Rush
Moderator: The Killer Krew
-
- Taka-ampuja
- Posts: 1001
- Joined: Tue Jun 13, 2006 21:05
Tosiaankin tuo uusin on nyt jo netissä. Itse olen pistänyt jo ennakkotilauksen Äxään, joten en tunne kovin huonoa omatuntoa kun latasin tuon levyn. Täytyy sanoa, että on mielettömän kovaa kamaa. Tosi tasainen ja vahva kokonaisuus. Parasta Rushia hieman yli kymmeneen vuoteen. Enpä oikein usko, että kukaan bändin ystävä tulee pettymään uuden albumin suhteen.
Ennakkotilaus Äxään on tehty ja tyydyn odottelemaan levyn kolahtamista postilaatikkoon, vaikka se kuulemma jo "IntterNetin" ihmeellisestä maailmasta löytyisikin. Mulle kun se jumaloidun bändin kauan odotetun uuden studiolevyn ensikuuntelu kunnollisella äänenlaadulla omista stereoista LUJAA samalla kansipapereita hypistellen/sanoja niistä lukien on aina jotain spesiaalia, johon ei jotkin pelkät mp3-tiedostot vain yksinkertaisesti pysty. Vielä parempi oli silloin takavuosina, kun levyt oli vinyylejä. Ne kun vain jopa haisee paremmalle kuin CD:t ja kansitaiteen yksityiskohtien tutkimiseenkaan ei tarvittu elektronimikroskooppia. 

^Jep, ymmärrän kyllä pointtisi ja onhan tuossa perää. Itse en vaan millään malttanut olla kuuntelematta. Pari kertaa kuuntelin läpi ja fiilikset tosiaankin loistavat. Tasaisen laadukasta materiaalia koko levy. Päällimmäiseksi mieleen jäi raita numero 4, joka on aivan mahtava. Taidan vielä yhden kuuntelun ottaa alle ja sitten odottelen ihan sitä virallista julkaisua. 

Ei täälläkään voinut malttaa olla kuuntelematta. Ekan kuuntelun jälkeen olin todellakin pettynyt kokonaisuuteen ja ajattelin että kylläpäs ovat huonon levyn väsänneet. Mutta sitten aloin kuunteleen hiukan tarkemmin muutamia kappaleita ja tähän mennessä Far Cryn lisäks on avautunut mahtavat Armor And Sword, Spindrift, Main Monkey Business, The Way the Wind Blows, Hope ja Malignant Narcissism sekä hyvä Workin' Them Angels.
Täytyy vielä hieman tarkemmin kuunnella jos loputkin aukeisivat.
Täytyy vielä hieman tarkemmin kuunnella jos loputkin aukeisivat.
"Suuteleminen ennen avioliittoa on esiaviollista seksiä." -Veli Saarikalle
-
- Taka-ampuja
- Posts: 1001
- Joined: Tue Jun 13, 2006 21:05
Ei sano modet mitään. Vaikka natseja ollaankin, niin ei sentään noin natseja.Finnish Eddie wrote:Ai ai, mitäs modet nyt sanoo noista em. "moraalittomuuksista/spoilauksista" näin ennen julkaisua... Ainakin Muusikoiden.netistä poistettiin muutama viesti missä porukka arvioi lataamaasa S&A:ia
...
"The nightmare corpse-city of R'lyeh was built in measureless eons behind history by the vast, loathsome shapes that seeped down from the dark stars. There lay great Cthulhu and his hordes, hidden in green slimy vaults."
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
-
- Taka-ampuja
- Posts: 1001
- Joined: Tue Jun 13, 2006 21:05
Tämä selvä
. Tulipahan vaan mieleen. Juu tulihan tuota laittomuutta vähän harrastettua ja täytyy myöntää että aika haastavan lätyn äijät pykäsivät... About 5-6 kertaa on tuo kuunneltu ja on vähän "hämmentynyt" olo
. Alkupuoli (Far Cry-Main Monkey Businekseen saakka) on ok "perus-Rushia" mutta sitten 3 seuraavaa on jotenkin "haastavaa" kamaa (no ehkäpä seuraavalla kuuntelulla avautuu)... Vähän ihmettelen mitä virkaa Hopella (se lyhyt kitarainstrumentaali) oikein on? Loput onkin taas "perus-Rushia" joka avautuu helpommin. Sanoisin että ei paras Rush-levy mutta ei huonoinkaan. Ehkä 3,5-4 tähteä 5:stä. Pitänee syventyä perusteellisesti kun saa virallisen cdn koneeseeen
.



