TodellakinQazKFD wrote: Eikös Pathetic Existencen äänenavauksen eli alun tyylipuhtaan kuolonkorinan voisi myös jonkinsortin kliseeksi laskea?
Se tosin tuli ex-tempore
Nowen, Peace with Death
Moderator: The Killer Krew
Petyn jos levyllä ei ole mukana puhesamplea jostakin Arska -elokuvasta.
| http://www.inferno.fi" onclick="window.open(this.href);return false; | http://www.imperiumi.net" onclick="window.open(this.href);return false; |
-
KURRE
Nowen Where Hell Begins.
Nyt alkoi Kurre ukkololla Herra Lappiksen lätyn sisäänajo.
Alkuun täytyy mainita, että meinasin tukehtua aamukahviin kun ensimmäinen vokaali tuli laulajan kurkusta ulos.
Minähän en tämän tyylilajin musiikkia ole oikeestaan koskaan kuunellut, mitä nyt OG:tä ja tätä.
Siitä syystä tämä kirjoitus perustuu ainoastaa ja pelkästään siihen miltä korvassa tuntuu.
Joskus kuuntelin Mikseristä Nowenin kappaleita ja silloin jo sanoin, että mielenkiintoista [Indeed].
Jostakin ihmeellisesstä syystä tyttäreni dikkailee tuosta ”mörkömäisesstä” saudista.
Muutamia kertoja olen häirinnyt naapureitani tänään eepoksen kanssa, aloitinhan lätyn sisäänajon jo Klo.08:00.
Mitään kappalekohtaista selvitystä en ala duunaamaan, koska minulla ei ole mitään hajua koko systeemistä.
Jotakin sentäs minunkin on pakko kertoa.
Musiikkihan on melkoisen menevää ja vaatii toistoja ja toistoja. Johtuiskohan siitä, että olen ihan ummikko. ?
Muuten sairaan taidokasta musisointia, olen suorastaa ihmeissään ja yllättynyt koko levystä.
En mitenkään ala-arvioi Lappiksen musiikki tehtailua, vaan en todellakaan odottanut näin taidokasta ja hyvin ”pakattua” soitantaa.
Kitara soi komiasta ja soolot ovat juuri sopivan pätkällisiä, mutta jossakin mielessä tuntuu saundi olevan samanlainen kokoajan. Johtuu varmaan minusta ja ihmekös se, ekat kunnon kuuntelut tästä tyylilajista.
With Pain on ehdottomasti levyn paras raita ja muuta mieltä olevat voivat tulla ottamaan multa poskeen.
Kappale erottuu selvästi muista ja on muutenkin omanlainen ja iskevä. Pelkästään alku kappaleessa on tonttumaista, tekisi melkein mieli vetää pipo päähän ja hypätä parvekkeelta alas ja kiivetä perse edeltä puuhun.
Rumpali saisi multa samantien persettä jos olisin FäFet, mutta kun en ole niin pelkkä tekstillinen ihanoiti riittänee.
Nimittäin tuo tuplalätytys kuulostaa ihan samalta kuin laittelisi normaalia runsaampaa eukkoa takaa, nykivillä liikkeillä ja kovalla tempolla.
Lätisee nimittäin perkelen hyvin ja kuulostaa uskomattoman kovalta.
With Pain on musiikkillisessti mestariteos minun mielestäni. Sanat istuvat ja muutenkin minun tyylinen.
Mainittakoon tähän väliin, että tässä levyssä on kansipahvi todella tärkeä. Muuten on aivan mahdottomuus saada kirjaimista selvää. Lappis on ilmeisessti ennen taltiointia nuolaissut pitkän lipasun tuhveroa tai nauttinut liian kuumaa teetä.
Täytyy vain ihmetellä, että Lappis on saannut tälläistä jälkeä aikaiseksi ja ilmeisessti ukkolo on itse duunaillut levylle muutakin kun vokaalit. Monipuolinen kaveri perkele.
Korostan viellä, että en mitenkään ala-arvioinnut herra Lappista tässä musiikillisessti, vaan olen yllättynyt itse.
Kaipa te saatanan Näädät tajuutte mitä tarkoitan.
Olen tyytyväinen hankinnasta ja suosittelen muillekin ukkoloille Nowenia tässä levyssä.
Jos minä saan tästä jotakin irti, silloin saa kyllä humppakansakin perskele.
