Albumikeskustelua ja äänestys: Killers

[Peke]

^
nyt kyllä olen havaitsevani, että kuuntelua ei varmaan ole killersin kohdalla sulla montaa toistoa. Kommentit vaan toi muiston mieleen kun itse funtsin levyä parin kuuntelun jälkeen vuonna 1984, 12-vuotiaana.

Kyllä se siitä kasvaa, jos vaan maidenista diggaa, minusta yks pirteimmistä maiden levyistä ja helmet on juuri niissä joille annoit ykkösiä eli innocent excile, prodigal son, purgatory

annappas levylle hieman aikaa avautua

[AironMaiden]

Joo alankin tästä kuunteleen killerssiä vähän enemmän. Jostain syystä se ei aukee mulle.

[Black_Adder]

Jaahans, ja sitten on vuorossa Paulin viimeiseksi jäänyt Killers. Saas nähdä mitä tästä tulee...

The Ides Of March
Jotenki oon aina tykänny tästä, sopivan lyhyt ja ytimekäs intro tälle levylle.
3

Wrathchild
Tiukkaa vääntöähän tämä on, loistava kappale, joka toimii Paulin vetämänä kuin häkä.
4

Murders In The Rue Morgue
Upea aloitus ja tiukka meno jatkuu Paulin tullessa mukaan. Alkaa kuitenkin hieman jankkaamaan, mutta joka tapauksessa lähellä Killersin kärkeä.
3,5

Another Life
Aloituksesta en juurikaan erityisemmin pidä. Alun jälkeen kuitenkin kelvollista menoa, mutta se viimeinen jokin tästä vain tuntuu puuttuvan. Mielenkiintoiset sanat, harmi kun ykköspainoksessa ei niitä löydy.
2,5

Genghis Kahn
Tästä kyllä tykkään. Tuntuu että tähän olisi dumpattu ideoita. Pienellä työllä (lue: enemmän aikaa tehdä biisejä) olisi Genghis Kahnista voitu saada aikaan vaikka minkämoinen klassikko.
3,5

Innocent Exile
Muutamia hyviä ideoita lukuunottamatta varsin mitään sanomaton. Ei suuremmin iske.
2

Killers
Nimibiisi taitaa olla se tämän levyn paras biisi. Aivan uskomaton fiilis läpi biisin, meinas kyllä paskat tulla housuun. Tekee mieli painaa repeatia, mutta ehkei nyt kuitenkaan, kuunnellaan nyt ensin koko levy läpi.
5

Prodigal Son
Suhteellisen kevyt veto tiukan Killersin jälkeen. Mutta huh huh... mistä toi soolo oikeen lähti, en muistanut mokoman olemassa oloa. Parempi biisi kuin muistinkaan.
3

Purgatory
Ja taas hieman tiukempaa menoa. Purgatory on aina kuulunut omiin suosikkeihini Di Annon ajoilta. Todella erinomainen ralli. Livenä tämän kuulemista kuitenkin lienee turha toivoa...
4,5

Drifter
Alku on rautainen, mutta ei muuten kovin erikoinen. Ymmärrän kuitenkin sen, että tämä on joskus ollut kova live veto encoressa.
2

Keskiarvo: 3,3

Yhteenveto: Killers päättä Paul Di Annon aikakauden tyylikkäästi. Mikäli bändillä olisi ollut enemmän aikaa, olisi levykin ollut varmasti paljon parempi. Tuotantohan on Killersillä ottanut huiman loikan eteenpäin debyyttiin verrattuna, onhan Martin Birch ensikertaa puikoissa.

[Taival]

Joopa, sitten mennään taas. Killers on minulle eniten varjoon jäänyt Maiden tuotos jota ei juuri tule kuunneltua. Mitään varsinaista syytä tälle en tosin tiedä, joten katsotaan mitä tästä saadaan aikaiseksi.

Iron Maiden - Killers

1. The Ides Of March
Levyllä pitää olla hieno ja tunnistettava alku ja tämä on sellainen. Mutta tämä nyt kuitenkin on vain Intro, joten ei tälle enempää kehtaa antaa:
3

2. Wrathchild
Pelkistetty rokkiralli, rakas biisi minulle... Tosin livenä tämä(kin) survoo paljon paremmin. Soolo ja pientä koukkua ja toinen soolo. Tunnistettava biisi.
4

3. Murders In The Rue Morgue
Alku ei anna biisistä ihan oikeaa kuvaa mutta kun minuutin kohdalla rummut takovat säkeistön käyntiin ovat kylmät väreet selviö. Samaa tahtia mennäänkin sitten loppuun asti, eikä biisi tarjoa mitään maailmoja mullistavaa, mutta niin upea hevibiisi yhtäkaikki, että:
5

4. Another Life
Alusta tulee mieleen ihan jotain muuta kuin Maiden mutta kun biisi käynnistyy niin kaikki on heti paketsissa. Biisi antaa kaikkensa heti alusta asti. En minä edes muistanut, että tämä on näin hyvä... Kitaririffi toimii kuin hirvi ja 'Arryn basso tukee sitä juuri oikeasta suunnasta. Pysäytys ja lisää mahtiriffittelyä. Loppuun tilut ja paukkeet... Tämän piti saada kolmonen, mutta:
5

5. Gengish Khan
Tämä on sitten ihan unohdettu biisi minun listoillani... Alussa kivaa keskitemporiffittelyä, ja biisin nimi kaipaa eeppistä vetoa. Lisempää tempoa samoilla kikoilla. 1.47 haetaan sitä eeppisyyttä nyt. Riffi toimii, muistin juuri, että tämä on instrumentaali. Soolo soundi on kuin souraan SIT sessioista. Pahan pistivät, keskiverto:
3

6. Innocent Exile
Mitäs täältä tulee, taas mahtibassottelua alussa... Vähän tulee 70-luku fiilistä väkisinkin, hippejäkö nämä onkin? Hiton hyvän kuuloista "progea" joo, mutta ei tämä minulle Maidenia ole. Steven musiikilliset esikuvat kyllä tulevat esiin, ei siinä mithenkää. Rummut kyllä jytää paremmin kuin biisi ansaitsisikaan, mutta silti vain:
2

7. Killers
Jälleen biisissä on niin mahtava alku, että alta pois. Kaikki kohdallaan. Paul mylvähtelee, mutta ei ärsytä, tsemppiä. Ja sitten mennään. Fiilistähän tässä on vallan perkeleesti, eikä vähiten kitarasoundien ja Paulin laulusuorituksen takia. Helvetin hienoa sooloilua ja soitantaa puolenvälin jälkeen ja loppuun mennään... "What have I done?" Onko tässä nyt muita vaihtoehtoja kuin:
5

8. Prodigal Son
Jotenkin taas aikasta vierasta materiaalia... Onpa hieno alku, jotenkin tulee Brucen soolomateriaali mieleen soundeista ja fiiliksestä... Mutta hippi Paul laulaapi taas, särähtää korvaan. Nyt pitäisi olla sanoitukset, sen verran vahvasti sanoituksen painolla säe kulkee. Hitaan biisin soolot aina hrvittää, mutta tämä nyt ei ole niin cheesy kuin voisi olla, vaikka imelä onkin. Vittu tuo akustinen kitara on hieno! Hämmentävä biisi. Mie olen ulalla, pakko antaa:
4,5

9. Purgatory
Biisin nimi on paljon tutumpi kuin biisi itse... Vaan kyllä alun riffi ja kitarsoundi hyväilee korvia. Melkoista ränttätänttää ja kertsi lähtee toimimaan niin perkeleesti. Kertsissä on juuri sitä Paul soundia jota minä rakastan. "Please take me away..." kohtakin on nannaa ja antaa jytinälle lisää ponnistusta. Onko tällekin nyt annettava:
4

10. Drifter
Tuttuakin tutumpaa Maidenia mutta jotenkin kun tämä jytää levyn viimeisenä, niin minusta hakee vähän paikkaansa. Legendaarisia hidasteluja ja Paul laulaa helvetin hienosti. Jotenkin tämä biisi tuntuu aina siltä, ettei tarttumapintaa vain ole. 1.57 kitasoundi ja häröily antaa biislle kyllä eloa, mutta kun ei niin ei. Vaan en kehtaa kuitenkaan antaa huonompaa kuin:
3

Vähän nyt olen yllättynyt siitä, kuinka hyviä arvosanoja noille biiseille lopulta tuli. Osoittanee vain sitä, että minulle on tämän levyn kanssa työsarkaa edessä, ehkä tästä tulee minun unohdettu klssikkoni. Jokatapauksessa lisäkuuntelua on edessä.

Keskiarvoksi pärähti sitten 3,85 ja kun kunniamaininnan annan Burrin rumputyöskentelylle, joka on kautta levyn kympin arvoista työtä, niin Neljä pistettä saa Killers helposti ja onnistuu olemaan hieman kovempi paketti kuin debyytti. Perskele.

Joskus vuorossa TNOTB.

[Sentinel]

Nonii, lauantaiaamu ja armoton kanki ja armollinen tasoittava kourassa. Lopun hoitaa Tappajat:

1. Ides Of March. Hieno. Vittu että tykkään näistä aikaslailla kohtalokkaan oloisista melodioista. Hiukan liian lyhyt mutta huippu. 4,5.

2. Wrathchild. Taas näitä klassikoita joita parempia unohdettuja biisejä on pilvin pimein. Onhan tässäkin hyvä meininki, ei siinä mitään. Aika (liiankin) simppeli on tämän biisin rakenne. 3.

3. Murders In the Rue Morgue. Tämä on introa myöten sikahienoa kamaa. Kertsi on tosi nätti. Tykkään ihan pirusti, en oikeastaan löydä tästä puutteita. No, soolo ei ole niitä kaikkein mieleenpainuvimpia, erittäin hyvä ellei täydellinen. 5-.

4. Another Life. Mukava intro ja sitten semmoin veemäinen kitara mukaan niin päästään kunnon meininkiin. Tämä on toimiva rokkibiisi, ei kuitenkaan klassikkokamaa. 3,5.

