Queensrÿche

[Wasted]

Mielipide on aina ko. henkilön sellainen. Eiväthän kaikki pidä IE:n When The Eagle Criesistakaan, vaan syyttävät patriotismista!

Kaikki mielipiteet on toki sallittuja. Ei siinä mitään.

Tuossa When the Eagle Criesin tapauksessa nuo patriotismi-syytökset on kyllä paljon helpompi ymmärtää. Itseäni ei tosin haittaa. Hieno biisi. Yleisesti ottaen patriotismi minua sanoituksissa harvemmin haittaa (toisin kuin tosielämässä). Voimakkaat tunteet on musiikissa melkein aina hyvästä.

[Jussi K]

Ei minuakaan ole koskaan haitanneet, jotkin

The innocents suffered hell's inferno
An senseless act that goes unforgotten
How could they?
They will pay.

All they've done is make us stronger
The sleeping giant is asleep no longer
If need be
we'll die free

-kohdat ovat silkkaa väkevyyttä Ripperin tulkinnan & Jonin taustojen puolesta
Harvat kohdat myöskään miellyttävät ja hyvässä mielessä hymyilyttävät meikäläistä kuin esim. Demoniacin "white men, stand up for your race" tai Sabatonin "soldiers of Poland, second to none".

[Jyyd]

Toinen keikka tältä kiertueelta vedettiin samassa paikassa, eli Snoqualmiella. Settilistaa oli muuteltu ja tää tais olla tarkotuksellinen ns. kahden illan setti.

-- Rage For Order
01. Neue Regel
02. Surgical Strike
03. Gonna Get Close To You
04. The Killing Words
05. Walk In the Shadows
06. London
-- American Soldier
07. Sliver
08. Unafraid
09. Middle Of Hell
10. Man Down
11. A Dead Man's Words
12. At 30,000 Feet
13. Remember Me
14. Home Again
-- Empire
15. Best I Can
16. The Thin Line
17. Resistance
18. Another Rainy Night (Without You)
19. Della Brown
---encore---
20. Empire
21. Take Hold Of The Flame

Mainio setti tuokin, ei voi muuta sanoa, ei tuolta paljoa tainnu biisejä jäädä soittamatta noilta levyiltä enää

Ja videoita:

Another Rainy Night - http://www.youtube.com/watch?v=B3Mw4TctQxw" onclick="window.open(this.href);return false;
Della Brown - http://www.youtube.com/watch?v=Ln-uTAW0fIQ" onclick="window.open(this.href);return false;
London - http://www.youtube.com/watch?v=IwSI3mHBFAM" onclick="window.open(this.href);return false;
Surgical Strike - http://www.youtube.com/watch?v=rsAoOKkeLf0" onclick="window.open(this.href);return false;
Remember Me - http://www.youtube.com/watch?v=c7zo1gFIxbo" onclick="window.open(this.href);return false;

[AntiSmuli]

Mahtava homma tuo settien eläminen. Mahdollista Suomeen tuloakin ajatellen. Another Rainy Night ja The Killing Words pelkkää plussaa. Gonna Get Close To You... ei.

[Karpaasi]

Ei minuakaan ole koskaan haitanneet, jotkin

The innocents suffered hell's inferno
An senseless act that goes unforgotten
How could they?
They will pay.

All they've done is make us stronger
The sleeping giant is asleep no longer
If need be
we'll die free

-kohdat ovat silkkaa väkevyyttä Ripperin tulkinnan & Jonin taustojen puolesta

Manowar kohtaa Ripper Owensin eikä lyyrisestikään tee yhtään pahaa. Parhaat repeilyt aikoihin. Videosta plussaa myös.

-edit: Tai no, eikai tuo ihan Ripper Owens ole, mutta vähän Kingdom Come -vibaa tuosta biisistä löytyy! Puolet oikein.