Odotan kyllä innolla Nowenin live esiintymistä ja ehdottomasti yritän jonnekin sen myös päästä kuulemaan.
Niin.
Vokalistista sanon sen verran, että kivempi tuon laulajan kanssa on keittoa ottaa kun tuota AmityVillemaista saundia kuunella ja sanon tämän Lappis huumorilla, mutta pilke silmässä kumminkin…
Nyt alkoi Kurre ukkololla Herra Lappiksen lätyn sisäänajo.
Alkuun täytyy mainita, että meinasin tukehtua aamukahviin kun ensimmäinen vokaali tuli laulajan kurkusta ulos.
Minähän en tämän tyylilajin musiikkia ole oikeestaan koskaan kuunellut, mitä nyt OG:tä ja tätä.
Siitä syystä tämä kirjoitus perustuu ainoastaa ja pelkästään siihen miltä korvassa tuntuu.
Joskus kuuntelin Mikseristä Nowenin kappaleita ja silloin jo sanoin, että mielenkiintoista [Indeed].
Jostakin ihmeellisesstä syystä tyttäreni dikkailee tuosta ”mörkömäisesstä” saudista.
Muutamia kertoja olen häirinnyt naapureitani tänään eepoksen kanssa, aloitinhan lätyn sisäänajon jo Klo.08:00.
Mitään kappalekohtaista selvitystä en ala duunaamaan, koska minulla ei ole mitään hajua koko systeemistä.
Jotakin sentäs minunkin on pakko kertoa.
Musiikkihan on melkoisen menevää ja vaatii toistoja ja toistoja. Johtuiskohan siitä, että olen ihan ummikko. ?
Muuten sairaan taidokasta musisointia, olen suorastaa ihmeissään ja yllättynyt koko levystä.
En mitenkään ala-arvioi Lappiksen musiikki tehtailua, vaan en todellakaan odottanut näin taidokasta ja hyvin ”pakattua” soitantaa.
Kitara soi komiasta ja soolot ovat juuri sopivan pätkällisiä, mutta jossakin mielessä tuntuu saundi olevan samanlainen kokoajan. Johtuu varmaan minusta ja ihmekös se, ekat kunnon kuuntelut tästä tyylilajista.
With Pain on ehdottomasti levyn paras raita ja muuta mieltä olevat voivat tulla ottamaan multa poskeen.
Kappale erottuu selvästi muista ja on muutenkin omanlainen ja iskevä. Pelkästään alku kappaleessa on tonttumaista, tekisi melkein mieli vetää pipo päähän ja hypätä parvekkeelta alas ja kiivetä perse edeltä puuhun.
Rumpali saisi multa samantien persettä jos olisin FäFet, mutta kun en ole niin pelkkä tekstillinen ihanoiti riittänee.
Nimittäin tuo tuplalätytys kuulostaa ihan samalta kuin laittelisi normaalia runsaampaa eukkoa takaa, nykivillä liikkeillä ja kovalla tempolla.
Lätisee nimittäin perkelen hyvin ja kuulostaa uskomattoman kovalta.
With Pain on musiikkillisessti mestariteos minun mielestäni. Sanat istuvat ja muutenkin minun tyylinen.
Mainittakoon tähän väliin, että tässä levyssä on kansipahvi todella tärkeä. Muuten on aivan mahdottomuus saada kirjaimista selvää. Lappis on ilmeisessti ennen taltiointia nuolaissut pitkän lipasun tuhveroa tai nauttinut liian kuumaa teetä.
Täytyy vain ihmetellä, että Lappis on saannut tälläistä jälkeä aikaiseksi ja ilmeisessti ukkolo on itse duunaillut levylle muutakin kun vokaalit. Monipuolinen kaveri perkele.
Korostan viellä, että en mitenkään ala-arvioinnut herra Lappista tässä musiikillisessti, vaan olen yllättynyt itse.
Kaipa te saatanan Näädät tajuutte mitä tarkoitan.
Olen tyytyväinen hankinnasta ja suosittelen muillekin ukkoloille Nowenia tässä levyssä.
Jos minä saan tästä jotakin irti, silloin saa kyllä humppakansakin perskele.
Odotan kyllä innolla Nowenin live esiintymistä ja ehdottomasti yritän jonnekin sen myös päästä kuulemaan.
Niin.