5. Genghis Khan. Vui juku että tässä on jännä instrumentaali. Alun rymistely on vähän semmoista lämmittelyä kunnes päästään tempon muutokseen ja siihen melodiakohtaan joka on huippu. Tämä taitaa olla näitä Dave+kaulamikki+ripaus delayta helmiä. Voitte pitää minua hulluna (joka olenkin), mutta jos tämä biisi edustaisi vuodenaikaa niiin sanoisin että kuulas syksyilma on kyseessä 4+.

6. Innocent Exile. Vähän semmoinen ei-niin-mieleenjäävä-biisi. Kohtalainen biisi josta en löydä liiemmin haukuttavaa, mutta en myöskään kehuttavaa. Eli ei jää mieleen millään tavoin, mikä on huono juttu. 2.

7. Killers. No niin, nyt sitten huippua. Bassointro on uhkaava ja hieno, Paulin kehiin tulo samoin. Kun päästään vauhtiin niin paluuta ei ole. Tässä on voimaa. Minut on tapettu. 5.

8. Prodigal Son. Alku on poikkeuksellinen. Kaho kaho, akustista tavaraa . Kun Paul tulee kehiin niin homma alkaa toimia ihan mukavasti. Soolo-osasto on komiaa tavaraa. Semmoinen biisi jossa on paljon hienoa, jonkin verran kuitenkin suvantovaiheita myös, mikä verottaa pisteitä. 3.

9. Purgatory. This is just a punk-heavy-rock song. Mutta hyvä sellainen. Melodiat hoitaa homman tyylillä himaan. 3+.

10. Drifter. Tämä on minusta varsin keskiverto lopetus. Ei oikein saa sitä koukkua mistään. Daven melodiat siellä välissä taas auttaa hiukan asiaa. Kovasti samat sanat kuin biisin nro 6. kohdalla. 2.

Petrausta ekaan levyyn soundillisesti ja myös yleisesti biisien tasonkin suhteen.Tämähän on hitto parempi lätty kuin se mukamas-maailma-paras-hevilevy-eli-666. Ka;3.525 eli 3,5

Ja listataan meitsin tähän mennessä arvostelemani albumit:
Iron Maiden: 3+
Killers: 3.5
Number Of The Beast: 3-
Piece Of Mind: 4-
Powerslave: 4-
Somewhere In time: 4+
Fear Of The Dark: 3,5
Brave New World: 4

[AironMaiden]

Ja aukesi muutama killerssin biisi. Muutin arvioita ja KA nousi 3.2
Kaikkia kiinnostaa

[KURRE]

Ja aukesi muutama killerssin biisi. Muutin arvioita ja KA nousi 3.2
Kaikkia kiinnostaa

Tottahan toki kiinostaa ja Killershän on Maidenin parhaimmistoa, joka vaatii muutamia tuhansia kuuntelukertoja, jotta aukee.
Mukavaa, että pojot nous...

[Edward the Greaat]

Noh kun kerran Killers tässä vieressä soi niin voisihan tämän arvostella.

Wratchild:
+Basso intro
+Dave ja Adrian
+Kertosäe
-Di'anno kuulostaa joissain kohdissa jotenkin väsyneeltä
4.75
Murders in the Rue Morgue:
+Clive Burr
+Kertosäe
+Kitarat taustalla
+Soolo
+Nopea tempo ja fiilis
+Harris
-Intro jotenkin turha
-Bruce laulaa biisin paremmin
5.00

Another Life:
+Alku riffi ja tiluttelut
+Di'anno
+Kitaraa vingutetaan mukavasti monessa kohdassa
-Rumpu intro vähän hölmö
-Mitään näkyvää kertosäettä ei ole
-Soolo
3.5

Genghis Khan:
+Soolot
-Maidenin huonoin instrumentaali
-Itseään jankkaava
2.75

Innocent Exile:
+Burr
+Murray
+Soolo
-Sanat
-Di'anno
3.00

Killers:
+Alun Kiljunnat
+Harris on oikein huipussaan
+Di'anno
+Kertsi
+Adrian ja Dave
+Sanat
+Burr
+Rauhallisempi välikohtaus
5.00

Prodigal Song:
+Akustiset kitarat
+Soolo
-Burr
-Di'anno
-Täytebiisin makua
2.50

Purgatory:
+Nopeus
+Kitarat
+Harris
+Di'anno
+Burr
+Kertsi
+Bändi on täysillä mukana
5.00

Drifter:
+Di'anno
+Harris
+Dave ja Adrian
+Gonna get my song
+Lopun toistaminen
-Muutamassa kohdassa kyllästyy muutamaksi sekuntiksi
4.50

Keskiarvo: 3,6

Nostan kansikuvan Eddiellä keskiarvon 3,7

[Roskisdyykkari]

Teenpäs pitkästä aikaa minäkin arvostelun... juu eli monia kuukausia sitten heitin debyyttilevyn arvostelutopikissa "huomenna Killers vuorossa", mutta näyttää että homma onkin vähän jäänyt...

No, pitemmittä puheitta aloitetaanpas:

The Ides of March
Mahtipontinen alku, Burr vierittelee kapuloitansa ympäri tomeja. Pian lead- kitara hyppää mukaan. Pian Burrin fillit (?) vaihtuvat hienoon rummunpäristelyyn, jolloin Adrian vetää sanoinkuvaamattoman soolon! Soolo on aivan loistava, ja lopun tapping- kohdan jälkeen palataan taas alkuun. Jotenkin synkkä ja mahtava tunnelma koko intron ajan ja esittelee hyvin tappaja- teemaa käsittelevän levyn. Soundit ei ole mitään huippuluokkaa, mutta Killersiä kuunnellessa ehtii tottua näihinkin soundeihin, ja aina pistäessä levyn CD- soittimeen odottaa jo heikkoja soundeja. Eivät ne häiritse sillä nythän on kyse legendasta . Yhteenvetona plussat ja miinukset:
+ Mahtipontista, synkkää, raivokasta, LOISTAVAA
+ Luettuani Rautaneidon sivuilla lukevat analyysit, aina kun tämä kappale pärähtää soimaan mahtavine melodioineen, mieleeni tulee heti Julius Caesar ja marraskuun 15. päivä. "Sinäkin, Brutukseni"
+ Adrianin soolo, loistavaa
+ Täydellinen levyn avaus..
- ...muttei toimi yksittäisenä biisinä kovinkaan hyvin
- Mahtipontisuudesta huolimatta eipä tämä mikään aivan käsittämätön sävellys ole
-/+ Soundit
Instrumentaali/intro- biisiksi antaisin:
****½


Wrathchild
Burrin rumpukompin tahdissa Harris pomputtelee bassoaan. Dave vetää pikaisen "rrooookkk"- soolon. Paul tarraa mikkiin ja laulaa agressiivisesti oikeastaan kaikki säkeistöt. Väliin tulee aina Daven sooloiluita. Nyt puhutaan kunnon rokkarista.
Kertosäe ei ole mitenkään täydellinen, mutta "WRATHCHILD!"- huudon jälkeen hieman bluesmaiset kitarat sopivat mukaan erinomaisesti.
Jo ensimmäisen kertsin jälkeen Dave vetää kieltämättä aika omituisen soolon. Burrin fillin jälkeen pari ihmeellistä väliosuutta, jonka jälkeen palataan pääriffiin, tietysti Daven soolojen kera. Väliosuudessa olevan "wooooooo":n olisi voinut jättää suosiolla pois.
Loppu mennään taas tutulla kuviolla, säkeistö ja kertsi. Lopun bluesmainen riffi kerrataan, ja loppuun tulee täydellinen "yea!"- huuto Di'Annolta. Hyvin lyhyt ralli, ja toimii aina, johtuen legendaarisuudestaan. Tappaja- teema sopii mielestäni hyvin yhteen levyn musiikillisen puolen kanssa. Koko levylle plussa että jokaisessa aiheeseen liittyvässä biisissä käsitellään kuolemaa ja tappamista hyvin eritavalla ja mielenkiintoisesti.
+ Daven sooloilut väliin
+ Räväkkä rokkari
+ Bassointro, jolloin kitarat tulevat nopeasti mukaan
+ Riffit kaikkialla, etenkin lopussa
+ YEA!- huuto lopussa
- Soolo hiukan omituinen, vaikka välisoolot ovat loistavia niin pitkä soolo itse ei iske
- Väliosuuden "wooooooo"- huuto, voi miksi?
- Kertosäe ei herätä suurempia tunteita, ja oikeastaan biisi alkaa olla aika puhkikulunut
***½

Murders in the Rue Morgue
Nyt vasta päästään kunnolla käsiksi murha- teemaan. Alun cleani- kitarat Steven bassosooloineen ovat ihan hienoja, ja hienontuvat kokoajan Burrin tullessa hiljalleen kehiin. 0:29 alkava kohta on hiukan omituinen, en osaa sanoa onko se synkkä vai iloinen. Weeeaard...
Burr vetää komian rumpupäristyksen, jolloin biisi vasta alkaa.
Säkeistö menee nopeasti ohi, jonka jälkeen tullaan täydelliseen kertsiin. Säkeistössä aistii jo lievää iloisuutta, mutta sou wot? Inhottavaa vaan kun laulu menee niin nopeasti, Paul ihan hengästyy. Kahden minuutin kohdalla alkava vauhdikas väliosuus ei ole mitenkään mieleenpainuva, mutta tähän biisiin se sopii.
Jälleen muutamat säkeisöt ja kertsit, jonka jälkeen päästään instrumentaaliseen väliosuuteen. Kertosäe -> säkeistö -> kertosäe ja that's it. Hyvin nopea ja lyhyt ralli tämäkin, toimii.
Sanat ovat erikoiset, loistavat ja synkät. Jos Stevelle ei olisi juolahtanu mieleen ideaa Ides of marchista, tämä olisi ollut oiva vaihtoehto aloitusbiisiksi, mutta toimii tämä näinkin. Loppuu tosiaan ehkä hieman liian nopeasti, ja etenee nopeasti. Säkeistöt vilahtavat heti ohi, ja niitä on ehkä hieman liikaakin.
+ Alku kokonaisuudessaan: clean+bassokuvio -> rummut -> melodia -> rummunpäristys
+ Väliosuus, se jossa on laulua
- Soolo olisi saattanut sopia, toisaalta ihan hyvä kyllä ettei sitä ängetä jokabiisiin
- Kiire, kiire, kiire...
- Säkeistöjä ihan liikaa
**½

