Queensrÿche

[Jyyd]

Pakko kopsata mun ylistysviesti tänne:

Vaikka bändille onkin oma ketjunsa, niin kommentoidaan nyt vähän Queensrÿchea. Totta on, että Operation: Mindcrime on bändin paras levy, muttei täysin suvereenisti. Minun listoillani ehkä yllättävän läheinen kakkonen bändin progein levy Rage for Orderin ohella, eli Promised Land. Mieletön tunnelma kyseisellä levyllä. Jos etsii kunnon tuuttausta, sitä kannattaa mielummin etsiä vaikka 80-luvun alun levyistä (joista en niin perusta). Tälle kannattaa kuitenkin antaa mahdollisuus hieman useammin kuin kerran. Tässä levyn klassisessa mielessä raskain biisi.

Pakko yhtyä tähän. Promised Land on aliarvostettu levy, joka uppoaa vitun hyvin etenkin oikeassa mielentilassa. Ite tuli kuunneltua tuota tehosoitossa vuosi sitten talven pimeinä iltoina, kyllä muuten nappasi ja lujaa. Levyllä käsitellään monia mielenkiintoisia asioita, kuten vanhenemista tai vaikkapa suhdetta vanhempiin (Chris DeGarmon suhde omaan isäänsä biisissä Bridge). Toki Lady Jane ja ehkä My Global Mind ovat väliinputoajia, mutta toisaalta esim. nimikkobiisi on upea teos. Ja Someone Else? tuo aina kylmät väreet pintaan kun lyriikoita miettii, uskomaton veto. Uskomaton bändi aikanaan.

Tästä voi tsekata pienen making of Promised Land pätkän: http://www.youtube.com/watch?v=4fBHM6AksFQ" onclick="window.open(this.href);return false;

# Queensrÿche (1983)
# The Warning (1984)
# Rage for Order (1986)
# Operation: Mindcrime (1988)
# Empire (1990)
# Promised Land (1994)

Tuo on sellainen suora QR:ltä missä jokainen levy iskee mulle omalla tavallaan, ehdottomasti suosittelen nickorulekselle näitä. Sit kun on nää sulatellut, niin voi alkaa poimia myöhempien levyjen tähtihetkiä, koska uudemmilla levyillä on ikävä kyllä vähän heikompaa matskua.

Ja hienoa että olet myos Fates Warningin huomannut. Pirun kova bändi sekin. Oma suosikkialbumi on toki Parallels, jolla bändi hipoo täydellisyyttä, ehdottomasti uran tähtihetki.

[nickorules]

Kannattaisiko mennä aikajärjestyksessä, vai onko jokin toinen järjestys parempi? Toki meinasin Operation: Mindcrimella aloittaa.

[Nargrot]

Kannattaisiko mennä aikajärjestyksessä, vai onko jokin toinen järjestys parempi? Toki meinasin Operation: Mindcrimella aloittaa.

Mun mielestä kannattaa aina mennä aikajärjestyksessä koska näin tulee parhaiten ilmi, miten bändi on vuosien varrella kehittynyt. Kun Queensrÿchesta puhutaan, niin kannattaa ehdottomasti tutustua niihin alkupään levyihin ensimmäiseksi. Kaikki Empireen asti hyviä. Sen jälkeisiä levyjä, lukuunottamatta Mincrime kakkosta, en ole kuullut. Mindcrime II on muuten aika huono..

[puolisukeltaja]

Joo, lähde vaikka tosta liikkeelle:

http://www.youtube.com/watch?v=CG8TmjrHq20" onclick="window.open(this.href);return false;

USKOMATON laulusuoritus Geoff Tatelta ja muutenkin saatanan kova veto ko. (yhdestä bändin parhaimmista) biisistä.