Vokalistista sanon sen verran, että kivempi tuon laulajan kanssa on keittoa ottaa kun tuota AmityVillemaista saundia kuunella ja sanon tämän Lappis huumorilla, mutta pilke silmässä kumminkin…
Kurren verbaalinen ulosanti on kyllä omaa luokkaansa
Akiman: En viitsinyt ihan kokonaista ARska-puhepätkää levylle laittaa, ettei mene ihan pelleilyksi ( Metallipiirit kun tuppaavat olemaan toisinaan aika vakavia, itseni mukaanlukien ) mutta on siellä pienempi arskatribuutt kyllä. " IIJAH! "-huuto suoraan Commandosta. Huuto ja 12 vartijaa lentää helvettiin
Akiman: En viitsinyt ihan kokonaista ARska-puhepätkää levylle laittaa, ettei mene ihan pelleilyksi ( Metallipiirit kun tuppaavat olemaan toisinaan aika vakavia, itseni mukaanlukien ) mutta on siellä pienempi arskatribuutt kyllä. " IIJAH! "-huuto suoraan Commandosta. Huuto ja 12 vartijaa lentää helvettiin
"To be alive is more than just breathing"
Niin se vielä mikä tais mennä Lappikselta aikasemmassa ohi, että vedätkö itse noi With Painin viimosen säkeistön matalammat murinat myös?
EDIT: Hei perkele, mistä sä ton löysit
Eiku siis... tiesinhän mä, mutta kuhan testasin tietääkö muut.
EDIT: Hei perkele, mistä sä ton löysit
Eiku siis... tiesinhän mä, mutta kuhan testasin tietääkö muut.
Last edited by QazKFD on Fri Oct 07, 2005 11:02, edited 1 time in total.
YOU DON'T ROCK HARD
YOU NEVER DID
YOU NEVER DID
Katotaas kuka riemastuu ja mihin suuntaan... 
Sanani on sanottava, minulla on siihen pakottava tarve nyt.
Onhan nimittäin ihan puhutteleva lätty tämä Nowenin mini. Rässiä, niin. Perinteistä, juu.
Pathetic Existence
Vittu, levy ja biisi alkaa huudolla "Go!", tahi jotain. Parhautta. Menevää on meininki, ja jostain syystä tähän biisiin ei ole laitettua ihan tusinariffejeä yhtään. Ihan totaalisesti tämä biisi ei kuitenkaan kaikkeaan minulle anna.
Breaking Point
Monen kuuntelun jälkeen mun ehdoton lemppari levyltä. Alun survonta antaa voimallista tukea puolen minuutin paikkeilla alkavalle riffille. Ja vittu miten hienolla kitarasoundilla se riffi vedetäänkin. Tällaista soundia lisää! Lappis vokalisoikin tykimmin tässä ja kun puolessatoistaminutissa biisi kunnolla yskähtää käyntiin, niin olen myyty. Kympin biisi. Ja moshpartista plussapallo. Ei tusinariffejä tässäkään.
Illusions
Tässä on nyt alussa kyllä sitten jo vähän sellaista tusinariffin poikasta, että voimallisemminkin biisi voisi alkaa. Meininki onneksi nopeasti hakee vähän parempia uomia. Kitarointi tässä ei vaan iske ja korva siirtyy kuunteleaan tässä rumpalointia, joka on kyllä tolkutonta. Mun ikänen kaveri ja taitoa piisaa. Toivottavsti pääsee pitkälle. Kitaroinnista toki sen verran että kahden minuutin jälkeen alkava jurnutus, joka jatkuu soolon alle, nostaa kyllä biisin ilmettä minun korvissani kummasti. Biisiä vaivaa se, että se alkaa ja loppuu vähän köykäisllä antimilla. Puolessavälissä on silkkaa murhaa.
Where Hell Begins
Alku lupaa hyvää, mutta jotain pikkuhousun kostuttelua pitänyt vähän sinne tunkea sitten... Bändäreitä?
No, vokaalihommat antaa tälle biisille paljon. Ehkä eniten koko levyllä. Jotenkin jää tunne, että laulu vetää koko biisiä perässään. Eikä se välttämättä ole paras mahdollinen juttu. Onhan siellä nyt kuitenkin suht miehekäs moshpart välissä toki. Ja kuten olen monessa yhteydessä sanonut, on hyvä osata hiljentää välillä... Lyhyt rauhoittuminen ja sen jälkeinen rysäys käynnistää biisin hienosti uudelleen. Hieno ratkaisu, näin sen olisi pitänyt alkaa koko biisinkin.
