Kerroin vain, että pidän biisistä yllättävänkin paljon vaikka hitimpi on. Hiteistä kun en yleensä välitä, ihan sama minkä bändin.Albumikeskustelua ja äänestys: Seventh Son Of A Seventh Son
Moderator: The Killer Krew
-
Stratocaster
- Azazel
- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
-
flying Icarus
- Hell Rat
- Posts: 315
- Joined: Thu Aug 26, 2004 18:48
- Location: Lammi
Asia selvä.Stratocaster wrote:^ Mä huomasin ettei Jukka haukkunut Evilia.
Tarkoittaako tämä sitä, että hittibiisit ovat automaattisesti huonoja, jos ne myyvät, niistä pitävät muutkin kuin "tosifanit" ja juuri niitä pyörii radiossa? Vai että bändit valitsevat huonoimmat veisunsa singleilleen ja tyrkyttävät niitä väkisin radiosoittoon yms.?Stratocaster wrote:Hiteistä kun en yleensä välitä, ihan sama minkä bändin.
-
Stratocaster
- Azazel
- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
^ Ei ne automaattisesti huonoja ole, mutta mielestäni esim. Maidenin singleiksi valitsemat biisit on yleistasoltaan ollut ihan muuta kuin kirkasta kärkeä. Yleensä sitten semmoisia biisejä soitetaan liikaa. Esim. Wasted Years on SIT-levyn eniten esillä ollut biisi, mikä on sääli, koska levyllä on seitsemän parempaa biisiä.
-
Roskisdyykkari
- Lentäjä-Ässä
- Posts: 1253
- Joined: Tue Jan 06, 2004 11:11
- Location: Espoo
Seventh Son of the Seventh Son
(1988)
Noniin. Poikien viimeinen albumi legendaarisimmalla kokoonpanolla. Adrian Smith vielä kehissä, kuin myös syntikatkin. Kansitaide ihan hieno, ei ehkä parasta Maidenia, mutta aika kärjessä kuitenkin ja sopii hyvin levyn mystiseen teemaan.
No, sitten itse levy:
Moonchild
Mystinen akustinen avaus levylle. Alun syntikat kohtalaisen rasittavat, mutta onneksi pian Bruce pääsee vauhtiin murhaavilla lyriikoillaan. Kertosäe toimii hyvin. Loppuun taas ärsyttävät synat.
Toimii hyvänä avaajana. Ei mikään maailmaa mullistava kappale, muttei todellakaan mikään täytebiisikään. Kuuluu luokkaan "ihan hyvä".
+ Nickon rumputyöskentely loistavaa
+ Salaperäinen tunnelma
+ Bruce eläytyy biisiin
- Alun/lopun syntikat
- Lopetus vähän höhlä
4
Infinite Dreams
Kitaravoittoisen intron jälkeen Bruce tulee mukaan liikuttavassa säkeistössä, jossa taustalla ehkä hieman jazzmaiset (?) kitarat. Pian särökitarat hyppäävät kehiin ja meno muuttuu synkäksi. Tunnelma on koko kappaleen ajan loistava, hyvin synkkä. "in hell..."- kohdan jälkeen surullisen tuntuinen riffi, johon tulee pian harmonia päälle. Ja sitten se on menoa... ehkä hieman iloinen riffi johon Bruce rääkyy päälle. Riffittely on loistavaa eikä sitä ainaista C-D-E:tä. Soundit ovat juuri parhaimmillaan, bassokolinakin kuuluu selvästi. Sooloilun jälkeen palataankin jälleen hitaampaan menoon, jonka kautta ihan ok lopetus.
Tästä biisistä jäi mainio kokonaiskuva. Kerrankin Steve on saanut aikaan jotain hieman poikkeuksellisempaa, ja hyvä niin.
+ Hienoa kikkailua säkeistössä
+ Nopeuttaminen
+ Brucen laulusuoritus
+ Tunnelma
+ Omalaatuista riffittelyä, ei sitä samaa kuviota, ja koska tämä ei sisällä mitään huonoa:
5
Can I Play with madness?
Noniin... Hienon, surullisen biisin jälkeen tulee maailman ärsyttävin biisinaloitushuuto, jota seuraa ärsyttävä lällättelyriffi. Mitäänsanomatonta sahausta ärsyttävine laulumelodioineen. Livenä tämä biisi on IMO ihan kauhea, kun Brucen laulusuoritus on vähän ihmeellinen. Studiolla tämän voi vielä hädintuskin kuunnella. Popahtava kertsi on jo oksettava. Väliosassa on jo ihan ok riffi, muttei sekään mikään mullistava. Kitarasoolokaan ei mikään Adrianin parhaimmistoa. Pian tulee taas se ärsyttävä huuto ja tekisi mieli lopettaa kuuntelu siihen paikkaan. Ärsyttävää kertosäettä hoetaan ärsyttävään loppuun asti, jossa odottaa taas se ärsyttävä huuto. Ärsyttävää!
+ Studioversiossa Brucen piristävä laulusuoritus pelastaa vähän
+ Paikoin jopa ok- tason riffejä
- "Can I play with madness?!"- huuto = EI NÄIN!
- Ei erikoinen kitarasoolo, Adrian Smithin heikoimpia
- Säkeistön sahausriffi
- Laimean loppuvaikutelman antaa, tekisi mieli antaa nolla, mutta jotain hyvää saa tästäkin revittyä:
2
The Evil that men do
Kauhean täytebiisin jälkeen päästäänkin sitten oikein kasaritunnelmiin syna/kitaravoittoisen intron merkeissä. Pian laukkakomppi jonka jälkeen mahtipontinen säkeistö. Kasaritunnelma paistaa läpi biisin, eikä Brucen eläytyvä laulusuoritus jätä ketään kylmäksi. Tämä biisi on niin loistava, että edes se ainainen C-D-E- kuvio ei häiritse. Sanat ovat yhtä mahtavat kuin biisin sävellyksetkin, mitäs tästä voisikaan muuta sanoa. Täydellistä! Pian tuleekin pieni breikki, ja oudohkon riffittelyn jälkeen päästään kunnon sooloilun pariin. Hyvin melodiallinen ja voimakas biisi. Lopun "The evil" huutojen päälle vielä vähän sooloilua, jonka jälkeen biisi loppuu Brucen rääkäisyihin.
+ C-D-E- kuvio toimii
+ Mahtipontinen tunnelma mahtavine sanoineen
+ Brucen laulusuoritus
+ Kasaritunnelma
+ Intro & lopetus
- Eipä tästäkään hirveästi negativiistä löydä, mutta jos jotain nyt on pakko repiä niin se pre-chorus on vähän tylsä. Mutta kuitenkin:
5
Seventh Son of the Seventh Son
Vihdoin päästään itse eepoksen pariin. Tunnelma on raskas, synkkä, surullinen ja mystinen. Alun kuorolaulun jälkeen on rauhallinen pompottelukohta, jossa Steven bassokolina kuuluu mainiosti. Välillä Bruce päästää pitkiä "ooo-o-ooo"- lallatuksia. Kertosäe on ehkä hieman itseääntoistava, mutta toimii kyllä. Säkeistö on tunnelmaltaan jopa pelottava. Toimii hyvin Halloweenina
. Jälleen kertosäe ja lallatusta, sitten päästäänkin kunnon riffittelyyn. Yhtäkkiä hiljenee... tunnelmallisen kohdan aikana kuuluu vain Steven bassokikkailu ja Nickon haitsunhakkaus. Pian Bruce lausuu karmean spiikkinsä syntikoiden mukana. "So it shall be written."
Pian tuleekin taas vähän lisää soittimia mukaan. Välillä kuullaan kaikuva rytmikitara, ja taustalla hoilaa kuoro. Vauhti vain kiihtyy ja mukaan tulee myös Nickon bassorumpu antamaan tahtia. Tälläinen kohta pitäisi olla Maidenin seuraavan levyn jollain biisillä. Vihdoin hiljainen osuus loppuu, ja sitten päästäänkin sooloihin. Soolot mainioita, eikä rytmissäkään valittamista. Väliin mahtipontisia melodioita, jonka jälkeen jatketaan taas soolojen parissa. Kuoro-osuus on aika hauska. Pian tempo nouseekin ja päästään nopeaan melodiaan. Syntikat soivat taustalla ja Steve kolisuttaa bassoaan. Melodiakikkailuiden jälkeen biisi loppuu mainiosti.
Jälleen yksi Maiden- klassikko, jolle ei voi antaa muuta kuin täydet pisteet.
+ Karmea, pelottava ja synkkä tunnelma
+ Säkeistössä junttausriffi
+ hidas kohta
+ Paluu nopeaan tempoon
+ Soolot ja välimelodiat
+ Kaikki!
5
The Propechy
Propechy on hyvin omalaatuinen biisi. Ei olla haettu radiosoittoa, ja sen kyllä huomaakin. Ei mitään Seventh Son- levyn parhaimmistoa, muttei mikään heikkokaan.
Intron jälkeen aika raskas riffittely. Säkeistö ehkä parasta biisissä. Pre-chorus ehkä vähän höhlä, kuin myös chorus. Melodia toimii hyvin. Sooloja edeltävä melodiakohta on myös hieno, kuin myös soolokin. Murray on tehnyt hienoa työtä, mutta kyllä häneltä parempiakin teoksia löytyy. Loppuun vielä aika härö riffi, joka feidaantuu vähän höhlästi pois. Lopun akustinen osuus hyvin tunnelmallinen ja hieno.
The Propechy on hyvä kokonaisuus, jonkinlaista kikkailua ehkä haettu. Ei mikään täytebiisin makuinen, muttei tässä mitään klassikko ainestakaan ole.
+ Ennen säkeistöä oleva riffittely
+ Välimelodiat
+ Akustinen osuus
- Lopun riffi feidaantuu hölmösti pois
- Vähän outo biisi, ei mikään erikoinen
3,5
The Clairvoyant
Tämä oli ihan hyvä singlevalinta. Ei mikään erikoinen biisi, mutta aika iloinen tunnelma. Alkaa jännästi: basso -> kitara -> toinen kitara -> rummut -> laulu. Säkeistössä taas aistittavissa pientä kasaritunnelmaa. Säkeistön jälkeinen melodia toimii hyvin. Kertosäkeistö on ehkä heikompi osuus tässä biisissä. Soolot on ihan hyviä, ei mitään erikoisia kylläkään. Lopetus on erinomainen.
Loppujen lopuksi tämäkin on ns. Ihanhyvä biisi.
+ Alun bassointro ja sitä seuraavat kitarat
+ Kasaritunnelma säkeistössä
+ Säkeistöjen välissä oleva melodia
+ Hieno lopetus
- Kertsi vähän hölmö
- Klassikkoa ehkä tästäkin on haettu, mutta minun asteikollani ei mikään erikoinen biisi
3,75
Only the Good Die Young
Noniin, sitten viimeisen biisin aika. Ihan hyvä alkumelodia. Säkeistö on aika heikko, toisaalta ei mikään hirveäkään. Pian Bruce laulaa taas korkealta, joka toimii ihan hyvin. Kertosäe aika jännä, mutta toimii. Kertosäkeen jälkeinen "Only the good die yooooung"- kohta on loistava. Soolot aika outoja myös mutta sopii tähän biisiin. Sitten tuleekin joku ihme härö bassokohta, joka kuulostaa hyvältä, ja jälleen paluu melodiaan. Loppubiisin ajan kuvio onkin aika samanlainen kuin alussa. Loppuun vielä yksi soolo, jonka jälkeen aika pitkät loppurymistelyt. Ei kuitenkaan vielä mitään Manowar- tasoa, mutta aika pitkät rymistelyt tässäkin on. Biisin olisi pitänyt IMO loppua tähän, mutta höhlästi loppuun on vielä laitettu Moonchildin intro (tosin hieman muunneltuna). Toimii ihan hyvin lopettamaan levyn, tosin on niitä parempiakin lopettajia nähty.
3,5
Keskiarvo: 3,968...
~ 4
Ihan hyvä albumi, varmasti olisi saanut paremmat pisteet jos Can I Play with Madnessin tilalla olisi ollut joku toinen biisi.
Semmosta, loppuun totean vielä:
"So until the next time, have a good sin!"
(1988)
Noniin. Poikien viimeinen albumi legendaarisimmalla kokoonpanolla. Adrian Smith vielä kehissä, kuin myös syntikatkin. Kansitaide ihan hieno, ei ehkä parasta Maidenia, mutta aika kärjessä kuitenkin ja sopii hyvin levyn mystiseen teemaan.
No, sitten itse levy:
Moonchild
Mystinen akustinen avaus levylle. Alun syntikat kohtalaisen rasittavat, mutta onneksi pian Bruce pääsee vauhtiin murhaavilla lyriikoillaan. Kertosäe toimii hyvin. Loppuun taas ärsyttävät synat.
Toimii hyvänä avaajana. Ei mikään maailmaa mullistava kappale, muttei todellakaan mikään täytebiisikään. Kuuluu luokkaan "ihan hyvä".
+ Nickon rumputyöskentely loistavaa
+ Salaperäinen tunnelma
+ Bruce eläytyy biisiin
- Alun/lopun syntikat
- Lopetus vähän höhlä
4
Infinite Dreams
Kitaravoittoisen intron jälkeen Bruce tulee mukaan liikuttavassa säkeistössä, jossa taustalla ehkä hieman jazzmaiset (?) kitarat. Pian särökitarat hyppäävät kehiin ja meno muuttuu synkäksi. Tunnelma on koko kappaleen ajan loistava, hyvin synkkä. "in hell..."- kohdan jälkeen surullisen tuntuinen riffi, johon tulee pian harmonia päälle. Ja sitten se on menoa... ehkä hieman iloinen riffi johon Bruce rääkyy päälle. Riffittely on loistavaa eikä sitä ainaista C-D-E:tä. Soundit ovat juuri parhaimmillaan, bassokolinakin kuuluu selvästi. Sooloilun jälkeen palataankin jälleen hitaampaan menoon, jonka kautta ihan ok lopetus.
Tästä biisistä jäi mainio kokonaiskuva. Kerrankin Steve on saanut aikaan jotain hieman poikkeuksellisempaa, ja hyvä niin.
+ Hienoa kikkailua säkeistössä
+ Nopeuttaminen
+ Brucen laulusuoritus
+ Tunnelma
+ Omalaatuista riffittelyä, ei sitä samaa kuviota, ja koska tämä ei sisällä mitään huonoa:
5
Can I Play with madness?
Noniin... Hienon, surullisen biisin jälkeen tulee maailman ärsyttävin biisinaloitushuuto, jota seuraa ärsyttävä lällättelyriffi. Mitäänsanomatonta sahausta ärsyttävine laulumelodioineen. Livenä tämä biisi on IMO ihan kauhea, kun Brucen laulusuoritus on vähän ihmeellinen. Studiolla tämän voi vielä hädintuskin kuunnella. Popahtava kertsi on jo oksettava. Väliosassa on jo ihan ok riffi, muttei sekään mikään mullistava. Kitarasoolokaan ei mikään Adrianin parhaimmistoa. Pian tulee taas se ärsyttävä huuto ja tekisi mieli lopettaa kuuntelu siihen paikkaan. Ärsyttävää kertosäettä hoetaan ärsyttävään loppuun asti, jossa odottaa taas se ärsyttävä huuto. Ärsyttävää!
+ Studioversiossa Brucen piristävä laulusuoritus pelastaa vähän
+ Paikoin jopa ok- tason riffejä
- "Can I play with madness?!"- huuto = EI NÄIN!
- Ei erikoinen kitarasoolo, Adrian Smithin heikoimpia
- Säkeistön sahausriffi
- Laimean loppuvaikutelman antaa, tekisi mieli antaa nolla, mutta jotain hyvää saa tästäkin revittyä:
2
The Evil that men do
Kauhean täytebiisin jälkeen päästäänkin sitten oikein kasaritunnelmiin syna/kitaravoittoisen intron merkeissä. Pian laukkakomppi jonka jälkeen mahtipontinen säkeistö. Kasaritunnelma paistaa läpi biisin, eikä Brucen eläytyvä laulusuoritus jätä ketään kylmäksi. Tämä biisi on niin loistava, että edes se ainainen C-D-E- kuvio ei häiritse. Sanat ovat yhtä mahtavat kuin biisin sävellyksetkin, mitäs tästä voisikaan muuta sanoa. Täydellistä! Pian tuleekin pieni breikki, ja oudohkon riffittelyn jälkeen päästään kunnon sooloilun pariin. Hyvin melodiallinen ja voimakas biisi. Lopun "The evil" huutojen päälle vielä vähän sooloilua, jonka jälkeen biisi loppuu Brucen rääkäisyihin.
