Albumikeskustelua ja äänestys: Virtual XI

[Jyyd]

Nyt kun vuosien jälkeen on fanaattisuus omasta Maiden-diggaamisesta kadonnut ja Maiden-lasit muuttuneet tavallisiksi, ei tätä levyä voi parhaalla tahdollakaan kutsua edes välttäväksi. Huono se on ja sillä sipuli. The X-Factor on kaikessa myyttisessä synkkyydessään ja tummanpuhuvuudessaan valovuosia tämän edellä, jos Blaze-aikakauden levyistä puhutaan.

Aika samanlaisia fiiliksiä alkaa itsellänikin olla. Nyt jälkeenpäin on hauska miettiä kuinka sitä tuli kovimman kauden aikaan luukutettua jopa When Two Worlds Collidea tai Don't Look To The Eyes Of A Strangeria (yhtä pitkä nimi kuin itse biisikin) ihan tosta vaan.

Lähtökohtaisesti olen aina pitänyt Futurealia ja The Clansmania tämän lätyn kovimpana kaksikkona ja niin se on vieläkin. The Clansman on toki kaavamainen 9 minuutin Harris-sävellys, ja pienellä saksimisella tosta olisi voinut saada tiukemmankin paketin mutta silti se on tämän levyn kärkikamaa. Como Estais Amigos on myös ihan kuunneltava biisi ja usein olenkin laittanut sen tämän levyn kärkibiisien joukkoon. Mutta sitten kuuluukin kysymys että mitä helvettiä näiden biisien jälkeen tapahtui sävellyskuvioissa?

The X Factorin ja Virtual XI:n välillä oli peräti 3 vuotta, siinä on siis ollut rutkasti aikaa tehdä laatukamaa ja siitäkin huolimatta jannut saivat aikaiseksi vain 8 biisiä. Olisiko tässä jo ollut Stevellä aavistus siihen suuntaan että Iron Maiden ei toimi kun Blaze on vokalistina ja tämä sitten laski jotenkin alitajuisesti sävellysmotivaatiota? Ehkäpä Stevellä painoi myös vielä nuo The X Factorin aikaiset vastoinkäymiset (isänsä kuolema ja avioero naisestaan). Kaiken tämän lisäksi Maiden ei ollut enää niin kirkkassa suosiossa vuonna 1998 kuin se oli ollut 10 vuotta takaperin, keikkapaikat olivat pienentyneet ja yleisömäärätkin varmasti laskussa. Iron Maiden on aina ollut ikäänkuin Harrisin "lapsi" ja kyllähän se varmasti otti pattiin katsoa suosion laskevan (onneksi uusi nousu alkoi 2000-luvulla). Ehkä Virtual XI:n heikkouden syy on kaikkien näiden asioiden summa.

Eipä siihen kunnon levyn tekoon sitten lopulta tarvittu kuin n. vuosi kun Dickinson ja Smith palasivat hommiin, tekemisen meininki on ollut Brave New Worldin parissa varmasti astetta kovempi kun se on niin raikkaan oloinen levy verrattuna ehkäpä hieman laiskaankin Virtual XI:n yleisfiilikseen. Ehkäpä Virtual XI osoitti paremmin myös sen miten tärkeitä lenkkejä Dickinson ja Smith lopulta ovat tälle bändille.

[scorpions]

The X Factorin ja Virtual XI:n välillä oli peräti 3 vuotta, siinä on siis ollut rutkasti aikaa tehdä laatukamaa ja siitäkin huolimatta jannut saivat aikaiseksi vain 8 biisiä.

Virtualiltahan jäi 4 kipaletta varaston, jotka sitten löytyivät Brave New Worldilta. Virtual on taas täälläpäin parempi levy kuin Brave. Toki korjailun varaa olisi Virtualissakin ja voihan siinä lla myös jonnin verran kultausta päällä kun oli kovinta maiden faniaikaa allekirjoittaneelle. Brave oli pettymys alkukuuntelusta lähtien, toki hyviä biisejä löytyy, mutta kun mielessä oli Chemical weddingin loistokkuus ja Virtualin hyvät puolet...

[nickorules]

Minusta Virtual XI on viimeinen loistava Iron Maiden-levy. Brave New Wold oli vielä todella hyvä, tosin sisältää vähän scheißea (Out of the Silent Planet).