-
- Berserkki
- Posts: 823
- Joined: Fri Jun 04, 2004 12:24
- Location: Ilmajoki
Mitenkäs nuo on jaettu nuo kenttälohkot Hartwallin keikalla, mikä on A-lohko, mikä b-lohko jne?
Tack.
Tack.
Last edited by The Hellion on Thu Apr 26, 2007 10:11, edited 1 time in total.
-
- Taka-ampuja
- Posts: 1001
- Joined: Tue Jun 13, 2006 21:05
Taas kerran Snakes & Arrows soimassa. Kuulostaa ehdottomasti koko ajan paremmalta ja paremmalta. Kappaleista löytyy kuuntelukerta toisensa jälkeen uusia hienouksia ja ulottuvuuksia. Levy on kyllä vakuuttavaa jälkeä, ei siitä mihkään pääse. Ja ennenkaikkea tasainen albumi. Kappaleista ei erityisen selvästi erotu mikään tietty veto, mutta toisaalta mikään ei jää muista pahasti jälkeenkään, which is nice. Olisihan tuossa voinut pari oikein megatykkiä vetoa olla, mutta hyvä näinkin.
Pistetään vielä ajankuluksi jonkinlaista Rush-rankingia tähän.
1. Hemispheres
2. Grace Under Pressure
3. Permanent Waves
4. 2112
5. Moving Pictures
6. Signals
7. A Farewell To Kings
8. Counterparts
Tuossa kahdeksan parasta. Kaikki muutkin albumit olen kuullut vähintään pari kertaa, mutta tarkempi analysointi on vielä jäänyt tekemättä, joten en niitä osaa paremmuusjärjestykseen laittaa. Tuo top-8 on kuitenkin selviö.
Pistetään vielä ajankuluksi jonkinlaista Rush-rankingia tähän.
1. Hemispheres
2. Grace Under Pressure
3. Permanent Waves
4. 2112
5. Moving Pictures
6. Signals
7. A Farewell To Kings
8. Counterparts
Tuossa kahdeksan parasta. Kaikki muutkin albumit olen kuullut vähintään pari kertaa, mutta tarkempi analysointi on vielä jäänyt tekemättä, joten en niitä osaa paremmuusjärjestykseen laittaa. Tuo top-8 on kuitenkin selviö.
-
- Taka-ampuja
- Posts: 1170
- Joined: Sat Jun 19, 2004 22:11
- Location: Tampere
Snakes & Arrows on ollut nyt noin viikon kuuntelussa. Näillä näkymin vaikuttaa hyvin kuuntelua kestävältä albumilta, nimittäin joka kuuntelulla löytyy jotain uutta ja biisit ovat kaikki avautuneet vähitellen. Soundipuoli on Vapor Trailsiin verrattuna parantunut huimasti. Kaikki soi kirkkaasti ja orgaanisesti. Tämän päivän tekniikalla monet levyt tuntuvat ylituotetuilta, onneksi S&A ei kuitenkaan sellainen ole. Itse biisimateriaali on tasaista, yhtäkään väliinputoajaa ei ole mielestäni sekaan mahtunut. Tavallaan olen Jeevesin kanssa samaa mieltä siitä, että enemmän instant-killereitä olisi voinut olla, mutta sitten taas Rushin levyt ovat (lähes) aina olleet enemmän kokonaisuuden kannalta toimivia. Ja kyllähän tämä näyttää avautuvan koko ajan lisää, joten saattaahan sieltä niitä killereitä esiin putkahdella. On tämä silti ehdottomasti yksi vuoden kovimmista tapauksista, ehkäpä tähän mennessä jopa kovin.
Aika vähän on ollut puhetta tästä uutukaisesta. Luulisi ainakin Sirin hankkineen? Olisi mukava lukea myös pitkäaikaisen Rush-fanin kommentteja.