+ C-D-E- kuvio toimii
+ Mahtipontinen tunnelma mahtavine sanoineen
+ Brucen laulusuoritus
+ Kasaritunnelma
+ Intro & lopetus
- Eipä tästäkään hirveästi negativiistä löydä, mutta jos jotain nyt on pakko repiä niin se pre-chorus on vähän tylsä. Mutta kuitenkin:
5
Seventh Son of the Seventh Son
Vihdoin päästään itse eepoksen pariin. Tunnelma on raskas, synkkä, surullinen ja mystinen. Alun kuorolaulun jälkeen on rauhallinen pompottelukohta, jossa Steven bassokolina kuuluu mainiosti. Välillä Bruce päästää pitkiä "ooo-o-ooo"- lallatuksia. Kertosäe on ehkä hieman itseääntoistava, mutta toimii kyllä. Säkeistö on tunnelmaltaan jopa pelottava. Toimii hyvin Halloweenina
. Jälleen kertosäe ja lallatusta, sitten päästäänkin kunnon riffittelyyn. Yhtäkkiä hiljenee... tunnelmallisen kohdan aikana kuuluu vain Steven bassokikkailu ja Nickon haitsunhakkaus. Pian Bruce lausuu karmean spiikkinsä syntikoiden mukana. "So it shall be written." Pian tuleekin taas vähän lisää soittimia mukaan. Välillä kuullaan kaikuva rytmikitara, ja taustalla hoilaa kuoro. Vauhti vain kiihtyy ja mukaan tulee myös Nickon bassorumpu antamaan tahtia. Tälläinen kohta pitäisi olla Maidenin seuraavan levyn jollain biisillä. Vihdoin hiljainen osuus loppuu, ja sitten päästäänkin sooloihin. Soolot mainioita, eikä rytmissäkään valittamista. Väliin mahtipontisia melodioita, jonka jälkeen jatketaan taas soolojen parissa. Kuoro-osuus on aika hauska. Pian tempo nouseekin ja päästään nopeaan melodiaan. Syntikat soivat taustalla ja Steve kolisuttaa bassoaan. Melodiakikkailuiden jälkeen biisi loppuu mainiosti.
Jälleen yksi Maiden- klassikko, jolle ei voi antaa muuta kuin täydet pisteet.
+ Karmea, pelottava ja synkkä tunnelma
+ Säkeistössä junttausriffi
+ hidas kohta
+ Paluu nopeaan tempoon
+ Soolot ja välimelodiat
+ Kaikki!
5
The Propechy
Propechy on hyvin omalaatuinen biisi. Ei olla haettu radiosoittoa, ja sen kyllä huomaakin. Ei mitään Seventh Son- levyn parhaimmistoa, muttei mikään heikkokaan.
Intron jälkeen aika raskas riffittely. Säkeistö ehkä parasta biisissä. Pre-chorus ehkä vähän höhlä, kuin myös chorus. Melodia toimii hyvin. Sooloja edeltävä melodiakohta on myös hieno, kuin myös soolokin. Murray on tehnyt hienoa työtä, mutta kyllä häneltä parempiakin teoksia löytyy. Loppuun vielä aika härö riffi, joka feidaantuu vähän höhlästi pois. Lopun akustinen osuus hyvin tunnelmallinen ja hieno.
The Propechy on hyvä kokonaisuus, jonkinlaista kikkailua ehkä haettu. Ei mikään täytebiisin makuinen, muttei tässä mitään klassikko ainestakaan ole.
+ Ennen säkeistöä oleva riffittely
+ Välimelodiat
+ Akustinen osuus
- Lopun riffi feidaantuu hölmösti pois
- Vähän outo biisi, ei mikään erikoinen
3,5
The Clairvoyant
Tämä oli ihan hyvä singlevalinta. Ei mikään erikoinen biisi, mutta aika iloinen tunnelma. Alkaa jännästi: basso -> kitara -> toinen kitara -> rummut -> laulu. Säkeistössä taas aistittavissa pientä kasaritunnelmaa. Säkeistön jälkeinen melodia toimii hyvin. Kertosäkeistö on ehkä heikompi osuus tässä biisissä. Soolot on ihan hyviä, ei mitään erikoisia kylläkään. Lopetus on erinomainen.
Loppujen lopuksi tämäkin on ns. Ihanhyvä biisi.
+ Alun bassointro ja sitä seuraavat kitarat
+ Kasaritunnelma säkeistössä
+ Säkeistöjen välissä oleva melodia
+ Hieno lopetus
- Kertsi vähän hölmö
- Klassikkoa ehkä tästäkin on haettu, mutta minun asteikollani ei mikään erikoinen biisi
3,75
Only the Good Die Young
Noniin, sitten viimeisen biisin aika. Ihan hyvä alkumelodia. Säkeistö on aika heikko, toisaalta ei mikään hirveäkään. Pian Bruce laulaa taas korkealta, joka toimii ihan hyvin. Kertosäe aika jännä, mutta toimii. Kertosäkeen jälkeinen "Only the good die yooooung"- kohta on loistava. Soolot aika outoja myös mutta sopii tähän biisiin. Sitten tuleekin joku ihme härö bassokohta, joka kuulostaa hyvältä, ja jälleen paluu melodiaan. Loppubiisin ajan kuvio onkin aika samanlainen kuin alussa. Loppuun vielä yksi soolo, jonka jälkeen aika pitkät loppurymistelyt. Ei kuitenkaan vielä mitään Manowar- tasoa, mutta aika pitkät rymistelyt tässäkin on. Biisin olisi pitänyt IMO loppua tähän, mutta höhlästi loppuun on vielä laitettu Moonchildin intro (tosin hieman muunneltuna). Toimii ihan hyvin lopettamaan levyn, tosin on niitä parempiakin lopettajia nähty.
3,5
Keskiarvo: 3,968...
~ 4
Ihan hyvä albumi, varmasti olisi saanut paremmat pisteet jos Can I Play with Madnessin tilalla olisi ollut joku toinen biisi.
Semmosta, loppuun totean vielä:
"So until the next time, have a good sin!"
-
Peke
- Kärpästen Herra
- Posts: 4785
- Joined: Fri Jan 16, 2004 10:41
- Location: Kotka/Karhulan Metallitehdas 48666
Tossa yleistopiskissa jo kehuinkin hommaneeni supparin kotiteatteriin.
Siitä lähti sitten uuden bassosoundin imussa biisejä kiertoon.
Iron Maidenin Seventh Son Of A Seventh Son cd:n soitin kokonaan.... hämärässä ja yksin
Tuli muistot mieleen vuodelta 1988. Oltiin juteltu jo viikkoja aiemmin, että kun mutsi menee palkkapäivä-ostoksille Kotkan saarelle (kuten se vieläkin tekee) .... niin se ostaa mulle sieltä maidenin uusimman eli SSOASS. Mutsi meni ja minä jäin korjaamaan mopoa. Kytkimen painelaakeri oli mennyt paskaksi (Honda Monkey ´87) 
Noh .... äiskä sitten tuli sen Maidenin kassun kanssa ja otin oman C-kassunauhurin omasta huoneesta autotalliin ja tyrkkäsin uutukaisen Maidenin koneeseen.... liekö moporemppa vituttannu tms, mutta levy ei valloittanut mun 16 vuotiasta sydäntä tuolloin..... Olin niin Somewhere In Time Levyn pauloissa silloin
Myöhemmin sitten SSOASS iski lujaa.... ei se kuitenkaan teinixille uponnu kuten nyt uppoo....
Olihan äänentasossa eroja verraten tätä nykyistä arsenaalia siihen 1988 autotalliarsenaaliin.....
Mopo tuli kuntoon.... jee jeee
Siitä lähti sitten uuden bassosoundin imussa biisejä kiertoon.
Iron Maidenin Seventh Son Of A Seventh Son cd:n soitin kokonaan.... hämärässä ja yksin
Tuli muistot mieleen vuodelta 1988. Oltiin juteltu jo viikkoja aiemmin, että kun mutsi menee palkkapäivä-ostoksille Kotkan saarelle (kuten se vieläkin tekee)
.... niin se ostaa mulle sieltä maidenin uusimman eli SSOASS. Mutsi meni ja minä jäin korjaamaan mopoa. Kytkimen painelaakeri oli mennyt paskaksi (Honda Monkey ´87) Noh .... äiskä sitten tuli sen Maidenin kassun kanssa ja otin oman C-kassunauhurin omasta huoneesta autotalliin ja tyrkkäsin uutukaisen Maidenin koneeseen.... liekö moporemppa vituttannu tms, mutta levy ei valloittanut mun 16 vuotiasta sydäntä tuolloin..... Olin niin Somewhere In Time Levyn pauloissa silloin
Myöhemmin sitten SSOASS iski lujaa.... ei se kuitenkaan teinixille uponnu kuten nyt uppoo....
Olihan äänentasossa eroja verraten tätä nykyistä arsenaalia siihen 1988 autotalliarsenaaliin.....
Mopo tuli kuntoon.... jee jeee
Into Iron Maiden Since 1983
-
Stratocaster
- Azazel
- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
^ Hienoa tarinaa jälleen. 
Mulla on viime kesästä muistoja Seventh Sonista.
Olimme perheen kanssa Virossa, ja Virukeskuksen kauppoja tallustelin tylsistyneen näköisenä. Levykauppaan eksyin sitten, ja kun lompakon puolella oli vähän ylimääräistä, käväisin "Ulkomainen Rock" osastolla.
Maidenia löytyi, ja vielä halvallakin. Ajattelin, että Maideniin voisi vähän perehtyä, kun olin lähinnä Best Of The Beastia satunnaisesti soittanut.
Muistin etäisesti Seventhiä kehuttaneen netissä, joten valitsin sen. Visions Of The Beast dvd:nkin sitten ostin.
Hotellihuoneeseen kuuntelemaan = ensialkuun levy vaikutti aika hämärältä. En ollut kuullut Madnessia lukuunottamatta yhtään biisiä levyltä. Pistin soittimeen, ja Moonchild kuullosti hienolta, myyttiseltä ja tunnelmalliselta. Loppulevy olikin vähän hämärän peitossa, en pahemmin välittänyt. Ei auennut kovinkaan hyvin, biisit kuullostivat liian monimutkaisilta.
Automatkalla kotiin, tylsistyminen iski, ja pistin taas Seitsemänenn soittimeen. Alkoi aukeamaan, koko ajan enemmän ja enemmän.
Lopulta kuuntelin levyä viikkoja putkeen joka päivä!
Levystä on kehittynyt ehdottomasti lempilevyni Maidenilta, ja paras kuulemani albumi muutenkin. Ylpeä saa olla että näin hieno teos sattui ensimmäisenä aitona Maiden-levynä käteen.
Mulla on viime kesästä muistoja Seventh Sonista.
Olimme perheen kanssa Virossa, ja Virukeskuksen kauppoja tallustelin tylsistyneen näköisenä. Levykauppaan eksyin sitten, ja kun lompakon puolella oli vähän ylimääräistä, käväisin "Ulkomainen Rock" osastolla.
Maidenia löytyi, ja vielä halvallakin. Ajattelin, että Maideniin voisi vähän perehtyä, kun olin lähinnä Best Of The Beastia satunnaisesti soittanut.
Muistin etäisesti Seventhiä kehuttaneen netissä, joten valitsin sen. Visions Of The Beast dvd:nkin sitten ostin.
Hotellihuoneeseen kuuntelemaan = ensialkuun levy vaikutti aika hämärältä. En ollut kuullut Madnessia lukuunottamatta yhtään biisiä levyltä. Pistin soittimeen, ja Moonchild kuullosti hienolta, myyttiseltä ja tunnelmalliselta. Loppulevy olikin vähän hämärän peitossa, en pahemmin välittänyt. Ei auennut kovinkaan hyvin, biisit kuullostivat liian monimutkaisilta.
Automatkalla kotiin, tylsistyminen iski, ja pistin taas Seitsemänenn soittimeen. Alkoi aukeamaan, koko ajan enemmän ja enemmän.
Lopulta kuuntelin levyä viikkoja putkeen joka päivä!
Levystä on kehittynyt ehdottomasti lempilevyni Maidenilta, ja paras kuulemani albumi muutenkin. Ylpeä saa olla että näin hieno teos sattui ensimmäisenä aitona Maiden-levynä käteen.
^Itse ostin oman seitsemännen pojan viime uutena vuotena brasilialaiselta rantamyyjältä. Oltiin perheen kanssa lomalla siellä ja huomasin rannalla levyn myyjän ja tilasin häneltä erittäin huonolla portugalin kielen taidolla 2 Maiden levyä, mutta hän ymmärsi väärin ja sain parin päivän kuluttua vain yhden. Hintaa kertyi n.5 euroo ja levy oli ihan aito.
Sitten vain nopeasti hotellihuoneeseen ja lätty cd-soittimeen. Puolet biiseistä oli jo tuttuja Edward the greatin johdosta, mutta uusista biiseistä iski eniten moonchild ja the prophecy. Sitä levyy tuli sitten soiteltua koko loppuloma
Sitten vain nopeasti hotellihuoneeseen ja lätty cd-soittimeen. Puolet biiseistä oli jo tuttuja Edward the greatin johdosta, mutta uusista biiseistä iski eniten moonchild ja the prophecy. Sitä levyy tuli sitten soiteltua koko loppuloma
You'll die as you lived in a flash of a blade...
-
Stratocaster
- Azazel
- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
^ Lomalla Seventh todellakin rulaa.
Mä oon todennut, että muistot tallentuvat musiikkiin hienosti, kun sulle tapahtuu jotain hienoa, ja kuuntelet musiikkia, sitä samaa musaa luukuttaessa myöhemminkin muistot palaa mieleen.
Seventh on siltäkin osin tärkeä levy minulle, että kesän mukavat muistot ja monet muutkin on tallennettu tuolle kaikinpuolin mahtavalle albumille.
Täytyy ostaa tuo 2cd-versio Seventhistä, tuplahyöty: Bonus-cd täynnä uutta materiaalia, ja tietenkin uusi ehjä Seventh-cd kun se nykyinen kumminkin kuluu puhki jossain vaiheessa.
Mä oon todennut, että muistot tallentuvat musiikkiin hienosti, kun sulle tapahtuu jotain hienoa, ja kuuntelet musiikkia, sitä samaa musaa luukuttaessa myöhemminkin muistot palaa mieleen.
Seventh on siltäkin osin tärkeä levy minulle, että kesän mukavat muistot ja monet muutkin on tallennettu tuolle kaikinpuolin mahtavalle albumille.
Täytyy ostaa tuo 2cd-versio Seventhistä, tuplahyöty: Bonus-cd täynnä uutta materiaalia, ja tietenkin uusi ehjä Seventh-cd kun se nykyinen kumminkin kuluu puhki jossain vaiheessa.
Täytyypi myöntää että yksi lempilätyistäni on tämä SSOASS, niinkuin monella muulllakin Maiden diggarilla....mutta asiaan..
1. Moonchild 4
+Loistava avausraita
+lyriikat
-ehkä liikaa koskettimia
2. Infinite Dreams 4,5
+Mielestäni paras Maidenin hitaampi biisi
+Tempon vaihtelut
+alun bassokuvio
3. Can I Play With Madness 3,5
oikeastaan ei tule mitään mieleen tästä biisistä kuin että ei oikeen sovi levyn muuhun linjaan. ei silti huono.