With Pain
Herranjestas mitä sahaamista, kovin on mustaa. Ja sitten siihen erään melkoinen vingutelusessio. Öh? Vittu, kun tämä ei mulle avaudu. Jotenkin erilaista on. Johtuu ehkä siitä, että vähemmän rässiriffivetoista on tämä. Mulle vaan ei toi sahaaminen o toiminu ku tietyillä bändeillä. Levyn lopetusbiisinä tämä menee, mutta ei muuten. Lopusta tulee jostain käsittämättömästä syystä joka kerta Maiden mieleen hyvin voimallisesti. Loppu jättääkin koko biisistä hienoimman mielikuvan ja hyvä niin, sillä siten huvittaa kuunnella levy uudestaankin.
Niin. Minähän olen tunnetusti Nowenin, ja varsinkin heidän miehekkään kitaristilaulajansa ygösfäni... ja ihan rehellisyyden nimissä sanon, että 3½/5 pistettä annan tälle levylle, jättäen sen puolikkaan sitä varaa, että joskus tätä on kännissäkin hehkuteltava.
Bonusta vielä siitä, että levy on hiton järkevästi kasattu paketti, juuri sopivan mittainen. Ja jos joskus saatte aikaan sen pitkäsoiton, niin vähän parannellulla tyylitajulla sellainen reilu puolituntinen voisi olla melkoista murhaa.
Ja kun tässä nyt viimeaikoina on Lappiksen kanssa vittuiltu toisillemme tuelta (harvinaisen hyvässä hengessä tosin) ja välillä ihmetyttänyt, että miksi moderaattorit ovat edes moista touhua katselleet, niin nyt on sitten syytä antaa herralle ihan ansaittua rispektiä. Olet sä nimittäin aika äijä tän hevinpaukkeen suhteen.
Sanani on sanottava, minulla on siihen pakottava tarve nyt.
Onhan nimittäin ihan puhutteleva lätty tämä Nowenin mini. Rässiä, niin. Perinteistä, juu.
Pathetic Existence
Vittu, levy ja biisi alkaa huudolla "Go!", tahi jotain. Parhautta.
Menevää on meininki, ja jostain syystä tähän biisiin ei ole laitettua ihan tusinariffejeä yhtään. Ihan totaalisesti tämä biisi ei kuitenkaan kaikkeaan minulle anna.Breaking Point
Monen kuuntelun jälkeen mun ehdoton lemppari levyltä. Alun survonta antaa voimallista tukea puolen minuutin paikkeilla alkavalle riffille. Ja vittu miten hienolla kitarasoundilla se riffi vedetäänkin. Tällaista soundia lisää! Lappis vokalisoikin tykimmin tässä ja kun puolessatoistaminutissa biisi kunnolla yskähtää käyntiin, niin olen myyty. Kympin biisi. Ja moshpartista plussapallo. Ei tusinariffejä tässäkään.
Illusions
Tässä on nyt alussa kyllä sitten jo vähän sellaista tusinariffin poikasta, että voimallisemminkin biisi voisi alkaa. Meininki onneksi nopeasti hakee vähän parempia uomia. Kitarointi tässä ei vaan iske ja korva siirtyy kuunteleaan tässä rumpalointia, joka on kyllä tolkutonta. Mun ikänen kaveri ja taitoa piisaa. Toivottavsti pääsee pitkälle. Kitaroinnista toki sen verran että kahden minuutin jälkeen alkava jurnutus, joka jatkuu soolon alle, nostaa kyllä biisin ilmettä minun korvissani kummasti. Biisiä vaivaa se, että se alkaa ja loppuu vähän köykäisllä antimilla. Puolessavälissä on silkkaa murhaa.
Where Hell Begins
Alku lupaa hyvää, mutta jotain pikkuhousun kostuttelua pitänyt vähän sinne tunkea sitten... Bändäreitä?
No, vokaalihommat antaa tälle biisille paljon. Ehkä eniten koko levyllä. Jotenkin jää tunne, että laulu vetää koko biisiä perässään. Eikä se välttämättä ole paras mahdollinen juttu. Onhan siellä nyt kuitenkin suht miehekäs moshpart välissä toki. Ja kuten olen monessa yhteydessä sanonut, on hyvä osata hiljentää välillä... Lyhyt rauhoittuminen ja sen jälkeinen rysäys käynnistää biisin hienosti uudelleen. Hieno ratkaisu, näin sen olisi pitänyt alkaa koko biisinkin.
