Rush

JKL · Post by **JKL** » Tue Apr 17, 2007 21:26

Hyvään paikkaan napsahti kotihoitoa intistä, kerkesin vielä alakatsomopaikan nappaamaan netin kautta.

Rushiin olen kahden levyn (2112, Moving Pictures) verran tutustunut ja sen verran olen bändiin hullaantunut että lisää tulee. Yksinkertaisesti upeaa musiikkia bändi julkaissut vuosien aikana.

Finnish Eddie · Post by **Finnish Eddie** » Sun Apr 22, 2007 10:56

Niinpä niin. S&A on sitten vuotanut nettiin

... Muistaakseni VT:lle ei käynyt noin (vai muistanko väärin)

...

Jeeves · Post by **Jeeves** » Mon Apr 23, 2007 21:53

Tosiaankin tuo uusin on nyt jo netissä. Itse olen pistänyt jo ennakkotilauksen Äxään, joten en tunne kovin huonoa omatuntoa kun latasin tuon levyn. Täytyy sanoa, että on mielettömän kovaa kamaa. Tosi tasainen ja vahva kokonaisuus. Parasta Rushia hieman yli kymmeneen vuoteen. Enpä oikein usko, että kukaan bändin ystävä tulee pettymään uuden albumin suhteen.

Sir · Post by **Sir** » Mon Apr 23, 2007 22:17

Ennakkotilaus Äxään on tehty ja tyydyn odottelemaan levyn kolahtamista postilaatikkoon, vaikka se kuulemma jo "IntterNetin" ihmeellisestä maailmasta löytyisikin. Mulle kun se jumaloidun bändin kauan odotetun uuden studiolevyn ensikuuntelu kunnollisella äänenlaadulla omista stereoista LUJAA samalla kansipapereita hypistellen/sanoja niistä lukien on aina jotain spesiaalia, johon ei jotkin pelkät mp3-tiedostot vain yksinkertaisesti pysty. Vielä parempi oli silloin takavuosina, kun levyt oli vinyylejä. Ne kun vain jopa haisee paremmalle kuin CD:t ja kansitaiteen yksityiskohtien tutkimiseenkaan ei tarvittu elektronimikroskooppia.

Jeeves · Post by **Jeeves** » Tue Apr 24, 2007 15:49

^Jep, ymmärrän kyllä pointtisi ja onhan tuossa perää. Itse en vaan millään malttanut olla kuuntelematta. Pari kertaa kuuntelin läpi ja fiilikset tosiaankin loistavat. Tasaisen laadukasta materiaalia koko levy. Päällimmäiseksi mieleen jäi raita numero 4, joka on aivan mahtava. Taidan vielä yhden kuuntelun ottaa alle ja sitten odottelen ihan sitä virallista julkaisua.

HikiNeito · Post by **HikiNeito** » Tue Apr 24, 2007 16:10

Ei täälläkään voinut malttaa olla kuuntelematta. Ekan kuuntelun jälkeen olin todellakin pettynyt kokonaisuuteen ja ajattelin että kylläpäs ovat huonon levyn väsänneet. Mutta sitten aloin kuunteleen hiukan tarkemmin muutamia kappaleita ja tähän mennessä Far Cryn lisäks on avautunut mahtavat Armor And Sword, Spindrift, Main Monkey Business, The Way the Wind Blows, Hope ja Malignant Narcissism sekä hyvä Workin' Them Angels.

Täytyy vielä hieman tarkemmin kuunnella jos loputkin aukeisivat.

Relic · Post by **Relic** » Tue Apr 24, 2007 18:40

Ensivaikutelmat olivat täälläkin aika tasapaksut, vaikka muutama biisi toki iskikin heti kättelyssä, esim. Larger Bowl.

Finnish Eddie · Post by **Finnish Eddie** » Tue Apr 24, 2007 21:24

Ai ai, mitäs modet nyt sanoo noista em. "moraalittomuuksista/spoilauksista" näin ennen julkaisua

... Ainakin Muusikoiden.netistä poistettiin muutama viesti missä porukka arvioi lataamaasa S&A:ia

...

