The Final Frontier albumikeskustelu

[Siren]

Minun kirjoissani The Final Frontier kalpenee ainoastaan Somewhere in Timelle. Eli on toiseksi paras Maiden albumi
Ja kyllä tuota paljon mieluummin kuuntelee kuin AMOLADia. Kun tässä Frontier levyssä ei ole niin paljon noita hitaampia biisejä kuin AMOLADissa. The Final Frontier saa A Matter of Life And Deathin kuulostamaan melko heppoiselta levyltä

[Hammer]

The Final Frontier saa A Matter of Life And Deathin kuulostamaan melko heppoiselta levyltä

Ei pidä paikkaansa. AMOLAD:n lopetusnelikko voittaa jopa The Final Frontierin vastaavan, vaikka kovasti uuden levyn loppupään biiseistä pidänkin. Lisäksi AMOLAD:lta löytyy loistava These Colours Don't Run. The Reincarnation of Benjamin Breegin tasoisia mestariteoksia ei uudelta levyltä myöskään löydy. Jotenkin levykokonaisuutena A Matter of Life and Death houkuttaa yhä paljon enemmän, mutta se onkin minulle jopa Maidenin uran toiseksi paras albumi. Ei kuitenkaan yhtään pois uudelta levyltä, joka on aivan loistava.

[womenintheuniform]

Tuli nyt uudesta levystä innostuneena tehtyä coveri eilen The Alchemistista: http://www.youtube.com/watch?v=YLJ0RN4FI5w" onclick="window.open(this.href);return false;
Mielipiteet ja kritiikki ovat tervetulleita!

[Siren]

The Final Frontier saa A Matter of Life And Deathin kuulostamaan melko heppoiselta levyltä

The Reincarnation of Benjamin Breegin tasoisia mestariteoksia ei uudelta levyltä myöskään löydy.

Löytyy vain yksi = The Talisman

Muutenhan nuo kaksi biisiä ovatkin Maidenin parhaimpia 20 vuoteen

[asa]

Tuli nyt uudesta levystä innostuneena tehtyä coveri eilen The Alchemistista: http://www.youtube.com/watch?v=YLJ0RN4FI5w" onclick="window.open(this.href);return false;
Mielipiteet ja kritiikki ovat tervetulleita!

Äkkisiltään (matkapuhelimessa) kuunneltuna oli kyllä hellvetin kova veto. Täytyy kuunnella ajatuksella kotikoneella myöhemmin.

[\../Juho\../]

Tuli nyt uudesta levystä innostuneena tehtyä coveri eilen The Alchemistista: http://www.youtube.com/watch?v=YLJ0RN4FI5w" onclick="window.open(this.href);return false;
Mielipiteet ja kritiikki ovat tervetulleita!

Tosi kova veto. Laita lisää videoita

[nickorules]

The Final Frontier saa A Matter of Life And Deathin kuulostamaan melko heppoiselta levyltä

AMOLADilla ei ole Satellite 15:n kaltaista paskaa. AMOLADin vahvuus on se, että sillä on kymmenen loistavaa tasaista kappaletta (nyt kun olen ruvennut tykkäämään FTGOG:sta).

Levyn lopetusnelikko on kovempi kuin AMOLADilla, mutta kokonaisuus ei ole yhtä vahva. Pieksee kuitenkin Brave New Worldin ja Dance of Deathin reunion-ajalta. Kaikki levyt väliltä 1982-1986 menevät edelle, sanoisin, että albumirankingsijoitus on 6-8.

[Dino]

Iron Maiden - The Final Frontier

Arvosteltavanani on nyt laulu- ja soitinyhtye Iron Maidenin täyspitkä longari nimeltään The Final Frontier. Levy on pakattu huolellisesti taiteiltuun piirroskanteen, joka esittää jonkinlaista avaruushirviötä puuhailemassa luurankojen kimpussa. Täytyy heti kärkeen todeta, ettei kansikuva aivan vastaa levyn musiikkia. Vaikka albumilta löytyy raskaampaakin musiikkia (johon kannen voisi olettaa viittaavan), on paino suurelta osin pitkissä ja polveilevissa, progressiivisen rockin mieleen tuovissa sävellyksissä.

