King Diamond

[Hammer]

Tosta Omensista voisin sanoa sen, että mulle ei vaan uppoa. Mun mielestä kitaroinnit jäävät jotenkin mitäänsanomattomiksi ja tunnelma latistuu mun osalta tuossa kohdassa ja jotenkin siinä kohtaa tarinakaan ei pääse eteenpäin, joten mulle se on aina tollainen lievä karikko levyllä, ei todellakaan huono raita, mutta verrattuna muihin ei jotenkin iske.

Itselleni levyn ainoa pieni karikko on siis ollut jo aiemmin mainitsemani The Family Ghost. Nykyisin sekin uppoaa mainiosti, mutta on siltikin ehkä se vähiten loistava raita Abigaililta. Sitä seuraava The 7th Day Of July 1777 nostattaa tunnelman taas ihan maksimaaliseen huippuunsa, mutta Omens pistää melkein vieläkin paremmaksi. Tuosta 7th Daysta vielä sen verran, että kuunnelkaapa se Andyn kitarasoolo. Silkkaa parhautta. Omensissa tunnelma on mielestäni sanoinkuvaamaton ja se "Deadlyyy, OMENS!!" huuto saa aina ihon kananlihalle. Sitten vielä ne kirkonkellot alussa ovat hieno lisäelementti muutenkin mahtavaan kauhu-spektaakkeliin. Ei kaikki biisit voi jokaiselle upota, mutta itse olen ensimmäisestä kuuntelusta lähtien vannonut Omensin nimeen.

Ja mainittakoon sitten sekin, että tänään Helsingin matkalta mukaan taittui muuan levy eli tarkalleen sanottuna KD-kokoelmaani karttui mukaan yksi levyllinen Voodoo-meininkiä. Mukavaltahan tuo Voodoo kuulostaa, mitä nyt kuunneltiin jonkin matkaa sitä automatkalla. Todella mainiolta levyltä vaikutti, ainakin raskasta kamaa. Parhaiten mieleen jäivät raidat "LOA" House, Voodoo ja One Down Two To Go. Palaillaan sitten, kun olen kunnolla levyä päässyt kuuntelemaan.

Voodoo on kyllä melkoisen erilainen King Diamond levy. Raskasta kamaahan tuo on kuin mikä, mutta pitäisin sitä ainoastaan positiivisena seikkana. "LOA" House on heti alussa sellaista mäiskettä, että heikompia hirvittää. One Down Two To Go on siltikin ehkä se paras biisi Voodoolta. Rauhallinen intro-osuus on äärettömän hieno, kunnes biisi räjähtää käyntiin ja se onkin sitten rankkaa menoa. Yksi suosikkibiiseistäni Kingin tuotannosta. Tarinaan perehtyessäsi kannattaa katsoa Mustan Kyyn tekemästä suomennoksesta apua, jos kaikki palaset ei heti ala loksahtelemaan kohdalleen.

[Iron Constable]

Pari ajatusta, kun kuuntelin koeajoversiota levystä THE PUPPET MASTER.

Ensinnäkin, oikein tyylikästä, perinteistä ja MELODISTA Diamondia. Riippumatta siitä mitä on tehnyt välillä, tämän levyn olisi voinut heittää mainiosti jatkoksi heti The Eyen jälkeen. Tälläiselle vanhalle fanille levy putosi heti ihan täysillä. Kingin vokaalit ovat kunnossa ja naislaulajaa on käytetty muutamissa biiseissä upeasti tunnelmaa tiivistämässä. Kitarasoolot ja riffit ovat totuttua korkeaa tasoa ja kertosäkeet nappaavat kiinni useammassakin biisissä todella tehokkaasti.

Levyn alkupuoli on selvästi parempi materiaaliltaan, loppua kohden Kingin tiukka ote kuulijasta hellittää ehkä aivan pikkuisen, mutta tarina on näin ilman lehdykkääkin kuunneltuna mielenkiintoinen ja pikku höysteitä on siellä täällä siihen malliin, että jälleen kerran ollaan kuuntelemassa pienoisnäytelmää HELVETISTÄ

Ylivoimaisesti parhaimpina biiseinä tarttuivat mieleen välittömästi MAGIC ja THE RITUAL. Varsinkin Magicin aloitusriffi ja eka säkeistö ennen laulun alkamista on kuin Supergluella tehty, mahtava.

