Ilmassa on suurta urheilujuhlan tuntua ja niin edelleen, kun on taas tullut aika laittaa seuraava pitkäsoitto piinapenkkiin. Kyseessä on siis vuoden 1997 loppupuolella kasaan räimitty sekä maaliskuussa 1998 julkaistu yhdestoista Maiden-studioalbumi, kuten nokkelimmat kenties nimestä osaavat päätelläkin. Studio Barnyard Essexissä toimi jälleen viinanhuuruisten bakkanaalien pitopaikkana, tällä kertaa huomattavasti lyhyemmän aikaa kuin kolme-neljä vuotta aiemmin, tuottaja Nigel Greenin yrittäessä pitää kaikin keinoin vääpeli Harriksen poissa miksauspöydän äärestä... no niin, mitä mä taas sönkötän, eiköhän se ole parempi polkaista tämä homma käyntiin.
Laitetaan nyt kuitenkin studiotunnelmia siitä
https://www.youtube.com/watch?v=k93Wb9pyLrY
Huhujahan oli ettei Nicko olisi osallistunut rummutteluun, mutta kyllähän totuus on että kyseinen sekopää kannuja paukuttaa tälläkin plättysellä. Ja mieshän sopi pienet erimielisyydet Blazen kanssa jo parikymmentä vuotta sitten.
Futureal alkaa räväkästi menevällä ja oikeinkin maistuvalla riffittelyllä läpi biisin. Orkesterin viimeisin alle kolmeminuuttinen ralli raastaa vimmalla ja voimalla eteenpäin sanoitusten kertoessa nuorista ihmisistä jotka sekoittaa tietokonepelit ja todellisuuden siinä määrin, että ei edes vessaan malta pelaamiselta mennä. Taitaa itse levyn nimi ja kansikin hieman sivuta kyseistä aihetta, tai sitten toisinpäin. Ilmiö joka kaiketi noihin aikoihin nosti päätään, ja vaikka pleikkarin ystävä olenkin, niin ei kyllä ihan noin syvällä olla onneksi käyty. Arvosana on
4 elikkä pirun hyvä biisi joka on ilo ja nautinto yrittää räpeltää erinäisillä kielisoittimilla perässä.
The Angel & the Gambler ei muutenkaan mikään ihmeellinen kipale ole, mutta tiedätte kyllä mikä pilaa biisin ihan täysin. Käsittämätön valinta albumia promonneeksi sinkuksi ennen Futurealia. Enpä vaivaidu enempää raapustamaan. Taisin mainita jossain aikaisemmassa arvostelussa, että bändillä on yhden käsen sormilla laskettava määrä surkeita biisejä, ja tämä on yksi niistä.
1
Lightning Strikes Twice ja
When Two Worlds Collide sekoittuvat minulla aina, en ikinä muista kumpi on kumpi. "Aa niin tää oli tämä, just joo". Kumpikin on sellaisia tyydyttävän ja kelvollisen rajamailla seilaavia rokkereita, vähän varvasta ujutellen jopa hyvän puolelle aika ajoin. Kummassakaan ei erityistä vikaa, muttei säväytäkään kummemmin. Siitä kertoo jo varmaan tuo etten erota kumpi on kumpi. Ihan kivoja melodioita mutta ei nämä vakio-ohjelmistoon omissa settilista-fantasioissani vieraile. Vähän semmosta Powerslaven "välibiisien" makua. Soolot jälkimmäisessä tosin mannaa. Kumpikin saa reissuvihkoon merkinnän
2,75
Kyllä, otan ,25 ja ,75 merkinnät käyttöön tässsä vaiheessa. Toivottavasti ei haittaa kun en aiemmin ole näin tehnyt.
The Clansman on biisi jota ei tule kirjoittaa K-kirjaimella, eikä se kerro valkoisten suippohattuisten arjalaisten valtaannoususta. Tässä yhdistelmä vuosilta 1999 ja 2019 jolla Bruce biisiä kuvasi. Kyseessä on vain tyly tarina skotlantilaisten taistelusta etelänaapuriaan vastaan verisellä 1200-luvulla kansallissankari William Wallacen johdolla. Biisi sai vaikutteensa Braveheart-elokuvasta, jonka näkemättä jääminen on ammottava aukko yleissivistyksessä. Itse biisissä voi vaikka silmät kiinni tuntea Skotlannin ylännöt, tuulen, voitontahdon ja palavan halun itsenäiseen ja vapaan elämään. Kyllähän tämä Blazen-ajan paras biisi on ihan jonkinlaisella marginaalilla, ja mielestäni koko diskografian top-15. Pitäisi olla setissä aina.
