King Diamond

Keskustelua korkeakulttuureista, taiteesta ja lähinnä brutaalista jazz-musiikista.

Moderator: The Killer Krew

Black_Adder
Roudari
Roudari
Posts: 416
Joined: Thu Apr 21, 2005 17:33
Location: Itä-Ruotsin pääkaupunki

Post by Black_Adder »

^Eihän Fatal Portrait mikään turha levy ole todellakaan, mutta kuten Hammerkin jo tuossa mainitsi niin tuo "vajaa" tarina verottaa kyllä FP:n "sijoitusta omassa KD rankingissani". Ja levyllä on selkeästi yhtymäkohtia Mercyful Fateen, jotka alkoivat "hioutua" pois vasta Abbylla.

Tuossa ylempänä Hammer tilitti tuntojaan Abby 2:sesta, ja täytyy sanoa että jonkinlainen mielenkiinto levyä kohtaan heräsi uudestaan eloon. Voipi olla että tuo puuttuva lammas täytynee hommata kokoelmiin jossain vaiheessa. Ainakin Hammerin kommenteista päätellen kakkonen on haastava levy ja Musta Kyyhän pitää haasteista, esim. Voodoo ja HOG ovat ilmeisesti samankaltaisia tapauksia, vai kuinka? Ilmeisesti nämä kaikki uudemmat Kingit ovat hieman kimurantimpia kuin aikaisemmat, poislukien tietysti Puppet Master. Pitää tarkkailla hieman tuota Abby 2:sta... josko sittenkin...

Lucy Forever :finger:
"Vapaa-aika kuluu korttia pelatessa ja kaljaa juodessa"
-Seppo Räty, Barcelona 1992
Jawbreaker
Bändäri
Bändäri
Posts: 240
Joined: Thu Jun 02, 2005 16:50
Location: Helsinki

Post by Jawbreaker »

Onhan se Kingi varsin kova jätkä.

Omistan lätyt nimeltä Fatal Portait, Abigail, The EYe,
Mercufyl Fate: Don,t breakh the oath
.

Näiden perusteella varsin tiukkaa kamaa.
Peace Sells... But Whos buying?
Niinpä.
Hammer
Wanha Merimies
Wanha Merimies
Posts: 4137
Joined: Wed Jan 07, 2004 19:02
Location: Jyväskylä

Post by Hammer »

Black_Adder wrote:Tuossa ylempänä Hammer tilitti tuntojaan Abby 2:sesta, ja täytyy sanoa että jonkinlainen mielenkiinto levyä kohtaan heräsi uudestaan eloon. Voipi olla että tuo puuttuva lammas täytynee hommata kokoelmiin jossain vaiheessa. Ainakin Hammerin kommenteista päätellen kakkonen on haastava levy ja Musta Kyyhän pitää haasteista, esim. Voodoo ja HOG ovat ilmeisesti samankaltaisia tapauksia, vai kuinka? Ilmeisesti nämä kaikki uudemmat Kingit ovat hieman kimurantimpia kuin aikaisemmat, poislukien tietysti Puppet Master. Pitää tarkkailla hieman tuota Abby 2:sta... josko sittenkin...
Ehdottomasti ostamisen arvoinen albumi tuo Abigail II, vaikka onkin saanut kritiikkiä niskaansa. Yhtymäkohtia Voodoo ja House Of God levyihin löytyy, mutta silti Abby-2 eroaa edellä mainituista yllättävän paljon. HOG:n ollessa Kingin melodisin levykokonaisuus ja Voodoon ehkä se musiikillisesti rankin, sijoittuu Abigailin kakkososa johonkin välimaastoon. Kaikissa kolmessa on muutamia lyhyitä "täyteraitoja", jotka ovat tärkeitä ainoastaan tarinan kannalta. Osittain nuo raidat tekevät kokonaisuudesta alkuun hieman haastavamman kuunneltavan. Enemmän Abigail II on kallellaan Voodoo-albumiin, joka ainakin itselleni oli varsin vaikeasti avautuva. Näistä uudemmista levyistä tekee Diamondin kohdalla haastavamman se tosi seikka, että mennään ehkä liikaakin tarinan ehdoilla. Hittihakuisille en Voodoo-House Of God-Abigail II akselia suosittele ihan alkuun, koska niitä "helppoja paloja" löytyy varsin vähän. Toki HOG saattaa melodisuutensa ansiosta aueta ensimmäiselläkin kuuntelulla. Puppet Masterillakin tarina on toki äärimmäisen merkittävässä roolissa, mutta biisit toimivat myös yksilöinä mahtavasti. Eli Kingi onnistui uusimmallaan tekemään sekä maagisen käsikirjoituksen, sekä riittävän määrän erinomaisia biisejä.

Kun tarkastelee Abigail II:sta tarkemmin, huomaa että se sisältää hieman eri tyylistä materiaalia, mutta biiseissä on tietty tunnelma, joka ikäänkuin sitoo ne toisiinsa. Eri tyylisellä materiaalilla tarkoitan tässä tapauksessa sitä, että on joitain todella nopeasti eteneviä biisejä, mutta myös yltiöhitaasti matelevia tarinaa johdattelevia kappaleita. Joissain biiseissä tulee allekirjoittaneelle tunne, että punainen lanka hieman katoaa ja lähdetään "sivuraiteille". Vokaaliskaala on laaja: falsettoa kuullaan paljon, mutta matalaa rekisteriäkin väläytellään riittävästi oikeissa paikoissa. Teatraalisuus on Abigail II:lla huipussaan. Kauhuleffa-friikeille luulisi siis uppoavan enemmän kuin hyvin kaikki ne kiljaisut, vauvan-itkut ja muut kauhuelementit. Kun yksityiskohtaisemmin tarkastelee, niin niitä löytää levyltä varsin paljon. More Than Pain on esimerkki raidasta joka on silkkaa teatteria alusta loppuun, kunnon horror-meininkiä. Mommy taasen on todellinen outolintu, joka tuo mieleen välähdyksiä Kingin Graveyard-levyltä ja Mercyful Faten Into The Unknownilta. Omissa kirjoissani levyn parhaimmistoon kuuluvat ehdottomasti The Wheelchair (se kitarointi, aah! :wink:), Miriam ja Spirits. Mansion In Sorrow:n kitarointi täytyy nostaa myös esiin ja sen "lastenlaulu-tyylinen" kertsi jota tulee hoilattua usein muutaman bissen jälkeen.
"Mansion In Sorrow, mansion in the dark
maybe tomorrow the devil's mark"