Como Estais Amigos on levyn paras kappale, kylmät väreet hiipivät selkäpiihin. The Clansman on pelkkää loistavaa melodiaa, Futureal ehkä paras lyhyt Maiden-tuuttaus ja Don't Look to the Eyes of the Stranger on kaikessa outoudessaan aika hieno biisi. The Angel and the Gambler on myös onnistunut biisi, siinähän sitä on rokkia vähän pitemmäksi aikaa. .

When Two Worlds Collide on järjettömän laiska veto. Ihan kuin bändiä ei kiinnostaisi. Pari hyvää melodiaa siinä on, mutta ylipitkä ja hengetön kappale. Se pakollinen Maiden-levyn filleri.

Lightning Strikes Twice ei ole kiinnostanut aikoihin, mutta se on ihan OK. The Educated Fool on yhtä outo kuin nimensä, mutta ihan menevä ralli.

Kaiken kaikkiaan aika asiallinen levy.

[scorpions]

Minusta Virtual XI on viimeinen loistava Iron Maiden-levy.

Kaiken kaikkiaan aika asiallinen levy.

Aikalailla samaa mieltä. Se täytyy kyllä myöntää että uusimmalla on hetkensä kuten WTWWB, jossa on perkelee hienoja kohtia. Muita yksittäisiä hyviä biisejä viimelevyiltä on vaikkapa Rainmaker ja Pachendale.

[nickorules]

^Itse asiassa Mother of Mercy on lempparini reunion-kappaleista. Siinä on armoton meininki, pre-chorus on upea, eikä kireä kertsikään haittaa. Jotenkin aika raikas kappale.

Muita hyviä reunion-kappaleita, no Ghost of the Navigator, Blood Brothers, Dream of Mirrors, The Fallen Angel, The Thin Line Between Love & Hate, No More Lies, Montsegur, Dance of Death, Paschendale, Age of Innocence ( ), Brighter Than a Thousand Suns, Lord of Light, Starblind ja When the Wild Wind Blows. 1,5 hienoa albumia noista saisi. Mutta oikeastaan vain Silent Planet on huono biisi, aikamoisen määrä ihan jees/OK-kamaa Maiden on nyt tehnyt.

[reptile]

Minusta Virtual XI on viimeinen loistava Iron Maiden-levy.

Kaiken kaikkiaan aika asiallinen levy.

Aikalailla samaa mieltä.

Virtualia en pysty sanomaan loistavaksi millään. En vaan näe, mikä siinä levyssä on hyvää Futurealin, Como Estais Amigosin ja The Clansmanin lisäksi. Liikaa toistoa, huonot soundit ja laiskaa menoa. Sitten ne kaksi ylipitkää hirvitystä viimeistään pilaa kokonaisuuden. The Educated Foolissa on hyvääkin, mutta liika toisto pilaa sen(kin). Omaan makuun tämän jälkeen tulleet neljä levyä ovat huomattavasti parempia.

[IndianaJones]

When Two Worlds Collide on järjettömän laiska veto. Ihan kuin bändiä ei kiinnostaisi. Pari hyvää melodiaa siinä on, mutta ylipitkä ja hengetön kappale. Se pakollinen Maiden-levyn filleri.

Lightning Strikes Twice ei ole kiinnostanut aikoihin, mutta se on ihan OK. The Educated Fool on yhtä outo kuin nimensä, mutta ihan menevä ralli.

Kaiken kaikkiaan aika asiallinen levy.

When Two Worlds Collide taas toimii itselle todella hyvin, älyttömän hieno tunnelma varsinkin introssa, aina tykännyt. Ligthning Strikes Twice melko samaa kastia, mitä nyt kärsii siitä kertosäkeen itseääntoistavuudesta, josta nyt muutenkin suuri osa Fear of the Dark-levyn jälkeen julkaistusta materiaalista kärsii.

Mutta totta tuokin, Virtual on aika asiallinen levy loppuviimein, vaikka melko ponnettoman esityksen tarjoaakin saundi-ja soittopuolella paikoitellen. Omaan makuhermoon toimii kuitenkin re-unionin ensimmäiset kolme levyä paremmin, uusin on varmaan itsellä siellä Maiden-rankingin hännillä No Prayerin kanssa.

