King Diamond

Keskustelua korkeakulttuureista, taiteesta ja lähinnä brutaalista jazz-musiikista.

Moderator: The Killer Krew

The Exorcist
Paholainen
Paholainen
Posts: 696
Joined: Wed Aug 24, 2005 14:29
Location: Oulu
Contact:

Post by The Exorcist »

Saabas wrote:^ Ehkä hieman tyhmä kysymys kun Kingin levyistä on kyse, mutta kai niissä sentään lyriikat oli messissä? Ne tarinat on kuitenki aika iso osa niitä levyjä Kingillä.
Oli kyllä, kuten edellä jo todettiin niin normilevyt ja pahvikotelo päällä :)
Small green aliens scuttled out of his path, fearsome Martian warriors would not meet his gaze and the air froze when he croaked in his dark gravelly voice; "A pint of bitter Please mate".
Brain Damage

Post by Brain Damage »

Voisinkin kirjoittaa ensimmäisen King Diamond levyarvosteluni, kun tuota Abigailia on nyt tullut kuunneltua erittäin paljon:

King Diamond: Abigail (1987)

1. Funeral

Hyytävä intro, joka avaa levyn mahtavasti. Selkäpiissä menee joka kerta kylmät väreet, kun koskettimet alkavat soida ja puhe alkaa. Hieno intro.
8

2. Arrival

Levyn ensimmäinen varsinainen biisi onkin sitten aivan mahtavaa kamaa. Heti alusta asti biisi tempaa mukaansa. Kitaraharmoniat ovat erittäin hienoja ja soolot saavat leuan loksahtamaan lattiaan. King on elämänsä vireessä ja Mikkey Deen rumpaloinnillekin on annettava erityismaininta. Myös sanoitukset ovat sitä mahtavuutta mitä Kingiltä on totuttu kuulemaan. Tajunnanräjäyttävä biisi.


3. A Mansion In Darkness

Jälleen todellinen mestariteos. King vetää erittäin hyvin ja tunnelma on koko biisin ajan korkealla. Soolot ovat tässäkin hienot ja muutenkin biisi rullaa hyvin eteenpäin. Ei tästä oikein mitään huonoa sanottavaa keksi.


4. The Family Ghost

Levy jatkuu vakuuttavasti ehkä levyn parhaalla biisillä ja myös levyn ainoalla singlelohkaisulla. Biisin riffit ovat huikaisevia ja niin on myös Kingin suoritus vokaaleissa, jälleen kerran. Kyllä tämä levyn aloituskolmikko on päätä huimaava.
10-

5. The 7th Day Of July 1777

Sitten onkin ensimmäisen hieman heikomman biisin vuoro. Alun akustiset kitarat eivät lupaa paljoa, mutta biisi paranee koko ajan mennessään eteenpäin. Andyn soolo on aivan loistava, yksi levyn kovimmista. Kertosäe iskee myös, mutta jokin tästä biisistä jää puuttumaan ja siksi ei yllä ihan kolmen ensimmäisen tasolle.
8

6. Omens

Levyn taso nousee taas tämän biisin myötä. Mukavaa riffittelyä ja King loistaa. Kertosäkeen korkeat kiljaisut nostavat ihon kananlihalle ja muutenkin biisi on rautaa. Soolot ovat jälleen kuningaskamaa. Toimii.


7. The Possession

Ja levy jatkaa tasaisen kovaa menoa. Jälleen hyvä biisi, loistavien sanoitusten kera. Raskasta riffittelyä myös mukana ja soolot toimivat myös hyvin. Toimiva kokonaisuus.
8+

8. Abigail

Sitten onkin vuorossa jo levyn toiseksi viimeinen biisi ja varsinainen mestariteos onkin. King taas parhaimmillaan ja riffit iskevät kuin tuhat volttia. Kosketinsoittimet toimivat myös pirun hyvin tässä biisissä.
9