Kansivihkon eteen on nähty paljon vaivaa, sillä sieltä löytyy mm. tarinaan liittyvien henkilöiden sukupuut ja historiat, tyylikkäällä pohjalla olevien lyriikoiden lisäksi. Kansitaidekin on mielestäni todella upea, joten koko ulkoasu on kunnossa. Kun olen tätä levyä pyörittänyt viimeaikoina aika paljon, on se koko ajan alkanut kuulostamaan paremmalta. Haasteita siis luvassa niitä kaipaaville, itse alan pääsemään vihdoin sinuiksi tämän kanssa.
np: King Diamond -Broken Glass (elämää suuremmat melodiaosuudet) :finger:
journeyman
Hell Rat
Hell Rat
Posts: 387
Joined: Sat Feb 28, 2004 19:18
Location: Joensuu

Post by journeyman »

Muutama sananen Graveyardista ja House of Godista

Graveyard:
Tarina on tosiaan hulluin ja ehkä raa`in kinkun tarinoista jota tosiaan tehostaa Diamondin hullut naurut ja laulu(paitsi falsetti on vähän hiekossa kunnossa).Jotenkin levy ei oikein avautunut kunnolla,heikoin kinkun levyistä conspiracyn ohella.Ei tämä tosiaankaan silti mikään huono levy ole vaan on paljon selviä täytebiisejä ja keskinkertaisuuksia,joiden joukossa on muutamia todellisia helmiä kuten Black hill sanitarium,Waiting ja I am.Arvosanaksi antaisin noin 8-

House of God:
Tämä iski heti ensi kuuntelun jälkeen.Kokonaisuus pelaa ja tarina on mitä hienoin,kuten levyn kansikin.Levyssä iski juuri tämä melodisuus ja taitavat kappalerakenteet.Ja levyllä on minusta aika synkkä meininki biiseissä melodisuudesta huolimatta.Diamondin falsettikin taas pelaa joka tuntui olevan vähän heikossa kunnossa Graveyardilla.Kitarointi on pelkkää nannaa korvilla ja kumpikin kitaristi heittää mahtavia sooloja biiseissä.Arvosanana 9
Tulipa tilattua saman tien swampista house of godin t-paitakin,pitäähän tosissaan omistaa vähintää yksi suosikki bändinsä paitakin :wink:
"Murder", he screamed "Oh why?"
but that's a lie
You killed me first, so now die
Hammer
Wanha Merimies
Wanha Merimies
Posts: 4137
Joined: Wed Jan 07, 2004 19:02
Location: Jyväskylä

Post by Hammer »

journeyman wrote:Graveyard:
Tarina on tosiaan hulluin ja ehkä raa`in kinkun tarinoista jota tosiaan tehostaa Diamondin hullut naurut ja laulu(paitsi falsetti on vähän hiekossa kunnossa).Jotenkin levy ei oikein avautunut kunnolla,heikoin kinkun levyistä conspiracyn ohella.Ei tämä tosiaankaan silti mikään huono levy ole vaan on paljon selviä täytebiisejä ja keskinkertaisuuksia,joiden joukossa on muutamia todellisia helmiä kuten Black hill sanitarium,Waiting ja I am.Arvosanaksi antaisin noin 8-
Tiedä sitten tuosta falsetin kunnosta, koska sitä käytetään yllättävän säästeliäästi Graveyardilla. Ainakin paikoitellen Kingi vetää erittäin tyylikkäästi korkealta. Tämä Graveyard on ehkäpä eniten mielipiteitä jakava bändin tuotoksista. Osalle ei vain putoa täysillä se levyn "hulluus", kaikki ne naurut, hiemat erikoiset biisit yms. Kingi on Gravylla kuin mahtava näyttelijä, joka eläytyy rooliinsa 110%:a ja tarinakin on niin karmivan hieno, ettei tästä vain saa tarpeekseen. Mielestäni Puppet Masterin tarina on vielä Graveyardiakin rankempi. Silti ehdottomasti yksi hulluimmista stooreista on myös tuo "haustausmaa".
journeyman wrote:Tulipa tilattua saman tien swampista house of godin t-paitakin,pitäähän tosissaan omistaa vähintää yksi suosikki bändinsä paitakin :wink:
Asennetta! :finger: Itselläni on edelleen vasta The Graveyardin kiertuepaita, pitäisi varmaankin joskus ostaa toinenkin KD/MF-paita. Viimeistään sitten kun Kingi tulee bändinsä kanssa seuraavan kerran Suomeen. Toivottavasti en ole armeijan vihreissä silloin.
Gravehill
Roudari
Roudari
Posts: 489
Joined: Sun Apr 25, 2004 17:19
Location: Tampere
Contact:

Post by Gravehill »

Kohtalaisen pätevä King Diamond haastattelu.
The Stench of the Burning Death..
http://www.last.fm/user/Gravehill" onclick="window.open(this.href);return false;
Akiman
Sateentekijä
Sateentekijä
Posts: 2243
Joined: Wed Apr 07, 2004 8:04
Location: 00100
Contact:

Post by Akiman »

Gravehill wrote:Kohtalaisen pätevä King Diamond haastattelu.
En ehtinyt kuin vilkaisemaan vasta, mutta pakko kyllä sanoa, että johan on miehen vastauksilla kokoa. Hah, katsokaa nyt vaikka tuota ensimmäistä vastausta live-albumia koskien. Se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Mitäköhän käy jos joskus saan herran haastatteluuni? Sitten vastaukset ja varsinkin koko haastattelu varmasti jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.

Hankinpa tässä menneenä viikonloppuna viimein House of Godin ja Voodon ihan aitoina levyinä, kun on tullut noita kulutettua kasettikopioina ties miten kauan huonolla omallatunnolla. Ajatuksena oli myös kohentaa hieman ajatuksia noista levyistä, sillä minusta on tuntunut jo pitkään (varsinkin Hammerin tekstejä lukiessani), että ajatukseni varsinkin näitä kahta albumia kohtaan ovat turhan ummehtuneet ja urautuneet. Annoinhan toki albumeille 3½/5 taannoisissa levyarvioissani ja nuo pisteet ovat ehkäpä hyvin rinnastettavissa omiin tämänhetkisiin suosikkiusjärjestyksiini, mutta katsotaanpa miten CD:itten kulutus tulee nyt vaikuttamaan. Josko olisi kirjoitettava vaikka pari 90-luvun KD-arviota uudelleen. Mielipiteet The Graveyardista ja Abigail II:sta sen sijaan tuskin tulevat muuttumaan, mutta Spider's Lullabyen suhteen taas epäilen olleeni liiankin tyly tuon ruodinnan ohessa. No, katsellaanpa taas kerran.
| http://www.inferno.fi" onclick="window.open(this.href);return false; | http://www.imperiumi.net" onclick="window.open(this.href);return false; |
Gravehill
Roudari
Roudari
Posts: 489
Joined: Sun Apr 25, 2004 17:19
Location: Tampere
Contact:

Post by Gravehill »

Akiman wrote:
Gravehill wrote:Kohtalaisen pätevä King Diamond haastattelu.
En ehtinyt kuin vilkaisemaan vasta, mutta pakko kyllä sanoa, että johan on miehen vastauksilla kokoa. Hah, katsokaa nyt vaikka tuota ensimmäistä vastausta live-albumia koskien. Se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Mitäköhän käy jos joskus saan herran haastatteluuni? Sitten vastaukset ja varsinkin koko haastattelu varmasti jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.
Samaa naureskelin itsekkin, mutta täytyypi kehaista miestä joka jaksaa useiden haastattelujen jälkeen vastata tuollaisella
intensiivisyydellä ja syväluodata tekemänsä ratkaisut yms. Lukemista olisi tosin helpottanut pieni tekstin jaottelu, mutta hyvä näinkin.
The Stench of the Burning Death..
http://www.last.fm/user/Gravehill" onclick="window.open(this.href);return false;
Hammer
Wanha Merimies
Wanha Merimies
Posts: 4137
Joined: Wed Jan 07, 2004 19:02
Location: Jyväskylä

Post by Hammer »

Akiman wrote:Mitäköhän käy jos joskus saan herran haastatteluuni? Sitten vastaukset ja varsinkin koko haastattelu varmasti jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.
Mielenkiinnolla odottelen Sonos Metallicos-palstalle tuota mammuttimaista haastattelua, jonka lukemiseen täytyisi varata tuntikaupalla aikaa. Kyllä Kingillä juttua näyttää riittävän. Nimittäin yleensä herran haastatteluja lukiessa, haastattelijalta loppuu aika ennen kuin hän on kerennyt esittämään kaikki suunnittelemansa kysymykset. Eipähän ainakaan tule mitään puolittaisia vastauksia, vaan kaikki tärkeät yksityiskohdat nostetaan esiin. :wink:

Haastattelu oli kyllä varsin loistava, kiitokset Gravehillille linkistä. Todennäköisesti siis seuraavallakin albumilla kuullaan myös Livia Zitan vokaaleita, sen verran vahvasti Kingi tätä unkarilaista laulajatarta kehui. Tosin KD haluaa aina yllättää ja tehdä jotain hieman erilaista, eli en menisi varmaksi sanomaan laulaako Livia tulevalla studiolätyllä vai ei. Mercyful Faten live-materiaalia sisältävä DVD tullaan siis julkaisemaan, eli nyt alkoi sitten sen odotus.
Akiman wrote:Hankinpa tässä menneenä viikonloppuna viimein House of Godin ja Voodon ihan aitoina levyinä, kun on tullut noita kulutettua kasettikopioina ties miten kauan huonolla omallatunnolla. Ajatuksena oli myös kohentaa hieman ajatuksia noista levyistä, sillä minusta on tuntunut jo pitkään (varsinkin Hammerin tekstejä lukiessani), että ajatukseni varsinkin näitä kahta albumia kohtaan ovat turhan ummehtuneet ja urautuneet. Annoinhan toki albumeille 3½/5 taannoisissa levyarvioissani ja nuo pisteet ovat ehkäpä hyvin rinnastettavissa omiin tämänhetkisiin suosikkiusjärjestyksiini, mutta katsotaanpa miten CD:itten kulutus tulee nyt vaikuttamaan. Josko olisi kirjoitettava vaikka pari 90-luvun KD-arviota uudelleen. Mielipiteet The Graveyardista ja Abigail II:sta sen sijaan tuskin tulevat muuttumaan, mutta Spider's Lullabyen suhteen taas epäilen olleeni liiankin tyly tuon ruodinnan ohessa. No, katsellaanpa taas kerran.
House Of God ja Voodoo ovat siitä mielenkiintoisia levyjä, että ne tuntuvat aukeavan mitä enemmän niitä kuuntelee. Kannatti hankkia nuo myös CD-versioina, koska kansivihkon ja lyriikoiden kanssa niistä saa vielä enemmän irti. Mikäli inspiraatio iskee, niin ehdottomasti kirjoitat päivitetyt arviot kyseisistä albumeista. En muista tarkkaan mitä kirjoitit Spidersista arvostelussasi, mutta Kingin vokaalisuoritus on niin häikäisevä ja bändin yhteensoitto tuolla lätyllä niin tiukkaa, että eihän siitä voi olla pitämättä, eihän?

The Graveyard vaikuttaa olevan sinunkin mielestäsi (kuten useiden muidenkin arvostelijoiden papereissa) Kingin heikointa antia. Itse olen yhä sitä mieltä, että Graveyard taistelee lähes tasapäisesti parhaiden KD-albumien kanssa (tai ainakin niiden vanavedessä). Onhan se omituinen albumi, mutta kiehtovalla tavalla. Itselleni sen sijaan ei jostain syystä putoa vieläkään Conspiracy täysillä, vaikka legenda-albumin asemassa monien mielestäni onkin.
Black_Adder
Roudari
Roudari
Posts: 416
Joined: Thu Apr 21, 2005 17:33
Location: Itä-Ruotsin pääkaupunki

Post by Black_Adder »

Hammer wrote: The Graveyard vaikuttaa olevan sinunkin mielestäsi (kuten useiden muidenkin arvostelijoiden papereissa) Kingin heikointa antia. Itse olen yhä sitä mieltä, että Graveyard taistelee lähes tasapäisesti parhaiden KD-albumien kanssa (tai ainakin niiden vanavedessä). Onhan se omituinen albumi, mutta kiehtovalla tavalla. Itselleni sen sijaan ei jostain syystä putoa vieläkään Conspiracy täysillä, vaikka legenda-albumin asemassa monien mielestäni onkin.
Vaikuttaa siltä että Vasara ja Kusta Myy ovat niitä harvoja jotka vannovat Graveyardin nimeen, mutta eipä sen niin väliä, me voidaan sitten vaikka perustaa aiheesta salaseura :)

Tuo haastattelu oli perus Kingi kauraa, pitktine ja perusteellisine vastauksineen. Haastattelun perusteella tänä/ensi vuonna olisi meille Kingi diggareille luvassa makeaa mahan täydeltä, uusi KD albumi, MF DVD, sekä mahdollisesti myös KD DVD. Voi kun ei malttaisi odottaa...