Itse asiassa kohtuullisen aloituskaksikon jälkeen tuleva nelikko, MAGIC - EMERENCIA -BLUE EYES - THE RITUAL on todella kovaa kamaa ja nostaa odotukset loppulevyn suhteen ehkä hivenen liian korkealle.

Jos jostain en pidä, niin se on lyhyt välipala NO MORE ME, joka ei oikein tunnu istuvan kokonaisuuteen. No, ainakaan en pidä siitä, istui tai ei. Muuten levyn taso ei häiritsevästi notkahda missään kohdin.

Muutaman kuuntelun perusteella väittäisin, että tämän levyn kehut eivät ole turhia, vetää vertoja helposti Kingin alkupään tuotannolle The Eye-levyyn asti. Biisimateriaali ja levyn ehyt kokonaisuus on jopa sitä luokkaa, että näin äkkiseltään sijoittaisin tämän samaan legendojen kastiin Abigailin, Conspiracyn, Themin ja The Eyen kanssa. Harvassa ovat artistit, jotka uran tässä vaiheessa pystyvät tekemään näin kovan levyn.

Täytyy toivoa, että Abigail II, Voodoo ja muut eivät aiheuta suurta pettymystä, kun nyt koeajoin hädissäni tämän tähän väliin. Turha kai todetakaan, että dvd-versio tästä Puppet Masterista siirtyi kohtuullisen korkealle hankintalistalla, tosin, taidan kyllä odottaa midprice-julkaisua kuitenkin.

[Black_Adder]

Kyllä herra Konstaapeli on löytänyt kenties parhaimman Kingi levyn sitten The Eyen. Puppet Master on vanhoille Kingi faneille melko varmasti se parhaiten toimiva noista uudemmista lätyistä.

Magic on jopa yksi kautta aikain parhaista Kingi biiseistä, ja moni muukin pääse aika lähelle. Kakkosbiisi Puppet Master on myös todella mainio ja varsinkin kohta "these puppets are oh so grotesque" saa karvat pystyyn. Emerencia on kokonaisuudessaan kelpo biisi, aivan kuten Blue Eyes ja Ritualkin. Kuunnelkaapa Ritualissa kohtaa "I hear the Masters voice...", jälleen on karvat pystyssä. No More Me on ehkä heikoin biisi, mutta ei sekään aivan onneton. Blood To Walk ja Darkness ovat sitten taas täyttä asiaa, aivan käsittämättömän hyvää settiä. So Sad on puolestaan ehkä yksi koskettavimmista Kingin biiseistä, todella surullinen. Loput biisit ovat sitten taas hieman vaisumpia, mutta kokonaisuudessaan PM on kuitenkin loistava.

Tuossa jokunen päivä sitten kun lueskelin Abby 2:sen tarinaa tuli mieleen idea, että jos tuo tarina käännettäisiin pienellä porukalla yhdessä, sillä itsellänikin on muutamia "aukkoja" tuohon tarinaan liittyen. Joten kertokaapa mitä mieltä olette asiasta. Olisi hienoa jos tuo loistava tarina saataisiin käännettyä aivan vaikka vaan sitten omaksi iloksi.

"In the darkness we live our lives, in the dark we die again..."

[Brain Damage]

Itse olen tutustunut King Diamondin tuotantoon vain yhden levyn verran , nimittäin tohon The Spider's Lullabyeen. Onhan tuo ihan hyvää materiaalia, mutta varmasti Kingiltä löytyy myös parempia levyjä. Itselleni ainakin Mercyful Fate kolahtaa paremmin tällä hetkellä kuin King Diamond.

