Mjaa..jospa sitä viimein postaisi Maiden-puolellekin jotain

'top3':
The Angel And The Gambler -Ilman kovaakaan kilpailua Meidenin huonoin kappale koskaan, venytetty ylipitkäksi, rasittava kertsi, huono rakenne.. vaikkei sillä mitään väliä ole, en usko olevani mielipiteineni yksin, toisin kuin ehkä kahden seuraavan biisin kanssa.
Sanctuary -tästä en vain ole koskaan oppinut pitämään, ärsyttävä riffi heti aluksi ja ärsyttävänä renkutuksena se jatkuu. Kuka tietää, ehkä Di'Anno olisi ollut oikeassa tehdessään enemmänkin punkahtavan ja repivämmän tästä, nyt ei näine hyvineen ainakaan minulle toimi.
Moni on listannut aivan uskomattoman hyviä kappaleita tähän topiciin (Revelations, Thin Line Between Love And Hate, Dream Of Mirrors..), mutta silti tunnen oloni melko kerettiläiseksi naputellessa
The Number Of The Beastin tänne.
-Tähän voisi oikeastaan kertoa sellaisen tarinan, kun keväällä '94 viidesluokkalainen Jussi kavereiden suosittelut opiksi otettuaan kantoi levykaupasta A Real Live Onen. Odotukset olivat korkealla ja olihan sitä satunnaisesti tullut aiemminkin kuunneltua taustalla kasettimankkojen joskus pauhatessa monia hienoja niin laulu- kuin kitaramelodioitakin.
-Sitten oma ARDO soittimeen ja ensimmäinen ajatus TNOTB:in ehtiessä kertosäkeeseensä oli suoraan lainaten "työnsin käteni paskaan". Biisi ei vain tätä mieltä stimuloinut millään lailla, ehkä se oli se kersan kertosäeorientoitunut mieli joka viimeisen niitin löi, mutta en vain tykännyt. Enkä silti, vaikka maku on kehittynyt kymmenessä vuodessa moneen suuntaan ja moni bändi / biisi / tyylisuuntaus mille olen antanut uuden mahdollisuuden on osoittanut laatunsa, vieläkään vain tykkää The Number Of The Beast -kappaleesta, jota myös klassikoksi tituleerataan ja aina jokin julli äänestää ykköseksi jonnekin paskahittilistalle. Maiden paras? -pöh.
Seuraava biisi, minkä ensimmäiseltä Maiden-cd:ltäni kuulin olikin sitten The Trooperin melodiat, jotka tarttuivat lähtemättömästi mieleen ja pyyhkivät avausbiisin kurjuuden sieltä heti. Sanomattakin selvää kuinka täpinöissään oli kun kuuli kertosäkeessä Brucen 1. kertaa heittävän
"SCREAM FOR ME HELLSINKIII!!" ja tie oli selvä..