Savatage
Moderator: The Killer Krew
Savatage
Kyllä tästäkin on topic ollut, mutta jonnekin se on kadonnut. Katsotaas, jos nyt onnistuisi paremmin. Savatage on siis yksi omia suosikkibändejäni, jolta omistan kaikki studiolevyt ja Ghost In The Ruins livelevyn. Bändihän on soittanut hyvin montaa eri tyyliä urallaan, joten mielipiteet levyistä jakautuvat usein ihan musiikkityylin mukaan. Bändin kantavat voimat ovat Olivan veljekset, joista Jon on vastannut pääasiassa sävellystyöstä ja laulaa alkuaikojen levyllä. Criss Oliva, joka kuoli traagisesti auto-onnettomuudessa on mielestäni yksi maailman parhaimpia kitaristeja ja hänen soittonsa on hyvin tärkeässä osassa Savatagen musiikissa.
Kaksi ensimmäistä levyä Sirens ja Dungeons Are Calling ovat raaempaa ja speedmetallisempaa meininkiä ja itselle kolahtaa kyllä hyvin. Levyiltä löytyy kuitenkin sellaisia helmiä, kuten Sirens, Dungeons Are Calling ja City Beneath The Surface.
Seuraavat levyt Power Of The Night ja Fight For The Rock ovat enemmän tukkaheviin kallellaan ja varsinkin Fight For The Rockia on haukuttu kovasti. Minä kyllä kuuntelen ihan mielellään näitä levyjä, vaikka niiltä ehkä muutama turhempikin raita löytyy.
Sitten päästäänkin bändin täydellisimpiin helmiin, jossa mukaan sekoitettiin klassista musiikkia. Hall Of The Mountain King on täydellinen levy ja siinä on vielä säilytetty melko hyvin tämä alkuaikojen riffittelevä meininki. Tämä kuuluu jokaisen heavyn kuuntelijan levyhyllyyn. A-A-A-A-AAAAAA...Jon Olivan huudoista ei vain voi olla pitämättä.
Seuraava Gutter Ballet on myös täydellinen levy. Riffittelyä on hiukan vähennetty ja otettu mukaan myös sopivassa suhteessa pianovoittoisempaa materiaalia. Tähän kannattaa myös kaikkien tutustua, huhhuh niitä Crissin sooloja.
Streets on myös erittäin hyvä levy, mutta kokonaisuus kaatuu levyn pituuteen ja muutamiin täytebiiseihin. Levyltä löytyy kuitenkin muutamia ehdottomia Savatage-helmiä, kuten Tonight He Grins Again ja Believe.
Edge Of Thornsilla sitten laulajaksi vaihtui Zak Stevens ja Jon Oliva siirtyi taustajoukkoihin. Zak laulaa puhtaammin kuin räkäisesti kirkuva Jon, mutta levyn tyylikin on erilainen ja Zakille sopiva. Levy on vielä pääasiassa kitaravoittoista materiaalia, vaikka pianoakin on mukana. Kappaleet muistuttavat kuitenkin enemmän vanhaa Savatagea kuin tämän levyn jälkeen seurannutta sinfonista linjaa. Luulisi kaikille Maiden-faneille putoavan ainakin tämän levyn nimibiisi. Itse pidän Edge Of Thornsia Savatagen parhaana levynä Mountain Kingin ja Gutterin jälkeen.
Edge Of Thorns levyn jälkeen Criss Oliva kuoli ajettuaan kolarin rattijuopon kanssa ja bändi meinasi jo lopettaa. Jon halusi kuitenkin pitää Crissin muistoa yllä, joten seuraavan levyn teko alkoi.
Handful Of Rain on melko sekava levy, josta löytyy erilaisia tyylejä moneen lähtöön. Kuitenkin suuntaus oli selvästi tähän pianovoittoiseen rauhallisempaan musiikkiin ja moniäänisiin kuorolauluihin. Tämän jälkeen oikeastaan kaikki levyt eli Dead Winter Dead, The Wake Of Magellan ja Poets And Madmen ovat noudattaneet tätä linjaa. Itse kyllä pidän kaikista näistä levyistä, vaikka olenkin selvästi enemmän vanhemman Savatagen kannattaja. Uusimmalla Poets And Madmen levyllähän laulaa taas Jon Oliva, tosin selvästi matalammasta rekisteristä ja ulkonäön perusteella on selvästi muutama kalja tullut vuosien varrella otettua, ei lähde Jonilta enää ne Mountain Kingin aikaiset kiekumiset.
Viimeiset vuodet Savatage on viettänyt melkoista hiljaiseloa ja Jon on ainakin tehnyt materiaalia ja keikkaillut nykyisen bändinsä Jon Oliva's Painin kanssa. Olisi sekin bändi kyllä mukava nähdä livenä, jos vaikka parit Savatage-veisutkin eksyisi settiin. Mutta kertokaapas tekin omia mietteitänne bändistä. Itse pidän kaikista levyistä enemmän tai vähemmän, mutta jos bändin nimi on täysin tuntematon, tsekatkaa ihmeessä ainakin Hall Of The Mountain King, Gutter Ballet ja Edge Of Thorns.
Kaksi ensimmäistä levyä Sirens ja Dungeons Are Calling ovat raaempaa ja speedmetallisempaa meininkiä ja itselle kolahtaa kyllä hyvin. Levyiltä löytyy kuitenkin sellaisia helmiä, kuten Sirens, Dungeons Are Calling ja City Beneath The Surface.
Seuraavat levyt Power Of The Night ja Fight For The Rock ovat enemmän tukkaheviin kallellaan ja varsinkin Fight For The Rockia on haukuttu kovasti. Minä kyllä kuuntelen ihan mielellään näitä levyjä, vaikka niiltä ehkä muutama turhempikin raita löytyy.
Sitten päästäänkin bändin täydellisimpiin helmiin, jossa mukaan sekoitettiin klassista musiikkia. Hall Of The Mountain King on täydellinen levy ja siinä on vielä säilytetty melko hyvin tämä alkuaikojen riffittelevä meininki. Tämä kuuluu jokaisen heavyn kuuntelijan levyhyllyyn. A-A-A-A-AAAAAA...Jon Olivan huudoista ei vain voi olla pitämättä.