[Jussi K]

Nyt kun vuosien jälkeen on fanaattisuus omasta Maiden-diggaamisesta kadonnut ja Maiden-lasit muuttuneet tavallisiksi, ei tätä levyä voi parhaalla tahdollakaan kutsua edes välttäväksi. Huono se on ja sillä sipuli. The X-Factor on kaikessa myyttisessä synkkyydessään ja tummanpuhuvuudessaan valovuosia tämän edellä, jos Blaze-aikakauden levyistä puhutaan.

Aika samanlaisia fiiliksiä alkaa itsellänikin olla. Nyt jälkeenpäin on hauska miettiä kuinka sitä tuli kovimman kauden aikaan luukutettua jopa When Two Worlds Collidea tai Don't Look To The Eyes Of A Strangeria (yhtä pitkä nimi kuin itse biisikin) ihan tosta vaan.

Heh, pari omaa suosikkiani tältä ysiluokan kevääseen aina assosioituvalta levyltä; Como Estais Amigosin kanssa top-3:ssa!

The X Factorin ja Virtual XI:n välillä oli peräti 3 vuotta, siinä on siis ollut rutkasti aikaa tehdä laatukamaa ja siitäkin huolimatta jannut saivat aikaiseksi vain 8 biisiä. Olisiko tässä jo ollut Stevellä aavistus siihen suuntaan että Iron Maiden ei toimi kun Blaze on vokalistina ja tämä sitten laski jotenkin alitajuisesti sävellysmotivaatiota? Ehkäpä Stevellä painoi myös vielä nuo The X Factorin aikaiset vastoinkäymiset (isänsä kuolema ja avioero naisestaan).

Et kai sie vain meinaa että VXI:n olisi pitänyt olla pidempi? Eihän X-Factorkaan kanna (minusta) koko mittaansa ja onpahan joku tajunnut 1990-luvulla välttää 70-min CD-tautia. Onhan se tullut esille viime vuosina, miten Brave New Worldille päätyi juttuja (tiedä sitten kuinka valmiita biisejäkin) Virtualin sessioista. Eli oli niitä enemmän kuin 8.

Kaiken tämän lisäksi Maiden ei ollut enää niin kirkkassa suosiossa vuonna 1998 kuin se oli ollut 10 vuotta takaperin, keikkapaikat olivat pienentyneet ja yleisömäärätkin varmasti laskussa.

"Ai jaa"

"legendaarinen"
Marty:
The last time Tap toured America, they where, uh, booked into
10,000 seat arenas, and 15,000 seat venues, and it seems that now,
on their current tour they're being booked into 1,200 seat
arenas, 1,500 seat arenas, and uh I was just wondering,
does this mean uh...the popularity of the group is waning?
Ian:
Oh, no, no, no, no, no, no...no, no, not at all. I, I, I just think
that the.. uh.. their appeal is becoming more selective.

[Jyyd]

The X Factorin ja Virtual XI:n välillä oli peräti 3 vuotta, siinä on siis ollut rutkasti aikaa tehdä laatukamaa ja siitäkin huolimatta jannut saivat aikaiseksi vain 8 biisiä. Olisiko tässä jo ollut Stevellä aavistus siihen suuntaan että Iron Maiden ei toimi kun Blaze on vokalistina ja tämä sitten laski jotenkin alitajuisesti sävellysmotivaatiota? Ehkäpä Stevellä painoi myös vielä nuo The X Factorin aikaiset vastoinkäymiset (isänsä kuolema ja avioero naisestaan).

Et kai sie vain meinaa että VXI:n olisi pitänyt olla pidempi? Eihän X-Factorkaan kanna (minusta) koko mittaansa ja onpahan joku tajunnut 1990-luvulla välttää 70-min CD-tautia. Onhan se tullut esille viime vuosina, miten Brave New Worldille päätyi juttuja (tiedä sitten kuinka valmiita biisejäkin) Virtualin sessioista. Eli oli niitä enemmän kuin 8.