4. The Evil That Men Do 4,5
+Sanat
+Laukkakomppi, tähän en ikään kyllästy
+Tunnelma on jotain aivan uskomatonta tässä biisissä, ainaki itellä tulee mahtavat fiilikset
5. Seventh Son Of A Seventh Son 5+
+lähes 10 minuuttia täydellisyyttä
6. The Prophecy 3,5
+Akustinen loppu
-Ehkä tulee hieman täyteraitamainen olo muiden biisien olessa noin kovia
7. The Clairvoyant 4
+Basso intro
+tykkään mielettömästi kertsistä
+Sanat
8. Only The Good Die Young 4
+hyvä päätös levylle
+laukkaa
+kertosäkeen sanat
1. Moonchild 4
+Loistava avausraita
+lyriikat
-ehkä liikaa koskettimia
2. Infinite Dreams 4,5
+Mielestäni paras Maidenin hitaampi biisi
+Tempon vaihtelut
+alun bassokuvio
3. Can I Play With Madness 3,5
oikeastaan ei tule mitään mieleen tästä biisistä kuin että ei oikeen sovi levyn muuhun linjaan. ei silti huono.
4. The Evil That Men Do 4,5
+Sanat
+Laukkakomppi, tähän en ikään kyllästy
+Tunnelma on jotain aivan uskomatonta tässä biisissä, ainaki itellä tulee mahtavat fiilikset
5. Seventh Son Of A Seventh Son 5+
+lähes 10 minuuttia täydellisyyttä
6. The Prophecy 3,5
+Akustinen loppu
-Ehkä tulee hieman täyteraitamainen olo muiden biisien olessa noin kovia
7. The Clairvoyant 4
+Basso intro
+tykkään mielettömästi kertsistä
+Sanat
8. Only The Good Die Young 4
+hyvä päätös levylle
+laukkaa
+kertosäkeen sanat
If It Ain't Heavy Metal, It Aint Worth A Fuck
-
Northernstar
- Hang-Around
- Posts: 145
- Joined: Sat Oct 29, 2005 19:40
- Location: Hämeenlinna
Moonchild 4,5
+ Intro
+ Koskettimet (kyllä, koskettimet)
+ Kertsi
- Vähän liian pitkä
Infinite Dreams 5
+ Dickinsonin laulu on mahtavaa
+ Kappalerakenne
+ Soittotaidot huipussaan
+ Todella loistavat soolot
Can I Play With Madness 3,5
+ Kertosäe rullaa eteenpäin ihan kiitettävästi
+ Sooloilu ihan kivaa
+ Sanoitukset
- Stadionhitin makua
The Evil That Men Do 5
+ Ilmiömäisen loistava intro
+ Brucen laulu hivelee korvia
+ Kitaroinnit tunnelmallisia ja loistavia
+ Pre-chorus ja kertsu jotakin aivan taivaallisen upeaa
+ Maidenin ehkä kaikista parhaat soolot
Seventh Son of a Seventh Son 4,5
+ Loistava alku
+ Bruce laulaa taas kerran liiankin loistavasti
+ Kertosäe on tarttuva, vaikka niin yksinkertainen ja tuttu onkin
+ Hiljainen väliosa on todella loistava
+ Soolot pääosin
- Aivan liian pitkä
- Loppuosassa venytyksen makua
The Prophecy 4
+ Jälleen kerran, alkaa mahtavasti
+ Akustiset osuudet
+ Ei oikein valittamista
- Hieman tylsä
The Clairvoyant 4,5
+ Jokseenkin legendaarisen kuuloinen
+ Riffit
+ Kertosäe
Only the Good Die Young 4,5
+ Riffit
+ Bruce
+ Kertsu
+ Outro
- Ennen outroa tuleva kappaleen lopetus vähän ontuu
Seventh Son of a Seventh Son ei ehkä ole yhtä loistava kuin SIT, mutta klassikko silti ja Maidenin toiseksi mahtavin levy. Ikuinen helmi.
Seventh Son of a Seventh Son = 4,375
+ Intro
+ Koskettimet (kyllä, koskettimet)
+ Kertsi
- Vähän liian pitkä
Infinite Dreams 5
+ Dickinsonin laulu on mahtavaa
+ Kappalerakenne
+ Soittotaidot huipussaan
+ Todella loistavat soolot
Can I Play With Madness 3,5
+ Kertosäe rullaa eteenpäin ihan kiitettävästi
+ Sooloilu ihan kivaa
+ Sanoitukset
- Stadionhitin makua
The Evil That Men Do 5
+ Ilmiömäisen loistava intro
+ Brucen laulu hivelee korvia
+ Kitaroinnit tunnelmallisia ja loistavia
+ Pre-chorus ja kertsu jotakin aivan taivaallisen upeaa
+ Maidenin ehkä kaikista parhaat soolot
Seventh Son of a Seventh Son 4,5
+ Loistava alku
+ Bruce laulaa taas kerran liiankin loistavasti
+ Kertosäe on tarttuva, vaikka niin yksinkertainen ja tuttu onkin
+ Hiljainen väliosa on todella loistava
+ Soolot pääosin
- Aivan liian pitkä
- Loppuosassa venytyksen makua
The Prophecy 4
+ Jälleen kerran, alkaa mahtavasti
+ Akustiset osuudet
+ Ei oikein valittamista
- Hieman tylsä
The Clairvoyant 4,5
+ Jokseenkin legendaarisen kuuloinen
+ Riffit
+ Kertosäe
Only the Good Die Young 4,5
+ Riffit
+ Bruce
+ Kertsu
+ Outro
- Ennen outroa tuleva kappaleen lopetus vähän ontuu
Seventh Son of a Seventh Son ei ehkä ole yhtä loistava kuin SIT, mutta klassikko silti ja Maidenin toiseksi mahtavin levy. Ikuinen helmi.
Seventh Son of a Seventh Son = 4,375
-
Stratocaster
- Azazel
- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
^ Seventh-biisiin on pakko takertua. Mielestäni loppu ei todellakaan ole venytystä, lopussahan eniten tapahtuu ja biisi pääsee vasta lopussa äärimmäiseen loistoonsa, hulluja ja raivokkaita riffejä, suorastaa pelottavia sooloja ja bändi rymistelee loistavasti. Tämä on sitä kuuluisaa Parhautta, mitä tämä biisi ja koko levy edustaa.
Ehkä mun mielipide on liikaa Maiden-lasit ( ) päässä tehty, mä kun pidän Seventhiä ylivoimaisesti universumin parhaana albumina.
Ehkä mun mielipide on liikaa Maiden-lasit (
) päässä tehty, mä kun pidän Seventhiä ylivoimaisesti universumin parhaana albumina.
^Sama juttu. Se biisihän vasta kasvaa siihen loistoonsa hiljaisen väliosan kautta siihen lopun kitaramelodiaan. Seventh Son ei todellakaan ole liian pitkä, yhtyeen parhaita ellei jopa paras biisi.
"The nightmare corpse-city of R'lyeh was built in measureless eons behind history by the vast, loathsome shapes that seeped down from the dark stars. There lay great Cthulhu and his hordes, hidden in green slimy vaults."
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
-
*pulkkinen*
- Kisälli
- Posts: 586
- Joined: Tue Jun 28, 2005 20:22
- Location: Mäntyharju
7th son of a 7th son on ensimmäinen ja tähän päivään asti viimeinen maidenin tekemä konsepti albumi. tämä on se levy, josta suuri osa bändin faneista tulee aina muistamaan ja kunnioittamaan Iron Maidenia. Syntikkaefektit ovat vieläkin menossa mukana, tosin vähempinä annoksina kuin aikaisemmin.
Alun runo joka myös lopussa kuullaan luo levylle heti alkuun mahtavan tunnelman. Moonchild on aloitusbiisinä lähes loistava, räjähtävä alku, upea kertosäe ja tuollaisia fillejä mitä nicko paukuttaa menemään on todellakin tänäpäivänä ikävä. Infinite Dreams on mielenkiintoinen. Alussa hidastellaan ja riffitellään, mutta sitten siirrytään hieman nopeampaan osaan ja sooloja tulee perä jälkeen. Hyvä biisi, mielenkiintoinen ja taas kerran mukaansa tempaava kertosäe. Can I Play With Madness on oikeastaan ainoa levyn kompastus kivi vaikka en tätä kyllä täytebiisiksi laskekkaan. Kappale on mukavan tarttuva, mutta live soittoon biisin ottamista en ymmärrä. The evil that men do on levyn ehkä kuuluisin ja yksi parhaista kappaleista. Kertosäe tarttuva sekä riffit toimivat melko lailla hyvin.
Seventh Son Of A Seventh Son on mahtava eepos, tyyliin rime of the anicent mariner. Pituutta kappaleella on mutta sen on minusta vain plussaa, väliosan fiilistely tuo koko levyn teemaan hyvän vivahteen. The Prophecy on aika tasaineni biisi. Ei tietenkään huono mutta menee melko lailla samaan sarjaan Can I play With Madenisin kanssa ollen kuitenkin huomattavasti parempi. The Clairvoyantin kertosäe on mielenkiintoinen. Ensin siitä ei meinannut löytää yhtään mitään, mutta sen jälkeen se sai minut pomppimaan. Only The Good Die Young on loistava päätösbiisi. Brucen Agressiviinen laulusuoritus kuulostaa hyvältä ja bändin riffit puhuvat puolestaan.
Seventh son jäi klassisen kokoonpanon viimeiseksi. Kun adrian lähti levyn jälkeen bändistä, ja sen koomin ei näin upeaa levyä ole maidenilta tullut. Tämän levyn kanteen voi hyvillä mielin laittaa klassikon leiman.
4.5/5
+ Biisit
+ Bändin riffittely
+ Brucen vokalisoinnit
+ Tunnelma
- Can I play With Madness
Alun runo joka myös lopussa kuullaan luo levylle heti alkuun mahtavan tunnelman. Moonchild on aloitusbiisinä lähes loistava, räjähtävä alku, upea kertosäe ja tuollaisia fillejä mitä nicko paukuttaa menemään on todellakin tänäpäivänä ikävä. Infinite Dreams on mielenkiintoinen. Alussa hidastellaan ja riffitellään, mutta sitten siirrytään hieman nopeampaan osaan ja sooloja tulee perä jälkeen. Hyvä biisi, mielenkiintoinen ja taas kerran mukaansa tempaava kertosäe. Can I Play With Madness on oikeastaan ainoa levyn kompastus kivi vaikka en tätä kyllä täytebiisiksi laskekkaan. Kappale on mukavan tarttuva, mutta live soittoon biisin ottamista en ymmärrä. The evil that men do on levyn ehkä kuuluisin ja yksi parhaista kappaleista. Kertosäe tarttuva sekä riffit toimivat melko lailla hyvin.
Seventh Son Of A Seventh Son on mahtava eepos, tyyliin rime of the anicent mariner. Pituutta kappaleella on mutta sen on minusta vain plussaa, väliosan fiilistely tuo koko levyn teemaan hyvän vivahteen. The Prophecy on aika tasaineni biisi. Ei tietenkään huono mutta menee melko lailla samaan sarjaan Can I play With Madenisin kanssa ollen kuitenkin huomattavasti parempi. The Clairvoyantin kertosäe on mielenkiintoinen. Ensin siitä ei meinannut löytää yhtään mitään, mutta sen jälkeen se sai minut pomppimaan. Only The Good Die Young on loistava päätösbiisi. Brucen Agressiviinen laulusuoritus kuulostaa hyvältä ja bändin riffit puhuvat puolestaan.
Seventh son jäi klassisen kokoonpanon viimeiseksi. Kun adrian lähti levyn jälkeen bändistä, ja sen koomin ei näin upeaa levyä ole maidenilta tullut. Tämän levyn kanteen voi hyvillä mielin laittaa klassikon leiman.
4.5/5
+ Biisit
+ Bändin riffittely
+ Brucen vokalisoinnit
+ Tunnelma
- Can I play With Madness
-
Stratocaster
- Azazel
- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
Se biisi on rakennettu jotenkin käsittämättömän loistavasti. Ajattelen Seventh-levyä enemmän kokonaisuutena, ja tämä biisin keskiosan bassokuvio/tarina muuttaa koko albumin yleiskuvaa. Alku on mahtava, oikein tuomiopäivän fiilis tulee! Sanat + kertosäe + runttaus kohta johdattelee kuulijaa johonkin muualle. Sitten "pimenee" ja Steve bassokuviollaan pitää kuulijan sormensa ympärillä.Jukka wrote:^Sama juttu. Se biisihän vasta kasvaa siihen loistoonsa hiljaisen väliosan kautta siihen lopun kitaramelodiaan. Seventh Son ei todellakaan ole liian pitkä, yhtyeen parhaita ellei jopa paras biisi.
Mä menen transsiin Seventhin soidessa! Tätä biisiä ei voi vastustaa.
Hitaan väliosan jälkeen lähtee sellainen tuuttaus että mummojen purukalustotkin lentelee! Ei voi kun tyhmä virne naamalla kuunnella onnellisena massiivista soundimaailmaa, sydämentykytyksiä aiheuttavia kitarasooloja ja bändin työskentelyä!
Tämä biisi on maailmankaikkeuden paras teos, eikä mikään tule olemaan sitä parempi. Vaikka Steve heittikin tikkansa kymppiin jo Rimella ja Alexilla, niin Seventh Son osui suoraan häränsilmään. Kun kuulee tällaisen biisin, ei voi kun todeta että tällaisten hetkien takia sitä Maidenia kuunnellaan...
Liikuttavaa tekstiä.
-
The Trooper
- Hell Rat
- Posts: 343
- Joined: Sun Oct 24, 2004 19:44
- Location: Tampere
Nyt sitten päätin minäkin tekaista arvion tästä loistälätystä, katsotaan mitä saadaan arvosanaksi...
Moonchild
Brucen ääni aloittaa levyn avausraidan: ”Seven deadly sins…” Sopii mielestäni hyvin tähän levyyn. Seuraavaksi tulevaa pimputtelua vierastin kuunnellessani levyä ensimmäisiä kertoja, mutta nyt se vain kasvattaa fiiliksiä. Ja sitten Nickon filli ja biisi rävähtää todenteolla käyntiin. Brucen parhaimpia laulumelodioita tässä biisissä. ”Be the devil’s own, Lucifer’s my name!” –huudon kautta kertosäkeeseen. Kertsikin toimii.
Sitten väliosio, josta hypätään sooloihin. Soolot ovat hyviä, erityisesti Adrianin. Sitten jälleen säkeistö, kertsi ja loppurunttaus. Loistava avaus tälle albumille. McBrain
5
Infinite Dreams
Edellisen jälkeen tuleva Infite Dreams alkaa mukavalla kitaramelodialla. Bruce astuu mukaan loistavine lyriikoineen. Muutenkin koko levyllä on Maidenin sanoitusten parhaimmistoa. Tämä biisi on hyvässä mielessä erilaista Maidenia, ei ole varsinaista kertsiä, mutta silti kappale etenee sujuvasti eteenpäin.
Sitten Brucen huuto, jonka jälkeen alkaa instrumentaalipainotteisempi osuus. Noin 4 minuutin kohdalla alkava melodia on loistava. Tämän jälkeen Bruce laulaa pienen pätkän ja sitten kitarasooloihin. Soolot ovat kohtuulliset, ja sitten jälleen se loistava skittamelodia.
Kappale loppuu hieman yllättäen ”…and agaiiiiin!”
5
Can I Play With Madness
Alkuhuuto on hieman tökerö, eikä ”riffikään” oikein istu korvaani. Säkeistöissä Bruce kuulostaa hyvältä, mutta kertsi on hölmö noiden Can I Play.. –huutojen takia. Smithin sooloa edeltävä osio ja itse soolo ovat kappaleen parasta antia. Ihan kohtuu biisi, liian kovassa seurassa tällä albumilla.
3,5
The Evil That Men Do
Alun kitarat tuovat mieleen sen kun aloin kuunnella Maidenia. Silloin pidin kappaleesta, ja pidän edelleenkin. Bruce vetää loistavasti, etenkin kertsissä hän näyttää taitonsa. Toisen säkeistön alku on hiton vaikea laulaa mukana
H:ltä (jälleen) loistava soolo. Ja sitten kertsiin, johon kappale päättyykin. Nickolta olisi voinut odottaa hieman parempaa suoritusta.
4,5
Seventh Son Of A Seventh Son
Jylhän kuuloinen alku virittää tunnelmaan. Säkeistöissä kitarat jauhavat samaa yksinkertaista juskettä, mutta ei väliä kunhan toimii. Sitten kertsiin: toimii, vaikka on yksinkertainen. Tämä biisi olisi kiva kuulla livenä. Lyriikoista plussaa.
