Postipekka toi Japsiversion Tyranny of Souls albumista tänään. Yes! Erittäin paljon kiitoksia Penteleshille vaivan näöstä! Tämähän hankittiin vain ja ainoastaan japanilaisille jostain ihmeen syystä annetun Eternal-bonusbiisin takia. Kolme kertaa on biisi soittimessa nyt pyörähtänyt ja kovasti ihmettelen, että miksi levyä ei julkaistu tällaisena myös muualla maailmassa. Eternal nimittäin sopii lopetuskappaleeksi kuin se sinne. Mitään kovaa ja korkealta vedettävää hevimetallia ei kappale sisällä lainkaan. Päin vastoin, 5:59 kestävä kipale on rauhallisemmasta päästä ja ainoastaan keskiosassa hiukan soitetaan säröllä rankemmin. Biisi on mielenkiintoinen myös sanoitusten osalta (Östermalmihan ne jo tuomitsi köyhiksi ja paskoiksi - ruoskaa perseelle saa hän!).
We were eternal
Back in those days
But now we are memories
They hide us away
But we were the only ones
Never forget
Those fallen heroes
Never again
Eternal jää kyllä todella helposti soimaan päähän. Mukana on vaikutteita Queensrychen Silent Luciditystä (ei varmaan kirjoiteta noin?). Kansivihko on muuten samanlainen kuin muualla maailmassa, ainoastaan Eternalin sanat ovat laitettu viimeiseksi ja kiitostekstit siihen kuvan päälle, jossa Bruce on kortti kädessä ja Roy patsastelee johtajan takana. Mukaan on heitetty myös vihko, jossa kaikkien biisien sanat ovat japaniksi. Kursseille vaan.
Levyraatimme antoi seuraavat pisteet:
Juho 6 v. 12 pistettä
Netta kohta 4 v. 1 piste
Iskä 29 v. 10 pistettä
Äippä 28 v. 8 pistettä (kovien selityksien kanssa)
Tyranny of Souls
Moderator: The Killer Krew
-
Pertti Keinonen
- Rautakansleri
- Posts: 5425
- Joined: Sun Jan 04, 2004 21:07
- Location: Länsirannikko
- Contact:
-
The Prisoner
- Bugstomper
- Posts: 2423
- Joined: Tue Jan 06, 2004 18:44
- Location: Vantaa/Finland
- Contact:
Pertti Keinonen wrote: Levyraatimme antoi seuraavat pisteet:
Juho 6 v. 12 pistettä
Netta kohta 4 v. 1 piste
Iskä 29 v. 10 pistettä
Äippä 28 v. 8 pistettä (kovien selityksien kanssa)
LOL!
Vittu näitä Keinosen perheen aktiviteetteja!
Juho taitaa olla sittenkin perheen kovin Brucediggari!
Äijä räjäytti tauluun 12 pistettä ja Pertti itse "vain" 10.
Tuskin maltan odottaa kun oma tenava reagoi metalliin samoin kuin tällä hetkellä tissiin! (Ei tissi tosin huono vaihtoehto ole...!)
-
Pertti Keinonen
- Rautakansleri
- Posts: 5425
- Joined: Sun Jan 04, 2004 21:07
- Location: Länsirannikko
- Contact:
^Hehee! Juho on äijä ja selvästi metallimiehiä! Olisin itsekin antanut ainaskin sata pistettä, mutta luulin, että kymppi on maksimi. Nämä numerot muuten kirjoitettiin ihan paperille, eikä Netta tainnut vielä oikein muita numeroita osata kirjoittaakaan kuin ykkösen. Perskuta, kun saadaan tuo pienin (nyt 6 kk) vielä mukaan ilmakitaraharjoituksiin, niin meillä on bändi koossa. Kyllä se ensi kesänä voidaan jo basson varteen varman laittaa. Minä siirryn silloin tissiin. Köhöm. Ja ehkä vähän kirkkoveneilyynkin, jos sää sallii 
!
ja selvästi metallimiehiä! Olisin itsekin antanut ainaskin sata pistettä, mutta luulin, että kymppi on maksimi. Nämä numerot muuten kirjoitettiin ihan paperille, eikä Netta tainnut vielä oikein muita numeroita osata kirjoittaakaan kuin ykkösen. Perskuta, kun saadaan tuo pienin (nyt 6 kk) vielä mukaan ilmakitaraharjoituksiin, niin meillä on bändi koossa. Kyllä se ensi kesänä voidaan jo basson varteen varman laittaa. Minä siirryn silloin tissiin. Köhöm. Ja ehkä vähän kirkkoveneilyynkin, jos sää sallii !Mitä ryppyisempi rusina, sitä makiampi maku!
-
Iron Constable
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
Raati se kokoontui täälläkin, elikkäs minä itte. Jos skaala on 1-10, antaa töräytän kolmen pyörityksen perusteella, sanotaan vaikka 8 pistettä. Rauhallinen, utuinen, tyylikäs ja jotenkin surumielinen. Siinä päällimmäiset ajatukset tuosta Eternal-kappaleesta. Ei todellakaan mikään heavypläjäys. Minuutin verran tiivistämällä olisi ollut parempi, lopussa turhaa soutamista ja huopaamista.
Sanoista olen samaa mieltä Pertin kanssa, herättivät ainakin eilen myöhäisinä tunteina työn väsyttämässä mielessä kovin depressiivisiä ja pohdiskelevia tuntoja. Ihmettelen myöskin ääneen, miksi ihmeessä japsit ovat ansainneet tämän ja se pudotetaan Euroopan versiosta pois. Miten ne pikku-ihmiset ovat niin spesiaaleja. Häh ? Käytän tässä tilaisuutta hyväkseni ja kiitän Penteleshiä vaivasta ja Suomen Tullia mainiosta yhteistyöstä. Kuten varmaan kaikki muutkin tilanneet...
Sanoista olen samaa mieltä Pertin kanssa, herättivät ainakin eilen myöhäisinä tunteina työn väsyttämässä mielessä kovin depressiivisiä ja pohdiskelevia tuntoja. Ihmettelen myöskin ääneen, miksi ihmeessä japsit ovat ansainneet tämän ja se pudotetaan Euroopan versiosta pois. Miten ne pikku-ihmiset ovat niin spesiaaleja. Häh ? Käytän tässä tilaisuutta hyväkseni ja kiitän Penteleshiä vaivasta ja Suomen Tullia mainiosta yhteistyöstä. Kuten varmaan kaikki muutkin tilanneet...
Nykyään melkein kaikki on jännää.
täältä löytyy uusi mielenkiintoinen Roy Z haastattelu!
http://www.bookofhours.net/bdwbn/royint2005.htm
http://www.bookofhours.net/bdwbn/royint2005.htm
-
Brain Damage
1. Mars Within (Intro) 3
+ Hyvä tunnelmanluoja
+ 'Mankind return to the stars'
- Kyllä ilman introakin olisi pärjätty
2. Abduction 4,5
+ Pääriffi
+ Rummut
+ Bruce vetää alusta asti tunteella
+ Kertsissä on potkua
- Soololta voisi odottaa enemmän
3. Soul Intruders 4
+ Basari jytää komeasti
+ Kekseliäät sanoitukset
+ Huikea soolo Roy Z:lta
- Perussäkeistö tylsä
4. Kill Devil Hill 3,5
+ Lead-riffi
+ Bruce
+ Hieno kertosäe höystettynä koskettimilla
- Loppuosa biisistä turhaa
5. Navigate The Seas Of The Sun 4
+ Erittäin hienoa akustista kitarointia
+ Sanoitukset
+ 1.09 ja 2.36 alkavat kohdat
- Lopussa hoetaan liian kauan samaa
6. River Of No Return 4
+ Raskasta riffittelyä
+ Sanoituspuoli kunnossa
+ Kertosäe
- Soolo ei sovi biisiin
7. Power Of The Sun 3,5
+ David Morenon rumpukuviot
+ Kertosäe
+ Bruce
- Alun ja lopun Brucen huudahdukset
- Kitarasoolo ei iske
8. Devil On A Hog 4
+ Rokkimeininki
+ 'Coming out of nowhere I'm a Godhead rider'
+ Kertosäe
+ Nätti soolo
- Typerät sanoitukset
9. Believil 3
+ Synkkä meininki ja sanoitukset
+ Raskaat kitarat
- Tylsä kertosäe
- Rummut
10 Tyranny Of Souls 4,5
+ Alun karmaiseva riffi
+ Sanoitukset
+ Brucen laulu
+ Kertosäe kajahtaa komeasti ilmoille
+ Soolo
Keskiarvo: 3,8
1. Accident Of Birth 4,0
2. The Chemical Wedding 3,9
3. Tyranny Of Souls 3,8
4. Balls To Picasso 3,6
5. Tattooed Millionare 3,4
6. Skunkworks 3,0
+ Hyvä tunnelmanluoja
+ 'Mankind return to the stars'
- Kyllä ilman introakin olisi pärjätty
2. Abduction 4,5
+ Pääriffi
+ Rummut
+ Bruce vetää alusta asti tunteella
+ Kertsissä on potkua
- Soololta voisi odottaa enemmän
3. Soul Intruders 4
+ Basari jytää komeasti
+ Kekseliäät sanoitukset
+ Huikea soolo Roy Z:lta
- Perussäkeistö tylsä
4. Kill Devil Hill 3,5
+ Lead-riffi
+ Bruce
+ Hieno kertosäe höystettynä koskettimilla
- Loppuosa biisistä turhaa
5. Navigate The Seas Of The Sun 4
+ Erittäin hienoa akustista kitarointia
+ Sanoitukset
+ 1.09 ja 2.36 alkavat kohdat
- Lopussa hoetaan liian kauan samaa
6. River Of No Return 4
+ Raskasta riffittelyä
+ Sanoituspuoli kunnossa
+ Kertosäe
- Soolo ei sovi biisiin
7. Power Of The Sun 3,5
+ David Morenon rumpukuviot
+ Kertosäe
+ Bruce
- Alun ja lopun Brucen huudahdukset
- Kitarasoolo ei iske
8. Devil On A Hog 4
+ Rokkimeininki
+ 'Coming out of nowhere I'm a Godhead rider'
+ Kertosäe
+ Nätti soolo
- Typerät sanoitukset
9. Believil 3
+ Synkkä meininki ja sanoitukset
+ Raskaat kitarat
- Tylsä kertosäe
- Rummut
10 Tyranny Of Souls 4,5
+ Alun karmaiseva riffi
+ Sanoitukset
+ Brucen laulu
+ Kertosäe kajahtaa komeasti ilmoille
+ Soolo
Keskiarvo: 3,8
1. Accident Of Birth 4,0
2. The Chemical Wedding 3,9
3. Tyranny Of Souls 3,8
4. Balls To Picasso 3,6
5. Tattooed Millionare 3,4
6. Skunkworks 3,0
-
Black_Adder
- Roudari
- Posts: 416
- Joined: Thu Apr 21, 2005 17:33
- Location: Itä-Ruotsin pääkaupunki
Bruce Dickinson - Tyranny Of Souls
1. Mars Within
Mun mielestä ilman introakin olisi pärjätty, mutta eipä tuo haittaakkaan.