Muotoilin väärin ton lauseeni, meinasin sitä että jos kerta pistetään 8 biisiä ulos, niin niiden on parempi olla kovaa kamaa. Levystä jää aika väljä maku jos 8:n biisin joukossa on puolet kökömpää kamaa. Esimerkkinä onnistuneista 8:n biisin seteistä vaikkapa Somewhere in Time tai SSOASS (tällä Can I Play With Madness laskee vähän kokonaisuuden arvoa).

[scorpions]

Blaze Bayley - Como Estais Amigos (acoustic). Live 2012
http://www.youtube.com/watch?v=67wgAVWI67U

[Salamalla ratsastaja]

^Muistutitpa taasen, kuinka hieno biisi Como Estais Amigos oikeasti onkaan. Muutenkaan en ikinä ole osallistunut VXIn joukkodissaukseen. Mielestäni varsin mukiinmenevä Maidenilta nykyään jo harvinaisuudeksi muodostunut 50-minuuttinen, joka pesee helposti kokonaisuutena köykäiset Brucen laulamat ysärilevyt. En oikein ymmärrä mikä tässä mättää niin erityisen kovasti valtaosalla faneista, kun musiikillinen muutos edellisiin ja tuleviinkin on melko mitätön.

[rocker]

Kyl mää tykkäsin tästä levystä silloin. Ei se toivoton vieläkään ole. Jos studiona pitää valita, niin mieluummin Virtual kuin X-Factor. Jälkimmäisen soundit on vaan niin kamalaa läpsyttelyä. Livenä tilanne on ihan toinen.

Ja TAATG on parempi piisi kuin esim Invaders.

[Krugbit]

Jälkimmäinen Blazen ajan tuotos arvostelussa ja sen myötä saadaan 90-luku pakettiin sopivasti ennen joulua.

Futureal

Avauskappale on tällä kertaa taas vähän perinteisempi. Vauhdikas ja energinen kappale joka polkaisee levyn parhaalla mahdollisella tavalla käyntiin. Yksinkertainen mutta toimiva. Kaikki perusasiat ovat kunnossa, kitaristit soittavat tarttuvia riffejä, soolo toimii ja Blaze laulaa hyvin, vaikka kyllähän tämä sopii myös Brucen laulettavaksi. Mutta vaikka tämä on Maidenin lyhimpiä kappaleita, tässäkin on vahvasti läsnä albumin perusongelma eli liiallinen toisto. Varsinkin soolon jälkeinen jauhaminen käy yksitoikkoiseksi. Ei siis ihan täysien pisteiden kappale mutta kova biisi kuitenkin. Saisi tätäkin joskus soittaa livenä. 4,5

The Angel and the Gambler

No niin. Nyt päästiin itse asiaan. Ei varmaan tarvitse sanoa miksi tämä kappale ei kuulu suosikeihini. Vahinko sinänsä että kappale on täytynyt pilata niillä toistoilla. Olen itsekin laskenut että kertosäe toistuu 22 kertaa, pitäisi varmaan joskus vielä ottaa aikaa kuinka suuren osan kappaleesta se vie. Muuten biisi ei ole hullumpi, menevää perusrokkia. Pääriffi on ihan hyvä ja soolokohta samoin. Urutkin sopivat mielestäni hyvin kappaleen taustalle alkuriffiä lukuun ottamatta. Musiikkivideolla oleva noin neliminuuttinen versio olisi ollut sopivan mittainen, nyt täysin tarpeeton toisto pudottaa arvosanaa. 2,5

Lightning Strikes Twice

Vähän mitäänsanomaton kappale. Ei tälle mitään erityisempiä kehuja kehtaa antaa mutta ei tässä myöskään mikään ärsytä, kertosäettä lukuun ottamatta. Jälleen ihan hyvä meno mutta siihen se tahtoo sitten jäädä. Melankolinen intro on mielestäni ihan toimiva, soolo loppuu vähän kummallisesti. Sarjassamme ”kappaleet jotka vain ovat”, mutta arvosanaksi tulee sentään 3