[Jeeves]

Mainio setti tuokin, ei voi muuta sanoa, ei tuolta paljoa tainnu biisejä jäädä soittamatta noilta levyiltä enää

Itse asiassa ei yhtään (?). Eli tarkoituksenahan taisi olla, että kahden illan setti sisältää kyseiset kolme levyä kokonaisuudessaan ja siltähän tuo nyt nopeasti vilkaistuna näyttää.

Aika mainio settihän tuo on. Rage For Order mun kirjoissani lähentelee jopa Mindcrimen loistavuutta, lähes täydellinen levy. Eikä Empirekään noista kahdesta kovin kauaksi jää. Eli bändin kolmesta parhaasta levystä kaksi kokonaisuudessan, eipä juuri kehtaa valittaa jostain Mindcrimen biisien sivuuttamisesta kokonaan. Tuosta uudesta en välitä, Mapen arvostelu osui aikalailla yksiin omien ajatuksieni kanssa.

Saisivat kyllä pikkuhiljaa hilata perseensä tänne Suomeen.

[Iron Constable]

Auts. Mape sivaltaa Imperiumissa suht tylysti. Sinänsä pelottavaa, koska omat tunnot löytyvät tuosta tekstistä Rÿchen nykymenon osalta aika hyvin ja historiakin toistaa itseään.

Queensrÿche
American Soldier

( 3 )

Queensrÿchen tuore teema-albumi American Soldier kertoo amerikkalaisten sotaveteraanien tositarinoita ja tuntoja aina toisesta maailmansodasta näihin päiviin ja Irakin sotaan saakka. Albumin aihepiirin valinnalla yhtye eksyy niin syvälle amerikkalaisuutensa ja "patriotismiinsa", että se saattaa saavuttaa kohdistettuine markkinointeineen armeijan harmaista muutaman uuden faninkin. Kaikki kunnia toki sodastaan hengissä selvinneille, mutta en varmaankaan erehdy, jos arvaan, että levyn aihepiiri ei useimpia siviilejä kiinnosta ollenkaan. Seattlelaisyhtye jättää uusimmalla albumillaan seuraajansa Atlantin tällä puolen paitsioon, mutta välikö tuolla - veikkaanpa, että eurooppalaiset puolestaan viittaavat albumin aiheella kollektiivisella kintaalla, sillä yhtyeeltä joka joskus tunnettiin "älykkään miehen metalliyhtyeenä" albumillinen sotilaiden ylistyslauluja on typerryttävän juntti veto.

Vaikka olen vuosien varrella sisimmässäni antanut vanhalle suosikkiyhtyeelleni jokaisen mahdollisuuden näyttää pystyvänsä vielä johonkin, nyt taitaa Queensrÿchen peli alkaa olla lopullisesti pelattu. En pysty kiinnostumaan American Soldierista sitten niin palaakaan, ja valitettavasti albumin sisäänpäinkääntynyt amerikkalaisuus ja homeelta maistuva aihe ovat vain osa levyn huonoutta. Suurempi ja tärkeämpi syy on levyn täydellinen mitäänsanomattomuus. Yhtye saa Geoff Taten suulla puhua veteraanien kanssa käymistään keskusteluista heränneestä inspiroitumisestaan vaikka maailman tappiin saakka, se on fakta, että väsähtäneempää sävellystyötä Queensrÿchen albumeilla ei ole kuultu sitten läpipaskan Q2K:n. Valitettavasti erittäin lähelle yhtä mätä American Soldier nuokkuu puoliunessa läpi 12 tympeän ja laimean sävellyksen, joista kenenkään päähän ei jää mitään muuta kuin valju köykäisen taiderockin lemahdus.

