Tormentor wrote:Alkoi kiinnostaa, mikä on tilanne niiden kohdalla, jotka ovat oikeasti kuunnelleet Maidenia KAUAN. (Jokainen määritelköön itse, mikä on kauan; ainakin minuun verrattuna varmaan ainakin jotkut täällä voi kutsua itseään pitkäaikaiseksi faniksi.)
Entä tapahtuuko Maiden-intoilussa muuten muutoksia – vieläkö löytyy uusia juttuja?
Vieläkin saa odottaa vastausta sellaiselta, joka on kuunnellut Maidenia KAUAN. Mä olen kuunnellut vuodesta 1993 lähtien, eli bändin uran mitan huomioiden mun mukana oloni pitäisi edustaa sellaista keskimittaa.
Katselin tuossa iltavuoron jälkeen yöllä töistä kotiuduttuani jonkin aikaa Early Years -dvd:ltä sitä jotain vanhaa 20th Century Box -ohjelmapätkää, jossa mm. Steve Harrisia haastateltiin. Hän oli siinä niin nuoren ja naiivin kuuloinen, että tuli sellainen olo, että et säkään Steve ole koskaan NOIN nuori ollut... Häneltä kysyttiin, uskotko että Maiden kasvaa suureksi stadionbändiksi - tai jotain siihen tyyliin. Vastaus oli, että en usko, me säilytämme kosketuksen yleisöön ja jatkamme soittamista pienissä klubeissa. Eipä osannut Steve silloin arvata, että 2000-luvulla hän vaikkapa editoisi jotain keikkamatskua dvd:lle (no, aikamoinen oraakkeli olisikin ollut jos olisi dvd:t ennustanut)... Eipä silti, pitkällekö Steve on uskaltanut asioita silloin ajatella? Kaksi kuukautta eteenpäin?
Tästä harhapolusta pääsen siihen ajatukseen, että jos jotain bändiä diggailee vuosikaudet, niin siinä väistämättä bändi elää ja itsekin muuttuu. On ihan selvä, että kun Maidenia kuunteli ensimmäisiä kertoja esiteini-ikäisenä, niin sitä ei voi enää kuulla ja ymmärtää täsmälleen samalla tavalla lähes 18 vuotta myöhemmin. Parasta onkin, jos siitä tosissaan saa vielä saman fiiliksen kuin silloin "ekakerralla" - mutta tosiasiassa väistämättä sen näkee myös jollain tapaa eri valossa. Ja kyllä sitä pienemmälläkin aikavälillä tapahtuu muutoksia: yhtäkkiä havahtuu, että hei, tässä biisissähän lauletaan oikeastaan tästä asiasta - tai että enpäs ole huomannut, että Nicko takoo tota samaa filliä melkein joka biisissä läpi koko levyn. Kun oma kokemus ja käsitys asioista muuttuu, tutuista biiseistä saattaa huomata uusia puolia.
Tavallaan pahinta mitä voi tapahtua, on se, että siitä jutusta kasvaa ikään kuin ulos: jonain päivänä vain huomaa, ettei tämä musa nyt niin hyvää olekaan. Joillekin lapsuuden ja teini-iän suosikeilleni on käynyt niin, mutta eipä onneksi Maidenille.
Nyt voisi joku vaikkapa nelikymppinen sanoa tähän väliin, että sitten kun täytät 30, niin sen jälkeen et muutu enää miksikään ja "se on sitten siinä" - mikään näkemys ei enää muutu...