Face in the sand on alkanut jytistä kunnolla vasta nyt, hieno biisihän se on.
The Nomadiin samat sanat. Vähän ylipitkä, mutta on muuten hyvä.
Mitä tulee kyllästymisiin, kaikki Virtual XI:n biisit kuuluvat tähän sarjaan. Silloin aikoinaan tätä kuuntelin aika ahkeraan, enää ei levy useinkaan soittimeen eksy. BNW ja DoDin myötä tuli Virtualin todellinen taso esiin..
Run to the hills-Aivan loppuun kulutettu mun osalta. Oon soitellu kitaratunnilla, ja tais olla yks ensimmäisistä maiden biiseistä mun osalta.
Brave new world- Toinen joka on kulutettu loppuun. Aluks iski tosi kovaa , mutta nyt kyllästyttää jo aika kovasti. Tää mun osalta niitä biisejä jotka kuulostaa ekat 2 kk tosi hyvältä, mutta sit alkaa pahasti kyllästyttää.
Genghis Khan- Just avautunu. Aluks en pitäny hirveesti. Ihan keski tason biisiks olisin sanonu ennen. Nyt oon huomannu loistavuuden.
Afraid to shoot strangers- Ennen en ymmärtäny miks kaikki hehkutti tätä biisii. Nyt ymmärrän Mahtava melodinen biisii.
Last edited by Stalker on Wed Mar 15, 2006 21:18, edited 1 time in total.
"Egotism is the anesthetic that dulls the pain of stupidity." - Frank Leahy
No avautuipas tuossa The Mercenary vähän aikaa sitten, huomasin että tällaisia "tappo" biisejä Maiden tarvitsisi enemmän, ja 2000-luvulla niitä ei pahemmin ole kuultu. Mercenary on varmaankin nyky-Maidenin eniten 80-lukua muistuttava kappale.
Ja kyllästyminen on iskenyt Infinite Dreamsiin, No Prayer for the Dyingiin sekä Rainmakeriin, jokainen noista oli joskus aivan kärkibiisejä mulle mutta ei ne kulutusta kestä.
Viime päivinä on Powerslaven Flash of the Blade kolahtanut niin että oksat pois. Alun kitarariffi ja muutaman sekunnin jälkeen lähtevä rumpukomppi, kertosäe, Brucen laulu.. Kaikki on aivan täydellistä.
You'll die as you lived
In a flash of the blade,
In a corner forgotten by no one.
You lived for the touch
For the feel of the steel
One man, and his honour.
Toinen auennut kappale on Sea of Madness. Adrianin riffi ja kitarasoolo, aivan uskomattomia. Taas yksi syy miksi arvostan H:ta kitaristina niin paljon.
Until it rains ice in hell the shit will keep rolling out your mouth
No more of you - It's zero tolerance!
^ Täytyy kyllä kompata, että tuo Flash of the bladen kertosäe on aivan loistava. Perussäe on verrattaen aika paska, mutta kertsi pelastaa paljon. Bruce loistaa nuoruuden vimman siivittämänä.
^^täytyy kompata tuota alkua: riffi on iha vitun loistava ja komppi mikä lähtee siihen taustalle on vähintäänkin yhtä sopiva/hyvä siihen riffiin. Mutta tosta kertosäkeestä sen verran, että se on jo alkanu kyllästyttää mua ja se kuulostaa aika tylsältä nykyään kun kuuntelen kyseistä biisiä.
Dance Of Death avautui tässä hiljattain, ja parhaimmillaan kuuntelen sen 20 kertaa päivässä, liioittelematta. Hieman alkaa kyllästyttää Run To The Hills ja Wrathchild. Tosin nämä muuttuvat hyvin tiheään tahtiin.
"Kukaan tai mikään ei oo täydellinen, mut Maiden on paras" -Antony Parviainen
^^^^Flash of the Blade mielestäni aika perus settiä Maidenilta. Ei kuulu mitenkään minkään sortin klassikkoihin, tai paljon arvostettuihin biiseihin. Alkuvaikutelma ainakin itselleni oli tosi kamala, ei kiinnostanut sitten millään, mutta nyt on toista....
Sänkyyn vaan lukemaan Aku Ankkaa ja Powerslave soimaan
^^^^^Flash Of The Blade miellyttää myös täälläpäin. Hieno, jytyyttävä kitarariffi, jota seuraa Nickon jännä rumpubiitti ja Brucen laulu. Perussäe toimii, samoin myös kertsi.
Kertsin sanoitus on tosin vähän kliseinen ja korni.
Muuten ei varsinaista valittamista. Varsinkin Bryyssi on iskussa. Maidenin ainoa suora "sankarihevi"-kappale.
"The smell of raisen leather, the steely iron mask"
"Aika liikkuu lailla pyövelin, viisaus on hetki hiljaisin"
-Hector
Minä olen aina pitänyt flash of the bladesta. se vaan on niin hyvä.