Seuraava Gutter Ballet on myös täydellinen levy. Riffittelyä on hiukan vähennetty ja otettu mukaan myös sopivassa suhteessa pianovoittoisempaa materiaalia. Tähän kannattaa myös kaikkien tutustua, huhhuh niitä Crissin sooloja.
Streets on myös erittäin hyvä levy, mutta kokonaisuus kaatuu levyn pituuteen ja muutamiin täytebiiseihin. Levyltä löytyy kuitenkin muutamia ehdottomia Savatage-helmiä, kuten Tonight He Grins Again ja Believe.
Edge Of Thornsilla sitten laulajaksi vaihtui Zak Stevens ja Jon Oliva siirtyi taustajoukkoihin. Zak laulaa puhtaammin kuin räkäisesti kirkuva Jon, mutta levyn tyylikin on erilainen ja Zakille sopiva. Levy on vielä pääasiassa kitaravoittoista materiaalia, vaikka pianoakin on mukana. Kappaleet muistuttavat kuitenkin enemmän vanhaa Savatagea kuin tämän levyn jälkeen seurannutta sinfonista linjaa. Luulisi kaikille Maiden-faneille putoavan ainakin tämän levyn nimibiisi. Itse pidän Edge Of Thornsia Savatagen parhaana levynä Mountain Kingin ja Gutterin jälkeen.
Edge Of Thorns levyn jälkeen Criss Oliva kuoli ajettuaan kolarin rattijuopon kanssa ja bändi meinasi jo lopettaa. Jon halusi kuitenkin pitää Crissin muistoa yllä, joten seuraavan levyn teko alkoi.
Handful Of Rain on melko sekava levy, josta löytyy erilaisia tyylejä moneen lähtöön. Kuitenkin suuntaus oli selvästi tähän pianovoittoiseen rauhallisempaan musiikkiin ja moniäänisiin kuorolauluihin. Tämän jälkeen oikeastaan kaikki levyt eli Dead Winter Dead, The Wake Of Magellan ja Poets And Madmen ovat noudattaneet tätä linjaa. Itse kyllä pidän kaikista näistä levyistä, vaikka olenkin selvästi enemmän vanhemman Savatagen kannattaja. Uusimmalla Poets And Madmen levyllähän laulaa taas Jon Oliva, tosin selvästi matalammasta rekisteristä ja ulkonäön perusteella on selvästi muutama kalja tullut vuosien varrella otettua, ei lähde Jonilta enää ne Mountain Kingin aikaiset kiekumiset.
Viimeiset vuodet Savatage on viettänyt melkoista hiljaiseloa ja Jon on ainakin tehnyt materiaalia ja keikkaillut nykyisen bändinsä Jon Oliva's Painin kanssa. Olisi sekin bändi kyllä mukava nähdä livenä, jos vaikka parit Savatage-veisutkin eksyisi settiin. Mutta kertokaapas tekin omia mietteitänne bändistä. Itse pidän kaikista levyistä enemmän tai vähemmän, mutta jos bändin nimi on täysin tuntematon, tsekatkaa ihmeessä ainakin Hall Of The Mountain King, Gutter Ballet ja Edge Of Thorns.
No tämähän on nyt se ykkösbändi ehdottomasti mulle. Kohtuullisen kehityskaaren on Savatage tehnyt likipitäen 25-vuotisen uransa aikana mutta kaikessa on kuitenkin onnistuttu vähintäänkin kohtalaisesti. Olivat olivat alusta asti kykenäväisiä ajattomien heavybiisien tekemiseen ja kun Mountain Kingille kirjoitustiimiin tuli vielä tuottaja Paul O'Neill niin timangia tuli.
Savatagen kulta-ajaksi voitaneen tosiaan lukea Hall/Gutter/Streets/Edge -kvartetti. Hienoja levyjä kaikki, jos ette usko niin tsekatkaa ihan mikä vain nimibiisi noilta. Ehkä semmoinen erityiselementti Savatagen tuotannossa (Gutterista eteenpäin) on piano, joka oikein käsiteltynä jaksaa aina räjäyttää minun pikku tajuntani. Vaikkapa Edge of Thornsin intro, jösses...
Crissin kuolema 1993 oli tosiaan melkoinen menetys bändille, mutta Jonille pointsit jatkamisesta. Pari levyä meni vähän hakiessa, mutta Wake Of Magellan oli sitten viimeistään jotain todella hienoa. Nämä Streetsin jälkeiset, Stevensin laulamat levyt ovat kaikinpuolin "pehmompia" ja vähemmän metal kuin alkutuotanto mutta ketäpä sekään haittaa, hienoa musiikkia kautta linjan. Viimeisimmälle, Poets And Madmenille, vaihdettiinkin sitten kitarat kunnon särölle, biisit synkemmiksi ja Jon Oliva rahisemaan mikrofonin eteen. Tuloksena mielestäni Savatagen paras levy, monumentaalista kamaa!
Sivuprojektejakin on vuosien saatossa yhtyeelle kertynyt (liikaakin?), on Dr. Butcheria, TSO:ta, Circle II Circleä ym. Väsäilen jonkinlaisia arvosteluja jos jaksan joskus, mutta pääosin onnistuneita tuotoksiahan ne. Sitä yltiöparhautta ei tosin ole oikein syntynyt kuin emobändissä ja siksi vähän harmittaa tuo poikain nykyinen harhailu, vaikka onhan sitä uutta Savatage-levyäkin lupailtu... semmoiiset 4 vuotta.
Jos olisin rikas, niin lähtisin kesällä Saksaan BYH-festareille todistamaan Jon Oliva's Painin ja samaan syssyyn Armored Saintin. Mutta ehkäpä joku päivä ihan oikea 'Tage vielä maailmaa kiertää ja sitä ei enää missata.
Vielä arvosanat yhtyeen tuotannolle:
Sirens - ****
Dungeons Are Calling - ****
Power Of The Night - ***
Fight For The Rock - **
Hall Of The Mountain King - *****
Gutter Ballet - *****
Streets - ***
Edge Of Thorns - *****
Handful Of Rain - ****
Dead Winter Dead - ***
Wake Of Magellan - *****
Poets And Madmen - *****
Japan Live '94 - **
Ghost In The Ruins live - ****
Savatagen kulta-ajaksi voitaneen tosiaan lukea Hall/Gutter/Streets/Edge -kvartetti. Hienoja levyjä kaikki, jos ette usko niin tsekatkaa ihan mikä vain nimibiisi noilta. Ehkä semmoinen erityiselementti Savatagen tuotannossa (Gutterista eteenpäin) on piano, joka oikein käsiteltynä jaksaa aina räjäyttää minun pikku tajuntani. Vaikkapa Edge of Thornsin intro, jösses...