2,5
2. Abduction
Ensimmäisiä kertoja kun tämän kuulin en pitänyt biisiä mitenkään ihmeellisenä. Kuitenkin salakavalasti Abduction on onnistunut koukuttamaan minut ja nyt biisi kuulostaa jo paljon paremmalta. Tietynlainen huumori (vai mitä mieltä olette lyriikoista) on tässä se jokin ja tietysti Roy Z:n kitarointi. Kertosäe on todella komia.
4,5
3. Soul Intruders
Alkuun toimi paremmin kuin esim. Abduction, mutta nyt vähän jo "harmaantunut". Ei paska, ei loistava vaan aika keskitason veto. Brucen laulu pelastaa paljon.
3
4. Kill Devil Hill
Toiminut alusta asti samalla varmuudella kuin Mustan Kyyn oikea käsi. Tässä on kaikki mitä tarvitsee, varsinkin kertosäe on jotain sellaista mihinkä toivoisin Maideninkin pystyvän tulevalla levyllään. Jälleen on hehkutettava Herra D:n ääntä ja todettava vain että kuinka vitussa se pystyy tohon.
5
5. Navigate The Seas Of The Sun
Levyn parhaimmistoa, aivan kuten Kill Devil Hill. Hieman rauhallisempi biisi ja toimii kuin häkä. Ehkä pientä toistoa on havaittavissa, mutta siinä kaikki. Ja lyriikat ovat taas sitä myhkää Brucen sooloilta tuttua neroutta.
4,5
6. River Of No Return
Hieman sama tarina kuin Abductionin kanssa, ei alkuun suuremmin innostanut, mutta on ajan kanssa alannut toimimaan. Kertsi toimii/ei toimi riipuen hieman päivästä, mutta biisin ehdoton timanttikohta on tuo loppupuolella tuleva "...canyon walls and the river of no return..."-kohta.
4
7. The Power Of The Sun
Tässä on ehkä yksi naurettavimmista biisin aloituksista ikinä, mutta kun siitä on päässyt yli niin alkaa se kunnon tykitys. Rumpalin työskentely nousee hyvin esille ja muutenkin varsin hyvä suoritus kaikilta. Kertosäekin on varsin toimiva.
4
8. Devil On A Hog
Moni on tätä dissaillut, kuten Baldrikki, mutta Kyy pitää tästä kappaleesta. Todella rokkaava biisi ja ehkä jopa hieman poikkeava TOS:in linjasta, mutta vitunko väliä. Lyriikat ovat hmmm... jännät, eikö totta? Ja kertosäe, se toimii.
4,5
9. Believil
Ei toimi, ei sitten ollenkaan. Tylsä biisi kokonaisuudessaan ja kertosäe on mielästäni varsin paska. Tietysti todennäköistä etten ymmärrä tätä veisua, tahi sitten tämä aukeaa myöhemmin. Nyt ei toimi kuitenkaan pätkääkään.
2
10. Tyranny Of Souls
Oiva päätös biisi, mutta jotain jää uupumaan jos vertaa edellisten AOB:in CW:n päätösbiiseihin meinaan tämä on varsin kaukana Arc Of Spacesta ja Alchemistista. Lyriikat ovat tuttua huttua, mutta hieman jäin kaipaamaan lisää. Ehkä Japsi-version Eternal hoitaa hommansa paremmin levyn päättäjänä?
3,5
Keskiarvo: 3,75
TOS toimii nykyään jo varsin hyvin, mutta jää omissa papereissani kolmanneksi AOB:in ja CW:n jälkeen. Tunnelma on kuitenkin TOS:in vahvuus läpi levyn ja ajoittainen kiero huumori toimii. [/b]
1. Mars Within
Mun mielestä ilman introakin olisi pärjätty, mutta eipä tuo haittaakkaan.
2,5
2. Abduction
Ensimmäisiä kertoja kun tämän kuulin en pitänyt biisiä mitenkään ihmeellisenä. Kuitenkin salakavalasti Abduction on onnistunut koukuttamaan minut ja nyt biisi kuulostaa jo paljon paremmalta. Tietynlainen huumori (vai mitä mieltä olette lyriikoista) on tässä se jokin ja tietysti Roy Z:n kitarointi. Kertosäe on todella komia.
4,5
3. Soul Intruders
Alkuun toimi paremmin kuin esim. Abduction, mutta nyt vähän jo "harmaantunut". Ei paska, ei loistava vaan aika keskitason veto. Brucen laulu pelastaa paljon.
3
4. Kill Devil Hill
Toiminut alusta asti samalla varmuudella kuin Mustan Kyyn oikea käsi. Tässä on kaikki mitä tarvitsee, varsinkin kertosäe on jotain sellaista mihinkä toivoisin Maideninkin pystyvän tulevalla levyllään. Jälleen on hehkutettava Herra D:n ääntä ja todettava vain että kuinka vitussa se pystyy tohon.
5
5. Navigate The Seas Of The Sun
Levyn parhaimmistoa, aivan kuten Kill Devil Hill. Hieman rauhallisempi biisi ja toimii kuin häkä. Ehkä pientä toistoa on havaittavissa, mutta siinä kaikki. Ja lyriikat ovat taas sitä myhkää Brucen sooloilta tuttua neroutta.
4,5
6. River Of No Return
Hieman sama tarina kuin Abductionin kanssa, ei alkuun suuremmin innostanut, mutta on ajan kanssa alannut toimimaan. Kertsi toimii/ei toimi riipuen hieman päivästä, mutta biisin ehdoton timanttikohta on tuo loppupuolella tuleva "...canyon walls and the river of no return..."-kohta.
4
7. The Power Of The Sun
Tässä on ehkä yksi naurettavimmista biisin aloituksista ikinä, mutta kun siitä on päässyt yli niin alkaa se kunnon tykitys. Rumpalin työskentely nousee hyvin esille ja muutenkin varsin hyvä suoritus kaikilta. Kertosäekin on varsin toimiva.
4
8. Devil On A Hog
Moni on tätä dissaillut, kuten Baldrikki, mutta Kyy pitää tästä kappaleesta. Todella rokkaava biisi ja ehkä jopa hieman poikkeava TOS:in linjasta, mutta vitunko väliä. Lyriikat ovat hmmm... jännät, eikö totta? Ja kertosäe, se toimii.
4,5
9. Believil
Ei toimi, ei sitten ollenkaan. Tylsä biisi kokonaisuudessaan ja kertosäe on mielästäni varsin paska. Tietysti todennäköistä etten ymmärrä tätä veisua, tahi sitten tämä aukeaa myöhemmin. Nyt ei toimi kuitenkaan pätkääkään.
2
10. Tyranny Of Souls
Oiva päätös biisi, mutta jotain jää uupumaan jos vertaa edellisten AOB:in CW:n päätösbiiseihin meinaan tämä on varsin kaukana Arc Of Spacesta ja Alchemistista. Lyriikat ovat tuttua huttua, mutta hieman jäin kaipaamaan lisää. Ehkä Japsi-version Eternal hoitaa hommansa paremmin levyn päättäjänä?