[Finnish Eddie]

Juu tuo Mapen arvio on kyllä monen muunkin levyn kuulleen mielipide. Itse jostakin perverssistä(?) syystä diggaan AS:n tunnelmasta, soundimaailmasta (vaikkakin ne veteraanien jutustelut ovat ajoittain vähän liiankin "korostetusti" pintaan miksattuja) joka hakkaa MC2:n vastaavan 6-0 sekä Taten laulusta. Joka kuuntelulla löytyy uusia juttuja melkein joka biisistä (kuten usein käy Rushin levyjen kohdalla). Ainut itseäni häiritsevä juttu on että biisien tahtilajit tuntuvat (edelleenkin) olevan turhan yksitoikkoisia/ennalta-arvattavia ... Melodiat on kauniita, lähes Floyd-tyylisiä. Pari nopeampaa ("raskaampaa") biisiä siellä täällä olisi tehnyt terää. Kuulijan mielenkiinto voisi kestää niin paremmin loppuun asti... Ainakin luulisin niin .

[IndianaJones]

Ainut itseäni häiritsevä juttu on että biisien tahtilajit tuntuvat (edelleenkin) olevan turhan yksitoikkoisia/ennalta-arvattavia

Tahtilajit? Musiikissa pitäisi siis olla aina 17/8 osa tahtilajeja tahi muuta kikkailulta kuulostavaa? Eikait nyt sentään.

Itse hommasin jonkin aikaa sitten köörin Queensrÿche-EP:n ja siihen ainakin tykästyin. Pitkään hyllyssä oli yksin Mindcrime, joten oli aikakin vähän saada itseensä liikettä tällä saralla. Pitää varmaan hankkia nuo muutkin kehutut plätyt, kyllä on komeaa tavaraa. Bonuksena löytyvä keikkakin aika jäätävä suoritus koko bändiltä, mutta etenkin Tatelta, niinkuin täällä jo hehkutettiinkin. Ehta "kylmät väreet"-laulaja.

[Jyyd]

19.5 olis cdpulse.comissa tarjolla high definition laadulla Queensrychen keikka livenä suoraan Floridasta, mutta ikävä kyllä tuo maksaa n. 5 dollaria, toivottavasti joku tallentaa tuon. http://www.queensryche.com/2009/05/12/c ... yche-live/" onclick="window.open(this.href);return false;

[darealjyra]

Aloin ihan mielenkiinnosta selailemaan topiccia, että millaistahan kommenttia sitä on tullut aikoinaan bändistä sepustettua ja yllätyksekseni en löytänyt moisia ollenkaan, ennen kuin vasta reilun vuoden takaa. Bändi on kuitenkin pikkuhiljaa kirinyt itseänsä aivan sinne piikkipaikalle ns. "lempibändien" joukossa joten onhan tämä nyt ihan pyhäinhäväistys ettei levyjä ole muutamaa sanankäännettä lukuunottamatta kommentoitu allekirjoittaneen toimesta lainkaan.

Itse kuulin Queensrÿchea ensimmäistä kertaa(muistan lainanneeni joskus nuorena kyllä kirjastosta Promised Land-levyn...ei ilmeisesti toiminut) edesmenneessä Freetime-baarissa täällä Jyväskylässä syksyllä 2006, jossa hiljaisena iltana istuttiin kaveriporukalla iltaa. Paikan DJ (jonka musiikkimaku meni niin täysin yhteen omani kanssa että huhheijaa) soitteli Mindcrimea siinä läpi ja jossain siinä Speakin ja Spreading The Diseasen paikkeilla käväisin kysäisemässä että mitäs se tällainen on, kun kuulostaa aivan vitun hyvältä. Noh, siitähän tuli suositukset, että maailman kovin levyhän se, Operation: Mindcrime, hommaappa poika pikaiseen kuunteluun. Seuraavana aamuna päätä vihlovassa darrassa sen sitten muistin ja latailin koneelle...I remember now...