Another Life
Alkaa hauskalla rumpuintrolla ja jatkuu loistavan riffin tahdissa. Sitten yhtäkkiä tulee joku ihan ihme rokkiriffi, yksinään ihan hyvä, mutta mielestäni ei sitten sovi yhtään alun kanssa yhteen. Soolo on ihan toimiva.
Laulu on vähän hämäävää, kaiku on rasittavaa. Laulun jälkeen tuleva melodia ottaa kieltämättä päähän, argh mitä renkutusta!
Koko biisin lyriikat koostuvat vaan muutamasta rivistä tekstiä, kyllä nyt olisi voinut vaivautua tekemään vähän enemmän. 1:47 alkava riffi on jotenkin kiukkuinen, mutta raivokas osuus alkaa vauhdikkaiden rumpujen tullessa mukaan.
Soolo Davelta on aika ihme tilutusta, mutta ennemmin sitä kuuntelee kun jälleen pian toistuvaa säkeistöä. Välillä tekisi mieli heittää kaijuttimet ulos ikkunasta kun tuo laulu toistuu taas. Huh tulee ihan kylmät väreet. Mutta yhtäkkiä biisi loppuukin kesken, heti ylivenytettyjen rymistelyiden jälkeen.
Tähän mennessä jokaisen biisin jälkeen on tullut tuttu "tässäkö tämä nyt oli?"- fiilis, joten ei hyvältä näytä. Tämä biisi oli aika sontaa... seuraava..
+ Alkusoolo ihan toimiva
+ Raivokas riffi vähän ennen kahta minuuttia
+ Alku, rokkiriffeineen ja rumpufilleineen....
- .. jonka jälkeen tulee riffi joka ei yhtään sovi kuvioihin, erillään nämä olisivat olleet ihan toimivat mutta kuka keksi liittää nämä yhteen? Ei sovi ei
- Sanat koostuvat vaan parista mitäänsanomattomasta rivistä
- Ja se alkaakin pikkuhiljaa potuttamaan kun sitä hoetaan kokoajan, tylsä meininki ja lisäksi:
- loppuu kesken inhottaviin loppurymistelyihin, eieiei
*½

Genghis Khan
Alun riffi on jotenkin itämainen, hyvin mielenkiintoinen. Seuraavasta riffistä puhumattakaan... 0:43 kohta on jotenkin puistattava, mutta ehkä jopa hyvällä tavalla. Sitä seuraakin vauhdikas osuus, jossa pidän erityisesti rummuista. Ihan pieksentää, hullua, raivokasta, loistavaa!
Yhtäkkiä vaihdutaankin hitaampaan junttariffiin, jossa päällä toinen kitara soittaa jotain ihme kuviota. Pian mukaan tulevat kaikuvat melodiat, näitä inhoan. Pian samaa riffiä kun aijemmin hoetaan lautasten ja basson lyödessä väliin iskuja. Biisi loppuu jälleen kesken. Ei mitenkään kehuttava instrumentaali.
+ Alun hämyriffit
+ Nopea raivokas kohta
+ Clive Burrin rumputyöskentely todella monipuolista
- Kaikuvat melodiat
- Tavallaan koko biisi puistattaa
- Loppuu kesken, aika täytebiisin oloinen jopa instrumentaaliksi
**

Innocent Excile
Alkaa mainiolla bassokuviolla, jota seuraa hyvin rennot kitaravingutukset. Rento meininki, pistää kyllä hymyilyttämään. Säkeistö on todella mainio, ja sen jälkeinen 0:40 alkava kohta.... ei sovi aivan kuvioihin, mutta ihan kelpo kuitenkin. Samat hommelit toistetaan taas, jonka jälkeen tulee ihan kelpo sooloja. Soolojen taustalla oleva riffi täydellinen. Paul tulee taas kehiin soolotaustariffin jauhaessa samaa. Intro tulee tähän väliin uudestaan ja tällä kertaa Paul hymisee omiaan väliin. Kun herra Di'Anno on kiljunut keuhkonsa pihalle, seuraa vauhdikas osuus ja soolot. Mielenkiintoista, empä muistanutkaan että biisi on näin hyvä!
Etenkin näin kesällä tämä biisi vaikuttaa hyvältä. Kesän iloista meininkiä, lallalaa...
Lopun riffi on synkkä, ja jatkuu samoissa nuoteissa rummun vedettyä väliin päristelyitä. Loppurymistelyt, tällä kertaa jopa ihan toimivat. Luojankiitos tämä biisi ei lopu kesken! Positiivinen yllätys tämä biisi...
+ Intro
+ Nopea riffi
+ Paul Di'Anno todellisissa fiiliksissä
+ Iloinen meininki, mutta väliin saadaan hieman synkempääkin tavaraa
+ Yksinkertaisesti mainio!
*****

Killers
Seuraavaksi on vuorossa levyn nimibiisi, joka nimensä mukaankin on todella "murhaava" sekä salaperäinen. Etenkin bassointro. Dave Murray todella tyypillisellä pulloff- meininkillä, ja Paul rupeaa kiljumaan. Ihan kelpo kiljumisia Paulilta, harmi että livenä kuulostavat ihan karseilta.
Kun biisi vasta kunnolla alkaa, on Daven alas-kieliä-raapimis-riffi kaikessa omituisuudessaan mainio. Sanat ovat aivan murhaavat, onneksi levylle otettiin nämä eikä ne sanat jotka Paul Early Days dokkarin mukaan väsäsi pukuhuoneessa ennen Live at Rainbow keikkaa.
Kaikki on aivan murhaavaa tässä biisissä ja Paul nauraa todella "iivilisti" väliin. Välimelodia rumpupäristyksen tahdissa on jälleen outo, mutta helvetin loistava. "I can see"- kohdan pilaa taustalla olevat inhottavat korkeat laulut.
Molemmat soolot loistavia, etenkin Daven - Davea parhaimmillaan.
Jälleen uusi säkeistö, ja samoja kuvioita. Loppuun toistetaan ensimmäinen säkeistö hieman muunneltuna kerran, jonka jälkeen biisi loppuu pääriffin jälkeen. Lopussa ihan kivat harmoniat.
+ Helvetin murhaava IIVIL tunnelma!
+ Kiljunta jopa toimii herra Di'Annolta
+ Sanat... Paul ei ole lainkaan hassumpi sanoittaja!
+ Soolot, varsinkin Daven
+ Intro salaperäinen
- Korkelta lauletut backing vocalsit joissain kohdissa ottaa vähän päähän, mutta ei paljoa joten:
*****

Prodigal Son
Alun akustiset, enpä ole iloisempaa musiikkia Maidenilta nähnyt, mutta ne ovat ihan hienoja. Pian akustista vaan rämpytellään sointujen tahdissa rumpujen ollessa mukana, ihan jees.
Kun laulu tulee mukaan niin korvat vuotavat verta. Kuulostaa joltain 70- luvun popilta, ei millään pahalla. Paulin laulussa inhottava efekti päällä, karmeaa... Alku vielä toimi, mutta heti säkeistön jälkeen on lähellä etten skippaa. Hidas soolo pelastaa hieman. Hyvin tunnelmallista, taattua Adriania. Jälleen kerrataan iloiset akustiset rämpytykset.
Hyvin erilainen biisi Maidenilta kieltämättä. Vertaa tätä ja Be Quick or Be Deadia, huhhuh...
Taas säkeistö ja alun iloiset akustiset, kuten on tässä todettu kolmesti. Se siitä, onneksi ei tarvitse sietää säkeistöjä enempää...
+ Adiranin soolo
+ Akustiset kaikessa iloisuudessaan ihan jees
- Säkeistö, aargh onko tämä Maidenia?!
- Vähän venytetty, ensimmäistä kertaa tulee tällä levyllä vastaan biisi josta oikeasti toivoisin kesken loppumista
*½

Purgatory
Jälleen palataan tuttuun raivokkaaseen Maideniin. Alkuriffin jälkeen hyvin nopeatempoiset rummut hyppäävät kehiin melodioiden tahdissa. Kertosäe on aivan loistava ja synkkä. Daven soolo ihan toimiva. 1:15 alkava kohta on tyypillistä nopeaa melodista Maidenia. Paulin laulu vähän häiritsee. "Take me away"- kohtaa hoetaan ärsyttävän paljon. Nyt palattiin raivolla pääriffiin ja sitäkautta melodiaan. Säkeistö jälleen sama. 2:02 kohta iskee aina. Rankkaa, vaikka soundit päin puuta. Ihan toimivaa... Vaikka raivoisaa, välillä jopa hieman herkkää. Lopun huuto on aika raju ja tässä tämä olikin. Sopivan mittainen.
+ Raivokas fiilis, onneksi, herkkä ja synkkä
+ Melodiat aika tyypillistä Maidenia
+ Kertosäe aika omituinen mutta toimii sekin
- Take me away, kiittiriitti
- Ei mikään erikoisen mieleenpainuva, mutta "ihan hyvä"- tasoa kuitenkin
****

Twilight Zone
Alun riffi ihan jännä, harmonia sopii hyvin kuvioon. Laulu rentoa rokkia, ei erikoista mutta ihan hyvää. Kertosäe on ärsyttävän lälly. Melodia loistava kertsin jälkeen. Jälleen kerrataan alusta....
Kertosäe ja laulu pilaa kaiken.... Loppuu ihan hienosti.
+ Alkuriffi ja harmonia
+ Melodiaosuus kertsin jälkeen
+ Laulu... aika toimivaa
- ... mutta välillä aika ärsyttävää
- Kertosäe, lällätilää....
***½