Hämmästyttävää on, että monikansallinen levy-yhtiö on ottanut tämän yhtyeen julkaisupolitiikkansa suojiin. Olkoonkin, että muusikot kuulostavat ammattimaisilta ja laulusolistilla on voimakas ja persoonallinen ääni (ja hän laulaa pääosin nuotilleen) - silti tältä levyltä on hankala löytää radioihin soveltuvaa hittikappaletta. Videopotentiaalikin on kyseenalanen; levyn vihkosen kuva on toki vastavalosta johtuen hieman hankalasti tulkittavissa, mutta siinä muusikot vaikuttaisivat olevan keski-ikäisiä ja rumahkoja.

Musiikista löytyy siis progressiivisia sävyjä, ja niitä voi kuulla myös sanotuksissa, jotka ovat enemmänkin tarinankerrontaa kuin perinteisiä poika-tapaa-tytön-lauluja. Romanttisesta pop-perinteestä ollaan siis kaukana, mutta eivät lyyrikot (usea orkesterin jäsen on osallistunut laulujen kirjoittamiseen) aivan pahimpia hashis- ja näkysienihämyjä ole - tarinoissa on kuitenkin selkeä rakenne ja ajatusta.

Kaikenkaikkiaan kehityskelpoiselta kuulostava yhtye, mutta laajempaa yleisöä saavuttaakseen soittajien kannattaa kyllä karsia ilmaisustaan turhia koukeroita ja keskittyä sen hittipotentiaalisen kappaleen metsästämiseen. Joku kyntensä näyttänyt, kokenut tuottaja voisi varmaankin auttaa asiassa. George Martin esimerkiksi, hänhän teki Beatles-nimisestä rautalankaorkesterista maailman listoilla jyllänneen menestystuotteen.

Onnea matkaan pojat. Luopukaa hirviöistä, tehkää hitti ja leikatkaa tukat.

[Jerky]

Onnea matkaan pojat. Luopukaa hirviöistä, tehkää hitti ja leikatkaa tukat.

Ei kai niiden tartte kun levyt myy ilmankin?

[Vekkuli]

Jos Dinon idea oli demosetämäisesti arvioida "uuden bändin" debyyttilevy niin onhan se pakko sanoa, että arvio meni aika kohdalleen. Olisin ehkä toivonut suorilta vielä rankempaa otetta biisien ruotimiseen.

[Edward Mannerheim]

Iron Maiden - The Final Frontier

Arvosteltavanani on nyt laulu- ja soitinyhtye Iron Maidenin täyspitkä longari nimeltään The Final Frontier. Levy on pakattu huolellisesti taiteiltuun piirroskanteen, joka esittää jonkinlaista avaruushirviötä puuhailemassa luurankojen kimpussa. Täytyy heti kärkeen todeta, ettei kansikuva aivan vastaa levyn musiikkia. Vaikka albumilta löytyy raskaampaakin musiikkia (johon kannen voisi olettaa viittaavan), on paino suurelta osin pitkissä ja polveilevissa, progressiivisen rockin mieleen tuovissa sävellyksissä.

Hämmästyttävää on, että monikansallinen levy-yhtiö on ottanut tämän yhtyeen julkaisupolitiikkansa suojiin. Olkoonkin, että muusikot kuulostavat ammattimaisilta ja laulusolistilla on voimakas ja persoonallinen ääni (ja hän laulaa pääosin nuotilleen) - silti tältä levyltä on hankala löytää radioihin soveltuvaa hittikappaletta. Videopotentiaalikin on kyseenalanen; levyn vihkosen kuva on toki vastavalosta johtuen hieman hankalasti tulkittavissa, mutta siinä muusikot vaikuttaisivat olevan keski-ikäisiä ja rumahkoja.