[Karpaasi]

Riippuu vähän mistä roikkuu. Rohkeasti veikkaisin, että sinuun toimisi parhaiten Queensrÿchen perushevilinja, eli Queensrÿche EP, The Warning ja Operation: Mindcrime. Toisaalta, mitä olen lueskellut viestejäsi, diggailet Dream Theateria, eli progempi teos Rage for Order voisi mennä siinä sivussa. Minusta Rage for Order on kuitenkin reilusti eri tavalla (ja ehkä "aidommin" minusta) progea kuin Dream Theater. Empire kannattaa jättää vähän myöhemmälle ajalle, koska sen perus -hard rockista voi saada bändistä hieman liian tavanomaisen kuvan. Promised Landin jättäisin kuitenkin viimeiseksi hankinnaksi näistä klassisista Queensryche levyistä: ensimmäisenä hankintana se on liian helppo lytätä outolintuna, mutta kun bändin linjaa on oppinut arvostamaan, aukeaa se moninaisuudessaan aivan erilailla. Terv. "Oma kokemus".

Myöhemmillä levyillä on yksittäisiä hyviä biisejä. Operation: Mindcrime 2 toimii itse asiassa minulle ihan kivasti suurimmaksi osaksi, mutta se on kuitenkin linjaa 3(½)/5

Jotain herkkuja levyiltä:
Take Hold of the Flame (The Warning)
Walk in the Shadows (Rage for Order) (Levyn suoraviivaisinta kamaa)
Jet City Woman (The Empire)
The Real World (Last Action Hero OST / Promised Land remaster)

Siitä aloittelemaan fiiliksiä.

[darealjyra]

Promised Landin jättäisin kuitenkin viimeiseksi hankinnaksi näistä klassisista Queensryche levyistä: ensimmäisenä hankintana se on liian helppo lytätä outolintuna, mutta kun bändin linjaa on oppinut arvostamaan, aukeaa se moninaisuudessaan aivan erilailla. Terv. "Oma kokemus".

Allekirjoitetaan myös omana kokemuksena. Promised Land tuli joskus aikanaan lainattua kirjastosta eikä siitä jäänyt mitään mieleen lukuunottamatta hienoa kantta. Mutta kun Operation: Mindcrimen ensimmäisen kerran kuuli...huh huh!

Empire on todellakin ehkä se viimeinen tuosta värisuorasta mitä ensilevyksi hevidiggarille suosittelisi, johtuen sen selkeistä mainstream-vaikutteista ja runsaista cleaneiden käytöstä kitaroissa. Dynamiikkahan tuolla levyllä on helvetin hyvä soundeissa ja eri osien tasapainossa. Ehkäpä tyylitajuisin levy Queensrÿcheltä Promised Landin kanssa.

Operation: Mindcrime & EP ensin haltuun. The Warning kärsii ehkä vähän epätasaisesta materiaalista verrattuna muihin helmilevyihin, mutta sieltäkin löytyy hitosti hyviä biisejä, kuten vaikkapa NM 156 tai Roads To Madness. Rage For Orderin soundit ja yleinen outous voi kyllä ensiksi vierastuttaa, mutta kelpo levy sieltäkin paljastuu. Näin miten itse suosittelisin.

[Jyyd]

Queensryche oli tosiaan aikoinaan pirun kova livebändi, ja onhan ne yhä taitavia muusikoita. Syy tähän todella tarkkaan livesoittoon löytyy siitä, että bändi treenasi 1980-luvun alussa Seattlessa niin pirusti, että yhteinen sävel todella löytyi. Etenkin kasarilla ja ysärin alussa livesoitosta oli vaikea löytää virheitä, sen verran tanakkaa meno oli.

Tunnelman luojana Queensryche on omanlaatuinen bändi. Biisit kuten The Lady Wore Black, I Will Remember, The Killing Words tai vaikkapa klassikko Eyes of a Stranger ovat sellaisia vetoja että väkisinkin nousee kylmät väreet kun sanoituksien ja soittamisen yhteispeli on niin hienoa. Mainittakoon myös Queensrychen "Hallowed be thy Name" eli uskomaton Roads To Madness.

Chris DeGarmon ja Michael Wiltonin aikoinaan säveltämät kitaramelodiat ovat myös tärkeä osa luomaan tunnelmia, en ole oikein minkään muun bändin kohdalla samanlaisia viboja saanut. Siihen kun lisätään Taten hienot laulusuoritukset niin paketti alkaa olla kasassa.