Mielenkiintoinen oli myös tuo sepustus stoorien (lue: Them -saaga) vääntämisestä leffoiksi ja kirjoiksi, saas nähä mitä tuo Kingi saa vielä oikein aikaan.
"Vapaa-aika kuluu korttia pelatessa ja kaljaa juodessa"
-Seppo Räty, Barcelona 1992
Ipe
Wanha Merimies
Wanha Merimies
Posts: 4374
Joined: Wed Jan 07, 2004 10:28

Post by Ipe »

Voihan sitä omankin mielipiteen heittää Abigail levystä, kun sitä kerran on tullut vähän perhehdyttyäkin siihen.

Niin Kinkunhan levyt perustuvat tarinoihin, Abigailin tarina on kyllä todella mielekiintoinen, sanoihin olen kiinnittänyt huomiota suht paljon, mutta avaamattomia kohtiakin löytyy. Loistava tarina mitä nyt olen suurilta osin ymmärtänyt, ehkä?

Soitanto levyllä on kyllä todella mukavaa kuuneltavaa korvilleni. Loistavaa oldshool-hevyä! Andyn riffit ja soolot ovat kyllä todellista aatelia! Nyt ymmärrän sen miksi Vasara pitää Andyä lempikitaristinaan.

Ja itse King Diamond. Vasartalta tuli muutama varoitus ennen ensimmäistä kosketusta levyyn "Kuuntele aluksi Andyn loistavaa kitarointia, anna levyn aueta ajallaan ja älä ylläty Kingin erikoisesta tulkintatyylistä" jotain tämän tapaista. Levyn sain lopulta pistettyä koneeseen, ihastuin heti Kinkun vokaaleihin. Pidin ennen Halfordia monipuolisimpana laulajana, mutta Kinkku pistää Halfordinkin polvilleen! Jumakauta varsinkin falsettiosuudet ovat nannaan minulle!

Biisit ovat kaikki loistavia. Levy kuulostaa paremmalta jokaisen kuuntelukerran jälkeen. Tarina, soitanta, Kingi tekevät albumista kyllä yhden parhaimman teemalevyn mitä olen kuullut ikinä, voisin sanoa top-3 kamaa! Parhaimpia biisejä on levy täynnä, mutta nämä varsinkin ovat räjäyttäneet tajuntani. Arrival, A Mansion In Darkness, Black Horsemen.
Hammer
Wanha Merimies
Wanha Merimies
Posts: 4137
Joined: Wed Jan 07, 2004 19:02
Location: Jyväskylä

Post by Hammer »

Ipe wrote:Pidin ennen Halfordia monipuolisimpana laulajana, mutta Kinkku pistää Halfordinkin polvilleen!

Biisit ovat kaikki loistavia. Levy kuulostaa paremmalta jokaisen kuuntelukerran jälkeen. Tarina, soitanta, Kingi tekevät albumista kyllä yhden parhaimman teemalevyn mitä olen kuullut ikinä, voisin sanoa top-3 kamaa! Parhaimpia biisejä on levy täynnä, mutta nämä varsinkin ovat räjäyttäneet tajuntani. Arrival, A Mansion In Darkness, Black Horsemen.
Tuo teksti tuli melkein kuin suoraan meikäpojan suusta! Tosin levy ei omalla kohdallani enää juuri pysty kuulostamaan paremmalta, koska se kuulostaa jo nyt täydelliseltä. Osasin odottaa, että King Diamond tulee putoamaan myös "Mr.Anthraxille". Siltikin yllätyin aikalailla noin suurista kehuista heti alkuvaiheessa. Andy on todellakin kuningaskitaristi, eihän ihan lahjattomat kaverit pääse soittamaan esim. Deathin levylle.
Kusta Myy wrote:Vaikuttaa siltä että Vasara ja Kusta Myy ovat niitä harvoja jotka vannovat Graveyardin nimeen, mutta eipä sen niin väliä, me voidaan sitten vaikka perustaa aiheesta salaseura
Salaseura, jossa jauhettaisiin vain ja ainoastaan The Graveyard-albumista! Saattaisi pidemmän päälle alkaa hivenen puuduttamaan, vaikka mielenkiintoinen levy onkin kyseessä. Kuinkahan syvällistä pohdintaa ko. albumista saisi aikaiseksi? :lol:
IndianaJones
Taka-ampuja
Taka-ampuja
Posts: 1167
Joined: Tue Sep 21, 2004 19:02
Location: Espoo

Post by IndianaJones »

Mjaaaaaah, voisinpas tässä sitten minäkin pistää kinkusta vähäsen mietteitä yhden levyn, eli "them"in pohjalta.
Suhtkoht monimutkaista kitarointia ja biisienrakenteita, joka alkuun hämäsi itseäni malko paljon, sillä tämmöistä uberprogehämykamaa on tullut vähemmän luukutettua. Ei ole aivan sitä perus intro-verse-chorus-verse-chorus-solo-chorus-end kaavaa näissä kappaleissa. Mielenkiintoista on myöskin äänimaailma joka on, kuten usein näissä kasarihevibändeissä tuppaa olemaan, yllättävän siistin kuuloinen ja kaikki soittimet erottuvat melko hyvin. Tämä syö jonkin verran kaiuttimien kautta kuuntelemisen nautintoa, kun volyymit tuntuvat olevan melko maassa, mutta kuulokkeilla tuppaa kuulostamaan harvinaisen selvältä äänimaalima.

Laulu on, kuten kaikille jo varmaan on selvinnyt, monipuolista ja mielipuolista. Perskele että kuulostaa jännältä jotkut kohdat missä on monta King Diamondia päällekkäin äänitettynä. Hyytävin pätkä koko levyllä on intro/outro, muuten musiikki oli yllättävän perinteikästä heviä hieman kieroutuneilla riffeillä toki.
Kitaristit hoitavat soolot hienosti ja yhteispelikin vaikuttaa toimivan. Sooloissakin on insane melodiaa, joten kaikki tuntuu olevan kohdallaan.
Itse biisimateriaali on sitten taas muutamaa aivan helmeä lukuunnottamatta jäänyt hieman vieraaksi, vaikka onkin jo jonkun aikaa tullut kuunneltua. Kaipa se sitten johtuu biisien monimutkaisuudesta, ja tokihan niitä hyviä ralleja mukaan mahtuu paljonkin, mutta jotkut biisit eivät jostain syystä aivan nappaa, kuten mother's getting weaker ja the spell is broken.
Sitten on niitä kuningas biisejä kuten Invisible Guest, joka on mielestäni paras raita hela hoidossa, Tea, Accusation Chair ja Twilight Symphony.
Hyvää musaakkia tämä toki on, yksi timantti tuli löydettyä ja tulevaisuudessa ostan varmasti lisää, mutta jostain syystä jäi vähän kaivelemaan nuo pari biisiä, jotka ovat ihan ok, mutta joista puuttuu jotain. No eiköhän se ole vain kuuntelemisen puutetta, perskeles :wink:

Abigail sitten seuraava siirto hyllyyn, vai?
Hmmm.... tää taitaa olla nyt sit mun pualest täss...
Hammer
Wanha Merimies
Wanha Merimies
Posts: 4137
Joined: Wed Jan 07, 2004 19:02
Location: Jyväskylä

Post by Hammer »

^Tarkoitat tuolla "the spell is brokenilla" varmaankin A Broken Spelliä? "Them" on omalla tavallaan hieman monimutkaisempi KD-albumi, riffejä löytyy kyllä joka lähtöön. Yksittäisinä biiseinä "Them":ä tarkkailtaessa huomaa, että se jää kauas edeltäjänsä Abigailin varjoon. Muutamia hankalasti aukeavia raitoja löytyy seasta. Esimerkiksi mainitsemasi Mother's Getting Weaker & A Broken Spell sekä noiden lisäksi vielä Bye, Bye Missy olivat aika keskinkertaisia tapauksia pitkään, kunnes tajusin niiden vahvuudet. Pitkälti mahtavan tarinan kautta tuli aiemmin perehdyttyä levyyn suurella mielenkiinnolla ja ne heikommatkin kappaleet rupesivat kuulostamaan kiehtovilta. Eli tarinansa puolesta "Them" voittaa jopa niukasti legendaarisen Abigailin, mutta musiikilliselta anniltaan jää tässä vertailussa auttamatta kakkoseksi. Niitä all-time-favourite raitoja "Themiltä" ovat omalla kohdallani Welcome Home, Twilight Symphony ja The Invisible Guests. Jos "Themin" suhteen jäi jotain jossiteltavaa, niin Abigailin kanssa tuskin tulee niin käymään. Abigail todellakin seuraavana hyllyyn, jonka jälkeen oletkin jo auttamattomasti koukussa Kuningas Timantin musiikkiin. :wink:
The Hellion
Berserkki
Berserkki
Posts: 823
Joined: Fri Jun 04, 2004 12:24
Location: Ilmajoki

Post by The Hellion »

Hemmetti sentään kun on tullut luettua näitä hehkutuksia jo vaikka kuinka kauan mutta kun ei vain ole ollut ylimääräistä rahaa levyjen ostoon. The Best Of - kokoelma löytyy ja iskee kyllä erittäin lujasti. Esim. Arrival, A Mansion In Darkness, At The Graves, Halloween, No Presents For Christmas jne. On tuo Abigail levy kyllä kaupassa poltellut muutaman kerran näppejä mutta aina sellaiseen aikaan kun ei ole ollut senttiäkääm lompakossa. Pitää melkein perustaa King rahasto ja säästää niin kauan että löytyy rahat edes yhteen levyyn.
Black_Adder
Roudari
Roudari
Posts: 416
Joined: Thu Apr 21, 2005 17:33
Location: Itä-Ruotsin pääkaupunki

Post by Black_Adder »

Muutama sananen Abigail II -levystä:

Levy on nyt pyörähtänyt muutaman kerran läpi soittimessa ja tuntemukset ovat melko ahdistavat. Ensimmäinen huomio levystä on yllätys yllätys, sen vahva tunnelma, tämä on kuten jo mainitsin todella ahdistava. Tarina aukesi pikku hiljaa, mutta muutama seikka jäi hieman epäselväksi, joka tapauksessa Abby sai kostonsa :wink:. Musiikillisesti levyn avautumiseen menee varmasti vielä tovi, mutta muutama biisi on jo jäänyt mieleen, hyvässä ja pahassa. The Wheelchair hyvässä ja Mansion In Sorrow pahassa. Kun tuota Mansion In Sorrowia kuuntelin niin teki mieli koko ajan skipata seuraavaan biisiin, Deadly Lullabyesilla tämä toimi paljon paremmin. Vielä on kuitenkin liian aikasta lähteä antamaan mitään arvosanaa Abbylle, joten lisää tästä sitten kun levy on pyörinyt läpi useammin.
"Vapaa-aika kuluu korttia pelatessa ja kaljaa juodessa"
-Seppo Räty, Barcelona 1992
Hammer
Wanha Merimies
Wanha Merimies
Posts: 4137
Joined: Wed Jan 07, 2004 19:02
Location: Jyväskylä

Post by Hammer »

^Aika samanlaisia tuntemuksia oli itsellänikin aluksi tuon Abigail II:sen suhteen. Viime jouluna sain tuon puuttuvan lampaan kokoelmaan. Pari-kolme kertaa kuuntelin läpi, mutta jotenkin jäi huono maku. Muutamia kuukausia olin kuuntelematta levyä, kun ei ollut minkäänlaista mielenkiintoa alkaa perehtymään tarkemmin. Tuo Mansion In Sorrow ei todellakaan toimi läheskään niin hyvin kuin Deadly Lullabyesilla, mutta olen oppinut pitämään siitä jossain määrin jo studiolevylläkin. Onhan se osittain aika ärsyttävä renkutus, vaikka loistaviakin elementtejä sisältää (lähinnä kitarointi, tosin kertsikin menee huumorimielessä). Voisin sanoa levyn avautuneen minulle vasta tämän kesän aikana, joten älä Musta Kyy anna periksi Abby 2:sen suhteen. The Wheelchair on noussut viimeaikoina omien Kinkku-suosikkieni joukkoon.
Wasted
Berserkki
Berserkki
Posts: 866
Joined: Sun Feb 01, 2004 14:02
Location: Espoo

Post by Wasted »

Minulla oli pari kuukautta sitten kaverilta lainassa Abigail levy. Täytyy sanoa, että todella hyvin upposi. Biisit ovat jääneet päähäni soimaan vieläkin silloin tällöin. Biisimateriaali oli kokonaisuudessaan erittäin vahvaa ja tarina tehosi minuun täysillä. Nämä yhtenäisen tarinan sisältävät levyt ovat aina kivoja. King Diamond on myös uskomattoman monipuolinen vokalisti. Kaikki biisit olivat siis vähintäänkin hyviä, mutta yksi nousi ylitse muiden ja se oli Black Horsemen.

