Tinnitus Brutale, Korvissa Soi...Soi...Soi

[nickorules]

Chuckin haave aina oli tehdä Death-musaa puhtailla vokaaleilla a'la Priest, Maiden Etc. Voi tulla monelle yllätyksenä, Mutta Chuck oli tolkuton Maiden-fani. Legenda kertoo, että Individualin nauhoituksissa Chuck oli oikein masentunut, ku Scott Burns vinkkas että " Chuck, pitäs murista vokaalit purkkiin!". Chuck olis aina halunnu Deathista Maiden-tyylisen bändin. Eli samaa musaa mitä Death on mutta puhtailla vokaaleilla.

Nyt kuulostaa niin mielenkiintoiselta, että laitan kuunteluun.

Control Denied - Consumed

[Jyyd]

np: Rainbow - I Surrender
On tää vaan pirun kova veto, klassikkokamaa toki. Rainbowiakin vois joskus enemmän syventyä kuuntelemaan

[Iron Constable]

Accept - Teutonic Terror

UUUU-JEEEE

[Jussi K]

^ mahtava biisi todella yllättävänkin vahvalta, tosin vähän ylipitkältä levyltä. Muista arvostaa kaihansenmaisia kähinärääkäisyjä!

ns: Astral Doors - From Satan With Love

Vähän paitsioonjääneempiä raitoja #3:lta eli Astralismilta 2006; ehkä hieman Iommin riffien hengessä haetaan Sabbath-fiiliksiä tässä? Mutta kaukana levyn parhaista minulle, siitä huolimatta. Oli tällä vain ihmeen huono tuotanto, palautui juuri mieleen, eikä mulla olekaan kuin tämä alkuperäispainos levystä, jotenkin ohut mutta kireä äänimaailma? Huomasivat sentään itsekin puoli vuotta julkaisusta.

np: Rainbow - I Surrender
On tää vaan pirun kova veto, klassikkokamaa toki. Rainbowiakin vois joskus enemmän syventyä kuuntelemaan

Tarjoan pari liian aliarvostettua, mutta takuulla toimivaa tärppiä: Bent Out Of Shape (1983): todella upeita melodioita sisältävä, ihmeellisenkin eheä kokonaisuus jossa edes ne 1,5 valjumpaa biisiä eivät pääse haittaamaan, mikä harvinaista JLT-eran levyillä. Täynnä hittejä, vaikkakin aika melankolisia. Street Of Dreams, Desperate Heart, Can't Let You Go, Stranded..
Stranger In Us All (1995): Paljon samaa henkeä parhaissa hetkissä (Black Masquerade, Ariel, Wolf At The Moon, Still I'm Sad '95, Hunting Humans (Insatiable), Hall Of The Mountain King...) ja Doogie White määrää vokalistina, Candice Nightin huokaillessa kauniisti vain taustalla, kuten kuuluisikin tämä Over The Rainbow-keikka syksyllä oli kyllä loistava, sisältäen paikoin edellämainittuja kappaleita, Jyydiä myöten (tietenkin). Mutta Turner oli aivan tulessa ja mie myös, hakkasi aika monta ennakkoon kovempaa vetoa samalta vuodelta, jos jälkikäteen arvostelee.

[Siren]

Icon - Out For Blood

Maailman parhaan albumin kärkikamaa. Tällaista musiikkia ei olekaan tehty enään vuosiin

[Jussi K]

Iommi & Hughes - Deep Inside a Shell

Tämä 2005 Fused on edelleen aivan loistavasti kuuntelua kestävä albumi! Mieluummin tätä soittaa kuin Heaven & Helliä, Glennkin on aivan elementissään, olisikohan jopa parastaan ikinä, ei kestä liikaa kiekailla näiden riffien päälle... e: Yksi parhaista - What You're Living For
e2: Let It Down Easy perkeles kun taas on yksi huipuista japsibonuksena, etsikääpä vaikka youtubesta tai jostain, rankka kuin mikä. Olenkohan ikinä kuullut funkki(hyi)miestä tällaisessa vireestä ja kitaroistahan ei tarvitse sanoa mitään. Jos tuo ei saa jalkaa/leukaa väpättämään niin sinussa on jotain vikaa, sori.

[Iron Constable]

Hei Jussi, kamoon. Hansenilla ja Tornillolla ei ole laulullisesti mitään yhteistä...

Tornillolla on ääni vahva kuin jäänmurtajalla Suomenlahden ahtojäissä, Hansenin kiekuminen on jotain aivan muuta. Muna vs. kokkeli.

Tornillon äänen lähin vertailukohta on itse Udo Dirkschneider, joten siinä mielessä laulajan valinta meni todella nappiin.

Scheepers - Doomsday

Ralfin Tears Of The Dragon on tämä. *tun kova

[S.R.]

Hei Jussi, kamoon. Hansenilla ja Tornillolla ei ole laulullisesti mitään yhteistä...

