Anthrax

Keskustelua korkeakulttuureista, taiteesta ja lähinnä brutaalista jazz-musiikista.

Moderator: The Killer Krew

Ipe
Wanha Merimies
Wanha Merimies
Posts: 4374
Joined: Wed Jan 07, 2004 10:28

Post by Ipe »

Stratocaster wrote:
Ipe wrote:Eikö Chaos enään olekkaan Seppojen paras levy? 8)
Lappishan sen sanoi, ei Chaoksesta saa rässiä mitenkään. Jopa arvasin, että joku lukemaansa ymmärtämätön ali-ihminen kuten Ipe tulee jauhamaan tuosta.

Sepultura:

1. Chaos AD
2. Beneath The Remains
3. Schizophrenia

:lol:
Mäkun luulin kokoajan et Chaos edustaa suoraviivaisinta rässiä koskaan, no olinpa edes kerran väärässä. :roll:

Toi sun listasikin kusee ja pahasti, toi on tarkoitettu ali-ihmisille, eli niille jotka ei ymmärrä musiikista mitään. Ja kuuntelee vielä Helloweenia. Oikea järjestys on juuri toisinpäin. + Chaoksen edelle menee vielä Morbid.
poolrules
Veriveli
Veriveli
Posts: 5443
Joined: Tue Jan 06, 2004 20:09
Location: Back in the Village

Post by poolrules »

^Ja Ariseko ei sitten mene chaoksen edelle? :wink:

t: ali-ihminen 8)
Jeeves
Sateentekijä
Sateentekijä
Posts: 2170
Joined: Tue Nov 08, 2005 21:56
Location: Helsinki

Post by Jeeves »

Stratocaster wrote:Oli pakko noukkasta hyllystä Among The Living ja muistuttaa jälleen itseäni siitä mikä onkaan sitä kovinta vauhtimetallia. Jumalauta mitä biisejä, riffit ihan tolokuttomia, Benante varmaan metallimusiikin aliarvostetuin rumpalismies, vitty mitä kannuttamista. :shock:
Joey "Poser" Belladonna paiskoo sellaiset vokalisoinnit, että siinä lähtee Bush luikkimaan pakosalle, ei tälle kamalle pärjää kukaan, olkoot kuinka vaan "miehisempi" vokalisoija. Belladonna on ainoa oikea Anthraxin ääni, näin.

Among The Living on eräs kaikkien aikojen kovimpia albumeita, ja mun omalla speed/thrashlistallani melko kärkikastissa. Mitä klassikoita levy onkaan täynnä, Among The Living, I Am The Law, NFL, Indians, A Skeleton In The Closet, ja vielä päälle maailman PARAS mosh-biisi Caught in A fucking Mosh!! :finger:
Scott Ian on aliarvostettu kitaristina, menee kompeissakin melkein Hetfieldin tasolle, äärimmäisen tiukkaa riffittelyä.
Oivaa tekstiä! Paitsi että Spreading The Disease on vieläkin kovempi. Kyllä olen itsekin sitä mieltä, että Belladonna on SE Anthrax-ääni, joka sinne kuuluu. Ihan sama kuka on miehekkäämpi, Joeyn vain kuuluu laulaa nuo biisit.

Ja erikseen täytyy mainita Frank Bello. Jätkä on mun suuria idoleita ja yksi kovimpia basisteja metallikentillä. Asenne ja karisma on aivan omaa luokkaansa, eikä soittotaidoissakaan todellakaan valittamista. Pirun kova!
Tom Sawyer
Bändäri
Bändäri
Posts: 216
Joined: Mon Aug 28, 2006 19:02

Post by Tom Sawyer »

Jeeves wrote: Oivaa tekstiä! Paitsi että Spreading The Disease on vieläkin kovempi. !
Kyllä tuo Among The Living on kovinta Anthraxia! Harvoja levyjä joilta ei löydy yhtään vähänkään täytebiisiä. Varsinkin ensimmäiset 7 kappaletta ovat sellaista tappokamaa että huhhuh. :shock:
Spreading The Diseasekin on kyllä kovaa kamaa mutta ei siltä löydy Caught In A Moshin, Indiansin, I Am The Law:n ja Skeletons In The Closetin kaltaisia klassikkoja.
Jeeves
Sateentekijä
Sateentekijä
Posts: 2170
Joined: Tue Nov 08, 2005 21:56
Location: Helsinki

Post by Jeeves »

^Tjaa...