Drifter
Alun riffi aika surullinen mutta sitten tuleekin ihan rentoa meininkiä...
Säkeistöt aika kovia. 1:07 alkava kohta mainio kieltämättä.
Hidas kohta sisältää hyvin tunnelmallista taustasooloilua, mutta Paulin hyminät eivät sovi mukaan, etenkin kun niitä tulee liikaa.
1:55 alkaa kunnon "HHJJ"- kohta, ihan hyvä. Burr hakkaa rumpuja ihan hemmetin nopeasti ja pienen tauon jälkeen pääriffi jälleen.
Sooloissa käytetty Wahwah sopii ihan hyvin, muttei Daven wahityöskentely ole mitään erikoista.
Loppuun hoetaan tota "singsingsing"- juttua ja se on jo vähän ärsyttävää...
Ihan toimiva biisi mutta paikoin hieman puuduttava..
Loppurymistelyistä en sano juuta enkä jaata. Ei mitkään kauheat mutta ei erikoisetkaan.
+ Rento fiilis
+ Alku riffi
+ 1:07 alkava kohta, jännää
- Puuduttavaa
- Sing it sing it sing it blaablaa....
- "Hmmmhmmm" sooloissa
***

Keskiarvo:
3.2727273
~ 3.3

Killers on hyvin epätasainen levy. Osa biiseistä sai yhden tähden mutta osa täydt viisi.... Aika erikoinen levy Maiden- levyksi,

[Yrms_]

Killers

Katsotaan häviääkö tämä number of the beastille joka osottautui erittäin huonoksi levyksi

The Ides of March 2,5

Niin no, oisihan tämän voinut jättää poiskin kun yleensä hyppään aina wrathchildiin kuuntelematta introa.

Wrathchild 2

Alkaa bassolla, jossa voisi olla joo parempikin soundi, tässä biisissä häiritsee se, että di'annon ääni särkyy heti kun mennään hieman korkeammalle. Vuosien saatossa kulunut melko paljon, mutta kyllä tämä livenä toimii ihan eri tavalla. Burrin rumpusoundeista en sano mitään koska kaikkihan tietää mitä ne ovat. McBrain ja Bruce kehiin niin toimii jo paremmin, toimii paremmin jopa Blazen vetämänä.

Murders in a rue morgue 3

Tästä akustisesta introsta tulee aina mielikuva isosta joukosta odottamassa maidenin konsertin alkamista, johtunee varmaankin sitten tuosta beast over hammersmithin alusta. Kun Biisi alkaa laulunkin osalta niin aina odotan kuulevani brucen äänen, mutta ei. 2:00 alkava osa ei toimi di'annon kanssa ollenkaan. Burr on sitten tylsä rumpali, ei mitään mielikuvitusta rummuissa. Tämä on mielestäni aina ollut livebiisi, levyllä ei pääse oikeuksiinsa

Another Life 2,5

Hahah. Ensimmäistä kertaa kun kuulin tämän kappaleen niin en kyllä uskonut ollenkaan maideniksi. Rumpuintro on jotain sanoinkuvailettoman hauskaa. Alun kitaratkin melkein räjäyttää pään. Mutta Daveyn alun soolo on hieno. Meno paranee tuosta alusta mutta ei tämä kappale mitään elämää suurempia elämyksiä tarjoa. Killersin keskitasoa

Gengis Khan 1,5
Ööö. Ei nyt ihan. Tämä ei ole ikinä oikein kolissut mulle. Erittäin sekavaa menoa ja kuuntelen tämän vain silloin kun on erittäin tylsää. Yhden hyvän instrumentaalin on Maiden tehnyt, ja se sitten näköjään riitti. Kohokohta 1:47 alkava osa mutta sekin toistaa liikaa itseään. Tämä ei nyt ihan toiminut. Ehkä vielä joskus.

Innocent Exile 2

Bassointro kuulostaisi paremmalta jollain levyllä jossa sounditkin pelaisi, ei oikein pääse Steven basso tällä levyllä oikeuksiinsa. Ihankuin olisin kuullut tuollaisen laulumelodian jossain, en tiedä. Tämä on melko paljon itseään toistava kappale, parasta tässä on soolo-osa. Loppuun sitten tietysti se naurettava di'anno venytys.
Eipä tämä mitään elämyksiä tarjoa.

Killers 3,5

Juu levyn paras biisi olisi parempikin jos nämä soundit olisi kohdallaan.
Taas kerran nuo alun legendaariset di'anno rääkäisyt pistävät negatiivisessä mielessä korvaan. Onneksi eivät pitäneet niitä alkuperäisiä sanoituksia tässä, nämä toimivat huomattavan paljon paremmin. Jälleen kerran minua häiritsee di'Anno ja Burr. Bruce ja Nicko leikkiin mukaan ja nopeasti. Ei tätä studioversiota jaksa kuunnella kovinkaan monta kertaa peräkkäin, Maiden Englandilta löytyy tästä jo paljon menevämpi versio.

Prodigal son 2

Tässä nyt on tällaista journeyman-meininkiä. Paitsi että journeyman toimii paremmin. Soolo-osasta tulee nuo pisteet, melko mitäänsanomaton biisi mulle..

Purgatory 3

Joskus tämä oli suosikkini mutta liiallinen kulutus tekee mille tahansa biisille hallaa. "Please take me away" - kohta on biisin kohokohta. Tämä on ehkä levyn parhaimmistoa mutta ei saisi kuunnella liikaa.

Drifter 1

En sano tästä mitään. Ei toimi, liian hajoava ja mielikuvitukseton veto.

KA: 2,3 taisi mennä Beastin alle. Ei kylläkään mikään yllätys

[Taival]

Oli pakko tulla kommentoimaan tätä asiaa nyt vähäsen.
Nythän on nimittäin käynyt niin, että Killers jäi aika vakaasti kuunteluun kun tein tuon arvion. Ja tämähän potkii niin maan perkeleesti! Oikeasti.
Kuten jo sanoinkin tuolla aikaisemmin, että oli mulle aikas unohdettu levy vaikka hyllyssä ollut monen monta vuotta, mutta jotenkin tää ny kolahti aika kovaa. Kuunnellu päivittäin innoissani ja kyllä tää alkaa tunkea sinne kärki kolmikkoon/nelikkoon aika voimalla. Huh.
No juu, jatketaan harjotuksia.

[Makal]

Arvostellaanpa nyt Killers:

The Ides Of March - Mitäs tästä nyt sanoisi. Ihan hyvä intro tälle levylle, olisi voinu olla vaikka Genghis Khanin tilalla ja Murders olisi voinut olla aloittajana, mutta kyllä tämä toimii näinkin. 3

Wrathchild - Aika puhkikulunut kappale, mutta toimii silti. Plussaa alun bassosta. Ja myös Paul vetää tämän hienosti. 4

Murders In The Rue Morgue - Levyn paras kappale. Alku olisi voinut olla lyhyempi ja olisi melkein heti menty jo asiaan, mutta toimiihan tämä näinkin. Loistava kappale muuten ja jälleen kerran plussaa Paulista. Mainiota kamaa 5

Another Life - Tämä oli inhokkini pitkän aikaan. Aukesi vasta vähän ennen Maidenin keikkaa. Alku on kyllä aika hirveä edelleen, mutta sitten lähtee. Pisteitä tälle 3.5

Genghis Khan - Tämän olisi voinut minusta jättää pois levyltä. Aika turha kappale. Onhan tässä jotain hienoja kitarajuttuja, mutta joo 2

Innocent Exile - Eipä mikää erikoinen. Tälläinen peruskappale joka ei jää mieleen ollenkaan. 2.5

Killers - Toinen suosikkini tältä levyltä. Alku on ihan hieno, paitsi Paulin kiljumiset. Kamalaa kuultavaa. Sitten pamahtaa. Sanoituksista plussaa ja myös kitaroinnista. Miinusta taas noista Paulin kiljumisista. 4.5

Prodical Son - Aika erilainen kappale jos vertaa muihin tällä levyllä. Tämäkin on taas tälläinen, ei kovin erikoinen, mutta ei paskakaan. 3

Purgatory - Taas loistava kappale. Hieno riffi tuossa alussa ja sitten lähtee. Paul vetää taas hienosti. 4

Drifter - Tämä on myös loistava kappale, vaikka kaikki eivät tästä välittäkään. Keskikohta on erityisesti hieno. Sanoitukset on taas jotain turhaa, mutta eipä tuo kamalasti vaikuta. 4.5

Killers - 3,6
Iron Maiden 3,7

[The Exorcist]

Killers on luonnollinen jatke debyytille. Vaikka ei sävellyksiltään ihan samanlaista timanttia kuin Iron Maiden niin siltikin viriiliä tavaraa väärällään. Soundit olivat debyytillä kivikautiset mutta Killersillä korjattiin sekin. Koko levy on mielestäni erittäin tasainen eikä notkahduksia ole. Tähän levyyn olen palannut selvästi useammin jälkeenpäin kuin debyyttiin, sinänsä outoa koska pidän Iron Maidenia parempana kuin Killersiä. Lieköhän sittenkään näin?

Koko kappale materiaali on ehdotonta Maiden timanttia, lisäpisteet vielä hyvin erilaiselle, jopa Beatles henkiselle Prodigal Sonille, joka mielestäni on herkin Maidenin biisi ikinä. Oh, Lamia.

[darealjyra]

Killers on omalla kohdalla kasvanut yhdeksi lempialbumeista joita tulee kuunneltua useiten. Jotenkin se soundimaailma ja Paulin laulu on tällä levyllä erittäin hyvän kuuloista. Voi olla että Adrianin mukaan tulo sai aikaan "sen jonkin". Mutta liikkeelle.

