Pidän Guns n rosesin musiikista ja kuuntelen sitä vaihtelevin määrin. Eilen pitkästä aikaa aloin kuuntelemaan tietokoneelta muutamaa GNR:n biisiä ja jotenkin tuntuu, että yhtye "karkaa" itselläni koko ajan kauemmaksi. Syyksi löytää helposti sen, että kuuntelen koko ajan enemmän ja enemmän rankempaa musiikkia. GNR:n glamrockahtava tyyli kuitenkin painaa aina välillä läpi ja tyydyn kuuntelemaan silloin tällöin muutaman viisun. Axelin ääni oli yhtyeen kulta-aikoina mahtava, nykyään se on enää henkäys edellisestä. Toinen yhtyeen keulahahmo, Slash, oli mies kitaralleen, eritoten soolojen fiilis jää perinpohjaisimpana mieleen kappaleita kuunnellessa. Duffin bassottelusta en hirveästi menisi sanomaan, jätkä soitti mitä piti, eikä paljoa ylimäärästä.
Kaikesta huolimatta, yhtye on enää vain pieru siitä mitä se joskus mahtiaikoinaan oli!
Ymmärtääkseni tämän vuoden marraskuussa tulee Gunnareiden uusin levy, Chinese Democracy. Saa nähdä vaivaudunko ostamaan.
Parhaat kappaleet:
Ciwil War - upeat sanat, Axelin laulu tekee kappaleessa suuren vaikutuksen, kuin myös Slashin kitarointi.
Sweet child o mine - kappale, josta minulla GNR:n kuunteleminen lähti. Mukavan letkeä fiilis niin kappaleessa, kuin myös päässäni tätä kuunnellessa.
Paradise City - legenda!
Paras albumi on selvästi esikoisalbumi Apetite for destruction
Muita maininnan arvoisia kappaleita:
-Welcome to the jungle
-Nightrain
-You could be mine
-November Rain
-Pretty tied up
-I think about you
Sekä kaikki yhtyeen tekemät coverit.