KING DIAMOND : VOODOO
Hienot kannet, lehdykkä ja vielä kartta cd:ssä, viimmesen päälle toteutettu, kuten aina. Tarina on tällä kertaa hyvin selkeä, hieman epätyypillistä Kingille. Ja kaiken lisäksi todella OIVALLINEN, zombie-jutut on opiskeltu huolella. Tällä levyllä itse musiikki jää mahtavan tarinan statistiksi. Sellainen fiilis minulle tuli. Kolmea kiitettävää kappaletta lukuunottamatta loput ovat vain musiikkia, joka kuljettaa tarinaa eteenpäin. Näin vahvaa kerrontaa, väittäisin, ei löydy muilta Kingin levyiltä. Kokonaisuus on synkkä, ei kovinkaan melodinen, nyt nojataan hieman MF:n suuntaan. King Diamond on elementissään ja onnistuu vokaaleissaan pelottavan hyvin, todella teatraalinen suoritus, maailmanluokan meininkiä

Tämä teos varmasti aukeaa paremmin ajan kuluessa ja kuuntelukertojen kasvaessa, EI todellakaan mikään hittilevy. Tätä ja The Graveyard levyä suosittelen uusille kuulijoille viimeisenä Kingin tuotannosta, siksi vaikeaa tavaraa. Soundeiltaan levy on hiukan heikko, ei vedä vertoja esim. House of Godille samana päivänäkään. Kingin vokaalit hukkuvat välillä selittämättömällä tavalla instrumenttien sekaan. Mutta ei mitään vakavaa, kyllä tätä kuuntelee. Vielä kappale kappaleelta:
Louisiana Darkness
- Ärsyttävän kutkuttava intro. "What´s the matter David". Niinpä niin... N/A
"LOA" House
- Erittäin monipuolinen kappale. Sisältää heikompiakin kohtia, mutta kokonaisuus on hyvä. Kautta linjan todella erinomaiset kitarasoolot. "White as snow..^" ja YLÖÖS, noissa kohdissa yhdet Kingin uran korkeimmista vokaaleista, tuon kohdan taustalla vedetty ampiaiskitara on myös mainio. No, no, no on sopivan erilainen kertosäe ja erityiskiitos rumpalin pellien käytölle, minä tykkään kun kilisee kuten Abigaililla konsanaan. 9-
Life After Death
- Tunnelmallista, originaalia, hieman laahaavaa ja kulmikasta. Kappaleesta tulee mieleen Zombien liikkuminen ! Hyvät Hammondit, kitarasoolot sitävastoin ovat aika heikot. Hienoin kohta "The Shadows move...". Kingin äää-ää-ääät ovat siinä rajalla. 8+
Voodoo
- Voodoorummut takovat taustalla uhkaavaa kuminaansa, kappale on melkoisen psykedeelinen pläjäys. Viimeinen säkeistö ennen Andyn lyhyttä sooloa on hyvä (ne riffit), Voodoo-toistelu on tehokas, kitarasoolot ovat repiviä ja huonoja, tästä jää vähän outo olo. 8-
A Secret
- Vauhtia, hyvä. Loistava kertosäe, mainio ja hienosti rimmaava sanoitus, kitaroissa on taas ideaa. Kulkeva, kompakti biisi. 8½
Salem
- Se on siinä. Tämän levyn HELMI. Upea ensimmäinen minuutti. Salem on kova jätkä, kylmät väreet vain puistattaa kehoa kun tätä kuuntelee. Vuoropuhelu Le Croixin kanssa jatkaa samaa mannaa, kappaleen soolot ovat vain ok tavaraa, my my my my my God- YES !!! Selkeä tarinankuljetus jatkuu, hieno biisi. 9½
One down two to go
- Akustinen, kauniin uhkaava intro joka loppuu todella saatanalliseen rääkäisyyn. Shred-soolot vuorottelevat vauhdikkaan säkeistön ja Salemin ajatusten kanssa. DIE ! DIE ! Jyrkkää jyrää, nyt Salem on todella tuhma. 8½
Sending of Death
- Vangitsevaa tarinankerrontaa, kunnes 2:47 kohdalla alkava hieno soolo breikkaa tunnelman. Aika tehokas rukous ennen Herbin sooloa, jota seuraa hieno säkeistö ja lopetus. 8½
Sarah´s Night
- Harpsicord a´la King Diamond alkuun. Maaninen poljento, Kingiltä niin mahdoton teatteri/vokaalisuoritus, että oksat pois. Ei kappaleena sen erikoisempi kuin pari edeltävääkään, mutta Kingin suoritus on ehkä yksi hänen kaikkien aikojen parhaitaan. 8½
The Exorcist
- Kautta linjan toimivat kitarat, hieno perusriffi ja seesteiset soolot. Tässä on jotenkin kevyempi tunnelma, levyn hittibiisi. Heh heh. Lopussa aletaan siirtyä seuraavaan kappaleeseen ja puhutaan kielillä, monillakin. 9-
Unclean Spirits
- Rukoillaan, manataan ja puhutaan takaperin, eikä taida mennä ihan putkeen... N/A
Cross of Baron Samedi
- Tarina ehättää taas itse biisin edelle. Musiikki toimii, mutta tarinankerronnan adjutanttina. Outoa. Ei erikoisia sooloja, mutta on se Sarah vaan tuhma tyttö, hyi hyi. 8+
If they only knew
- Aivan... Hyvin kuuluvat heinäsirkat vielä, kuten levyn aloittavassa introssakin. Inhottava tunnelma. N/A
Aftermath
- Loppusanat ja pakka jää levälleen jatkoa varten ! Miten aina synnyttäville käy huonosti Kingin tarinoissa. Vaikka alussa väitettiinkin, ettei Sarahin lapsi ole mikään Abigail. N/A
Luulisi tästä levystä Washintonin Äitienkin kiinnostuneen, niin paljon tulee kielillä puhumista ja takaperin mättöä. Viimeisen "biisin" kesto on 10:32, vaikka hiljaisuus tulee parin minuutin jälkeen. 8:42 kohdalla aletaan kelata jotain juttua takaperin loppuun asti. Perin ikävän kuuloista.
Tämä oli aika luonnollinen jatko The Graveyard-levylle, melkoisen synkkää tarinointia. Musiikillisesti King otti seuraavalla House of God levyllä oikean askeleen. Parempia biisejä ja tarinan kustannuksella, äänilevyjähän näiden pitäisi viime kädessä olla. Kiitos kun jaksoitte loppuun asti. All Hail Salem !