Musiikista löytyy siis progressiivisia sävyjä, ja niitä voi kuulla myös sanotuksissa, jotka ovat enemmänkin tarinankerrontaa kuin perinteisiä poika-tapaa-tytön-lauluja. Romanttisesta pop-perinteestä ollaan siis kaukana, mutta eivät lyyrikot (usea orkesterin jäsen on osallistunut laulujen kirjoittamiseen) aivan pahimpia hashis- ja näkysienihämyjä ole - tarinoissa on kuitenkin selkeä rakenne ja ajatusta.

Kaikenkaikkiaan kehityskelpoiselta kuulostava yhtye, mutta laajempaa yleisöä saavuttaakseen soittajien kannattaa kyllä karsia ilmaisustaan turhia koukeroita ja keskittyä sen hittipotentiaalisen kappaleen metsästämiseen. Joku kyntensä näyttänyt, kokenut tuottaja voisi varmaankin auttaa asiassa. George Martin esimerkiksi, hänhän teki Beatles-nimisestä rautalankaorkesterista maailman listoilla jyllänneen menestystuotteen.

Onnea matkaan pojat. Luopukaa hirviöistä, tehkää hitti ja leikatkaa tukat.

Aikamme Klaus Järvinen.

[Siren]

The Final Frontier saa A Matter of Life And Deathin kuulostamaan melko heppoiselta levyltä

AMOLADilla ei ole Satellite 15:n kaltaista paskaa. AMOLADin vahvuus on se, että sillä on kymmenen loistavaa tasaista kappaletta (nyt kun olen ruvennut tykkäämään FTGOG:sta).

Satelliitti 15 ei ole paskaa. Vaikka aiheuttikin mitä vittua efektin ensikuuntelulla, niin siitä on alkanut jo tykkäämään.

Levyn lopetusnelikko on kovempi kuin AMOLADilla, mutta kokonaisuus ei ole yhtä vahva. Pieksee kuitenkin Brave New Worldin ja Dance of Deathin reunion-ajalta. Kaikki levyt väliltä 1982-1986 menevät edelle, sanoisin, että albumirankingsijoitus on 6-8.

Koko levy on kovempi kuin AMOLAD. Tällä levyllä ei ole yhtään täyteraitaa, niinkuin noilla 82-84 tuotoksilla on kaikilla ainakin yksi. Tai no Numberilla niitä useampikin. Somewherellä niitä on vain Wasted years, ja tämän biisin takia uskon että The Final Frontier tulee menemään Somewhere in Timen edelle ykköspaikalle aikanaan.

[Dino]

Aikamme Klaus Järvinen.

Touché. Sen tyyppistä vaikutelmaa hain.

[Summerganon]

Satelite -intro alkaa tosiaan toimimaan, kun se on kuullut jo useamman kerran. Se ei tunnu enää niin ylipitkältä. Ja itse nimibiisi käynnistyy aika hienosti tämän intron kaoottisen menon jälkeen. Pidän koko levystä todella paljon, vaikka kaksi ekaa biisiä eivät ole ihan samaa tasoa kuin muut tällä albumilla, mutta alkupäässä toimivat hienosti. En oikein viitsi edes yrittää tämän rankkaamista, koska tämä on tunnelmaltaan ihan erilainen kuin muut albumit, tai ainakin suurin osa. AMOLAD ja BNW yhdistyvät upeasti uusiin elemntteihini/SIT-fiilikseen parissa biisissä (minulle vain tulee se, oli se kuultavissa tai ei...). BNW:n komea ja raikkaanpuoleinen soundi yhdistyy AMOLAD:in tunkkaiseen ja synkään progeiluun. Tykkään.