Tornillolla on ääni vahva kuin jäänmurtajalla Suomenlahden ahtojäissä, Hansenin kiekuminen on jotain aivan muuta. Muna vs. kokkeli.

Tornillon äänen lähin vertailukohta on itse Udo Dirkschneider, joten siinä mielessä laulajan valinta meni todella nappiin.

Scheepers - Doomsday

Ralfin Tears Of The Dragon on tämä. *tun kova

Ei nyt ihan Tears Of The Dragoniin päästy, vieläkään.

[Iron Constable]

^Päästiinpä.

[Jussi K]

Niitä sopivan 'muffled' (kuten jenkki kai sanoisi) screameja tarkoitin presiis, elä ala tässä mulle: fanboy tunnistaa 100% samanlaisen hetken äänensävyissä niiden kymmenesosasekuntien ajan

ns: Vision Divine - La Vita Fugge

Stream Of Conscioucnessin (2004) paras biisi, vauhtia riittää niin mukavasti että muillekin piisaisi. 250 bpm?
e: Versions Of The Same eikä tämäkään hullumpi, oikein kiva. e2: kuten myös Through The Eyes Of God.

[AntiSmuli]

Therion - Seven Secrets Of The Sphinx

Therionin levyt soinut nyt viime aikoina niin hyvin, että miksei nyt kuuntelisi vielä tätä Deggial-levyäkin. Pyöräytin tämän kertaalleen jo läpi muutama tunti sitten, mutta kuunnellaan nyt ihan ajatuksella. Eka biisi ainakin lupaa ihan hyvää.

Ja kyllähän se Sirius B osottautui kans kovaksi kokonaisuudeksi. Ehkä vielä vähän parempikin kuin Lemuria.

[maidenpoker]

Nifelheim-Witchfuck

Nifelheimin debyytti onkin ollut turhan kauan hyllyssä ilman kuuntelua joten pitipä korjata tuo asia. Edelleen mielestäni vähintään top5-kamaa kaikista ikinä tehdyistä bm-levyistä.

[tsorl]

Tornillon äänen lähin vertailukohta on itse Udo Dirkschneider, joten siinä mielessä laulajan valinta meni todella nappiin.

Minun mielestä Tornillo muistuttaa ääneltään Udoakin enemmän David Wayne -vainaata. Saattaa toki mennä pösilöyden puolelle tämmöisen raakunnan vivahteiden analysointi mutta Wayne oli joka tapauksessa ensimmäinen mielleyhtymä kun Tornilloa ekaa kertaa kuulin. Mainittakoon vielä että Tornillo on mielestäni selvästi Udoa kovempi vokalisti.

np: Jag Panzer - Union
Ehkäpä uuden levyn heikoin biisi, ei mene oikein mihinkään.

[Hatebreeder]

Guns N' Roses - One In a Million

Immigrants and faggots
They make no sense to me
They come to our country
And think they'll do as they please

Jos otetaan think sana pois, tuo kelpaisi täydellisesti kuvailemaan Suomea. Somalineekerit saa riehua ja raiskata alaikäsiä, ja vain 3 vuotta linnaa. Ja kaiken lisäksi elämäkin kustannetaan... Suomalainen ei pääsis ihan noin helpolla, jos raiskais lapsen Somaliassa.

Kerrankin biisi, jonka sanotukset kuvastaa tunteitani täydellisesti.

[SPD10]

Iron Maiden - Wasted Years
Aina olen biisistä tykännyt kovastikin, mutta viimeisen reilun kolmen viikon aikana on noussut kaikkien aikojen tärkeimmät biisit-listalleni, monestakin syystä. Ja tulee siellä pysymään aina. Tällä hetkellä soi Flight 666-versio. Adrian

[Iron Constable]

Tornillon äänen lähin vertailukohta on itse Udo Dirkschneider, joten siinä mielessä laulajan valinta meni todella nappiin.

Minun mielestä Tornillo muistuttaa ääneltään Udoakin enemmän David Wayne -vainaata. Saattaa toki mennä pösilöyden puolelle tämmöisen raakunnan vivahteiden analysointi mutta Wayne oli joka tapauksessa ensimmäinen mielleyhtymä kun Tornilloa ekaa kertaa kuulin. Mainittakoon vielä että Tornillo on mielestäni selvästi Udoa kovempi vokalisti.

np: Jag Panzer - Union
Ehkäpä uuden levyn heikoin biisi, ei mene oikein mihinkään.

Mielenkiintoinen mielleyhtymä. Ei kyllä ole edes käynyt mielessä David Wayne = Tornillo. No, Wayne on mulle jotakuinkin pyhä, joten minkäänlainen vertailu ei edes väkisin laittamalla tule mieleen. Paha mennä sanomaan mitään tohon Udo<>Tornillo vertailuun, kummassakin on puolensa ja Udo on laulanut niin killerimatskua, että paha on mennä mitään sanomaan, vaikka Tornillossa ehkä hieman enemmän skaalaa ja poweria onkin. Loistavia kumpikin ja Udo rakkaampi, aina.