Jukka · Post by **Jukka** » Tue Apr 24, 2007 21:30

Finnish Eddie wrote:Ai ai, mitäs modet nyt sanoo noista em. "moraalittomuuksista/spoilauksista" näin ennen julkaisua ... Ainakin Muusikoiden.netistä poistettiin muutama viesti missä porukka arvioi lataamaasa S&A:ia ...

Ei sano modet mitään. Vaikka natseja ollaankin, niin ei sentään noin natseja.

Finnish Eddie · Post by **Finnish Eddie** » Tue Apr 24, 2007 23:11

Tämä selvä

. Tulipahan vaan mieleen. Juu tulihan tuota laittomuutta vähän harrastettua ja täytyy myöntää että aika haastavan lätyn äijät pykäsivät... About 5-6 kertaa on tuo kuunneltu ja on vähän "hämmentynyt" olo

. Alkupuoli (Far Cry-Main Monkey Businekseen saakka) on ok "perus-Rushia" mutta sitten 3 seuraavaa on jotenkin "haastavaa" kamaa (no ehkäpä seuraavalla kuuntelulla avautuu)... Vähän ihmettelen mitä virkaa Hopella (se lyhyt kitarainstrumentaali) oikein on? Loput onkin taas "perus-Rushia" joka avautuu helpommin. Sanoisin että ei paras Rush-levy mutta ei huonoinkaan. Ehkä 3,5-4 tähteä 5:stä. Pitänee syventyä perusteellisesti kun saa virallisen cdn koneeseeen

.

The Hellion · Post by **The Hellion** » Thu Apr 26, 2007 6:16

Mitenkäs nuo on jaettu nuo kenttälohkot Hartwallin keikalla, mikä on A-lohko, mikä b-lohko jne?

Tack.

P.K. · Post by **P.K.** » Thu Apr 26, 2007 7:05

http://www.hartwall-areena.com/fi/kuvat ... kartta.gif

Finnish Eddie · Post by **Finnish Eddie** » Sun May 06, 2007 21:10

Keikka loppuunmyyty! Ainakin Lippupalvelun sivun mukaan.

Jeeves · Post by **Jeeves** » Tue May 08, 2007 18:48

Taas kerran Snakes & Arrows soimassa. Kuulostaa ehdottomasti koko ajan paremmalta ja paremmalta. Kappaleista löytyy kuuntelukerta toisensa jälkeen uusia hienouksia ja ulottuvuuksia. Levy on kyllä vakuuttavaa jälkeä, ei siitä mihkään pääse. Ja ennenkaikkea tasainen albumi. Kappaleista ei erityisen selvästi erotu mikään tietty veto, mutta toisaalta mikään ei jää muista pahasti jälkeenkään, which is nice. Olisihan tuossa voinut pari oikein megatykkiä vetoa olla, mutta hyvä näinkin.

Pistetään vielä ajankuluksi jonkinlaista Rush-rankingia tähän.

1. Hemispheres
2. Grace Under Pressure
3. Permanent Waves
4. 2112
5. Moving Pictures
6. Signals
7. A Farewell To Kings
8. Counterparts

Tuossa kahdeksan parasta. Kaikki muutkin albumit olen kuullut vähintään pari kertaa, mutta tarkempi analysointi on vielä jäänyt tekemättä, joten en niitä osaa paremmuusjärjestykseen laittaa. Tuo top-8 on kuitenkin selviö.

Sugar Daddy · Post by **Sugar Daddy** » Tue May 08, 2007 19:21

Snakes & Arrows on ollut nyt noin viikon kuuntelussa. Näillä näkymin vaikuttaa hyvin kuuntelua kestävältä albumilta, nimittäin joka kuuntelulla löytyy jotain uutta ja biisit ovat kaikki avautuneet vähitellen. Soundipuoli on Vapor Trailsiin verrattuna parantunut huimasti. Kaikki soi kirkkaasti ja orgaanisesti. Tämän päivän tekniikalla monet levyt tuntuvat ylituotetuilta, onneksi S&A ei kuitenkaan sellainen ole. Itse biisimateriaali on tasaista, yhtäkään väliinputoajaa ei ole mielestäni sekaan mahtunut. Tavallaan olen Jeevesin kanssa samaa mieltä siitä, että enemmän instant-killereitä olisi voinut olla, mutta sitten taas Rushin levyt ovat (lähes) aina olleet enemmän kokonaisuuden kannalta toimivia. Ja kyllähän tämä näyttää avautuvan koko ajan lisää, joten saattaahan sieltä niitä killereitä esiin putkahdella. On tämä silti ehdottomasti yksi vuoden kovimmista tapauksista, ehkäpä tähän mennessä jopa kovin.

