asa wrote:Itse itseäni tehostaen (ja toistaen) SEVENTH SON OF A SEVENTH SON. Mitään näin mahtavaa ei ole maailmaan tehty ennen, eikä jälkeen tämän biisin. Sanat ovat loistavat, biisissä paljon hienoja osia, ja vaikka kesto on kymmenisen minuuttia, ei biisi silti jää junnaamaan paikoilleen missään vaiheessa, vaan mielenkiinto pysyy loppuun asti. Ja kun biisi loppuu, sen tekee mieli kuunnella vaan uudestaan ja uudestaan. Samaan aikaan äärettömän synkkä ja kaunis biisi.
Aamen!!
Lyhyesti ja ytimekkäästi silkkaa parhautta alusta loppuun.
Seventh son of a seventh son ja Killers ovat todella hienoja ja Dance of Death on myös yksi suosikeistani. Aarrgh!!!! Nyt on kyllä vaikeuksia valita, mutta tällä hetkellä ehkäpä se Killers vie voiton.
Alkaa kyllä jo vähän kyllästyttään nämä "Paras se ja se" -topicit kun niitä on puolet foorumista ja niistä ei oikein synny minkäänlaista kunnon keskustelua. No, Fear Of The Dark ja Dance Of The Death lienevät tässä sarjassa parhaat omalta osatani, ensimmäinen ehkä hitusen parempi.
Varmaan No Prayer For The Dying. Seventh Son on myöskin erittäin hyvä biisi, mutta vaikka kuinka yritän tykätä siitä, en millään saa siitä viiden tähden biisiä. Dance Of Death on myöskin hiton kova, mutta ei ihan tarpeeksi kova päihittääkseen No Prayerin.
Seventh Son Of A Seventh Son, Fear Of The Dark ja Brave New World. Nämä ovat parhaimmat, kaikki ovat tunnelmaltaan huikeita. Seventh Son Of A Seventh Sonin melodiat ja soolot siinä lopussa ovat mahtavia. Se on paras.
Try to hold some faith
in the goodness of humanity...
Ehkä jos Still Life olis nimetty toisin... well give me peace of mind...
Tai ehkä jos virallinen jury hyväksyisi caught somewhere:n ... mutta ei taida...
Mutta silitikin se olis Seventh Son of a Seventh Son, tarpeeksi jo hehkutettu, mutta silti pakko vielä hehkuttaa loppuun saakka otteessaan pitävää tunnelmaa, sooloja, kansantanssia...olen sanaton ja nautin...perfecto.
Päivityksen vuoksi voisin sanoa että Seventh Son Of A Seventh Son. Aivan täydellistä sävellystä alusta loppuun. Kyseinen nimikkokappale myös tekee selvästi Seventh Son Of A Seventh Son albumista "mielenkiintoisemman" sekä antaa myös sitä voimaa albumille. Loistavaa kitarapeliä ja iskevää rumpu taiturointia. Brucekin saa kappaleessa loistavasti toteuttaa ääntään. Laulumelodia kuulostaa täydelliseltä. Kyllä kelpaa
Aikaisemmin olen vastannut tähän topiciin, että Powerslave on paras levyn nimibiisi, mutta tällä hetkellä Seventh Son Of A Seventh Son on vienyt tuon tittelin. Biisi on yksinkertaisesti vaan täydellinen.
reptile wrote:Seventh Son Of A Seventh Son, Fear Of The Dark ja Brave New World. Nämä ovat parhaimmat, kaikki ovat tunnelmaltaan huikeita. Seventh Son Of A Seventh Sonin melodiat ja soolot siinä lopussa ovat mahtavia. Se on paras.
Hyvä REPTILE,olen täysin samaa mieltä perustelujasi myöten.
Kyllähän Maiden on onnistunut hyvin oikeastaan kaikissa nimibiiseissään.
Nuo 3 ovat kyllä ehdottomat helmet.
No prayer for the dying on ehkä turhan unholaan jäänyt biisi.
Itse tykkään paljon tuosta biisistä sekä levystäkin ollen mielestäni kokonaisuutena jopa paljon parempi kuin Dance of death levy.
Number of the Beastin arvostusta en ole koskaan kunnolla käsittänyt, eikä Dance of Death -kappaleekaan suuria suosikkejani ole... mutta Caught SIT... sen parempaa viisua ei oltu ikinä aikaisemmin tehty eikä ole senkään jälkeen. IMO.