Evergrey - Frozen

Periaatteessa ihan hyvä levy tämä uusi Glorious Collision. Kuitenkin, ihan kuin kaikki tämä olisi jo kertaalleen edellisillä levyillä kuultu ? Asiaa ei yhtään auta, että koko levy on alusta loppuun lähes samaa massaa, biisi vaihtuu, mutta sama äänimaailma ja teema säilyy. Taitaa olla levy, josta saa selvää vasta kymmenien kuunteluiden jälkeen, se, venyykö itse niin pitkälle, jää nähtäväksi.

Hyvä levy, mutta ei periaatteessa tarjoa vanhalle fanille mitään uutta. Tässä tapauksessa tuttu ja turvallinen ei välttämättä ole 100% hyvä asia.

[Jussi K]

Iron Savior - Break It Up

Pitää korjata asiantilaa, kun uudempien ihan lähivuosien ja toisaalta taas männävuosikymmenien albumeja pyöritellyt viime ajat, niin nämä ysärin lopun laatutuotteet ovat soineet liian vähän.
1997 s:t:ltä kaikkien spekulointien (huumetuholyriikat, ym.) mukaan ex-bändikaveri Ingo Swichtenbergille tehty tämä balladi, vaikka Piet Sielckin kynästä onkin (pre-Helloweenissahan soittelivat Kain ja Markuksen kanssa) -kuten toki kaikki muukin tällä über-klassikko Watcher In The Skyta lukuunottamatta. Hyvin muuten sopivat tukutuku-rummut tämän loppupuolelle (by the one & only Thomen The Omen Stauch) vaikka slovari onkin, ja Hansenin duetothan tämän lopullisesti tekevät.

[The_Air_Raid_Siren]

Mikäs sen mukavampaa kuin äsken ajella autolla kauniissa kevätsäässä, stereoista tulviessa eilen kirpparilta kahdella eurolla ostetun Dire Straitsin Brothers In Armsin säveliä. Upeaa musiikkia.

Mainio autoilubiisi

[Jussi K]

Icon - Out For Blood

Maailman parhaan albumin kärkikamaa. Tällaista musiikkia ei olekaan tehty enään vuosiin

Tuohan on siltä julkaisulta #2, jolle Bon Halligan jr. kirjoitti käytännössä koko materiaalin pitipä laittaa samaa:

Icon - Double Life

1989 Straight Between The Eyesin paras hengästyttävän melodisen a Far Cryn kanssa, vokalistihan on eri, muttei se haittaa. Vaikka ura tähän jäikin siltä erää..

[maidenpoker]

Kraftwerk-Computer Love

Välillä hieman erilaistakin tavaraa soittimeen. Kannattaa kokeilla vaikka elektroninen musiikki ei olisikaan kolahtanut aiemmin. Computer World on selvästi paras kokonaan kuulemistani levyistä Kraftwerkilta.

[Hippo]

Ayreon - Dragon on the Sea

The Dream Sequencer on noussut viime aikoina miun suosikikseni Lucassenin tuotannosta. Uskomattoman tunnelmallinen levy.

[Jussi K]

Cavalera Conspiracy - I Speak Hate

Vähän turhan ohi korvien uutukainen viuhuu tuolla taustalla, ilman vastaavia hauskoja hetkiä ja hyviä kappaleita kuten Infliktedillä tämä on vasta kuudentena ensimmäinen, mihin kiinnitän huomiota. Heille uudenlainen melodinen kitarajuttu seuraa verseissä vierellä ja kertsissä on samaa hokematarttuvuutta kuin debyytillä.

[AntiSmuli]

Evergrey - Glorious Collision

Avausbiisi lupaa ainaki hiton kovia odotuksia. Toivottavasti jatkuu samaan tapaan koko levyn ajan. Ensi viikolla olisi Suomenkin keikat. Juuri sen takia hyvin ajankohtainen tämä uusi levy.

Edit: np: Frozen. Jestas, kiilaa jo 4. biisin kohdalla Tornin ohitse.

[Sir]

Kvelertak-Kvelertak

[Iron Constable]

Atlantean Kodex - Pilgrim

Kaikki minkä ennen luulit olevan raskasta ja mahtipontista musiikkia, ei enää ole sitä tämän jälkeen. Aika tyrmäävä järkäle on tämäkin 11-minuuttinen biisi. Pistä nippuun Bathory, Candlemass, Lyijykomppanian/Rautiaisen riffittely x 666 raskaampana, varhainen Manowar ynnä vielä muutama muu, niin alat olla hieman jäljillä.

Joku valoi minulle juuri sementtisaappaat. Pysyn poissa vedestä.