9. Black Horsemen

Viimeisenä onkin sitten vuorossa levyn pisin biisi. Hienoa akustista tunnelmointia alussa, josta biisi lähtee kehittymään. Nerokkaat lyriikat ja Kingin loistosuoritus mikin varressa. Myös soolot ovat jotain aivan tajuttoman upeaa. Varsinkin Michaelin biisin lopussa oleva soolo on aivan mahtavaa fiilistelyä. Mahtava lopetusbiisi.
9+

Keskiarvo: 9

Aivan mahtava teemalevy, jonka tarina vangitsee heti sisäänsä. Parhaimmillaan levy on kuunneltuna pimeässä, aika pelottava tarina kyllä. Yhtään huonoa biisiä ei löydy ja mukana on todellisia mestariteoksia. Paras King Diamond levy, jonka olen kuullut.

Omistamallani 25th Anniversary Editionilla on mukana myös seitsemän biisin live-keikka ja kaikki Kingin musiikkivideot. Keikan äänen ja kuvanlaatu ei päätä huimaa, vaikka hyvä tunnelma kyllä välittyy katsojalle. Musavideot ovat myös hyvä lisä ja kelpo viihdettä. Levyllä on vielä neljä bonusbiisiä: Shrine ja rough mixit biiseistä A Mansion In Darkness, The Family Ghost ja The Possession. Shrine on ihan hyvä biisi, mutta nuo mixit eivät paljoa uutta tarjoa. Kattava paketti tämä 25th Anniversary Edition kyllä on.
Hammer
Wanha Merimies
Wanha Merimies
Posts: 4137
Joined: Wed Jan 07, 2004 19:02
Location: Jyväskylä

Post by Hammer »

^Olet selvästi alkamassa sisäistämään heavy metal historian parhainta albumia.
Kirjoittele ihmeessä lisääkin arvosteluja, kun saat lisää Diamondia hyllyyn. Itse en Abigailin arvostelemiseen enää kykenisi, koska tuloksena olisi pelkkiä (10-) - (10+) arvosanoja ja teksti täynnä ylistysadjektiiveja. :wink:
Aces High
Lentäjä-Ässä
Lentäjä-Ässä
Posts: 1296
Joined: Mon Aug 29, 2005 9:57

Post by Aces High »

Näemmä Hellsinkishop tarjoaa kaikkea kivaa kinkku tavaraa. Tosin en tiedä että onko kuinka uutta kamaa kyseessä , mutta ei näistä linkeistä haittaakaan ole :

King Diamond - Coffee Mug :wink:

http://www.hellsinkishop.com/products.php?p=27e3dd

King Diamond - Belt Buckle

http://www.hellsinkishop.com/products.php?p=196639 (tämä tosin loppu , mutta kannattaa tarkkailla tai kysellä tulevia)
raastin
Berserkki
Berserkki
Posts: 921
Joined: Sat Feb 12, 2005 11:25
Location: Lepra

Post by raastin »

^ Toi muki on kyl tosi siisti. Pitäisköhän joskus hankkia kun tuonne hellsinki rock shoppiin eksyn.
En juo alkoholia uskonnollisista syistä... vaan ihan muista syistä.
Brain Damage

Post by Brain Damage »

raastin wrote:^ Toi muki on kyl tosi siisti. Pitäisköhän joskus hankkia kun tuonne hellsinki rock shoppiin eksyn.
Siisti tosiaan, mutta aika hintava kylläkin. 15 euroa mukista on mielestäni aika paljon. Mutta kyllähän tuollaisesta mukava kahvia ja teetä olisi hörppiä. 8)
Hammer
Wanha Merimies
Wanha Merimies
Posts: 4137
Joined: Wed Jan 07, 2004 19:02
Location: Jyväskylä

Post by Hammer »

^Kingin kevään keikoilla noita mukeja myytiin muistaakseni 10 euroa/kpl. Silloin tuli jo tuollainen itselle hankittua ja onhan siitä mukista tullut juotua niin kahvia, teetä, kaakaota kuin Carlsberg oluttakin. :wink:
Ipe
Wanha Merimies
Wanha Merimies
Posts: 4374
Joined: Wed Jan 07, 2004 10:28

Post by Ipe »

Heh, itse ostin konsanaan Kingin viimeisen vyönsoljen Hellsingistä. 8)
Akiman
Sateentekijä
Sateentekijä
Posts: 2243
Joined: Wed Apr 07, 2004 8:04
Location: 00100
Contact:

Post by Akiman »

Mie ostin Pakkahuoneelta King Diamond hiirimaton paidan ohessa.

