Teenpäs pitkästä aikaa minäkin arvostelun... juu eli monia kuukausia sitten heitin debyyttilevyn arvostelutopikissa "huomenna Killers vuorossa", mutta näyttää että homma onkin vähän jäänyt...
No, pitemmittä puheitta aloitetaanpas:
The Ides of March
Mahtipontinen alku, Burr vierittelee kapuloitansa ympäri tomeja. Pian lead- kitara hyppää mukaan. Pian Burrin fillit (?) vaihtuvat hienoon rummunpäristelyyn, jolloin Adrian vetää sanoinkuvaamattoman soolon! Soolo on aivan loistava, ja lopun tapping- kohdan jälkeen palataan taas alkuun. Jotenkin synkkä ja mahtava tunnelma koko intron ajan ja esittelee hyvin tappaja- teemaa käsittelevän levyn. Soundit ei ole mitään huippuluokkaa, mutta Killersiä kuunnellessa ehtii tottua näihinkin soundeihin, ja aina pistäessä levyn CD- soittimeen odottaa jo heikkoja soundeja. Eivät ne häiritse sillä nythän on kyse legendasta

. Yhteenvetona plussat ja miinukset:
+ Mahtipontista, synkkää, raivokasta, LOISTAVAA
+ Luettuani Rautaneidon sivuilla lukevat analyysit, aina kun tämä kappale pärähtää soimaan mahtavine melodioineen, mieleeni tulee heti Julius Caesar ja marraskuun 15. päivä. "Sinäkin, Brutukseni"
+ Adrianin soolo, loistavaa
+ Täydellinen levyn avaus..
- ...muttei toimi yksittäisenä biisinä kovinkaan hyvin
- Mahtipontisuudesta huolimatta eipä tämä mikään aivan käsittämätön sävellys ole
-/+ Soundit
Instrumentaali/intro- biisiksi antaisin:
****½
Wrathchild
Burrin rumpukompin tahdissa Harris pomputtelee bassoaan. Dave vetää pikaisen "rrooookkk"- soolon. Paul tarraa mikkiin ja laulaa agressiivisesti oikeastaan kaikki säkeistöt. Väliin tulee aina Daven sooloiluita. Nyt puhutaan kunnon rokkarista.
Kertosäe ei ole mitenkään täydellinen, mutta "WRATHCHILD!"- huudon jälkeen hieman bluesmaiset kitarat sopivat mukaan erinomaisesti.
Jo ensimmäisen kertsin jälkeen Dave vetää kieltämättä aika omituisen soolon. Burrin fillin jälkeen pari ihmeellistä väliosuutta, jonka jälkeen palataan pääriffiin, tietysti Daven soolojen kera. Väliosuudessa olevan "wooooooo":n olisi voinut jättää suosiolla pois.
Loppu mennään taas tutulla kuviolla, säkeistö ja kertsi. Lopun bluesmainen riffi kerrataan, ja loppuun tulee täydellinen "yea!"- huuto Di'Annolta. Hyvin lyhyt ralli, ja toimii aina, johtuen legendaarisuudestaan. Tappaja- teema sopii mielestäni hyvin yhteen levyn musiikillisen puolen kanssa. Koko levylle plussa että jokaisessa aiheeseen liittyvässä biisissä käsitellään kuolemaa ja tappamista hyvin eritavalla ja mielenkiintoisesti.
+ Daven sooloilut väliin
+ Räväkkä rokkari
+ Bassointro, jolloin kitarat tulevat nopeasti mukaan
+ Riffit kaikkialla, etenkin lopussa
+ YEA!- huuto lopussa
- Soolo hiukan omituinen, vaikka välisoolot ovat loistavia niin pitkä soolo itse ei iske
- Väliosuuden "wooooooo"- huuto, voi miksi?
- Kertosäe ei herätä suurempia tunteita, ja oikeastaan biisi alkaa olla aika puhkikulunut
***½
Murders in the Rue Morgue
Nyt vasta päästään kunnolla käsiksi murha- teemaan. Alun cleani- kitarat Steven bassosooloineen ovat ihan hienoja, ja hienontuvat kokoajan Burrin tullessa hiljalleen kehiin. 0:29 alkava kohta on hiukan omituinen, en osaa sanoa onko se synkkä vai iloinen. Weeeaard...
