
Ja kyllä tuota paljon mieluummin kuuntelee kuin AMOLADia. Kun tässä Frontier levyssä ei ole niin paljon noita hitaampia biisejä kuin AMOLADissa. The Final Frontier saa A Matter of Life And Deathin kuulostamaan melko heppoiselta levyltä

Moderator: The Killer Krew
Ei pidä paikkaansa. AMOLAD:n lopetusnelikko voittaa jopa The Final Frontierin vastaavan, vaikka kovasti uuden levyn loppupään biiseistä pidänkin. Lisäksi AMOLAD:lta löytyy loistava These Colours Don't Run. The Reincarnation of Benjamin Breegin tasoisia mestariteoksia ei uudelta levyltä myöskään löydy. Jotenkin levykokonaisuutena A Matter of Life and Death houkuttaa yhä paljon enemmän, mutta se onkin minulle jopa Maidenin uran toiseksi paras albumi. Ei kuitenkaan yhtään pois uudelta levyltä, joka on aivan loistava.Siren wrote:The Final Frontier saa A Matter of Life And Deathin kuulostamaan melko heppoiselta levyltä
Löytyy vain yksi = The TalismanHammer wrote:The Reincarnation of Benjamin Breegin tasoisia mestariteoksia ei uudelta levyltä myöskään löydy.Siren wrote:The Final Frontier saa A Matter of Life And Deathin kuulostamaan melko heppoiselta levyltä
Äkkisiltään (matkapuhelimessa) kuunneltuna oli kyllä hellvetin kova veto. Täytyy kuunnella ajatuksella kotikoneella myöhemmin.womenintheuniform wrote:Tuli nyt uudesta levystä innostuneena tehtyä coveri eilen The Alchemistista: http://www.youtube.com/watch?v=YLJ0RN4FI5w" onclick="window.open(this.href);return false;
Mielipiteet ja kritiikki ovat tervetulleita!
Tosi kova veto. Laita lisää videoitawomenintheuniform wrote:Tuli nyt uudesta levystä innostuneena tehtyä coveri eilen The Alchemistista: http://www.youtube.com/watch?v=YLJ0RN4FI5w" onclick="window.open(this.href);return false;
Mielipiteet ja kritiikki ovat tervetulleita!
AMOLADilla ei ole Satellite 15:n kaltaista paskaa. AMOLADin vahvuus on se, että sillä on kymmenen loistavaa tasaista kappaletta (nyt kun olen ruvennut tykkäämään FTGOG:sta).Siren wrote: The Final Frontier saa A Matter of Life And Deathin kuulostamaan melko heppoiselta levyltä
Ei kai niiden tartte kun levyt myy ilmankin?Dino wrote:
Onnea matkaan pojat. Luopukaa hirviöistä, tehkää hitti ja leikatkaa tukat.
Aikamme Klaus Järvinen.Dino wrote:Iron Maiden - The Final Frontier
Arvosteltavanani on nyt laulu- ja soitinyhtye Iron Maidenin täyspitkä longari nimeltään The Final Frontier. Levy on pakattu huolellisesti taiteiltuun piirroskanteen, joka esittää jonkinlaista avaruushirviötä puuhailemassa luurankojen kimpussa. Täytyy heti kärkeen todeta, ettei kansikuva aivan vastaa levyn musiikkia. Vaikka albumilta löytyy raskaampaakin musiikkia (johon kannen voisi olettaa viittaavan), on paino suurelta osin pitkissä ja polveilevissa, progressiivisen rockin mieleen tuovissa sävellyksissä.
Hämmästyttävää on, että monikansallinen levy-yhtiö on ottanut tämän yhtyeen julkaisupolitiikkansa suojiin. Olkoonkin, että muusikot kuulostavat ammattimaisilta ja laulusolistilla on voimakas ja persoonallinen ääni (ja hän laulaa pääosin nuotilleen) - silti tältä levyltä on hankala löytää radioihin soveltuvaa hittikappaletta. Videopotentiaalikin on kyseenalanen; levyn vihkosen kuva on toki vastavalosta johtuen hieman hankalasti tulkittavissa, mutta siinä muusikot vaikuttaisivat olevan keski-ikäisiä ja rumahkoja.