Madhouse
Armed And Dangerous
AIR
Aftershock
Medusa
Gung Ho

No, jokaisella on mielipiteensä. Minulla on se, että Spreading The Disease on kovinta Anthraxia.
Wrathchild.
Kisälli
Kisälli
Posts: 529
Joined: Tue Feb 07, 2006 17:47
Location: jyväskylä

Post by Wrathchild. »

^^ Mutta sieltä löytyy Medusan,The Enemyn,Lone Justicen,A.I.R:n jne... kaltaisia tykityksiä. Aivan mahdoton sanoa, että kumpi näistä huippulevyistä on mielestäni parempi.

Edit: Jeeves ehti näköjään ensin :D
P.K.
Rautaneito Crew
Rautaneito Crew
Posts: 8076
Joined: Tue Jan 06, 2004 17:11
Location: Vantaa

Post by P.K. »

Jätkät unohtaa vielä sen vikan ässäbiisin: STAND OR FALL!
Sad wings of destiny
Taka-ampuja
Taka-ampuja
Posts: 1136
Joined: Thu Jan 08, 2004 0:10

Post by Sad wings of destiny »

Armed and dangeroushan on selvästi STD:in paras biisi! Muuten aika laimea levy Anthraxiksi.
Sacrificing lives with apathy
torturing their captives ruthlessly
misery and anguish, morbid pleas
forgotten ghastly atrocities
P.K.
Rautaneito Crew
Rautaneito Crew
Posts: 8076
Joined: Tue Jan 06, 2004 17:11
Location: Vantaa

Post by P.K. »

Sori nyt vaan mutta ihme vajakki kyllä oot jos sanot Spreading the Diseasea LAIMEAKSI levyksi. Vai onko sekin jo liian mainstream ja liian vähän oldschool?
Iivis
Maiden Venturer
Maiden Venturer
Posts: 2606
Joined: Fri Jan 09, 2004 2:43
Location: Espoo

Post by Iivis »

Sad wings of destiny wrote:Muuten aika laimea levy Anthraxiksi.
On kyllä niin VITUN huono perustelu, että ei mitään rajaa. Mikähän siinä on laimeaa?
"Life goes on....until it doesn't"
Ipe
Wanha Merimies
Wanha Merimies
Posts: 4374
Joined: Wed Jan 07, 2004 10:28

Post by Ipe »

Eiköhän Sädäri vain yritä nostaa omaa "kulttiarvoansa" (naurua) vain toiselle asteelle näidenlaisten kommenttiensa myötä?

Parasta Anthraxia? Hmm..

1. 80's
2. The Others.
Sad wings of destiny
Taka-ampuja
Taka-ampuja
Posts: 1136
Joined: Thu Jan 08, 2004 0:10

Post by Sad wings of destiny »

Onpas pojilla taas fiksua kommentoitavaa. Makuasiastahan tässä on taas kerran kysymys. Pitääkö se joka kerta erikseen todellakin tarkentaa?