Miksi sitten bändi ei jatkanut DeGarmon kera 2000-luvulle? Yksi syy on se, että DeGarmo oli yksi niistä joka halusi että bändi menee 90-luvun alussa kaupallisempaan suuntaan jotta menestys kasvaisi. Ikävä kyllä myös seattlesta lähtöisin oleva grunge-aalto pyyhkäisi Queensrychenkin yli, ja Promised Land ei ollut enää yhtä menestynyt kuin Empire (tosin pitää huomioida Promised Landin 3. sija Billboardin top-200 listalla, mikä oli vuoden 1994 huomioon ottaen kova suoritus). Kaikesta tästä johtuen DeGarmon kerrotaan olleen pettynyt ja alakuloinen vuosien 1995-1997 tienoilla, ja Hear in the Now Frontierin jälkeen mies lopulta jätti yhtyeen. Tosin ystävyyssuhde ei bändiin katkennut, sillä olihan mies vuoden 2003 Tribe albumilla sävellyshommissa.

Omasta mielestäni bändin pitäisi luopua naurettavista cabaret-keikoista, ja pistää vanha kokoonpano kasaan isolle jäähyväiskiertueelle. Lähinnä se taitaa olla DeGarmon suostumuksesta kiinni Vähän sääliksi käy katsoa bändin tekevän tuollaista, mutta toivottavasti jotain parempaa olis luvassa tulevaisuudessa.

[Karpaasi]

Kuuntelinpa noita Sign of the Times -kokoelmalla olevia Mythin (Geoff Taten ex-bändi) levyttämiä versioita Take Hold of the Flamesta, Walk in the Shadowsista ja Before the Stormista. Mielenkiintoisia kuriositeetteja, mutta eivät mitenkään pärjää Queensrÿchen versioinneille myöhemmin. Ja eivät siis kuulosta lainkaan toisiltaan. Youtubesta ei löytynyt versioita, vaan Spotifysta.

[Jyyd]

Kuuntelinpa noita Sign of the Times -kokoelmalla olevia Mythin (Geoff Taten ex-bändi) levyttämiä versioita Take Hold of the Flamesta, Walk in the Shadowsista ja Before the Stormista. Mielenkiintoisia kuriositeetteja, mutta eivät mitenkään pärjää Queensrÿchen versioinneille myöhemmin. Ja eivät siis kuulosta lainkaan toisiltaan. Youtubesta ei löytynyt versioita, vaan Spotifysta.

Joo, eihän noissa tunnu olevan samaa kuin biisien nimet , outoa miten nuo sitten ovat päätyneet tolle Rarities-kokoelmalle. Luulis että edes vähän samaa olis biiseissä, mutta aikalailla eri biiseistä näissä on kyse. Tolta Rarities-CD:ltä voi nostaa esiin ainakin I Dream in Infraredin akustisen studioversion ja Chasin Blue Sky:n. DeGarmon kanssa tuota levyä varten tehtiin tuo Justified, mikä ei kovin paljoa tarjoa, vaikka ei mitään kuraakaan ole.

Vois varmaan uskaltautua Q2K:n kuuntelemaan ekaa kertaa ikinä kokonaan läpi kun tuo kerta Spotifystä löytyy. Pääasiassa tuolta levyltä voi nostaa vain 4 biisiä esille: Sacred Ground, Liquid Sky, Breakdown ja yllättävän kova The Right Side of My Mind. Noh, saa nähdä jos tuolta nousis muitakin nyt esiin.

Kiva taas nähdä millaista settiä Queensrychen tuleva levy tarjoaa, uuden levyn pitäisi tulla tämän kevään aikana ulos. American Soldier oli ihan OK, mutta vielä parempaankin olisi pystytty. Eihän tuo tehokuunteluun jäänyt, mutta välillä ihan kiva kuunnella.

[Karpaasi]

^Itse en muistakaan, millä helvetin ilveellä itse tuli hankittua Q2K kokoelmaani. Kaveri laittoi minut kuuntelemaan Right Side of My Mindia, kun väitti olevan sen hyvä kappale, mutta ei tuo toiminut. Tähän asti ainoa kova vetoa levyllä minulle on Liquid Sky, jossa on aika nerokkaan kuuloinen pääriffi. Itse kappalehan munataan muuten vähän perinteiseen nyky-queensrychmaiseen vellomiseen säkeistöissä, mutta ihan kiva kappale kyseessä.