Avautuneista kappaleista ehkä voisi sanoa Weekend Warriorin. Tämä on yksi niistä helmistä jotka löytyy vasta kun kuuntelee albumit kriittisesti läpi piittaamatta siitä, mikä on suosittu biisi ja mikä ei.
Ja maideniinhan ei kyllästy koskaan, joten mikään kipale ei ole loppuun palanut.
Satan has left his killing floor
Satan is coming back for more
Jostain syystä on nyt alkanut tuo Lightning Strikes Twice kuulostaa ihmeen hyvältä.
Todellä hieno kitarariffi ja hyvä Blazen laulu. Sanat nyt eivät ole mitenkään huiput, mutta jos vertaa levyn muihin lyriikoihin niin ihan kelvolliset.
Ja jostakin syystä jopa se lopun kertaaminenkin on alkanut kuulostaa ihan hyvältä.
Janickin kitarasoolo on kyllä taas jotain...
"Aika liikkuu lailla pyövelin, viisaus on hetki hiljaisin"
-Hector
Koko Brave New World on alkanut kuullostaa paremmalta noin puolenvuoden tauon jälkeen. The Mercenary, Blood Brothers ja Out of the Silent ovatkin helevetin hyviä. The Unbelieverkin on alkanut kuullostamaan yllättävän hyvältä.
Juuri aukesi Dont Look to the Eyes of Stranger, mutta juuri samalla hetkellä tajusin millainen kauhea kikkailuvääntö biisi on kyseessä. Ei sytytä ollenkaan. Tässä vaiheessa voisi sanoa, että kauheeta kurapaskaa. Loppuunkin vielä on heitetty se pirunnopea kertsi, mistä melkein selvääkään saa. Ei näin Iron Maiden.
Nyt on avautumassa hiljattain Stranger in a strange land jota ei ole tullut aikaisemmin kuunneltua kovinkaan paljoa ja Still life kun ensimmäistä kertaa luin kappaleen sanoituksia.
Mulla on menossa nyt hyvin outo kausi, jolloin koko ajan aukeaa aiemmin unholaan jääneitä kappaleita. Eilen kuuntelin The X-Factorin ja Virtual XI:n, ja noilta paljastui monta todella hyvää biisiä. Factorin Look For The Thruth, jota en ennen pitänyt minään, kolahti kovaa. 2AM kuulosti pienen tauon jälkeen erittäinkin hyvältä. Virtualilta löytyi vanha suosikki The Educated Fool, josta olen aina pitänyt, mutta joka nyt oikein kiipesi suureen suosioon. Myös When Two Worlds Collide potki ihan erityisen paljon, ja myös The Clansmanin vanha kunnon Blaze-versio jaksoi potkia, useimmin suosioni mentyä Bruce-versiolle. Olen huomannut aika osuvasti lähiaikoina, että varsinkin The X-Factor, mutta myös Virtual XI ovat voimakkaita albumeita, joita ei voi sisäistää heti, eivätkä ne aukea napinpainalluksesta.
Factor on todella synkkä ja pimeä albumi, mutta biisien välistä saattaa aistia myös toivoa. Tällainen yhdistelmä on hienon tunnelman takaaja, ja myös omalla tavallaan Dance Of Death on päässyt tähän asemaan.
Esim. Sign Of The Cross on täynnä pimeää ja voimakasta energiaa, niin että ihan pelottaa. Pointti on se, että sitä energiaa ei päästetä raivoamaan ihan valloilleen, vaan kuulija itse tuntee sen energian. Tämä on hieno tyyli, eikä todellakaan aina onnistu. Jännä seikka The X-Factorissa on myös se, että ainutlaatuisen tunnelmansa takia minulle eivät ainakaan ole nämä tunnetummatkaan kappaleet onnistuneet kulumaan. Siis Lord Of The Flies, Man On The Edge. Niistä ihan tuntee sen saman kipinän vieläkin.
Virtual XI on taas huomattavasti iloisempi levy, ja monet sanovat että Blaze Bayleyn ääni ei sovi kappaleisiin. Minä olen eri mieltä, ja mun mielestä Blaze on melkein yhtä elementissään kuin Factorillakin. The Angel And The Gambler on kovin vihattu kappale, mutta pidän siitä suunnattomasti, ja se on osoitus siitä että kyllä Blaze-poju jyräsi ihan näissä iloisemmissakin. Erityisplussa Daven soittamasta, mainiosta pikku rock-soolosta! Levyn ehdoton kohokohta on väistämättä The Educated Fool, joka, kuten sanottu, nousi kokonaan suosikkibiiseihini.
Hieno homma, että kahdelta Maidenin kenties eniten mielipiteiden kahtiajakautumista aiheuttavasta albumista löytyy minulle uusia puolia. Se oli pienoinen yllätys, että Maidenin huonoimpana albumina pitämäni Virtual XI:kin sai päässäni uuden mahdollisuuden, ja täytti odotukset. Hienoa Maiden!