Kuten jo sanoin, en oikein halua verrata tätä muihin albumeihin, korkeintaan 2000-luvun tuotoksiin, jos niihinkään. Nautin tämän kuuntelusta ihan yhtä paljon, kuin SSOASS:in, BNW:n, AMOLAD:in, SIT:n ja The X-Factorinkin, joten kai tätä voisi tavallaan sanoa yhdeksi suosikeistani. Myönnetään, että dejavu-iskee pariin otteseen. El Doradon väliosa tuo mieleen ainakin The Pilgrimin ja The Nomandin ja Isle Of Avalonissa on kuultavissa parissa kohtaan The Longest Day -kaikuja. Starblindissa on ne paljon puhutut Infinite Dreams -kohdat, mutta en juuri välitä. Kun nautin noista niin paljon, niin en jaksa valittaa.

Dinolta tuossa ylempänä aika mahtavaa tekstiä.

[nickorules]

Satelite -intro alkaa tosiaan toimimaan, kun se on kuullut jo useamman kerran. Se ei tunnu enää niin ylipitkältä. Ja itse nimibiisi käynnistyy aika hienosti tämän intron kaoottisen menon jälkeen.

Nimibiisi kuulostaa Satelliten jälkeen todella hyvältä, vaikka ei ole mikään erikoinen. Sitäköhän varten se on tehty?

Ei se Satellite nyt ihan paskaa ole, dissaan vaan yleisesti musiikkia, missä on käytetty rumpukonetta, kun Maidenilla on kone ihan omasta takaa.

[michi]

Aikamme Klaus Järvinen.

Touché. Sen tyyppistä vaikutelmaa hain.

Dino-sedällä se on tuo sana ns. hallussa

[QazKFD]

Somewherellä niitä on vain Wasted years, ja tämän biisin takia uskon että The Final Frontier tulee menemään Somewhere in Timen edelle ykköspaikalle aikanaan.

Heh, Wasted Years sentään on viiden tähden "täytebiisi", toisin kuin suurin osa uudesta levystä.

[asa]

Kuuntelin tuossa taannoin Acceptin uuden “Blood Of The Nations” levyn, ja päällimmäisenä jäi mieleen: Voi kunpa Maideninkin levyt kuullostaisivat joskus tältä. Levyn on tuottanut velho Andy Sneap, ja jälki on kyllä niin saatanan hyvää ja raskasta että huh! Ei voi kuin leikkiä ajatukselta miten tykiltä Mother of Mercyn kertsi tai vaikka Reincarnation of Benjamin Breeg kuulostaisi kunnon saundeilla. Maidenhan ei valitettavasti taida luopua Shirleyn palveluksista, kun ovat löytäneet jonkun joka ei vaadi heiltä liikoja studiossa, ja saa jokseenkin taltioitua Maidenin livesaundin (=rupea ja muhjua) levyille.

[Siren]

Somewherellä niitä on vain Wasted years, ja tämän biisin takia uskon että The Final Frontier tulee menemään Somewhere in Timen edelle ykköspaikalle aikanaan.

Heh, Wasted Years sentään on viiden tähden "täytebiisi", toisin kuin suurin osa uudesta levystä.

Hah! Niin SUN mielestä. Mulle tuo biisi on sitä keskitasoa eli 3 tähden biisi, muiden ollessa siinä 5 paikkeilla

[wossikka]

Pakko komppailla FF:lle tässä vaiheessa "jaa" - äänen antaneita. Alkemisti ainoa jossakin määrin täytebiisiksi luokiteltavissa omasta mielestäni. AMOLAD:lla useita mm. 2 viimeistä ei vain nouse lukuisista kuuntelukerroista huolimatta tästä kategoriasta - ko. levy olisi parempi kokonaisuus jos näitä ei olisi sinne koskaan laitettu. FTGGOF olisi ollut hyvä lopetus levylle. DOD:llä myös useita "täytteitä" mm. new frontier, face in the sand. Koko ajan puhun "täytteestä" irma - asteikolla. DOD on kyllä edellä AMOLADIA. BNW on heikoin 2000 - luvulla. Ja kun otetaan nämä nostalgiahuurun tahrimat lasit päästä niin 80 - luvulla (varsinkin 3 ekaa brucen aikaista) ovat todella epätasaisia kokonaisuuksia kuten kaikki tietää. Onhan se järkkyä, että levylle on kiireessä viety biisi johon ei vain sanoja ehditty värkätä. Siitä kai losfer wordsissä on kyse? SSOASS on varmasti paras irman levyttämä kokonaisuus ja FF menee kärkikolmikkoon SIT:n kanssa. Vokalistin merkitys on meikälle näköjään sen verran suuri, että varsinkin ysärituotokset jää pohjalle. Ja jotenkin kahta ekaakaan ei pysty vertaamaan muuhun tuotantoon, vaikka mielestäni yllättävän hyviä kokonaisuuksia ovatkin.

