Pakko yhtyä tähän. Promised Land on aliarvostettu levy, joka uppoaa vitun hyvin etenkin oikeassa mielentilassa. Ite tuli kuunneltua tuota tehosoitossa vuosi sitten talven pimeinä iltoina, kyllä muuten nappasi ja lujaa. Levyllä käsitellään monia mielenkiintoisia asioita, kuten vanhenemista tai vaikkapa suhdetta vanhempiin (Chris DeGarmon suhde omaan isäänsä biisissä Bridge). Toki Lady Jane ja ehkä My Global Mind ovat väliinputoajia, mutta toisaalta esim. nimikkobiisi on upea teos. Ja Someone Else? tuo aina kylmät väreet pintaan kun lyriikoita miettii, uskomaton veto. Uskomaton bändi aikanaan.Karpaasi wrote:Vaikka bändille onkin oma ketjunsa, niin kommentoidaan nyt vähän Queensrÿchea. Totta on, että Operation: Mindcrime on bändin paras levy, muttei täysin suvereenisti. Minun listoillani ehkä yllättävän läheinen kakkonen bändin progein levy Rage for Orderin ohella, eli Promised Land. Mieletön tunnelma kyseisellä levyllä. Jos etsii kunnon tuuttausta, sitä kannattaa mielummin etsiä vaikka 80-luvun alun levyistä (joista en niin perusta). Tälle kannattaa kuitenkin antaa mahdollisuus hieman useammin kuin kerran. Tässä levyn klassisessa mielessä raskain biisi.
Tästä voi tsekata pienen making of Promised Land pätkän: http://www.youtube.com/watch?v=4fBHM6AksFQ" onclick="window.open(this.href);return false;
# Queensrÿche (1983)
# The Warning (1984)
# Rage for Order (1986)
# Operation: Mindcrime (1988)
# Empire (1990)
# Promised Land (1994)
Tuo on sellainen suora QR:ltä missä jokainen levy iskee mulle omalla tavallaan, ehdottomasti suosittelen nickorulekselle näitä. Sit kun on nää sulatellut, niin voi alkaa poimia myöhempien levyjen tähtihetkiä, koska uudemmilla levyillä on ikävä kyllä vähän heikompaa matskua.
Ja hienoa että olet myos Fates Warningin huomannut. Pirun kova bändi sekin. Oma suosikkialbumi on toki Parallels, jolla bändi hipoo täydellisyyttä, ehdottomasti uran tähtihetki.