[Hammer]

The Puppet Masterista en ole juurikaan täällä kirjoitellut, vaikka levy on ollut ilmestymisestään lähtien yksi suurimmista ja parhaimmista heavy/metal-levyistä allekirjoittaneelle. Konstaapeli aika hyvin niputtikin tuossa levyn lyhykäisyydessään. Tuo maaginen nelikko Magic-Emerencia-Blue Eyes-The Ritual on itsellenikin levyn parhaimmistoa. Tuohon kun vielä lisään Darknessin on levyn TOP-5 biisit selvillä. Myös Blood To Walk on kaikessa yksinkertaisuudessaankin pirun tarttuva rallatus. Muutamia todella tarttuvia riffejä kyseisessä biisissä ja elämää suurempi nostatus "There Is No Mistake, That Is My Beloved.."-säkeistössä, koukutti ainakin itseni heti ensikuulemalta.

Magic tosiaan on yksi Kingin parhaimmista biiseistä, aivan tajuttoman upea. Kiehtovat riffit ja kitarointi muutenkin kauttaaltaan loistavaa, nerokkaat lyriikat, Kingin loistava laulusuoritus ja naislaulaja Livian koskettavat vokaalit kertosäkeissä. Kyllä onnistuu tämä unkarilainen laulajatar tuomaan levylle erinomaisen lisämausteen ja nostamaan tunnelmaa entisestään. Levyn tarina on todella dramaattinen ja järjettömän hieno. Juoni muuttuu lähes rakkaustarinasta nopeasti todella synkäksi ja rankaksi (tai pikemminkin raa'aksi).

Aloitusraita Midnight on mielestäni myös todella hyvä ja siitä olisi saanut tehdä pidemmänkin. Nyt se on pikemminkin intro, kun pituutta on vaatimattomasti alle 2 minuuttia. Joka tapauksessa niskavillat nousee pystyyn heti Kingin alkaessa laulamaan tuota Keskiyötä. The Puppet Master ei nimibiisinä ole täysin onnistunut vakuuttamaan verrattaessa noihin jo aiemmin mainitsemiini huippuvetoihin. Ei siitä huonoa silti saa tekemälläkään. No More Me on omituisin biisi siinäkin mielessä, että se ei sisällä ollenkaan kitarasooloa. Lyriikoiltaan raainta mahdollista Kingiä ja jollain sairaalla tavalla pidän myös tuota melkoisen hyvänä biisinä. Siltikin jää sinne levyn heikompaan osioon yhdessä kahden viimeisen Christmasin ja Living Deadin kanssa. So Sad slovarina on mielenkiintoinen, koska Kingin levyiltä vastaavia vetoja harvemmin löytää. Nostaisin kuitenkin House Of Godin nimikkobiisin vielä tuonkin edelle Kingin slovareita vertailtaessa. Vaikka KD-fanina saatan hieman kehua levyä jopa liikaakin on mielestäni sen heikoinkin biisi kiitettävän arvoinen suoritus. Suosittelen todellakin tätä digipak-versiota Puppet Masterista. Ulkoasultaan erittäin tyylikäs, joskin aika pelkistetty. Bonus-DVD:llä itse Kuningas kertoo levyn tarinan, joten ei pitäisi senkään jäädä epäselväksi. Loistavaa englantia muuten "tanskalainen timantti" puhuu, ei voi kuin ihailla.

Kun Musta Kyy tuossa ilmoitteli mielenkiintoaan Abigail 2:sen suomentamisen suhteen, niin voisihan sitä ainakin kokeilla. Täytyy katsella milloin olisi aikaa perehtyä levyyn tarkemmin. Kaikista helpointa tosiaan olisi, jos jaettaisiin tuo suomennus-urakka useammalle henkilölle. Ehdotuksia, kuka kääntää ja mitä?

[Iron Constable]

^Kurkkailin itsekin Abigail II:n sanoja netistä ja totesin, että kyllä levy täytyy kuunnella ensin oikein antaumuksella, ennenkuin uskaltaa lähteä tulkitsemaan. Muuten olen kyllä mukana. Ja vielä sen alkuperäisen Abigailinkin tarina täytyy muistutella mieleen, ettei tuu misteikkeja.