Burr vetää komian rumpupäristyksen, jolloin biisi vasta alkaa.
Säkeistö menee nopeasti ohi, jonka jälkeen tullaan täydelliseen kertsiin. Säkeistössä aistii jo lievää iloisuutta, mutta sou wot? Inhottavaa vaan kun laulu menee niin nopeasti, Paul ihan hengästyy. Kahden minuutin kohdalla alkava vauhdikas väliosuus ei ole mitenkään mieleenpainuva, mutta tähän biisiin se sopii.
Jälleen muutamat säkeisöt ja kertsit, jonka jälkeen päästään instrumentaaliseen väliosuuteen. Kertosäe -> säkeistö -> kertosäe ja that's it. Hyvin nopea ja lyhyt ralli tämäkin, toimii.
Sanat ovat erikoiset, loistavat ja synkät. Jos Stevelle ei olisi juolahtanu mieleen ideaa Ides of marchista, tämä olisi ollut oiva vaihtoehto aloitusbiisiksi, mutta toimii tämä näinkin. Loppuu tosiaan ehkä hieman liian nopeasti, ja etenee nopeasti. Säkeistöt vilahtavat heti ohi, ja niitä on ehkä hieman liikaakin.
+ Alku kokonaisuudessaan: clean+bassokuvio -> rummut -> melodia -> rummunpäristys
+ Väliosuus, se jossa on laulua
- Soolo olisi saattanut sopia, toisaalta ihan hyvä kyllä ettei sitä ängetä jokabiisiin
- Kiire, kiire, kiire...
- Säkeistöjä ihan liikaa
**½
Another Life
Alkaa hauskalla rumpuintrolla ja jatkuu loistavan riffin tahdissa. Sitten yhtäkkiä tulee joku ihan ihme rokkiriffi, yksinään ihan hyvä, mutta mielestäni ei sitten sovi yhtään alun kanssa yhteen. Soolo on ihan toimiva.
Laulu on vähän hämäävää, kaiku on rasittavaa. Laulun jälkeen tuleva melodia ottaa kieltämättä päähän, argh mitä renkutusta!
Koko biisin lyriikat koostuvat vaan muutamasta rivistä tekstiä, kyllä nyt olisi voinut vaivautua tekemään vähän enemmän. 1:47 alkava riffi on jotenkin kiukkuinen, mutta raivokas osuus alkaa vauhdikkaiden rumpujen tullessa mukaan.
Soolo Davelta on aika ihme tilutusta, mutta ennemmin sitä kuuntelee kun jälleen pian toistuvaa säkeistöä. Välillä tekisi mieli heittää kaijuttimet ulos ikkunasta kun tuo laulu toistuu taas. Huh tulee ihan kylmät väreet. Mutta yhtäkkiä biisi loppuukin kesken, heti ylivenytettyjen rymistelyiden jälkeen.
Tähän mennessä jokaisen biisin jälkeen on tullut tuttu "tässäkö tämä nyt oli?"- fiilis, joten ei hyvältä näytä. Tämä biisi oli aika sontaa... seuraava..
+ Alkusoolo ihan toimiva
+ Raivokas riffi vähän ennen kahta minuuttia
+ Alku, rokkiriffeineen ja rumpufilleineen....
- .. jonka jälkeen tulee riffi joka ei yhtään sovi kuvioihin, erillään nämä olisivat olleet ihan toimivat mutta kuka keksi liittää nämä yhteen? Ei sovi ei
- Sanat koostuvat vaan parista mitäänsanomattomasta rivistä
- Ja se alkaakin pikkuhiljaa potuttamaan kun sitä hoetaan kokoajan, tylsä meininki ja lisäksi:
- loppuu kesken inhottaviin loppurymistelyihin, eieiei
*½
Genghis Khan
Alun riffi on jotenkin itämainen, hyvin mielenkiintoinen. Seuraavasta riffistä puhumattakaan... 0:43 kohta on jotenkin puistattava, mutta ehkä jopa hyvällä tavalla. Sitä seuraakin vauhdikas osuus, jossa pidän erityisesti rummuista. Ihan pieksentää, hullua, raivokasta, loistavaa!