1. The Ides Of March

Jos tämä olisi tavallisen instrumentaalin pituinen, olisi tässä Maidenin paras instrumentaali. Kuulostaa ihan pirun hyvältä, varsinkin livenä soitettuna nauhalta
Marssirummut kuulostaa vain niin hyviltä, eikä ensi kesäinen armeijaan meno toivottavasti ainakaan lannista tätä.
Pidempänä olisi ollut täydellinen, mutta ei kai siitä nyt voi verottaa pisteitä koska toimittaa intron paikkaa.

5

2. Wrathchild

Kova livejyrä, mutta albumin heikko lenkki. Jotkut biisit ne eivät vain toimi ilman sitä livetunnelmaa. Vonkuahan tässä riittää, mutta ei vonguntakaan auta kun muut biisit jyrää yli. Ehkä hieman pidempi väliosa ja siihen tahdin muutoksia niin saattaisi olla paljon parempi, mutta tällaisellaan junnaa vain samaa tahtia etiäpäin.

2

3. Murders In The Rue Morgue
HELMI! Mielettömän kaunis alku, sitten rummut mukaan pärinällä ja PAM!
Hemmetti soikoon että pää vatkaa mukana! Väliosan kitarointi äärimmäistä parhautta. Kertsi jää päähän ja soi ja soi ja soi ja soi...
Paulin laulu tässä biisissä ehkä parasta koko kahden levyn aikana. Ankaraa riffijyrää!

5

4. Another Life
Padapam padapam padapampampam. Kunnon tatsia ja hieno soolo heti alkuun. Säkeistöjen välinen kitaratilu hemmetin hienon kuuloinen. Väliosa tässäkin biisissä aivan perkeleen kova.
Kuitenkin jotain jää puuttumaan. Ehkä tuo toisto ei tässä toimi kuten esim. Remember Tomorrowissa. Kitarat on hienon kuuloisia, mutta tosiaankin jotain tämä kaipaa.

4

5. Gengis Khan
Tomittelu hemmetin hyvä aloitus biisille. Junnaa jonkin aikaa paikallaan ja juuri kun ei odota minkään muuttuvan alkaa rymistely ja pirun hienosti alkaakin! Rymistelyn jälkeinen hitaampi osuus on ennen sooloa ja soolon aikana pirun hyvän ja ilmavan kuuloinen. Jotenkin tuosta tulee mieleen aloitusbiisi, olisiko ollut samaa biisiä joskus...? Lopetus nyt on mitä on, mahtavamminkin olisi voinut hoitaa, mutta menettelee. Ei ihan Transylvanian tasoa mutta lähelle menee.

4

6. Innocent Exile
Alkaa bassolla, johon jostain syystä ei mielestäni sovi tuo kitaroiden mukaan tulo. Olisi voinut paremmin olla joku riffi tai alkaa suoraan ilman sitä. Säkeistöriffi on ihan hienon kuuloinen, ja varsinkin säkeistöjen välinen osa. Soolojen aikainen vauhti on tervetullutta, mutten biisi olisi aika köykäinen ja turhaa junnaava. Aikanaan tämä biisi ei todellakaan auennut, mutta kun kuuntelukertoja on enemmän alkaa pitämään sitä enemmän.

4

7. Killers
Toinen levyn ehdottomista kohokohdista. Olen todella katkera ettei tätä soitettu kesällä. Alun basso on jotain yli ymmärryksen menevää, kaikessa yksinkertaisuudessaan niin hienoa! Paulin mylvinnät jotenkin omituisia mutta toimivat silti. Muutenkin laulu kuulostaa aivan perhanan hyvältä. Tällaiseen lauluun se sopii kuin nyrkki (pers)silmään. Väliosan alku olisi voinut olla parempikin, mutta menköön. Soolot ovat hyviä joskaan ei maailmaa räjäyttäviä. Ehdoton klassikko. Ensi kiertueella settiin?

5

8. Prodigal Son
Levyn outolintu. Ei oikein vieläkään saa kunnon kuvaa tästä. Paulin laulu on tosin mahtavaa kuultavaa. Säkeistöt välillä keskeyttävä koukku on tosin aika ärsyttävä, olisi saanut mennä vain putkeen nuo lauluosuudet. Soolot on hienon kuuloisia, sopivan ilmavia. On ehkä väärässä paikassa levyllä. Ehkä Purgatoryn ja Drifterin välissä olisi parempi paikka

3

9. Purgatory
Uskomatonta vauhtia. Eihän tässä perhana vieköön edes ehdi heiluttaa päätä! Alun riffi perhanan iskevä. Paul edelleen perhanan kovassa vireessä. "Please take me away"-kohta jälleen jotain uskomatonta. Tämäkin biisi olisi saanut olla settilistassa kesällä. Ei riitä sanat kuvailemaan hienoutta. Antaisin 6 jos voisin.

5

10. Drifter
Alun riffi jälleen neroutta. Ja yksi sana: Paul. Livenä hemmetin hyvin toimiva biisi. Tässä taas toisto ei ole niin häiritsevää. Melkolailla perusjyrä tämäkin, ei nyt ihan täyttä helmeä muttei huonoakaan. Vitosten kvartetin jälkeen heti kärkkymässä sijoille. Levyn lopetukseksi ehkä ei niin sopiva.

4

Keskiarvoksi tulee näin 4.1. Ainoa vika tässä levyssä on sen pidemmän eepoksen puuttuminen, ja muutenkin kappaleiden lyhyys kummastuttaa. Vähän pituutta lisää biiseihin ja tahtivaihteluja niin tämä olisi täyden viitosen levy.

Tähän mennessä arvostellut:
4.8 Somewhere In Time
4.1 Killers
3.4 Fear Of The Dark

[Stratocaster]

Roskisdyykkarille: Tuo oli hienoin lukemani arvostelu Rautaneidossa.
Pitkä, yksityiskohtainen, mukava lukea, pointit sulle.
Oman arvion pistän tutustuttuani levyyn vielä vähän paremmin.

Suurin osa tuntemistani faneista sanoo Killersin olevan huono levy.
En ymmärrä, mun mielestä levy on hieno jatko Iron Maidenille, ja sisältää todella loistavia biisejä. (Murders In The Rue Morgue, Purgatory, Another Life) Ja Paul Di´Annokin vetää mahtavasti (Drifter )

Joo tosiaan, pistän tuon kunnon arvion kun pääsen pariin biisiin vähän enemmän sisään.

[reptile]

Killers on debyyttiin verrattuna monin paikoin paljon parempaa, ensimmäisenä tuotannon osalta. Martin Birch on mies paikallaan. Materiaali on hieman teknisempää ja mielestäni tällä levyllä Clive Burr on parhaimmillaan. Adrian Smithin mukaan tulo piristi myös. Paul parantaa debyytistä ja raaka, mutta myös tunteikaskin laulu on välillä oikein komeaa kuultavaa. Biisimateriaali on tasaista, selvää floppia ei levyltä löydy, mutta ei ehkä mitään sellaista tajunnanräjäyttäjää, kuten edeltäjällään ja seuraajallaan (Phantom Of The Opera ja Hallowed Be Thy Name).

The Ides Of March:
Levyn avaajaksi sopiva instrumentaali, sopiva intro juuri ennen Wrathchildia. Pituus on hyvä, mutta olisi varmasti toiminut myös pidempänäkin. 3

Wrathchild:
Hyvällä bassointrolla käynnistyvä menopala. Pituus passaa, soolo on hyvä. Paulin hyvin tulkitsema biisi on levyn selkeimpiä kohokohtia. 5

Murders In The Rue Morgue:
Hieno intro, joka nostattaa fiilistä. Clive on vauhdissa ja bändi jyrää vastustamattomasti. Hyvä kertsi, hyvä tarina ja lopussa mielenkiintoinen koukku: "But I know that it's on my mind, that my doctor said I've done it before." 5

Another Life:
Hyvää rumpuintroa lukuunottamatta ei ole kovin kummoinen. Sanat ihan ok, vaikka niitä toistellaan ihan liikaa. Muutamia hyviä sooloja. Ollut mielestäni aina levyn vaatimattomin biisi. 2,5

Genghis Khan:
Toinen instrumentaali. Ei ole tämäkään hirveän erikoinen tai mieleenpainuva. Ehkä sanoitukset olisi kuitenkin pilannut tämän kappaleen. Hyvä pituus. 3

Innocent Exile:
Tämä oli ehdottomasti parempi biisi kuin muistinkaan. Bassointro ok, säkeistöt hyvät, mutta viimeistään sitten kun päästään sooloihin, niin tämä kappale näyttää kyntensä. 3,5

Killers:
Levyn selvästi paras kappale. Intro on mahtava ja lisää fiilistä ja Paulin huudot ovat huippuja. Clive on tulessa. Vauhdikas biisi, soolot on hyvät, Di'Anno laulaa hienosti. 5

Prodigal Son:
Puoliakustinen helmi, aivan mahtavaa kamaa. Di'Annon hyvin tulkitsema Prodigal Son on mielestäni yksi Maidenin aliarvostetuimpia biisejä. Kitarat ovat hyvät, tunnelma on loistava. 4,5

Purgatory:
Tämä kappale on aika yksinkertainen, eikä iske meikäläiseen sen kummemmin. Ne "Oh, another time, another place"- ja "please, take me away"-kohdat parhaita. Keskinkertainen. 3

Drifter:
Hyvä lopetus levylle. Paul vetää taas hyvin. Tämä biisi kasvaa loppua kohden mainiosti. 4


Keskiarvo: 3,85

[The Exorcist]

Killers:

Alkuaikojen loppu ja uuden ajan alku. Diannon viimeinen studiolevy Iron Maidenissa ja se parempi niistä, niin tuotannoltaan kuin viriililtä kappalemateriaaliltaan. Kitarakaksikkoon saatiin oikeanlaista dynamiikkaa onkimalla Adrian Smith remmiin.

The Ides Of The March 3,5
Looginen aloitus levylle, sillä kuulostaisi hieman orvolta mikäli Wrathchild avaisi levyn bassointroineen. Ei kummoinen kappale, mutta levyn kappalemateriaalista ei oikein löydy selvää puhdasta aloitusbiisiä. Ei ehdi käydä onneksi tylsäksi.