Toisen kertsin jälkeen ”laskeudutaan” hyytävään väliosioon. Tämä todellakin on parhaimmillaan kuunneltuna pimeässä ja rauhallisessa paikassa. ”So it shall be written. So it shall be done.”
Sitten rytminvaihdos ja hyökätään soolojen kimppuun. Murray/Smith -kaksikko näyttää yhteensopivuutensa, sooloja heitellään mieheltä toiselle. Pidän.
Loppuun vielä skitalla melodiaa, ja tiukka lopetus. Näin.
5
The Prophecy
Rauhallisesti lähtee ja kyllähän tämä toimii. Sitten riffi ja homma totaalisesti käyntiin. Dickinson jälleen vireessä. Kertsin jälkeinen osio loistava. Bassokin kolisee kivasti.
Tässäkin kappaleessa lyriikat ovat hyvät, jatkavat albumin kokonaisuutta hyvin.
Biisi loppuu rauhallisesti kuten alkoikin.
5
The Clairvoyant
Alkubassoilu ei ole mitenkään ihmeellistä, mutta sopii ihan hyvin edellisen jatkoksi. Sitten skitat siihen päälle ja biisi räjähtää käyntiin. Tunnelma säkeistöjen aikana huipussaan, ja kertsi vain korostaa sitä. Sitten (Murrayn?) soolo, joka laskettelee mukavasti etiäpäin.
Kappale loppuu siihen mistä alkoikin, eli hyvään.
4,5
Only The Good Die Young
Aika yllättävää, että Maidenilla on tällainen nopeampi biisi lopetuksena. Mutta huono tämä ei ole, menee samaan kastiin Deja Vun kanssa. Eli helvetin hyvää kamaa. Säkeistöt ovat tunnelmallisia, ja kertsi räjäyttää pankin. Tajuttomat fiilikset saa tästä biisistä. Nyt tää jää soimaan päähän.
Lopetus hoituu yllättäen soolon avuin. Albumi loppuu Brucen johtamana.
5
KA: ~4.7
Keskiarvo kertoo kaiken. Tämä on minulle kovin Maidenin tuotannosta. Nicko on elämänsä vireessä ja muukin bändi vetää taidolla.
Moonchild
Brucen ääni aloittaa levyn avausraidan: ”Seven deadly sins…” Sopii mielestäni hyvin tähän levyyn. Seuraavaksi tulevaa pimputtelua vierastin kuunnellessani levyä ensimmäisiä kertoja, mutta nyt se vain kasvattaa fiiliksiä. Ja sitten Nickon filli ja biisi rävähtää todenteolla käyntiin. Brucen parhaimpia laulumelodioita tässä biisissä. ”Be the devil’s own, Lucifer’s my name!” –huudon kautta kertosäkeeseen. Kertsikin toimii.
Sitten väliosio, josta hypätään sooloihin. Soolot ovat hyviä, erityisesti Adrianin. Sitten jälleen säkeistö, kertsi ja loppurunttaus. Loistava avaus tälle albumille. McBrain
5
Infinite Dreams
Edellisen jälkeen tuleva Infite Dreams alkaa mukavalla kitaramelodialla. Bruce astuu mukaan loistavine lyriikoineen. Muutenkin koko levyllä on Maidenin sanoitusten parhaimmistoa. Tämä biisi on hyvässä mielessä erilaista Maidenia, ei ole varsinaista kertsiä, mutta silti kappale etenee sujuvasti eteenpäin.
Sitten Brucen huuto, jonka jälkeen alkaa instrumentaalipainotteisempi osuus. Noin 4 minuutin kohdalla alkava melodia on loistava. Tämän jälkeen Bruce laulaa pienen pätkän ja sitten kitarasooloihin. Soolot ovat kohtuulliset, ja sitten jälleen se loistava skittamelodia.
Kappale loppuu hieman yllättäen ”…and agaiiiiin!”
5
Can I Play With Madness
Alkuhuuto on hieman tökerö, eikä ”riffikään” oikein istu korvaani. Säkeistöissä Bruce kuulostaa hyvältä, mutta kertsi on hölmö noiden Can I Play.. –huutojen takia. Smithin sooloa edeltävä osio ja itse soolo ovat kappaleen parasta antia. Ihan kohtuu biisi, liian kovassa seurassa tällä albumilla.
3,5
The Evil That Men Do
Alun kitarat tuovat mieleen sen kun aloin kuunnella Maidenia. Silloin pidin kappaleesta, ja pidän edelleenkin. Bruce vetää loistavasti, etenkin kertsissä hän näyttää taitonsa. Toisen säkeistön alku on hiton vaikea laulaa mukana
H:ltä (jälleen) loistava soolo. Ja sitten kertsiin, johon kappale päättyykin. Nickolta olisi voinut odottaa hieman parempaa suoritusta.
4,5
Seventh Son Of A Seventh Son
Jylhän kuuloinen alku virittää tunnelmaan. Säkeistöissä kitarat jauhavat samaa yksinkertaista juskettä, mutta ei väliä kunhan toimii. Sitten kertsiin: toimii, vaikka on yksinkertainen. Tämä biisi olisi kiva kuulla livenä. Lyriikoista plussaa.
Toisen kertsin jälkeen ”laskeudutaan” hyytävään väliosioon. Tämä todellakin on parhaimmillaan kuunneltuna pimeässä ja rauhallisessa paikassa. ”So it shall be written. So it shall be done.”
Sitten rytminvaihdos ja hyökätään soolojen kimppuun. Murray/Smith -kaksikko näyttää yhteensopivuutensa, sooloja heitellään mieheltä toiselle. Pidän.
Loppuun vielä skitalla melodiaa, ja tiukka lopetus. Näin.
5
The Prophecy
Rauhallisesti lähtee ja kyllähän tämä toimii. Sitten riffi ja homma totaalisesti käyntiin. Dickinson jälleen vireessä. Kertsin jälkeinen osio loistava. Bassokin kolisee kivasti.
Tässäkin kappaleessa lyriikat ovat hyvät, jatkavat albumin kokonaisuutta hyvin.
Biisi loppuu rauhallisesti kuten alkoikin.
5
The Clairvoyant
Alkubassoilu ei ole mitenkään ihmeellistä, mutta sopii ihan hyvin edellisen jatkoksi. Sitten skitat siihen päälle ja biisi räjähtää käyntiin. Tunnelma säkeistöjen aikana huipussaan, ja kertsi vain korostaa sitä. Sitten (Murrayn?) soolo, joka laskettelee mukavasti etiäpäin.
Kappale loppuu siihen mistä alkoikin, eli hyvään.
4,5
Only The Good Die Young
Aika yllättävää, että Maidenilla on tällainen nopeampi biisi lopetuksena. Mutta huono tämä ei ole, menee samaan kastiin Deja Vun kanssa. Eli helvetin hyvää kamaa. Säkeistöt ovat tunnelmallisia, ja kertsi räjäyttää pankin. Tajuttomat fiilikset saa tästä biisistä. Nyt tää jää soimaan päähän.
Lopetus hoituu yllättäen soolon avuin. Albumi loppuu Brucen johtamana.
5
KA: ~4.7
Keskiarvo kertoo kaiken. Tämä on minulle kovin Maidenin tuotannosta. Nicko on elämänsä vireessä ja muukin bändi vetää taidolla.
-
Viinapåppå
- Hell Rat
- Posts: 306
- Joined: Wed Nov 02, 2005 17:02
- Location: Live from the crime scene
SEVENTH SON OF A SEVENTH SON
1. Moonchild (5)
+Intro paras mahdollinen
+Bruce hyvässä vireessä
+Syntikat
+Kolinabasso
+Kitarointi jumalaista
+Lopetus!
+Kertsi
+Sovitus
2. Infinite Dreams (5+)
+Aloitus
+Bruce perkele!
+Kaikki pelaavat yhteen
+Soolot
+Tässä niitä kuuluisia koukkuja
+Lyriikat
+Väliosa ja Nickon mahtava rummuttelu siinä 2.50-3.13 -> Räjähtää
+Temmonvaihtelut
+Tunnelma ja fiilis korkealla
+Henkilökohtaisia suosikkejani
+Mien Harris on voinut säveltää tälläisen mestariteoksen?
3. Can I Play With Madness (5)
+Can I Play With Madness? Huudot!
+Soolo parhautta
+Sama kuin Futurealissa: "Yksinkertaiset lyriikat, mutta tarttuvat"
+Perskutaa mikä riffi!
+Syntikat!
4. The Evil That Men Do (5)
+Intro -> Räjähtää
+Bruce parhaimmassa kunnossa ikinä
+Kertosäe alkaa ja olen taivaassa
+Kitarointi on loistokkuutta C-D-E...
+Voiko sooloja mitenkään kuvailla?
+Tunnelma & fiilis tässäkin
5. Seventh Son Of A Seventh Son (5)
+Täydellisyyttä parhaimmillaan. Up The Irons!
6. The Prophecy (4+)
+Aloitus ja taas se kuuluisa räjähdys
+Bruce Dickinson osoittaa jälleen olevansa maailman paras hevilaulaja
+Murrayn soolo
+Lopetus
-Keskiosa on vähän paikallaan jannaava, joten siitä pienet miinukset
7. The Clairvoyant (5)
+Vitun komea kolinabasso alussa
+Kertosäe ja ollaan taivaassa taas
+Kitarointi tässä on niin mahtavaa että paskat tulee housuun
+Melodisuus
+Bruce
+Nicko näyttää
+Soolo
+Lyriikat ja elämä lähtee
+Syntikat ja elämä lähtee taas
+Lopetus
8. Only The Good Die Young (4)
+K-E-R-T-O-S-Ä-E-!
+Bruce
+Soolot
+Kitarat ja basso pelaa mahtavsti yhteen
+Lopetus...
KA: --- 4,8125 ~ 4,8 ---
---------------
Ranking
1. Seventh Son Of A Seventh Son 4,81
2. Dance Of Death 4,77
3. Virtual XI 4,71
4. Powerslave 4,37
5. No Prayer For The Dying 4,22
6. Fear Of The Dark 3,83
7. The Number Of The Beast 3,43
1. Moonchild (5)
+Intro paras mahdollinen
+Bruce hyvässä vireessä
+Syntikat
+Kolinabasso
+Kitarointi jumalaista
+Lopetus!
+Kertsi
+Sovitus
2. Infinite Dreams (5+)
+Aloitus
+Bruce perkele!
+Kaikki pelaavat yhteen
+Soolot
+Tässä niitä kuuluisia koukkuja
+Lyriikat
+Väliosa ja Nickon mahtava rummuttelu siinä 2.50-3.13 -> Räjähtää
+Temmonvaihtelut
+Tunnelma ja fiilis korkealla
+Henkilökohtaisia suosikkejani
+Mien Harris on voinut säveltää tälläisen mestariteoksen?
3. Can I Play With Madness (5)
+Can I Play With Madness? Huudot!
+Soolo parhautta
+Sama kuin Futurealissa: "Yksinkertaiset lyriikat, mutta tarttuvat"
+Perskutaa mikä riffi!
+Syntikat!
4. The Evil That Men Do (5)
+Intro -> Räjähtää
+Bruce parhaimmassa kunnossa ikinä
+Kertosäe alkaa ja olen taivaassa
+Kitarointi on loistokkuutta C-D-E...
+Voiko sooloja mitenkään kuvailla?
+Tunnelma & fiilis tässäkin
5. Seventh Son Of A Seventh Son (5)
+Täydellisyyttä parhaimmillaan. Up The Irons!
6. The Prophecy (4+)
+Aloitus ja taas se kuuluisa räjähdys
+Bruce Dickinson osoittaa jälleen olevansa maailman paras hevilaulaja
+Murrayn soolo
+Lopetus
-Keskiosa on vähän paikallaan jannaava, joten siitä pienet miinukset
7. The Clairvoyant (5)
+Vitun komea kolinabasso alussa
+Kertosäe ja ollaan taivaassa taas
+Kitarointi tässä on niin mahtavaa että paskat tulee housuun
+Melodisuus
+Bruce
+Nicko näyttää
+Soolo
+Lyriikat ja elämä lähtee
+Syntikat ja elämä lähtee taas
+Lopetus
8. Only The Good Die Young (4)
+K-E-R-T-O-S-Ä-E-!
+Bruce
+Soolot
+Kitarat ja basso pelaa mahtavsti yhteen
+Lopetus...
KA: --- 4,8125 ~ 4,8 ---
---------------
Ranking
1. Seventh Son Of A Seventh Son 4,81
2. Dance Of Death 4,77
3. Virtual XI 4,71
4. Powerslave 4,37
5. No Prayer For The Dying 4,22
6. Fear Of The Dark 3,83
7. The Number Of The Beast 3,43
Elikkäs nyt ”suosikki” levyyni maidenilta, eli Seventh Son of the Seventh Soniin.
Moonchild:
Moonchild toimii erityisen hyvin levyn avaus raitana seitsemännelle pojalle… Kappaleen alku on hyvin tunnelmallinen, Brucen aloitus sanat ovat hieno alku itse kappaleelle, jonka jälkeen kitarat ampaisevat biisin liikkeelle. Kertosäe on mukaansa tempaava ja mieleen jäävä. Bruce käyttää jälleen ääntänsä hienosti kappaleen eri vaiheissa, eikä petä missään kohtaa. Myös kappaleen soolo on miellyttävä. Kokonaisuudessaan hieno kappale. Arvosana: 4.5
Infinite dreams:
Tämä kappale on yksi levyn suosikki raitojani. Alun riffi on kerrassaan kekseliäs ja toimiva ja saa tunnelman nousemaan yhdessä Brucen rauhallisen mutta tunteikkaan laulun kanssa…Toimii!.
Bruce vetää tämän kappaleen todella tunteella ja taidolla, niin että karvat nousevat pystyyn ajoittain, hienoa tulkintaa kerta kaikkiaan. Kitarat ovat kohdillaan tässä kappaleessa, eikä moitittavaa ainakaan minun puolestani löydy nimeksikään. Tästä ei enää kappale minulle henkilökohtaisesti paljoa parane. Arvosana: 5
Can i play with madness:
No niin ja sitten mielestäni tämän levyn heikoinpaan lenkkiin eli Can i play with madnessiin… Tämä toimii varmasti livenä paremmin, kuin levyllä siitä ei ole epäilystäkään, sillä kappaleessa on sellaiset elementit että yleisö syttyy hyvin mukaan kertosäkeen mukaan viimeistään. Mutta tämän kappaleen olisi kyllä voinut jättää melkeinpä pois levyltä rikkomasta muuten niin loistavaa kokonaisuutta, mutta ainahan se on oltava ainakin yksi heikompi mukana. Arvosana: 3+
The evil that men do:
Nyt on taas vuorossa levyn vahvempaa osastoa evil that menin muodossa… Kappaleen alku on jälleen kerran hyvin suunniteltu ja toteutettu. Tässä kappaleessa on kerta kaikkiaan niin päähän jäävä kertosäe että ei ole tosikaan, jota alkaa lähes puolivahingossa hyräilemään mukana. Bruce on vedossa varsinkin kertosäkeen aikana, eli ilmiömäistä tulkintaa lopetusta myöten.Kiitos!
Arvosana:5
Seventh Son of a Seventh Son:
Sitten levyn nimikko kappaleen kimppuun, joka kuuluu myös levyn kärkeen. Tässä kappaleessa on mahtipontinen jämäkkä, mutta samalla hienostunut alku ja Bruce vetää jämäkästi kappaletta eteenpäin kitaroiden saatellessa… Tunnelma on huikea, kun edetään kohti kertosäettä jossa toistoa piisaa, mutta antaa piisatakkin koska se sopii kappaleeseen niin mallikkaasti. Lopetus on toteutettu tyylikkäästi, jonka kitarat ovat parhautta …Ja tämä ei todellakaan ole ylipitkä, vaikka se onkin pitkä kestoinen kappale. Varmaa kauraa. Arvosana: 5
The Prophecy:
Kaunis intro. Ja Brucen vahva tulkinta tekevät tästäkin kappaleesta terästä. Akustinen osuus on tunnelmallinen ja sopii kauniisti kokonaisuuteen. Ei ole aivan levyn parasta antia, mutta ei kyllä huonointakaan. Ehdottomasti 4 arvoinen biisi eli: 4+
The Clairvoyant:
Jälleen loistava intro, josta jo aavistaa mitä on tulossa… Alusta alkaen rummut, kitara ja laulu elävät hyvin symbioosissa toistensa kanssa. Kitarat ovat todellakin liekeissä tässä. Kertosäe on tämän kappaleen vahvimpia puolia, sitä ei käy kiistäminen. Ja jälleen kerran on todettava, että ei ole Brucen voittanutta, vaan ylisanoja on viljeltävä tuhkatiheään, mutta minkäs teet. Vielä kun tähän yhdistetään tyylikäs lopetus niin avot!