T. Teinifani
Damned Children
Hell Rat
Hell Rat
Posts: 380
Joined: Tue Aug 08, 2006 15:27
Location: From Hell To Valkeala

Post by Damned Children »

No itseltäni löytyy Kingin 5 ekaa levyä + Puppet Master eli:
Fatal Portrait
Abigail
Them
Conspiracy
The Eye
Ja sitten se Puppet Master

Minun kaksi lempparilevyä ovat Conspiracy ja Abigal. Abigeil on aivan tajuttoman paras! Conspiracy pongahti heti kakkoseksi jo ekan biisin perusteella. Fatal Portrait on kanssa todella hyvä ja vähän erillainen mikä johtuu siitä että se on neljäs "Mercyful Fate" levy. itse tykkään MF:n ekasta levystä ja siksi myös FatalPortrait on hyvä. Themikin hoitaa asiansa, erittäin hyvä, tarinaa seuraava levy, muttei yllä aivan Conspiracyn tasolle.Kaikki muut arvostelut olisivat pelkkää ylistystä ja 9-10+ asteikon arvosanat mutta The Eyesta löytäisin huonojapuolia. Itse en tykkää tästä levystä YHTÄÄN. King veti kaikkienaikojen pohjat, mikään hänen muista levyistään ei ole näin huono (olen kuullut tämän jälkeen ilmestyneitä levyjä) Pakko sanoa että tämä on ainut levy Kinkulta mikä ei usein levysoittimessani pyöri. Muut levyt taas on sitäkin ahkerammassa kulutuksessa :wink:

EDIT: Oho! melkein unohdin. Arvatkaas mikä oli meikä pojan ekalevy mistä innostus alkoi? Onko arvauksia? Ei näköjään. No, levyhän oli se mistä on kinkulta paras aloittaa, eli THEM tieteski :lol:
"I could die for a cup of tea."
"This is Iron Maiden, and the beast is back! I feel from the outset we all clicked on this one."
Late
Hell Rat
Hell Rat
Posts: 383
Joined: Thu Jan 15, 2004 21:46

Post by Late »

^Kumma on jos et The Eyesta tykkää yhtään, sillä levyllä on kumminkin muutamia Kinkun ehdottomia helmiä, kuten Eye of The Witch, The Trial ja vaikkapa Father Picard. Toki mä ymmärrän, että kiipparit sekä konerummut voivat joillekin olla hieman kova pala eikä kokonaisuuskaan ihan täyttä timangia ole, mutta kyllä siltä levyltä pitäisi omat hittinsä löytää. (Taas kerran) tolkuttoman kova King-lätty, jota en ole tosin vähään aikaan kuunnellutkaan.
Jeeves
Sateentekijä
Sateentekijä
Posts: 2170
Joined: Tue Nov 08, 2005 21:56
Location: Helsinki

Post by Jeeves »

^Jep, The Eye on mielettömän hyvä. Yksi Kingin parhaista ehdottomasti. Kovia biisejä löytyy todella runsaasti ja esim. Burn ja Eye Of The Witch lukeutuvat mielestäni Kingin kovimpien biisien joukkoon.

Olen kaikki levyt kuunnellut, jokainen on mielestäni vähintäänkin "ihan hyvä", mutta omasta takaa löytyy vain Abigail, Them, The Eye, The Puppet Master ja uusin live. Kaikki nuo loistavaa tavaraa.
Damned Children
Hell Rat
Hell Rat
Posts: 380
Joined: Tue Aug 08, 2006 15:27
Location: From Hell To Valkeala

Post by Damned Children »