Perustelut ovat seuraavat STD:in huonoudesta. Riffit eivät iske, ovat keskinkertaisia eivätkä biisit ole edes riittävän nopeita omaan makuun. Ei ole meininkiä vaan tolla levyllä tarpeeksi.
Sacrificing lives with apathy
torturing their captives ruthlessly
misery and anguish, morbid pleas
forgotten ghastly atrocities
Sameli
Kisälli
Kisälli
Posts: 553
Joined: Sun Aug 28, 2005 15:43
Location: Turku

Post by Sameli »

^Hmm, Gung-Ho ja Aftershock liian hitaita. Ja jos se on nopeudesta kiinni ni kai muukin Anthrax on huonoa, ei meinaan liiemmin nopeampia biisejä Pernarutolla ole.

Ja kyllä, Among the Living, Spreading the Disiase ja Persistence of Time ihan tasavertaisia, ei voi vertailla. Täytebiisejä löytyy muutama muuta loppujen ultimaalinen tolkuttomuus korvaa asian.
Jussi K
GammaWeen
GammaWeen
Posts: 8858
Joined: Mon Oct 17, 2005 18:32
Location: Oulu

Post by Jussi K »

Sad wings of destiny wrote: Ei ole meininkiä vaan tolla levyllä tarpeeksi.
Pakko sen verran pohtia (kerrankin..) äijän 'puolella', että vaikka hyvä levy onkin, kenties STD:stä kuuluu ainakin kolmeen seuraavaan verrattuna se seikka läpi; ettei Belladonna tullut mukaan kuin ihan viime tingassa. Frank & Scotthan valmistautuivat jo laulelemaan muuten valmiin älppärin, mutta onnekseen löytyi sitten oikeaa vokalistiakin. Jos en väärin muista, Benante ja Ian ovat itsekin miettineet joskus, että jos ei olisi ollut niin kiire; pienellä lisäajalla olisi saanut tätäkin tiukemman paketin hiottua kun Joey pääsi kuulemma 'hommaan sisään' toden teolla vasta kiertueella.
Jeeves wrote:Ja erikseen täytyy mainita Frank Bello. Jätkä on mun suuria idoleita ja yksi kovimpia basisteja metallikentillä. Asenne ja karisma on aivan omaa luokkaansa, eikä soittotaidoissakaan todellakaan valittamista. Pirun kova!
Totta, laitapas Music Of Mass Destruction 2004 pauhaamaan & paras esimerkki tuosta Frankien tatsista:" ..maybe it's time to do a bit of dancing...FRANKIE BELLO!!"
Sent from my Panzerkampfwagen Tiger using Enigma
Tom Sawyer
Bändäri
Bändäri
Posts: 216
Joined: Mon Aug 28, 2006 19:02

Post by Tom Sawyer »

Kyllähän tuo Spreading The Diseasekin mahtava levy mutta ei minun mielestäni ihan pärjää Among The Livingille joka vain on hiukan parempi kaikessa. Paljon kovia hittejä tuossa STD:ssäkin kuitenkin on ja Madhouse oli kyllä yksi kovimpia ellei kovin veto viime kevään Tampereen keikalla.
anthraxx
Wimp
Wimp
Posts: 33
Joined: Fri Aug 04, 2006 17:33
Location: Helsinki

Post by anthraxx »

Among on omastakin mielestäni kovin Anthrax-levy, mikä voi kyllä johtua siitäkin että Anthraxin kuunteluni alkoi amongista. Kyllä spreadingilläkin on
ihan saman tasosia biisejä.
Stratocaster
Azazel
Azazel
Posts: 6078
Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18

Post by Stratocaster »

ANTHRAX – AMONG THE LIVING

Image

Joey “Poser” Belladonna – vocals
Scott “NOT” Ian – guitar
Charlie Benante – drums
Dan Spitz – guitar
Frank Bello – bass