Crissin kuolema 1993 oli tosiaan melkoinen menetys bändille, mutta Jonille pointsit jatkamisesta. Pari levyä meni vähän hakiessa, mutta Wake Of Magellan oli sitten viimeistään jotain todella hienoa. Nämä Streetsin jälkeiset, Stevensin laulamat levyt ovat kaikinpuolin "pehmompia" ja vähemmän metal kuin alkutuotanto mutta ketäpä sekään haittaa, hienoa musiikkia kautta linjan. Viimeisimmälle, Poets And Madmenille, vaihdettiinkin sitten kitarat kunnon särölle, biisit synkemmiksi ja Jon Oliva rahisemaan mikrofonin eteen. Tuloksena mielestäni Savatagen paras levy, monumentaalista kamaa!
Sivuprojektejakin on vuosien saatossa yhtyeelle kertynyt (liikaakin?), on Dr. Butcheria, TSO:ta, Circle II Circleä ym. Väsäilen jonkinlaisia arvosteluja jos jaksan joskus, mutta pääosin onnistuneita tuotoksiahan ne. Sitä yltiöparhautta ei tosin ole oikein syntynyt kuin emobändissä ja siksi vähän harmittaa tuo poikain nykyinen harhailu, vaikka onhan sitä uutta Savatage-levyäkin lupailtu... semmoiiset 4 vuotta.

Jos olisin rikas, niin lähtisin kesällä Saksaan BYH-festareille todistamaan Jon Oliva's Painin ja samaan syssyyn Armored Saintin. Mutta ehkäpä joku päivä ihan oikea 'Tage vielä maailmaa kiertää ja sitä ei enää missata.
Vielä arvosanat yhtyeen tuotannolle:
Sirens - ****
Dungeons Are Calling - ****
Power Of The Night - ***
Fight For The Rock - **
Hall Of The Mountain King - *****
Gutter Ballet - *****
Streets - ***
Edge Of Thorns - *****
Handful Of Rain - ****
Dead Winter Dead - ***
Wake Of Magellan - *****
Poets And Madmen - *****
Japan Live '94 - **
Ghost In The Ruins live - ****
Gandalf carries the magic staff
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
^Tehdään tästä nyt sitten vaikka meidän chatti, jos ei muuta, mutta tuosta oikean 'Tagen kiertämisestä tuli mieleen, että mikä kokoonpano sitten olisikaan nyt se oikea 'Tage? Criss Olivaa nyt ei tietenkään saada paikalle, joten kitarassa häärää varmaankin Caffery, mutta jos Jon laulaa, niin Zakin aikaista matskua tuskin soitettaisiin ja eipä taida nuo vanhat Jonin aikaiset biisit lähteä läheskään vanhaan tyyliin. Zak erosi myös bändistä Magellanin jälkeen, joten en sitten tiedä kutsuttaisiinko häntäkään takaisin laulamaan. Tämä spekulointi siis oletuksella, että Savatage vielä joskus lavalla nähdään.
^ Niillähän oli P&M -kiertueella vokalistina mies nimeltä Damond Jiniya, joka kai on vieläkin virallisesti bändissä. En ole omakohtaisesti kuullut pihaustakaan, mutta on kuulemma erittäin kyvykäs kaveri. Hän siis vetää Zakin osuudet ja Jon tietenkin omansa.
Toisaalta tästäkään tilanteesta ei 100% selvyyttä ole, tuostakin kiertueesta kun on jo 4 vuotta ja sen jälkeen on vieläpä soitettu yksi keikka jossa laulajana oli Stevens.
Chris Caffery lienee kai ihan itsestäänselvyys kakkosskebassa ja ykköskitarassa on kai virallisesti tällä hetkellä Al Pitrelli jonka Megadeth-reissu jäi torsoksi Daven telottua kätensä. P&M -kiertueella nähtiin kepittämässä Jack Frost ja loppukiertueesta Jeff Waters joista kumpikaan tuskin bändiin vakituisesti liittyy. Frost kun potkittiin pois aika " reilun pelin hengessä" ja Watersillahan on omakin pikku pumppu.
Onpahan taas spekulointia. Täytyy vain toivoa että Savatagelta vielä edes yksi levy/kiertue tulisi eikä ura päättyisi tällaiseen sekoiluun. Jotenkin vain tuntuu Olivan ja Cafferyn haastattelujakin lukiessa ettei miehillä itselläänkään ole mitään hajua asioiden tilasta.
Toisaalta tästäkään tilanteesta ei 100% selvyyttä ole, tuostakin kiertueesta kun on jo 4 vuotta ja sen jälkeen on vieläpä soitettu yksi keikka jossa laulajana oli Stevens.

Chris Caffery lienee kai ihan itsestäänselvyys kakkosskebassa ja ykköskitarassa on kai virallisesti tällä hetkellä Al Pitrelli jonka Megadeth-reissu jäi torsoksi Daven telottua kätensä. P&M -kiertueella nähtiin kepittämässä Jack Frost ja loppukiertueesta Jeff Waters joista kumpikaan tuskin bändiin vakituisesti liittyy. Frost kun potkittiin pois aika " reilun pelin hengessä" ja Watersillahan on omakin pikku pumppu.
Onpahan taas spekulointia. Täytyy vain toivoa että Savatagelta vielä edes yksi levy/kiertue tulisi eikä ura päättyisi tällaiseen sekoiluun. Jotenkin vain tuntuu Olivan ja Cafferyn haastattelujakin lukiessa ettei miehillä itselläänkään ole mitään hajua asioiden tilasta.
Gandalf carries the magic staff
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
Onhan sitä tätäkin bändiä tullut jonkin verran soittimessa kulutettua, ja varsin eritasoista matskua joukkoon mahtuu. On aivan täyden kympin suorituksia, ja sitten on myös niitä "ei niin hyviä" tuotoksia. Koko katalogi ei ole hallinnassa, mutta seuraavat rieskat lepää hyllyssä.
