Hammer wrote:Viime yönä laitoin kuulokkeet korville ja aloin kuuntelemaan The Eye levyä pimeässä huoneessa (kauhuleffan katsomisen jälkeen). Pitkään aikaan en ole kyseistä albumia kuunnellut ja se pääsi yllättämään totaalisesti. Klassikkoainesta ehdottomasti, vaikken tuota lättyä ole aiemmin parhaalla mahdollisella tavalla ymmärtänytkään. Ehkä henkisellä puolella on vaikuttanut se seikka, että levyllä on konerummut ja en ole osannut nauttia siitä sen ansaitsemalla tavalla. Joka tapauksessa uskomattoman tunnelman The Eye sisältää ja toimii parhaiten nimenomaan juuri kokonaisuutena, eikä niinkään yksittäisinä biiseinä. Eye Of The Witch, Behind These Walls ja Burn ovat kuitenkin sellasia raitoja, jotka toimivat erinomaisesti myös levyltä irrallisina. Oikeastaan tuo nimikkoraita Eye Of The Witch on aina ollut yksi kovimmista Kinkun-biiseistä minulle. The Trial (Chambre Ardente) on rankkaa ja teatraalista meininkiä ja on alkanut viimeaikoina nousemaan myös lähelle levyn parhaimmistoa. Täytyy myös mainita, että aiemmin levyllä tökkinyt The Meetings toimii jo hienosti osana tarinaa. Eli kaikin puolin tasokas levy, ilman heikkoja lenkkejä.
Nyt on Hammer päässyt asian ytimeen, aivan kuten minäkin. Mullekin toi levy on pidemmän päälle kasvanut paljonkin tasoltaan, ollen ehkä yksi Kingin tasaisimmista ja tunnelmallisista lätyistä. Tiedä sitten johtuuko Hammondeista se loistava tunnelma, mutta kunnon keskiaikainen fiilis on tuohon lättyyn saatu. Ja levyn teemahan on loistava, itselleni uppoaa inkvisition häslingit keskiajalla kuin kuuma veitsi voihin ja siihen kun yhdistetään Kingin tietynlainen hulluus, niin ei voi epäonnistua. Itteäni levyssä häiritsi kappaleiden samankaltaisuus ja varsinaisten "hittien" vähyys, mutta se onkin levyn vahvuutena, vähän kuten Graveyardilla. Konerummutkin hieman haittaavat, mutta onneksi ne on sen verran hyvin tehty, että niihin ei tule niin hirveästi kiinnitettyä huomiota. Olisin kuitenkin Snowy Shawn rumpalointia mielelläni tällä lätyllä kuullut, kun herra paukuttelee niin helvetin kovin MF:n Timella, mutta kaikkea ei valitettavasti voi saada.
Voisin listata tähän tämänhetkisen King Diamond albumilistan, kun en sitä ole muistaakseni koskaan aiemmin täällä tehnyt. Kaikki valitukset otetaan vastaan ja koetan selittää sitten tarkemmin, mutta laitan tuohon pienet perustelut sulkeisiin levyn jälkeen, että kaikki saavat jonkinlaisen kuvan mielipiteistäni levyjä kohtaan
Selvät mestarit:
1. "Them" (paras kokonaisuus tarinan kanssa, tunnelma hakee vertaistaan ja itse pidän melkein kaikkia kappaleita yksinä Kingin parhaimmista)
2. Abigal (häviää Themille periaatteessa kokonaisuutena, itse en ole kappaletta Omens vieläkään pystynyt sisäistämään. Silti erinomainen levy Kingiltä ja se levy, josta kaikkien bändiä vähän/ollenkaan tuntevien kannattaa aloittaa tästä, niin tein minäkin ja tässä sitä ollaan.)
3.Puppet Master (loistava kokonaisuus kappaleiden ja tarinan osalta. Häviää kuitenkin kahdelle ensimmäiselle tietyn klassisuuden ja hyvin lievästä omaperäisyyden (mm. riffityöskentelyssä) puutteesta)
Muut:
4. The Eye (syyt mainittu jo yllä)
5. Conspiracy (soitannollisesti ja tunnelmaltaan levy voisi hyvinkin päästä tuohon top 3-listaan, mutta välillä paahdetaan vähän turhamaisesti, varsinkin levyn keskellä on pari mitätöntä raitaa. Kuitenkin muutama totaalinen klassikkoraita, loistava soitanta ja tunnelma nostavat levyn osakkeita roimasti)
6. The Graveyard (kuten jo sanoinkin, erittäin tasavahva levy ilman väliputoajia ja levyn synkkä tunnelma on tavoitettu lähes täydellisesti. The Eyen lailla ei ehkä tykitä klassikoita klassikon jälkeen, kuten nuo kolme ekaa tekevät ja myös kokoonpano on vähän heikompi kuin noissa klassikoissa)
7.Fatal Portrait (Tämä levy oli selvästi debyytti, jonka kyllä huomaa laadusta verrattuna muihin lättyihin. Muutamia klassikoita toki löytyy, mutta levyllä on liikaa huttuista kamaa mun makuun. Joten oikeastaan tätä levyä mä kuuntelen harvemmin kun ei oikein niitä erinomaisia kappaleita, joita on ainakin kerran kuukaudessa kuultava, ole niin hirveästi tarjolla. Lyhyen tarinankin ollessa aika omituinen ei tästä levystä oikein saa kunnon fiilistä. Liian hento levy mun makuun, mutta silti varsin hyvä levy)
8. Spider's Lullabye (tämä on mulle sellainen outolintu Kingin tuotannosta, tästä ei oikein tiedä mitä sanoa. Levyssä itsessään ei ole mitään vikaa ja kappaleetkin ovat itsessään mainioita sisältäen niitä klassikoita. Levyn ahdistava tunnelma ja hieman suttuiset saundit vähentävät kuitenkin halua laittaa levyä jatkuvasti pyörimään, mikä on tavallaan sääli. Hyvä levy tässäkin siis, mutta jotenkin jäänyt muiden jalkojen alle)
), Miriam ja Spirits. Mansion In Sorrow:n kitarointi täytyy nostaa myös esiin ja sen "lastenlaulu-tyylinen" kertsi jota tulee hoilattua usein muutaman bissen jälkeen.