Muistan vieläkin sen kun Revolution Callingin aikana meni vain toistuvasti kylmät väreet läpi kehon, ja se on uuden musiikin saralla erittäin harvinaista miulle...koko levy ei kerralla toki iskenyt, mutta etenkin silloiseen elämäntilanteeseen biisi nimeltä I Don't Believe In Love ei voinut osua paremmin

Pikkuhiljaa levy kasvoi kasvamistaan ja viimeistään Operation: LIVEcrimen pyörähdettyä dvd-soittimessa- kaksi kertaa putkeen - olo oli kuin parituntisen orgasmin jäljiltä (jos nyt pystyn kuvittelemaan millaiselta se tuntuisi, ei ole tantrameininki niin tuttua kuitenkaan ), takki oli aivan tyhjä ja tuntui, ettei tästä kovempaa voi kukaan, koskaan, missään, milloinkaan tehdä, ja vielä tänä päivänä olen sitä mieltä, ettei kukaan ole päässyt edes lähelle. Maidenin kovimmat kalpenevat selvästi eikä Dream Theater ole koskaan päässyt edes samoille aallonpituuksille, jos näin niinkuin kolmea itselle tärkeintä bändiä peilaisi.

Koko syksyn taisin kuunnella lähes yksinomaan kolmea levyä, mutta keväällä aloin tutustumaan muihinkin 'Rÿche-levyihin, joista EP ja Empire iskivät heti kuin salama, jälkimmäisen kuitenkin noustessa omaan erityiseen arvoonsa oikeastaan vasta puolisen vuotta sitten. The Warning, Rage For Order ja Promised Land olivat ihan kivoja, mutta niihin syventyminen tapahtui vasta paljon myöhemmin.

Tähän päivään mennessä kaikki levyt ovat saaneet mahdollisuutensa ja valitettavasti täytyy todeta, että aikakausi Hear In The Now Frontier-Tribe olisi voinut jäädä vaikka kokonaan tekemättä, sieltä kun ei mainitsemisen arvoista materiaalia löydy. Operation: Mindcrime II:n otin aikanaan pelonsekaisin tuntein kuunteluun, ja alun pettymyksen jälkeen sieltä on noussut ihan pätevä albumi, samoin kuin American Soldierista, joka pistää jopa hieman O:M II:sta paremmaksi, joten suunta on ainakin oikea.

Harmittaan ns. aivan helvetisti ettei rahatonna tullut lähettyä tuolloin toissa kesänä tonne Southamptoniin kattomaan tuota Operation: Mindcrime-kiertueen viimeisimpiä keikkoja, joissa molemmat levyt siis vedettiin Suomesta poiketen alusta loppuun kokonaan. Hieman balsamia haavoihin sain muutama viikko sitten Gods Of Metal-festareilla Italiassa, jossa näin 'Rÿchen ensimmäistä kertaa elämässäni, bändi vetäisi reilun tunnin setin joka oli kova, vaikka ei Mindcrimelta mitään vetänytkään. Bändi oli kuosissa ja Tate lauloi yllätyksekseni todella hyvin, vaikka toki paikoitellen joutui oikomaan. Setistä ei voi valittaa, pääsinhän kuulemaan biisit kuten "Walk In The Shadows", "Best I Can", "Jet City Woman" ja "Empire" livenä, ovathan ne helposti bändin parhaimmistoa. Jälkeenpäin ajateltuna taisin katella lähes koko keikan vain Tatea naama näkkärillä, on se sellaisessa jumalan asemassa miun kirjoissa .

Näin kitaristina täytyy mainita, että vaikka Tate jumalana onkin ehkä ne bändin kasvot, niin minulle Queensrÿche ei ole se sama Queensrÿche ilman Chris DeGarmoa. Noin tyylikästä karismaa livenä en ole nähnyt kellään - ei, Adrian Smith ei pääse lähellekkään - ja mies soittaa vielä aivan jumalaisen hyvin! Ja noita biisejä mitä miehen kynästä on lähtenyt...useammankin kerran olen "Suite Sister Maryn" kuunneltuani tuumannut ettei tässä mitään kannata itsellä edes yrittää sävellellä kun tietää ettei tuollaiseen yksinkertaisesti voi kyetä.