Power Of The Night
Fight For The Rock
Hall Of The Mountain King
Gutter Ballet
Streets
Edge Of Thorns
Noista pari ensimmäistä on niitä "ei niin hyviä". Sen jälkeen alkaa kuitenkin taso nousta, ja pari seuraavaa, eli Hall Of The Mountain King ja Gutter Ballet ovatkin melkoisia helmiä. Gutter Balletin ollessa se oma suurin suosikkini. Nimi biisi on yksi hienoimpia kappaleita mitä koskaan on julkaistu. Streets onkin sitten taas pieni notkahdus, mutta kuitenkin selvästi parempi kuin PotN ja FftR. Edge of Thorns taasen on lähes noiden kahden mestariteoksen veroinen julkaisu.
Pari ensimmäistä levyä pitisi joskus yrittää vielä hommata, ja jos noita tsorl arvosanoja on uskominen, niin pari uusintakin pitäisi ottaa jossain vaiheessa hallintaan.
Power Of The Night
Fight For The Rock
Hall Of The Mountain King
Gutter Ballet
Streets
Edge Of Thorns
Noista pari ensimmäistä on niitä "ei niin hyviä". Sen jälkeen alkaa kuitenkin taso nousta, ja pari seuraavaa, eli Hall Of The Mountain King ja Gutter Ballet ovatkin melkoisia helmiä. Gutter Balletin ollessa se oma suurin suosikkini. Nimi biisi on yksi hienoimpia kappaleita mitä koskaan on julkaistu. Streets onkin sitten taas pieni notkahdus, mutta kuitenkin selvästi parempi kuin PotN ja FftR. Edge of Thorns taasen on lähes noiden kahden mestariteoksen veroinen julkaisu.
Pari ensimmäistä levyä pitisi joskus yrittää vielä hommata, ja jos noita tsorl arvosanoja on uskominen, niin pari uusintakin pitäisi ottaa jossain vaiheessa hallintaan.
-
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
Yksinpuhelut on perseestä. Onhan tätäkin mahdottoman epätasaista orkesteria tullut kuunneltua oikein urakalla. En tiedä mistä, mutta jostain sain päähäni ostaa Fight For The Rock-levyn silloin kun se ilmestyi. Minä tykkäsin ja tykkään siitä edelleen, vaikka se hiukka erikoinen ilmestys Savatagen tuotannossa onkin. Hienoja veisuja vaikka kuinka monta, parhaimpina nimikappale, The Edge Of Midnight, Hyde ja Red Light Paradise. Seuraavaksi ilmestynyt Hall Of The Mountain King onkin sitten ylivoimaisesti bändin uran huippu ja samalla yksi suurista heavyn klassikoista. Gutter Ballet piti vielä tasoa yllä ollen lähes samanveroinen edeltäjänsä kanssa, mutta Streetsin kohdalla ja sen jälkeen bändi on tehnyt sitten enää vain ok musiikkia.
Onhan mulla nuo kaksi ensimmäistäkin, ne ovatkin sitten todella mielenkiintoisia tekeleitä. Raakaa ja alkuvoimaista, ei ihme, että bändi alkoi kiinnostaa isojakin yhtiöitä noiden jälkeen. Itselläni Savatagen diggailu hiipua Dead Winter Dead-levyn oston jälkeen, koska se oli todella onneton esitys. Enpä olisi uskonut myyväni pois Savatagen levyä, mutta niin vain kävi. Yrityksistä huolimatta en löytänyt tuosta "Sarajevo" julkaisusta mitään kuuntelemisen arvoista. Pistänpä omat arvosanani levyistä, jotka eri mudoissa omistan tai joita olen runsaasti kuunnellut. Ainoat hyllyssä olevat cd:t ovat tällä hetkellä Gutter Ballet ja Handful Of Rain, mutta eiköhän Hall Of The Mountain King sinne joskus vielä tule. Muita ei ole kiire hankkia ja ainahan sitä voi iskeä Fight For The Rockin levylautaselle pyörimään.
Sirens 8
Dungeons Are Calling 7½
Fight For The Rock 8½
Hall Of The Mountain King 10
Gutter Ballet 9+
Streets 8-
Handful Of Rain 7½
Dead Winter Dead 5
Laulajana Jon Oliva oli niin originelli, että häneen ruumiillistui aika paljon Savatagen soundista. Minun korvaani kaveri on parhaimmillaan hyvä ja huonoimmillaan aika huono, keskimäärin kuitenkin ok. Zakk Stevens oli ihan hyvä, mutta ne levyt jotka olen kuullut, eivät ihan täysillä vakuuta. Hanful Of Rain:in sain joskus halvalla, mutta ei siitä mitään hittiä ole tullut itselleni. Sanotaan joskus välillä 1986-1991 olin melkoisen kova Savatage-fani, mutta nykyään palaan bändin pariin noiden parin-kolmen oikeasti hyvän levyn merkeissä. Edge Of Thorns ja Wake Of Magellan ovat tuolla jossain takaraivossa sillä tavalla esillä, että jos edullisesti eteen osuvat, niin saattavat lähteä mukaan, kun niitä nyt on niin kovasti kehuttu.
Onhan mulla nuo kaksi ensimmäistäkin, ne ovatkin sitten todella mielenkiintoisia tekeleitä. Raakaa ja alkuvoimaista, ei ihme, että bändi alkoi kiinnostaa isojakin yhtiöitä noiden jälkeen. Itselläni Savatagen diggailu hiipua Dead Winter Dead-levyn oston jälkeen, koska se oli todella onneton esitys. Enpä olisi uskonut myyväni pois Savatagen levyä, mutta niin vain kävi. Yrityksistä huolimatta en löytänyt tuosta "Sarajevo" julkaisusta mitään kuuntelemisen arvoista. Pistänpä omat arvosanani levyistä, jotka eri mudoissa omistan tai joita olen runsaasti kuunnellut. Ainoat hyllyssä olevat cd:t ovat tällä hetkellä Gutter Ballet ja Handful Of Rain, mutta eiköhän Hall Of The Mountain King sinne joskus vielä tule. Muita ei ole kiire hankkia ja ainahan sitä voi iskeä Fight For The Rockin levylautaselle pyörimään.