With Pain
Herranjestas mitä sahaamista, kovin on mustaa. Ja sitten siihen erään melkoinen vingutelusessio. Öh? Vittu, kun tämä ei mulle avaudu. Jotenkin erilaista on. Johtuu ehkä siitä, että vähemmän rässiriffivetoista on tämä. Mulle vaan ei toi sahaaminen o toiminu ku tietyillä bändeillä. Levyn lopetusbiisinä tämä menee, mutta ei muuten. Lopusta tulee jostain käsittämättömästä syystä joka kerta Maiden mieleen hyvin voimallisesti. Loppu jättääkin koko biisistä hienoimman mielikuvan ja hyvä niin, sillä siten huvittaa kuunnella levy uudestaankin.
Niin. Minähän olen tunnetusti Nowenin, ja varsinkin heidän miehekkään kitaristilaulajansa ygösfäni... ja ihan rehellisyyden nimissä sanon, että 3½/5 pistettä annan tälle levylle, jättäen sen puolikkaan sitä varaa, että joskus tätä on kännissäkin hehkuteltava.
Bonusta vielä siitä, että levy on hiton järkevästi kasattu paketti, juuri sopivan mittainen. Ja jos joskus saatte aikaan sen pitkäsoiton, niin vähän parannellulla tyylitajulla sellainen reilu puolituntinen voisi olla melkoista murhaa.
Ja kun tässä nyt viimeaikoina on Lappiksen kanssa vittuiltu toisillemme tuelta (harvinaisen hyvässä hengessä tosin) ja välillä ihmetyttänyt, että miksi moderaattorit ovat edes moista touhua katselleet, niin nyt on sitten syytä antaa herralle ihan ansaittua rispektiä. Olet sä nimittäin aika äijä tän hevinpaukkeen suhteen.
Last edited by Taival on Fri Oct 07, 2005 17:03, edited 1 time in total.
Missä
Missä on Antti Kaitainen
Missä on Antti Kaitainen
-
Iron Constable
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
Miten olisi Google?El Maco wrote:Sitä vain , että kuka tuntee bändin nimeltä Cowen ?
Olen käynyt nettisivuilla, helvetin hyvää kamaa , mutta osoitteen olen hukannut, olisko kenellää?
"The nightmare corpse-city of R'lyeh was built in measureless eons behind history by the vast, loathsome shapes that seeped down from the dark stars. There lay great Cthulhu and his hordes, hidden in green slimy vaults."
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Päivitystä:
Asioita muutama yö vatvoneena tomut ovat laskeutuneet ja Grave on back in business.
Olisi pitänyt aluinperinkin miettiä jälleen hetki ennenkuin alkaa mätkimään. Tulisielu pääsi taas esiin. On se kumma, ettei millään opi tätä omaa temperamenttia.
Mutta kuitenkin. Homma jatkuu kuten ennekin.
Illusions muuten vaikuttaa olevan biisi, mikä jakaa mielipiteitä aika vahvasti. Asiaa.
Asioita muutama yö vatvoneena tomut ovat laskeutuneet ja Grave on back in business.
Olisi pitänyt aluinperinkin miettiä jälleen hetki ennenkuin alkaa mätkimään. Tulisielu pääsi taas esiin. On se kumma, ettei millään opi tätä omaa temperamenttia.
Mutta kuitenkin. Homma jatkuu kuten ennekin.
Illusions muuten vaikuttaa olevan biisi, mikä jakaa mielipiteitä aika vahvasti. Asiaa.
Last edited by Lappis on Fri Oct 07, 2005 21:15, edited 1 time in total.
"To be alive is more than just breathing"
Eli yksi, maksimissaan kaksi biisiä lisää? Olen muuten samaa mieltä. Tosin toi tyylitaju-juttukin on hivenen häilyvä; Mikä on mun mielestä hiton kova juttu ( kuten juurikin tämä levyn kasaus ) on toisen mielestä vähemmän kova juttu.Bonusta vielä siitä, että levy on hiton järkevästi kasattu paketti, juuri sopivan mittainen. Ja jos joskus saatte aikaan sen pitkäsoiton, niin vähän parannellulla tyylitajulla sellainen reilu puolituntinen voisi olla melkoista murhaa.
Musahommat ja oman materiaalin ulostuominen on aika tylyä hommaa. Tässä sitä asetetaan itsensä aika raakasti maalitauluksi kaikelle.
