyillä vai kenties muuntyylistä? Tuo Don't Break The Oath (?) vaikuttaisi nyt alkuun ihan sopivalta tutustumislevyltä, vai mitäs tuumaatte?