Jos kello ei olisi noin paljon, heittäisin tähän varmaankin jonkinlaisen mutuarvion levyistä, mutta täytyy leipäkin käydä ansaitsemassa ja väsyneenä se vain vituttaa. Ehkä jossain vaiheessa jaksaa.

Kuitenkin selkeä conclusion tähän: yksi kovimmista bändeistä koskaan, ellei jopa se kovin.

[Jyyd]

Mahtava kirjoitus darealjyra, vähän samoja fiiliksiä olen itekkin kokenut tän bändin parissa.

Itehän löysin QR:n vasta tänä keväänä, aikaisemmin olin kuullut The Needle Liesin viime vuonna, mutta ei vielä silloin iskenyt se. Ehkä se lopullinen isku tapahtui kuin päädyin vähän sattumalta jonkin linkin kautta tsekkaamaan Tubesta LIVECrime videoita, ja olin kyllä pikkuhiljaa myyty bändin taidokkuudelle, karismalle ja tietysti upealle musiikille. Enpä ollut aiemmin kuullut tollasta mitä esim. I Don't Believe In Love tai Eyes Of A Stranger tarjosivat.

Siitä sitten lähti ainakin Empire ja Operation kuunteluun ja olivat pitkäänkin aika tasoissa, mutta nythän Operation on kyllä se ykköslevy QR:ltä minulle. Kyseessä on niin tiukka paketti että yhtään heikkoa kipaletta tosta ei löydy, n. 50 minuuttia on aikalailla mainio pituus levylle, ja levyn rakennekkin on ihan hieno. Alkupuolella on monia upeita ralleja kuten The Mission, tuon kautta siirrytään Suite Sister Maryyn, joka on aika eeppinen veto keskelle levyä. Noiden kahden biisin jälkeen varmasti ajattelee, voidaanko tästä parantaa enää, mutta sitten The Needle Liesin jälkeen tulee mahtikolmikko joka muodostaa itselleni sen parhaan osan levystä. N. 20minuuttia mikä menee noissa kolmessa biisissä + introissa on pelkkää tykitystä tykityksen jälkeen, usein nuo biisit iskevät vieläkin kylmiä väreitä oikeassa fiiliksessä.

Koko viime kevät menikin periaatteessa Queensrycheä kuunnellessa, sille ei vaan meinannut tulla loppua, ainakin pari kuukautta luukutin aikalailla koko tuotantoa. Ensin laajensin tutustumista Rage For Orderiin ja Promised Landiin, tämä lähestymistapa tuntui loogisimmalta, ja sitähän se olikin. Rage on ajoittain kuin hiomaton timantti joka loistaa mahtavuudellaan Operationilla. Mutta onhan se silti erilainen, mutta jälleen tunteita hyvässä mielessä herättävä albumi. Esimerkiksi The Killing Words ja I Will Remember on ehdotonta QR-parhautta. Ja Taten ääni on parhaimmillaan tälläkin levyllä, kuten Operationillakin. Se tekninen taitavuus alkaa olla myös hyvin esillä Ragella.

Mutta mites Empire? Tuollakin levyllä QR on kultaisimmillaan, ote ei ole herpaantunut sitten Operationin ja ilmankos levy saikin kaupallista menestystä (siivitti hienosti Mindcrimenkin myyntiä). Eihän tämä tarjoa mitään Suite Sister Maryn tapaisia pitkiä ralleja, vaikka esim Anybody Listening? pääseekin aika lähelle tyyliltään. On muuten upea päätösbiisi kyseessä, ja musiikkivideo on pelkkää kauneutta musiikin kera. Empire ei ehkä ole ihan niiin tiukka paketti mitä OM on, mutta ohan tämä silti upea levy. Tate ja muu bändi osoittaa jälleen keitä he ovat miehiään. Ehkä ainoat vähän heikommat vedot itelle ovat Resistance ja One and Only, ja Della Brown saattaa olla myös vähän liian pitkä. Mutta onhan tällä toki bändin top-5 biisi eli Silent Lucidity, enpä ole itte kauniinpaa balladia/slovaria kuullut, soundit, kitarat, rummut ja Taten ääni: kaikki natsaavat. Ja on käsittämätöntä, että juuri tuo biisi tehtiin aika nopeasti ja se ei ollut mikään vaikea tehdä, Chris DeGarmo on melkoinen.