Wrathchild 4
Onnistunut ja sopivan iskevä aloitus levylle. Esittelee hyvin oikeastaan koko tulevan levyn tunnelman sekä laadun. Vaikka hieman progeillaankin niin hittipainotteisuutta löytyy myös hieman. Nykyään Wrathchildin liikasoitto on aiheuttanut hienoisen kyllästymisen.

Murders In The Rue Morque 3,5
Loistava intro joka yltyy melkoiseen vauhtiin. Muun levyn kappalemateriaalin ohessa hieman keskinkertainen, tosin kitaraharmonia kappaleen keskellä toimii loistavasti.

Another Life 4,5
Monelle hieman vaikea pala sulatettavaksi mutta itselleni loistokappale jota jaksaa kelata, ehkä levyn synkin biisi ja hieman myös punkahtava. Purgatoryn sekä Prodigal Sonin ohella levyn hienoimmat lead-kitarat.

Genghis Khan 3
Mielestäni levyn heikoin kappale. Musiikillisesti ihan kiinnostava ja sopivan mittainen mutta loppujen lopuksi kuitenkin kovin mitäänsanomaton. Ei voi oikein kehua muttei kovin haukkuakkaan.

Innocent Exile 3,5
Samaan kastiin Another Lifen kanssa. Hyvä, toimiva sekä iskevä kappale, mutta ei nouse muun kappalemateriaalin tuhkista esille. Jälleen hieno harmonia osa joita koko levy on pullollaan.

Killers 5
Ärhäkkä, vihainen sekä silpova. Kappaleena täysi timantti jokaista osa-aluettaan myöten. DiAnnon parhaimpia laulusuorituksia hänen Iron Maidenissaan olon aikana, parivaljakko Smith/Murray esittelee tutuksi tulevaa tyyliään.

Prodigal Son 5
Kunntelin tätä aluksi Beatlesina. Kuitenkin loisteliain hidas kappale minkä Maiden on koskaan levyttänyt (Remember Tomorrow:n ohella), kappaleessa on ainutlaatuinen tunnelma ja DiAnno onnistuu tulkinnassaan täydellisesti.

Purgatory 5
Yksi koko alkuaikojen kovimmista biiseistä, nopea ja iskevä. Diannon vokaalit kuulostivat hieman oudoilta kitaraharmonioiden päällä, mutta lopulta alkoi toimia. Clive Burrin soiton hienous paljastuu tästä kappaleesta.

Drifter 3,5
Kappaleena toimii paremmin livenä kuin levyllä, mutta on pohjaltaan hyvä luonnolliselle live jammailulle. Ei loppujen lopuksi erikoinen kappale, mutta kuitenkin hyvä lopetus biisi, joka huokuu alkuaikojen soittointoa.

Keskiarvoksi Killersille 4,05

[Voimanorja]

Jumalauta. (Hyvä avaus?)
Olin tänään kaupungissa vierailemassa Swamp Musicissa. Siellä sitten pyysin uusimman tripuutin kuunneltavaksi.
Hyvältähän Paul nykyäänkin Wrathchildia koilottamassa kuulostaa, mutta AI AI nyt kun laitoin Killersin soimaan alusta alkaen!
Ides of Marchin tunnelmastakin pukkaa ihan keikkafiilis päälle! (Millon sitten ei)

Another Lifen muuten soittaa Clive pirusti paremmin... (Killersia ja Beast Over Hammersmithia verraten tän vuoden keikkoihin ja Truupper 7'':kan B´sideen)

[Peke]

Roskisdyykkarille: Tuo oli hienoin lukemani arvostelu Rautaneidossa.
Pitkä, yksityiskohtainen, mukava lukea, pointit sulle.
Oman arvion pistän tutustuttuani levyyn vielä vähän paremmin.

Suurin osa tuntemistani faneista sanoo Killersin olevan huono levy.
En ymmärrä, mun mielestä levy on hieno jatko Iron Maidenille, ja sisältää todella loistavia biisejä. (Murders In The Rue Morgue, Purgatory, Another Life) Ja Paul Di´Annokin vetää mahtavasti (Drifter )

Joo tosiaan, pistän tuon kunnon arvion kun pääsen pariin biisiin vähän enemmän sisään.

Killers on monien n00b ja poser-fanien ylenkatsoma tekele, koska siinä ei laula niinq Bruce ja media niinq on mollanut sen sisältävän vain debyytin ylijäämäkappaleita.... mikä on osaksi totta, mutta ne kappaleet vaan onkin hienoja

Yleensä se oikeille maiden-faneille avautuu n.10 kuuntelukerran jälkeen. Koska kyll Killers kuulostaa ihan Iron Maideniltä.

Peke

[The Trooper]

^Jep
Killers ei mua vakuuttanut ensi kuulemalta, mutta on kiivennyt arvoasteikossa yhä ylöspäin. Jos silloin tuntui hieman pakkosoitolta pistää se soimaan ja kuunnella "josko se nyt toimis mulle", nykyään Killersin kuunteleminen on todellakin mukavaa. Huonoja vetoja ei levyllä mielestäni ole yhtään, pari hieman tasaisempaa biisiä vain.

Näin

[The_Air_Raid_Siren]

Iron Maiden – Killers

The Ides of March

Hieno instrumentaali, ei aivan Transylvanian tasoa, mutta omiaan aloittajaksi Maidenin seuraavalle albumille. Burrin rummut ovat hyvät ja Murrayn & Smithin kitaratyöskentely on läpi kappaleen upeaa kuultavaa. Juuri sopivan pituinen intro –kappaleeksi. 4-

Wrathchild

Itse en ole koskaan oikein tajunnut Wrathchildia, enkä ole ymmärtänyt varsinkaan sitä miksi se roikkuu keikkojen settilistoissa mukana. Alun bassoriffia ja sitä seuraavaa kitarointia lukuun ottamatta melkoisen puuduttava kappale. 3

Murders in the Rue Morgue

Rauhallinen alku on hieno, sitten rummut tulevat mukaan ja soitto voimistuu. Kappale räjähtää käyntiin kun Burr hakkaa rumpuja ja Paul alkaa ensimmäisen säkeistön. Kertosäe iskee minuun kuten koko kappalekin. Paul laulaa hyvin ja Cliven rumpukuviot ovat hyvät läpi biisin. Tässäkään kappaleessa ei ole mitään erityisemmin mieleen jäävää kitarariffiä, perusriffi on kyllä ihan hyvä kuten kitarasoolokin. 4

Another Life

Sanat ja laulumelodiat ovat kyllä meneviä, mutta jotenkin tämä kappalee jää melko ontoksi kokemukseksi, tästä puuttuu se jokin. Tai siis tässä ei ole mitään erikoista, todella tasapaksu kappale. 3

Genghis Khan

Auttamattoman heikkotasoinen ja pitkästyttävä instrumentaali. Hieman ennen kahta minuuttia alkava rauhallisempi kohta on kitarakuvioineen on ihan hieno, mutta sitä lukuun ottamatta biisi on todella keskinkertainen ilman sen kummempia vahvoja hetkiä. 2½

Innocent Exile

Tylsähköä instrumentaalia seuraa huomattavasti parempi kappale. Burrin rumpukuviot ovat jälleen laadukkaita. Kun Paul on laulanut säkeistöt läpi alkaa Burrilta nopeampi komppi ja Murray & Smith alkavat kitarasoolonsa. Tämäkään kappale ei missään vaiheessa kohoa varsinaiseksi huippuvedoksi, mutta on tasaisen hyvä alusta loppuun. 3½

Killers

Kappale alkaa hitaasti hyvän bassoriffin säestämänä Paulin kirkaistessa aina välillä. Kappaleessa on hienot sanoitukset ja pidän erityisesti kertosäkeestä. Kitarointi ja rummut ovat myös todella hyvät koko kappaleen ajan. Biisissä on myös vaihteeksi erittäin hyvin edukseen erottuva kitarasoolo. Kappalee loppuu jämäkästi Paulin laulaessa ”Look out I’m coming for you” minkä jälkeen Paul kirkaisee taas kappaleen loppumisen merkiksi. 4+

Prodigal Son

Prodigal Sonin lyriikat ovat hyvät ja Paul laulaa kohtuullisen hyvin, muuten kappale on hieman tylsähkö eikä huippuhetkiä pahemmin löydy. Tästä kappaleesta löytyy todella hienot kitarasoolot jotka nostavat pisteitä silmissäni paljon. 3+

Purgatory

Ehkä lempibiisini Killersiltä. Tempo on nopea ja Paul laulaa hyvin. Väliosa ja sitä seuraava kertosäe ovat aivan loistavia. Ehdottomasti yksi albumin valopilkuista kyseessä. Pisteitä laskee jälleen kuten niin monessa Di’Annon aikakauden kappaleessa se, että biisi toistaa hieman itseään ja samat säkeistöt vedetään pariin kertaan. Kuitenkin varsin menevä biisi kyseessä ja ansaitsee itselleen hyvän arvosanan. 4+

Twilight Zone

Johtoriffi on suhteellisen hyvä ja laulun tarina mielenkiintoinen, mutta hyvää kertosäettä lukuun ottamatta tämäkään kappale ei tarjoa mitään erikoisempia elämyksiä kuuntelijalleen. 3-

Drifter

Alun ”rock ’n roll” –huuto on hieno. Kappaleessa on hyvä fiilis koko ajan ja kitarasoolotkin jatkavat samalla tunnelmallisella linjalla johon edeltävät säkeistöt jäivät. Kappale on myös hyvä livenä ja toimii tarvittaessa jammailubiisinäkin. 3½

Mielestäni melkoisen epätasainen levy. Sisältää muutaman helmen, sekä pari suhteellisen surkeaa kappaletta. Levyllä ei ole kuitenkaan yhtään kappaletta jolla olisi ollut aineksia legendaarisen kappaleen statukseen. Kokonaisarvosana noin 3½. Ihan hyvä levy, mutta ei yllä edeltäjänsä tasolle tämän epätasaisuutensa takia.