The Clansman

Tämä on omasta mielestäni ihan silkkaa stadionrockia, muutenkin kuin vain ”freedom” –huutojen osalta. Tämä on jotenkin sellainen biisi että tätä kuuluu esittää suurille yleisöille. Mielikuvaan voi tietysti vaikuttaa se, että tästä on loistava versio Rock in Riolla. Ja kyllähän tämä livenä pääsee parhaiten oikeuksiinsa, vaikka ei studioversiossakaan vikaa ole. Hiljainen alku on tosin hieman ylipitkä. Intro on mielenkiintoinen mutta hiljaiset säkeistöt vähän turhia. Mutta sitten kun päästään vauhtiin niin meno on kohdillaan. Vaikka tämä on tehty Blazen kanssa niin vähän tulee taas Brucea ikävä. Studioversiolla paras kohta onkin väliosa. Soolot ja kitaramelodiat ovat erittäin onnistuneet. Maidenin eeppisissä kappaleissa ei ihan parhaasta päästä mutta levyn parhaimmistoa kyllä. 4,5

When Two Worlds Collide

Harvoin tulee ainakaan itselleni eteen sellaista tilannetta että Maidenin kappale olisi tylsä. Nyt kuitenkin käy vähän niin. Tämä on sellaista päämäärätöntä haahuilua ja kun ei mitään muuta keksitä niin sitten vain toistetaan kappaleen nimeä. Jälleen siis reippaasti ylipitkä kappale. Kestää yli kuusi minuuttia, kun ehkä puolet siitä olisi ollut sopivasti. Väliosan riffittelykohta pelastaa jonkin verran mutta muuten aika mitätön biisi. 2,5

The Educated Fool

Kappale alkaa tutuksi käyneellä kaavalla, eli ensin kitaroilla jotain rauhallista melodiaa, sitten lauletaan yksi säkeistö hiljaa ja sitten rysähtää. Tällä kertaa intromelodia on kyllä hieno. Muutenkin instrumentaaliosuudet ovat tässä(kin) kappaleessa parasta antia. Intromelodia toimii myös väliosassa erittäin hyvin ja soolokohta on jokseenkin onnistunut. Mutta tässäkin kappaleessa esiintyy sama ongelma kuin muissakin. ”I want to” –kohtia olisi voinut karsia ja kertosäe on jälleen turhan yksitoikkoinen, vaikka muuten kyllä ihan hyvä. Mielenkiintoinen kappale, josta olisi pienellä muokkauksella saanut vielä paremman. Blaze ei ole tässä ihan parhaimmillaan. 4

Don’t Look to the Eyes of a Stranger

Varsinaista sillisalaattia. Kappale alkaa jälleen hidastempoisella, tosin tällä kertaa ei niin hiljaisella introlla, jossa on ihan hyvä kitaramelodia. Mutta tällä kertaa kappaleen nimen hokeminen aloitetaan jo introssa. Sitten päästään säkeistöihin, jotka ovat aika helposti unohtuvia. Kertosäe menee samalla melodialla kuin intro mutta nopeammassa tempossa ja kuulostaa itse asiassa aika epäluontevalta. Kertosäkeen jälkeen tuleva rauhoittuminen on toimiva ratkaisu ja kyseinen kohta kuulostaa vähän aikaa hyvältä, mutta sekin on pitänyt pilata hokemalla pelkkää kappaleen nimeä pari minuuttia. Ja sen jälkeen aivan yllättäen pistetäänkin humpaksi. Hassua kyllä, humppakohta on mielestäni kappaleen paras osuus. Ne kitarariffit ovat oikeasti aika hyviä. Loppuun tulee vielä intro uusiksi. Kappaleen lopetus on todella tökerö. Kuulostaa siltä, että homma piti vain saada jotenkin poikki. Melkoista sekoilua ja aika hankala arvosteltava, mutta kappaleella on hyvätkin hetkensä joten arvosanaksi tulee diplomaattinen 3

Como Estais Amigos

Edellisen kohelluksen jälkeen albumi saa kunniallisen päätöksen. Kappale noudattaa tuttua kaavaa, mutta tällä kertaa ei ole niin paljoa toistoa ja kappale on sopivan pituinen. Introkin itse asiassa toimii erittäin hyvin. Sopii tällaiseen surumieliseen kappaleeseen. Tunnelma sopii hyvin yhteen sanoitusten kanssa. Myös temponsa puolesta kappale erottuu joukosta. Kappale ei kirvoita sen ihmeellisempää sanottavaa, vaan ennemminkin jättää kuulijan miettimään hiljaa itsekseen. 4,5