5
Educated Fool is about the deep and introspective mid-life realisation that most people eventually reach. Although you may realise that your education and ideals are not really relevant to what is is important in life, you can also put these things in proper perspective and face the meaning of life head-on. Joo, kopioin. Olen sen verran nyt laiskistunut etten jaksanut syväluodata aivojeni viimeisiä sopukoita, vaikkei siihen kovin kauaa kyllä olisi mennyt. Hävettää vähän, anteeksi. Biisi on mielestäni kahden suuren jälkeen selkeästi seuraavaksi paras. Sävellyksenä aivan loistava biisi ja sovitus on todella onnistunut. Tässä biisissä kuullaan kitarakaksikon parhaat soolot tämän levyn osalta melodian ollessa suoraan Harrisin valiojoukosta. Hieman vaan sanojen toisteisuus taas verottaa kokonaisuutta, joka kuitenkin on kiitettävää hipova
3,75 Otapa Steve tämä settiin ensi kesänä!
Don´t Look To the Eyes of a Stranger sisältää hiukan Harrisille paikoin ominaiset sanat, mutta sävellyksenä humppakomppia lukuunottamatta kahdeksan-minuuttiseksi järkäleeksi ihan menevä. Kiva näppäillä kuusikieliselläkin tämän tahtiin. Kärsii kyllä siitä pirun toistosta aika tavalla.
2,75
Kaunis
Como Estais Amigos päättää duurivoittoisen levyn mollin tahtiin. Sävellyskaksikkona toista ja viimeistä kertaa akseli Bayley/Gers. Teemana yllätys yllätys, sota. Tarkemmin sanottuna Falklandiin sijottuva, josta Blaze sai inspiraation X-Factour -kiertueen Etelä-Amerikan osuudella, hänen omin sanoin vapaasti käännetynä, "on surullista miten tavalliset ihmiset joutuvat tahtomattaan sotaan". Vähän liiankin kaunis biisi minulle, sillä henk.koht en pahemmin ole itkuvirsien ystävä. Mutta arvoa tälle on annettava siitä huolimatta. Sävellyksenä Gersin parhaimmistoa, ja ehkä ihan raikas tuulahdus tälle levylle, vaikka paremmin olisi sopinut edeltävälle effortille. Mukavan lyhkänen.
3,5
Blazen viimeiseksi jäänyt tekele sai minulta keskiarvokseen lyhyellä matikalla
3,2 pyöristettynä. Päivitän jälkikäteen taulukon. Oikein hyvä levy maineeseensa nähden siis, johtuen ehkä osin siitä, että bändi oli todella itsevarma tällä levyllä verrattuna edelliseen, vaikka toki aina ovat biiseihinsä uskoneet. En suuremmin yllättänyt tästä keskiarvosta, sillä tiesin Clansmanin, Futurealin ja Educatedin, miksei myös Amigon nostavan keskiarvoa reippaasti. Siispä puolet tästä levystä oikein hyvää kamaa. Levyn tasosta kertoo sekin, että Brave New Worldille päätyi neljä ylijäämää Virtual-sessioista. Kova!
Kiitos molemmille lukijoille kärsivällisyydestä, minä painun nyt en suinkaan Tampereelle, vaan saunaan kera kossuun lantratun spraitin. Taidanpa siinä löylytellessä kuunnella plätyn uudestaan, olihan se sen arvoinen!
(toim.huom) ei, kiire arviota tehdessä ei johtunut siitä että sauna oli päällä.
Marraskuun auringossa päivettynyt vai päivittynyt kunniataulukko:
1.The Number of the Beast: 4
2.Killers: 3,5
3.Iron Maiden: 3,5
4. Dance of Death 3,5
5. Fear of the Dark 3,25
6. Virtual XI 3,18
7. No Prayer For The Dying 3,15
edit: parit kirjoitusvirheet korjailtu jokka sattu silimään. Olisihan sen voinut ennen julkaisuakin tehdä, mutta who cares.
edit 2: pari lausetta lisätty