^ No kyllähän levyltä löytyy juuri noita yksittäisiä pirun hyviä biisejä, mutta itse en tykkää suurimmasta osasta biiseistä, enkä kokonaisuudestakaan. Konerummut kylläkin toimii levyllä aivan sairaan hyvin. Pakko myöntää että kyllä tämä on kova King lätty mutta minuun se ei ole niin hyvin iskenyt. :roll:
"This is Iron Maiden, and the beast is back! I feel from the outset we all clicked on this one."
raastin
Berserkki
Berserkki
Posts: 921
Joined: Sat Feb 12, 2005 11:25
Location: Lepra

Post by raastin »

Täälläkin on yksi "The Eye"- levyn ystävä. Levyllä on tosiaankin erittäin kovia vetoja ja yksi suosikki Kinkku biiseistäni eli Eye Of The Witch. Abigail ja "Them" ovat kuitenkin parempia kokonaisuuksia kuin "Silmä". Muista levyistä en sitten tiedäkkään kun ei ole omistuksessa kuin nuo kolme ja enkä ole paljon muita levyjä kuullukkaan.
En juo alkoholia uskonnollisista syistä... vaan ihan muista syistä.
Hammer
Wanha Merimies
Wanha Merimies
Posts: 4137
Joined: Wed Jan 07, 2004 19:02
Location: Jyväskylä

Post by Hammer »

80-luvun King Diamond levyihin vertaillessa "The Eye" voittaa mielestäni vain Conspiracyn, mutta onhan perhanan kova lätty joka tapauksessa. Konerummut ja osittain ailahteleva biisimateriaali toki häiritsevät ja estävät levyä nousemasta tuotannon timanttisimpien kokonaisuuksien joukkoon. Kingin vokaalisuoritus on monipuolinen, The Curse esimerkiksi esittelee hienosti herran matalampaa rekisteriä. Ei kai kukaan Kingi-diggari voi oikeasti väittää olevansa pitämättä niistä hittibiiseistä, eli: Eye Of The Witch (yksi miehen parhaista), Behind These Walls ja Burn. The Trial on tuotannon hulluimpia esityksiä, eikä tasaisempaa ainesta ole kuin aavistuksen tylsä The Meetings.
Arvosana 9/10 8)
Wrathchild.
Kisälli
Kisälli
Posts: 529
Joined: Tue Feb 07, 2006 17:47
Location: jyväskylä

Post by Wrathchild. »

^ Juurikin näin. Eye Of The Witch on yksi ehdottomia suosikkibiisejäni Kingiltä ja oli livenäkin yksi parhaista. Itse bändistä sen verran, että kevyesti top5 bändi itsellä. Aivan tolokuttoman kovaa kamaa. Top3 albumit mielestäni 1.The Puppet Master 2. Abigail 3.The Spider`s Lullabye

Abigail 2:sta en ole ainoana levynä vielä kuullut, mutta tuskinpa tuo top kolmoseeni tunkeutuu.
Sameli
Kisälli
Kisälli
Posts: 553
Joined: Sun Aug 28, 2005 15:43
Location: Turku

Post by Sameli »

Eikä muuten unohdeta The Eye:stä puhuttaessa Into the Convent, levyn toiseksi paras biisi heti Kinkun parhaan biisin Eye of the Witchin jälkeen. Kingin erillaiset laulutyylit myös edustettuna , tuttu falsetti ja matalampaa laulantaa ja kähinää mukana. Ja myös se kertosäe, aiai.

"Into the Conveeent, with the smile on her faaaceee!"

Myös Peten ja Andyn soolot loistavat. The Eyen ehdotonta parhautta.
Ysipuol.
Jussi K
GammaWeen
GammaWeen
Posts: 8858
Joined: Mon Oct 17, 2005 18:32
Location: Oulu

Post by Jussi K »

Sameli wrote:The Eye:stä puhuttaessa Into The Convent, levyn toiseksi paras biisi
Totta! Mie tosin nostan kappaleen helmeimmäksi hetkeksi nämä Pete Blakkin & Andyn melodiat säkeistöjen välissä. Saatana, että voi kitara kuulostaakin hyvältä..
Sent from my Panzerkampfwagen Tiger using Enigma
Hammer
Wanha Merimies
Wanha Merimies
Posts: 4137
Joined: Wed Jan 07, 2004 19:02
Location: Jyväskylä