[Late]

Oikeestaan samat sanat kuin Konstaappelilla, eli valmis olen alkamaan, kunhan saan lättyä vähän kuunneltua eli se pitäis hommata tässä viimeistään syyskuun loppuun mennessä. Sitten voin viimeistään sanoa olevani mukana rojektissa.

[Iron Constable]

KING DIAMOND : HOUSE OF GOD

Pirun ! vaikea tämä oli arvostella "normaaliin" tapaan, kyseessä kun on jopa Kingin asteikolla varsinainen teos, eikä niinkään levy. Yksi vahva tarina, joka on pilkottu osiin. Sellaiset tuli tunnelmat. Todella tasainen tekele, varsinaisia tajunnan räjäyttäjiä ei oikeastaan ole, onpahan vaan tasaisen varmaa vääntöä biisistä toiseen.

Kingi käyttää kyllä kaikki mahdolliset koukkunsa ja ääni on kyllä kunnossa. Upeista murahteluista ultra-ääniin. Kyllä fanin kelpaa kuunnella. Kitaristit ovat aivan tulessa koko levyn ajan ja rytmi-osastollekin annetaan tilaa. Erikoisplussat vielä asiallisista soundeista. Aivan liian kauan minä tämänkin hankkimista panttasin, pah. Otetaan ihan lyhyt otos biisi biisiltä.

Upon the Cross
- Saatanallinen ja tehokas intro, kunnon murinaa äänessä, taisi olla itse piru. n/a

The Trees Have Eyes
- Sabbath-riffitys alkuun ja läpi kappaleen, ensimmäistä sooloa edeltävä minuutti on upea, takuuvarma aloitusraita. 8½

Follow the Wolf
- Ei kovin vakuuttava intro. Riffit tekevät tästä biisin, keskinkertainen veto, joka paranee loppua kohden, hauska "venytys" Kingillä lopussa. 8

House of God
- Hieno kitara/urku aloitus, upean tunnelmalliset kitarat, parhaat soolot tähän mennessä, loistava kertosäe. 9

Black Devil
- Kunnon kitara/bassointro, alussa hitaampi ja raskaampi tunnelma, tempoa lisää puolen välin jälkeen, mahtavat Black Devil-murinat säkeistön lopussa, hieno kappale. 9-

The Pact
- Samaa tiukkaa tavaraa kuin edeltäjätkin. Kitarat taas kunnon vauhdissa loppupuolella, kertosäe on mainio, varsinkin kitarakuvio taustalla. 9-

Goodbye
- Vie tarinaa eteenpäin, that´s it. n/a

Just a Shadow
- Laukkakomppia, tämähän on sinkkuainesta Jotenkin kevyempi ote kuin tähän asti levyllä, aika paljon tulee mieleen Fatal Portraitin tunnelmat. 8+

Help!!!
- Mielettömän addiktoivat riffit ja poljento, todella erikonen kappale, outo jopa Kingille. Jalka vaan heiluu tämän tahdissa niin omia aikojaan, ettei voi kuin pitää. 9+

Passage to Hell
- Melodinen johdatus katakombeihin. n/a

Catacomb
- Tiukkaa tarinointia, jossa kappale tulee kylkiäisinä. Loppusooloista plussa. 8½

This Place is Terrible
- Loistava alku, vangitsee huomion. Jatkaa edellisen biisin massiivista tarinankerrontaa. 9

Peace of Mind
- Haikea ja toivontäyteinen ? instrumentaali loppuun. 8

Hieno kokonaisuus, joka ei lainkaan häpeä vanhempien klassikoiden rinnalla, mistä nämä ideat tulevat ? Parasta levyssä on se, että missään vaiheessa ei tule mieleen vanhojen ideoiden kierrätys, tuoreen tuntuinen levy. Kyllähän se Voodookin nyt meni hankintaan, itse asiassa jo tilattu

Tämä House of God on todellakin sellainen levy, että "muuten vaan" kuunneltuna on sellaista ok kamaa, mutta kun keskittyy tarinaan, eikä niinkään yksittäisiin kappaleisiin, niin johan alkaa potkia kummasti enemmän.