Ja mitä sitten? Liikauttelee paljon, mitä muut sanoo:)
Kiitos ja kumarrusa kun tässä nyt viimeaikoina on Lappiksen kanssa vittuiltu toisillemme tuelta (harvinaisen hyvässä hengessä tosin) ja välillä ihmetyttänyt, että miksi moderaattorit ovat edes moista touhua katselleet, niin nyt on sitten syytä antaa herralle ihan ansaittua rispektiä. Olet sä nimittäin aika äijä tän hevinpaukkeen suhteen.
"To be alive is more than just breathing"
-
The Trooper
- Hell Rat
- Posts: 343
- Joined: Sun Oct 24, 2004 19:44
- Location: Tampere
-
KURRE
tsorl wrote:Tuleeko Nowenilta nyt reunion-kiertue?
Siltä vaikuttaa
Mä laittelen noita levyjä liikkeelle ihan tilausten mukaan. Viisi tilausta ja levyt lähtee matkaan. En jaksa joka levyä yksitellen kiikuttaa postiin, ellen sit ole menossa postin ohi muutenkin. Tänään lähti Mm. AkiManille levy.
"To be alive is more than just breathing"
Hienoa! Nowen saakin sitten varaslähdön, sillä levy lähtee pyöritykseen ihan varmasti heti maanantaina/tiistaina levyn saatuani, eli saa luvan hyppiä aina vain paksun promopinon yli eturiviin. Näin ollen Nowen ei ole Kimi Räikkönen metallia, sillä kymmenen pudotetun sijoituksen sijaan moottoria ei vaihdeta ja sijoitus nousee kymmenellä. Katsotaanpa miten kenkä albumilla puristaa.Lappis wrote:Tänään lähti Mm. AkiManille levy.
"Let off some steam" -John Matrix
| http://www.inferno.fi" onclick="window.open(this.href);return false; | http://www.imperiumi.net" onclick="window.open(this.href);return false; |
-
Peke
- Kärpästen Herra
- Posts: 4785
- Joined: Fri Jan 16, 2004 10:41
- Location: Kotka/Karhulan Metallitehdas 48666
Nyt tulee old school kasarihevifanin näkemys asiaan.... Vocalisointia en osaa arvostella. En pidä Trash/Death- tyylisestä laulannasta. Ymmärrän silti, että faninsa silläkin saralla ja näin kuulukin olla. Let The Fucking Metal Flow!
Pathetic Existence
Kyllä lähtee vihasella temmolla liikkeelle……. sanottakoon tässä aluksi, että perheen iskäkin diggaa kuunnella vihaista pärinää ja huutaa mukana. Tämä biisi tarjoilee hyvän mahdollisuuden irtaantua arjesta huutamalla ja heilumalla mukana.
Sanoma tulee julki ihan selkeesti, kansivihko on paikallaan laulun tulkitsemiseksi. Terveisiä vaan kukkahattutädeille ja metal posereille sekä kaikkia arvosteleville isin pikku insinööreille.... Maailma on metal!
Mulle tämä on kovinta mättöa, mitä olen kuullut.... fiilikset vaihtelee epäuskoisesta ihannoivaan.
Breaking Point
Tässähän hakataan kannuja ihan vimmalla, perskeles. Toimii....
Kitarariffi ilman säestystä nostaa kyllä mun fiiliksiä. Jatkokin toimii, basso hakkaa naruna ja Vominator tykittelee sellasta komppia, että Peke alkaa diggaa oikeesti tän tyylin musasta.... pieni rytmin vaihto ja skittariffit.... uuuh viddhu toimii.
Instrumentaaliosuus tässä biisissä on hyvää. Parempi kuin edellinen biisi.
Kuitenkin vocalisoinnin viha ja tyyli tuntuu vieraalta tähän kroppaan ja mieleen.
Sanoitus ja sovitus kuitenkin kuvaa hyvin sitä pimeetä hetkee, jolloin et kuule, et näe ja ainostaa kipu ja riipivä tuska henkii, että oot yleensä elossa. Toi noin lyhyesti kaikki tuntevat sanoitukset varmaan tavallaan.
Illusions
Sitten lähdetään mulle sopivalla rytmillä ja riffillä liikkeelle. Bassokin kuuluu ja sehän sopii mulle. Basso on paras soitin!