Musiikista löytyy siis progressiivisia sävyjä, ja niitä voi kuulla myös sanotuksissa, jotka ovat enemmänkin tarinankerrontaa kuin perinteisiä poika-tapaa-tytön-lauluja. Romanttisesta pop-perinteestä ollaan siis kaukana, mutta eivät lyyrikot (usea orkesterin jäsen on osallistunut laulujen kirjoittamiseen) aivan pahimpia hashis- ja näkysienihämyjä ole - tarinoissa on kuitenkin selkeä rakenne ja ajatusta.
Kaikenkaikkiaan kehityskelpoiselta kuulostava yhtye, mutta laajempaa yleisöä saavuttaakseen soittajien kannattaa kyllä karsia ilmaisustaan turhia koukeroita ja keskittyä sen hittipotentiaalisen kappaleen metsästämiseen. Joku kyntensä näyttänyt, kokenut tuottaja voisi varmaankin auttaa asiassa. George Martin esimerkiksi, hänhän teki Beatles-nimisestä rautalankaorkesterista maailman listoilla jyllänneen menestystuotteen.
Onnea matkaan pojat. Luopukaa hirviöistä, tehkää hitti ja leikatkaa tukat.
Satelliitti 15 ei ole paskaa. Vaikka aiheuttikin mitä vittua efektin ensikuuntelulla, niin siitä on alkanut jo tykkäämään.nickorules wrote:AMOLADilla ei ole Satellite 15:n kaltaista paskaa. AMOLADin vahvuus on se, että sillä on kymmenen loistavaa tasaista kappaletta (nyt kun olen ruvennut tykkäämään FTGOG:sta).Siren wrote: The Final Frontier saa A Matter of Life And Deathin kuulostamaan melko heppoiselta levyltä
Koko levy on kovempi kuin AMOLAD. Tällä levyllä ei ole yhtään täyteraitaa, niinkuin noilla 82-84 tuotoksilla on kaikilla ainakin yksi. Tai no Numberilla niitä useampikin. Somewherellä niitä on vain Wasted years, ja tämän biisin takia uskon että The Final Frontier tulee menemään Somewhere in Timen edelle ykköspaikalle aikanaan.nickorules wrote:Levyn lopetusnelikko on kovempi kuin AMOLADilla, mutta kokonaisuus ei ole yhtä vahva. Pieksee kuitenkin Brave New Worldin ja Dance of Deathin reunion-ajalta. Kaikki levyt väliltä 1982-1986 menevät edelle, sanoisin, että albumirankingsijoitus on 6-8.
Touché. Sen tyyppistä vaikutelmaa hain.Edward Mannerheim wrote: Aikamme Klaus Järvinen.
Nimibiisi kuulostaa Satelliten jälkeen todella hyvältä, vaikka ei ole mikään erikoinen. Sitäköhän varten se on tehty?Summerganon wrote:Satelite -intro alkaa tosiaan toimimaan, kun se on kuullut jo useamman kerran. Se ei tunnu enää niin ylipitkältä. Ja itse nimibiisi käynnistyy aika hienosti tämän intron kaoottisen menon jälkeen.
Dino-sedällä se on tuo sana ns. hallussaDino wrote:Touché. Sen tyyppistä vaikutelmaa hain.Edward Mannerheim wrote: Aikamme Klaus Järvinen.
Heh, Wasted Years sentään on viiden tähden "täytebiisi", toisin kuin suurin osa uudesta levystä.Siren wrote:Somewherellä niitä on vain Wasted years, ja tämän biisin takia uskon että The Final Frontier tulee menemään Somewhere in Timen edelle ykköspaikalle aikanaan.
Hah! Niin SUN mielestä. Mulle tuo biisi on sitä keskitasoa eli 3 tähden biisi, muiden ollessa siinä 5 paikkeillaQazKFD wrote:Heh, Wasted Years sentään on viiden tähden "täytebiisi", toisin kuin suurin osa uudesta levystä.Siren wrote:Somewherellä niitä on vain Wasted years, ja tämän biisin takia uskon että The Final Frontier tulee menemään Somewhere in Timen edelle ykköspaikalle aikanaan.