Aika vähän on ollut puhetta tästä uutukaisesta. Luulisi ainakin Sirin hankkineen? Olisi mukava lukea myös pitkäaikaisen Rush-fanin kommentteja.

Seuraava Rush-hankinta tulee mun kohdalla olemaan Presto. Vaikka se onkin fanien keskuudessa melko lytätty levy, minä pidän siitä Superconductorin ja varsinkin The Passin perusteella paljon. Jälkimmäinen onkin tällä hetkellä mulle se kaikista parhain Rush-biisi todella koskettavan tunnelmansa ansiosta. Ajattelin sijoittaa rahani ensin Prestoon, kun olen kuitenkin löytänyt siltä miellyttävämpää materiaalia kuin niiltä 80-luvun syntikkapainotteisilta levyiltä. Vaikka toki nekin ovat hyviä.

Sir · Post by **Sir** » Tue May 08, 2007 20:29

Sugar Daddy wrote:Aika vähän on ollut puhetta tästä uutukaisesta. Luulisi ainakin Sirin hankkineen? Olisi mukava lukea myös pitkäaikaisen Rush-fanin kommentteja.

Tulihan tuo hankittua. Hyvä, ellei peräti erinomainen lätty on kyseessä. Rush ei petä koskaan. Näin se vain on. Tosiaankin aika tasavahvaa kamaa levy sisältää, joten pitänee vielä kuunnella jokusen kerran ennen kuin uskaltaa "lopullista" arviota antaa ja niitä mahdollisia tähtihetkiä tarkemmin eritellä. Tuntuu nimittäin jälleen kerran olevan niitä Rush-lättyjä, jotka vaativat aikaa avautuakseen oikein kunnolla.Kyllä tämä menee kuitenkin sinne paremman pään Rush-levyjen joukkoon. Vaikutteita vahvasti vanhoista ajoista (jopa aivan ensimmäisen levyn jutut tuli jostain biisistä mieleen), mutta kuitenkin modernin kuuloinen ja jälleen kerran bändi on uusiutunut eikä tehnyt suoraa kopiota jostain vanhasta. Which is nice.

Risto Malinen · Post by **Risto Malinen** » Tue May 08, 2007 21:11

Sugar Daddy wrote: Olisi mukava lukea myös pitkäaikaisen Rush-fanin kommentteja.

Vajaat 10 kertaa olen ehtinyt levyä pyöritellä ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, on tämä erittäin hyvä levy. Yleensä aina tässä vuosien saatossa sellainen levy, joka ei ensimmäisillä kuuntelukerroilla oikein tunnu miltään, siitä ei saa mitään kiinni, osoittautuu sitten pitkällä tähtäimellä sellaiseksi, että sitä jaksaa sitten kuunnella loppuikänsä.

Mutta sen verran täytyy todetä, että AINAKIN Armor And Sword on aivan loistava biisi.

Nimimerkillä: Kuunnellut Rushia siitä saakka kun Tom Sawyer soitettiin Yleisradiossa viikon uutena biisinä.

HikiNeito · Post by **HikiNeito** » Tue May 08, 2007 21:12

Vielä enemmän on täälläkin kuunneltu ja pakko sanoa että mahtava albumi kyseessä. Alkuun oli tosiaan jopa huono levy mutta nyt on avautunut kappaleet oikein kunnolla.