Instrumentaali väliriffit on parasta antia rytmin vaihdoksineen. Ei kai tän tyylin musaa kuullukkaan laulaa, joten ei siitä sen enempää. Skitta ulvoo ihan saatana hienosti. Hyvä Lappis! Riffit ja kaikki.... Diggaan paljon tasta soitosta. Todella munakasta matskua.
Sanoituksessa ravistellaan meitä ulos omien mielikuvien pauloista kohtaamaan se missä me eletään ja mitä oikeestaan ollaan ”elvistelyn” ja manipuloinnin takana kasvanneena.
Where Hell Begins
Tässä myös alkuherkuttelu herättää minussa positiivista fiilistä. Vominaattrin rumpufillit pistää ihailemaan.... ja kymin pöytärummutuskisan pronssimitalisti Peke jää tässä kisassa kyllä haviölle. Skittajutut taas aiheuttaa ihailua... kyllä jo nowenin vanhan demon perusteella tiesin Lappiksen kitaramiehiksi, mutta tämä yllättää positiivisesti. Ihan saakelin upeita tuikkauksia ja sooloja ja välissä sellaset rumpufillit, että pois alta jeesustelijat! Here comes Lappis with Vominator!
Sanoituksista tulle mieleen parin päivän putken jälkeinen krapulamietiskely ja itsesyyttely vaikka mitään oikeesta pahaa ei olis tapahtunutkaan.
With Pain
Alku aiheuttaa jopa masennusfiiliksia…. ihan maailman lopun fiilikset. Eihän tän musan tarkoitus varmaankaan olekkaan piristää kuulijaa. Taas kerran kuten edellä skitta ja rumpusovitukset ja toteutus saa mut suorastaa ihailemaan tälläisen keksijää.
................................... ja ihan hiljaisuus ja laskeutuminen Sand Dunelle..... vittu siistii.... ja sieltä upeella riffilla ja ”fuck” huudolla takaisin pääaiheeseen eli turpaan vetoon.... me likes.
Tästä seuraava soolo-osuus kyllä aiheuttaa täällä ilmakitarointia, tuolien kaatuilua ”iskä lopeta”-huutoja sekä ihailua soittajia kohtaan.... bassokin rallattelee mukavasti.
Biisin sanoissa selvästi henkii lapsuuden puhtoisen elämän illuusion särkyminen arjen paskassa. Tässä se kuvaannolliseti särkyy sateessa, jota ei voi käsittää todelliseksi. Syyllisyys, heikkoudet, kylmyys kaikki nuo me kaikki kohdataan joskus elämän varrella. Joskus klaarataan hyvin joskus taas emme jaksa kun sataa paskaa niskaa. Pitää vaan pyristellä! Prkl. Tämän biisin sanoitukset koin eniten omakseni.
Mulle tää oli ihan sopivan pitkä. Ensimmäinen Trash/Death levy, jonka arvostelen näin syvällisesti. Lappis on siis edellä kävijä ja apostoli. Olis Chuck ylpee sinusta!. Genressä syvällä olevat huomioikaa tämä asia, ennen kuin kaadatte kylmää kritiikkiä mun arvostelulle.
Sanottakoon vielä, että vaimo häipyi ekan biisin aikana
Karhulan Metallitehtaassa (muusikkoja kunnioittaen)
Peke
Pathetic Existence
Kyllä lähtee vihasella temmolla liikkeelle……. sanottakoon tässä aluksi, että perheen iskäkin diggaa kuunnella vihaista pärinää ja huutaa mukana. Tämä biisi tarjoilee hyvän mahdollisuuden irtaantua arjesta huutamalla ja heilumalla mukana.
Sanoma tulee julki ihan selkeesti, kansivihko on paikallaan laulun tulkitsemiseksi. Terveisiä vaan kukkahattutädeille ja metal posereille sekä kaikkia arvosteleville isin pikku insinööreille.... Maailma on metal!
Mulle tämä on kovinta mättöa, mitä olen kuullut.... fiilikset vaihtelee epäuskoisesta ihannoivaan.
Breaking Point
Tässähän hakataan kannuja ihan vimmalla, perskeles. Toimii....
Kitarariffi ilman säestystä nostaa kyllä mun fiiliksiä. Jatkokin toimii, basso hakkaa naruna ja Vominator tykittelee sellasta komppia, että Peke alkaa diggaa oikeesti tän tyylin musasta.... pieni rytmin vaihto ja skittariffit.... uuuh viddhu toimii.
Instrumentaaliosuus tässä biisissä on hyvää. Parempi kuin edellinen biisi.