Levyn keskiarvoksi tulee pyöreästi 3,56 eli kiilaa äärimmäisen niukasti No Prayerin edelle. Vaikka levy kuuluu Maidenin heikoimpiin tekeleisiin niin keskiarvo pysyy siedettävänä, kun tässä ei kuitenkaan ole yhtään täydellistä hutilyöntiä. Jokaisessa kappaleessa on jotain hyvää. Lisäksi levyllä on vain kahdeksan kappaletta (vrt. Fear of the Dark). Aika väsynyttä meininkiä tämä kuitenkin on, levy sisältää todella paljon turhaa toistoa, vaikka on No Prayerin jälkeen julkaistuista levyistä lyhin. On tässäkin toki hetkensä mutta omissa papereissani häviää selväsi X Factorille.

Tilanne:
Seventh Son of a Seventh Son 4,63
Somewhere in Time 4,56
Powerslave 4,13
Piece of Mind 4,11
Iron Maiden 4,06
TNOTB & The X Factor 4
Killers 3,85
Virtual XI 3,56
No Prayer for the Dying 3,55
Fear of the Dark 3,38

[Euronymous]

Tähän levyyn minulla ei oikein ole minkäänlaista suhdetta. Tämä levy on yksi Maidenin huonoimpia ja sen huomaa materiaalista. Se ei pärjää mitenkään edes nykymaidenille. Kyllä tämä levy vaan on pohjanoteeraus Maidenin uralla, kyllähän sen kuulee jo The Angel and the Gamblerista. Maiden oli muutenki suosionsa pohjamudissa. Tein tästä arvostelusta muutenkin lyhyemmän, koska en osaa arvostella kappaleita muutenkaan.

Futureal on nopeahko ja lyhyt aloituskappale, ihan toista maata kuin Sign of the Cross... Mukavan virkeä kappale, ihan mukiinmenevä. 4

Seuraava biisi on ehkä Maidenin huonoin. Tästä olisi saatu niin paljon parempi leikkelemällä lyhyemmäksi. The Angel and the Gambler ansaitsee 1 pistettä!

Lightning Strikes Twice on ihan mukiinmenevä Murray/Harris biisi. Alku on aika hyvä. Blazekin laulaa hyvin. 3

The Clansman onkin jo paljon parempaa settiä, vaikka toistoa on kuultavissa liikaakiin. Toimii Brucen kanssa paremmin. 4

When Two Worlds Collide on kelpo biisi, mutta hieman sieluttomaksi tämä jää. 3

Seuraava biisi ei paljon paranna. The Educated Fool saa 2.

Ja nyt se toisto voi alkaa: Don't Look in the Eyes of Stranger, toistoa toiston perään. Ei tämä ole oikeastaan mistään kotoisin: 2

Como Estais Amigos on Blazen joutsenlaulu. Mukavan lyhyt ja yllättävän hyvä muutenkin. Tämä biisi ansaitsee 4.

KA: 2.87

Omat arvostelut:

Sevent Son of a Sevent Son 5
Somewhere in Time 4.75
Piece of Mind 4.4
AMOLAD 4.4
Powerslave 4.25
No Prayer for the Dying 4.1
The Number of the Beast 4
Killers 3.6
Fear of the Dark 3.58
Dance of Death 3.54
The X Factor 3.36
Iron Maiden 3.2
The Final Frontier 3
Brave New World 2.9
Virtual XI 2.87

[Jussi K]

Tuoreessa Impe-klassikko-arviossa Virtual XI by Mape

[IndianaJones]

^ Kiitos tuosta, hyvä että joku muukin Virtualia hieman suitsuttaa. Paljon parempi levy kuin uusin, etenkin skittamelodiat ovat tosi kovia koko levyn keston ajan. Hyviä biisejähän levyllä on paljon, vaikka ne eivät ehkä bändin parhaiden biisien joukkoon mahdukaan. Juurikin kahdeksikko on hyvä kouluarvosanana mielestäni levylle.