[Stratocaster]

Roskisdyykkarille: Tuo oli hienoin lukemani arvostelu Rautaneidossa.
Pitkä, yksityiskohtainen, mukava lukea, pointit sulle.
Oman arvion pistän tutustuttuani levyyn vielä vähän paremmin.

Suurin osa tuntemistani faneista sanoo Killersin olevan huono levy.
En ymmärrä, mun mielestä levy on hieno jatko Iron Maidenille, ja sisältää todella loistavia biisejä. (Murders In The Rue Morgue, Purgatory, Another Life) Ja Paul Di´Annokin vetää mahtavasti (Drifter )

Joo tosiaan, pistän tuon kunnon arvion kun pääsen pariin biisiin vähän enemmän sisään.

Killers on monien n00b ja poser-fanien ylenkatsoma tekele, koska siinä ei laula niinq Bruce ja media niinq on mollanut sen sisältävän vain debyytin ylijäämäkappaleita.... mikä on osaksi totta, mutta ne kappaleet vaan onkin hienoja

Yleensä se oikeille maiden-faneille avautuu n.10 kuuntelukerran jälkeen. Koska kyll Killers kuulostaa ihan Iron Maideniltä.

Peke

ASIAA! Mulle on kyllä tuo Killers avautunut niin perkeleen kovaa, Maidenin neljänneksi paras levy. Muhun on aina iskenyt tuon ajan kokoonpano, ja Another Live-bootleg vaan pahentaa asiaa. Mä taidan olla ainoa joka pitää Killersiä debyyttiä parempana levynä, ja Iron Maidne sai arvostelussani 4,5. Kynäilen arvion sitten lomilla kun nyt aatosta selvitään kunnialla.

[Still Life]

Noni, ensimmäinen viesti foorumille, ja aloitan tietysti heti arvosteluista . Tämä levy ei minulle heti ensikuulemalta avautunut, mutta kun pari kertaa kuunteli, niin johan alkoi levy maistua. Killers ei edelleenkään tosin kuulu Top5-listaani, mutta helmiä siltä silti löytyy, vaikkakaan rakastamiani eeppisiä biisejä ei ole.

The Ides of March 4
+Rummut
+Molemmat soolot
-Auttamattoman lyhyt, tästä olisi ehkä saanut kehitettyä vähän pidemmänkin.

Wrathchild 3.5
+Bassointro
+Daven soolo
-Di`Anno
-Aika yhdentekevä loppujen lopuksi

Murdres in the Rue Morgue 4
+Rauhallinen intro...
+...Joka puhkeaa rummuttelun johdolla kunnon menoksi
+Sanat
-Taas Di`Anno, Bruce laulaa tämän paljon paremmin
-Soolo on aika köykäinen

Another Life 3
+Intro
+Soolo ok hyvä
-Sanojen toiston...
-...toisto

Genghis Khan 3.5
+Cliven rumputyö
+Ihan ok instrumentaali
-Alkuriffi on hieman humoristisen kuuloinen
-Ei tästä oikein jää mitään mieleen

Innocent Exile 2
+Väliosa ihan kuunneltava
-Di`Anno taasen
-Sanat ovat aika yksioikoiset
-Suht mitäänsanomaton loppujen lopuksi

Killers 5
+Intro luo tunnelmaa
+Di`Annon laulu
+Soolot levyn parhaimmistoa
+Aihe ja sanat
-Enpä oikein keksi mitään

Prodigal Son 5
+Hieno akustinen meininki koko biisi ajan
+Di`Annon lauluääni tässä kappaleessa parhaimmillaan
+Soolo järkyttävän upea
+Sanat
-Bassosoundi on aika kämy, mutta niinhän koko albumilla

Purgatory 3
+Perusriffi, rokrok
+Soolo
-Di`Anno ei nyt oikein taaskaan miellytä
-Sanat toistavat itseään
-Lyhyys

Drifter 2
+Soolot ihan ok
+Di`Annon laulu muuten ihan ok...
-...mutta loppuhuudahdukset ovat aika typeriä
-Hieman liian pitkä
-Tällaisesta jää huonohko fiiilis muuten ok levyn jälkeen

KA~3.5

[Piece Of My Mind]

The Ides Of March (Harris) 3
Taidokas instrumentaali joka viiltää sisimpään terävien riffien ja jämäkän rummutuksen avulla, avaten albumin taidokkaasti. Upea intro levylle ja seuraavalle raidalle. Pelkkänä instrumentaali introna pistetys jää kuitenkin keskiverto Maiden kappaleen tasolle.

Wrathcild (Harris) 4
Harrisin upean bassokuvion ympärille rakentuva räväkkä kappale terävine kitaroineen ja Di’Annon vahvan äänen kanssa on jotain todella upeaa. Mahtavat rytmikuviot ja upeat laulumelodiat tarttuvine sanoituksineen… Yeah Im a wrathcild. Upeaa menoa, otteella joka ei irtoa missään vaiheessa.

Murders In The Rue Morgue (Harris) 3½
Clive rummuttaa hiljaa leijuvan tunnelman räväkäksi menoksi. Hillityt kielten koskettelut muuttuvat upeiksi riffeiksi. Di’Annon laulun viedessä kappaletta yhä kiihtyvämpään menoon. Alun hillitty tunnelma kaikkoaa ja tilalle asettuu vauhdikas meno. Tarttuvan laulumelodian taustalla paukkuvat rumpukalvot ja selkeät riffit pitävät kuuntelijan sidottuna tähän menoon.

Another Life (Harris) 3
Kalvoilta toiselle kiertävät Cliven kapulat rummuttavat kappaleen käyntiin, mukaan yhtyy kitarat terävine riffeineen ja pian onkin taas vauhti päällä. Kappale jatkaa menneiden raitojen räväkkää menoa, joskin hieman aiempia kappaleita heikemmin. Taso on kuitenkin edelleen korkealla, ja vauhdikkaaseen menoon sidotut rytmin vaihdokset pitävät edelleen kuuntelijan kiinni kappaleessa.

Ghengis Khan (Harris) 2½
Tyylikkäästi alkava instrumentaali suistuu pian liialliseen kikkailuun tempoa nostettaessa vauhdikkaammaksi. Turha nopeus nostaa esiin juuri ne piirteet mitkä instrumentaaleista kuuluu pitää piilossa. Upealla rytminmuutoksella pystytään kuitenkin nopeasti vaihtamaan kelkan suunta totaalisesti. Ghengis Khan laukkaa taasen arolla tyylikkäästi eteenpäin…

Innocent Exile (Harris) 2
Jokseenkin onneton bassokuvio polkaisee kappaleen käyntiin. Di’Anno ei saa yksinkertaisista laulumelodioista ja sanoituksista paljoakaan irti eivätkä kitaratkaan pysty kappaleeseen valoa paljolti tuomaan. Sisältö jää turhan olemattomaksi ja kappaleesta muodostuu hieman puuduttava.

Killers (Harris/Di'Anno) 3½
Di’Annon riipivät huudahdukset, verenhimoisen basson näppäilyn ylitse luovat aivan uskomattoman tunnelman, tappamisen meininki todellakin… Oouuuuuh jaauh, ja yllättäen vauhti kiihtyy hyökkäykseen. Kitarat astuvat paremmin esiin ja kappale alkaa vyörytä eteenpäin. Veriset sanoitukset ja Di’Annon vahva ääni terävien kitara riffien kajahdellessa ilmoille. Räväkkyys heikentää kuitenkin verenhimoista tunnelmaa ja jollain tapaa jää hieman kaipaamaan enemmän tuota riipivää tunnelmaa.

Prodigal Son (Harris) 1½
Akustinen alku osuus on kerrassaan kamala, aivan liian hempeä. Di’Annon vahva ääni kuitenkin luo pian jämäkkyyttä kappaleeseen. Akustinen hempeä meno ja hiljaa leijuva tunnelma sopii upeasti Di’Annon äänelle. Mutta sekään ei pysty peittämään tuon akustisen alun jättämää yököttävää tunnelmaa. Vasta upeiden soojen kohdalla osittainen irrottautuminen tuosta tunnelmasta onnistuu… Kunnes sitten tuo osuus tuleekin jo uudestaan. Eeeih, aivan liian hempeää.

Purgatory (Harris) 3
Kappale ampaisee räväkkään menoon heti alkumetreillä, näpäkämpi ote hempeän Prodigal Sonin jälkeen tuntuu taas hyvältä. Kappale ei kuitenkaan jää pelkän räväkän rallin tasolle vaan tarttuu aivan uskomattoman upeisiin laulumelodioihin. Di’Annon tarttuessa kertosäkeeseen kappale syöksyy täysin uusiin ulottovuuksiin. Todella kiehtovat melodiat hivelevät kuuntelijan kuuloaistia, kieputtaen tätä räväkän menon ja kiehtovien melodioiden välillä. Jollaintapaa tämä kaikki kuulostaa kuitenkin hieman vieraalta, Maidenin tyylin ulkopuoliselta menolta.

Twilight Zone (Harris) 2
Vauhtiin ampaistaan taasen alkumetreillä. Kappaleen sisältö käy selväksi hyvin pian, eikä se ruoki kuuntelijan toiveita, sillä jo niin useasti toistunut räväkkyys ei todellakaan uppoa varsinkaan yksinkertaisen rakenteen kanssa. Sisällön mitättömyys tekee kappaleesta täytebiisin tasoisen rallin. Vaikkei mitään sen erikoisemmin ärsyttävää kohtaa kappaleesta löydykkään jää sen pisteet kuitenkin heikoiksi.