Promised Land oli Ragen kanssa sitä seuraavaa syventymisprosessia Queensrychen maailmaan. Ja kyllähän PL menee aika "syviin vesiin" ja uusiin maailmoihin jos näin voi sanoa. Nyt liikutaan jossain siellä Seattlen hämärissä metsissä ja maailmoissa missä levykin nauhoiteltiin. Levyllä on monia hitaampia vetoja mukana, joihin oli aluksi vaikea tarttua kiinni, mutta esim. nimikkobiisi ja Out of Mind osoittivat lopulta huikeutensa. QR osasi uudistua jälleen ja mennä hieman eri suuntaan Empirestä, tuo on hieno asia huomata tälläkin levyllä. Levyllä käsitellään monia asioita jotka koskettavat kyllä hyvin. Ja jälleen upea lopetusbiisi, Someone Else? on kyllä jälleen todella koskettava biisi.

The Warningista asti on tehnyt yhteensä 5 huikeaa levyä, on arvattavissa että ohilaukauksia on tulossa, ja se ohilaukaus oli sitten Hear In The Now Frontier. Tossa mentiin toki väärään suuntaan, enemmän pehmeämpään ja tylsään tyyliin. Eihän tolla levyllä ole kuin ne pari hyvää vetoa, sama juttu on Q2K:lla ja Tribellä. Eikä edes Operation Mindcrimen jatko-osa ja yritys palata kulta-aikoihin pysty nostamaan bändin levyjen tasoa entiselle. Toki OM II on paras levy sitten Promised Landin, esimerkiksi The Hands on yksi parhaimmista, ellei paras 1994 vuoden jälkeen tehty biisi.

Ja kyllä itelle QR saavutti kovimpien lempparibändien aseman myös, siitä ei ole epäselvyyttä enää.

[Jyyd]

Home Again on julkaistu myös nyt musavideon kera: http://www.youtube.com/watch?v=Pvgdydl6wr4" onclick="window.open(this.href);return false;

Oli todella kiva lukea noita kommentteja joissa kerrotaan, että pystyvät samaistumaan biisin sanoihin. On hienoa nähdä, että Queensryche koskettaa ihmisten sydämmiä vieläkin näiden vuosien jälkeen, ehkä American Soldier ei ollutkaan niin kehno albumi. Pääasia, että edes nämä ihmiset saavat tosta paljon voimaa ja apua.

Tää on se isoin juttu mitä rakastan Queensrychessä; sanoitukset on mainioita ja niissä on tunnetta, unohtamatta esim. Geoffin hienoa tulkintaa, vieläkin livenä.

Saap nähdä jatkuuko QR:n kiertue ensi vuoteen, tällä hetkellä viimonen keikka on joulukuulle Hard Rock Hell III:ssa. Kädet on ristissä, että tulisivat ens vuonna suomeen.

[scorpions]

Kuulostaapas vähintäänkin mielenkiintoiselta tapaukselta!



Ladies and Gentleman and “kids” of only adult ages, welcome to what promises to be the spectacle of all spectacles better known as the Queensryche Cabaret.

A fun-filled evening like no other full of freaks and shrieks.

What good is sitting alone in your room?

Come hear the music play.

Taste the wine and swing from a vine in a place that’s only eclipsed by the echo in your mind.

It’ll be Geoff Tate, Scott Rockenfield, Michael Wilton, Eddie Jackson and Parker Lundgren performing a show-of-shows with a bunch of their friends who have a tendency to only come out late at night.