Anthrax, Slayer, Megadeth, Metallica. Jokainen mahtaa olla törmännyt kyseiseen nelikkoon, tuohon 80-luvun thrashin “fab fouriksi” mainostettuun porukkaan. Näistä Metallica ja Slayer ovat suurimmat klassikot, Megadethin ollessa nykyään pienemmän piirin juttu, Anthraxin jäädessä jotenkin outoon väliasemaan. Miksi näin? Kyseessä on nimittäin yksi aikamme valovoimaisimmista, intensiivisimmistä, energisimmistä ja loistavimmista yhtyeistä. On totta, että 2000-luku ei ole ollut mitään Anthraxin uutta kulta-kautta, mutta 2005 toteutettu klassisen kokoonpanon menestynyt ”paluukiertue” povaa yhtyeelle vielä myrskyisää tulevaisuutta moshpittien ja urheilushortsien ytimessä. Mistä tässä klassikossa on kysymys? Onko kyseessä yksi monesta tusinabändistä, joiden juttu on nähty jo monesti aikaisemmin?

Ei. Anthraxissa piilee ainesta siihen malliin, että heikompaa hirvittää. 80-luvulla bändi julkaisi loistavia albumeita, joista allekirjoittanut omistaa toistaiseksi suurimmat klassikot Spreading The Disease ja Among The Living. Tuskin kukaan vähänkin 80-luvun metallia seuraava henkilö on voinut välttyä kuulemasta noiden kahden albumin nimeä, joista varsinkin Among The Livingia pidetään nykyään yhtenä metallin kiistattomista klassikoista. Anthrax on kuitenkin livebändi, ja studiokiekkojen mahtavuutta ihaillessa ei voi kuin kadehtia niitä onnellisia jotka ovat bändin kokeneet livenä. Lienee turhaa korostaa sitä, mistä allekirjoittaneen löytää seuraavan Anthraxin Suomen-keikan aikana. Minulla kun on tapana löytää parhaat bändit aina väärään aikaan.

1980-luvun puolivälin vuodet olivat todellista thrash-metalin ilotulitusta, bändien julkaistessa jatkuvasti sellaisia albumeja joita tänä päivänä vieläkin kumarretaan, ylistetään ja hehkutetaan taukoamatta. Master Of Puppetsin ja Reign In Bloodin kaltaiset ”fabfour-bändien” merkkipaaluteokset saivat seuraavana vuonna 1987 seuraa Anthraxin kolmannesta kokopitkästä, Spreading The Diseasen seuraajasta Among The Living. Albumi on äänitetty bändin parhaan kokoonpanon kanssa, vokaaleissa itse Joey Belladonna. NOT Ian ja Dan Spitz kitarassa, Bello bassossa ja Benante rummuissa. Mitä löytyy permisten, varsilenkkareiden ja lippiksien takaa?

Among The Living on hienosti tuotettu, sovitettu ja toteutettu albumi. Soundit ovat omiaan tiukkaan rässäämiseen, niiden ollessa ehkäpä nykypäivän standardeihin nähden ohuet, mutta sen aikaiseen metalliin ehdottoman sopivat. Kokoonpano ja sen kyvyt ovat varmasti yleisesti tiedossa, ja Anthraxin muusikot ovat ensiluokkaisia. Scott Ian on yksi metallimusiikin kovimmista komppikitaristeista, ja rumpalismies Benante on yksi aliarvostetuimpia kannuttajia koskaan. Mitä olisikaan Anthraxin teurastus ilman Belladonnan kuolevaa lehmää muistuttavaa ääntä?