3,5
Keskiarvo: 3,75
TOS toimii nykyään jo varsin hyvin, mutta jää omissa papereissani kolmanneksi AOB:in ja CW:n jälkeen. Tunnelma on kuitenkin TOS:in vahvuus läpi levyn ja ajoittainen kiero huumori toimii. [/b]
"Vapaa-aika kuluu korttia pelatessa ja kaljaa juodessa"
-Seppo Räty, Barcelona 1992
-Seppo Räty, Barcelona 1992
Eilinen ja tämän päivän tehokuuntelu tuotti tämän tuloksen. Kiitos Black_Adder tekstin lainauksesta.
Bruce Dickinson - Tyranny Of Souls
1. Mars Within
Ihan menevä intro, kitarariffit sopivat hyvin tähän.
3
2. Abduction
Lempi biisini levyltä. Loistavat raskaat kitarariffit alussa. Heti ensimmäisen kuuntelun jälkeen olen pitänyt biisiä levyn parhaimpana. Hyvä kertosäe, jonka jälkeen tulevat tuplat tuovat lisää särmäkkyyttä biisiin. Myöskin Roy Z vetää hyvän soolon. Kuitenkin loppujen lopuksi ei ole aiheuttanut mitään tajunnan räjäytys fiilistä.
4
3. Soul Intruders
Myöskin tässä hyvä alkuriffi, vähän rässimäinen. Loistava kertosäe biisissä. Brucen ääni = Viini. Biisi on kuin jatko Chemical Wedding levylle. Roy Z paras soolo levyltä. Perus heviä kuitenkin loppujen lopuksi. Ei elämää suurempaa.
3,5
4. Kill Devil Hill
Tunnelmallinen alku on hyvä. Tunnelmallisen alun jälkeen biisi "räjähtää" hyvin käsiin. Kertosäe hyvä, mutta varsinkin kertosäkeiden jälkeen tullut tunnelmallinen kohta on parasta biisissä, siitä pointsit.
4-
5. Navigate The Seas Of The Sun
Todella tunnelmallinen kappale, lämmin tunnelma kokobiisin ajan. Kaunista kuuneltavaa, Brucen tulkinta on tässä upea. Kertosäe on hyvä. Bruce näyttää mihin pystyy parhaimillaan sanoittajana. Toisto lopussa ei häritse minua, levyn parhaimmistoa.
4
6. River Of No Return
Levyn parhaimmat kitarariffit tässä. Kuitenkin vähän liian odottava tunnelma läpi biisin, kertosäe pelastaa kuitenkin paljon. Kuitenkin kokonaisuutena levyn parhaimmistoa. Myöskin piano sopii hyvin kokonaisuuteen.
4
7. The Power Of The Sun
Ärsyttävä alku, mutta kun kitarariffit astuvat mukaan niin meno on lupaava. Bridgeosuus lupaa hyvää, mutta kertosäe jotenkin outu. HHJJ meininkiä? Ei minun makuuni. Hyviä riffejä silti Roy Z jakelee biisissä.
3+
8. Devil On A Hog
Samoin tässä, hyvä rokkiriffi. Biisi on rakenteeltaan hyvä, tämäkin levyn parhaimmistoa. Kertosäe vähän tylsäkö, mutta sanat ovat hyvät. Hyvä soolo. Menevä rokkivetohan tämä on.
3+
9. Believil
Alku liiankin odottava. Tunnelmaako haetaan? Jos näin, niin paremminkin sen olisi voinut tehdä. Kuitenkin noste kertosäkeeseen on hyvä. Kertosäe myöskin menevä. Liian hidastempoinen biisi kokonaisuutena kuitenkin.
2+
10. Tyranny Of Souls
Kelpo lopetus levylle, parempi kuin Alchemist, mut häviää Arc of Spacelle. Bruce vetää hyvin, nosteinen kertosäe on hyvä. Kuitenkin kertosäkeen jälkeinen lasku takaisin odottavalle linjalle ei hyvä. Loppu osiolle pointsit. Soolon jälkeinen noste takaisin kertosäkeeseen on loistava.
3,5
Keskiarvo: 3,45 = 3,5
Hyvä läpileikkaus koko Brucen uralta, mutta olisin odottanut vähän enemmän levyltä. Ehkä mielipiteeni muuttuu, kun saan vielä kuuntelukertoja lisää, mutta näin tältä erää.
Bruce Dickinson - Tyranny Of Souls
1. Mars Within
Ihan menevä intro, kitarariffit sopivat hyvin tähän.
3
2. Abduction
Lempi biisini levyltä. Loistavat raskaat kitarariffit alussa. Heti ensimmäisen kuuntelun jälkeen olen pitänyt biisiä levyn parhaimpana. Hyvä kertosäe, jonka jälkeen tulevat tuplat tuovat lisää särmäkkyyttä biisiin. Myöskin Roy Z vetää hyvän soolon. Kuitenkin loppujen lopuksi ei ole aiheuttanut mitään tajunnan räjäytys fiilistä.
4
3. Soul Intruders
Myöskin tässä hyvä alkuriffi, vähän rässimäinen. Loistava kertosäe biisissä. Brucen ääni = Viini. Biisi on kuin jatko Chemical Wedding levylle. Roy Z paras soolo levyltä. Perus heviä kuitenkin loppujen lopuksi. Ei elämää suurempaa.
3,5
4. Kill Devil Hill
Tunnelmallinen alku on hyvä. Tunnelmallisen alun jälkeen biisi "räjähtää" hyvin käsiin. Kertosäe hyvä, mutta varsinkin kertosäkeiden jälkeen tullut tunnelmallinen kohta on parasta biisissä, siitä pointsit.
4-
5. Navigate The Seas Of The Sun
Todella tunnelmallinen kappale, lämmin tunnelma kokobiisin ajan. Kaunista kuuneltavaa, Brucen tulkinta on tässä upea. Kertosäe on hyvä. Bruce näyttää mihin pystyy parhaimillaan sanoittajana. Toisto lopussa ei häritse minua, levyn parhaimmistoa.
4
6. River Of No Return
Levyn parhaimmat kitarariffit tässä. Kuitenkin vähän liian odottava tunnelma läpi biisin, kertosäe pelastaa kuitenkin paljon. Kuitenkin kokonaisuutena levyn parhaimmistoa. Myöskin piano sopii hyvin kokonaisuuteen.
4
7. The Power Of The Sun
Ärsyttävä alku, mutta kun kitarariffit astuvat mukaan niin meno on lupaava. Bridgeosuus lupaa hyvää, mutta kertosäe jotenkin outu. HHJJ meininkiä? Ei minun makuuni. Hyviä riffejä silti Roy Z jakelee biisissä.
3+
8. Devil On A Hog
Samoin tässä, hyvä rokkiriffi. Biisi on rakenteeltaan hyvä, tämäkin levyn parhaimmistoa. Kertosäe vähän tylsäkö, mutta sanat ovat hyvät. Hyvä soolo. Menevä rokkivetohan tämä on.
3+
9. Believil
Alku liiankin odottava. Tunnelmaako haetaan? Jos näin, niin paremminkin sen olisi voinut tehdä. Kuitenkin noste kertosäkeeseen on hyvä. Kertosäe myöskin menevä. Liian hidastempoinen biisi kokonaisuutena kuitenkin.
2+
10. Tyranny Of Souls
Kelpo lopetus levylle, parempi kuin Alchemist, mut häviää Arc of Spacelle. Bruce vetää hyvin, nosteinen kertosäe on hyvä. Kuitenkin kertosäkeen jälkeinen lasku takaisin odottavalle linjalle ei hyvä. Loppu osiolle pointsit. Soolon jälkeinen noste takaisin kertosäkeeseen on loistava.
3,5
Keskiarvo: 3,45 = 3,5
Hyvä läpileikkaus koko Brucen uralta, mutta olisin odottanut vähän enemmän levyltä. Ehkä mielipiteeni muuttuu, kun saan vielä kuuntelukertoja lisää, mutta näin tältä erää.
Pitkästä aikaa tuli pistettyä Tyranny soittimeen..kyllä se Bruce on vaan niin äijä laulaja.
Muuten levy kyllä jää mielestäni Chemicalin ja Accidentin taakse.
Tietääkö kukaan miksi levyllä ei enää soita sama kokoonpano kuin edellämainituilla?Onko tullut välirikko vai mikä.
Adriania erityisesti kaipaa,soolot ovat aikalailla tilua.
Muuten levy kyllä jää mielestäni Chemicalin ja Accidentin taakse.
Tietääkö kukaan miksi levyllä ei enää soita sama kokoonpano kuin edellämainituilla?Onko tullut välirikko vai mikä.
Adriania erityisesti kaipaa,soolot ovat aikalailla tilua.
Pistän nyt uuden viestin ni kaikki halukkaat näkee..
www.cdon.fi sieltä saa Tyranny of soulsin
10.95e ei paha!
www.cdon.fi sieltä saa Tyranny of soulsin
10.95e ei paha!