Miadenin nimikkokappaleet suosikkijärjestyksessäni mahtavimmasta huonoimpaan:
Caught Somewhere In Time
Seventh Son of a Seventh Son
Killers
No Prayer for the Dying
Fear of the Dark
Powerslave
Brave New World
Iron Maiden
The Number of the Beast
Dance of Death
Mä pidän eniten Powerslavesta,siis niin mahtavaa egyptiheviä ( ) että olla ja saattaa,ja sanatki on niin viimesen päälle...Adrianin soolo on varmasti äijän paras
Paha kysymys tämä. Tiukan harkinnan jälkeen on myönnettävä että se on Brave new world. Hienot lyriikat, kaunis alku jonka jälkeen biisi jyrähtää kunnolla käyntiin. Hyvät soolo-osuudet myös. I love this.
Hmmmm... oliskohan Fear Of The Dark ja tämä siksi että tunnelma on niin mahtava kyseisessä zipaleessa että tuntuu ja sopii levyn kannen kuvitukseen ku nakki korvaan
Brawe new world, aika lähellä oli etten kirjottanut Dance of Deathia... mutta kyllä se Bruce vetää sen BNW:n niin mahtavasti... saan kylmiä väreitä, varsinkin alussa.
ainoa miinus biisissä on kertosäkeessä; kokoajan pitää toistaa sitä BNW:tä, jos olisivat siihen jotain fiksua keksineet, niin varmasti olisi paljon parempi biisi.
Pakko sanoa Dance of Death. Niin mahtava kappale kyseessä. Voittaa jopa seventh son of a seventh sonin. Mahtava rakenee ja todella hieno akustinen alku. Koko biisin läpi on taianomainen fiilis, ja sanat iskevät todella lujaa. "...and they summond me over to join in with then, to the dance of the dead.." Myös mahtava biisi soittaa kitaralla. Ensimmäinen minuutti kappaleesta pyörii saman riffin ympärilla. Ehdottomasti Maidenin helmiä.
"Egotism is the anesthetic that dulls the pain of stupidity." - Frank Leahy
escudo wrote:Powerslave on ehdottomasti albumien nimibiiseistä paras. Yhtään puuduttavaa kohtaa ei kappaleesta löydy, riffit ovat huippuluokkaa. Sanoitukset ovat todella nerokkaat ja Dickinsonin tulkinta todella antaa sen tunteen että nyt laulu liittyy muinaiseen Egyptiin. Ja ne soolot, ne ihanat soolot, enpä ole koskaan löytänyt sooloa joka antaisi yhtä paljon kylmiä väreitä kuin tässä biisissä. Varsinkin kun katsoo Live After Deathiä niin tämä biisi pääsee vielä enemmän oikeuksiinsa vaikka studioversiokin on mahtava. Kaiken kaikkiaan tämä biisi lukeutuu myös parhaiden koskaan tehtyjen Maiden biisien joukkoon, Powerslave = Täydellisyys.
Voi hitto, nyt on pakko vain olla aivan samaa mieltä escudon kanssa! Olen siis täsmälleen samaa mieltä, Powerslave on Maidenin levyjen paras nimibiisi. Perustelujenkin kanssa olen täysin samaa mieltä. Mielestäni tämän biisin soolot ovat eräitä Maidenin parhaimpia, ja ehdottomasti koko musiikkihistoriankin parhaimpia. Se kohta vaan on yhtä täydellisyyttä, kun alkaa se hiljainen kohta ja sitten soolo. Tietysti koko biisi on aivan täydellinen, mutta ilman tuota pariminuuttista kohtaa ei biisi olisi niin loistokas, kuin se on nyt. Siis lyhyesti sanottuna, täydellinen biisi.
Mutta ero ei toki ole päätähuimaava takaa tuleviin, etenkin Fear Of The Dark ja Dance Of Death ovat mahtavia biisejä. Kärkikolmikkoon mahtuvat vielä BNW ja SSOASS.
Paras on Seventh Son Of A Seventh Son. Itselleni kappale on jopa top 3 Maiden biisi. Kertakaikkiaan mahtava kappale, jonka haluaisin kuulla joskus myös livenä.
Dance Of Death on myöskin hiton kova, mutta ei ihan tarpeeksi kova päihittääkseen No Prayerin.
) että olla ja saattaa,ja sanatki on niin viimesen päälle...Adrianin soolo on varmasti äijän paras 