Sirens 8
Dungeons Are Calling 7½
Fight For The Rock 8½
Hall Of The Mountain King 10
Gutter Ballet 9+
Streets 8-
Handful Of Rain 7½
Dead Winter Dead 5
Laulajana Jon Oliva oli niin originelli, että häneen ruumiillistui aika paljon Savatagen soundista. Minun korvaani kaveri on parhaimmillaan hyvä ja huonoimmillaan aika huono, keskimäärin kuitenkin ok. Zakk Stevens oli ihan hyvä, mutta ne levyt jotka olen kuullut, eivät ihan täysillä vakuuta. Hanful Of Rain:in sain joskus halvalla, mutta ei siitä mitään hittiä ole tullut itselleni. Sanotaan joskus välillä 1986-1991 olin melkoisen kova Savatage-fani, mutta nykyään palaan bändin pariin noiden parin-kolmen oikeasti hyvän levyn merkeissä. Edge Of Thorns ja Wake Of Magellan ovat tuolla jossain takaraivossa sillä tavalla esillä, että jos edullisesti eteen osuvat, niin saattavat lähteä mukaan, kun niitä nyt on niin kovasti kehuttu.
Nykyään melkein kaikki on jännää.
-
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
^ Siinäpä ne, toimivaksi todetut starttilevyt. Power of the Nightista tuonne Wake of Magellaniin asti on SPV julkaissut pari vuotta sitten varsin laadukkaat uusintapainokset joita kannattaa ehdottomasti etsiä. Kansilehtisissä on bändin historiikkia ja nippelitietoa monta sivua/levy ja pari bonusbiisiä vielä lopussa. Streets -levyn kohdalla on tosin jotenkin tyritty, ainakin minulla bonusbiisit eivät ole sitä mitä luvataan, ja kansiläpyskästä puuttuu laulunsanoja ja kansikuvakin on nuhjuinen. 
Näitä on ainakin CDON:issa ollut kympin pintaan, paitsi tällä hetkellä ei näyttäisi olevan juuri Mountain Kingia, Gutter Balletia ja Streetsia. D'oh.

Näitä on ainakin CDON:issa ollut kympin pintaan, paitsi tällä hetkellä ei näyttäisi olevan juuri Mountain Kingia, Gutter Balletia ja Streetsia. D'oh.
Gandalf carries the magic staff
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
Niin tää on se bändi joka on samaa kamaa, kun GnR. Ainaki erään henkilön mielestä.
Zapper joskus pakkosyötti bändiä minulle, tämän seurauksena Hall Of The Mountain King ja Gutter Ballet löysivät tiensä hyllyyni. Sirenskin oli, nimenomaan oli, mutta ns. "rahatilanteen pakottaessa" jouduin luopumaan siitä mitäänsanomattomasta albumista. Tein Savatagen viime topikkiin biisikohtaisen arvostelunkin joskus tuosta Hall of the Mountain King albumista. Nyt se on bittiavaruudessa, uutta en rupea kirjoittamaan. Mountain King kuuluu ehdottomasti jokaisen sontiaisen levyhyllyyn, sitten homehtumaan tai kuunteluun, miten itse haluaakaan. Gutter Ballet nyt edustaa balladimpaa puolta, pari erinomaista kappaletta, loput hyviä tai ok:ta. Voishan tässä taas jokupäivä ottaa levyt kuunteluun.
Edge of Thorns on loputtomalla hankintalistalla.
Zapper joskus pakkosyötti bändiä minulle, tämän seurauksena Hall Of The Mountain King ja Gutter Ballet löysivät tiensä hyllyyni. Sirenskin oli, nimenomaan oli, mutta ns. "rahatilanteen pakottaessa" jouduin luopumaan siitä mitäänsanomattomasta albumista. Tein Savatagen viime topikkiin biisikohtaisen arvostelunkin joskus tuosta Hall of the Mountain King albumista. Nyt se on bittiavaruudessa, uutta en rupea kirjoittamaan. Mountain King kuuluu ehdottomasti jokaisen sontiaisen levyhyllyyn, sitten homehtumaan tai kuunteluun, miten itse haluaakaan. Gutter Ballet nyt edustaa balladimpaa puolta, pari erinomaista kappaletta, loput hyviä tai ok:ta. Voishan tässä taas jokupäivä ottaa levyt kuunteluun.
Edge of Thorns on loputtomalla hankintalistalla.
Zapper lähetti minullekin pari maistiaista ja kyllähän vaan toimii. Edge of thorns-levy kuuntelussa parhaillaan. Todella persoonallinen ääni laulajalla, vaikka kuulemma tässä uudempi laulaja, tykkään kyllä. Ensikuuntelulla Follow Me räjäyttipankin. Se on hankittava lisää tätä ja PIAN!
"Life goes on....until it doesn't"
Tämän topiskin ansiosta päätin sitten kokeilla tuota Hall of the mountain king levyä, ja jummalauta miten kovaa settiä on kyseessä. Olen aikaisemmin kirjastosta lainannut tuon Wakes of magellan ja Poets and madmen, mutta nuo ei oikein sytyttänyt. Siitä on tosin aikaa jo aika tavalla että nyt voisi jo potkia paremmin, mutta kyllä tämä Hall levy iski heti ensikuulemalta.
En ihmettele että Mustaine nappasi Al Pitrellin hoiviinsa, tosin lyhyeksi jäi pesti. Onkos tuo Al muuten nyt takaisin Savatagessa? Ilmeisesti.
Ihme ettei ole pändi niittänyt isompaa suosiota koskaan, sen kyllä ansaitsisi. Onkos muuten Savatage ollut suomessa koskaan, jos niin millainen livebändi?
SAVATAGE ROCKS
En ihmettele että Mustaine nappasi Al Pitrellin hoiviinsa, tosin lyhyeksi jäi pesti. Onkos tuo Al muuten nyt takaisin Savatagessa? Ilmeisesti.
Ihme ettei ole pändi niittänyt isompaa suosiota koskaan, sen kyllä ansaitsisi. Onkos muuten Savatage ollut suomessa koskaan, jos niin millainen livebändi?
SAVATAGE ROCKS

Last edited by scorpions on Fri Mar 03, 2006 12:35, edited 2 times in total.