Huhheijaa, kaivellaas foorumin arkistoja...
Ihan pakko on saada kertoa, että kyllä TOS on levynä kuin viini. Tämä nimittän paranee paranemistaan joka kuuntelulla... Jotenkin aina vaan aukeaa jotain kivaa ja fiilikset kulkevat selkeämmin. Sellainen kokonaisuus, että vaikka alkuaan olikin vähän nuristavaa niin kultaisen kolmikon (BTP, AOB ja CW) joukkoon tämä nousee. Ei piirunkaan vertaa heikompi tuotos kuin nuo mestariteokset. Eniten tekisi mieli verrata AOB:iin, siilä levy kasvaa samalla intensiteetillä ja fiilikset ovat pitkässä juoksussa hyvin samankataisia. Mikään kopio tämä ei toki ole.
Vaikka itsekin on tullut siellä täällä ihan pikkuisen kitistyä mm. sooloista, niin myönnän olleeni väärässä ja sanon vain, että Bruce on jumala.
Ihan pakko on saada kertoa, että kyllä TOS on levynä kuin viini. Tämä nimittän paranee paranemistaan joka kuuntelulla... Jotenkin aina vaan aukeaa jotain kivaa ja fiilikset kulkevat selkeämmin. Sellainen kokonaisuus, että vaikka alkuaan olikin vähän nuristavaa niin kultaisen kolmikon (BTP, AOB ja CW) joukkoon tämä nousee. Ei piirunkaan vertaa heikompi tuotos kuin nuo mestariteokset. Eniten tekisi mieli verrata AOB:iin, siilä levy kasvaa samalla intensiteetillä ja fiilikset ovat pitkässä juoksussa hyvin samankataisia. Mikään kopio tämä ei toki ole.
Vaikka itsekin on tullut siellä täällä ihan pikkuisen kitistyä mm. sooloista, niin myönnän olleeni väärässä ja sanon vain, että Bruce on jumala.
Missä
Missä on Antti Kaitainen
Missä on Antti Kaitainen
http://www.youtube.com/w/Bruce-Dickinso ... 0dickinson
Video brucesta akustisesti vetämässä Tears of the dragon!!
LOISTAVAA.
Täällä mm.Bruce vetämässä futurealia....herkkua
http://www.youtube.com/results.php?sear ... rch+Videos
Video brucesta akustisesti vetämässä Tears of the dragon!!
LOISTAVAA.
Täällä mm.Bruce vetämässä futurealia....herkkua
http://www.youtube.com/results.php?sear ... rch+Videos
Bruce muuten vetää tuon Futurealin tooodella hyvinscorpions wrote:
Täällä mm.Bruce vetämässä futurealia....herkkua
http://www.youtube.com/results.php?sear ... rch+Videos
En olisi kyllä uskonut, että Bruce pystyy tuossa biisissä tuohon suoritukseen.The Gods Made Heavy Metal And They Saw That It Was Good
They Said To Play It Louder Than Hell We Promised That We Would!
They Said To Play It Louder Than Hell We Promised That We Would!
Tol videol koko bändi on kyl vireessä, paitsi Eddiescorpions wrote: Täällä mm.Bruce vetämässä futurealia....herkkua
http://www.youtube.com/results.php?sear ... rch+Videos
,jääty iha kokonaaa ku Bruce alkaa miekkailee. No mut läpsi sentää Janickia ihan kivan näkösest.i Adriankin oli perinteisen metal!-
Brain Damage
Ihan mukavia videoita olivat kumpainenkin. Hieno paikka tuo You Tube. Itsekin olen jonkin verran videoita sieltä etsiskellyt.scorpions wrote:http://www.youtube.com/w/Bruce-Dickinso ... 0dickinson
Video brucesta akustisesti vetämässä Tears of the dragon!!
LOISTAVAA.
Täällä mm.Bruce vetämässä futurealia....herkkua
http://www.youtube.com/results.php?sear ... rch+Videos
-
darealjyra
- Sateentekijä
- Posts: 2185
- Joined: Thu Mar 17, 2005 22:42
- Location: Jyväskylä
Minusta tuo kuvaus näyttää taas siltä että olisi vedetty monesta paikkaa, ainakin Janickilla vaihtuu skeba mustasta valkoiseksi ja valkoisesta mustaksi pari kertaa ja muutenkin menee välillä kuva äänen kanssa ristiriitaan.darealjyra wrote:Jossain muuallakin olen tuohon Futureal-vetoon tutustunut, ja jotenkin sellainen kuva on, että olisiko Helsingissä kuvattu? Jotain sellaista puhetta olen kuullut...
Ja eihän se Bruce vedä Futurealia samanlaisella raivolla, on nämä vihaisemmat kappaleet enemmän Pleissin alaa.
Half Lives... Eat But Never Kill
Omasta mielestäni todella vahva Bruce levy. Kokonaisuus on todella loistava, kestää kuuntelua kerta toisensa jälkeen. Brucen ääni on myös lähes joka kappaleella loistavassa terässä.
Kappaleiden parhaimmistoon nousivat: Abduction, Kill devil hill, Navigate the seas of the sun, Power of the sun, River of no return, Soul intruders ja Tyranny of souls. Kaikissa on sitä jotain, erityismaininnan saavat vielä Power of the sun ja Tyranny of souls.
Aina kun Tyranny of souls:in kertosäe pärähtää soimaan kylmät väreet kulkevat pitkin selkäränkaa.
Olisi ehkä ollut helpompaa sanoa, mitkä kappaleet levyllä eivä ole loistavia.
Kappaleiden parhaimmistoon nousivat: Abduction, Kill devil hill, Navigate the seas of the sun, Power of the sun, River of no return, Soul intruders ja Tyranny of souls. Kaikissa on sitä jotain, erityismaininnan saavat vielä Power of the sun ja Tyranny of souls.
Aina kun Tyranny of souls:in kertosäe pärähtää soimaan kylmät väreet kulkevat pitkin selkäränkaa.
Olisi ehkä ollut helpompaa sanoa, mitkä kappaleet levyllä eivä ole loistavia.
We are all forgotten
We are all dust
We are all unimportant
We are all dead
No rest for the living..only death
We are all dust
We are all unimportant
We are all dead
No rest for the living..only death
-
Iron Constable
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
Huomasin yllättäen, että väsäsin aikoinaan vitunmoisen esseen Tyranny Of Soulsista ja Brucen sooloista ynnä muusta. Taisin tämän Peran pyynnöstä lähettää Quillekin, mutta hävisi varmaan jonnekin, kun ei ikinä julkaistu. Tulkoon nyt tähän, kun nyt kerran tuli kirjoitettua. Hiukka myöhässä mutta mitäs siitä. Kannattaa näköjään aina välillä putsailla/tarkastella konetta hiukkasen.
BRUCE DICKINSON : TYRANNY OF SOULS
HISTORIAA
Bruce Dickinsonin soolo-ura on ollut melkoista vuoristorataa. Ensimmäinen levy, Tattooed Millionaire, oli kaikessa epätasaisuudessaan melkoinen sillisalaatti. Sitä voikin pitää jonkinlaisena tyhjennysharjoituksena jo pitkään jatkuneen Maiden-uran tuossa vaiheessa. Ajatukset järjestykseen. Mielestäni ensimmäinen varsinainen soololevy onkin 1994 ilmestynyt Balls to Picasso, joka oli jo selvästi keskittyneempi, joskin edelleen linjaansa hakeva levy. Levyltä löytyy kuitenkin jo muutama Brucen uran helmistä, kruununa semiballadi Tears of the Dragon.
Skunkworks olikin sitten hyppy tuntemattomaan, hyppy joka karkotti ostavan yleisön ja ajoi itse artistin itsetutkiskelun ja koko uran lopettamisajatusten syövereihin. Levy oli epäonnistunut yritys korostaa bändiä laulajan nimen kustannuksella. Kaikki sen jo tiedämme, ei onnistunut, eikä tule koskaan onnistumaan, kun kyseessä on Bruce Dickinson. Levy sinällään sisältää hyvinkin onnistuneita aineksia, eikä ostavan yleisön langettama tuomio ollut mielestäni aivan oikea. Levyä voi kai nimittää Brucen omaksi grunge-levyksi ja yritykseksi tehdä jotain aivan muuta, kuin perinteistä heavy metallia. Tähän totean vain, että suutari pysyköön lestissään.
Onneksi Bruce ei lopettanut vaan otti lusikan kauniiseen käteen, vääntäytyi yhteen tuottaja/kitaristi Roy Z:n kanssa ja otti avuksi vielä Adrian Smithin, vanhan Maiden kamunsa, jonka kanssa oli kohta koittava uusi kulta-aika, missäpä muussa kuin Iron Maidenissa. Tuloksena oli loistava Accident of Birth, joka merkkipaalutti niin Brucen kuin perinteisen heavyn uuden tulemisen. Loistavaa vokalointia, upeita sävellyksiä ja kristallinkirkas tuotanto. Tämän havaitsi myös yleisö ja myyntiluvut lähtivät nousuun. Samaa rataa, joskin synkemmissä sävyissä jatkettiin erinomaisella The Chemical Weddingillä, joka ilmestyi 1998. Levy saavutti kriitikoiden ja fanien jakamattoman suosion ja pönkitti edelleen Brucen siivilleen noussutta soolo-uraa.