Arvosana: 5
Only the good die young:
Kitarat ja komppi ovat kohdallaan tässä ilotulituksessa... Hienoa ja harmoonista menoa riittää. Kertosäe on vahva, ja saa todella tunnelman nousuun, toimii livenä aivan varmasti!
Brucen tulkinta ja sanat lopussa ovat mahtava lopetus niin parhautta hehkuvalla levylle eittämättä.
Arvosana 5-
Keskiarvoksi muodostui: 4.6, Eli lähes täydellisyyttä hipova levy. Että näin…
Moonchild:
Moonchild toimii erityisen hyvin levyn avaus raitana seitsemännelle pojalle… Kappaleen alku on hyvin tunnelmallinen, Brucen aloitus sanat ovat hieno alku itse kappaleelle, jonka jälkeen kitarat ampaisevat biisin liikkeelle. Kertosäe on mukaansa tempaava ja mieleen jäävä. Bruce käyttää jälleen ääntänsä hienosti kappaleen eri vaiheissa, eikä petä missään kohtaa. Myös kappaleen soolo on miellyttävä. Kokonaisuudessaan hieno kappale. Arvosana: 4.5
Infinite dreams:
Tämä kappale on yksi levyn suosikki raitojani. Alun riffi on kerrassaan kekseliäs ja toimiva ja saa tunnelman nousemaan yhdessä Brucen rauhallisen mutta tunteikkaan laulun kanssa…Toimii!.
Bruce vetää tämän kappaleen todella tunteella ja taidolla, niin että karvat nousevat pystyyn ajoittain, hienoa tulkintaa kerta kaikkiaan. Kitarat ovat kohdillaan tässä kappaleessa, eikä moitittavaa ainakaan minun puolestani löydy nimeksikään. Tästä ei enää kappale minulle henkilökohtaisesti paljoa parane. Arvosana: 5
Can i play with madness:
No niin ja sitten mielestäni tämän levyn heikoinpaan lenkkiin eli Can i play with madnessiin… Tämä toimii varmasti livenä paremmin, kuin levyllä siitä ei ole epäilystäkään, sillä kappaleessa on sellaiset elementit että yleisö syttyy hyvin mukaan kertosäkeen mukaan viimeistään. Mutta tämän kappaleen olisi kyllä voinut jättää melkeinpä pois levyltä rikkomasta muuten niin loistavaa kokonaisuutta, mutta ainahan se on oltava ainakin yksi heikompi mukana. Arvosana: 3+
The evil that men do:
Nyt on taas vuorossa levyn vahvempaa osastoa evil that menin muodossa… Kappaleen alku on jälleen kerran hyvin suunniteltu ja toteutettu. Tässä kappaleessa on kerta kaikkiaan niin päähän jäävä kertosäe että ei ole tosikaan, jota alkaa lähes puolivahingossa hyräilemään mukana. Bruce on vedossa varsinkin kertosäkeen aikana, eli ilmiömäistä tulkintaa lopetusta myöten.Kiitos!
Arvosana:5
Seventh Son of a Seventh Son:
Sitten levyn nimikko kappaleen kimppuun, joka kuuluu myös levyn kärkeen. Tässä kappaleessa on mahtipontinen jämäkkä, mutta samalla hienostunut alku ja Bruce vetää jämäkästi kappaletta eteenpäin kitaroiden saatellessa… Tunnelma on huikea, kun edetään kohti kertosäettä jossa toistoa piisaa, mutta antaa piisatakkin koska se sopii kappaleeseen niin mallikkaasti. Lopetus on toteutettu tyylikkäästi, jonka kitarat ovat parhautta …Ja tämä ei todellakaan ole ylipitkä, vaikka se onkin pitkä kestoinen kappale. Varmaa kauraa. Arvosana: 5
The Prophecy:
Kaunis intro. Ja Brucen vahva tulkinta tekevät tästäkin kappaleesta terästä. Akustinen osuus on tunnelmallinen ja sopii kauniisti kokonaisuuteen. Ei ole aivan levyn parasta antia, mutta ei kyllä huonointakaan. Ehdottomasti 4 arvoinen biisi eli: 4+
The Clairvoyant:
Jälleen loistava intro, josta jo aavistaa mitä on tulossa… Alusta alkaen rummut, kitara ja laulu elävät hyvin symbioosissa toistensa kanssa. Kitarat ovat todellakin liekeissä tässä. Kertosäe on tämän kappaleen vahvimpia puolia, sitä ei käy kiistäminen. Ja jälleen kerran on todettava, että ei ole Brucen voittanutta, vaan ylisanoja on viljeltävä tuhkatiheään, mutta minkäs teet. Vielä kun tähän yhdistetään tyylikäs lopetus niin avot!
Arvosana: 5
Only the good die young:
Kitarat ja komppi ovat kohdallaan tässä ilotulituksessa... Hienoa ja harmoonista menoa riittää. Kertosäe on vahva, ja saa todella tunnelman nousuun, toimii livenä aivan varmasti!
Brucen tulkinta ja sanat lopussa ovat mahtava lopetus niin parhautta hehkuvalla levylle eittämättä.
Arvosana 5-
Keskiarvoksi muodostui: 4.6, Eli lähes täydellisyyttä hipova levy. Että näin…
13.6 Metallica 13.11 Unholy Alliance 14.11 Iron maiden...
No kokeillaan nyt sitten...
Tämä albumi kuuluu ehdottomasti Iron Maidenin parhaimmistoon.
Moonchild
+ Intro
+ Laulua edeltävä osa, jossa mahtavat rummut
+ Brucen laulu ihan maagista.
+ Kertosäe ihan jumalainen. Muuunchhaaaaeeeeld!!
+ Basso kolisee mukavasti
- Intron jälkeen tuleva pimputtelu on vähän karsea.
4,5
Mahtava aloitus levylle. Ilman pimputteluja olisi varmaan sen vitosen arvonen.
Infinite Dreams
+ Alku, kerrassaan komea kitaramelodia.
+ Brucen korvia hivelevä, rauhallinen laulu
+ Sanat loistavat
+ Bassot, taas
+ 3:10 alkava kohta, Brucen rääkäisy ihan sairas.
5
Toinen mestariteos heti perään.
Can I Play With Madness
+ Bassot, vaihteeksi
- Alkuhuuto ihan sairaan kamala
- Kertosäe ei ihan paras mahdollinen
- Tylsä, liikaa toistoa
2,5
Väliinputoaja, levyn huonoin.
The Evil That Men Do
+ Kitaramelodiat
+ Kertosäe loitokas
+ Bassot
+ Bruce laulaa tosi hyvin.
+ Sanat ihan jees
- Ehkä jotain jää puuttumaan
4,5
Tässä palaillaan oikeille raiteille.
Seventh Son A Seventh Son
+ Oikea tunnelmapala
+ Brucen laulu jälleen kerran hyvä
+ Kertosäe
- Se väliosa on jotenkin ärsyttävästi tehty. Etenkin ne kitarat jotka rahisevat siellä taustalla.
- Jokin tässä biisissä mättää. En vaan osaa sanoa mikä. Ehkä toistoa liikaa, en osaa sanoa.
3,5
Joku selittämätön asia tekee sen, että tämä biisi ei satu kuulumaan suosikkeihini.
The Propechy
+ Biisin alku on hyvä.
+ Kertosäe, Brucen loistava laulu.
+ Kitaramelodiat.
- Alun ja soolon välinen osa ei herätä mitään erikoisia tuntemuksia.
- Loppu ei mitenkään erikoinen.
4
Levyn keskitasoa. Ei huono mutta ei loistavakaan.
The Clairvoyant
+ Biisi alkaa upeasti bassoilla
+ Bruce
+ Bassot
+ Kitaramelodia lauluosuuksien välissä
+ Kertosäe tempaa kyllä mukaansa.
+ Soolo ei mitenkään erikoinen
5
Ihan tolkuton biisi tämäkin.
Only The Good Die Young
+ Kertosäe
+ Bruce laulaa edelleen todella hyvin
+ Outro
- Kitarasoolo ei erikoinen
4
Perus Maidenia. Eli toisinsanottuna hyvää kamaa, mutta ei ihan kirkkainta kärkeä.
Levystä voi yleisesti sanoa, että bassot kolisee, Bruce laulaa pirun hyvin ja kitaramelodiat on hyviä oikeastaan läpi koko levyn. Rummut on myös oikein kohillaan, mutta missä basarit?
Keskiarvo: 4,125 ~4,1
Tämä albumi kuuluu ehdottomasti Iron Maidenin parhaimmistoon.
Moonchild
+ Intro
+ Laulua edeltävä osa, jossa mahtavat rummut
+ Brucen laulu ihan maagista.
+ Kertosäe ihan jumalainen. Muuunchhaaaaeeeeld!!
+ Basso kolisee mukavasti
- Intron jälkeen tuleva pimputtelu on vähän karsea.
4,5
Mahtava aloitus levylle. Ilman pimputteluja olisi varmaan sen vitosen arvonen.
Infinite Dreams
+ Alku, kerrassaan komea kitaramelodia.
+ Brucen korvia hivelevä, rauhallinen laulu
+ Sanat loistavat
+ Bassot, taas
+ 3:10 alkava kohta, Brucen rääkäisy ihan sairas.
5
Toinen mestariteos heti perään.
Can I Play With Madness
+ Bassot, vaihteeksi
- Alkuhuuto ihan sairaan kamala
- Kertosäe ei ihan paras mahdollinen
- Tylsä, liikaa toistoa
2,5
Väliinputoaja, levyn huonoin.
The Evil That Men Do
+ Kitaramelodiat
+ Kertosäe loitokas
+ Bassot
+ Bruce laulaa tosi hyvin.
+ Sanat ihan jees
- Ehkä jotain jää puuttumaan
4,5
Tässä palaillaan oikeille raiteille.
Seventh Son A Seventh Son
+ Oikea tunnelmapala
+ Brucen laulu jälleen kerran hyvä
+ Kertosäe
- Se väliosa on jotenkin ärsyttävästi tehty. Etenkin ne kitarat jotka rahisevat siellä taustalla.
- Jokin tässä biisissä mättää. En vaan osaa sanoa mikä. Ehkä toistoa liikaa, en osaa sanoa.
3,5
Joku selittämätön asia tekee sen, että tämä biisi ei satu kuulumaan suosikkeihini.
The Propechy
+ Biisin alku on hyvä.
+ Kertosäe, Brucen loistava laulu.
+ Kitaramelodiat.
- Alun ja soolon välinen osa ei herätä mitään erikoisia tuntemuksia.
- Loppu ei mitenkään erikoinen.
4
Levyn keskitasoa. Ei huono mutta ei loistavakaan.
The Clairvoyant
+ Biisi alkaa upeasti bassoilla
+ Bruce
+ Bassot
+ Kitaramelodia lauluosuuksien välissä
+ Kertosäe tempaa kyllä mukaansa.
+ Soolo ei mitenkään erikoinen
5
Ihan tolkuton biisi tämäkin.
Only The Good Die Young
+ Kertosäe
+ Bruce laulaa edelleen todella hyvin
+ Outro
- Kitarasoolo ei erikoinen
4
Perus Maidenia. Eli toisinsanottuna hyvää kamaa, mutta ei ihan kirkkainta kärkeä.
Levystä voi yleisesti sanoa, että bassot kolisee, Bruce laulaa pirun hyvin ja kitaramelodiat on hyviä oikeastaan läpi koko levyn. Rummut on myös oikein kohillaan, mutta missä basarit?
Keskiarvo: 4,125 ~4,1
Pitkästä aikaa jotain arvosteluntynkää. Tällä kertaa vedän astetta tiukemmalla linjalla, muuten ropisisi viitosia lähes joka biisille.
1. Moonchild
Aika erikoinen intro Maidenilta, mutta toimiva. Biisin lähtiessä käyntiin huomaa heti mistä on kyse. Hienoja riffejä ja melodioita ja mikä parasta, tolkuton tunnelma. Jonkinlainen hhjj vs. evil tunne kamppailee koko aika mielessä tätä kuunnellessa. Lyriikatkin ovat sen mukaiset.
4½
2. Infinite Dreams
Kiva melodia alussa ja muutenkin hienoa tunnelmointia tämä alku. Puolentoista minuutin jälkeinen nostatus alkaa luoda mahtavaa tunnelmaa, joka räjähtää sankarikitarointiin ja Brucen loistavaan rääkäisyyn. Loppubiisi kuluukin sitten kitarapornon parissa. Loistavia ja tunnelmallisia melodioita viljellään koko aika. Melko kova aloituskaksikko. Aika lähelle tullaan CSIT-Wasted Years paria.
4½
3. Can I Play With Madness
Kaikesta haukkumisesta huolimatta hyvä kappale, vaikkakin se kuuluisa aloitushuuto on kieltämättä hieman ärsyttävä. Laukkakomppi jyllää ja Paddy tykkää. Näin se toimii. Kertsi on elämää suurempi ja Adrianin soolo voisi olla joltain Bon Jovin levyltä. Runsas keyboardsien käyttö ei häiritse laisinkaan.
4-
4. The Evil That Men Do
Tässä biisissä meikäläinen on aina tykännyt eniten Brucen laulusta. Säkeistössä vedetään matalalta ja sitten kohotaan aina vaan ylemmäs kunnes annetaan palaa kertsissä. Livenä huomaa tuon eron vielä paremmin, esim. Rock in Rio veto on aivan loistava. Muutenkin biisi on ehtaa Maidenia. Melodiaa riittää ainakin kolmeen No Prayer-levyn biisiin. Tempo on ehkä hieman laahaava tässä alkuperäisessä versiossa.
4+
5. Seventh Son Of A Seventh Son
Taas palataan tuohon hhjj vs evil tunnelmaan joka oli Moonchildissa. Tällä kertaa vaan evil vie voiton ja on dominoiva osapuoli. Ja tätä tunnelmaa saakin sitten hehkuttaa kuinka paljon kerkeää. Komppikitarat taustalla, välillä hieman melodiaa, Brucen tulkinta... aika täydellistä kamaa tämä ensimmäinen osio. Kertsi ehkä hieman epäonnistunut, koska biisin nimi ei ole mikään kovin lyhyt ja sitä hoetaan melko nopeasti. Suvantovaihe pitää otteessaan loppuun asti, kunnes räjäyttää mällit suoraan naamalle ja näin ollaan loppuilotulituksessa. Ja aikamoista tulitustahan tämä on kaksikolta Murray-Smith. Ensin antaa palaa Dave kunnon tilua ja sitten Adrian tyylilleen uskollisena hieman tunnelmoivampaa ja hitaampaa sooloa. Tuo miinus tulee sitten siitä kertsistä.
5-
6. The Prophecy
Fates Warning, Deja Vu, The Prophecy. Kyllä huomaa, että on Dave taas asialla. Aina sama intro alussa, lyhyt tauko ja sitten komppi. Taitaapi tämä olla levyn huonoin biisi, jos sanaa huono voi käyttää. Puuttuu vaan se koukku, joka on ollut levyn kaikissa edellisissä biiseissä. Ei tätä tosin huonoksi kappaleeksi voi missään mielessä haukkua, on vaan joutunut liian kovaan seuraan. Biisin lopetus on pirun hyvä ja hieno.