Yhtäkkiä vaihdutaankin hitaampaan junttariffiin, jossa päällä toinen kitara soittaa jotain ihme kuviota. Pian mukaan tulevat kaikuvat melodiat, näitä inhoan. Pian samaa riffiä kun aijemmin hoetaan lautasten ja basson lyödessä väliin iskuja. Biisi loppuu jälleen kesken. Ei mitenkään kehuttava instrumentaali.
+ Alun hämyriffit
+ Nopea raivokas kohta
+ Clive Burrin rumputyöskentely todella monipuolista
- Kaikuvat melodiat
- Tavallaan koko biisi puistattaa
- Loppuu kesken, aika täytebiisin oloinen jopa instrumentaaliksi
**
Innocent Excile
Alkaa mainiolla bassokuviolla, jota seuraa hyvin rennot kitaravingutukset. Rento meininki, pistää kyllä hymyilyttämään. Säkeistö on todella mainio, ja sen jälkeinen 0:40 alkava kohta.... ei sovi aivan kuvioihin, mutta ihan kelpo kuitenkin. Samat hommelit toistetaan taas, jonka jälkeen tulee ihan kelpo sooloja. Soolojen taustalla oleva riffi täydellinen. Paul tulee taas kehiin soolotaustariffin jauhaessa samaa. Intro tulee tähän väliin uudestaan ja tällä kertaa Paul hymisee omiaan väliin. Kun herra Di'Anno on kiljunut keuhkonsa pihalle, seuraa vauhdikas osuus ja soolot. Mielenkiintoista, empä muistanutkaan että biisi on näin hyvä!
Etenkin näin kesällä tämä biisi vaikuttaa hyvältä. Kesän iloista meininkiä, lallalaa...
Lopun riffi on synkkä, ja jatkuu samoissa nuoteissa rummun vedettyä väliin päristelyitä. Loppurymistelyt, tällä kertaa jopa ihan toimivat. Luojankiitos tämä biisi ei lopu kesken! Positiivinen yllätys tämä biisi...
+ Intro
+ Nopea riffi
+ Paul Di'Anno todellisissa fiiliksissä
+ Iloinen meininki, mutta väliin saadaan hieman synkempääkin tavaraa
+ Yksinkertaisesti mainio!
*****
Killers
Seuraavaksi on vuorossa levyn nimibiisi, joka nimensä mukaankin on todella "murhaava" sekä salaperäinen. Etenkin bassointro. Dave Murray todella tyypillisellä pulloff- meininkillä, ja Paul rupeaa kiljumaan. Ihan kelpo kiljumisia Paulilta, harmi että livenä kuulostavat ihan karseilta.
Kun biisi vasta kunnolla alkaa, on Daven alas-kieliä-raapimis-riffi kaikessa omituisuudessaan mainio. Sanat ovat aivan murhaavat, onneksi levylle otettiin nämä eikä ne sanat jotka Paul Early Days dokkarin mukaan väsäsi pukuhuoneessa ennen Live at Rainbow keikkaa.
Kaikki on aivan murhaavaa tässä biisissä ja Paul nauraa todella "iivilisti" väliin. Välimelodia rumpupäristyksen tahdissa on jälleen outo, mutta helvetin loistava. "I can see"- kohdan pilaa taustalla olevat inhottavat korkeat laulut.
Molemmat soolot loistavia, etenkin Daven - Davea parhaimmillaan.
Jälleen uusi säkeistö, ja samoja kuvioita. Loppuun toistetaan ensimmäinen säkeistö hieman muunneltuna kerran, jonka jälkeen biisi loppuu pääriffin jälkeen. Lopussa ihan kivat harmoniat.
+ Helvetin murhaava IIVIL tunnelma!
+ Kiljunta jopa toimii herra Di'Annolta
+ Sanat... Paul ei ole lainkaan hassumpi sanoittaja!
+ Soolot, varsinkin Daven
+ Intro salaperäinen
- Korkelta lauletut backing vocalsit joissain kohdissa ottaa vähän päähän, mutta ei paljoa joten:
*****
Prodigal Son
Alun akustiset, enpä ole iloisempaa musiikkia Maidenilta nähnyt, mutta ne ovat ihan hienoja. Pian akustista vaan rämpytellään sointujen tahdissa rumpujen ollessa mukana, ihan jees.