Iron Maidenin re-unionin myötä Brucen soolo-ura hyllytettiin hetkeksi, vuonna 2002 ilmestynyt tuplakokoelma parine uusine biiseineen vain kasvatti nälkää. Vihdoin, 18.5.2005, ensimmäisenä maailmassa, Suomen Bruce-fanit saivat käsiinsä uuden levyn, Tyranny of Souls. Seitsemän vuoden odotus palkittiin, miten ? Siitä seuraavaksi.
YLEISIÄ HUOMIOITA
Tyranny of Souls on aika lailla sekoitus Accident of Birthiä ja Chemical Weddingiä. Näen näiden levyjen välillä selkeän jatkumon, levyt eroavat toisistaan kuitenkin sen verran, ettei mistään trilogiasta voi puhua. Tyranny ei missään nimessä ole raskainta Brucea, Chemical menee sillä saralla ohitse vasemmalta ja oikealta.Tällä levyllä on hetkittäin kovaa mättöä ja tunnelma on välillä kovin painostava, mutta Bruce osaa lievittää sitä aina kun alkaa käsi hakeutua köysivyyhdelle.
Laulu on kunnossa viimeisen päälle. Jotenkin tuntuu siltä, että esim. Dance of Deathiin verrattuna ollaan taas oman materiaalin parissa. Niinkuin ollaankin. Maidenissa Bruce tekee töitä ja näillä levyillä toteuttaa itseään. Sen kyllä kuulee. Bruce käyttää tällä levyllä koko skaalansa A:sta Ö:n. Jos haluat tietää, mitä Brucen äänestä on jäljellä tänä päivänä, kuuntele Tyranny of Souls. Itse asiassa siitä on jäljellä todella paljon. Hienoa työtä. Sanoitukset ovat myös taattua Brucea, erittäin mielenkiintoista tajunnanvirtaa, kuten aina.
Jotkut ”arvostelijatahot” ovat syyttäneet levyn kappaleita liiasta samankaltaisuudesta. Asia on mielestäni juuri päinvastoin. Materiaali on vaihtelevaa, tunnelmasta toiseen edetään kuitenkin sujuvasti ilman pakotuksen tuntua. Asiaa auttaa tyylikkäästi rakennettu kappalejärjestys, jossa erittäin tärkeänä vedenjakajana on kappale nro 6, Navigate The Seas of the Sun. Hieno tunnelmapala, jonka kummallakin puolella jyrisee vähän rajummin. Biisit ovat kokonaisuuksiltaan hyvinkin erilaisia ja allekirjoitan esim. Soundi-lehden arvostelijan kommentit siitä, että tämä on jonkinlainen läpileikkaus Brucen tähänastisesta urasta. Pienen pieniä palasia aikaisemmista tuotoksista ajelehtii mieleen sieltä täältä, mutta juuri kun olet saamassa ajatuksen kiinni, se katoaa. Minun mielestäni todella tuoreen kuuloista tavaraa, mietittyä ja huolella tuotettua. Joku on saanut tähän kiireen tms. makua, sitä en ymmärrä alkuunkaan !
Itse tuote on periaatteessa huolella valmistellun oloinen, mutta jotenkin paketista silti huokuu hieman halvan oloinen leima. On sanat ja sopivasti kuvia ja symboleja, itse levyä on koristeltu ja sitä rataa, mutta kuitenkin, pienen budjetin tuote. Ihan jo lehdykän paperista alkaen. Levy on tuotettu Sanctuary Groupin Mayan-merkille, täytyy tutkia tulevaisuudessa, onko tuotannon jälki samaa tasoa, eli onko siis kyseessä konsernin ”halpissarja” ? Seuraava kiinnostava tuote samassa sarjassa on Helloweenin syksyllä ilmestyvä uutuuslevy.
Niin, huonoa kappaletta tältä levyltä on turha hakea. Parista kappaleesta on hiukan enemmän huonoa sanottavaa, mutta löytyypä levyltä useampi täydellinen tai lähes täydellinen kappale. Rankkaisin tämän kokonaisuutena tässä vaiheessa kakkoseksi Brucen sooloista heti Accidentin jälkeen ja hieman Chemicalia edellä. Balls to Picasso, Skunkworks ja Tattooed Millionaire ovat levyinä ihan eri sarjaa, kuten alustuksessa jo varmasti selväksi tein, tämä Tyranny on selvästi samaa sarjaa kahden edellisen kanssa ja hyvä niin. Erittäin hallittu kokonaisuus, joka hieman melodisempana ja kertosäepainotteisempana nousee tässä vaiheessa hyvin korkealle omalla listallani, kun mietin äänitteitä, joille Bruce on äänensä antanut. Seuraavaksi hieman levottomampaa tajunnanvirtaa, eli analyysi kappale kappaleelta. Kuuntelukertoja on tätä kirjoitettaessa takana jo niin monta, että levy alkaa olla tuttu kuin taskunpohjat.
KAPPALE KAPPALEELTA
Mars Within (Intro)
-´Tarpeeksi monen kuuntelun jälkeen hyväksyttävä intro. Teksti ja tunnelma nostattaa odotuksia, mitä ihmettä sieltä nyt on tulossa ? Avaruuden ja selittämättömän uhan tuntua on saatu mukaan. Tätä ei voi laskea varsinaiseksi kappaleeksi, joten arvosanakin jää antamatta.
Abduction
-Heti alkuun lähes täydellinen pläjäys. Mennään aika rajusti Accidentin vesille, kokonaisuus on hieman tutunkuuloinen, mutta positiivisessa mielessä. Raju aloitus täräyttää homman käyntiin, kertosäe on TÄYDELLINEN. Ensimmäisen kertosäkeen jälkeen tuleva runttaus on ihan pirun hieno. Onneksi tarpeeksi lyhyt, muuten pää irtoaisi. Kitaroiden TIDIDI joka tulee esim. varsinaisen säkeistön kolmannen rivin jälkeen (...the grid of darkness falls...) on suoraan jostain Accidentilta. Kitarasoolon ensimmäinen osio on niin vailla päätä sekä häntää, siitä miinusta. Sen sijaan siirtyminen soolosta harmonia-osuuteen on hieno. Lopussa toistuu alun rajuhko teema ja kappale on kokonaisuutena vakuuttava aloitus. On osoittautunut myös kuuntelua kestäväksi. 9.5
Soul Intruders
-Alkaa niin ihanasti, ettei voi sanoin kuvailla. Kunnon mättöä, yes ! Yksinkertaista, mutta kiinnittää huomion sopivasti. Väliosa ennen kertosäettä ei ole kummoinen, mutta kertosäe on muutaman kuuntelun jälkeen ihan ok, vaikka tuosta SOOOUUULLL INTRUUUUDEEERRRSSS venytyksestä en liiemmin pidäkään. Brucen ääni virttyy hieman liian ohueksi. Tuntuu paranevan mitä enemmän kuuntelee, jää vain hieman aloitusraidasta. Tässä on taas asialliset kitarasoolot. Kappale loppuu samaan mättöön millä alkaa, ihan sairaan tehokas kuvio, yksinkertainen on todellakin kaunista. Kaupan päälle vielä äänijänteiden venytystä ja se on siinä. Kaataa ainakin meikäläisen kuin keilaaja 300p konsanaan.