Seuraava Rush-hankinta tulee mun kohdalla olemaan Presto. Vaikka se onkin fanien keskuudessa melko lytätty levy, minä pidän siitä Superconductorin ja varsinkin The Passin perusteella paljon. Jälkimmäinen onkin tällä hetkellä mulle se kaikista parhain Rush-biisi todella koskettavan tunnelmansa ansiosta. Ajattelin sijoittaa rahani ensin Prestoon, kun olen kuitenkin löytänyt siltä miellyttävämpää materiaalia kuin niiltä 80-luvun syntikkapainotteisilta levyiltä. Vaikka toki nekin ovat hyviä.
Aika vähän on ollut puhetta tästä uutukaisesta. Luulisi ainakin Sirin hankkineen? Olisi mukava lukea myös pitkäaikaisen Rush-fanin kommentteja.
Seuraava Rush-hankinta tulee mun kohdalla olemaan Presto. Vaikka se onkin fanien keskuudessa melko lytätty levy, minä pidän siitä Superconductorin ja varsinkin The Passin perusteella paljon. Jälkimmäinen onkin tällä hetkellä mulle se kaikista parhain Rush-biisi todella koskettavan tunnelmansa ansiosta. Ajattelin sijoittaa rahani ensin Prestoon, kun olen kuitenkin löytänyt siltä miellyttävämpää materiaalia kuin niiltä 80-luvun syntikkapainotteisilta levyiltä. Vaikka toki nekin ovat hyviä.
"Darkness falls...
Penetrating my balls!"
Penetrating my balls!"
Tulihan tuo hankittua. Hyvä, ellei peräti erinomainen lätty on kyseessä. Rush ei petä koskaan. Näin se vain on. Tosiaankin aika tasavahvaa kamaa levy sisältää, joten pitänee vielä kuunnella jokusen kerran ennen kuin uskaltaa "lopullista" arviota antaa ja niitä mahdollisia tähtihetkiä tarkemmin eritellä. Tuntuu nimittäin jälleen kerran olevan niitä Rush-lättyjä, jotka vaativat aikaa avautuakseen oikein kunnolla.Kyllä tämä menee kuitenkin sinne paremman pään Rush-levyjen joukkoon. Vaikutteita vahvasti vanhoista ajoista (jopa aivan ensimmäisen levyn jutut tuli jostain biisistä mieleen), mutta kuitenkin modernin kuuloinen ja jälleen kerran bändi on uusiutunut eikä tehnyt suoraa kopiota jostain vanhasta. Which is nice.Sugar Daddy wrote:Aika vähän on ollut puhetta tästä uutukaisesta. Luulisi ainakin Sirin hankkineen? Olisi mukava lukea myös pitkäaikaisen Rush-fanin kommentteja.

-
- Taka-ampuja
- Posts: 1104
- Joined: Sun May 14, 2006 2:59
- Location: Espoo
Vajaat 10 kertaa olen ehtinyt levyä pyöritellä ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, on tämä erittäin hyvä levy. Yleensä aina tässä vuosien saatossa sellainen levy, joka ei ensimmäisillä kuuntelukerroilla oikein tunnu miltään, siitä ei saa mitään kiinni, osoittautuu sitten pitkällä tähtäimellä sellaiseksi, että sitä jaksaa sitten kuunnella loppuikänsä.Sugar Daddy wrote: Olisi mukava lukea myös pitkäaikaisen Rush-fanin kommentteja.
Mutta sen verran täytyy todetä, että AINAKIN Armor And Sword on aivan loistava biisi.
Nimimerkillä: Kuunnellut Rushia siitä saakka kun Tom Sawyer soitettiin Yleisradiossa viikon uutena biisinä.
Meillä on PA, meillä on bussi,
niitä ei meiltä kukaan ... vie
niitä ei meiltä kukaan ... vie
Vielä enemmän on täälläkin kuunneltu ja pakko sanoa että mahtava albumi kyseessä. Alkuun oli tosiaan jopa huono levy mutta nyt on avautunut kappaleet oikein kunnolla.