[On the worlds hands]

Ilmassa on suurta urheilujuhlan tuntua ja niin edelleen, kun on taas tullut aika laittaa seuraava pitkäsoitto piinapenkkiin. Kyseessä on siis vuoden 1997 loppupuolella kasaan räimitty sekä maaliskuussa 1998 julkaistu yhdestoista Maiden-studioalbumi, kuten nokkelimmat kenties nimestä osaavat päätelläkin. Studio Barnyard Essexissä toimi jälleen viinanhuuruisten bakkanaalien pitopaikkana, tällä kertaa huomattavasti lyhyemmän aikaa kuin kolme-neljä vuotta aiemmin, tuottaja Nigel Greenin yrittäessä pitää kaikin keinoin vääpeli Harriksen poissa miksauspöydän äärestä... no niin, mitä mä taas sönkötän, eiköhän se ole parempi polkaista tämä homma käyntiin.

Laitetaan nyt kuitenkin studiotunnelmia siitä https://www.youtube.com/watch?v=k93Wb9pyLrY
Huhujahan oli ettei Nicko olisi osallistunut rummutteluun, mutta kyllähän totuus on että kyseinen sekopää kannuja paukuttaa tälläkin plättysellä. Ja mieshän sopi pienet erimielisyydet Blazen kanssa jo parikymmentä vuotta sitten.

Futureal alkaa räväkästi menevällä ja oikeinkin maistuvalla riffittelyllä läpi biisin. Orkesterin viimeisin alle kolmeminuuttinen ralli raastaa vimmalla ja voimalla eteenpäin sanoitusten kertoessa nuorista ihmisistä jotka sekoittaa tietokonepelit ja todellisuuden siinä määrin, että ei edes vessaan malta pelaamiselta mennä. Taitaa itse levyn nimi ja kansikin hieman sivuta kyseistä aihetta, tai sitten toisinpäin. Ilmiö joka kaiketi noihin aikoihin nosti päätään, ja vaikka pleikkarin ystävä olenkin, niin ei kyllä ihan noin syvällä olla onneksi käyty. Arvosana on 4 elikkä pirun hyvä biisi joka on ilo ja nautinto yrittää räpeltää erinäisillä kielisoittimilla perässä.

The Angel & the Gambler ei muutenkaan mikään ihmeellinen kipale ole, mutta tiedätte kyllä mikä pilaa biisin ihan täysin. Käsittämätön valinta albumia promonneeksi sinkuksi ennen Futurealia. Enpä vaivaidu enempää raapustamaan. Taisin mainita jossain aikaisemmassa arvostelussa, että bändillä on yhden käsen sormilla laskettava määrä surkeita biisejä, ja tämä on yksi niistä. 1

Lightning Strikes Twice ja When Two Worlds Collide sekoittuvat minulla aina, en ikinä muista kumpi on kumpi. "Aa niin tää oli tämä, just joo". Kumpikin on sellaisia tyydyttävän ja kelvollisen rajamailla seilaavia rokkereita, vähän varvasta ujutellen jopa hyvän puolelle aika ajoin. Kummassakaan ei erityistä vikaa, muttei säväytäkään kummemmin. Siitä kertoo jo varmaan tuo etten erota kumpi on kumpi. Ihan kivoja melodioita mutta ei nämä vakio-ohjelmistoon omissa settilista-fantasioissani vieraile. Vähän semmosta Powerslaven "välibiisien" makua. Soolot jälkimmäisessä tosin mannaa. Kumpikin saa reissuvihkoon merkinnän 2,75
Kyllä, otan ,25 ja ,75 merkinnät käyttöön tässsä vaiheessa. Toivottavasti ei haittaa kun en aiemmin ole näin tehnyt.

The Clansman on biisi jota ei tule kirjoittaa K-kirjaimella, eikä se kerro valkoisten suippohattuisten arjalaisten valtaannoususta. Tässä yhdistelmä vuosilta 1999 ja 2019 jolla Bruce biisiä kuvasi. Kyseessä on vain tyly tarina skotlantilaisten taistelusta etelänaapuriaan vastaan verisellä 1200-luvulla kansallissankari William Wallacen johdolla. Biisi sai vaikutteensa Braveheart-elokuvasta, jonka näkemättä jääminen on ammottava aukko yleissivistyksessä. Itse biisissä voi vaikka silmät kiinni tuntea Skotlannin ylännöt, tuulen, voitontahdon ja palavan halun itsenäiseen ja vapaan elämään. Kyllähän tämä Blazen-ajan paras biisi on ihan jonkinlaisella marginaalilla, ja mielestäni koko diskografian top-15. Pitäisi olla setissä aina. 5