Abigail II:n tarina

Post by Hammer »

Lähes kaikkien Kingin studioalbumien tarinoita on täälläkin jo selvitetty, mutta Abigail II: The Revenge levystä ei ole sen tarkempaa tulkintaa koskaan tänne postattu, joten ajattelin parhaan aiheesta lukemani suomenkielisen selonteon tänne lisätä. Itsellenihän levyn stoori oli monin paikoin hieman hämärän peitossa, joten kysyin tyttöystävältäni, josko hän ymmärtäisi tarinan paremmin. Sain rakkaaltani sitten sähköpostitse mielestäni erinomaisen tulkinnan tästä Abigailin jatko-osasta, joten olkaa hyvä:

King Diamond: Abigail II: The Revenge (2002)

"Aluksi olisi hyvä selvittää Abigail La Feyn sukutaulu ja siihen liittyvät tapahtumat lyhyesti. Vuonna 1777 kreivitär La Fey petti miestään tekemällä lapsen Gregory O'Brienin kanssa. Kun kreivi La Fey kuuli tästä, hän vei vaimonsa liukkaille portaille ja tönäisi niiltä alas. Kreivitär La Fey kuoli itse ja myös hänen odottamansa lapsi Abigail syntyi kuolleena, muttei koskaan saanut sielunrauhaa.

Abigailin isä Gregory O'Brien nai vuonna 1780 Liz Mooren, joka synnytti pojan, James O'Brienin. Kreivi La Fey taas meni uusiin naimisiin vuonna 1782 Maureen Banksin kanssa, ja heille syntyi lapsi, Julie La Fey. Historia toisti itseään, kun Julie synnytti Jamesille aviottoman lapsen, Jontahtan La Feyn, vuonna 1818. Jonathan nai vuonna 1845 18-vuotiaan Miriam Natiasin, joka alkoi odottaa lasta, mutta lapsi ei ollutkaan Jonathanin, vaan pahan hengen siittämä, ja vanha kreivi La Fey kertoo, kuinka Abigail aikoo syntyä uudelleen Miriamista.

Tämän jälkeiset ykkösosan tapahtumat jo ovatkin lienee kaikille selviä, eli kreivi La Feyn varoituksen jälkeen Jonathan yrittää tappaa Miriamin tönäisemällä hänet alas rappusista (kuten kreivi La Feykin oli itse tehnyt edesmenneelle kreivittärelle), mutta Miriam kerkeääkin ensin. Synnytyskivut olivat niin suuret, että Miriam kuoli. Mustat hevosmiehet löytävät Abigailin syömästä kuolleen Miriamin ruumista ja tappavat Abigailin. Abigail suunnitellaan haudattavaksi uudelleen siten, ettei paha henki enää saisi valtaa. Tähän päättyy siis tarinan ensimmäinen osa.

Abigail II:n Spare This Life -biisi on suora jatko-osa I:n Funeralille. Funeral (johon Abigail I varsinaisesti päättyy, koska levyn loppu on takaumaa) loppuu Jonathanin isän James O'Brianin vastaukseen papin kysymykseen siitä, kuka haluaa lyödä ensimmäisen naulan Abigailin arkkuun. Spare His Lifessa O'Brien aloittaa puheensa Abigailin puolesta. Hän kertoo kummastelevalle hautajaissaattueelle, että Miriamin lapsi onkin todellisuudessa O'Brienin itsensä uudelleensyntynyt puolisisar, jonka henki ei todellisuudessa olekaan pahantahtoinen, vaan se tahtoo vain oikeutta. O'Brien anoo pappia säästämään Abigailin hengen, jotta lapsi voisi vihdoin saada sielunrauhan. Pappi suostuu.