Olipas piristävän hienosti heitetty arvio Dinolta tuonne perinteisten joukkoon!michi wrote:Dino-sedällä se on tuo sana ns. hallussaDino wrote:Touché. Sen tyyppistä vaikutelmaa hain.Edward Mannerheim wrote: Aikamme Klaus Järvinen.
Yhdyn tähän näkemykseen erittäin voimakkaasti! Mielestäni Maiden voisi oikeasti kokeilla hieman "tykimpää" soundia. Tuntuu, että ainakin kitarat jää liian taakse, verrattuna vaikka rumpuihin ja vokaaleihin. Sama ongelma vaivasi myös edellistä levyä. Oikeastaan aika monilla 80-luvun jälkeisillä IM-levyillä vastaavaa ongelmaa on vaihtelevasti esillä. Esim. Blazen aikaiset levyt kärsivät samasta, mutta BNW oli selkeä parannus. Eihän Maiden ole koskaan ollut erityisen raskas, mutta jostain sieltä nykyisen saundin ja vaikka mainitsemasi Andy Sneap-tyylisen tuotannon välimaastosta voisi löytyä sopiva kultainen keskitie, jolla Iron Maidenille saataisi soundi, joka todella tukisi myös kappaleiden nyansseja. Tunnelmakohdat toimivat nykyisellään ja kuulostavat hyvältä, mutta kaipaisin sitä, että kun säröt laitetaan päälle niin homma oikeasti räjähtäisi käyntiin.asa wrote:Kuuntelin tuossa taannoin Acceptin uuden “Blood Of The Nations” levyn, ja päällimmäisenä jäi mieleen: Voi kunpa Maideninkin levyt kuullostaisivat joskus tältä. Levyn on tuottanut velho Andy Sneap, ja jälki on kyllä niin saatanan hyvää ja raskasta että huh! Ei voi kuin leikkiä ajatukselta miten tykiltä Mother of Mercyn kertsi tai vaikka Reincarnation of Benjamin Breeg kuulostaisi kunnon saundeilla. Maidenhan ei valitettavasti taida luopua Shirleyn palveluksista, kun ovat löytäneet jonkun joka ei vaadi heiltä liikoja studiossa, ja saa jokseenkin taltioitua Maidenin livesaundin (=rupea ja muhjua) levyille.
Jaa, kai ne levyt noinkin voi nähdä jos haluaa. Mulle henkilökohtaisesti TNOTB-POM-PS kolmikolta löytyy yksi albumien tasaisesta laadusta jäävä kappale, eli Quest For Fire, enkä sitäkään pidä oikeasti huonona kappaleena. Beastista yllättävän moni löytää näitä "täytebiisejä", mulle levy on ollut pitkään yksi Maidenin kovimmista. Jotenkin jaksaa ihan erilailla sytyttää jopa noiden livenä puhkisoitettujen viisujen studioversiot.wossikka wrote:Ja kun otetaan nämä nostalgiahuurun tahrimat lasit päästä niin 80 - luvulla (varsinkin 3 ekaa brucen aikaista) ovat todella epätasaisia kokonaisuuksia kuten kaikki tietää. Onhan se järkkyä, että levylle on kiireessä viety biisi johon ei vain sanoja ehditty värkätä. Siitä kai losfer wordsissä on kyse?
Jaa, jännä, itellä ainakin noi soundit on varmaan ainoa juttu mikä kyseisellä lätyllä kusee. Andy Sneapista tulee mieleen kanssa United Abominationsin karmeat soundit, vaikka kyllähän parannusta onneksi Endgameen sitten tulikin :pasa wrote:Kuuntelin tuossa taannoin Acceptin uuden “Blood Of The Nations” levyn, ja päällimmäisenä jäi mieleen: Voi kunpa Maideninkin levyt kuullostaisivat joskus tältä. Levyn on tuottanut velho Andy Sneap, ja jälki on kyllä niin saatanan hyvää ja raskasta että huh! Ei voi kuin leikkiä ajatukselta miten tykiltä Mother of Mercyn kertsi tai vaikka Reincarnation of Benjamin Breeg kuulostaisi kunnon saundeilla. Maidenhan ei valitettavasti taida luopua Shirleyn palveluksista, kun ovat löytäneet jonkun joka ei vaadi heiltä liikoja studiossa, ja saa jokseenkin taltioitua Maidenin livesaundin (=rupea ja muhjua) levyille.