Levyn alku on hienoa kamaa. Far Cry nopeampana kappaleena toimii loistavasti ja heti perään tuleekin ehkä levyn paras kappale Armor and Sword. Tunnelmallisia melodioita viljellään varsinkin kertosäkeessä "No-one get's to the heaven without a fight". Mahtavuutta. Meno jatkuu taas kaikinpuolin hyvällä Workin' Them Angelsilla eikä seuraava lähes kokonaan akustinen The Larger Bowl jätä kylmäksi olemalla levyn parhaimmistoa. Sitten siirrytäänkin Spindriftiin missä viljellään oikein maailmanloppu-melodioita. Ei ihan alkupään tasolle ylletä kuitenkaan tällä. Monkey Business on kelpo instru vaikka ehkä hieman yksitoikkoinen. Kuitenkin loistokipale. The Way the Wind Blows onkin taas levyn parhaimmistoa. Tunnelma nousee aivan toisiin maailmoihin kertsissä mitä pääsi tuntemaan Armor & Swordissa.
Hope onkin taas Lifesonin taidonnäyte akustisen varressa. Mieshän on tunnettu hyvin soivista ja suurista soinnuista ja tämä kappale tukee tuota väitettä täysin. Faithlessin säkeistöt eivät ole hirveän hyviä mutta tämä korjaantuu mahtavassa kertsissä joten ylipäätänsä hyvä kappale. Bravest Face alkaa hieman oudosti ja tällä kertaa on päinvastoin kuin Faithlessissä eli säkeistöt ovat yhtä nannaa mutta kertsi ei taas toimi niin hyvin. Vielä tulee yksi loistokipale Malignant Narcissism mikä onkin mielestäni levyn kolmesta instrusta ehdottomasti paras. Esille voisi nostaa Geddyn aivan tappavan bassottelun. Jäljelle jääkin täytebiisit Good News First sekä We Hold On mistä en tykkää lähes yhtään.
Yhteenveto: Pari täytebiisiä sekä hieman riman alle putoavia kohtia joidenkin biisien sisäisesti, loput kappaleet loistokamaa.
Lifeson ei kuitenkaan pääse hirveän usein sooloa revitteleen vaikkakin Hope korvaa toki tämän. Kuitenkin TWTWB:ssä ja Bravest Facessa on bluessahtavaa sooloilua mikä ei jätä kylmäksi. Soundeista sen verran että rummut ei omiin korviin soinnu kunnolla. Tarkoitan että kaikista iskuista ei saa kunnolla selvää (varsinkin komppipelti) mikä eritoten Neil Peartin tapauksessa on suuri harmi. Muuten soundimaailma on todella valtava ja rikas kolmen miehen tekeleeksi. Syntikoita jäi hieman kaipaamaan, enkä nyt tarkoita kasarimalliin vaan vaikkapa taustalle joku yksinkertainen tunnelmaa kohottava ääni kuten Faithlessin kertsissä mikä nostaa tunnelmaa oitis.
Tuossa tuommoinen lyhyt mietelmä levystä
Levyn alku on hienoa kamaa. Far Cry nopeampana kappaleena toimii loistavasti ja heti perään tuleekin ehkä levyn paras kappale Armor and Sword. Tunnelmallisia melodioita viljellään varsinkin kertosäkeessä "No-one get's to the heaven without a fight". Mahtavuutta. Meno jatkuu taas kaikinpuolin hyvällä Workin' Them Angelsilla eikä seuraava lähes kokonaan akustinen The Larger Bowl jätä kylmäksi olemalla levyn parhaimmistoa. Sitten siirrytäänkin Spindriftiin missä viljellään oikein maailmanloppu-melodioita. Ei ihan alkupään tasolle ylletä kuitenkaan tällä. Monkey Business on kelpo instru vaikka ehkä hieman yksitoikkoinen. Kuitenkin loistokipale. The Way the Wind Blows onkin taas levyn parhaimmistoa. Tunnelma nousee aivan toisiin maailmoihin kertsissä mitä pääsi tuntemaan Armor & Swordissa.
Hope onkin taas Lifesonin taidonnäyte akustisen varressa. Mieshän on tunnettu hyvin soivista ja suurista soinnuista ja tämä kappale tukee tuota väitettä täysin. Faithlessin säkeistöt eivät ole hirveän hyviä mutta tämä korjaantuu mahtavassa kertsissä joten ylipäätänsä hyvä kappale. Bravest Face alkaa hieman oudosti ja tällä kertaa on päinvastoin kuin Faithlessissä eli säkeistöt ovat yhtä nannaa mutta kertsi ei taas toimi niin hyvin. Vielä tulee yksi loistokipale Malignant Narcissism mikä onkin mielestäni levyn kolmesta instrusta ehdottomasti paras. Esille voisi nostaa Geddyn aivan tappavan bassottelun. Jäljelle jääkin täytebiisit Good News First sekä We Hold On mistä en tykkää lähes yhtään.