[Hammer]

^Erittäin hyvä arvostelu, sopivan tiiviisti pääkohdat kiteytettynä! Aika pitkälle samoilla linjoilla olen tuon kanssa itsekin. Suosikkibiiseikseni nostaisin tällä hetkellä Help!!!:n, This Place Is Terriblen ja House Of Godin. Nuo näyttäisivät olevan myös Konstaapelin listoilla parhaimmistoa. The Trees Have Eyes lähtee tosiaan heti alusta rullaamaan kuin Black Sabbathin Children of The Grave. Ei kuitenkaan häiritsevästi. Tottakai sieltäkin suunnasta ollaan vaikutteita haettu, kun Kingi tunnetusti on vanha Sabbath-diggari. Itse antaisin Follow The Wolfille hieman heikomman arvosanan kuin Iron Constable, mutta Just A Shadow ja Help!!! saisivat vielä kovemmat pisteet. This Place is Terriblen lyriikat taasen ovat täysin 10:n arvoiset. Tajunnan räjäytyksestä huolta pitää siis omalla kohdallani tuo Help!!! ja tunnelmointi-pisteet menevät mahtavalle slovarityyliselle House Of Godille.

[Black_Adder]

Hyvää arviota Konstaapeli heittää kehiin *kumartaa*. HOG on kuitenkin meikäläiselle se yksi myhkäisimmistä levyistä, joten enpä voi mitään maailmoja mullistavaa siitä turista. The Trees Have Eyes on, kuten todettu, ehkä se kaikken helpoimmin avautuva kappale, joka olikin alkuun aivan ykkönen tältä levyltä. Follow The Wolf on vähän sitten heikompi biisi (kuten täällä on jo useasti mainittukin), ei siis mikään ikimuistoinen. Nimibiisi onkin sitten (tällä hetkellä) levyn parasta antia, hieno "balladi" kaikinpuolin. Karvat nousevat pystyyn aina kun Kingi rääkyy loppuun "ANGEEEEL!!!!". Black Devil on jäänyt muistiin lähinnä Vasaran hehkutuksien pohjalta, mutta ei tuo omissa papereissani ole vielä mitään erikoisstatusta saanut, kelpo veto kuitenkin. Tästä etiäppäin levy on vielä hieman pimeän peitossa, mistä tulikin mieleeni notta pitääpi laittaa levy soimaan jahka kotio pääsen. Toki This Place Is Terrible on noussut tuolta "pimennosta" esiin, vittu mitkä lyriikat! HOG:issa on vielä se hyvä puoli että siinä riittää ainakin Kyylle vielä vähäksi aikaa pureksimista, kun se on hieman vähemmän saanut soittimessani aikaa.

Niin, ja tuosta Abby 2:sta sen verran että oma ajatukseni oli se että suomennettaisiin biisit ja sen jälkeen voitaisiin hieman keskustella siitä kuinka kukin tulkitsee noita tiettyjä tarinassa esiintyviä "juttuja". Sitten jos meidän joukosta löytyy joku joka kehtaa myöntää omaavansa kirjallisia lahjoja, voisi tämä kenties sitten nitoa tarinan yhteen. Heittäkääpä ehdotuksia...

[Hammer]

Black Devil on jäänyt muistiin lähinnä Vasaran hehkutuksien pohjalta, mutta ei tuo omissa papereissani ole vielä mitään erikoisstatusta saanut, kelpo veto kuitenkin.

Erikoisstatusta? Itselleni tuo on yksi loistava biisi erinomaiselta levyltä, muttei kuitenkaan ihan KD:n tuotannon suurimpia helmiä. Vasara määrää lääkkeeksi lisää kuuntelua House Of God-levylle. Ehkä Mustan Kyyn väliaikaiset mielenhäiriöt lopulta paranevat ja HOG alkaa vihdoin toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Niin, ja tuosta Abby 2:sta sen verran että oma ajatukseni oli se että suomennettaisiin biisit ja sen jälkeen voitaisiin hieman keskustella siitä kuinka kukin tulkitsee noita tiettyjä tarinassa esiintyviä "juttuja". Sitten jos meidän joukosta löytyy joku joka kehtaa myöntää omaavansa kirjallisia lahjoja, voisi tämä kenties sitten nitoa tarinan yhteen. Heittäkääpä ehdotuksia...