Drifter (Harris) 1
Sama teema jatkuu viimeisen raidan osalla, alkuun ampaistaan heti eikä empimään jäädä sen enempiä. Räväkkyys vaatii kuitenkin sisällöltä paljon toimiakseen ja osittain tässä ollaankin onnistuttu. Terävä tarttuva riffi tukee kappaletta, rytmin muutos hidastempoisempaan lupaa hyvää… Mutta sitten, ei voi olla totta mikä rimputus. Eeeeiih, aivan kauheaa. Todella törkeä kitara osuus pilaa kaiken!! Keskinkertainen kappale vajoaa pohjamutiin. Ärsyttävintä mitä Maidenin tuotannossa on koskaan julkaistu.


Hyvin alkava kokonaisuus, joka alkaa toistamaan itseään loppupuolella liikaa. Prodigal Sonin ja Drifterin tilalta kun olisi löytynyt vielä yksi Wratchildin tasoinen kappale, niin kokonaisuus olisi loistava. Nyt se ontuu jonkin verran. Keskiarvoksi jää 2,6 minkä sokaisemana ei pidä levyä kuitenkaan alkaa arvostella. Todellakin aliarvostettu albumi jonka sisältö mukaan lukee monia helmiä ja todellista alkuvuosien räväkkyyttä.

Piece Of My Mind

[Tolppanen]

Sitten heti perään seuraava levy masiinaan, kun vauhtiin päästiin.

1. The Ides Of March
Ihan tyylipuhdas instrumentaali Maidenilta ja toimii hyvin levyn avausbiisinä. Ei mitään sen kummempia selityksiä tästä, ihan toimiva intro ja Maidenin parhaita instrumentaaleja. Tässä on jotenkin tunnelma niin kohdillaan, että oksat pois. 5

2. Wrathchild
Tämä on nyt niitä biisejä, joissa säkeistö kuulostaa yksinkertaisesti paremmalta kuin kertosäe. Jotenkaan ei ole tämä biisi kauheasti meikäläiseen koskaan iskenyt, mutta ihan mukava pikku välipala tähän väliin. Di'Annolla jotenkin uodonkuuloinen vire, joka oikeastaan sopiikin tähän biisiin ihan hyvin. 4

3. Murders In The Rue Morgue
Alku on rauhallinen, muttei pitkään. Sitten pistetäänkin kunnon menoa mittariin. Fiilis nousee ensimmäistä kertaa tällä levyllä korkealle. Kitarariffit ovat kohdallaan ja säkeistö kuulostaa tosi hyvältä. Kertosäe kuuluu taas näihin yksinkertaisiin, mutta tässä biisissä se ei ole ollenkaan pahasta, oikeastaan se kuulostaa yllättävänkin hyvältä. Välissä tuleva pieni soolo-osuus on myös hieno, biisin kohokohtia, säkeistöjen lisäksi. Tämä ei sitten olekkaan ihan mikä tahansa välipalabiisi, vaan selvästi joukosta edukseen erottuva. Todella hyvä biisi, Killersin helmiä! 5

4. Another Life
Burrin hienoimpia biisinaloituksia. Ja vielä kun kitarariffi tulee mukaan rumpufillin taustalle, on fiilis aika korkealla. Tämä on näitä menoralleja! Nyt poijjaat mennään ja soitetaan Maidenia täysillä! Riffi on tarttuva ja vie biisiä hyvin eteenpäin. Erityismaininta myös Stevelle hienosta bassotyöskentelystä. Ainoa miinuskohta on kuin tulee joissain väleissä se missä basso soittaa yksikseen jonkun kitarkuvion kanssa. Muutan ihan hyvä biisi, Maidenin keskivertoa parempi biisi. 3½

5. Genghis Khan
Nojaa, tota... Täytyy näin alkuun todeta, etten edes pahemmin muistanut, minkälainen instrumentaali tämä on. Riffit ovat ihan ok-kamaa, ja biisi tempokin vaihtelee mukavasti tuoden biisiin jotain syvyyttä. Instrumentaalina ihan menettelevä välipala, muttei missään tapauksessa Maidenin instrumental-parhaimmistoa. Ihan mukiinmenevä, ei erityisen hyvä, muttei mikään huonokaan. Ehkä turhan pitkä, alkaa käymään jopa tylsäksi. Mutta ok-biisi silti. 3

6. Innocent Exile
Liikkeelle mukavalla bassokululla. Steve tekee hyvää työtä bassossa varsinkin alussa. Säkeistö on aika peruskamaa, ei mitään ihmeellistä, eikä maata mullistavaa. Biisi kyllä etenee ihan mukavasti eteenpäin ja pari mukiinmenevää sooloakin kuullaan, mutta missään nimessä ei ole kyse mistään erityisen hyvästä biisistä. Soolot pelastavat paljon, tältä muuten melko keskikastiin kuuluvalta ja osittain hieman tylsähköltäkin biisiltä. Mutta tälläkin on hetkensä. 3

7. Killers
Noniin, nyt sitten nimibiisin kimppuun. Ja mitä yhtään muistan, tulee tämä olemaan levyn kärkikappaleita. Intro on mukava ja Harrisin synkeä basso ja kitaran yhteistyö nostaa fiilistä aika paljon edellisen keskinkertaisen biisin jälkeen. Ja kun fiilis on viritetty loistavalla introlla, se jatkuu myös säkeistössä. Paulin kiljaisut sopivat myös hyvin biisin tunnelmaan. Tunnelma pysyy myös hyvin päällä soolojen astuessa kehiin. Kaiken kaikkiaan melko hieno biisi. Killers-levyn ehdotonta kärkiantia, parin muun biisin ohella. Lyriikatkin sopivat hyvin tunnelmaan ja ovat omalta osaltaan tekemässä tästä hyvää biisiä. Tämä on sanalla sanoen mahtava biisii! Tosi hyvä, Di'Annon ajan parhaimpia biisejä, tosin ei yllä debyytin parhaimmille biiseille. 5

8. Prodigal Son
Johan alkaa iloisen kuuloisella introlla. Ehkä ihan hyväkin edellisen vähän synkemmän ilmapiirin jälkeen. Ja sitten... hyvän intron jälkeen alkaa lauluosuus, joka jollain ihme tavalla kuulostaa mahtavalta. Vaikkei Paul elämänsä vireessä olekaan, kuulostaa biisi silti hyvältä. Myös kokonaisuus on todella tappava. Sujuvasti mennään eteenpäin, se on pakko myöntää. Ja sitten alkava soolokohta kruunaa aika paljon biisiä ja nostattaa fiilistä. Tämä soolo on Kiellrsin yksi parhaimpia. Ja tämä kappale parempi, paljon parempi kuin muistinkaan. Ehdottomasti Di'Anno-ajan helmiä, unohdettuja sellaisia. Toimii yllättävän hyvin. Aivan mahtava biisi. 5

9. Purgatory
Vou mikä riffialoitus. Tuota en oikeastaan muistanutkaan. Helvetti, kun tässä biisissä on energiaa isolla E:llä! Mutta on tämäkin tosi hyvä biisi, tosin biisin edetessä tulee yhä enemmän hyvä fiilis pintaan. Kertosäe on biisin paras osa intron lisäksi. Niin ja tietysti tuo mahtava "Please, take me away jne"-kohta. Muuta tärkeää mainittavaa en oikeastaan löydäkkään tästä biisistä. Kaikin puolin todella vahva Maiden-vetäisy, joka jostain syystä unohdetaan mainittaessa Killersin parhaimpia biisejä. Kyllä mun mielestä ansaitsee täydet pisteet. 4+

10. Twilight Zone
Sitten alkaakin soimaan taas vähän paremman kuuuloisempaa materiaalia kunnollisella riffillä. Se lupailee jo aika paljon, säkeistö on sellainen pikkukiva, eli ei mikään huono, muttei mikään maata mullistavakaan. Mutta kunnon meininkin tässä biisissä kyllä on, se on pakko myöntää ja koko paketti eteneee yhtenäisesti ja sujuvasti eteenpäin. Aikamoinen tasonnosto edellisestä, koko levyn huonoimmasta biisistä, mikä todella näkyy. Mutta tämäkin on silti turhan helposti massaanhukkuva biisi, paitsi että Killers-levyllä silti parempi, kuin mitä todellisuudessa. 3½

11. Drifter
Vielä loppuun kunnon menobiisi. Alun riffi on ihan mukava, mutta aika yksitoikkoinen jäädäkseen hyvin mieleen. Säkeistössä on taasen letkeä ja kova fiilis, Paul laulaa jäähyväisbiisissään levyllä hyvin, Killers-levyn parhaita esityksiä Paulilta ehdottomasti. Sitten alkaakin hyvin sujuneen alun jälkeen soolokohta. Ja sen jälkeen biisi alkaa todella taantua. Mitään uutta tai erikoista ei ole hirveästi tarjolla. Mutta miksi pitäisi kun muuten biisi toimii. Varsinkin loppupuolen soolot nostattavat hieman tunnelmaa, mutta päätösbiisinä tämä häviää ehdottomasto Iron Maidenille. Silti hyvä biisi. 3½

Keskiarvo levylle: 4,20

Eli keskiarvo jäi vain hiuksen hienosti debyytin taakse, oikeastaan eroa oli vain 0,08 pistettä. Levy on mielestäni todella hyvä, mutta biisimateriaalin epätasaisuus verottaa hieman pisteitä. Mutta levyllä on myös monia todella mahtavia Maiden-helmiä, kuten Murders In The Rue Morgue, nimibiisi, Prodigal Son ja Purgatory, jotka nostavat arvosaanaakin todella tyylikkäästi. Eikä levyltä löydy yhtään varsinaista täytebiisiä, tosin muutama keskinkertainen veto kylläkin. Mutta tosi hyvästä levystä on silti kyse ja erikoismaininnan ansaitsee vielä kansikuva, joka on ehdottomasti Maidenin kaikkien aikojen hienoimpia. No eikä ole vaan HIENOIN!

Ranking tähänmennessä:

1. Iron Maiden 4,28
2. Killers 4,20

EDIT: Lisäsin tuohon muuten myös keskiarvon ilman Twiligth Zonea, koska ensimmäisessä viestissä kerrottiin, että älkää arvostelko sitä tähän. No ajattelin nyt joka tapauksessa arvostella, kun on levylläkin.