9+
Kill Devil Hill
-Hieno, tunnelmallinen alku josta biisi riffitellään kohtuullisen rankkaan säkeistöön. Kertosäe keventää tunnelmaa hieman, vokaalit kertosäkeessä ovat erittäin tunnelmalliset ja tyylikkäät. Varsinaisen säkeistön taustalla oleva ”munkkikuoro” tuo kappaleeseen hienoa, jylhää tunnelmaa. Tehoaa parhaiten kuulokekuuntelussa ja muuten kovaa kuunnellessa hieman kauempaa kuunneltuna. Mielenkiintoinen miksaus. Ensi alkuun vierastin vähän lopun intsrumentaalisavottaa ja lievennystä, mutta kaikkine mutinoineenkin se on alkanut hiljalleen istua biisiin ja laventaa kappaleen hienoa tunnelmaa entisestään. Isoimmat tyylipisteet etenkin yksinkertaisen tehokkaasta pianosta. Kappale on tehokuuntelussa osoittautunut levyn kiinnostavimmaksi raidaksi, eikä sitä voi enää pitää muuna kuin täydellisenä sävellyksenä. Uusi klassikko on syntynyt 10
Navigate The Seas of the Sun
-Sitten ihan eri maisemiin. Kaunista ja soljuvaa musiikkia, hienoa tulkintaa. Pitkä sanoitus, Bruce todistaa taas kirjalliset kykynsä. Ei tämä mitään heavya enää ole, mutta onpahan vaan hieno biisi ja tuo mukavasti esiin myös Brucen tämän puolen, ilmeikkään ja hallitun, rauhallisemman tulkinnan. Siis juuri sen, mihin moni kova puhkuja kompastuu, Bruce ei. Vaikea arvostella, mutta jos laittaa vaikka Maidenin Journeymanin rinnalle, niin tämä taitaa vetää pidemmän korren, aika selvästikin. Ja taas kerran aika vakuuttava kertosäe, en muista Brucen biisien koskaan aikaisemmin nojanneen näin vahvasti kertosäkeisiin. No, tämän tasoisina mikä ettei. Lopussa ehkä tulee hieman liikaa toistoa ja Brucen oma yksityinen enkelikuoro, toistosta on pakko rokottaa, parikymmentä sekuntia pois ja homma olisi ollut paremmin hallussa. 9-
River of no Return
-Nyt kirmataan sitten Chemicalin tontille. Kun kappale pyörähtää kunnolla käyntiin, pieni DejaVu pilkottaa horisontissa, karaten käsistä hetimiten. Koskettimet taustalla tuovat tunnelmia, hmmm. Gates of Urizen ? Bruce laulaa selvästi artikuloiden ja tässä huomaa oikein keskittyvänsä tulkintaan. Pirun hienoa. Varsinaisen säkeistön taustalla pimputtaa taas piano ja hyvin pimputtaakin, pikkaisen kylmän väreen tuntua on iholla yleistunnelmasta johtuen. Muuten biisi on hyvin vaihteleva, ei meinaa saada otetta millään. Tämä tulee takuuvarmasti kestämään kuuntelua. Monipuolinen sovitus ja toteutus. Kitarasoolojen maalailuista erityinen maininta. Tämä tuntuu myös kasvavan kuuntelu kuuntelulta. Jotenkin tuntuu, että nyt ei ole todellakaan menty sieltä mistä aita on matalin, vaan asiat on tahdottu tehdä kuuntelijoille mielenkiintoisiksi. Kiitos... 9+
The Power of the Sun
-Jotain hemmetin äänimanipulaatiota alkuun ja sitten, heti pärähtää hermoon. Tässä biisissä kitarat on viritetty meikäläisen sydämen sykähdysten tahtiin ja kertosäe, kyllä, napakymppi. Kertosäkeen jälkeen tuleva perusriffi ja sen jälkeinen kitarakuulastelu on todella hieno. Mistä nuo ideat tulevat. Selkeä ja kompakti kokonaisuus. 2:20 jälkeen alkavat kitaroinnit ovat nannaa, kertakaikkiaan. Loppuun taas äänipelleilyä. Aika simppeli, mutta sitäkin iskevämpi. Kappale on kokonaisuutena kuitenkin ehkä liian simppeli ja kuluu käytössä helposti, levyn single-osastoa siis 8.5
Devil on a Hog
- Mitä ??? Tony Iommi ? Black Sabbath ? Alkuriffit täräyttävät meikäläisen aikakoneella suoraan 70-luvulle studioon Black Sabbathin kanssa. Mielenkiintoista. Ai tämäkö nyt on se levyn rock ´n roll biisi. Tavallaan. Säkeistössä lauletaan iloisemmin kuin mitä levyn kokonaisilme on, ja kertosäe on TODELLA iloinen duuriveto edeltäviin kappaleisiin verrattuna. Silti, aika riffivetoinen biisi eikä mitenkään liian kepeä. Kitarasoolo on sitten ihan Janick Gerssiä ja rokin puolelle livetään, siitä ei plussaa, päinvastoin. Muuten biisi on itseasiassa todella hyvä, tarttuu tarttuu. Ehkä sinänsä poikkeaa levyn yleisestä linjasta, mutta tämä on sitä monipuolisuutta. Jotenkin tuo mieleen Accidentin The Magician-kappaleen. Näitä tarvitaan, saa jalan vipattamaan ja kaasujalan nykimään. Kesäbiisi ? 9.5
Believil
- Jaahas. Laahustava tahti, koskettimilla ja bassolla maalaillaan doomahtavia tunnelmia ja kitarat leijuttavat jossain astraalitasolla. Kertosäe täräyttää vähän vauhtia kehiin, mutta on aika huono kokonaisuutena. Brucelta mainiota tulkintaa, mutta edes se ei pelasta tätä biisiä. Edeltävä materiaali on vaan niin kovaa tasoa, että jonkinlainen sukellus osuu tämän biisin kohdalle. Soundimaailma ja muutama efekti heittävät mielleyhtymiä taas 70-luvulle, mutta loppubiisin jytistelyt tuovat mieleen jo vähän industriaalivaikutteita. Outoa kyllä, juuri tuo teollisuusmetalli-osio on kappaleen paras kohta. Skunkworks hiipii kappaleen loppua kohden mieleen, I Will Not Accept The Truth. Mitäs siihen sanoisi, HELL NO ! Lopun kähisevistä nauruista plussat. 8-
A Tyranny of Souls
-Varovainen, maalaileva alku. Nyt pukkaa taas Black Sabbathia mieleen, jotain Tony Martinin aikaista. Nopeasti mainioon kertosäkeeseen, jossa taustan kitara vetää taas Tony Iommin kertomaa. Liekö tuo sitten mikään ihme kuitenkaan, koska muistaakseni Sabbath on yksi Brucen suurimpia suosikkeja menneiltä ajoilta Purplen ja muutaman muun ohella. Kovasti biisistä rakennellaan jylhää spektaakkelia, mutta yritys jää jotenkin puolitiehen. Kaksijakoinen kappale siinä mielessä, että kertosäe/säkeet ovat erinomaiset, mutta varsinaiset säkeistöt jäävät jotenkin torsoiksi. Kolmen minuutin jälkeen tuleva osuus on kyllä rankka, mutta epävireisyydessään ei vakuuta. Sanoituksen ”We are the Black Light, We are the Black Space” häiritsee jostain syystä, älkää kysykö miksi. Kitarat ennen viimeistä kertosäerynnistystä ovat hienot. Harvinainen nimikkobiisi, joka ei nouse missään vaiheessa uhkaamaan levyn kärkikaartia. Kovassa kuuntelussa korva on tottunut kappaleeseen ja jonkinlainen järkikin sävellykseen on tullut, mutta siitä huolimatta viimeinen silaus uupuu. 8.5
OUTRO
Suoraan kappaleiden arvosanoista johtamalla levyn keskiarvoksi muodostuu peräti 9. Kuitenkin, jos miettii Tyranny of Soulsia kokonaisuutena fiiliksen mukaan ja Brucen aikaisempaan tuotantoon suhteuttaen, on arvosanaa pakko nostaa. Levy on oudolla tavalla sekä helppo, että kuuntelijan yhä uudelleen haastava kokonaisuus, josta tuntuu nyansseja löytyvän koko ajan. Osa kappaleista on alkuinnostuksen jälkeen menettänyt otettaan ja osa on noussut arvoon arvaamattomaan. Silti, lopullinen tuomio on edelleen sama, kuin ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen. Erinomainen levy, jolla Bruce Dickinson todistaa edelleen olevansa yksi maailman varteenotettavimmista vokalisteista, ynnä pätevä sanoittaja ja säveltäjä. Unohtamatta tietenkään Roy Z:n panosta tälle levylle, joka on varmasti huomattava. Perinteistä heavya perinteisille faneille. Ei tällä levyllä varmasti paljoa uusia kannattajia voiteta, mutta väittäisin, ettei menetetä vanhojakaan. Jos olet koskaan pitänyt Brucen soolotuotannosta, tulet tavalla tai toisella pitämään tästäkin. Lopputulos määräytyy paljolti sen mukaan, kuinka kovat ovat ennakko-odotukset olleet. Eihän tässä mitään uutta ja mullistavaa ole, onpahan vaan kokeneitten miesten vakuuttava työnäyte, jälleen kerran. Allekirjoittanut yritti olla analyyttinen ja jättää Bruce-lasit nurkkaan. Niin tai näin, tämän pahempaa sanottavaa ei levystä löytynyt, aseet riisuttiin jo kättelyssä. Ja siitä jos mistä olen kiitollinen.
9½
Porvoossa 25.5.2005, Iron Constable
BRUCE DICKINSON : TYRANNY OF SOULS
HISTORIAA
Bruce Dickinsonin soolo-ura on ollut melkoista vuoristorataa. Ensimmäinen levy, Tattooed Millionaire, oli kaikessa epätasaisuudessaan melkoinen sillisalaatti. Sitä voikin pitää jonkinlaisena tyhjennysharjoituksena jo pitkään jatkuneen Maiden-uran tuossa vaiheessa. Ajatukset järjestykseen. Mielestäni ensimmäinen varsinainen soololevy onkin 1994 ilmestynyt Balls to Picasso, joka oli jo selvästi keskittyneempi, joskin edelleen linjaansa hakeva levy. Levyltä löytyy kuitenkin jo muutama Brucen uran helmistä, kruununa semiballadi Tears of the Dragon.