Eilen tuli kuunneltua myös American Soldieria, joka on ainoa studiolevy EP:n lisäksi, jota en omista. Puoliväliin kuuntelin, ja aika kuraltahan se kuulosti. Tuotanto kuulosti mutaiselta ja kappaleet eivät oikein onnistuneet lähtemään lentoon. Mielestäni Tribe oli parempi levy, vaikka silläkin on täsmälleen samat ongelmat, mutta jollain pervoutuneella tavalla pidän siitä. Lieneekö omilla inttimuistoillani kyseisen levyn ostoajoilta tekemistä arvotukseni kanssa...

Näin muuten itselläni on menossa jonkinlainen Queensryche-huuma: bändi on kovassa kuuntelussa ja kappaleet kitaratreeneissä mukana. Pitäisi itse asiassa viikonloppuna katsoa Mindcrime at the Moore Livecrimen sijasta. Kyseinen show on tullut vain kerran katsottua, ja nykyisellään ajateltuna ei kyseessä tainnut olla kovin mairitteleva esitys, vaikka puitteet periaatteessa kunnossa ovatkin. Aika vaisulta kopiolta Livecrimen näyttävään show'hun verrattuna taisi tämä näyttää. Mutta katsellaan.

[Wasted]

Eilen tuli kuunneltua myös American Soldieria, joka on ainoa studiolevy EP:n lisäksi, jota en omista. Puoliväliin kuuntelin, ja aika kuraltahan se kuulosti. Tuotanto kuulosti mutaiselta ja kappaleet eivät oikein onnistuneet lähtemään lentoon.

Kannattaa mieluummin kuunnella levyn loppupuolta. Sieltä ne parhaat vedot löytyy. Man Down ja Home Again.

Näin muuten itselläni on menossa jonkinlainen Queensryche-huuma: bändi on kovassa kuuntelussa ja kappaleet kitaratreeneissä mukana. Pitäisi itse asiassa viikonloppuna katsoa Mindcrime at the Moore Livecrimen sijasta. Kyseinen show on tullut vain kerran katsottua, ja nykyisellään ajateltuna ei kyseessä tainnut olla kovin mairitteleva esitys, vaikka puitteet periaatteessa kunnossa ovatkin. Aika vaisulta kopiolta Livecrimen näyttävään show'hun verrattuna taisi tämä näyttää. Mutta katsellaan.

Sitten muistat väärin. Paljon pidemmälle viety ja parempi show tuossa Mindcrime at the Mooressa.

[Jyyd]

^ No show on ehkä pidemmälle viety ja enemmän näyttelemistä on lavalla, mutta onhan LiveCrime aina LiveCrime, sitä ei Mindcrime at the Moorekaan voita. Oli kuitenkin hieno juttu että bändi veti Mindcrimet kokonaisuudessaan livenä läpi ja paikalle oli saatu mm. Diokin, joten sikäli oli hyvä ettei tuota ihan hutiloimalla tehty. Soittopuoli on ihan kunnossa, mutta se tietty tanakkuus ja jykevyys mikä paistaa läpi vuoden 1991 vedoista on ihan käsittämätöntä katseltavaa ja kuunneltavaa. Ja toki Tate ei pysty ihan samoihin suorituksiin mitä 20 vuotta sitten, vaikka vuoden 2005 rundilla Judas Priestin lämppärinä Geoff tykitti yllättävänkin kovasti. Tästä esimerkkinä Queensryche EP medley: http://www.youtube.com/watch?v=LaSbvD0k ... re=related" onclick="window.open(this.href);return false;

Taten suoritukset ovat etenkin siksi kovia, koska hän käyttää yleensä täyttä ääntään korkeissakin kohdissa. Helppohan noita olisi falseton avulla pistää menemään, mutta täydellä äänellä vedettynä joku Take Hold of the Flame tai Queen of the Reich ovat vitun kovia suorituksia. Respect.