Kuitenkin vocalisoinnin viha ja tyyli tuntuu vieraalta tähän kroppaan ja mieleen.
Sanoitus ja sovitus kuitenkin kuvaa hyvin sitä pimeetä hetkee, jolloin et kuule, et näe ja ainostaa kipu ja riipivä tuska henkii, että oot yleensä elossa. Toi noin lyhyesti kaikki tuntevat sanoitukset varmaan tavallaan.
Illusions
Sitten lähdetään mulle sopivalla rytmillä ja riffillä liikkeelle. Bassokin kuuluu ja sehän sopii mulle. Basso on paras soitin!
Instrumentaali väliriffit on parasta antia rytmin vaihdoksineen. Ei kai tän tyylin musaa kuullukkaan laulaa, joten ei siitä sen enempää. Skitta ulvoo ihan saatana hienosti. Hyvä Lappis! Riffit ja kaikki.... Diggaan paljon tasta soitosta. Todella munakasta matskua.
Sanoituksessa ravistellaan meitä ulos omien mielikuvien pauloista kohtaamaan se missä me eletään ja mitä oikeestaan ollaan ”elvistelyn” ja manipuloinnin takana kasvanneena.
Where Hell Begins
Tässä myös alkuherkuttelu herättää minussa positiivista fiilistä. Vominaattrin rumpufillit pistää ihailemaan.... ja kymin pöytärummutuskisan pronssimitalisti Peke jää tässä kisassa kyllä haviölle. Skittajutut taas aiheuttaa ihailua... kyllä jo nowenin vanhan demon perusteella tiesin Lappiksen kitaramiehiksi, mutta tämä yllättää positiivisesti. Ihan saakelin upeita tuikkauksia ja sooloja ja välissä sellaset rumpufillit, että pois alta jeesustelijat! Here comes Lappis with Vominator!
Sanoituksista tulle mieleen parin päivän putken jälkeinen krapulamietiskely ja itsesyyttely vaikka mitään oikeesta pahaa ei olis tapahtunutkaan.
With Pain
Alku aiheuttaa jopa masennusfiiliksia…. ihan maailman lopun fiilikset. Eihän tän musan tarkoitus varmaankaan olekkaan piristää kuulijaa. Taas kerran kuten edellä skitta ja rumpusovitukset ja toteutus saa mut suorastaa ihailemaan tälläisen keksijää.
................................... ja ihan hiljaisuus ja laskeutuminen Sand Dunelle..... vittu siistii.... ja sieltä upeella riffilla ja ”fuck” huudolla
takaisin pääaiheeseen eli turpaan vetoon.... me likes.Tästä seuraava soolo-osuus kyllä aiheuttaa täällä ilmakitarointia, tuolien kaatuilua ”iskä lopeta”-huutoja sekä ihailua soittajia kohtaan.... bassokin rallattelee mukavasti.
Biisin sanoissa selvästi henkii lapsuuden puhtoisen elämän illuusion särkyminen arjen paskassa. Tässä se kuvaannolliseti särkyy sateessa, jota ei voi käsittää todelliseksi. Syyllisyys, heikkoudet, kylmyys kaikki nuo me kaikki kohdataan joskus elämän varrella. Joskus klaarataan hyvin joskus taas emme jaksa kun sataa paskaa niskaa. Pitää vaan pyristellä! Prkl. Tämän biisin sanoitukset koin eniten omakseni.
Mulle tää oli ihan sopivan pitkä. Ensimmäinen Trash/Death levy, jonka arvostelen näin syvällisesti. Lappis on siis edellä kävijä ja apostoli. Olis Chuck ylpee sinusta!. Genressä syvällä olevat huomioikaa tämä asia, ennen kuin kaadatte kylmää kritiikkiä mun arvostelulle.
Sanottakoon vielä, että vaimo häipyi ekan biisin aikana
Karhulan Metallitehtaassa (muusikkoja kunnioittaen)
Peke
Into Iron Maiden Since 1983
Peke wrote: Sanottakoon vielä, että vaimo häipyi ekan biisin aikana
Peke
Paras arvostelu, mitä voin bändini kanssa koskaan saada. Kuten olen sanonut ennen levyn ulostuloa: " Rumaa musiikkia rumille miehille! ".
Ei tätä naisille ole suunnattu. Mitenkään naisia dissaamatta, mutta tämä tyyllaji on miesten heiniä
"To be alive is more than just breathing"