Ei mikään huono idea. Odotellaan vielä, että kaikki halukkaat saavat levyn hommattua ja jaetaan sitten biisit suomennusta varten. Kirjallisia lahjoja löytyy varmasti useammaltakin tässä topicissa kirjoitelleelta jossain määrin, mutta kuka haluaa ottaa tuon kunniatehtävän vastaan? Iron Constable kun alkaa vihdoin löytämään nämä uudemmatkin Kingi-tuotokset, niin olisiko hänellä mahdollisesti halua kirjoittaa tarina lopulliseen muotoonsa?

[Iron Constable]

^Voimmehan aina työstää asiaa eteenpäin. Kiitos luottamuksesta. Kunhan nyt se Voodoo sieltä tulisi niin sitten katsellaan, koska Abigail II löytää tiensä hyllyyn.

Lisäkuuntelussa tuo Black Devil sivuaa ja HOG:in kovimman kolmikon arvosanoja, paranee koko ajan kuten arvelinkin. Kappaleessa on ehkä levyn komein aloitus ja tuo Black Devil-murinaan päättyvä säkeistö on ihan silkkaa mannaa korville.

[Jukka]

King Diamond rundaa Euroopassa:

KING DIAMOND are currently in talks about embarking on a possible European tour in April/May 2006. "No shows have been booked so far," reads a posting on the group's web site. "There is no reliable information available untill posted here."

Vocalist King Diamond and guitarist Andy LaRocque are expected to begin writing songs later in the year for the next KING DIAMOND album for a tentative 2006 release.

Ja sitten Suomeen ja joka ukko paikalle, kiitos!

[Hammer]

^Toivottavasti saan sitten intistä lomaa kun tulevat, koska tuolle keikallehan olisi pakko päästä! Olisikohan Tavastia todennäköisin keikkapaikka?

[Makal]

Toivottavasti tulisivat Nosturiin. Olisi hauska päästä näkemään Kinkun livekunto .

[Late]

Saatana, Makalia kannatan ja Kingi Nosturiin. Vitutus olisi nimittäin helvetinmoinen, jos tulisi Tavalle, kiitos alaikäisyyteni. Kingi on kuitenkin pakko nähdä, PRKL!

[journeyman]

Nosturiin tai kulttuuritalolle tai minne ikinä vaan kunhan ei ole k-18.Tuo on keikka jolle on pakko päästä.

[Iron Constable]

KING DIAMOND : VOODOO

Hienot kannet, lehdykkä ja vielä kartta cd:ssä, viimmesen päälle toteutettu, kuten aina. Tarina on tällä kertaa hyvin selkeä, hieman epätyypillistä Kingille. Ja kaiken lisäksi todella OIVALLINEN, zombie-jutut on opiskeltu huolella. Tällä levyllä itse musiikki jää mahtavan tarinan statistiksi. Sellainen fiilis minulle tuli. Kolmea kiitettävää kappaletta lukuunottamatta loput ovat vain musiikkia, joka kuljettaa tarinaa eteenpäin. Näin vahvaa kerrontaa, väittäisin, ei löydy muilta Kingin levyiltä. Kokonaisuus on synkkä, ei kovinkaan melodinen, nyt nojataan hieman MF:n suuntaan. King Diamond on elementissään ja onnistuu vokaaleissaan pelottavan hyvin, todella teatraalinen suoritus, maailmanluokan meininkiä Tämä teos varmasti aukeaa paremmin ajan kuluessa ja kuuntelukertojen kasvaessa, EI todellakaan mikään hittilevy. Tätä ja The Graveyard levyä suosittelen uusille kuulijoille viimeisenä Kingin tuotannosta, siksi vaikeaa tavaraa. Soundeiltaan levy on hiukan heikko, ei vedä vertoja esim. House of Godille samana päivänäkään. Kingin vokaalit hukkuvat välillä selittämättömällä tavalla instrumenttien sekaan. Mutta ei mitään vakavaa, kyllä tätä kuuntelee. Vielä kappale kappaleelta:

Louisiana Darkness
- Ärsyttävän kutkuttava intro. "What´s the matter David". Niinpä niin... N/A

"LOA" House
- Erittäin monipuolinen kappale. Sisältää heikompiakin kohtia, mutta kokonaisuus on hyvä. Kautta linjan todella erinomaiset kitarasoolot. "White as snow..^" ja YLÖÖS, noissa kohdissa yhdet Kingin uran korkeimmista vokaaleista, tuon kohdan taustalla vedetty ampiaiskitara on myös mainio. No, no, no on sopivan erilainen kertosäe ja erityiskiitos rumpalin pellien käytölle, minä tykkään kun kilisee kuten Abigaililla konsanaan. 9-

Life After Death
- Tunnelmallista, originaalia, hieman laahaavaa ja kulmikasta. Kappaleesta tulee mieleen Zombien liikkuminen ! Hyvät Hammondit, kitarasoolot sitävastoin ovat aika heikot. Hienoin kohta "The Shadows move...". Kingin äää-ää-ääät ovat siinä rajalla. 8+

Voodoo
- Voodoorummut takovat taustalla uhkaavaa kuminaansa, kappale on melkoisen psykedeelinen pläjäys. Viimeinen säkeistö ennen Andyn lyhyttä sooloa on hyvä (ne riffit), Voodoo-toistelu on tehokas, kitarasoolot ovat repiviä ja huonoja, tästä jää vähän outo olo. 8-

A Secret
- Vauhtia, hyvä. Loistava kertosäe, mainio ja hienosti rimmaava sanoitus, kitaroissa on taas ideaa. Kulkeva, kompakti biisi. 8½

Salem
- Se on siinä. Tämän levyn HELMI. Upea ensimmäinen minuutti. Salem on kova jätkä, kylmät väreet vain puistattaa kehoa kun tätä kuuntelee. Vuoropuhelu Le Croixin kanssa jatkaa samaa mannaa, kappaleen soolot ovat vain ok tavaraa, my my my my my God- YES !!! Selkeä tarinankuljetus jatkuu, hieno biisi. 9½

One down two to go
- Akustinen, kauniin uhkaava intro joka loppuu todella saatanalliseen rääkäisyyn. Shred-soolot vuorottelevat vauhdikkaan säkeistön ja Salemin ajatusten kanssa. DIE ! DIE ! Jyrkkää jyrää, nyt Salem on todella tuhma. 8½

Sending of Death
- Vangitsevaa tarinankerrontaa, kunnes 2:47 kohdalla alkava hieno soolo breikkaa tunnelman. Aika tehokas rukous ennen Herbin sooloa, jota seuraa hieno säkeistö ja lopetus. 8½

Sarah´s Night
- Harpsicord a´la King Diamond alkuun. Maaninen poljento, Kingiltä niin mahdoton teatteri/vokaalisuoritus, että oksat pois. Ei kappaleena sen erikoisempi kuin pari edeltävääkään, mutta Kingin suoritus on ehkä yksi hänen kaikkien aikojen parhaitaan. 8½

The Exorcist
- Kautta linjan toimivat kitarat, hieno perusriffi ja seesteiset soolot. Tässä on jotenkin kevyempi tunnelma, levyn hittibiisi. Heh heh. Lopussa aletaan siirtyä seuraavaan kappaleeseen ja puhutaan kielillä, monillakin. 9-

Unclean Spirits
- Rukoillaan, manataan ja puhutaan takaperin, eikä taida mennä ihan putkeen... N/A

Cross of Baron Samedi
- Tarina ehättää taas itse biisin edelle. Musiikki toimii, mutta tarinankerronnan adjutanttina. Outoa. Ei erikoisia sooloja, mutta on se Sarah vaan tuhma tyttö, hyi hyi. 8+