[maidenpoker]

Minusta Final Frontier ei tee poikkeusta 2000-luvun hyvään linjaan vaikka hieman eteenpäin ollaan taas menty. Hienoja biisejä löytyy edelleen riittävästi ja vaikka levyllä onkin rehellisesti sanottuna muutamia hieman turhempia hetkiä, on kuitenkin albumin yleisvaikutelma erittäin positiivinen. Tällä hetkellä kappalesiat suosikkejani ovat Mother Of Mercy, Coming Home, Starblind ja The Man Who Would Be King. Mielestäni levyn aloittava Satelite15 on erilaisuudessaan jopa melko hyvä mutta Final Frontier ei ole paras mahdollinen avaaja ja toivoisin, että tekisivät X-Factorin kiertueen tyylisen ratkaisun eli soittaisivat jonkun muun avauksena sitten, kun settilista on muuttunut uuden levyn biisien mukaantulon myötä. Tietenkin Wicker Man voidaan pitää mukana, mielestäni 2000-luvun paras levynavaaja. Myös muut suosikit varsinkin Starblind olisivat varmasti todella mahtavia kokemuksia liveympäristössä.

Albumirankissa TFF sijoittuisi aikalailla keskikastiin, eli vaikka kasarilevyjen(poislukien ehkä kuitenkin 2 ensimmäistä) tasolle ei ole asiaa niin kuitenkin kyseessä on ehdottomasti paikkansa bändin tuotannossa ansaitseva teos. Biisikohtaista ja pidempää arviota voisi ruveta värkkäämään onhan tätä levyä tullut kuitenkin kuunneltua erittäin paljon.

[Pertti Keinonen]

Aikamme Klaus Järvinen.

Touché. Sen tyyppistä vaikutelmaa hain.

Dino-sedällä se on tuo sana ns. hallussa

Olipas piristävän hienosti heitetty arvio Dinolta tuonne perinteisten joukkoon!

[Terminator X]

Kuuntelin tuossa taannoin Acceptin uuden “Blood Of The Nations” levyn, ja päällimmäisenä jäi mieleen: Voi kunpa Maideninkin levyt kuullostaisivat joskus tältä. Levyn on tuottanut velho Andy Sneap, ja jälki on kyllä niin saatanan hyvää ja raskasta että huh! Ei voi kuin leikkiä ajatukselta miten tykiltä Mother of Mercyn kertsi tai vaikka Reincarnation of Benjamin Breeg kuulostaisi kunnon saundeilla. Maidenhan ei valitettavasti taida luopua Shirleyn palveluksista, kun ovat löytäneet jonkun joka ei vaadi heiltä liikoja studiossa, ja saa jokseenkin taltioitua Maidenin livesaundin (=rupea ja muhjua) levyille.

Yhdyn tähän näkemykseen erittäin voimakkaasti! Mielestäni Maiden voisi oikeasti kokeilla hieman "tykimpää" soundia. Tuntuu, että ainakin kitarat jää liian taakse, verrattuna vaikka rumpuihin ja vokaaleihin. Sama ongelma vaivasi myös edellistä levyä. Oikeastaan aika monilla 80-luvun jälkeisillä IM-levyillä vastaavaa ongelmaa on vaihtelevasti esillä. Esim. Blazen aikaiset levyt kärsivät samasta, mutta BNW oli selkeä parannus. Eihän Maiden ole koskaan ollut erityisen raskas, mutta jostain sieltä nykyisen saundin ja vaikka mainitsemasi Andy Sneap-tyylisen tuotannon välimaastosta voisi löytyä sopiva kultainen keskitie, jolla Iron Maidenille saataisi soundi, joka todella tukisi myös kappaleiden nyansseja. Tunnelmakohdat toimivat nykyisellään ja kuulostavat hyvältä, mutta kaipaisin sitä, että kun säröt laitetaan päälle niin homma oikeasti räjähtäisi käyntiin.