Yhteenveto: Pari täytebiisiä sekä hieman riman alle putoavia kohtia joidenkin biisien sisäisesti, loput kappaleet loistokamaa.
Lifeson ei kuitenkaan pääse hirveän usein sooloa revitteleen vaikkakin Hope korvaa toki tämän. Kuitenkin TWTWB:ssä ja Bravest Facessa on bluessahtavaa sooloilua mikä ei jätä kylmäksi. Soundeista sen verran että rummut ei omiin korviin soinnu kunnolla. Tarkoitan että kaikista iskuista ei saa kunnolla selvää (varsinkin komppipelti) mikä eritoten Neil Peartin tapauksessa on suuri harmi. Muuten soundimaailma on todella valtava ja rikas kolmen miehen tekeleeksi. Syntikoita jäi hieman kaipaamaan, enkä nyt tarkoita kasarimalliin vaan vaikkapa taustalle joku yksinkertainen tunnelmaa kohottava ääni kuten Faithlessin kertsissä mikä nostaa tunnelmaa oitis.
Tuossa tuommoinen lyhyt mietelmä levystä

"Suuteleminen ennen avioliittoa on esiaviollista seksiä." -Veli Saarikalle
-
- Lentäjä-Ässä
- Posts: 1253
- Joined: Tue Jan 06, 2004 11:11
- Location: Espoo
Tätä ei tainnut vielä olla täällä:
Far Cry Music Video
On kyllä ihan ihmeellinen ja outo video, mutta ehkäpä juuri siksi pidän siitä niin paljon. Hienoa
.
Far Cry Music Video
On kyllä ihan ihmeellinen ja outo video, mutta ehkäpä juuri siksi pidän siitä niin paljon. Hienoa

^Niin, onko Rush progebändi vai ei? Siinäpä onkin hyvä kysymys. Rush on Rush, eli koko ajan muotoaan muuttava ryhmä, joka ei ole jämähtänyt paikalleen, vaan pyrkii jatkuvasti muuttumaan ja menemään musiikillisesti eteenpäin. Siinä mielessä bändi on sanan varsinaisessa merkityksessä edistyksellinen/progressiivinen, mutta eipä tuo musiikillisesti enää mene progegenreen muuten kuin väkisin työntämällä. Hyvä rockbändi, tai oikeastaan aikuisrockbändi, tosin varustettuna huomattavan isolla annoksella musiikillista sisältöä ainakin verrattuna moneen muuhun aikuisrockbändiin. Ei enempää eikä vähempää. Rush rules.
-
- Taka-ampuja
- Posts: 1104
- Joined: Sun May 14, 2006 2:59
- Location: Espoo
YES - ja nyt en tarkoita yhtyettä.Sir wrote:^Niin, onko Rush progebändi vai ei? Siinäpä onkin hyvä kysymys. Rush on Rush, eli koko ajan muotoaan muuttava ryhmä, joka ei ole jämähtänyt paikalleen, vaan pyrkii jatkuvasti muuttumaan ja menemään musiikillisesti eteenpäin. Siinä mielessä bändi on sanan varsinaisessa merkityksessä edistyksellinen/progressiivinen, mutta eipä tuo musiikillisesti enää mene progegenreen muuten kuin väkisin työntämällä. Hyvä rockbändi, tai oikeastaan aikuisrockbändi, tosin varustettuna huomattavan isolla annoksella musiikillista sisältöä ainakin verrattuna moneen muuhun aikuisrockbändiin. Ei enempää eikä vähempää. Rush rules.
Meillä on PA, meillä on bussi,
niitä ei meiltä kukaan ... vie
niitä ei meiltä kukaan ... vie
-
- Kärpästen Herra
- Posts: 4785
- Joined: Fri Jan 16, 2004 10:41
- Location: Kotka/Karhulan Metallitehdas 48666
Mistäpä kannattaisi Rush-kuuntelu aloittaa?