If they only knew
- Aivan... Hyvin kuuluvat heinäsirkat vielä, kuten levyn aloittavassa introssakin. Inhottava tunnelma. N/A

Aftermath
- Loppusanat ja pakka jää levälleen jatkoa varten ! Miten aina synnyttäville käy huonosti Kingin tarinoissa. Vaikka alussa väitettiinkin, ettei Sarahin lapsi ole mikään Abigail. N/A

Luulisi tästä levystä Washintonin Äitienkin kiinnostuneen, niin paljon tulee kielillä puhumista ja takaperin mättöä. Viimeisen "biisin" kesto on 10:32, vaikka hiljaisuus tulee parin minuutin jälkeen. 8:42 kohdalla aletaan kelata jotain juttua takaperin loppuun asti. Perin ikävän kuuloista.

Tämä oli aika luonnollinen jatko The Graveyard-levylle, melkoisen synkkää tarinointia. Musiikillisesti King otti seuraavalla House of God levyllä oikean askeleen. Parempia biisejä ja tarinan kustannuksella, äänilevyjähän näiden pitäisi viime kädessä olla. Kiitos kun jaksoitte loppuun asti. All Hail Salem !

[Hese]

Siis prkl että on vaan kingi osannu vääntää v*tun hyvää musaa. Nyt (kiitos utin) olen kuullut kaikki levyt ja ei prkl, ei yhtään huonoa levyä. Nyt vaan rahaa ja monta levyä tilaukseen.

[asa]

Kouvolan kirurgi parantaa Hesen tarjoamalla Kingittömyyteen maistiaiset. ja kun Kingia kerran saa, niin se on menoa.

[Soul_Intruder]

Tosta Puppet Masterista, kun on semmonen versio, jossa on DVD mukana, niin tiedättekö mitäköhän se dvd mahtaa sisältää?

[Sugar Daddy]

^Kingi kertoo siinä biisi biisiltä levyn tarinan. Kannattava hankinta, saat erinomaisen levyn ja hyvin toteutetun oheis-DVD:n.

[Soul_Intruder]

^Kingi kertoo siinä biisi biisiltä levyn tarinan. Kannattava hankinta, saat erinomaisen levyn ja hyvin toteutetun oheis-DVD:n.

Kiitoksia
Harkitsen kyllä vakavasti Kingiin tutustumista tuolla levyllä ja dvd:llä. Hintakaan ei ole mielestäni kauhean paha 15e+2e postikulut. Eli 17 euroa. Täältä: www.rockjoker.com

[Hammer]

^Itse maksoin tuosta Puppet Masterista parikymppiä + pk:t, joten kyllä tuolla hinnalla kannattaa ehdottomasti ostaa.

Konstaapelin Voodoo teksti sai kiinnostumaan levystä taas ihan uudella tavalla ja varmastikin tulee löytämään tiensä soittimeen useastikin lähiaikoina. Erilainen KD-levy positiivisella tavalla tuo Voodoo on, vaikkei musiikillisesti ylläkään Kingin parhaiden tuotosten joukkoon. Kirjoittelen tuosta vielä omankin arvioni, kunhan olen syventynyt siihen sen ansaitsemalla tavalla.

np: King Diamond -Voodoo
Drink, drink girl, drink the chicken's blood...
Rankkaa meininkiä!

[Late]

Tota Puppet Masteria kannattaa muuten kattella Anttiloista, itse ostin sieltä 12 euron hintaan. Tai sitten kyseessä oli vain paikkalisen Anttilan poistomyynti, enpä sitä tiedä...

Tänään taas kuuntelin tota Voodoota ja ihan hyvinhän tuo pörrää. Ei kuitenkaan se Kingin levy, jota tekis aina eniten mieli laittaa kuunteluun, mutta kun laittaa soimaan, niin silloin kyllä maittaa. Itseni lempikappaleita ovat LOA House ja One Down Two To Go, mutta esim. toi Salem on alkanut iskeä kokoajan muiden muassa. Kuten Hammer sen sanoikin, kiehtovalla tavalla erilainen, vaikkei musiikillisissa puitteissa paras mahdollinen Kingi.