Themin olen myös kuullut kerran, mutta vain englannin oppitunnin taustamusiikkina, joten siitä on paha sanoa muuta kuin, että varsin hyvältä kuulosti. Varmasti joskus tulevaisuudessa tutustun King Diamondin musiikkiin paremmin. Paha vain sanoa milloin, koska minulla on menossa ja tulossa myös aikamoinen liuta muita tutustumisprojekteja. Hyvää musiikkia on aivan liikaa.
Rock 'N' Roll Children, alone again
Rock 'N' Roll Children, without a friend
But they got Rock 'N' Roll.
Hammer
Wanha Merimies
Wanha Merimies
Posts: 4137
Joined: Wed Jan 07, 2004 19:02
Location: Jyväskylä

Post by Hammer »

Viime yönä laitoin kuulokkeet korville ja aloin kuuntelemaan The Eye levyä pimeässä huoneessa (kauhuleffan katsomisen jälkeen). Pitkään aikaan en ole kyseistä albumia kuunnellut ja se pääsi yllättämään totaalisesti. Klassikkoainesta ehdottomasti, vaikken tuota lättyä ole aiemmin parhaalla mahdollisella tavalla ymmärtänytkään. Ehkä henkisellä puolella on vaikuttanut se seikka, että levyllä on konerummut ja en ole osannut nauttia siitä sen ansaitsemalla tavalla. Joka tapauksessa uskomattoman tunnelman The Eye sisältää ja toimii parhaiten nimenomaan juuri kokonaisuutena, eikä niinkään yksittäisinä biiseinä. Eye Of The Witch, Behind These Walls ja Burn ovat kuitenkin sellasia raitoja, jotka toimivat erinomaisesti myös levyltä irrallisina. Oikeastaan tuo nimikkoraita Eye Of The Witch on aina ollut yksi kovimmista Kinkun-biiseistä minulle. The Trial (Chambre Ardente) on rankkaa ja teatraalista meininkiä ja on alkanut viimeaikoina nousemaan myös lähelle levyn parhaimmistoa. Täytyy myös mainita, että aiemmin levyllä tökkinyt The Meetings toimii jo hienosti osana tarinaa. Eli kaikin puolin tasokas levy, ilman heikkoja lenkkejä.
Soul_Intruder
Roudari
Roudari
Posts: 439
Joined: Sun Apr 10, 2005 17:31
Location: HOLLOLA

Post by Soul_Intruder »

King Diamond...Joo oon kuullut Kingiltä muutaman biisin ja hyvältähän se vaikutti :) Tiedä sitten mikä noista Kingin levyistä on paras , mutta aattelin joko Abigailiin tai The Puppet Masteriin tutustua.
Late
Hell Rat
Hell Rat
Posts: 383
Joined: Thu Jan 15, 2004 21:46

Post by Late »

Hammer wrote:Viime yönä laitoin kuulokkeet korville ja aloin kuuntelemaan The Eye levyä pimeässä huoneessa (kauhuleffan katsomisen jälkeen). Pitkään aikaan en ole kyseistä albumia kuunnellut ja se pääsi yllättämään totaalisesti. Klassikkoainesta ehdottomasti, vaikken tuota lättyä ole aiemmin parhaalla mahdollisella tavalla ymmärtänytkään. Ehkä henkisellä puolella on vaikuttanut se seikka, että levyllä on konerummut ja en ole osannut nauttia siitä sen ansaitsemalla tavalla. Joka tapauksessa uskomattoman tunnelman The Eye sisältää ja toimii parhaiten nimenomaan juuri kokonaisuutena, eikä niinkään yksittäisinä biiseinä. Eye Of The Witch, Behind These Walls ja Burn ovat kuitenkin sellasia raitoja, jotka toimivat erinomaisesti myös levyltä irrallisina. Oikeastaan tuo nimikkoraita Eye Of The Witch on aina ollut yksi kovimmista Kinkun-biiseistä minulle. The Trial (Chambre Ardente) on rankkaa ja teatraalista meininkiä ja on alkanut viimeaikoina nousemaan myös lähelle levyn parhaimmistoa. Täytyy myös mainita, että aiemmin levyllä tökkinyt The Meetings toimii jo hienosti osana tarinaa. Eli kaikin puolin tasokas levy, ilman heikkoja lenkkejä.
Nyt on Hammer päässyt asian ytimeen, aivan kuten minäkin. Mullekin toi levy on pidemmän päälle kasvanut paljonkin tasoltaan, ollen ehkä yksi Kingin tasaisimmista ja tunnelmallisista lätyistä. Tiedä sitten johtuuko Hammondeista se loistava tunnelma, mutta kunnon keskiaikainen fiilis on tuohon lättyyn saatu. Ja levyn teemahan on loistava, itselleni uppoaa inkvisition häslingit keskiajalla kuin kuuma veitsi voihin ja siihen kun yhdistetään Kingin tietynlainen hulluus, niin ei voi epäonnistua. Itteäni levyssä häiritsi kappaleiden samankaltaisuus ja varsinaisten "hittien" vähyys, mutta se onkin levyn vahvuutena, vähän kuten Graveyardilla. Konerummutkin hieman haittaavat, mutta onneksi ne on sen verran hyvin tehty, että niihin ei tule niin hirveästi kiinnitettyä huomiota. Olisin kuitenkin Snowy Shawn rumpalointia mielelläni tällä lätyllä kuullut, kun herra paukuttelee niin helvetin kovin MF:n Timella, mutta kaikkea ei valitettavasti voi saada.

Voisin listata tähän tämänhetkisen King Diamond albumilistan, kun en sitä ole muistaakseni koskaan aiemmin täällä tehnyt. Kaikki valitukset otetaan vastaan ja koetan selittää sitten tarkemmin, mutta laitan tuohon pienet perustelut sulkeisiin levyn jälkeen, että kaikki saavat jonkinlaisen kuvan mielipiteistäni levyjä kohtaan

Selvät mestarit:
1. "Them" (paras kokonaisuus tarinan kanssa, tunnelma hakee vertaistaan ja itse pidän melkein kaikkia kappaleita yksinä Kingin parhaimmista)
2. Abigal (häviää Themille periaatteessa kokonaisuutena, itse en ole kappaletta Omens vieläkään pystynyt sisäistämään. Silti erinomainen levy Kingiltä ja se levy, josta kaikkien bändiä vähän/ollenkaan tuntevien kannattaa aloittaa tästä, niin tein minäkin ja tässä sitä ollaan.)
3.Puppet Master (loistava kokonaisuus kappaleiden ja tarinan osalta. Häviää kuitenkin kahdelle ensimmäiselle tietyn klassisuuden ja hyvin lievästä omaperäisyyden (mm. riffityöskentelyssä) puutteesta)