Levyn alku on hienoa kamaa. Far Cry nopeampana kappaleena toimii loistavasti ja heti perään tuleekin ehkä levyn paras kappale Armor and Sword. Tunnelmallisia melodioita viljellään varsinkin kertosäkeessä "No-one get's to the heaven without a fight". Mahtavuutta. Meno jatkuu taas kaikinpuolin hyvällä Workin' Them Angelsilla eikä seuraava lähes kokonaan akustinen The Larger Bowl jätä kylmäksi olemalla levyn parhaimmistoa. Sitten siirrytäänkin Spindriftiin missä viljellään oikein maailmanloppu-melodioita. Ei ihan alkupään tasolle ylletä kuitenkaan tällä. Monkey Business on kelpo instru vaikka ehkä hieman yksitoikkoinen. Kuitenkin loistokipale. The Way the Wind Blows onkin taas levyn parhaimmistoa. Tunnelma nousee aivan toisiin maailmoihin kertsissä mitä pääsi tuntemaan Armor & Swordissa.
Hope onkin taas Lifesonin taidonnäyte akustisen varressa. Mieshän on tunnettu hyvin soivista ja suurista soinnuista ja tämä kappale tukee tuota väitettä täysin. Faithlessin säkeistöt eivät ole hirveän hyviä mutta tämä korjaantuu mahtavassa kertsissä joten ylipäätänsä hyvä kappale. Bravest Face alkaa hieman oudosti ja tällä kertaa on päinvastoin kuin Faithlessissä eli säkeistöt ovat yhtä nannaa mutta kertsi ei taas toimi niin hyvin. Vielä tulee yksi loistokipale Malignant Narcissism mikä onkin mielestäni levyn kolmesta instrusta ehdottomasti paras. Esille voisi nostaa Geddyn aivan tappavan bassottelun. Jäljelle jääkin täytebiisit Good News First sekä We Hold On mistä en tykkää lähes yhtään.

Yhteenveto: Pari täytebiisiä sekä hieman riman alle putoavia kohtia joidenkin biisien sisäisesti, loput kappaleet loistokamaa.
Lifeson ei kuitenkaan pääse hirveän usein sooloa revitteleen vaikkakin Hope korvaa toki tämän. Kuitenkin TWTWB:ssä ja Bravest Facessa on bluessahtavaa sooloilua mikä ei jätä kylmäksi. Soundeista sen verran että rummut ei omiin korviin soinnu kunnolla. Tarkoitan että kaikista iskuista ei saa kunnolla selvää (varsinkin komppipelti) mikä eritoten Neil Peartin tapauksessa on suuri harmi. Muuten soundimaailma on todella valtava ja rikas kolmen miehen tekeleeksi. Syntikoita jäi hieman kaipaamaan, enkä nyt tarkoita kasarimalliin vaan vaikkapa taustalle joku yksinkertainen tunnelmaa kohottava ääni kuten Faithlessin kertsissä mikä nostaa tunnelmaa oitis.

Tuossa tuommoinen lyhyt mietelmä levystä

Roskisdyykkari · Post by **Roskisdyykkari** » Sat May 12, 2007 0:31

Tätä ei tainnut vielä olla täällä:

Far Cry Music Video

On kyllä ihan ihmeellinen ja outo video, mutta ehkäpä juuri siksi pidän siitä niin paljon. Hienoa

.

HikiNeito · Post by **HikiNeito** » Sat May 12, 2007 10:09

^No mitäpä muutakaan voi odottaa progebändiltä

Sir · Post by **Sir** » Sat May 12, 2007 11:08

^Niin, onko Rush progebändi vai ei? Siinäpä onkin hyvä kysymys. Rush on Rush, eli koko ajan muotoaan muuttava ryhmä, joka ei ole jämähtänyt paikalleen, vaan pyrkii jatkuvasti muuttumaan ja menemään musiikillisesti eteenpäin. Siinä mielessä bändi on sanan varsinaisessa merkityksessä edistyksellinen/progressiivinen, mutta eipä tuo musiikillisesti enää mene progegenreen muuten kuin väkisin työntämällä. Hyvä rockbändi, tai oikeastaan aikuisrockbändi, tosin varustettuna huomattavan isolla annoksella musiikillista sisältöä ainakin verrattuna moneen muuhun aikuisrockbändiin. Ei enempää eikä vähempää. Rush rules.