Skunkworks olikin sitten hyppy tuntemattomaan, hyppy joka karkotti ostavan yleisön ja ajoi itse artistin itsetutkiskelun ja koko uran lopettamisajatusten syövereihin. Levy oli epäonnistunut yritys korostaa bändiä laulajan nimen kustannuksella. Kaikki sen jo tiedämme, ei onnistunut, eikä tule koskaan onnistumaan, kun kyseessä on Bruce Dickinson. Levy sinällään sisältää hyvinkin onnistuneita aineksia, eikä ostavan yleisön langettama tuomio ollut mielestäni aivan oikea. Levyä voi kai nimittää Brucen omaksi grunge-levyksi ja yritykseksi tehdä jotain aivan muuta, kuin perinteistä heavy metallia. Tähän totean vain, että suutari pysyköön lestissään.
Onneksi Bruce ei lopettanut vaan otti lusikan kauniiseen käteen, vääntäytyi yhteen tuottaja/kitaristi Roy Z:n kanssa ja otti avuksi vielä Adrian Smithin, vanhan Maiden kamunsa, jonka kanssa oli kohta koittava uusi kulta-aika, missäpä muussa kuin Iron Maidenissa. Tuloksena oli loistava Accident of Birth, joka merkkipaalutti niin Brucen kuin perinteisen heavyn uuden tulemisen. Loistavaa vokalointia, upeita sävellyksiä ja kristallinkirkas tuotanto. Tämän havaitsi myös yleisö ja myyntiluvut lähtivät nousuun. Samaa rataa, joskin synkemmissä sävyissä jatkettiin erinomaisella The Chemical Weddingillä, joka ilmestyi 1998. Levy saavutti kriitikoiden ja fanien jakamattoman suosion ja pönkitti edelleen Brucen siivilleen noussutta soolo-uraa.
Iron Maidenin re-unionin myötä Brucen soolo-ura hyllytettiin hetkeksi, vuonna 2002 ilmestynyt tuplakokoelma parine uusine biiseineen vain kasvatti nälkää. Vihdoin, 18.5.2005, ensimmäisenä maailmassa, Suomen Bruce-fanit saivat käsiinsä uuden levyn, Tyranny of Souls. Seitsemän vuoden odotus palkittiin, miten ? Siitä seuraavaksi.
YLEISIÄ HUOMIOITA
Tyranny of Souls on aika lailla sekoitus Accident of Birthiä ja Chemical Weddingiä. Näen näiden levyjen välillä selkeän jatkumon, levyt eroavat toisistaan kuitenkin sen verran, ettei mistään trilogiasta voi puhua. Tyranny ei missään nimessä ole raskainta Brucea, Chemical menee sillä saralla ohitse vasemmalta ja oikealta.Tällä levyllä on hetkittäin kovaa mättöä ja tunnelma on välillä kovin painostava, mutta Bruce osaa lievittää sitä aina kun alkaa käsi hakeutua köysivyyhdelle.
Laulu on kunnossa viimeisen päälle. Jotenkin tuntuu siltä, että esim. Dance of Deathiin verrattuna ollaan taas oman materiaalin parissa. Niinkuin ollaankin. Maidenissa Bruce tekee töitä ja näillä levyillä toteuttaa itseään. Sen kyllä kuulee. Bruce käyttää tällä levyllä koko skaalansa A:sta Ö:n. Jos haluat tietää, mitä Brucen äänestä on jäljellä tänä päivänä, kuuntele Tyranny of Souls. Itse asiassa siitä on jäljellä todella paljon. Hienoa työtä. Sanoitukset ovat myös taattua Brucea, erittäin mielenkiintoista tajunnanvirtaa, kuten aina.
Jotkut ”arvostelijatahot” ovat syyttäneet levyn kappaleita liiasta samankaltaisuudesta. Asia on mielestäni juuri päinvastoin. Materiaali on vaihtelevaa, tunnelmasta toiseen edetään kuitenkin sujuvasti ilman pakotuksen tuntua. Asiaa auttaa tyylikkäästi rakennettu kappalejärjestys, jossa erittäin tärkeänä vedenjakajana on kappale nro 6, Navigate The Seas of the Sun. Hieno tunnelmapala, jonka kummallakin puolella jyrisee vähän rajummin. Biisit ovat kokonaisuuksiltaan hyvinkin erilaisia ja allekirjoitan esim. Soundi-lehden arvostelijan kommentit siitä, että tämä on jonkinlainen läpileikkaus Brucen tähänastisesta urasta. Pienen pieniä palasia aikaisemmista tuotoksista ajelehtii mieleen sieltä täältä, mutta juuri kun olet saamassa ajatuksen kiinni, se katoaa. Minun mielestäni todella tuoreen kuuloista tavaraa, mietittyä ja huolella tuotettua. Joku on saanut tähän kiireen tms. makua, sitä en ymmärrä alkuunkaan !
Itse tuote on periaatteessa huolella valmistellun oloinen, mutta jotenkin paketista silti huokuu hieman halvan oloinen leima. On sanat ja sopivasti kuvia ja symboleja, itse levyä on koristeltu ja sitä rataa, mutta kuitenkin, pienen budjetin tuote. Ihan jo lehdykän paperista alkaen. Levy on tuotettu Sanctuary Groupin Mayan-merkille, täytyy tutkia tulevaisuudessa, onko tuotannon jälki samaa tasoa, eli onko siis kyseessä konsernin ”halpissarja” ? Seuraava kiinnostava tuote samassa sarjassa on Helloweenin syksyllä ilmestyvä uutuuslevy.
Niin, huonoa kappaletta tältä levyltä on turha hakea. Parista kappaleesta on hiukan enemmän huonoa sanottavaa, mutta löytyypä levyltä useampi täydellinen tai lähes täydellinen kappale. Rankkaisin tämän kokonaisuutena tässä vaiheessa kakkoseksi Brucen sooloista heti Accidentin jälkeen ja hieman Chemicalia edellä. Balls to Picasso, Skunkworks ja Tattooed Millionaire ovat levyinä ihan eri sarjaa, kuten alustuksessa jo varmasti selväksi tein, tämä Tyranny on selvästi samaa sarjaa kahden edellisen kanssa ja hyvä niin. Erittäin hallittu kokonaisuus, joka hieman melodisempana ja kertosäepainotteisempana nousee tässä vaiheessa hyvin korkealle omalla listallani, kun mietin äänitteitä, joille Bruce on äänensä antanut. Seuraavaksi hieman levottomampaa tajunnanvirtaa, eli analyysi kappale kappaleelta. Kuuntelukertoja on tätä kirjoitettaessa takana jo niin monta, että levy alkaa olla tuttu kuin taskunpohjat.
KAPPALE KAPPALEELTA
Mars Within (Intro)
-´Tarpeeksi monen kuuntelun jälkeen hyväksyttävä intro. Teksti ja tunnelma nostattaa odotuksia, mitä ihmettä sieltä nyt on tulossa ? Avaruuden ja selittämättömän uhan tuntua on saatu mukaan. Tätä ei voi laskea varsinaiseksi kappaleeksi, joten arvosanakin jää antamatta.
Abduction
-Heti alkuun lähes täydellinen pläjäys. Mennään aika rajusti Accidentin vesille, kokonaisuus on hieman tutunkuuloinen, mutta positiivisessa mielessä. Raju aloitus täräyttää homman käyntiin, kertosäe on TÄYDELLINEN. Ensimmäisen kertosäkeen jälkeen tuleva runttaus on ihan pirun hieno. Onneksi tarpeeksi lyhyt, muuten pää irtoaisi. Kitaroiden TIDIDI joka tulee esim. varsinaisen säkeistön kolmannen rivin jälkeen (...the grid of darkness falls...) on suoraan jostain Accidentilta. Kitarasoolon ensimmäinen osio on niin vailla päätä sekä häntää, siitä miinusta. Sen sijaan siirtyminen soolosta harmonia-osuuteen on hieno. Lopussa toistuu alun rajuhko teema ja kappale on kokonaisuutena vakuuttava aloitus. On osoittautunut myös kuuntelua kestäväksi. 9.5
Soul Intruders
-Alkaa niin ihanasti, ettei voi sanoin kuvailla. Kunnon mättöä, yes ! Yksinkertaista, mutta kiinnittää huomion sopivasti. Väliosa ennen kertosäettä ei ole kummoinen, mutta kertosäe on muutaman kuuntelun jälkeen ihan ok, vaikka tuosta SOOOUUULLL INTRUUUUDEEERRRSSS venytyksestä en liiemmin pidäkään. Brucen ääni virttyy hieman liian ohueksi. Tuntuu paranevan mitä enemmän kuuntelee, jää vain hieman aloitusraidasta. Tässä on taas asialliset kitarasoolot. Kappale loppuu samaan mättöön millä alkaa, ihan sairaan tehokas kuvio, yksinkertainen on todellakin kaunista. Kaupan päälle vielä äänijänteiden venytystä ja se on siinä. Kaataa ainakin meikäläisen kuin keilaaja 300p konsanaan.