[Karpaasi]

Rage for Orderin nimibiisin demo vuodelta '85. Hyvin mielenkiintoinen biisi, mutta pakko olla kiitollinen, että kappale säästettiin virallisesti vasta Operation: Mindcrimea varten. Ja tässä ihan Anarchy-X:nä introbiisinä vuonna '87

Saas nähdä miten Mindcrime at the Mooren kanssa käy. Livecrimen legendaarisuus on itselleni vaan niin itsensä selittävä tekijä, että sitä on vaikea selittää. Älytön fiilis, joka kumpuaa jo Anarchy-X:stä ja kitaristien bostailusta lavalla komentemassa, jatkuu läpi keikan. Ja siellä lavalla on laasereita. Mutta katotaan, sanon minä.

Ja nyt soi I Don't Believe in Love (Livecrime).

"Madison Wisconsin, is there anyone here who believes in love?

Well, I don't.

[Late]

^Samaa mieltä tuosta demosta kuin Karpaasi, eli ei kiitos. On kyllä paljon parempi Mindcrimella, vaikka ihan jännä tuota alkio-vaihetta on kuunnella ja vertailla sitä Anarchy X:ään. Videossa on siistiä nähdä Tatea kitaran varressa.

Livecrimesta ja Mindcrime at the Mooresta... MatM on ihan hyvä 3/5 live-esitys, jossa soitannollinen osuus on varsin mallikasta, vaikkakaan Mike Stone ei ole lähellekään DeGarmon tasoinen soittaja, ja jotkut uudet sovitukset (esim. The Mission) eivät toimi. Toisaalta Taten ääni on yllättävän hyvää ymmärrettävistä korkean äänenkäytön kompromisseista huolimatta. Varsinainen show sen sijaan on kyllä melkoisen tuskaisaa yliyrittämistä kengännauhabudjetilla. Empire-kiertueella bändillä oli iso suksee ja sen mukainen lavashow, Mooressa ei, vaikka yritys on sinällään ihan jees. Ilman nostalgiaakin voi sanoa, että Livecrime vie voiton niin soitannollisesti kuin esiintymisenkin puolesta.

EDIT: Kun tuli puhuttua Death Wisheista, niin katsokaapas 5:15 -> ja voi sitten veikkailla, mikä oli Geoff Taten lempileffa Mindcrimen aikoihin.

[Jyyd]

Jihaa! Queensryche tulee Sauna open airiin, nyt varmistui viimeistään oma paikalla olo tuona päivänä (lauantai). http://www.sauna-open-air.fi/ohjelma" onclick="window.open(this.href);return false;

Huikeeta nähdä rakastettu bändi vihdoinkin livenä.

[Karpaasi]

Vitun sairasta Sauna Open Air Pakkohan tuonne on rantautua, kun kattaus alkaa olla jo noinkin kova. Queensrÿche kyllä saisi jo yksinään minut tuonne. Mutta...

PERKELE.

[Daelos]

On kyllä kesän festareista helposti paras kattaus Saunassa. Saxonin kun olisi saanut vielä samalle päivälle niin olisi ollut täydellistä Mutta kyllä se pitää nahkajumalat ja 'ryche mennä kattomaan!

[Jussi K]

Hieno juttu kyllä, varsinkin jos & kun näen tämänkin wanhan suokkarin lavalla. Mutta mitähän ne soittavat, kunhan ei perkeles ole uutta levyä tulossa tai American Soldierin (saati X-määrän edeltäjiään) biisejä setissä

[Journeyson]

Hieno juttu kyllä, varsinkin jos & kun näen tämänkin wanhan suokkarin lavalla. Mutta mitähän ne soittavat, kunhan ei perkeles ole uutta levyä tulossa tai American Soldierin (saati X-määrän edeltäjiään) biisejä setissä

Uutta levyä on tulossa vielä tänä keväänä... Elikkä siltäkin tod. näk. jotain matskua soitetaan. Rukoilkaamme ettei tuleva levy ole yhtä kuraista jöötiä kuin nuo ties-kuinka-monta -aiempaa levyä...

[Karpaasi]

^Eiköhän sieltä jotain löysää paskaa taas tule, kuten viimeiset kymmenen vuotta, paria valoläiskää lukuun ottamatta.