Risto Malinen · Post by **Risto Malinen** » Sat May 12, 2007 11:19

Sir wrote:^Niin, onko Rush progebändi vai ei? Siinäpä onkin hyvä kysymys. Rush on Rush, eli koko ajan muotoaan muuttava ryhmä, joka ei ole jämähtänyt paikalleen, vaan pyrkii jatkuvasti muuttumaan ja menemään musiikillisesti eteenpäin. Siinä mielessä bändi on sanan varsinaisessa merkityksessä edistyksellinen/progressiivinen, mutta eipä tuo musiikillisesti enää mene progegenreen muuten kuin väkisin työntämällä. Hyvä rockbändi, tai oikeastaan aikuisrockbändi, tosin varustettuna huomattavan isolla annoksella musiikillista sisältöä ainakin verrattuna moneen muuhun aikuisrockbändiin. Ei enempää eikä vähempää. Rush rules.

YES - ja nyt en tarkoita yhtyettä.

Peke · Post by **Peke** » Sat May 12, 2007 12:07

Mistäpä kannattaisi Rush-kuuntelu aloittaa?

Onko kivenkovaa kokoelmaa olemassa vai onko ne liian hittihakuisia kuten usein on?

Itse olen kuitenkin proge-hevin ystävä ja suurimmat Idolit on 70-luvun Rainbowssa ja Led Zeppelinissa sekä 80-luvyn heavy-musassa (eli se tärkein fanitusalue mulla).

Tämä Rush on jäänyt Metallitehtaassa pimentoon, mutta laulaja kuulostaa munakkaalta kaverilta, suorastaan virtuoosilta, esikuvalta ja kaikkea tollasta....... Haluun lisää.

Opastakaa, please

HikiNeito · Post by **HikiNeito** » Sat May 12, 2007 12:15

No kuten Sir tuolla ylempänä sanoi on Rushilla melko kirjava historia. Mahtuu monenlaista musiikkia mutta progen ystäville on tosiaan tuo 70-luku ja 80-luvun alku sitä parasta aikaa. Omista suosikeista suosittelen varmaan hiukan helpompina A Farewell to Kingsiä (enemmän 70-luvun rokkia) ja Moving Picturesia (enemmän kasarimenoa ja syntikkoja).

Sitten kannattaa hankkia tietenkin 2112 minkä nimikkokappale on oikea mestariteos. Myös Hemispheres on mahtava lätty ja kannattaa hankkia ehdottomasti.

Nuo levyt kun hankkii alkuun niin takaan että tykästyt bändiin. Itse en oikein pidä tuosta Moving Picturesin jälkeisestä ajasta koska syntikat pääsevät liian suureen roolin enkä muutenkaan pidä kasarirokista. 90-luku on myös melko tuntematonta vielä itselleni.

Sir · Post by **Sir** » Sat May 12, 2007 12:38

Peke wrote:Mistäpä kannattaisi Rush-kuuntelu aloittaa?

Jospa mä vaikka laittaisin tähän nämä omat mielipiteeni bändin levyistä tämän threadin alkupäästä kesältä 2006. Ehkä niistä on jotain apua, ehkä ei...

Sir wrote:Naputtelin tuossa joutessani omaa minianalyysia näistä Rushin CD-tuotoksista. Jospa niistä olisi jotain apua bändiin vasta tutustuville.

Rush (1974)
- Lupaava alku, vaikka aikamoista Led Zeppelin-kloonausta tämä on. Finding My Way,In The Mood ja Working Man kuitenkin kelpo kamaa.

Fly By Night (1975)
- Siirtymäkauden levy Neil Peartin tultua kuvioihin, mutta kokonaisuutena jo huomattavasti vahvempi kuin debyyttialbumi.

Caress of Steel (1975)
- Jo ilmestyessään tämä oli floppi, ja on sitä vieläkin. Sisältää kuitenkin yhden Rushin parhaista biiseistä (Bastille Day), ja pari kuraroiskaisua (The Necromancer, The Fountain Of Lamneth). Ei ollut vielä tuo progempi ilmaisu hard rockareilla oikein hallussa.

2112 (1976)
- No nyt läks! Rushin parhaan kauden alkuräjähdys. Nimiraita ja Something For Nothing on mulle suorastaan überklassikoita.

All The World's A Stage (1976)
- Yksi kaikkien aikojen parhaista livealbumeista - olisipa tästä olemassa DVD!