Albumin kappaleet ovat ensiluokkaisia, ja edustavat suurimmaksi osaksi kaikkea sitä mitä allekirjoittanut musiikissa arvostaa. Purevat, tarkasti soitetut riffit, nopea meininki ja kunnon bändifiilis toimivat kokonaisuuden kasassapitäjinä loistavien kappaleiden näytellessä tottakai pääosaa. Moshausbiisien ehdoton kuningas Caught In A Mosh, mielisairaan tarttuva Efilnikufesin, klassisen melodinen Indians, orjuuttava I Am The Law ja muut klassikot toimivat ehdottomina huippuina muistuttaen jatkuvasti hyvän musiikin perimmäisimmistä elementeistä. Skeletons In The Closet, ADI, One World ja Imitation Of Life ovat tappavan tiukkaa Anthrax-turpaanmättöä, häviämättä sen suuremmin albumin klassisille rypistyksille, joista pitää vielä erikseen mainita Among The Living. Ihan mieleen tulvivat Ipen varoittelut yhdistelmästä humalatila + Anthrax. Eikä minulla ole mitään syytä olla uskomatta. Among The Livingin kappalemateriaali on ensiluokkaista, eikä heikkoja hetkiä löydy luonnollisesti hakemallakaan. Tällä hetkellä Indians on ehdoton suosikkini, sen melodisuuden ja kulkevuuden takia (ja tunneside olohuone-moshaukseen on melkoinen), mutta toisaalta mainittuani yksi kappale tältä albumilta, tekee heti mieli mainita toinen. Ja sen perään kolmas. Voiko musiikki olla silloin edes kehnoa jos yhden kappaleen ylitse muiden nostamisesta seuraa omantunnontuskia?

Among The Living on timanttinen kokonaisuus, joka on eräs ei pelkästään allekirjoittaneen, vaan metallifanien yleensä parhaimpiin nostettava albumi. Jos minun pitäisi aseenpiippu ohimolla valita viisi metallialbumia autiolle saarelle, Among The Living olisi pakko ottaa mukaan edustamaan minulle Anthraxia parhaimmillaan. Anthaxin voi siis suosiolla nostaa Maidenin, Deathin, Helloweenin ja Slayerin kaveriksi Straton suosikkilistalle, pitämään yllä vanhan kunnon kasari-speedin lippua, ja korkealla.

Klassikko, 5/5.

WHAT IS IT? CAUGHT IN A MOSH!
Ipe
Wanha Merimies
Wanha Merimies
Posts: 4374
Joined: Wed Jan 07, 2004 10:28

Post by Ipe »

Alkaa olla jokaisen päivän kohokohtia nämä Straton arvostelut. :oops: Loistavia pituuksiltaan, kuin asiapitoisuuksiltaan, ei mitään hurlumhei "meil on kivaa"-analyysejä. Nämä pystyy täysin varauksetta - haukottelematta lukea moneen kertaan lävitse, ei tarvitse pelkkää yhteenvetoa katsoa. Se jos jokin on hyvä asia. Jatka vain saman vessan käyttöä.
Stratocaster wrote:Onko kyseessä yksi monesta tusinabändistä, joiden juttu on nähty jo monesti aikaisemmin?
ON! Liian kaupallista eli täyttä paskaa, yliarvostettukkin. Moista roskamyrskyä en hevillä kuuntele.
Stratocaster wrote:80-luvulla bändi julkaisi loistavia albumeita, joista orjuuttava I Am The Law ja muut klassikot toimivat ehdottomina huippuina
Albumin kovinta valuuttaa edustaa kyseinen kappale, yhdessä Skeleton in the Closetin ohella. Mikään kappale ei ole koskaan groovannut, eikä tule groovaamaan niin sujuvasti eteenpäin, kuin: I AM THE LAW. Fakta.

Ilosaaren keikka edelleen se kovin bändiltä. Kaatosade, eturivi, mutaa, moshpittejä ja Anthrax. Ei jumalauta, lähes varauksetta voisin sanoa keikkaa kaikkienaikojen kovimmaksi. Se jos jokin on vaikea asia sanoa, nyt se kuitenkin tulee. Kovin keikka: Anthrax @ Ilosaari 05

Muistoina vielä ikimuistoisesta keikasta pari kuvaa:

Ihan haukotuttaa
NOT!