Kun laulu tulee mukaan niin korvat vuotavat verta. Kuulostaa joltain 70- luvun popilta, ei millään pahalla. Paulin laulussa inhottava efekti päällä, karmeaa... Alku vielä toimi, mutta heti säkeistön jälkeen on lähellä etten skippaa. Hidas soolo pelastaa hieman. Hyvin tunnelmallista, taattua Adriania. Jälleen kerrataan iloiset akustiset rämpytykset.
Hyvin erilainen biisi Maidenilta kieltämättä. Vertaa tätä ja Be Quick or Be Deadia, huhhuh...
Taas säkeistö ja alun iloiset akustiset, kuten on tässä todettu kolmesti. Se siitä, onneksi ei tarvitse sietää säkeistöjä enempää...
+ Adiranin soolo
+ Akustiset kaikessa iloisuudessaan ihan jees
- Säkeistö, aargh onko tämä Maidenia?!
- Vähän venytetty, ensimmäistä kertaa tulee tällä levyllä vastaan biisi josta oikeasti toivoisin kesken loppumista
*½
Purgatory
Jälleen palataan tuttuun raivokkaaseen Maideniin. Alkuriffin jälkeen hyvin nopeatempoiset rummut hyppäävät kehiin melodioiden tahdissa. Kertosäe on aivan loistava ja synkkä. Daven soolo ihan toimiva. 1:15 alkava kohta on tyypillistä nopeaa melodista Maidenia. Paulin laulu vähän häiritsee. "Take me away"- kohtaa hoetaan ärsyttävän paljon. Nyt palattiin raivolla pääriffiin ja sitäkautta melodiaan. Säkeistö jälleen sama. 2:02 kohta iskee aina. Rankkaa, vaikka soundit päin puuta. Ihan toimivaa... Vaikka raivoisaa, välillä jopa hieman herkkää. Lopun huuto on aika raju ja tässä tämä olikin. Sopivan mittainen.
+ Raivokas fiilis, onneksi, herkkä ja synkkä
+ Melodiat aika tyypillistä Maidenia
+ Kertosäe aika omituinen mutta toimii sekin
- Take me away, kiittiriitti
- Ei mikään erikoisen mieleenpainuva, mutta "ihan hyvä"- tasoa kuitenkin
****
Twilight Zone
Alun riffi ihan jännä, harmonia sopii hyvin kuvioon. Laulu rentoa rokkia, ei erikoista mutta ihan hyvää. Kertosäe on ärsyttävän lälly. Melodia loistava kertsin jälkeen. Jälleen kerrataan alusta....
Kertosäe ja laulu pilaa kaiken.... Loppuu ihan hienosti.
+ Alkuriffi ja harmonia
+ Melodiaosuus kertsin jälkeen
+ Laulu... aika toimivaa
- ... mutta välillä aika ärsyttävää
- Kertosäe, lällätilää....
***½
Drifter
Alun riffi aika surullinen mutta sitten tuleekin ihan rentoa meininkiä...
Säkeistöt aika kovia. 1:07 alkava kohta mainio kieltämättä.
Hidas kohta sisältää hyvin tunnelmallista taustasooloilua, mutta Paulin hyminät eivät sovi mukaan, etenkin kun niitä tulee liikaa.
1:55 alkaa kunnon "HHJJ"- kohta, ihan hyvä. Burr hakkaa rumpuja ihan hemmetin nopeasti ja pienen tauon jälkeen pääriffi jälleen.
Sooloissa käytetty Wahwah sopii ihan hyvin, muttei Daven wahityöskentely ole mitään erikoista.
Loppuun hoetaan tota "singsingsing"- juttua ja se on jo vähän ärsyttävää...
Ihan toimiva biisi mutta paikoin hieman puuduttava..
Loppurymistelyistä en sano juuta enkä jaata. Ei mitkään kauheat mutta ei erikoisetkaan.
+ Rento fiilis
+ Alku riffi
+ 1:07 alkava kohta, jännää
- Puuduttavaa
- Sing it sing it sing it blaablaa....
- "Hmmmhmmm" sooloissa
***
Keskiarvo:
3.2727273
~ 3.3
Killers on hyvin epätasainen levy. Osa biiseistä sai yhden tähden mutta osa täydt viisi.... Aika erikoinen levy Maiden- levyksi,