A Farewell To Kings (1977)
- Ei yhtään heikkoa hetkeä.

Hemispheres (1978)
- Ei yhtään heikkoa hetkeä. Vain neljä biisiä, mutta ne kaikki on täydellisiä.

Permanent Waves (1980)
- Mitä ne "heikot hetket" muka on? Ei tällä albumilla sellaisia ole!

Moving Pictures (1981)
- Heikkous? Häh? Ei löydy. Uskomaton levy.

Exit... Stage Left (1981)
- Olisi muuten parempi livelätty, kuin All The World's A Stage ja Different Stages/Live, vaan kun ovat perkeleet miksanneet yleisön lähes kuulumattomiin. Se syö tunnelmaa vähän liikaa.

Signals (1982)
- Uusi aika alkaa. Subdivisions, New World Man... huh huh. Tappaa talossa ja puutarhassa.

Grace Under Pressure (1984)
- Rush-levyksi harvinaisen synkkä, vaan heikkoja hetkiä ei edelleenkään mukaan mahdu.

Power Windows (1985)
- Ylituotettu. Avausraita Big Money on jo pahaenteisen heikon kuuloinen, mutta onneksi matkalle mahtuu sentään vähän parempiakin raitoja.

Hold Your Fire (1987)
- Rushin heikoin levy. Aivan liian poppia meikäläiselle. Syntikoiden käytön lakipiste Rushin musiikissa - tämän jälkeen suunta alkoi taas muuttua.

A Show of Hands (1989)
- Rushin heikoin livelevy. Olisivatpa julkaisseet tämän vasta Preston jälkeen. Tämä olisi nimittäin ihan toisenlaista kuultavaa, jos Preston parhaimmistoa olisi mukana. Vaan kun ei niin ei. Prkl.

Presto (1989)
- Jo avausraidasta Show Don't Tell lähtien on selvää, että edellisen levyn popmeiningit on jätetty taakse, ja hyvä niin. Selkeä parannus pariin edelliseen studioalbumiin verrattuna, vaan ei tämä vielä kokonaisuutena sinne Rush-parhaimmistoon nouse...

Roll The Bones (1991)
- ...vaan tämäpä nousee. Kova levy, ja avauskolmikko Dreamline, Bravado ja Roll The Bones erittäin kova.

Counterparts (1993)
- Alusta loppuun silkkaa parhautta. Erilaista, kuin progeilukauden Rush, mutta todella hyvää. Huippuhetkiä liian monia lueteltavaksi.

Test For Echo (1996)
- Edelleen sitä hyvää Rushia, ei tosin aivan niin hyvä kuin Counterparts.

Different Stages/Live (1998)
- Aivan kuten All The World's A Stage, yksi kaikkien aikojen parhaista livelevyistä. Bonuksena tuoreempien raitojen lisäksi sitten vielä se vanha 70-luvun Lontoon keikka. Which is nice.

Vapor Trails (2002)
- Pitkän odotuksen jälkeen tämä oli lievä pettymys, mutta on sittemmin ajan myötä osoittautunut mainioksi levyksi. Soundipuoli Rushiksi vähän erikoinen, mutta toimiva kokonaisuus tämäkin on.

Rush In Rio (2003)
- Olikos tämä nyt sitten rajoitetun painoksen livelevy vai ei? Ei just nyt muista. Anyway, überhyvän DVD:n keikka CD-muodossa lisättynä parilla extraraidalla on ihan mukava lisä levyhyllyyn.

Feedback (2004)
- Tämä on yllättäen mielestäni hyvä. Vaikka onkin pelkkiä covereita sisältävä levy.

R30 (2005)
- Taas yksi livelevy, ja hyvä sellainen, vaikkakin ehkä pari omaa biisiä lisää niiden coverien sijaan olisi ehkä ollut hyvä. Tämä on saatavissa ainoastaan osana R30-DVD:n erikoisversiota.

Tuon pätkän kirjoittamisen jälkeen on sekä Power Windows että Hold Your Fire avautuneet paremmin meikäläiselle, ja ovat siis molemmat mielestäni nykyisin parempia, kuin tuota sepustusta naputellessani.