Educated Fool is about the deep and introspective mid-life realisation that most people eventually reach. Although you may realise that your education and ideals are not really relevant to what is is important in life, you can also put these things in proper perspective and face the meaning of life head-on. Joo, kopioin. Olen sen verran nyt laiskistunut etten jaksanut syväluodata aivojeni viimeisiä sopukoita, vaikkei siihen kovin kauaa kyllä olisi mennyt. Hävettää vähän, anteeksi. Biisi on mielestäni kahden suuren jälkeen selkeästi seuraavaksi paras. Sävellyksenä aivan loistava biisi ja sovitus on todella onnistunut. Tässä biisissä kuullaan kitarakaksikon parhaat soolot tämän levyn osalta melodian ollessa suoraan Harrisin valiojoukosta. Hieman vaan sanojen toisteisuus taas verottaa kokonaisuutta, joka kuitenkin on kiitettävää hipova 3,75 Otapa Steve tämä settiin ensi kesänä!

Don´t Look To the Eyes of a Stranger sisältää hiukan Harrisille paikoin ominaiset sanat, mutta sävellyksenä humppakomppia lukuunottamatta kahdeksan-minuuttiseksi järkäleeksi ihan menevä. Kiva näppäillä kuusikieliselläkin tämän tahtiin. Kärsii kyllä siitä pirun toistosta aika tavalla.
2,75

Kaunis Como Estais Amigos päättää duurivoittoisen levyn mollin tahtiin. Sävellyskaksikkona toista ja viimeistä kertaa akseli Bayley/Gers. Teemana yllätys yllätys, sota. Tarkemmin sanottuna Falklandiin sijottuva, josta Blaze sai inspiraation X-Factour -kiertueen Etelä-Amerikan osuudella, hänen omin sanoin vapaasti käännetynä, "on surullista miten tavalliset ihmiset joutuvat tahtomattaan sotaan". Vähän liiankin kaunis biisi minulle, sillä henk.koht en pahemmin ole itkuvirsien ystävä. Mutta arvoa tälle on annettava siitä huolimatta. Sävellyksenä Gersin parhaimmistoa, ja ehkä ihan raikas tuulahdus tälle levylle, vaikka paremmin olisi sopinut edeltävälle effortille. Mukavan lyhkänen. 3,5

Blazen viimeiseksi jäänyt tekele sai minulta keskiarvokseen lyhyellä matikalla 3,2 pyöristettynä. Päivitän jälkikäteen taulukon. Oikein hyvä levy maineeseensa nähden siis, johtuen ehkä osin siitä, että bändi oli todella itsevarma tällä levyllä verrattuna edelliseen, vaikka toki aina ovat biiseihinsä uskoneet. En suuremmin yllättänyt tästä keskiarvosta, sillä tiesin Clansmanin, Futurealin ja Educatedin, miksei myös Amigon nostavan keskiarvoa reippaasti. Siispä puolet tästä levystä oikein hyvää kamaa. Levyn tasosta kertoo sekin, että Brave New Worldille päätyi neljä ylijäämää Virtual-sessioista. Kova!

Kiitos molemmille lukijoille kärsivällisyydestä, minä painun nyt en suinkaan Tampereelle, vaan saunaan kera kossuun lantratun spraitin. Taidanpa siinä löylytellessä kuunnella plätyn uudestaan, olihan se sen arvoinen!

(toim.huom) ei, kiire arviota tehdessä ei johtunut siitä että sauna oli päällä.

Marraskuun auringossa päivettynyt vai päivittynyt kunniataulukko:

1.The Number of the Beast: 4
2.Killers: 3,5
3.Iron Maiden: 3,5
4. Dance of Death 3,5
5. Fear of the Dark 3,25
6. Virtual XI 3,18
7. No Prayer For The Dying 3,15

edit: parit kirjoitusvirheet korjailtu jokka sattu silimään. Olisihan sen voinut ennen julkaisuakin tehdä, mutta who cares.
edit 2: pari lausetta lisätty