Muut:
4. The Eye (syyt mainittu jo yllä)
5. Conspiracy (soitannollisesti ja tunnelmaltaan levy voisi hyvinkin päästä tuohon top 3-listaan, mutta välillä paahdetaan vähän turhamaisesti, varsinkin levyn keskellä on pari mitätöntä raitaa. Kuitenkin muutama totaalinen klassikkoraita, loistava soitanta ja tunnelma nostavat levyn osakkeita roimasti)
6. The Graveyard (kuten jo sanoinkin, erittäin tasavahva levy ilman väliputoajia ja levyn synkkä tunnelma on tavoitettu lähes täydellisesti. The Eyen lailla ei ehkä tykitä klassikoita klassikon jälkeen, kuten nuo kolme ekaa tekevät ja myös kokoonpano on vähän heikompi kuin noissa klassikoissa)
7.Fatal Portrait (Tämä levy oli selvästi debyytti, jonka kyllä huomaa laadusta verrattuna muihin lättyihin. Muutamia klassikoita toki löytyy, mutta levyllä on liikaa huttuista kamaa mun makuun. Joten oikeastaan tätä levyä mä kuuntelen harvemmin kun ei oikein niitä erinomaisia kappaleita, joita on ainakin kerran kuukaudessa kuultava, ole niin hirveästi tarjolla. Lyhyen tarinankin ollessa aika omituinen ei tästä levystä oikein saa kunnon fiilistä. Liian hento levy mun makuun, mutta silti varsin hyvä levy)
8. Spider's Lullabye (tämä on mulle sellainen outolintu Kingin tuotannosta, tästä ei oikein tiedä mitä sanoa. Levyssä itsessään ei ole mitään vikaa ja kappaleetkin ovat itsessään mainioita sisältäen niitä klassikoita. Levyn ahdistava tunnelma ja hieman suttuiset saundit vähentävät kuitenkin halua laittaa levyä jatkuvasti pyörimään, mikä on tavallaan sääli. Hyvä levy tässäkin siis, mutta jotenkin jäänyt muiden jalkojen alle)
Hammer
Wanha Merimies
Wanha Merimies
Posts: 4137
Joined: Wed Jan 07, 2004 19:02
Location: Jyväskylä

Post by Hammer »

Late wrote:Nyt on Hammer päässyt asian ytimeen, aivan kuten minäkin. Mullekin toi levy on pidemmän päälle kasvanut paljonkin tasoltaan, ollen ehkä yksi Kingin tasaisimmista ja tunnelmallisista lätyistä. Tiedä sitten johtuuko Hammondeista se loistava tunnelma, mutta kunnon keskiaikainen fiilis on tuohon lättyyn saatu. Ja levyn teemahan on loistava, itselleni uppoaa inkvisition häslingit keskiajalla kuin kuuma veitsi voihin ja siihen kun yhdistetään Kingin tietynlainen hulluus, niin ei voi epäonnistua. Itteäni levyssä häiritsi kappaleiden samankaltaisuus ja varsinaisten "hittien" vähyys, mutta se onkin levyn vahvuutena, vähän kuten Graveyardilla. Konerummutkin hieman haittaavat, mutta onneksi ne on sen verran hyvin tehty, että niihin ei tule niin hirveästi kiinnitettyä huomiota. Olisin kuitenkin Snowy Shawn rumpalointia mielelläni tällä lätyllä kuullut, kun herra paukuttelee niin helvetin kovin MF:n Timella, mutta kaikkea ei valitettavasti voi saada.
Tuo keskiaikainen fiilis kuvaa levyä kyllä hyvin. Myös se, että levy perustuu tositapahtumiin tuo siihen ihan omanlaisensa elementin. Taitaa olla Kingin ainoa levy, joka perustuisi koko levyn kestävältä tarinaltaan historiallisiin tapahtumiin. Rupesin itsekin miettimään levyä kuunnellessani, että sillä on tiettyjä yhtäläisyyksiä Graveyardiin. Molemmat todellakin toimivat tarinansa puolesta ja kokonaisuuksina, sekä Kingin vokalisoinnin hulluus/teatraalisuus ovat myös yhdistäviä piirteitä. Snowy Shaw olisi ollut pätevä rumpali myös The Eyella ja on todellinen sääli ettei mies levyllä soittanut. Katselin eilen Time levyn musiikkivideoita ja tuli erityisesti kiinnitettyä huomiota rumputyöskentelyyn. Hyvin ja näyttävästi kaveri rumpujaan paukuttelee ja tuli fiilis, että Snowy on aika aliarvostettu rumpali kuitenkin suuremmissa piireissä.
Late wrote:Selvät mestarit:
1. "Them" (paras kokonaisuus tarinan kanssa, tunnelma hakee vertaistaan ja itse pidän melkein kaikkia kappaleita yksinä Kingin parhaimmista)
2. Abigal (häviää Themille periaatteessa kokonaisuutena, itse en ole kappaletta Omens vieläkään pystynyt sisäistämään. Silti erinomainen levy Kingiltä ja se levy, josta kaikkien bändiä vähän/ollenkaan tuntevien kannattaa aloittaa tästä, niin tein minäkin ja tässä sitä ollaan.)
3.Puppet Master (loistava kokonaisuus kappaleiden ja tarinan osalta. Häviää kuitenkin kahdelle ensimmäiselle tietyn klassisuuden ja hyvin lievästä omaperäisyyden (mm. riffityöskentelyssä) puutteesta)
Tuossa se kovin kolmikko omasta mielestänikin on, tosin itse sijoittaisin levyt hieman eri järjestykseen. Abigail ykköspaikalle ja "Them" & Puppet Master kaksikko kamppailemaan seuraavasta sijasta. Omens oli pitkään yksi suosikkibiiseistäni Abigail levyltä, joten ihmettelen hieman miksi sen nostit esiin pienoisena "floppina"? Uskomaton tunnelma ja se hauska kosketinkohta, joiden lisäksi vielä karmivan upeat lyriikat, kitarointia unohtamatta. Ennen The Family Ghost oli itselleni se Abigailin ainoa tökkivä-biisi, mutta nykyään sekin uppoaa enemmän kuin hyvin. Live-versiota Family Ghostista kuunneltuani riittämiin, tajusin biisin olevan silkkaa laatua. Enpäs muuten itse osaisi tällä hetkellä laittaa KD-levyjä järjestykseen kärkikolmikkoa enempää. Kuuntelin hiljattain omasta mielestäni heikoimpia Kingin levyjä Conspiracya ja Abigail II:ta ja nekin kuulostivat pelottavan hyviltä.

