Justice wrote:Kiva että joku vastasi ^

Muistin että olen lukenut myös Richard Backman- teoksista Raivon ja Juokse tai kuole- kirjan
Eikös tuo Juokse tai kuole ole se kirja, josta on tehty itse Arnoldin tähdittämä kulttielokuva The Running Man?
Justice wrote:Tuosta Eksyneiden jumalasta en pidä, koska se on mielestäni hyvin tylsä ja siinä ei ole juurikaan juonikäänteitä. Jonkinlaisia kauhupiirteitähän tuossakin kirjassa on, mutta ei kyllä itseeni iskenyt millään lailla. Olisi nyt edes se tyttö kuollut sinne metsään..
Hyvässä kirjassa ei mielestäni tarvitse olla hirveän paljoa juonikäänteitä. Jos kirjailija on hyvä, pystyy hän kirjoittamaan mestariteoksen, vaikkei juonikäänteitä olisikaan erityisen paljon. Tärkeämpää on se, miten ja millä tavoin asiat kerrotaan. Sellainen psykologinen kerronta, jossa upotaan syvälle päähenkilöiden päiden sisälle on se juttu, josta itse eniten nautin. Olen lukijana enemmän tunnelmointimiehiä, sillä pidän enemmän tunnelmallisesta ja hyvin perustellusta kerronnasta kuin sellaisesta tiiviistä action-henkisestä kerronnasta, jossa on monesti liikaakin juonikäänteitä. Tosin, on sitten niitäkin kirjoja, jotka yhdistävät monimutkaisen juonikuvion ja erinomaisen kerronnan. Ne ovat ehdottomasti mestariteoksia. Eksyneiden jumalassa on mielestäni ihan sopiva määrä juonikäänteitä ja yllättäviä tapahtumia, mutta parasta kirjassa on koko alusta alkaen pohjustettu asetelma, tytön tuntemukset hädän hetkellä sekä taustatarina baseball-pelaaja Tom Gordonista, jonka otteita päähenkilö kuuntelee radiosta keskellä synkkää metsää. Sanotaan nyt kuitenkin, että voi olla, että muistan Eksyneiden jumalan parempana teoksena kuin se todellisuudessa onkaan. Kirja oli ensimmäinen Stephen Kingiltä lukemani romaani, joten sillä on senkin vuoksi aivan erityistä tunnearvoa.
Justice wrote:Hohdon jälkeen luen itse varmaan sen Musta torni- sarjan kakkososan, ettei pääse kokonaan unohtumaan koko tarina. Siitä on kuitenkin jo puolisen vuotta (?) kun ensimmäisen luin.
Hohtoa en ole itse vielä lukenut siksi, että en usko kirjan vetävän vertoja sille Nicholsonin tähdittämälle leffaversiolle. Yleensä kirjat ovat parempia kuin niistä tehdyn elokuvat, mutta voi olla, että Hohdon kohdalla asia on toisin päin. Nicholsonin upea roolisuoritus hulluine ilmeineen on niin hyytävä, että on vaikea kuvitella kirjan pistävän siitä paremmaksi. Jos kirja kolahtaa kovempaa kuin tuo Nicholsonin tähdittämä leffaversio, niin sitten otan hatun pois päästa ja kumarran. Silloin kirja on todellinen mestariteos, joka on klassikkostatuksensa ansainnut.
Justice wrote:Herbertistä en koskaan ole kuullutkaan, mutta vaikuttaa varsin hyvältä ja pitääpä ottaa hänenkin kirja käteen jossakin vaiheessa. Ehkä sitten sen seuraavan kirjan jälkeen.
Kannattaa ehdottomasti tutustua. Luultavasti siksi et ole kuullut Herbertistä, koska miehen teoksia on suomennettu jostain syystä tosi vähän (vuoden 1989 jälkeen Herbertiltä ei ole suomennettu mitään). '80-luvun lopulla ilmestyneen Yön aaveet -kirjan takakannessa lukee näin "James Herbert on Euroopan johtava kauhukirjoittaja, jonka romaanin ovat olleet bestsellerlistojen kärjessä sekä Euroopan maissa että USA:ssa." Eli, mikään tuntematon kirjailija Herbert ei missään nimessä ole, sillä ainakin '80-luvulla mies on ollut todella suosittu. Jos haluat lukea kauhuromaanin, niin tsekkaa Yön aaveet, mutta jos haluat aloittaa kauhuvivahteisesta katastrofiromaanista, niin kokeile sitä Rotat-teosta. Usvasta voin laittaa jotain kommenttia, jahka saan sen itse lukaistua.
Justice wrote:Stephen kingin teoksiin perustuvia elokuviakin on tullu katseltua paljon ja täytyy sanoa että nekin ovat aivan loistavia. Enemmän tullut katseltua niitä draamaelokuvia (jotka kuitenkin jostain syystä ovat saaneet 'kauhu' tittelin). Ne ovat kuin tehty minulle

Suosittelen varsinkin Pedon sydäntä (hearts in atlantis), jossa Anthony Hopkins tekee loistavan roolisuorituksen. Toinen on Viimeinen yhteys (the dead zone), jossa myöskin loistava pääroolin tekevä näyttelijä (en muista nimeä) ja mahtava talvinen tunnelma.
Aika paljon olen minäkin katsonut Stephen Kingin teoksiin perustuvia leffoja. Enemmän olen katsonut Kingin tarinoihin pohjautuvia elokuvia kuin mitä olen lukenut herran kirjoja. The Green Mile ja se jo mainitsemani Nicholsonin tähdittämä Hohto ovat toistaiseksi tehneet suurimman vaikutuksen. Seuraavaksi olisi tarkoituksena katsoa Carrie, jonka vaimo juuri osti DVD:nä. Kaveri kehui parhaaksi Kingin teoksiin pohjautuvaksi elokuvaksi The Shawshank Redemption -nimistä leffaa, joka pohjautuu Kingin novelliin/pienoisromaaniin Toivon kevät - Rita Hayworth ja Shawshankin vankila. Itse juuri hiljattain luin kyseisen tarinan Kauhun vuodenajat -teoksesta, joten olisi mielenkiintoista nähdä onko siitä tehty leffa niin hyvä kuin Kingiin laajalti perehtynyt kaverini hehkuttaa.
Tuohon Wastedin postaukseen liittyen on pakko tokaista, että onhan King vahvasti kauhuun suuntautunut kirjailija, mutta kyllä tietynlainen ironia ja musta huumori värittävät monesti mukavasti miehen kerrontaa. On King kirjoittanut ilmeisesti muutakin kuin kauhua, mutta se kauhu/yliluonnollisuus on se juttu, josta King on tullut tunnetuksi. Kingin kerronta on mielestäni hyvin vaihtelevaa. Välillä kerronta on kankeaa ja jopa liian Tex Willer -henkistä, kun taasen välillä miehen kerronta on oivaltavaa ja nerokasta. Riippuu paljon myös kertomuksesta, että viehättääkö Kingin tyyli itseäni vai ei. Eniten arvostan Kingissä sitä, että mies keksii vuodesta toiseen kiehtovia tarinoita. Luova kaveri, vaikkei hän kerronnalliselta tyyliltään olisikaan lähellä niitä ihan kirkkaimpia suosikkejani.
Dean R. Koontziin pitäisi joskus tutustua. Joku miehen kirjoittama romaani taitaa hyllystä löytyä, mutten ole vielä ehtinyt sitä aloittaa.
asa & Lappis: Mitä Koonzin teosta/teoksia suosittelisitte?