Nyt on alkanut tooodella pitkän tauon jälkeen The Number of The Beast, levy kuullostamaan aivan uskomattoman kovalta. Ja todella suureksi ihmetykseksi, huomasin että The Number of the Beast ja Runt to the Hills toimivat myös todella hyvin. Levyn suurimmaksi helmeksi löytyi Children of the Damned. Aivan käsittämättömän upea teos, joka saa kylmät väreet aikaan.
Kaiken kaikkiaan tämäkin levy pitkän tauon jälkeen alkoi kuullostaa uskomattomalta
The Gods Made Heavy Metal And They Saw That It Was Good
They Said To Play It Louder Than Hell We Promised That We Would!
Mulle aukeni vasta hiljattain The Evil That Men Do, Paschendale, Afraid To Shoot Strangers ja When Two Worlds Collide, eikä Sign Of The Crosskaan kuulosta huonolta... Rupee kyllästyttää toi 2 Minutes To Midnight, ku se tais olla eka biisi jonka kuulin Maidenilta!
Twilight Zone
Total Eclipse
Revelations
Flight Of Icarus
The Duellists
Powerslave
Tuossa nyt soineita biisejä. Revelationsista ja Powerslavesta olen aina pitänyt suunnattomasti, mutta muiden kappaleiden tunkiessa soittimeen, jäivät noiden kahden kuuntelu ihan unohduksiin. Nyt muistin, ja ovat molemmat sellaista tykkikamaa että ei mitään rajaa! Kai nämä perustelut on ennen kuultu... Revelations fiiliksensä, bassotyöskentelyn ja hienojen kitarakuvioiden ansiosta taitaa olla ykkösenä suosikeissani nyt. Powerslaven kaunis ja uskomatonta sooloilua sisältävä väliosa sytytti jälleen!
Run To The Hills, The Number Of The Beast, From Here To Eternity, Childhood´s End, Chains Of Misery, The Fugitive, The Apparition eivät saa enää mahdollisuutta minulta. Minkäs teet jos ei kolahda? RTTH:n ja TNOTB:n dissailuun on selvä syy: kuluneisuus. Livelevyillä/dvd:illäkin joutuvat nämä kaksi ikisankaria ankaran skippausnappulankäytön uhriksi. Muut loput ovatkin sitten FOTD:lta löytyvää kurasontaa, ja sen sonnan määrä tekeekin albumista Maidenin huonoimman. FOTD - et ole jatkossa, mutta Afraid To Shoot Strangers pääsee!
Twilight Zone, The Evil That Men Do, Powerslave, Hallowed Be thy Name, Caught Somewhere in Time ja Face in the sand avautuvat mulle todella paljon. Loistavia kappaleita kaikki.
Sitten niitä kappaleita jota en enää vaan jaksa ovat: Run To The Hills, Rainmaker, Can I Play With Madness ja Brave new World.
The Thin Line Between Love & Hate on noussut kärkibiisiksi tässä viime aikoina. Ennen ei iskenyt yhtään tai ainakaan yhtä kovaa, ehkä mä olen sitten kasvanut musiikin kuuntelijana ja avannut silmäni erilaisellekkin tavaralle. Tämä toimii tällä hetkellä sävellyksenä ja sanoituksena sekä etenkin Brucen vokaalisuorituksena kympin arvoisesti.
"I will hope
My soul will fly
So I will live forever
Heart will die
My soul will fly
And I will live forever"
|Faith No More|Candlemass|
|Tuska Open Air|Korn|
|Ilosaarirock|Kraftwerk||
|Muse|
ozz3 wrote:The Thin Line Between Love & Hate on noussut kärkibiisiksi tässä viime aikoina. Ennen ei iskenyt yhtään tai ainakaan yhtä kovaa, ehkä mä olen sitten kasvanut musiikin kuuntelijana ja avannut silmäni erilaisellekkin tavaralle. Tämä toimii tällä hetkellä sävellyksenä ja sanoituksena sekä etenkin Brucen vokaalisuorituksena kympin arvoisesti.
"I will hope
My soul will fly So I will live forever
Heart will die
My soul will fly
And I will live forever"
Dissasin mielessäni hieman tämän topicin nimeä & ideaa; mutta juuri tämä ^ osoittaa sen eron luetteloinnin ja asiakirjoittamisen välillä
Poimit muuten yhden Maidenin suosikkikohdistani tuohon, ihan uskomaton. En ole oikein tajunnut miksi tätä kappaletta monet väheksyvät, taattua Murray-laatua = loistava. Heti BNW:n ensikuuntelusta asti ollut Dream Of Mirrorsin kanssa suosikkikappaleeni ko. albumilta. Tuon lihavoidun kohdan venytys vielä Bruussilta niin aijai..