Seuraavaksi tarina jatkuu vuodesta 1863 (James O'Brien on kuollut 11 vuotta aiemmin Abigailin 7. syntymäpäivänä), jolloin Abigailista on kasvanut 18-vuotias nuori nainen, joka muistuttaa täysin äitiään Miriamia (joka oli siis samanikäinen silloin, kun Jonathan nai hänet). Metsässä vaeltaessaan taivaalle puhkeaa yhtäkkiä myrsky, jonka pauhatessa Abigail näkee lapsen haamun - lapsen, jota hän on kuullut kutsuttavan nimellä "Pikkuinen". Abigail kauhistuu ja pakenee haamua kartanoon, jonka oven avaa palvelija Brandon Henry. Abigail astuu sisään kartanoon, ja tapaa kartanon herran, Jonathan La Feyn, joka on kovasti vanhentunut ja joutunut pyörätuoliin, sillä hän pystyy kävelemään vain vaivoin kepin avulla. Jonathan luulee Abigailia Miriamiksi ja kuullessaan tämän nimen olevan Abigail hän pyytää saisiko kutsua naista silti Miriamiksi. Abigail suostuu, sillä hänen mielestään se on vain yksi nimi muiden joukossa.

Myöhemmin sinä iltana Abigail menee nukkumaan huoneeseensa ja herää siihen, kun pieni lapsi huutaa jossakin tuskaansa. Pimeydessä Abigail näkee jälleen Pikkuisen, joka kertoo olevansa Abigailin kaksoissisar (todellisuudessa Abigailin uudelleensyntynyt henki, siis Pikkuisen haamu on osa Abigailia itseään). Yhtäkkiä Abigail muistaa palan synkästä menneisyydestään Pikkuisen kautta. Abigail tajuaa, että hänen täytyy murtaa Pikkuisen kirous.

Aamulla kun Abigail herää, hän kysyy palvelija Henryltä Pikkuisesta. Henry vastaa, että kartanon alimmassa kerroksessa on ovi, joka johtaa liukkaille portaille, joiden päässä on hautaholvi, jossa Pikkuinen nukkuu päivisin, mutta herää öisin etsimään äitiään.

Samana päivänä illallisen jälkeen Jonathan kutsuu Abigailia jälleen Miriamiksi ja sanoo tälle, että heidän kahden olisi aika tuottaa jälkeläinen. Jonathan vie Abigailin huoneeseen, joka tuoksuu siltä, kuin Miriam olisi vielä siellä, ja siinä huoneessa raiskaa Abigailin. Kun Jonathan on nukahtanut, Abigail hiipii hautaholviin, josta hän löytää muumioituneen lapsen, jolla on äitinsä kaulakoru kaulassaan. Yhtäkkiä Henry onkin Abigailin takana - hän oli seurannut tätä huomaamatta. Nopeasti Abigail ottaa kaulakorun kuolleen lapsen kaulasta ja tappaa Henryn kuristamalla tämän.

Päivällisellä Jonathan herää ja ihmettelee, kun Henry ei ilmesty aamupalalle. Abigail valehtelee, että Henry voi hieman huonosti, eikä siksi päässyt tulemaan. Ruoan jälkeen Jonathan valittaa mahaansa, ja Abigail vain nauraa. Hän on näet tahallaan laittanut Jonathanin ruokaan lasinsirpaleita, jotka nyt viiltelevät tämän mahaa auki.

Jonathanin valittaessa tuskissaan Abigail tiukkaa häneltä mitä hän on tehnyt Abigailin äidille ja kertoo katkerana muistavansa, kuinka Jonathanin isä James O'Brian oli ollut ainoa, joka oli puolustanut Abigailia silloin, kun tätä yritettiin naulata arkkuun. Abigail kysyy syyttävään sävyyn, tietääkö Jonathan edes kuka se on, jota hän on pitänyt hautaholvissa, sillä se kuollut lapsi on osa Abigailia itseään. Jonathan hermostuu ja yrittää nousta pyörätuolistaan, mutta hänen jalkansa eivät kanna, koska Abigail on ottanut hänen kävelykeppinsä ja lyö häntä sillä rintaan. Abigail on kuin riivattu, Jonathan kuolee ja koko kartano alkaa liekehtiä. Liekit ja henget vaeltavat kaikkialla.