3½
7. The Clairvoyant
Hyvin tehty alku. Bassolla alkaa, johon liittyy riffi, jonka jälkeen hieno melodia ja sitten päästäänkin rynnimään. Laulun sovitus ja lyriikat onnistunut aika makoisasti. Hhjj-melodiaa tarjoillaan välillä ja mikäs siinä hymyillessä, kun biisi toimii. Joskus olen jopa pitänyt tätä biisiä levyn heikoimpana, mutta en enää. Eihän tämä tosin paras ole, mutta tuolla keskikastissa. There's a time to live and a time to die...
4
8. Only The Good Die Young
Meikäläisen lempparisanoitukset Maidenin tuotannosta. Toimii siis siltä osin aivan loistavasti. Brucelta hieman samanlaista tulkintaa kuin The Evil That Men Dossa, eli säkeistöt matalalta. Ja siitähän meikäläinen tykkää. Aina pakko hoilata mukana, kun tätä kuuntelee. Biisi muutenkin on perskeleen kova. Steven soolo ehkä hieman huvittava, mutta ei mitenkään huono ratkaisu. Huono seikka vaan, että biisi on liian nopeasti ohi ja samaten myös koko levy, jolloin jää vain ihmettelemään, että mitä helvettiä tapahtui viimeisen 40 minuutin aikana.
5-
Olipas levy. Tunnelmaltaan onnistunein Maiden lätty. Alusta loppuun timanttia, Prophecy ehkä hieman laskee kokonaisuutta, mutta ei merkittävästi. Laadullisesti Maidenin parhaimpia ehdottomasti.
KA: 4,25
1. Moonchild
Aika erikoinen intro Maidenilta, mutta toimiva. Biisin lähtiessä käyntiin huomaa heti mistä on kyse. Hienoja riffejä ja melodioita ja mikä parasta, tolkuton tunnelma. Jonkinlainen hhjj vs. evil tunne kamppailee koko aika mielessä tätä kuunnellessa. Lyriikatkin ovat sen mukaiset.
4½
2. Infinite Dreams
Kiva melodia alussa ja muutenkin hienoa tunnelmointia tämä alku. Puolentoista minuutin jälkeinen nostatus alkaa luoda mahtavaa tunnelmaa, joka räjähtää sankarikitarointiin ja Brucen loistavaan rääkäisyyn. Loppubiisi kuluukin sitten kitarapornon parissa. Loistavia ja tunnelmallisia melodioita viljellään koko aika. Melko kova aloituskaksikko. Aika lähelle tullaan CSIT-Wasted Years paria.
4½
3. Can I Play With Madness
Kaikesta haukkumisesta huolimatta hyvä kappale, vaikkakin se kuuluisa aloitushuuto on kieltämättä hieman ärsyttävä. Laukkakomppi jyllää ja Paddy tykkää. Näin se toimii. Kertsi on elämää suurempi ja Adrianin soolo voisi olla joltain Bon Jovin levyltä. Runsas keyboardsien käyttö ei häiritse laisinkaan.
4-
4. The Evil That Men Do
Tässä biisissä meikäläinen on aina tykännyt eniten Brucen laulusta. Säkeistössä vedetään matalalta ja sitten kohotaan aina vaan ylemmäs kunnes annetaan palaa kertsissä. Livenä huomaa tuon eron vielä paremmin, esim. Rock in Rio veto on aivan loistava. Muutenkin biisi on ehtaa Maidenia. Melodiaa riittää ainakin kolmeen No Prayer-levyn biisiin. Tempo on ehkä hieman laahaava tässä alkuperäisessä versiossa.
4+
5. Seventh Son Of A Seventh Son
Taas palataan tuohon hhjj vs evil tunnelmaan joka oli Moonchildissa. Tällä kertaa vaan evil vie voiton ja on dominoiva osapuoli. Ja tätä tunnelmaa saakin sitten hehkuttaa kuinka paljon kerkeää. Komppikitarat taustalla, välillä hieman melodiaa, Brucen tulkinta... aika täydellistä kamaa tämä ensimmäinen osio. Kertsi ehkä hieman epäonnistunut, koska biisin nimi ei ole mikään kovin lyhyt ja sitä hoetaan melko nopeasti. Suvantovaihe pitää otteessaan loppuun asti, kunnes räjäyttää mällit suoraan naamalle ja näin ollaan loppuilotulituksessa. Ja aikamoista tulitustahan tämä on kaksikolta Murray-Smith. Ensin antaa palaa Dave kunnon tilua ja sitten Adrian tyylilleen uskollisena hieman tunnelmoivampaa ja hitaampaa sooloa. Tuo miinus tulee sitten siitä kertsistä.
5-
6. The Prophecy
Fates Warning, Deja Vu, The Prophecy. Kyllä huomaa, että on Dave taas asialla. Aina sama intro alussa, lyhyt tauko ja sitten komppi. Taitaapi tämä olla levyn huonoin biisi, jos sanaa huono voi käyttää. Puuttuu vaan se koukku, joka on ollut levyn kaikissa edellisissä biiseissä. Ei tätä tosin huonoksi kappaleeksi voi missään mielessä haukkua, on vaan joutunut liian kovaan seuraan. Biisin lopetus on pirun hyvä ja hieno.
3½
7. The Clairvoyant
Hyvin tehty alku. Bassolla alkaa, johon liittyy riffi, jonka jälkeen hieno melodia ja sitten päästäänkin rynnimään. Laulun sovitus ja lyriikat onnistunut aika makoisasti. Hhjj-melodiaa tarjoillaan välillä ja mikäs siinä hymyillessä, kun biisi toimii. Joskus olen jopa pitänyt tätä biisiä levyn heikoimpana, mutta en enää. Eihän tämä tosin paras ole, mutta tuolla keskikastissa. There's a time to live and a time to die...
4
8. Only The Good Die Young
Meikäläisen lempparisanoitukset Maidenin tuotannosta. Toimii siis siltä osin aivan loistavasti. Brucelta hieman samanlaista tulkintaa kuin The Evil That Men Dossa, eli säkeistöt matalalta. Ja siitähän meikäläinen tykkää. Aina pakko hoilata mukana, kun tätä kuuntelee. Biisi muutenkin on perskeleen kova. Steven soolo ehkä hieman huvittava, mutta ei mitenkään huono ratkaisu. Huono seikka vaan, että biisi on liian nopeasti ohi ja samaten myös koko levy, jolloin jää vain ihmettelemään, että mitä helvettiä tapahtui viimeisen 40 minuutin aikana.
5-
Olipas levy. Tunnelmaltaan onnistunein Maiden lätty. Alusta loppuun timanttia, Prophecy ehkä hieman laskee kokonaisuutta, mutta ei merkittävästi. Laadullisesti Maidenin parhaimpia ehdottomasti.
KA: 4,25
Perkeles, herätelläänpäs tätäkin lirpaketta hieman eloon, ettei nyt kokonaan hautaudu. Päätin sitten tuhlata hieman lauantaitani mietteidenkeruuseen ko. albumin tiimoilta, kun ei parempaakaan tekemistä ollut. Kirjoitus on muuten toinen näihin topikkeihin, että olkaa sen mukaan sitten helliä jos kommentoitavaa löytyy
Moonchild
No niin, ensimmäiseen raitaan. Kylläpä lähtee liikkeelle mystisellä otteella, kun Bruce lausuu muutaman sanan liittyen seitsemään kuolemansyntiin. Seven your desires... Syntikkaa peliin ja tunnelma alkaa ottamaan oikeata muotoaan, mitä ei kovin pahasti koko albumin aikana rikota. Ja kun liikkeelle lähdetään, niin lähdetäänkin tykisti. I AM HE, THE BORNLESS ONE..! Parhaimmin biisissä huomio kiinnittyy rumputyöskentelyyn joka vakuuttaa sekä aivan ennennäkemättömään (kuulemattomaan, siis) tunnelmaan jota tukee jokainen instrumentti omalta osaltaan varsin hyvin. Eikä Bruce tee tässä vähiten työtä. Nimittäin kertosäkeen Moooonchild -kiljaisut lähtevät semmoisella fiiliksellä että alta pois, vaikka jo pelkästään säkeiden laulusuoritus on kyllä aivan törkeän hieno. Biisin soolot ovat varsin tyylitellyt ja ainakin omasta mielestäni soolo-osuus on parhaita orkesterin historiassa. Lyriikoista kun vielä antaa erikoismaininnan, niin ei tämmöiselle biisille voi antaa kun täydet pisteet.
5.00 / 5.00
Infinite Dreams
Seuraava lähteekin hieman kevyemmällä sekä tunnelmallisella otteella liikkeelle. Bruce antaa osviittaa rauhallisemman osion laulutaidoista ja kyllähän toimii. Vähän voimaa peliin ja tässä vaiheessa huomaa, että laulumelodia on biisin kantava voima. Tunnelmoinnista karataan kuitenkin nopeamman osuuden matkaan, joka ei sinällään ole yhtään huono valinta tälle biisille. Tarjolla tuplakitarointia ja pienimuotoinen väliosa, jonka aikana meinataan vetää turhankin iloiseksi tämä meinkinki. Ylilyönniltä vältyttiin kumminkin ja biisi jatkaa kulkuaan soolojen muodossa. Soolot takuuvarmaa kamaa ja vaihdos alun rauhallisempaan tahtiin varsin sujuva. Tunnelma otetaan uudestaan haltuun kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ja näin on albumin toinen biisi ohi. Tekisi mieli väliosasta hieman rokottaa, mutta kyllä siinä aikamoista kitarointia kumminkin tarjoillaan, että annetaanpas olla. Mallibiisi.
5.00 / 5.00
Can I Play With Madness
Uutta raitaa kehiin ja ensimmäisellä kuuntelulla voisi hieman hämmästyä, että mitäs helvettiä? Pimeänpuoleinen tunnelma heitetään syrjään surutta ja isketään kevyempää rallatusta kehiin. Suoraviivaisella, ehkä vähän turhankin kevytmielisellä startilla lähdetään eikä aikaakaan kun biisi on jo pitkällä vauhdissa. Tähän biisiin on oikeasti vähän paha suhtautua, tämä kumminkin poikkeaa yleisestä linjasta kohtuullisen rankasti. Noh, objektiivisuus näitä Maidenin ralleja arvostellessa on kyllä nakattu romukoppaan jo aikapäiviä sitten, joten yritän nyt kehittää jonkinlaisen näkökannan tähän kumminkin. Can I Play With Madness on semmoinen biisi joka saa hyvän fiiliksen päälle aina kun sen kuulee, varsinkin kaveriporukassa, eikä keikallekkaan yhtään huono huudatuspala. Välipalan roolissa tuntuu tälläkin levyllä olevan. Levyn terävintä kärkeä tämä ei kumminkaan edusta, mutta ei huono biisi kumminkaan.
3,75 / 5.00
The Evil That Men Do
Ja takaisin asiaan, Infinite Dreamsissa jo tarjoiltu haikea tunnelma tekee komean paluun heti tämän biisin alkumetreiltä lähtien. Komean intron jälkeen biisi lähtee käyntiin ja jatkaa etenemistään kyllä komeasti, joskin suoraviivaisesti, loppuun asti. Brucen suoritusta ei voi olla kehumatta tätä kuunnellessa. Varsinkin pre-chorus -osassa onnistutaan hienosti, myös taustalla rullaava kitaramelodia on kyllä ehdotonta eliittiä. Tähän kun lisätään luonteva ja komeasti rakennettu soolo, niin paketti on kasassa. Lyriikoista jälleen maininta. Onnistunut ja tarttuva biisi, ei kaukana mallibiisistä.
4,75 / 5.00
Seventh Son of a Seventh Son
NO NIIN! Nyt päästinkin itse asiaan. Alusta lähtien tämä biisi tarjoilee sellaista mahtipontisuutta ja jäätävää tunnelmaa mitä ei ole missään biisissä ikinä ollut. Vokaalit ovat alusta asti pirun kovaa kamaa, eikä riffittely ja kitaramelodiat taakse paljon jää. Se fiilis, joka tässä biisissä välittyy on aivan uskomaton ja ennenkokematon, tässä vaan ei ole mitään puutteita eikä yhtään moitteen sijaa. Tätä tuli jo kakarana hämmästeltyä, että miten tämmöistä kamaa voi olla edes olemassa... aivan uskomattomat fiilikset nousi kun tätä kuunteli. Sama tapahtuu edelleen, kylmät väreet pitkin selkää. Brr. Vaikka biisi onkin täydellinen ja rikkomaton kokonaisuus, niin silti nostaisin biisin huippukohdaksi sen, missä vokaalit lyödään sivuun ja annetaan muun bändin esiintyä. Eli suvantokohdan jälkeisen nostatuksen ja biisin päättävät kitarasoolot. On nimittäin semmoista ilotulitusta että ei ole muualla nähty. Tähänkään asti. Noh, turha tähän on enempää sanoja tuhlata, kun en ainakaan omilla kirjoituslahjoillani pysty lähellekkään välittämään tämän biisin syvintä olemusta. Tämä on lähes kymmenen minuuttia maailman parasta heavy metallia. Täydellinen biisi kaikin puolin.
5.00 / 5.00
The Prophecy
Ei paljon huonompaan paikkaan voisi kappale joutua, kun Seventh Sonista seuraavaksi, nimittäin parempikin biisi kuulostaa äkkiseltään aika vaatimattomalta edellisen kappaleen varjossa. Prophecy alkaa aika varovasti ja rauhallisin ottein, syntikan ja kitaran varaisella tunnelmoinnilla. Kaihoisaa tunnelmaa on taas saatu sekaan oikein rutosti. Tiluliluleit kumminkin loppuvat ja biisi lähtee käyntiin komella riffillä jota jo seuraa Brucen jälleen komeat vokaalit. Itse pidän kyllä kovasti myös biisin laulumelodiasta, varsinkin ennen 'kertosäettä' tulevaa säkeistö on mukavaa vaihtelua. Sooloonlähtö on tässä todella asiallinen kun lyödään vähän suurempaa vaihdetta silmään. Soolon huipentuma on myös loistava ja siirtymä taas säkeistöön luonteva. The Prophecy suoriutuu paikastaan huolimatta oikein hyvin. Biisin lopussa oleva kitarafiilistely on mielestäni ihan paikallaan, sillä tässä saa kuulijakin hetken ns. hengähtää ja odottaa lopetuskaksikkoa. Loistava biisi.
4,75 / 5.00
The Clairvoyant
Bassointrolla käyntiin, loistavaa. Kitara tarttuu hienosti mukaan ja melodian alkaessa rupeaa tuntumaan siltä, että tykkiä kamaa tulossa. Ja sitähän on. Tuplakitarointia tupataan heti alkumetreillä. Säkeeseen mennessä homma hieman rauhoittuu ja Bruce ottaa homman haltuun komeasti. Säkeen perään hieman loistavaa melodiaa, joka toistuu vielä toisenkin säkeen jälkeen. Sitten kertosäkeeseen, kylläpä lähtee! Komea komea kertosäe, joskin loppu meinaa lipsahtaa turhankin iloiseksi rallatteluksi, sitähän emme toivo, emmehän? Soolossakin biisin yleisilme muuttuu hieman valoisammaksi, ehkä vähän turhankin(?), mutta homma otetaan hienosti näppiin uudelleen. Upea ja myöskin tarttuva biisi vielä levyn loppupäähän.
5.00 / 5.00
Only the Good Die Young
Jaahas, ja loppua enää vailla. Only the Good Die Youngin alkumetreillä on jo aistittavissa se, että loppu on lähellä, jotenkin sen jo alun melodiasta ilmenee. Sitä en osaa sanoa, että onko tämä tuntemus johdannainen siitä, että tuntee levyn jo hyvin, vai onko sama fiilis ollut jo ensimmäisillä kerroilla. Kumminkin sen pystyy aistimaan. Biisi itsessään on taas tuttuun tapaan tunnelmallinen pala loistavilla lyriikoilla höystettynä. Brucen tulkinta edelleen huippuluokkaa. Ensimmäiset soolot ja bassojuoksu tukevat biisin kokonaisuutta loistavasti ja kappale todellakin etenee ilman pienintäkään kömmähdystä. Todella kova biisi ja ennenkaikkea todella kova levyn lopetus.