Onko kivenkovaa kokoelmaa olemassa vai onko ne liian hittihakuisia kuten usein on?
Itse olen kuitenkin proge-hevin ystävä ja suurimmat Idolit on 70-luvun Rainbowssa ja Led Zeppelinissa sekä 80-luvyn heavy-musassa (eli se tärkein fanitusalue mulla).
Tämä Rush on jäänyt Metallitehtaassa pimentoon, mutta laulaja kuulostaa munakkaalta kaverilta, suorastaan virtuoosilta, esikuvalta ja kaikkea tollasta....... Haluun lisää.
Opastakaa, please
Onko kivenkovaa kokoelmaa olemassa vai onko ne liian hittihakuisia kuten usein on?
Itse olen kuitenkin proge-hevin ystävä ja suurimmat Idolit on 70-luvun Rainbowssa ja Led Zeppelinissa sekä 80-luvyn heavy-musassa (eli se tärkein fanitusalue mulla).
Tämä Rush on jäänyt Metallitehtaassa pimentoon, mutta laulaja kuulostaa munakkaalta kaverilta, suorastaan virtuoosilta, esikuvalta ja kaikkea tollasta....... Haluun lisää.
Opastakaa, please
Into Iron Maiden Since 1983
No kuten Sir tuolla ylempänä sanoi on Rushilla melko kirjava historia. Mahtuu monenlaista musiikkia mutta progen ystäville on tosiaan tuo 70-luku ja 80-luvun alku sitä parasta aikaa. Omista suosikeista suosittelen varmaan hiukan helpompina A Farewell to Kingsiä (enemmän 70-luvun rokkia) ja Moving Picturesia (enemmän kasarimenoa ja syntikkoja).
Sitten kannattaa hankkia tietenkin 2112 minkä nimikkokappale on oikea mestariteos. Myös Hemispheres on mahtava lätty ja kannattaa hankkia ehdottomasti.
Nuo levyt kun hankkii alkuun niin takaan että tykästyt bändiin. Itse en oikein pidä tuosta Moving Picturesin jälkeisestä ajasta koska syntikat pääsevät liian suureen roolin enkä muutenkaan pidä kasarirokista. 90-luku on myös melko tuntematonta vielä itselleni.
Sitten kannattaa hankkia tietenkin 2112 minkä nimikkokappale on oikea mestariteos. Myös Hemispheres on mahtava lätty ja kannattaa hankkia ehdottomasti.
Nuo levyt kun hankkii alkuun niin takaan että tykästyt bändiin. Itse en oikein pidä tuosta Moving Picturesin jälkeisestä ajasta koska syntikat pääsevät liian suureen roolin enkä muutenkaan pidä kasarirokista. 90-luku on myös melko tuntematonta vielä itselleni.
"Suuteleminen ennen avioliittoa on esiaviollista seksiä." -Veli Saarikalle
Jospa mä vaikka laittaisin tähän nämä omat mielipiteeni bändin levyistä tämän threadin alkupäästä kesältä 2006. Ehkä niistä on jotain apua, ehkä ei...Peke wrote:Mistäpä kannattaisi Rush-kuuntelu aloittaa?

Tuon pätkän kirjoittamisen jälkeen on sekä Power Windows että Hold Your Fire avautuneet paremmin meikäläiselle, ja ovat siis molemmat mielestäni nykyisin parempia, kuin tuota sepustusta naputellessani.Sir wrote:Naputtelin tuossa joutessani omaa minianalyysia näistä Rushin CD-tuotoksista. Jospa niistä olisi jotain apua bändiin vasta tutustuville.![]()
Rush (1974)
- Lupaava alku, vaikka aikamoista Led Zeppelin-kloonausta tämä on. Finding My Way,In The Mood ja Working Man kuitenkin kelpo kamaa.
Fly By Night (1975)
- Siirtymäkauden levy Neil Peartin tultua kuvioihin, mutta kokonaisuutena jo huomattavasti vahvempi kuin debyyttialbumi.
Caress of Steel (1975)
- Jo ilmestyessään tämä oli floppi, ja on sitä vieläkin. Sisältää kuitenkin yhden Rushin parhaista biiseistä (Bastille Day), ja pari kuraroiskaisua (The Necromancer, The Fountain Of Lamneth). Ei ollut vielä tuo progempi ilmaisu hard rockareilla oikein hallussa.