NP: I AM THE LAW

EDIT: Vitun linkit.
Last edited by Ipe on Tue Sep 19, 2006 18:57, edited 2 times in total.
Stratocaster
Azazel
Azazel
Posts: 6078
Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18

Post by Stratocaster »

^ Onko kehusi rehellinen kehu vai joku vittuilunomainen piiloirvi? :lol: Tänään ei jaksa millään alkaa tulkitsemaan.
MuurarinEno
Roudari
Roudari
Posts: 454
Joined: Sat Jan 24, 2004 13:52
Location: Nurmijärvi

Post by MuurarinEno »

Jaha täällä kiistellään kovista levyistä. :) Anthraxin kovin levy sattuu poijjaat olemaan meinaan The Greater Of Two Evils!

Mainittakoon syistä sen verran että en oo koskaan tykännyt Belladonnasta mutta Bushista ihan vitusti. Soundit on ainakin omaan korvaan helvetin hyvät ja hakkaa vanhat kaikessa munakkuudessaan ihan 666-0, niinkuin myös Bushin laulusuorituksetkin Belladonnan vastaavat. 8)
"oh, you can't play heavy metal with synthesizers"
-Bruce Dickinson
anthraxx
Wimp
Wimp
Posts: 33
Joined: Fri Aug 04, 2006 17:33
Location: Helsinki

Post by anthraxx »

Itseeni ei kyllä millään vetoa tuo Bushin laulu. Vähän liian äijäilyä, ei mielestäni sovi thrashiin. Ei se haittaakkaan niin pitkään kun laulaa omia biisejään, mutta ei sen nyt noita kasari-anthraxeja pidä mennä raiskaamaan!
The_Air_Raid_Siren
Tuhlaajapoika
Tuhlaajapoika
Posts: 2829
Joined: Mon Dec 27, 2004 2:30
Location: For the Greater Good of Jyväskylä

Post by The_Air_Raid_Siren »

anthraxx wrote:Itseeni ei kyllä millään vetoa tuo Bushin laulu. Vähän liian äijäilyä, ei mielestäni sovi thrashiin.
Belladonnan vinkuminenko sitten sopii? Ääh, hail Bush!
Until it rains ice in hell the shit will keep rolling out your mouth
No more of you - It's zero tolerance!
Stratocaster
Azazel
Azazel
Posts: 6078
Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18

Post by Stratocaster »

^ Anthraxiin se kyllä uppoaa täydellisesti se Belladonnan vinkuminen, siinä asia jota yksikään Among The Livingin tai Spreading The Diseasen kuullut ei voi kieltää.
Ipe
Wanha Merimies
Wanha Merimies
Posts: 4374
Joined: Wed Jan 07, 2004 10:28

Post by Ipe »

^ Belladona < Turbin.

Turbinin vokaalit on maailman asenteellisimmat metal-kiukumiset. Ei mitään wimpahtavaa Belladonan jodlausta.
KTULU
Viimeinen voitelija
Viimeinen voitelija
Posts: 1941
Joined: Mon Feb 27, 2006 19:17
Location: Tampere

Post by KTULU »

Meikäläiselle Anthraxin paras levy on tietenkin Persistence Of Time. Se on täydellinen... Tai no ei sittenkään. Mutta loistava kokonaisuus siltikin! Mielestäni Spredingillä ja Amongilla on joitakin hieman tasaisempia kohti jota taas ko. levyltä ei löydy. Biisit ovat loppujen lopuksi melko yksinkertaisia, sillä niissä ei ole kuin muutama riffi per biisi. Tai vain pari riffiä biisissä. Tämä ei todellakaan haittaa, sillä se on laatu eikä määrä joka on tärkein. Paras biibi on levyn toinen kappale eli Blood jonka pääriffi jää soimaan pääkopassa kertaheitolla! Ko. biisi on allekirjoittaneen mielestä ehkäpä paras Anthrax biisi. Myös Belladonnan vokalit ovat tällä levyllä parhaimmillaan. Suosittelen lämpimästi!
OMC:n debyytti on sitä kunnon melo bm:ää. Beherith on normi bm:ää ja jotain ambienthomoilua taisi olla pari levyä.
Post Reply