^ Mikä puolikas
HALL! Joo, kyllä sen Pitrellin pitäisi olla takaisin. Ne Jack Frost & Jeff Watershan olivat vain Poets & Madmen-kiertueen tuuraajamiehiä (heh) kunnes Al saatiin takaisin ruotuun MD-sekamelskasta. '
Tage oli Suomessa ainakin Fight For The Rock -levyn tiimoilta täällä Oulun Kuusrockissa 1986, remasterin vihkossa bassomies Middleton muistelee miten management "lähetti meidät sinne hengittämään juuri Neuvostoliitossa pasahtaneen Tsernobylin ydinvoimalan saastuttamaa ilmaa ja lensivät itse kiertueelta kotiin USA:han"
'ween-kollega laittoi näköjään tämän topicin pystyyn, mitä itsekin olen jokusen viikon vain aikonut, hienoa! Sillä loistava bändi on kyseessä, yksi parhaista. Olen näköjään lievässä oppositiossa noiden tiettyjen suosikkilevyjen suhteen, sillä Savan tuotantohan on sen verran monipuolista aina aikakaarella 1983-2001, että sattuu ajankohdan mukaan vaihtelemaan omalla kohdallani se 'top5' aika rankasti. Minkälainen tyyli nyt milloinkin natsaa.
Mutta tottahan siellä ovat suorastaan kiveen hakattuna Hall Of The Mountain King-Gutter Ballet -kaksikko, niinkuin muillakin. Sitten se Savatagen parhain levy mielestäni: Streets -The Rock Opera. Ainoita teemalevyjä tässä maailmassa, jotka voivat vetää vertoja W.A.S.P.in The Crimson Idolille. Hieno teos eräiden parhaiden & rauhallisimpien Sava-kappaleiden kanssa, mie tykkäänkin tästä erasta enemmän kuin kahden ekan levyn perinneheavystä, poikkeuksellista! (mutta niin on toisaalta bändikin).
Seuraavaksi Zak Stevensin paras tuotos nokkamiehenä: Edge Of Thorns. Ai jumalauta miten hienoja hetkiä siinäkin; Follow Me, Sleep, Conversation Piece, Lights Out, Miles Away & ne 'hitit' vielä. Huh. Periaatteessa kappalemateriaaliltaan 'Tagen tasaisin tuotos, mutta se yksi & ainoa Mountain King Jon Oliva on jättäytyneenä 'vain' tuotanto/biisinkirjoittaja/kosketinsoittaja -taustajoukkoihin..hmm..hyvin se menee silti.
Sitten viidentenä toinen kontroversiaali yksilö joillekin; Dead Winter Dead. Aivan oman maailmansa sisältävä toinen aivan kuningas-teemalevy bändiltä, ehdottomasti kokonaisuutena toimiva, ei pysty eikä kannata eritellä mitään pois kuten tasapaksulla From The Gutter To The Stage -kokoelmalla. Mestariteos; vaikkei huonoa levyä ole bändi tehnytkään, kaikki kannattaa omistaa.
Fight For The Rockin jälkeen (joka siis sekin sisältää oikein pätevää matskua, mm. Hyde & Day After Day) pitäisi vähiten hyvänä Handful Of Rainia, jolla mennään edellämainitun tavoin tod. epätasaisesti: joitakin unohtumattomia klassikoita (Symmetry, Watching You Fall, Alone You Breathe) sekä sitten tasapaksumpaa. Sitten taas ristiriitaisuuttani omn kai syyttäminen, miten en ole paria poikkeuskappaletta lukuunottamatta saanut enempää kiinni The Wake Of Magellanista, vaikka suuri teemalevyjen ystävä olenkin. Menivätkö liikaa progehtavamman tyylin puolelle? Mene & tiedä, mutta kavereiden luona tätä tuolloin 1. Sava-levynä kuullessani ei saanut kiinnostumaan (Running Wildin mieleentuovaa laivakantta enempää, hehe) bändistä ennenkuin parin vuoden kuluttua HOTMK-ylistyksen saadessa mielenkiinnon syttymään tsekkauksen verran.
Pitää kämpillä linkittää tähän hiton hyvä vanha arvostelusivusto, josta sain hyviä vinkeitä mitä aina seuraavaksi kannattaisi haalia. Jospa sitä töitäkin tekisi, tilausvahvistukset odottavat, prkl.
http://www.geocities.com/citybeneath/ No niin tuossa se sivusto, hox tuo on poistettu jo vuosia sitten mutta tekstit on tekijä sentään kulttuuritekona säästänyt tuollaiseen karumpaan malliin sinne. Itse pidin & pidän kirjoituksellisesta otteesta suuresti, kuten huomaa tuo n. 5-6 vuotta sitten työstetty arvostelusivusto on nimettykin Savatagen mukaan, vaikka paljon muutakin klassikkoa löytyy. Tuossa vielä laiskoille entistä suorempi linkki 'tagen pariin: http://www.geocities.com/citybeneath/savatage.html
edit: Oikolukua, II: linkki.

Tage oli Suomessa ainakin Fight For The Rock -levyn tiimoilta täällä Oulun Kuusrockissa 1986, remasterin vihkossa bassomies Middleton muistelee miten management "lähetti meidät sinne hengittämään juuri Neuvostoliitossa pasahtaneen Tsernobylin ydinvoimalan saastuttamaa ilmaa ja lensivät itse kiertueelta kotiin USA:han"

'ween-kollega laittoi näköjään tämän topicin pystyyn, mitä itsekin olen jokusen viikon vain aikonut, hienoa! Sillä loistava bändi on kyseessä, yksi parhaista. Olen näköjään lievässä oppositiossa noiden tiettyjen suosikkilevyjen suhteen, sillä Savan tuotantohan on sen verran monipuolista aina aikakaarella 1983-2001, että sattuu ajankohdan mukaan vaihtelemaan omalla kohdallani se 'top5' aika rankasti. Minkälainen tyyli nyt milloinkin natsaa.