2112 (1976)
- No nyt läks! Rushin parhaan kauden alkuräjähdys. Nimiraita ja Something For Nothing on mulle suorastaan überklassikoita.
All The World's A Stage (1976)
- Yksi kaikkien aikojen parhaista livealbumeista - olisipa tästä olemassa DVD!
A Farewell To Kings (1977)
- Ei yhtään heikkoa hetkeä.
Hemispheres (1978)
- Ei yhtään heikkoa hetkeä. Vain neljä biisiä, mutta ne kaikki on täydellisiä.
Permanent Waves (1980)
- Mitä ne "heikot hetket" muka on? Ei tällä albumilla sellaisia ole!
Moving Pictures (1981)
- Heikkous? Häh? Ei löydy. Uskomaton levy.
Exit... Stage Left (1981)
- Olisi muuten parempi livelätty, kuin All The World's A Stage ja Different Stages/Live, vaan kun ovat perkeleet miksanneet yleisön lähes kuulumattomiin. Se syö tunnelmaa vähän liikaa.
Signals (1982)
- Uusi aika alkaa. Subdivisions, New World Man... huh huh. Tappaa talossa ja puutarhassa.
Grace Under Pressure (1984)
- Rush-levyksi harvinaisen synkkä, vaan heikkoja hetkiä ei edelleenkään mukaan mahdu.
Power Windows (1985)
- Ylituotettu. Avausraita Big Money on jo pahaenteisen heikon kuuloinen, mutta onneksi matkalle mahtuu sentään vähän parempiakin raitoja.
Hold Your Fire (1987)
- Rushin heikoin levy. Aivan liian poppia meikäläiselle. Syntikoiden käytön lakipiste Rushin musiikissa - tämän jälkeen suunta alkoi taas muuttua.
A Show of Hands (1989)
- Rushin heikoin livelevy. Olisivatpa julkaisseet tämän vasta Preston jälkeen. Tämä olisi nimittäin ihan toisenlaista kuultavaa, jos Preston parhaimmistoa olisi mukana. Vaan kun ei niin ei. Prkl.
Presto (1989)
- Jo avausraidasta Show Don't Tell lähtien on selvää, että edellisen levyn popmeiningit on jätetty taakse, ja hyvä niin. Selkeä parannus pariin edelliseen studioalbumiin verrattuna, vaan ei tämä vielä kokonaisuutena sinne Rush-parhaimmistoon nouse...
Roll The Bones (1991)
- ...vaan tämäpä nousee. Kova levy, ja avauskolmikko Dreamline, Bravado ja Roll The Bones erittäin kova.
Counterparts (1993)
- Alusta loppuun silkkaa parhautta. Erilaista, kuin progeilukauden Rush, mutta todella hyvää. Huippuhetkiä liian monia lueteltavaksi.
Test For Echo (1996)
- Edelleen sitä hyvää Rushia, ei tosin aivan niin hyvä kuin Counterparts.
Different Stages/Live (1998)
- Aivan kuten All The World's A Stage, yksi kaikkien aikojen parhaista livelevyistä. Bonuksena tuoreempien raitojen lisäksi sitten vielä se vanha 70-luvun Lontoon keikka. Which is nice.
Vapor Trails (2002)
- Pitkän odotuksen jälkeen tämä oli lievä pettymys, mutta on sittemmin ajan myötä osoittautunut mainioksi levyksi. Soundipuoli Rushiksi vähän erikoinen, mutta toimiva kokonaisuus tämäkin on.
Rush In Rio (2003)
- Olikos tämä nyt sitten rajoitetun painoksen livelevy vai ei? Ei just nyt muista. Anyway, überhyvän DVD:n keikka CD-muodossa lisättynä parilla extraraidalla on ihan mukava lisä levyhyllyyn.
Feedback (2004)
- Tämä on yllättäen mielestäni hyvä. Vaikka onkin pelkkiä covereita sisältävä levy.
R30 (2005)
- Taas yksi livelevy, ja hyvä sellainen, vaikkakin ehkä pari omaa biisiä lisää niiden coverien sijaan olisi ehkä ollut hyvä. Tämä on saatavissa ainoastaan osana R30-DVD:n erikoisversiota.