The Queensryche Cabaret will be art, lust, dancing and naughty fun with the band performing their hits and never-heard-before selections accompanied by Go-Go dancers, burlesque dancers, drag queens, a juggler, ballet dancer, aerial artist, contortionist and much more.

Sit back and enjoy the music and theatrics or be a part of the stage show!

Audience members will have an opportunity to participate… but prior written consent will be required as it won’t be for the faint of heart.

It’ll be sights and sounds coming at you from all angles like never before!

See some evil, hear some evil, speak some evil and have some fun.

Be prepared… be very prepared.

Life is a Queensryche Cabaret, old chum, come to the Cabaret.

[tsorl]

Joo... minulle kuulostaa lähinnä siltä että bändi taitaa kaivaa (taas kerran) syvimmän pohjanoteerauksen uralleen. Drag queenit ja jonglöörit on just sitä mitä Queensrÿchen klassikkobiisit kaipaavat höysteeksi. Ehkä Tate vetää itse mekon päälle ja laulaa Suite Sister Maryn molemmat roolit, progressiivista!

[Jyyd]

Mjoo, nyt ollaan vähän kaukana siitä Queensrychestä minkä itse tunnen Queensrycheksi. Tosin Tate tykkää näyttelemisestä ja sekin voi olla yks osasyy miksi tämmönen show tehdään, ja varmaan vaihtelua hekin hakevat tässä. Antaa poikien pitää hauskaa jos niin haluavat, ite en kuitenkaan tälle idealle lämpene.

Seuraavaks vois siirtyä takasin Promised Landin maailmoihin ja iskeä siihen sekaan vähän Operation Mindcrimeä, jotenkin nää kaks melko synkkää levyä vois olla hyvä kombinaatio livenä. Mutta saap nähdä. Tulisivat nyt ees suomeen.

[scorpions]

Regarding the band's future plans
, Tate said, "We're actually working on a new QUEENSRŸCHE record now. We've just begun. We have a really interesting idea for it and the band is very enthusiastic about the direction of it. And, actually, when we get home, after the holidays, we're gonna be launching into recording for that, so hopefully by this time next year we'll be out touring on a new record."

Tuntuu siltä että vastahan se Amerikan sotilas ilmestyi, mutta niin se aika rientää. Toivottavasti petraa edellisestä.

[Jyyd]

Regarding the band's future plans
, Tate said, "We're actually working on a new QUEENSRŸCHE record now. We've just begun. We have a really interesting idea for it and the band is very enthusiastic about the direction of it. And, actually, when we get home, after the holidays, we're gonna be launching into recording for that, so hopefully by this time next year we'll be out touring on a new record."

Tuntuu siltä että vastahan se Amerikan sotilas ilmestyi, mutta niin se aika rientää. Toivottavasti petraa edellisestä.

Toivottavasti väsäävät mahdollisimman kovan levyn, ettei tule mitään Triben tai Q2K:n tapaista junnaavaa mitäänsanomatonta tekelettä (Toki kummallakin pari kuunneltavaa vetoa). American Soldierkin oli vähän siellä linjoilla kans, mutta hieman parempi edes. Tate vois hankkia laulukoutsin ja todella yrittää tehdä levylle jotain kovia laulusuorituksia, koska siihen hän vielä pystyy. Toivottavasti ei tule siis juosten kustua. Mitään Operation Mindcrimeä ei tulla enää näkemään, sen ajan levytykset oli ylipäätään bändin huippupäästä, mutta toivosin silti että yhä kovempia ralleja saatas kehiin. DeGarmo on toki se puuttuva linkki, toisaalta ei hänkään puolivaloilla sais ihmeitä aikaseks (esimerkkinä Hear in the Now Frontier).

Toivon kans että eksyvät myös suomeen, viimestään sen uuden levyn rundilla sit, jos nyt eivät ensi kesänä tule. Norjaan on jo kaks keikkaa esim. buukattu (toinen festarikeikka alle 2 000 ihmisen "kaupungissa"), jos suomi skipataan niin perskele

[scorpions]

Tässä aika yllättävä live kollobraatio.