Mutta tottahan siellä ovat suorastaan kiveen hakattuna Hall Of The Mountain King-Gutter Ballet -kaksikko, niinkuin muillakin. Sitten se Savatagen parhain levy mielestäni: Streets -The Rock Opera. Ainoita teemalevyjä tässä maailmassa, jotka voivat vetää vertoja W.A.S.P.in The Crimson Idolille. Hieno teos eräiden parhaiden & rauhallisimpien Sava-kappaleiden kanssa, mie tykkäänkin tästä erasta enemmän kuin kahden ekan levyn perinneheavystä, poikkeuksellista! (mutta niin on toisaalta bändikin).
Seuraavaksi Zak Stevensin paras tuotos nokkamiehenä: Edge Of Thorns. Ai jumalauta miten hienoja hetkiä siinäkin; Follow Me, Sleep, Conversation Piece, Lights Out, Miles Away & ne 'hitit' vielä. Huh. Periaatteessa kappalemateriaaliltaan 'Tagen tasaisin tuotos, mutta se yksi & ainoa Mountain King Jon Oliva on jättäytyneenä 'vain' tuotanto/biisinkirjoittaja/kosketinsoittaja -taustajoukkoihin..hmm..hyvin se menee silti.
Sitten viidentenä toinen kontroversiaali yksilö joillekin; Dead Winter Dead. Aivan oman maailmansa sisältävä toinen aivan kuningas-teemalevy bändiltä, ehdottomasti kokonaisuutena toimiva, ei pysty eikä kannata eritellä mitään pois kuten tasapaksulla From The Gutter To The Stage -kokoelmalla. Mestariteos; vaikkei huonoa levyä ole bändi tehnytkään, kaikki kannattaa omistaa.
Fight For The Rockin jälkeen (joka siis sekin sisältää oikein pätevää matskua, mm. Hyde & Day After Day) pitäisi vähiten hyvänä Handful Of Rainia, jolla mennään edellämainitun tavoin tod. epätasaisesti: joitakin unohtumattomia klassikoita (Symmetry, Watching You Fall, Alone You Breathe) sekä sitten tasapaksumpaa. Sitten taas ristiriitaisuuttani omn kai syyttäminen, miten en ole paria poikkeuskappaletta lukuunottamatta saanut enempää kiinni The Wake Of Magellanista, vaikka suuri teemalevyjen ystävä olenkin. Menivätkö liikaa progehtavamman tyylin puolelle? Mene & tiedä, mutta kavereiden luona tätä tuolloin 1. Sava-levynä kuullessani ei saanut kiinnostumaan (Running Wildin mieleentuovaa laivakantta enempää, hehe) bändistä ennenkuin parin vuoden kuluttua HOTMK-ylistyksen saadessa mielenkiinnon syttymään tsekkauksen verran.
Pitää kämpillä linkittää tähän hiton hyvä vanha arvostelusivusto, josta sain hyviä vinkeitä mitä aina seuraavaksi kannattaisi haalia. Jospa sitä töitäkin tekisi, tilausvahvistukset odottavat, prkl.
http://www.geocities.com/citybeneath/ No niin tuossa se sivusto, hox tuo on poistettu jo vuosia sitten mutta tekstit on tekijä sentään kulttuuritekona säästänyt tuollaiseen karumpaan malliin sinne. Itse pidin & pidän kirjoituksellisesta otteesta suuresti, kuten huomaa tuo n. 5-6 vuotta sitten työstetty arvostelusivusto on nimettykin Savatagen mukaan, vaikka paljon muutakin klassikkoa löytyy. Tuossa vielä laiskoille entistä suorempi linkki 'tagen pariin: http://www.geocities.com/citybeneath/savatage.html
edit: Oikolukua, II: linkki.
Last edited by Jussi K on Fri Mar 03, 2006 20:48, edited 2 times in total.
Sent from my Panzerkampfwagen Tiger using Enigma
Hienoa, että tämänkin topicin ansiosta muutama uusi ihminen on löytänyt bändin. Savatage on kuitenkin valitettavan aliarvostettu ja huonosti tunnettu bändi ainakin Suomessa. Tuli eilen illalla kuunneltua kuulokkeilla keskittyneesti Dead Winter Dead ja The Wake Of Magellan ja kyllä nämä "taiteellisemmatkin" teokset toimivat. Yleisesti ottaenhan Handful Of Rainin jälkeiset levyt vaativat enemmän kuuntelua avautuakseen kunnolla ja toimivat paljon paremmin keskittyneesti kuunneltuna kuin pelkkänä taustamusiikkina. Näillä levyillä rauhalliset biisit nousevat usein parhaimmiksi nopeampien biisien jäädessä varjoon. Savatage on kyllä luonut niin paljon erilaista materiaalia, että lähes jokaiseen mielentilaan löytyy sopiva levy.
Saakeli että Savatage on saanut minut täysin otteeseensa, aivan kurko kamaa. Pistetääs tänne parit Savatage videot niin halukkaat näkee helposti tätä mahtavaa pändiä!
http://www.youtube.com/watch?v=-HPbFtB_ ... h=savatage
^Uskomaton biisi.
http://www.youtube.com/watch?v=SknePa_C ... h=savatage
http://www.youtube.com/watch?v=7DxWhffQ ... h=savatage
http://www.youtube.com/watch?v=L4M4Ay8x ... h=savatage
http://www.youtube.com/watch?v=81cbW-NB ... h=savatage
http://www.youtube.com/watch?v=whmSsJHY ... h=savatage
http://www.youtube.com/watch?v=XOrk7-8B ... h=savatage
http://www.youtube.com/watch?v=-HPbFtB_ ... h=savatage
^Uskomaton biisi.
http://www.youtube.com/watch?v=SknePa_C ... h=savatage
http://www.youtube.com/watch?v=7DxWhffQ ... h=savatage
http://www.youtube.com/watch?v=L4M4Ay8x ... h=savatage
http://www.youtube.com/watch?v=81cbW-NB ... h=savatage
http://www.youtube.com/watch?v=whmSsJHY ... h=savatage
http://www.youtube.com/watch?v=XOrk7-8B ... h=savatage
Semmoista vaan kyselisin että millaisiahan ovat nuo Savatagen levyjen Silver Edition painokset. Onko niissä ollenkaan normaali kansia kun noi hopeiset ei ole mielestäni orikinaalin veroiset.
Hitto kyllä pitää taas kehua Savatagen musiikkia, kunnianhimoista ja moniulotteista kamaa. Tavoite on pikkuhiljaa saada koko tuotanto hallintaan, ja päästä pändin keikalle mikäli Suomen kavaralle saapuvat.