Samaan aikaan Pikkuinen etsii edelleen äitiään, ja Abigail on niin kiireinen kostaessaan Jonathanille, että on unohtanut Pikkuisen ja kaulakorun kokonaan. Niinpä Pikkuinen ei koskaan saa sielunrauhaa ja ympyrä sulkeutuu - Abigail tuhoaa Jonathanin ohella myös oman onnensa ja rauhansa.

No, mikä sitten on koko juonen pointti? Luullakseni tällainen symboliikka:

Ensimmäinen osa alkaa kohtauksesta, jolloin Abigail-lapsi aiotaan haudata uudelleen. Hänet tulee naulata arkkuun seitsemällä (Jumalan luku, symbolina muuallakin tarinassa; vrt. vuosi 1777, Abigailin 7. syntymäpäivä jne.) hopeanaulalla jokaisesta raajastaan, jotta hänen paha henkensä ei enää vaeltaisi maan päällä. Pappi kysyy, kuka tahtoo iskeä ensimmäisen naulan. Tässä on selkeä viittaus raamattuun ja Jeesukseen ("se, joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven / naulatkoon ensimmäisen naulan"). Sekä Abigailiin että Jeesukseen viitataan sanalla "reborn" ja molemmat tahdottiin lävistää nauloilla raajoistaan. Myös Abigail syntyy ikään kuin neitsyeestä, koska Jonathan ei ole lasta siittänyt.

Abigailin tapauksessa O'Brian ratkaisullaan ei anna tytön kuolla marttyyrinä, jolloin tarinan kakkososan lopussa se, että Abigail etsii äitiään, vaikka hänen tulisi löytää itsensä, tarkoittaa, ettei Abigail voi saada rauhaa, koska hän olikin syntynyt ikään kuin vapahtajaksi. Niinpä koko tarina päättyy siihen, kun Abigail toteaa psykoottisella äänellä pitävänsä yhtäkkiä pimeydestä (koska hän ei pystynytkään täyttämään tehtäväänsä vapahtajana). Tässä onkin viittaus Saatanaan, langenneeseen enkeliin, joka valitsi pimeyden. Niinpä vapahtajaa ei koskaan tullutkaan, vaan ihmisten tekojen tähden Abigail valitsi pimeyden voimat
."

By "-Victoria-" :wink:

Sitten vielä hieman omia ajatuksiani levystä:

Kuuntelin levyn tuon luettuani ajatuksella läpi lyriikoiden kanssa ja kaikki palaset tuntuivat tarinan suhteen loksahtavan kohdilleen. Mielenkiintoinen tarina Kingiltä. Samalla tulin löytäneeksi levyltä myös uusia musiikillisia hienouksia, kuten esimerkiksi mielestäni levyn tiukimman riffin. Löytyy Slippery Stairs biisistä ja on ilmeisimmin Mr. Andy LaRocquen käsialaa (siinä ennen Miken ensimmäistä sooloa tämä riffi ilmenee ensimmäisen kerran). Muutenkin levy kuulosti myös musiikillisesti paremmalta kuin aikoihin. Kingin vokaalisuoritus on ihailtavan monipuolinen, kuten olen aiemminkin hehkuttanut. Nyt myös biisimateriaali tuntuisi kasvavan astetta parempaan suuntaan, ehkäpä osittain nerokkaan tarinan tajuttuani. Spirits on kokonaisuutena biiseistä paras, pelkästään musiikilliselta kannalta ajateltua. Andyn tekemissä biiseissä on tällä kertaa suurin osa levyn rokkaavimmista ja hienoimmista riffeistä. Tietty tasapaksuus levyä edelleen vaivaa, sillä niitä todellisia mestariteoksia ei juurikaan löydy. Biisit ovat joka tapauksessa tasaisen hyviä (keskinkertaisia The Cryptia ja Little Onea lukuunottamatta) ja kaikki muutkin elementit ovat kohdallaan. Kingin tuotannon vähiten loistavien esityksien joukkoon levy kuuluu edelleen, mutta on siltikin melkoinen kuuntelunautinto.
Arvosana: 8+/10 (ilman paria filleriä, ja yhdellä tappavan kovalla raidalla lisää, arvosana nousisi jo lähemmäs kiitettävää). Fanipoikalasit päässä tuo arvosana olisi tietysti korkeampi, mutta unohdin ne hetkeksi ja arvioin levyn kriittisemmin.
Last edited by Hammer on Sun Sep 03, 2006 21:33, edited 1 time in total.
Akiman
Sateentekijä
Sateentekijä
Posts: 2243
Joined: Wed Apr 07, 2004 8:04
Location: 00100
Contact:

Post by Akiman »

Mitä se poser-KD-fani ja tr00-Britney-fani täällä huutelee?