Mites porukalle uppoaa tuo King Diamond & Black Rose: 20 Years Ago: A Night of rehearsal levy? Tuohan on siis 2001 vuonna julkaistu tallenne, Black Rose bändin harjoituksista aikoinaan nauhoitettuna. Levy on kuin studio-live. Vuosi on 1980, kun KD oli vielä Black Rosen vokalistina. Tarina kertoo, että King löysi kyseisen nauhan arkistojensa kätköistä ja soitti sitä tuttavilleen. Vieraat innostuivat musiikista niin paljon, että kehoittivat Kingiä julkaisemaan tuon cd:nä, koska fanit voisivat nauttia siitä. Itse ostin levyn silkasta mielenkiinnosta ja se olikin odotuksiin nähden todella hyvä hankinta. Musiikki on enemmän hard rock tyylistä, paljon löytyy mm. Deep Purple ja Uriah Heep vaikutteita. Kingin falsettilaulu ei ole vielä parhaimmillaan, mutta biisit ovat harvinaisen toimivia. Heti avaava Locked Up In The Snow saa kylmät väreet kulkemaan pitkin niskaa ja levyn lopettava Golden Earring coveri Radar Love toimii Kingin käsittelyssä mainiosti. Jos tämä lätty ei ole ennestään tuttu, kannattaa se hommata jos sopivalla hinnalla eteen sattuu. En suosittele ensimmäiseksi KD-hankinnaksi, vaan lähinnä faneille, jotka omistavat jo kaikki Kingin studioalbumit ja haluavat lisää Kunigas Timantin laulamaa musiikkia. 8)
Iron Constable
Crusader
Crusader
Posts: 7993
Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
Location: Bay Area, Southern Finland

Post by Iron Constable »

Olen ollut hieman sivustakatsojana tässä topicissa, vaikka vanhasta suosikistani puhutaankin. Ei ole vain ollut paukkuja pitkiin analyyseihin ja toisaalta, homma on minun osaltani siinä mielessä vaiheessa, että minun King Diamond fanitukseni ajoittuu välille Fatal Portrait - Graveyard, ja sen jälkeen on tyhjää. Täällä on ollut sen verran mielenkiintoisia tekstejä, kiitos Hammer & Black Adder ym. niistä, että tuo yllä mainittu aikajana löytyy hyllystä cdneinä viimeinkin ja nyt aloitan tutustumisen tuohon Graveyardin jälkeiseen Kingiin. Palaan asiaan, kun homma etenee, luulen, että aloitan Jumalan Talolla. Kyllähän King/Mercyful Fate on sellainen artisti, joka mulle merkkaa melkoisen paljon ja kuuluu niiden joukkoon, jotka jossain vaiheessa saatetaan 100% alkuperäistuotoksina levyhyllyyn.

Kun Dio/Helloween-projektit alkavat olla päätöksessään, onkin hyvä siirtyä hankinnoissa Kinkun pariin.
Nykyään melkein kaikki on jännää.
Hammer
Wanha Merimies
Wanha Merimies
Posts: 4137
Joined: Wed Jan 07, 2004 19:02
Location: Jyväskylä

Post by Hammer »

Iron Constable wrote:Täällä on ollut sen verran mielenkiintoisia tekstejä, kiitos Hammer & Black Adder ym. niistä, että tuo yllä mainittu aikajana löytyy hyllystä cdneinä viimeinkin ja nyt aloitan tutustumisen tuohon Graveyardin jälkeiseen Kingiin.
Kiitos kehuista, hienoa jos meidän fanipoika-hehkutukset ovat saaneet mielenkiinnon heräämään myös uudempia King Diamond levyjä kohtaan. Uudemmatkin Kinkku-levyt ovat mielenkiintoisia ja uskon, että uppoaa hienosti pitkä-aikaisemmillekin faneille. Erityisesti suosittelen The Puppet Masteria, mutta myös tuosta House Of Godista pääset hyvin alkuun. Kingin levyjen hankkiminen on todellinen kulttuuriteko ja ne muodostavatkin tärkeän kivijalan omassa levyhyllyssäni.
Late
Hell Rat
Hell Rat
Posts: 383
Joined: Thu Jan 15, 2004 21:46

Post by Late »

Hammer wrote:


Tuossa se kovin kolmikko omasta mielestänikin on, tosin itse sijoittaisin levyt hieman eri järjestykseen. Abigail ykköspaikalle ja "Them" & Puppet Master kaksikko kamppailemaan seuraavasta sijasta. Omens oli pitkään yksi suosikkibiiseistäni Abigail levyltä, joten ihmettelen hieman miksi sen nostit esiin pienoisena "floppina"? Uskomaton tunnelma ja se hauska kosketinkohta, joiden lisäksi vielä karmivan upeat lyriikat, kitarointia unohtamatta. Ennen The Family Ghost oli itselleni se Abigailin ainoa tökkivä-biisi, mutta nykyään sekin uppoaa enemmän kuin hyvin. Live-versiota Family Ghostista kuunneltuani riittämiin, tajusin biisin olevan silkkaa laatua. Enpäs muuten itse osaisi tällä hetkellä laittaa KD-levyjä järjestykseen kärkikolmikkoa enempää. Kuuntelin hiljattain omasta mielestäni heikoimpia Kingin levyjä Conspiracya ja Abigail II:ta ja nekin kuulostivat pelottavan hyviltä.
Tosta Omensista voisin sanoa sen, että mulle ei vaan uppoa. Mun mielestä kitaroinnit jäävät jotenkin mitäänsanomattomiksi ja tunnelma latistuu mun osalta tuossa kohdassa ja jotenkin siinä kohtaa tarinakaan ei pääse eteenpäin, joten mulle se on aina tollainen lievä karikko levyllä, ei todellakaan huono raita, mutta verrattuna muihin ei jotenkin iske. Toisaalta, on Themilläkin pari pientä "karikkoa" (esim. Mother's Getting Weaker ei aiheuta mitään suuria tuntemuksia itsessäni), mutta jotenkin Them aina pääsee hieman Abigailin eteen mun kirjoissa, en sitten tiedä tarkalleen miksi, mutta jotenkin "THEM" on vakiinnuttanut paikkansa ykkösenä.

Ja mainittakoon sitten sekin, että tänään Helsingin matkalta mukaan taittui muuan levy eli tarkalleen sanottuna KD-kokoelmaani karttui mukaan yksi levyllinen Voodoo-meininkiä. Mukavaltahan tuo Voodoo kuulostaa, mitä nyt kuunneltiin jonkin matkaa sitä automatkalla. Todella mainiolta levyltä vaikutti, ainakin raskasta kamaa. Parhaiten mieleen jäivät raidat "LOA" House, Voodoo ja One Down Two To Go. Palaillaan sitten, kun olen kunnolla levyä päässyt kuuntelemaan.
Post Reply