Hitto kyllä pitää taas kehua Savatagen musiikkia, kunnianhimoista ja moniulotteista kamaa. Tavoite on pikkuhiljaa saada koko tuotanto hallintaan, ja päästä pändin keikalle mikäli Suomen kavaralle saapuvat.
^ Hopeapainoksiahan on vain kahdesta ekasta eli Sirensistä ja Dungeonsista, ja ei niissä tosiaan ole alkuperäistä kansitaidetta missään välissä. Tai no, itse cd-levyihin ne on osittain printattuna mutta se nyt ei ihan samaa asiaa aja. Muutenhan ko. versiot ovat oikein päteviä, löytyy bonusbiisejä ja remasteroitukin ne kai on. En tiedä minkälaisia muita cd-painoksia levyistä on tullut, nuo Silverithän on julkaistu 2002 eli aika varmasti joitain aikaisempiakin on olemassa.(?)
Originaalikansiin pääsee varmaan helpoimmin käsiksi onkimalla jostain levyjen vinyyliversiot, niitä kun näkee huutonetissäkin olevan vähän väliä myynnissä.
Originaalikansiin pääsee varmaan helpoimmin käsiksi onkimalla jostain levyjen vinyyliversiot, niitä kun näkee huutonetissäkin olevan vähän väliä myynnissä.
Gandalf carries the magic staff
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
Haes scorpions-jannulle sieltä antikvariaatin alehyllystä, mistä minulle Falconerista vinkkasit, jokin niistä kuudesta Dungeons Are Calling eepeestä 5,90€ -hintaantsorl wrote:^En tiedä minkälaisia muita cd-painoksia levyistä on tullut, nuo Silverithän on julkaistu 2002 eli aika varmasti joitain aikaisempiakin on olemassa.(?)
Originaalikansiin pääsee varmaan helpoimmin käsiksi onkimalla jostain levyjen vinyyliversiot, niitä kun näkee huutonetissäkin olevan vähän väliä myynnissä.

Sent from my Panzerkampfwagen Tiger using Enigma
Olivan sooloprojektilta siis tulossa syksyllä toinen albuumi ja levy-yhtiö vaihtunut SPV:stä AFM:ään. Eka oli aika hyvä joten kai se tämäkin. Fanius velvoittaa toki muutenkin ostamaan. Toivottavasti mr. pianoguru käyttää tällä kertaa oikeaa soitinta, ne 'Tage Mahalin casiot oli aika perseestä. Odotellaan...AFM Records news from their website: "The Mountain King and his baby, JON OLIVA'S PAIN have found a new home! Savatage has been one of the most influential metal bands of all time and now Oliva will bring his song writing, his voice and his talented band to the AFM family! Oliva and company released the first JOP record, Tage Mahal in October 2004. September 2006 will see the release of the bands second record titled Maniacal Renderings.
Look for a 5-song EP release on June 20rd which will include 3 new songs from the upcoming CD and 2-live Savatage songs from the 2004-2005 'Tage Mahal Tour! The band has once again entered Audio Lab Studio's in Tampa, Florida. The new record promises a more progressive, complex and dramatic edge without sacrificing any of the song writing quality that fans have come to expect during Oliva's 25 year career.
...blaa blaa...
...mutta mieluummin kyllä näkisin uuden Savatage-levyn...

Gandalf carries the magic staff
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
Löysinpäs bootlegiksi hyvälaatuisen Cleveland, Odeon 4-28-01 bootlegin. Erittäin hyvin hoitaa kyllä Damond Jiniya osuutensa ja niin muuten hoitaa Jonkin. Kyllä tämä on sellaista parhautta, että joskus pitää nähdä Savatage tai edes Jon Oliva's Pain livenä.
# Setlist - Commissar, Surrender, Labyrinths (clip), Handful Of Rain,
The Wake Of Magellan,
Dead Winter Dead, Edge Of Thorns, All That I Bleed, Awaken, 12/24 (tease), Sirens,
Unusual, By The Grace Of The Witch, Strange Wings, Morphine Child, Miles Away,
He Carves His Stone, Chance, Believe, Temptation Revelation, Gutter Ballet,
Power Of The Night, Hall Of The Mountain King.
# Setlist - Commissar, Surrender, Labyrinths (clip), Handful Of Rain,
The Wake Of Magellan,
Dead Winter Dead, Edge Of Thorns, All That I Bleed, Awaken, 12/24 (tease), Sirens,
Unusual, By The Grace Of The Witch, Strange Wings, Morphine Child, Miles Away,
He Carves His Stone, Chance, Believe, Temptation Revelation, Gutter Ballet,
Power Of The Night, Hall Of The Mountain King.
Itse voisin suositella tuolla http://www.savatage.at/savaaud2.htm 'grade: A' -saavaa "To All The Twisted -Live In Jaxx, Springfield (19.4.2001) -bootlegia (ihan tavallisen ookoolta sellaiselta se minusta kuulostaa, mutta lienen niin kultakorva sitten
).
Biisejä lasken tosin vain omasta mp3-versiostani enemmän kuin tuolla (24 kappaletta, mukana introductions, muttei outroa 'irrallaan', HOTMK kestää 10 min), tiedä mistä sitten johtuu, 2cd:lle ei mahtunut tarpeeksi?
On muuten Damond Jiniyan 1. keikka 'tagessa & hienosti sujuu; onhan siellä wanha mountain king keyboard-kioskissaan varmistamassa mikin ääressä taustat tietysti niin mikäs siinä keskittyessä omaan suoritukseensa.

Biisejä lasken tosin vain omasta mp3-versiostani enemmän kuin tuolla (24 kappaletta, mukana introductions, muttei outroa 'irrallaan', HOTMK kestää 10 min), tiedä mistä sitten johtuu, 2cd:lle ei mahtunut tarpeeksi?
On muuten Damond Jiniyan 1. keikka 'tagessa & hienosti sujuu; onhan siellä wanha mountain king keyboard-kioskissaan varmistamassa mikin ääressä taustat tietysti niin mikäs siinä keskittyessä omaan suoritukseensa.
Sent from my Panzerkampfwagen Tiger using Enigma