Sori, jäi traumoja. :lol:
Hammer
Wanha Merimies
Wanha Merimies
Posts: 4137
Joined: Wed Jan 07, 2004 19:02
Location: Jyväskylä

Post by Hammer »

^ Kannattaa ottaa allekirjoittaneen Kingi-hehkutukset tosissaan tai se meikäläisen painajaismainen persoona tulee kummittelemaan uniin...
Eikä sieltä hevillä lähde pois. :lol:

t. Nightmare Be Thy/My Name
Roskisdyykkari
Lentäjä-Ässä
Lentäjä-Ässä
Posts: 1253
Joined: Tue Jan 06, 2004 11:11
Location: Espoo

Re: Abigail II:n tarina

Post by Roskisdyykkari »

^^^ Kiitos tuosta, hyvä juttu ja noita tarinoita on aina hauska lukea suomennettuna. Tosin yhteen kohtaan kiinnitin huomiota:
Hammer wrote: Tämän jälkeiset ykkösosan tapahtumat jo ovatkin lienee kaikille selviä, eli kreivi La Feyn varoituksen jälkeen Jonathan tappaa Miriamin tönäisemällä hänet alas rappusista (kuten kreivi La Feykin oli itse tehnyt edesmenneelle kreivittärelle) ja Abigail suunnitellaan haudattavaksi uudelleen siten, ettei paha henki enää saisi valtaa. Tähän päättyy siis tarinan ensimmäinen osa.
Eikös siinä käynyt silleen, että Jonathan YRITTI tappaa Miriamin tönäisemällä tämän portaita alas, mutta Miriam "ehti ensin", jolloin Jonathan putosi, ja Miriam kuoli sitten myöhemmin synnytykseen?
Hammer
Wanha Merimies
Wanha Merimies
Posts: 4137
Joined: Wed Jan 07, 2004 19:02
Location: Jyväskylä

Post by Hammer »

^Kiitos tarkennuksesta, noinhan se tietenkin oikeasti kuuluisi olla.
Itseltä jäi tuo kohta tarkastamatta, kun oletin sen olevan oikein tuossa paremman puoliskoni versiossa.

Nyt teksti on korjattu oikeaan muotoon.
Brain Damage

Post by Brain Damage »

Tuli tänään kuunneltua ''Them'' ja Conspiracy yhteen menoon sanoja lukien ja kyllä täytyy sanoa, että on hemmetin koukuttava ja nerokas tarina levyissä. Tosin kaikissa kuulemissani King levyissä tarina on loistava. Musiikkillisestikin ''Them'' ja Conspiracy ovat mahtavaa kamaa. Yhtään heikkoa biisiä ei tahdo kummaltakaan levyltä löytyä. Olen kyllä jäänyt totaalisesti koukkuun Kingin musiikkiin. Hyllystä löytyy vasta Abigail, ''Them'', Conspiracy ja The Puppet Master, mutta piakkoin olisi tarkoitus ostaa lisää. Fatal Portraitin ja The Eyen olen ajatellut seuraavaksi ostaa.
Wrathchild.
Kisälli
Kisälli
Posts: 529
Joined: Tue Feb 07, 2006 17:47
Location: jyväskylä

Post by Wrathchild. »

^ Ei kun seuraavaks The Spider´s Lullabye, tolokutonta kamaa. :twisted:

Eilen tuli taas kuunneltua The Puppet Masteria ja kyllä se vaan on mun suosikki Kingi albumi edelleen. Pitää tässä opintotuen saapuessa joskus ensikuussa hankkia Deadly Lullabyes Live sekä mahtava House Of God.
Post Reply