[IndianaJones]

Ja kun otetaan nämä nostalgiahuurun tahrimat lasit päästä niin 80 - luvulla (varsinkin 3 ekaa brucen aikaista) ovat todella epätasaisia kokonaisuuksia kuten kaikki tietää. Onhan se järkkyä, että levylle on kiireessä viety biisi johon ei vain sanoja ehditty värkätä. Siitä kai losfer wordsissä on kyse?

Jaa, kai ne levyt noinkin voi nähdä jos haluaa. Mulle henkilökohtaisesti TNOTB-POM-PS kolmikolta löytyy yksi albumien tasaisesta laadusta jäävä kappale, eli Quest For Fire, enkä sitäkään pidä oikeasti huonona kappaleena. Beastista yllättävän moni löytää näitä "täytebiisejä", mulle levy on ollut pitkään yksi Maidenin kovimmista. Jotenkin jaksaa ihan erilailla sytyttää jopa noiden livenä puhkisoitettujen viisujen studioversiot.
Piece of Mind on jäänyt vähän enemmän taka-alalle, mutta vaikkei henkilökohtainen suursuosikkini olekaan, on se silti aivan jäätävän kova levy. Sun and Steelistäkin joku jaksaisi napista, mutta kuten Gangland Numberilla, on tämä mulle toiminut aina kovaa. Powerslavelta tunnutaan dissaavaan sitä, miten loppulevy jää aloitus- ja lopetuskaksikon jalkoihin. Tiedä häntä, mun mielestä äärettömän tasainen levy, Losfer Wordsiäkin ihan turhaan dissataan. Eihän se tarkoita että kappale on huono jos sävellaji sattuu olemaan duuri. Tai jos se on instrumentaali. Samanlaista instrumentaalipelkoa vaikuttaisi olevan Blind Guardianin parin ekan levyn kanssa, en minä niistä lauluttomistakaan kappaleista valittamista löydä.

Saahan näitä kritisoida, mutta empä usko että "kaikki tietävät näiden olevan epätasaisia kokonaisuuksia". Omakohtaiset kokemukset ainakin puhuvat kovasti tuota väitettä vastaan.

[Daelos]

Kuuntelin tuossa taannoin Acceptin uuden “Blood Of The Nations” levyn, ja päällimmäisenä jäi mieleen: Voi kunpa Maideninkin levyt kuullostaisivat joskus tältä. Levyn on tuottanut velho Andy Sneap, ja jälki on kyllä niin saatanan hyvää ja raskasta että huh! Ei voi kuin leikkiä ajatukselta miten tykiltä Mother of Mercyn kertsi tai vaikka Reincarnation of Benjamin Breeg kuulostaisi kunnon saundeilla. Maidenhan ei valitettavasti taida luopua Shirleyn palveluksista, kun ovat löytäneet jonkun joka ei vaadi heiltä liikoja studiossa, ja saa jokseenkin taltioitua Maidenin livesaundin (=rupea ja muhjua) levyille.

Jaa, jännä, itellä ainakin noi soundit on varmaan ainoa juttu mikä kyseisellä lätyllä kusee. Andy Sneapista tulee mieleen kanssa United Abominationsin karmeat soundit, vaikka kyllähän parannusta onneksi Endgameen sitten tulikin :p

Final Frontierin soundeista ei oikeastaan ole valittamista, hyvin sopii Maidenille tuo soundi, ite en taas pysty ajattelemaankaan levyä millään Andy Sneap-säröllä höystettynä.