Geoff Tate sings Night Train with Duff McKagan
http://www.youtube.com/watch?v=E2WCdtaI ... r_embedded#" onclick="window.open(this.href);return false;

[Mercyful Mika]

Tate näyttää olevan paljon timmimmässä kunnossa kuin jokunen vuosi sitten, vai oonko ainut joka on näkevinään tämmöstä?

[scorpions]

QUEENSRŸCHE Members' 'Nu-Metal Meltdown'


QUEENSRŸCHE members Michael Wilton (guitar) and Scott Rockenfield (drums) recently tracked a bunch of instrumental hard rock stuff that can licensed for movie soundtracks and other media projects. Check it out at this location.
http://www.sonofind.com/search/html/pop ... D0814&w=cd" onclick="window.open(this.href);return false;

[scorpions]

Tämä pitää kyllä luultavasti hommata.


QUEENSRŸCHE has partnered with Capitol/EMI for the September 28 release of an expanded 20th-anniversary edition of the band's triple platinum-certified breakout album "Empire". The new 2CD and digital packages both include the remastered album, featuring six hit singles, including the #1 smash "Silent Lucidity", as well as 13 bonus tracks, among them 10 previously unreleased live performances recorded in 1990 at London's Hammersmith Odeon. The 2CD package is presented in a lift-top box with five postcards, a fold-out poster and a booklet featuring rare photos from the band's personal archive.

Disc 1 (original CD remastered with bonus tracks from 2003 reissue):

01. Best I Can
02. The Thin Line
03. Jet City Woman
04. Della Brown
05. Another Rainy Night (Without You)
06. Empire
07. Resistance
08. Silent Lucidity
09. Hand On Heart
10. One And Only
11. Anybody Listening?

Bonus tracks:

12. Last Time In Paris
13. Scarborough Fair
14. Dirty Lil Secret

Disc 2 (live tracks recorded at the Hammersmith Odeon, London on November 15, 1990):

01. Resistance
02. Walk In The Shadows
03. Best I Can
04. The Thin Line
05. Jet City Woman
06. Empire
07. Roads To Madness
08. Take Hold Of The Flame
09. Silent Lucidity
10. Hand On Heart

[Jyyd]

Ite meinaan hankkia tuon jo pelkästään live-CD:n takia, biisit kuten Roads To Madness saavat vihdoin julkaisun liveversioina, mikä on hieno juttu koska nuo ovat just Empire-rundilta milloin bändi oli tikissä.

[Risto Malinen]

Tämä pitää kyllä luultavasti hommata.
Disc 2 (live tracks recorded at the Hammersmith Odeon, London on November 15, 1990):
07. Roads To Madness

Riittää ostosyyksi. Sen verran hyvin tuo biisi toimii 6.12. 1990 MIlanosta äänitetyllä 2CD:llä.

Tuosta kun pistää homman poikki Roads To Madnessin jälkeen ja heittää siihen väliin sen O:M:n boksiversion livelevyn, saa tuon keikan kokonaisuudessaan kuunneltua. Tässä Italian keikassa tosin Silent Lucidity on ensimmäinen encore ja tuskin ovat ensin soittaneet Take Hold´ia ja sen jälkeen Silent´ia Lontoossakaan.

[Jyyd]

Uutta Queensryche-albumia voi odotella ensi kevääksi:

New York, NY: Four-time Grammy nominees Queensryche have signed a multi-album, worldwide deal with Roadrunner/Loud & Proud Records. The band’s label debut –their twelfth studio album overall- is tentatively scheduled for a Spring 2011 release.
http://www.queensryche.com/2010/08/27/q ... oud-proud/" onclick="window.open(this.href);return false;

Kyllä se Breaking the Silence irtoaa vieläkin Geoffilta ihan hyvin vaikka ikää onkin tullut: http://www.youtube.com/watch?v=GLqHDhyKp_4" onclick="window.open(this.href);return false;