5.00 / 5.00
Tämmöisellä arvostelulla keskiarvoksi muodostuu 4,78 / 5.00. Arvosana on hulppea, mutta niin on kieltämättä albumikin. Nyt kun on biisit käyty jokainen vuorollaan läpi, on ehkä fiksua koittaa antaa muutama miete myös kokonaiskuvasta. Albumi on todellakin loistava kokonaisuus, se tarjoilee kiistattomia klassikoita kuten Moonchild ja Seventh Son of a Seventh Son, kuten myös aina sytyttäviä ralleja esim. Infinite Dreams, The Evil That Men Do ja jopa kepeämpi Can I Play With Madness. Muita tietenkään yhtään väheksymättä. Kovimpina valttikortteina tällä levyllä on kuitenkin tunnelma jonka se onnistuu luomaan ja ennenkaikkea säilyttämään. Tämä albumi on kumminkin rakennettu ihan normaaleilla Maiden -elementeillä, loistavilla biiseillä, komealla laululla ja paikoittain jopa uskomattomalla ja tunnelmallisella kitaroinnilla. Eikä ole syytä jättää mainitsematta Harrisin bassottelua joka luo juuri sen lisän tähänkin levyyn, kuten muihinkin Maidenin levyihin, mitä kaivataan. Palaset vaan loksahtavat paikoilleen uskomattoman hyvin. Jos vikoja hakemalla haetaan niin ainut asia mikä löytyy on se ikävä tosiasia, että levy loppuu.
So, until the next time, have a good sin...
Moonchild
No niin, ensimmäiseen raitaan. Kylläpä lähtee liikkeelle mystisellä otteella, kun Bruce lausuu muutaman sanan liittyen seitsemään kuolemansyntiin. Seven your desires... Syntikkaa peliin ja tunnelma alkaa ottamaan oikeata muotoaan, mitä ei kovin pahasti koko albumin aikana rikota. Ja kun liikkeelle lähdetään, niin lähdetäänkin tykisti. I AM HE, THE BORNLESS ONE..! Parhaimmin biisissä huomio kiinnittyy rumputyöskentelyyn joka vakuuttaa sekä aivan ennennäkemättömään (kuulemattomaan, siis) tunnelmaan jota tukee jokainen instrumentti omalta osaltaan varsin hyvin. Eikä Bruce tee tässä vähiten työtä. Nimittäin kertosäkeen Moooonchild -kiljaisut lähtevät semmoisella fiiliksellä että alta pois, vaikka jo pelkästään säkeiden laulusuoritus on kyllä aivan törkeän hieno. Biisin soolot ovat varsin tyylitellyt ja ainakin omasta mielestäni soolo-osuus on parhaita orkesterin historiassa. Lyriikoista kun vielä antaa erikoismaininnan, niin ei tämmöiselle biisille voi antaa kun täydet pisteet.
5.00 / 5.00
Infinite Dreams
Seuraava lähteekin hieman kevyemmällä sekä tunnelmallisella otteella liikkeelle. Bruce antaa osviittaa rauhallisemman osion laulutaidoista ja kyllähän toimii. Vähän voimaa peliin ja tässä vaiheessa huomaa, että laulumelodia on biisin kantava voima. Tunnelmoinnista karataan kuitenkin nopeamman osuuden matkaan, joka ei sinällään ole yhtään huono valinta tälle biisille. Tarjolla tuplakitarointia ja pienimuotoinen väliosa, jonka aikana meinataan vetää turhankin iloiseksi tämä meinkinki. Ylilyönniltä vältyttiin kumminkin ja biisi jatkaa kulkuaan soolojen muodossa. Soolot takuuvarmaa kamaa ja vaihdos alun rauhallisempaan tahtiin varsin sujuva. Tunnelma otetaan uudestaan haltuun kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ja näin on albumin toinen biisi ohi. Tekisi mieli väliosasta hieman rokottaa, mutta kyllä siinä aikamoista kitarointia kumminkin tarjoillaan, että annetaanpas olla. Mallibiisi.
5.00 / 5.00
Can I Play With Madness
Uutta raitaa kehiin ja ensimmäisellä kuuntelulla voisi hieman hämmästyä, että mitäs helvettiä? Pimeänpuoleinen tunnelma heitetään syrjään surutta ja isketään kevyempää rallatusta kehiin. Suoraviivaisella, ehkä vähän turhankin kevytmielisellä startilla lähdetään eikä aikaakaan kun biisi on jo pitkällä vauhdissa. Tähän biisiin on oikeasti vähän paha suhtautua, tämä kumminkin poikkeaa yleisestä linjasta kohtuullisen rankasti. Noh, objektiivisuus näitä Maidenin ralleja arvostellessa on kyllä nakattu romukoppaan jo aikapäiviä sitten, joten yritän nyt kehittää jonkinlaisen näkökannan tähän kumminkin. Can I Play With Madness on semmoinen biisi joka saa hyvän fiiliksen päälle aina kun sen kuulee, varsinkin kaveriporukassa, eikä keikallekkaan yhtään huono huudatuspala. Välipalan roolissa tuntuu tälläkin levyllä olevan. Levyn terävintä kärkeä tämä ei kumminkaan edusta, mutta ei huono biisi kumminkaan.
3,75 / 5.00
The Evil That Men Do
Ja takaisin asiaan, Infinite Dreamsissa jo tarjoiltu haikea tunnelma tekee komean paluun heti tämän biisin alkumetreiltä lähtien. Komean intron jälkeen biisi lähtee käyntiin ja jatkaa etenemistään kyllä komeasti, joskin suoraviivaisesti, loppuun asti. Brucen suoritusta ei voi olla kehumatta tätä kuunnellessa. Varsinkin pre-chorus -osassa onnistutaan hienosti, myös taustalla rullaava kitaramelodia on kyllä ehdotonta eliittiä. Tähän kun lisätään luonteva ja komeasti rakennettu soolo, niin paketti on kasassa. Lyriikoista jälleen maininta. Onnistunut ja tarttuva biisi, ei kaukana mallibiisistä.
4,75 / 5.00
Seventh Son of a Seventh Son
NO NIIN! Nyt päästinkin itse asiaan. Alusta lähtien tämä biisi tarjoilee sellaista mahtipontisuutta ja jäätävää tunnelmaa mitä ei ole missään biisissä ikinä ollut. Vokaalit ovat alusta asti pirun kovaa kamaa, eikä riffittely ja kitaramelodiat taakse paljon jää. Se fiilis, joka tässä biisissä välittyy on aivan uskomaton ja ennenkokematon, tässä vaan ei ole mitään puutteita eikä yhtään moitteen sijaa. Tätä tuli jo kakarana hämmästeltyä, että miten tämmöistä kamaa voi olla edes olemassa... aivan uskomattomat fiilikset nousi kun tätä kuunteli. Sama tapahtuu edelleen, kylmät väreet pitkin selkää. Brr. Vaikka biisi onkin täydellinen ja rikkomaton kokonaisuus, niin silti nostaisin biisin huippukohdaksi sen, missä vokaalit lyödään sivuun ja annetaan muun bändin esiintyä. Eli suvantokohdan jälkeisen nostatuksen ja biisin päättävät kitarasoolot. On nimittäin semmoista ilotulitusta että ei ole muualla nähty. Tähänkään asti. Noh, turha tähän on enempää sanoja tuhlata, kun en ainakaan omilla kirjoituslahjoillani pysty lähellekkään välittämään tämän biisin syvintä olemusta. Tämä on lähes kymmenen minuuttia maailman parasta heavy metallia. Täydellinen biisi kaikin puolin.
5.00 / 5.00
The Prophecy
Ei paljon huonompaan paikkaan voisi kappale joutua, kun Seventh Sonista seuraavaksi, nimittäin parempikin biisi kuulostaa äkkiseltään aika vaatimattomalta edellisen kappaleen varjossa. Prophecy alkaa aika varovasti ja rauhallisin ottein, syntikan ja kitaran varaisella tunnelmoinnilla. Kaihoisaa tunnelmaa on taas saatu sekaan oikein rutosti. Tiluliluleit kumminkin loppuvat ja biisi lähtee käyntiin komella riffillä jota jo seuraa Brucen jälleen komeat vokaalit. Itse pidän kyllä kovasti myös biisin laulumelodiasta, varsinkin ennen 'kertosäettä' tulevaa säkeistö on mukavaa vaihtelua. Sooloonlähtö on tässä todella asiallinen kun lyödään vähän suurempaa vaihdetta silmään. Soolon huipentuma on myös loistava ja siirtymä taas säkeistöön luonteva. The Prophecy suoriutuu paikastaan huolimatta oikein hyvin. Biisin lopussa oleva kitarafiilistely on mielestäni ihan paikallaan, sillä tässä saa kuulijakin hetken ns. hengähtää ja odottaa lopetuskaksikkoa. Loistava biisi.
4,75 / 5.00
The Clairvoyant
Bassointrolla käyntiin, loistavaa. Kitara tarttuu hienosti mukaan ja melodian alkaessa rupeaa tuntumaan siltä, että tykkiä kamaa tulossa. Ja sitähän on. Tuplakitarointia tupataan heti alkumetreillä. Säkeeseen mennessä homma hieman rauhoittuu ja Bruce ottaa homman haltuun komeasti. Säkeen perään hieman loistavaa melodiaa, joka toistuu vielä toisenkin säkeen jälkeen. Sitten kertosäkeeseen, kylläpä lähtee! Komea komea kertosäe, joskin loppu meinaa lipsahtaa turhankin iloiseksi rallatteluksi, sitähän emme toivo, emmehän? Soolossakin biisin yleisilme muuttuu hieman valoisammaksi, ehkä vähän turhankin(?), mutta homma otetaan hienosti näppiin uudelleen. Upea ja myöskin tarttuva biisi vielä levyn loppupäähän.
5.00 / 5.00
Only the Good Die Young
Jaahas, ja loppua enää vailla. Only the Good Die Youngin alkumetreillä on jo aistittavissa se, että loppu on lähellä, jotenkin sen jo alun melodiasta ilmenee. Sitä en osaa sanoa, että onko tämä tuntemus johdannainen siitä, että tuntee levyn jo hyvin, vai onko sama fiilis ollut jo ensimmäisillä kerroilla. Kumminkin sen pystyy aistimaan. Biisi itsessään on taas tuttuun tapaan tunnelmallinen pala loistavilla lyriikoilla höystettynä. Brucen tulkinta edelleen huippuluokkaa. Ensimmäiset soolot ja bassojuoksu tukevat biisin kokonaisuutta loistavasti ja kappale todellakin etenee ilman pienintäkään kömmähdystä. Todella kova biisi ja ennenkaikkea todella kova levyn lopetus.
5.00 / 5.00
Tämmöisellä arvostelulla keskiarvoksi muodostuu 4,78 / 5.00. Arvosana on hulppea, mutta niin on kieltämättä albumikin. Nyt kun on biisit käyty jokainen vuorollaan läpi, on ehkä fiksua koittaa antaa muutama miete myös kokonaiskuvasta. Albumi on todellakin loistava kokonaisuus, se tarjoilee kiistattomia klassikoita kuten Moonchild ja Seventh Son of a Seventh Son, kuten myös aina sytyttäviä ralleja esim. Infinite Dreams, The Evil That Men Do ja jopa kepeämpi Can I Play With Madness. Muita tietenkään yhtään väheksymättä. Kovimpina valttikortteina tällä levyllä on kuitenkin tunnelma jonka se onnistuu luomaan ja ennenkaikkea säilyttämään. Tämä albumi on kumminkin rakennettu ihan normaaleilla Maiden -elementeillä, loistavilla biiseillä, komealla laululla ja paikoittain jopa uskomattomalla ja tunnelmallisella kitaroinnilla. Eikä ole syytä jättää mainitsematta Harrisin bassottelua joka luo juuri sen lisän tähänkin levyyn, kuten muihinkin Maidenin levyihin, mitä kaivataan. Palaset vaan loksahtavat paikoilleen uskomattoman hyvin. Jos vikoja hakemalla haetaan niin ainut asia mikä löytyy on se ikävä tosiasia, että levy loppuu.
So, until the next time, have a good sin...
YOU DON'T ROCK HARD
YOU NEVER DID
YOU NEVER DID
Seventh Son Of A Seventh Son on Iron Maidenille huipennus 80-luvulle. Loistava albumi hienon vuosikymmenen päätteeksi. Bändi on suorastaan tulessa tällä levyllä. Somewhere In Timella käytiin jo lähellä täydellisyyttä, mutta Seventh Son osuu napakymppiin. Kokonaisuus on täydellinen. Jopa monien dissaama Can I Play With Madness saa meikäläiseltä puhtaat paperit. Itse olen aina pitänyt siitä. Seventh Son on ajanut Piece Of Mindin ohi parhaimman Maiden-albumin tittelistä kisailtaessa. Se on mielestäni kaikkien aikojen hevilevy!
Seventh Son Of A Seventh Son on itselleni Fear Of The Darkin ja Piece Of Mindin ohella yksi tärkeimmistä Iron Maiden-levyistä. Se on eka Maiden-levy, minkä olen kuullut. Vinyylin kantta ihmettelin penskana, pitihän sitä myös kuunnella, mutta ei se silloin tehnyt oikein vaikutusta. Myöhemmin kun Maidenista innostuin, kaveri antoi Seventh Sonin kasettina ja sitä piti sitten luukuttaa jatkuvasti. Silloin innostuin levystä ihan kunnolla.
Levy on täynnä uskomattoman hienoja kappaleita, jotka ovat täynnä upeita melodioita, sooloja, laulumelodioita. Bruce on hienossa kunnossa tällä levyllä. Laulu on todella komeaa kuultavaa. Muutenkin bändi soittaa aivan vitun hienosti. Aina Moonchildin alkurytmeistä Only The Good Die Youngin loppurymistelyyn asti levy on täyttä timanttia!
Seventh Son Of A Seventh Son on itselleni Fear Of The Darkin ja Piece Of Mindin ohella yksi tärkeimmistä Iron Maiden-levyistä. Se on eka Maiden-levy, minkä olen kuullut. Vinyylin kantta ihmettelin penskana, pitihän sitä myös kuunnella, mutta ei se silloin tehnyt oikein vaikutusta. Myöhemmin kun Maidenista innostuin, kaveri antoi Seventh Sonin kasettina ja sitä piti sitten luukuttaa jatkuvasti. Silloin innostuin levystä ihan kunnolla.
Levy on täynnä uskomattoman hienoja kappaleita, jotka ovat täynnä upeita melodioita, sooloja, laulumelodioita. Bruce on hienossa kunnossa tällä levyllä. Laulu on todella komeaa kuultavaa. Muutenkin bändi soittaa aivan vitun hienosti. Aina Moonchildin alkurytmeistä Only The Good Die Youngin loppurymistelyyn asti levy on täyttä timanttia!
Try to hold some faith
in the goodness of humanity...
IRON MAIDEN FOREVER!!
in the goodness of humanity...
IRON MAIDEN FOREVER!!
-
The Exorcist
- Paholainen
- Posts: 696
- Joined: Wed Aug 24, 2005 14:29
- Location: Oulu
- Contact:
1. Moonchild = 4,5
Paras Maiden avaaja ikinä. Kieroutuneiden syntikoiden esiinmarssi joka yltyy kiivaaksi riffittelyksi. Bändin dynaamisuuden huippuosoitus, jonka kruunaa Bruce Dickinsonin pirulliset vokaalit. Nopeasti etenevä kappale pysyy iskevänä alusta loppuun.
2. Infinite Dreams = 4,5
Hieman yllättävä hitaampi kappale kiivaan aloitusrynnäkön jälkeen. Bluesahtavilla Hendrix-tyylisillä kitarakuvioilla kyllästetty alkukappale muuttaa hiljalleen muotonsa melodiseksi, tyylikkääksi Iron Maiden harmoniariffitelyksi. Pohdiskelevat lyriikat ovat mielestäni Maidenin uran parhaimmistoa.
3. Can I Play With Madness = 4
Levyn kappaleista selvästi vaikein mutta paljon mainettaan parempi. Kertosäkeen tyylikäs ja helposti omaksuttava sointukuvio on haikea, mutta samalla iskevä. Tempovaihdos on kappaletta selvästi piristävä ja syntikat toimivat loistavasti. Edes hieman yli-iloiselta kuulostava lauluiloittelu ei himmennä tätä timanttia.
