Kyllä se lempibändin on Maiden pakko olla. Ne tekee kaikki jutut vaan niin hyvin. Biisejä löytyy niin teosmaisia kuin ytimekkään iskeviä. Lisäksi jokainen Maidenin albumi on oma loistava kokonaisuutensa ja vaikka välillä tuntuu, että biisit kuulostavat samalta niin huomaakin jo pieniä nyansseja, jotka erottavat kyseisen biisin muusta massasta. Sanoitukset ovat myös erittäin nokkelia sekä runsaasti kielikuvia sisältäviä. Maidenin suuruudesta on pakko vielä sanoa se, että kuinka moni bändi on saavuttanut niin paljon ja on vieläkin niin sanotusti "going on strong".
Iron Maidenissa on kyse vain raavaista miehistä, jotka uhraavat itsensä musiikin vuoksi ja faniensa vuoksi. Nykyään, kun kaikki bändin jäsenet ovat jo vanhoja miehiä on selvää ettei bändi voi saavuttaa samaa gloriaa, joka heidät teki tunnetuksi sillä kuuluisalla 80-luvulla. He tekevät arvonsa mukaista duunia: eivät kosiskele ketään ja pitävät Maidenin tuoreena vuosikymmenestä toiseen. Maiden ei totisesti tule alistuman nykypäivän teknohevibändien kuristuksessa vaan se vain päihittää ne suurella parhaudellaan, minkä vain "Eddie and the boys" voi tehdä.
Voidaan siis puhua kolmesta sanasta: Dedication, Determination ja Decimation. Kolme D:tä, jotka voidaan myös kääntää kolmeksi luvuksi: 6, 6, 6... Tämä alkaa muuttumaan jo salatieteeksi, mutta totta on se, että kun antaa itsestään 110 prosenttia antaa faneille jo 100 prosenttia täyttä rautaa.
Maailmassa lienee olevan vielä pahuutta. Maiden toki tuhoaa sen Harrsin THE kolinabasson, sumusireeni-Brucen, tiluttaja-Daven, kalastaja-Adrianin sekä ennen kaikkea nykypäivän multimodaalisen metallin oopperan kummituksen, Janick Gersin avulla. Janickhan osaa vain kaiken. Kukaan ei pysty samaan kuin hän. Oikeasti, jos nyt aletaan oikein pohtimaan hänen pyhyyttään, voidaan erottaa monia eri osatekijöitä, jotka lopulta luovat tämän kitarajumalan. Kertokaatte, onko maailmassa olemassa yhtään kepittäjää, joka pystyy heittämään kitaran vähintään kolme kertaa ilmaan, tanssimaan tangoa kitaransa kanssa samalla kompaten Kuunaamaa ja Kalastajaa sekä vielä pystyen vetämään biisin pääsoolon ja pelaamaan twisteriä eturivin pojankoltiaisten kanssa. Ei kukaan!
Yksi unohtui... No, herra McAivo ei selittelyjä kaipaa. Rockin nopein oikea jalka ja ikuinen virne luovat jo kotoisan tunteen. Oi, niitä Kirkan ja muiden mestarien aikakausia!
Yksinkertaisesti, Iron Maiden on paras studio- ja live-bändi, joka tulee tämän Maan kamaralla ikipäivänä astelemaan. Iron Maiden is forever! Up The Irons!!!!!!
P.S. Jos joku moderaattori tulee sanomaan, että jauhan täyttä lehmänlantaa, voi ainakin allekirjoittaneen puolesta häipyä osoitteeseen
www.sajl.org, ja jos se ei riitä kuunnelkaa vain lisää Iron Maidenia ja viisastukaa kenties saman tien emeritus-luokituksen professoreiksi...