Toivon mukaan bändi soittaa paljon hittejä tasaisesti eri levyiltä. Operation: Mindcrime on jo kuultu, joten nyt tekisi mieli saada gutaa Empireltä, Promised Landilta ja Rage for Orderilta, vaikka ihan perinteisten Walk in the Shadowsin, Jet City Womanin, Silent Lucidityn ja Bridgen muodossa. Mindcrimelta toki voi soittaa I Don't Believe in Loven ja Eyes of a Strangerin.

Eniten kuitenkin toivon Gonna Get Close to You (12" versionia).

[darealjyra]

^Viime kesänähän tuli hittisettiä Empireltä ja Rage For Orderilta. Eiköhän sieltä jotain samantapaista tule.

[Jyyd]

Esim viime kesän Bang Your Head festareilla oli tällainen setti: http://www.setlist.fm/setlist/queensryc ... 466d5.html" onclick="window.open(this.href);return false;

Keväällä 2009 vedettiin Empiren ja Rage for Orderin juhlakiertuetta, ja niillä keikoilla taidettiin kummankin levyn kaikki biisit vetää läpi, mutta ei siis samana iltana. Jopa Gonna Get Close To You vedettiin livenä . Lisäksi veivattiin American Soldieriä. Viime keväänä taidettiin veivata karmean Cabaret-idean merkeissä, ihan hirveetä schaissea sanon mä, onneks festareilla tuota ei nähdä

Eli muutama biisi uudemmilta levyiltä (Sacred Ground, The Right Side.., Hands, Hit The Black, Man Down!) sekoitettuna vanhempaan matskuun sopivassa määrin. Itelle kelpais vähän enemmän vanhempaa materiaalia, ei ois paha vaikka esim. The Killing Words tai I Will Remember olis setissä, onhan näitä monia hienoja vetoja mitä kuuntelis. Ensi kesän kiertueiden nimet menevät "Best of tour" ja Judas Priestin kanssa mennään Epipath tourin merkeissä, joten eiköhän sieltä perinteinen festarisetti ole tulossa.

[Risto Malinen]

Itelle kelpais vähän enemmän vanhempaa materiaalia, ei ois paha vaikka esim. The Killing Words tai I Will Remember olis setissä, onhan näitä monia hienoja vetoja mitä kuuntelis. Ensi kesän kiertueiden nimet menevät "Best of tour" ja Judas Priestin kanssa mennään Epipath tourin merkeissä, joten eiköhän sieltä perinteinen festarisetti ole tulossa.

Tuohon vois rakentaa sellaisen lähestulkoon kronologisen setin Empireen saakka, vaikka itse haluaisinkin kyllä kuulla myös Promised Landin (siis biisin). Ja nimenomaan siten, että I Will Rememberin jälkeen siirryttäisiin O:M sikermään, joka tietysti alkaisi levyn avauskappaleella I Remember Now. Mutta mitä biisejä 70 minuutin settiin, mahdoton tehtävä...

[nickorules]

I DON'T BELIEVE IN LOVE, I NEVER HAVE, I NEVER WILL!

Suomeksi fiilikset levystä: älyttömän kovaa kamaa! Kappalemateriaalissa ei juuri mitään vikaa, tosin Suite Sister Mary on ehkä hiukan liian pitkä ja Electric Requeim ei juuri sytyttänyt, tosin se ei pilaa vaikutelmaa. Taten tulkinta on upeaa läpi levyn.

Mutta tuo I Don't Believe In Love. Yksi parhaista kertosäkeistä koskaan. Ensin ihmettelin, miksi kuulostaa niin tutulta, mutta sitten muistin, että se oli joskus esitetty Tartu Mikkiin-ohjelmassa. Ihan käsittämättömän kova kappale. Piti laittaa soimaan. Soi luultavasti päässä muutaman päivän.

Suoraan sanottuna vituttaa, että osa tästä ikäluokasta kuuntelee sitä paskaa, mitä radiosta/televisiosta valuu, eikä itse etsi parempaa. Kiitos, että löysin metallin, te, jotka soititte koulun diskossa Metallicaa kuutosluokalla.

Tuli vaan mieleen, kun tämä levy on vain 1 ja ääretöntä lähestyvä määrä nollia parempaa kuin nykyajan kurapaska R&B.

[Jyyd]

Jeps, Operation: Mindcrimeä on helppo suositella jälkisukupolvillekin, kauttaaltaan mahtava levy.