4. The Evil That Men Do = 4
Hittipitoisuuden jatkaja, mutta selvästi enemmän Maiden-elementeistä koottu kuin edeltäjänsä. Kappale on kaikessa tyylikkyydessään huippuunsa hiottu Heavy Metal helmi, jonka kruunaavat hieno tempon vaihdos sekä melodinen soolo.
5. Seventh Son Of A Seventh Son = 5
Yksi Maidenin uran hienoimpia kappaleita niin tunnelmaltaan kuin musiikillisestikkin. Monista loistavista elementeistä koottu mestariteos, jota paremmaksi ei enää pysty laittamaan. Erityisesti kappaleen loppuosa on jotain sellaista mitä kukaan ei ole saanut vielä koskaan aikaiseksi.
6. The Prophecy = 4
Kuulostaa aluksi hyvin poikkeavalta muihin albumin kappaleisiin nähden, mutta uppoaa kokonaisuuteen täysin saumattomasti, sekä tuo levylle hieman sen kaipaamaa vaihtelua. The Prophecy on rauhallinen ja perkeleellinen Murray helmi, tuhoa ennustavine ja surullisine melodioineen.
7. The Clarvoyant = 4
Tämä biisi on parhaimmillaan kuunneltuna The Prophecyn perään, niin hyvin maanista tuhoa seuraava bassointro on albumille istutettu. Kappaleena ei niin iskevä kuin esim. The Evil That Men Do, mutta siltikin loistava. Herättää albumin rauhallisemman vaiheen jälkeen uudelleen eloon.
8. Only The Good Die Young = 4
Levyn tuntemattomampaa kaartia, mutta Infinite Dreamsia lukuunottamatta selvästi muita sinkkubiisejä parempi. Hyvin lähellä tunnelmaltaan Moonchildia ja loistava valinta levyn lopetuskappaleeksi. On kovin ennalta arvattava mutta silti jaksaa pitää otteessaan.
Summa Summarum = Syntikka pitoinen levy on sopiva sekoitus raskautta sekä hieman kevyempää soundimaailmaa. Hieman ylituotettu ja ei musiikillisesti niin loistava kuin edeltäjä Somewhere In Time. Tasainen hittipitoisuus vaivaa levyä, tosin nimikappale, Infinite Dreams ja The Prophecy tuovat juuri sopivasti vaihtelua. Levyn kappalejärjestys on erittäin onnistunut tukien albumin tarinaa erittäin hyvin. Seventh Son Of A Seventh Son on yksi maailman parhaimmista levyistä aina kansitaidettaan myöten, mahtuen omissa suosikeissanikin kymmenen parhaimman levyn joukkoon.
Keskiarvoksi räjähtää: 4,25
Paras Maiden avaaja ikinä. Kieroutuneiden syntikoiden esiinmarssi joka yltyy kiivaaksi riffittelyksi. Bändin dynaamisuuden huippuosoitus, jonka kruunaa Bruce Dickinsonin pirulliset vokaalit. Nopeasti etenevä kappale pysyy iskevänä alusta loppuun.
2. Infinite Dreams = 4,5
Hieman yllättävä hitaampi kappale kiivaan aloitusrynnäkön jälkeen. Bluesahtavilla Hendrix-tyylisillä kitarakuvioilla kyllästetty alkukappale muuttaa hiljalleen muotonsa melodiseksi, tyylikkääksi Iron Maiden harmoniariffitelyksi. Pohdiskelevat lyriikat ovat mielestäni Maidenin uran parhaimmistoa.
3. Can I Play With Madness = 4
Levyn kappaleista selvästi vaikein mutta paljon mainettaan parempi. Kertosäkeen tyylikäs ja helposti omaksuttava sointukuvio on haikea, mutta samalla iskevä. Tempovaihdos on kappaletta selvästi piristävä ja syntikat toimivat loistavasti. Edes hieman yli-iloiselta kuulostava lauluiloittelu ei himmennä tätä timanttia.
4. The Evil That Men Do = 4
Hittipitoisuuden jatkaja, mutta selvästi enemmän Maiden-elementeistä koottu kuin edeltäjänsä. Kappale on kaikessa tyylikkyydessään huippuunsa hiottu Heavy Metal helmi, jonka kruunaavat hieno tempon vaihdos sekä melodinen soolo.
5. Seventh Son Of A Seventh Son = 5
Yksi Maidenin uran hienoimpia kappaleita niin tunnelmaltaan kuin musiikillisestikkin. Monista loistavista elementeistä koottu mestariteos, jota paremmaksi ei enää pysty laittamaan. Erityisesti kappaleen loppuosa on jotain sellaista mitä kukaan ei ole saanut vielä koskaan aikaiseksi.
6. The Prophecy = 4
Kuulostaa aluksi hyvin poikkeavalta muihin albumin kappaleisiin nähden, mutta uppoaa kokonaisuuteen täysin saumattomasti, sekä tuo levylle hieman sen kaipaamaa vaihtelua. The Prophecy on rauhallinen ja perkeleellinen Murray helmi, tuhoa ennustavine ja surullisine melodioineen.
7. The Clarvoyant = 4
Tämä biisi on parhaimmillaan kuunneltuna The Prophecyn perään, niin hyvin maanista tuhoa seuraava bassointro on albumille istutettu. Kappaleena ei niin iskevä kuin esim. The Evil That Men Do, mutta siltikin loistava. Herättää albumin rauhallisemman vaiheen jälkeen uudelleen eloon.
8. Only The Good Die Young = 4
Levyn tuntemattomampaa kaartia, mutta Infinite Dreamsia lukuunottamatta selvästi muita sinkkubiisejä parempi. Hyvin lähellä tunnelmaltaan Moonchildia ja loistava valinta levyn lopetuskappaleeksi. On kovin ennalta arvattava mutta silti jaksaa pitää otteessaan.
Summa Summarum = Syntikka pitoinen levy on sopiva sekoitus raskautta sekä hieman kevyempää soundimaailmaa. Hieman ylituotettu ja ei musiikillisesti niin loistava kuin edeltäjä Somewhere In Time. Tasainen hittipitoisuus vaivaa levyä, tosin nimikappale, Infinite Dreams ja The Prophecy tuovat juuri sopivasti vaihtelua. Levyn kappalejärjestys on erittäin onnistunut tukien albumin tarinaa erittäin hyvin. Seventh Son Of A Seventh Son on yksi maailman parhaimmista levyistä aina kansitaidettaan myöten, mahtuen omissa suosikeissanikin kymmenen parhaimman levyn joukkoon.
Keskiarvoksi räjähtää: 4,25
Small green aliens scuttled out of his path, fearsome Martian warriors would not meet his gaze and the air froze when he croaked in his dark gravelly voice; "A pint of bitter Please mate".
-
Edward the 2nd
- Hang-Around
- Posts: 196
- Joined: Mon Jan 16, 2006 20:14
- Location: Mikkeli City
Seitsemännen pojan seitsemäs poika, legendaarisen kokoonpanon viimeinen luomus arvostelussa seuraavana:
1. Moonchild
Paras mahdollinen intro mystiselle teema-albumille. Meno senkun kiihtyy, kun Bruce pistää kaikki äänenlahjansa peliin toisten tehdessä samoin upealla soittotyöskentelyllään. Nopeatempoinen ja synkkä Moonchild voittaa takuuvarmasti fanit puolelleen viimeistään kertosäkeiden kohdalla. 5
2. Infinite Dreams
Nyt aloitetaan hitaasti ja lumoavasti. Tämän kappaleen lyriikat ovat aivan omaa luokkaansa, ja Brucen laulamina niiden teho senkun kasvaa. Kun lopulta kappaleen tempo kiihtyy, tulee taideteoksen monipuolisuus ja nerokkuus esille koko loistossaan. Erityismaininnan ansaitsee kohta 4.00 - 4.26, joka toistuu yhden yhtyeen historian upeimman soolorevittelyn jälkeen. Vielä viimeinen hidas kohta tyylillä ja taidolla esitettynä ja mestariteos on täydellinen. 5
3. Can I play with Madness
Synkeä tunnelma unohdetaan tämän raidan ajaksi kokonaan. Lyriikat eivät oikein iske, mutta soolo ja kertosäe ovat taidokasta työtä. Live-esityksissä "Can I play with Madness"-huudon teho kasvaa yleisön ansiosta, mutta siinäpä ne hyvät puolet taitavat ollakin. 3,5
4. The Evil that Men Do
Tämä se vasta upea esitys onkin. Lyriikat ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokkaat, itse saundi toimii ja Bruce on selvästi jälleen elementissään. Erikoismaininta kertosäkeestä. Ei albumin paras, mutta painii silti isojen poikien liigassa. 4+
5. Seventh Son of a Seventh Son
Nimikkokipaleen tehoa ei käy kiistäminen. Kappale suorastaan hönkii hyytävää, salaperäistä ja synkkää tunnelmaa heti ensisekunneista lähtien. Brucen aloitettua ensimmäisen säkeistön laulaminen käy viimeistään selväksi mitä tekoa tämä kappale on. Lyriikat ovat upeammat kuin uskaltaa toivoa, jopa Steven kirjoittamiksi. Soolot ovat myös selvästi neron kynästä. Tempo kiihtyy heti lauluosuuden jälkeen raivokkaiden sulosointujen ilotulitukseksi, kunnes lopulta kappaleen raivo loppuu kuin seinään. Tämä ei ole pelkkä kappale...tämä on taidetta. Ehdoton 5
6. The Prophecy
Tämä kappale on hidastempoinen ja luottaa enemmän lyriikoihin kuin saundiin, joissa ei kummassakaan ole valittamista. Ikäväksi vain tämä ei tunnu enää missään Seventh sonin jälkeen. 4
7. The Clairvoyant
Tässä taas yksi loistobiisi monien muiden seuraksi. Alkaa upeasti Steven bassolla, mukaan tulee sitten kitara ja lopulta kiihtyy Nickon rumpujen säestämänä. Vielä kun lisätään sekaan upeat lyriikat ja Brucen, kuten tavallista, upea laulusuoritus, on mestariteos kasassa. Huonoa kappaleessa on kertosäe, jonka toisto ei mielestäni toimi maidenmaiseen tapaan. Silti 5-
8. Only the Good Die Young
Tämä vauhdikas, mutta samalla synkkäsanomainen kappale on vielä yksi jalokivi Maidenin uran kruunussa, joka on juuri tämä albumi. Kitarat kuulostavat erityisen hyviltä, eikä Steven kolinabassoakaan sovi unohtaa. Huonoja osa-alueita tässä kappaleessa ei olekaan. Vielä kun levy paketoidaan Brucen lausumalla outrolla, niin Maidenin 80-luku on saatettu tyylikkääseen päätökseen. 5
Keskiarvo: 4,56
1. Moonchild
Paras mahdollinen intro mystiselle teema-albumille. Meno senkun kiihtyy, kun Bruce pistää kaikki äänenlahjansa peliin toisten tehdessä samoin upealla soittotyöskentelyllään. Nopeatempoinen ja synkkä Moonchild voittaa takuuvarmasti fanit puolelleen viimeistään kertosäkeiden kohdalla. 5
2. Infinite Dreams
Nyt aloitetaan hitaasti ja lumoavasti. Tämän kappaleen lyriikat ovat aivan omaa luokkaansa, ja Brucen laulamina niiden teho senkun kasvaa. Kun lopulta kappaleen tempo kiihtyy, tulee taideteoksen monipuolisuus ja nerokkuus esille koko loistossaan. Erityismaininnan ansaitsee kohta 4.00 - 4.26, joka toistuu yhden yhtyeen historian upeimman soolorevittelyn jälkeen. Vielä viimeinen hidas kohta tyylillä ja taidolla esitettynä ja mestariteos on täydellinen. 5
3. Can I play with Madness
Synkeä tunnelma unohdetaan tämän raidan ajaksi kokonaan. Lyriikat eivät oikein iske, mutta soolo ja kertosäe ovat taidokasta työtä. Live-esityksissä "Can I play with Madness"-huudon teho kasvaa yleisön ansiosta, mutta siinäpä ne hyvät puolet taitavat ollakin. 3,5
4. The Evil that Men Do
Tämä se vasta upea esitys onkin. Lyriikat ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokkaat, itse saundi toimii ja Bruce on selvästi jälleen elementissään. Erikoismaininta kertosäkeestä. Ei albumin paras, mutta painii silti isojen poikien liigassa. 4+
5. Seventh Son of a Seventh Son
Nimikkokipaleen tehoa ei käy kiistäminen. Kappale suorastaan hönkii hyytävää, salaperäistä ja synkkää tunnelmaa heti ensisekunneista lähtien. Brucen aloitettua ensimmäisen säkeistön laulaminen käy viimeistään selväksi mitä tekoa tämä kappale on. Lyriikat ovat upeammat kuin uskaltaa toivoa, jopa Steven kirjoittamiksi. Soolot ovat myös selvästi neron kynästä. Tempo kiihtyy heti lauluosuuden jälkeen raivokkaiden sulosointujen ilotulitukseksi, kunnes lopulta kappaleen raivo loppuu kuin seinään. Tämä ei ole pelkkä kappale...tämä on taidetta. Ehdoton 5
6. The Prophecy
Tämä kappale on hidastempoinen ja luottaa enemmän lyriikoihin kuin saundiin, joissa ei kummassakaan ole valittamista. Ikäväksi vain tämä ei tunnu enää missään Seventh sonin jälkeen. 4
7. The Clairvoyant
Tässä taas yksi loistobiisi monien muiden seuraksi. Alkaa upeasti Steven bassolla, mukaan tulee sitten kitara ja lopulta kiihtyy Nickon rumpujen säestämänä. Vielä kun lisätään sekaan upeat lyriikat ja Brucen, kuten tavallista, upea laulusuoritus, on mestariteos kasassa. Huonoa kappaleessa on kertosäe, jonka toisto ei mielestäni toimi maidenmaiseen tapaan. Silti 5-
8. Only the Good Die Young
Tämä vauhdikas, mutta samalla synkkäsanomainen kappale on vielä yksi jalokivi Maidenin uran kruunussa, joka on juuri tämä albumi. Kitarat kuulostavat erityisen hyviltä, eikä Steven kolinabassoakaan sovi unohtaa. Huonoja osa-alueita tässä kappaleessa ei olekaan. Vielä kun levy paketoidaan Brucen lausumalla outrolla, niin Maidenin 80-luku on saatettu tyylikkääseen päätökseen. 5
Keskiarvo: 4,56
Satan has left his killing floor
Satan is coming back for more
Satan is coming back for more
^ Tässä välissä jos saa ojentaa hattua,sen teen Edward the 2nd .Äijältä on tullut 7 poustausta ja kaikki ovat alusta asti olleet ns.asiaa.
Ei huonosta "foorumialotuksesta" tietoakaan, kuten esim. allekirjoittanut aloitti topikeilla,joita oli jo olemassa.
Pikkuhiljaa rupeaa epäilemään, että onko siellä itse Robocop kirjoittamassa, kun virhelaukauksia ei tule
Ei huonosta "foorumialotuksesta" tietoakaan, kuten esim. allekirjoittanut aloitti topikeilla,joita oli jo olemassa.
Pikkuhiljaa rupeaa epäilemään, että onko siellä itse Robocop kirjoittamassa, kun virhelaukauksia ei tule
-
Edward the Greaat
- Berserkki
- Posts: 847
- Joined: Tue Apr 26, 2005 21:07
- Location: Helsinki
Samat sanat ehdottomasti!scorpions wrote:^ Tässä välissä jos saa ojentaa hattua,sen teen Edward the 2nd .Äijältä on tullut 7 poustausta ja kaikki ovat alusta asti olleet ns.asiaa.
Ei huonosta "foorumialotuksesta" tietoakaan, kuten esim. allekirjoittanut aloitti topikeilla,joita oli jo olemassa.
Pikkuhiljaa rupeaa epäilemään, että onko siellä itse Robocop kirjoittamassa, kun virhelaukauksia ei tule
Laittaisit vain 2nd tilasto järjestyksesi tuohon, kun kerran niin paljon kirjoitat näitä arvosteluja.
SAVE_US.ETG 