9+
Kill Devil Hill
-Hieno, tunnelmallinen alku josta biisi riffitellään kohtuullisen rankkaan säkeistöön. Kertosäe keventää tunnelmaa hieman, vokaalit kertosäkeessä ovat erittäin tunnelmalliset ja tyylikkäät. Varsinaisen säkeistön taustalla oleva ”munkkikuoro” tuo kappaleeseen hienoa, jylhää tunnelmaa. Tehoaa parhaiten kuulokekuuntelussa ja muuten kovaa kuunnellessa hieman kauempaa kuunneltuna. Mielenkiintoinen miksaus. Ensi alkuun vierastin vähän lopun intsrumentaalisavottaa ja lievennystä, mutta kaikkine mutinoineenkin se on alkanut hiljalleen istua biisiin ja laventaa kappaleen hienoa tunnelmaa entisestään. Isoimmat tyylipisteet etenkin yksinkertaisen tehokkaasta pianosta. Kappale on tehokuuntelussa osoittautunut levyn kiinnostavimmaksi raidaksi, eikä sitä voi enää pitää muuna kuin täydellisenä sävellyksenä. Uusi klassikko on syntynyt 10
Navigate The Seas of the Sun
-Sitten ihan eri maisemiin. Kaunista ja soljuvaa musiikkia, hienoa tulkintaa. Pitkä sanoitus, Bruce todistaa taas kirjalliset kykynsä. Ei tämä mitään heavya enää ole, mutta onpahan vaan hieno biisi ja tuo mukavasti esiin myös Brucen tämän puolen, ilmeikkään ja hallitun, rauhallisemman tulkinnan. Siis juuri sen, mihin moni kova puhkuja kompastuu, Bruce ei. Vaikea arvostella, mutta jos laittaa vaikka Maidenin Journeymanin rinnalle, niin tämä taitaa vetää pidemmän korren, aika selvästikin. Ja taas kerran aika vakuuttava kertosäe, en muista Brucen biisien koskaan aikaisemmin nojanneen näin vahvasti kertosäkeisiin. No, tämän tasoisina mikä ettei. Lopussa ehkä tulee hieman liikaa toistoa ja Brucen oma yksityinen enkelikuoro, toistosta on pakko rokottaa, parikymmentä sekuntia pois ja homma olisi ollut paremmin hallussa. 9-
River of no Return
-Nyt kirmataan sitten Chemicalin tontille. Kun kappale pyörähtää kunnolla käyntiin, pieni DejaVu pilkottaa horisontissa, karaten käsistä hetimiten. Koskettimet taustalla tuovat tunnelmia, hmmm. Gates of Urizen ? Bruce laulaa selvästi artikuloiden ja tässä huomaa oikein keskittyvänsä tulkintaan. Pirun hienoa. Varsinaisen säkeistön taustalla pimputtaa taas piano ja hyvin pimputtaakin, pikkaisen kylmän väreen tuntua on iholla yleistunnelmasta johtuen. Muuten biisi on hyvin vaihteleva, ei meinaa saada otetta millään. Tämä tulee takuuvarmasti kestämään kuuntelua. Monipuolinen sovitus ja toteutus. Kitarasoolojen maalailuista erityinen maininta. Tämä tuntuu myös kasvavan kuuntelu kuuntelulta. Jotenkin tuntuu, että nyt ei ole todellakaan menty sieltä mistä aita on matalin, vaan asiat on tahdottu tehdä kuuntelijoille mielenkiintoisiksi. Kiitos... 9+
The Power of the Sun
-Jotain hemmetin äänimanipulaatiota alkuun ja sitten, heti pärähtää hermoon. Tässä biisissä kitarat on viritetty meikäläisen sydämen sykähdysten tahtiin ja kertosäe, kyllä, napakymppi. Kertosäkeen jälkeen tuleva perusriffi ja sen jälkeinen kitarakuulastelu on todella hieno. Mistä nuo ideat tulevat. Selkeä ja kompakti kokonaisuus. 2:20 jälkeen alkavat kitaroinnit ovat nannaa, kertakaikkiaan. Loppuun taas äänipelleilyä. Aika simppeli, mutta sitäkin iskevämpi. Kappale on kokonaisuutena kuitenkin ehkä liian simppeli ja kuluu käytössä helposti, levyn single-osastoa siis 8.5
Devil on a Hog
- Mitä ??? Tony Iommi ? Black Sabbath ? Alkuriffit täräyttävät meikäläisen aikakoneella suoraan 70-luvulle studioon Black Sabbathin kanssa. Mielenkiintoista. Ai tämäkö nyt on se levyn rock ´n roll biisi. Tavallaan. Säkeistössä lauletaan iloisemmin kuin mitä levyn kokonaisilme on, ja kertosäe on TODELLA iloinen duuriveto edeltäviin kappaleisiin verrattuna. Silti, aika riffivetoinen biisi eikä mitenkään liian kepeä. Kitarasoolo on sitten ihan Janick Gerssiä ja rokin puolelle livetään, siitä ei plussaa, päinvastoin. Muuten biisi on itseasiassa todella hyvä, tarttuu tarttuu. Ehkä sinänsä poikkeaa levyn yleisestä linjasta, mutta tämä on sitä monipuolisuutta. Jotenkin tuo mieleen Accidentin The Magician-kappaleen. Näitä tarvitaan, saa jalan vipattamaan ja kaasujalan nykimään. Kesäbiisi ? 9.5
Believil
- Jaahas. Laahustava tahti, koskettimilla ja bassolla maalaillaan doomahtavia tunnelmia ja kitarat leijuttavat jossain astraalitasolla. Kertosäe täräyttää vähän vauhtia kehiin, mutta on aika huono kokonaisuutena. Brucelta mainiota tulkintaa, mutta edes se ei pelasta tätä biisiä. Edeltävä materiaali on vaan niin kovaa tasoa, että jonkinlainen sukellus osuu tämän biisin kohdalle. Soundimaailma ja muutama efekti heittävät mielleyhtymiä taas 70-luvulle, mutta loppubiisin jytistelyt tuovat mieleen jo vähän industriaalivaikutteita. Outoa kyllä, juuri tuo teollisuusmetalli-osio on kappaleen paras kohta. Skunkworks hiipii kappaleen loppua kohden mieleen, I Will Not Accept The Truth. Mitäs siihen sanoisi, HELL NO ! Lopun kähisevistä nauruista plussat. 8-
A Tyranny of Souls
-Varovainen, maalaileva alku. Nyt pukkaa taas Black Sabbathia mieleen, jotain Tony Martinin aikaista. Nopeasti mainioon kertosäkeeseen, jossa taustan kitara vetää taas Tony Iommin kertomaa. Liekö tuo sitten mikään ihme kuitenkaan, koska muistaakseni Sabbath on yksi Brucen suurimpia suosikkeja menneiltä ajoilta Purplen ja muutaman muun ohella. Kovasti biisistä rakennellaan jylhää spektaakkelia, mutta yritys jää jotenkin puolitiehen. Kaksijakoinen kappale siinä mielessä, että kertosäe/säkeet ovat erinomaiset, mutta varsinaiset säkeistöt jäävät jotenkin torsoiksi. Kolmen minuutin jälkeen tuleva osuus on kyllä rankka, mutta epävireisyydessään ei vakuuta. Sanoituksen ”We are the Black Light, We are the Black Space” häiritsee jostain syystä, älkää kysykö miksi. Kitarat ennen viimeistä kertosäerynnistystä ovat hienot. Harvinainen nimikkobiisi, joka ei nouse missään vaiheessa uhkaamaan levyn kärkikaartia. Kovassa kuuntelussa korva on tottunut kappaleeseen ja jonkinlainen järkikin sävellykseen on tullut, mutta siitä huolimatta viimeinen silaus uupuu. 8.5
OUTRO
Suoraan kappaleiden arvosanoista johtamalla levyn keskiarvoksi muodostuu peräti 9. Kuitenkin, jos miettii Tyranny of Soulsia kokonaisuutena fiiliksen mukaan ja Brucen aikaisempaan tuotantoon suhteuttaen, on arvosanaa pakko nostaa. Levy on oudolla tavalla sekä helppo, että kuuntelijan yhä uudelleen haastava kokonaisuus, josta tuntuu nyansseja löytyvän koko ajan. Osa kappaleista on alkuinnostuksen jälkeen menettänyt otettaan ja osa on noussut arvoon arvaamattomaan. Silti, lopullinen tuomio on edelleen sama, kuin ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen. Erinomainen levy, jolla Bruce Dickinson todistaa edelleen olevansa yksi maailman varteenotettavimmista vokalisteista, ynnä pätevä sanoittaja ja säveltäjä. Unohtamatta tietenkään Roy Z:n panosta tälle levylle, joka on varmasti huomattava. Perinteistä heavya perinteisille faneille. Ei tällä levyllä varmasti paljoa uusia kannattajia voiteta, mutta väittäisin, ettei menetetä vanhojakaan. Jos olet koskaan pitänyt Brucen soolotuotannosta, tulet tavalla tai toisella pitämään tästäkin. Lopputulos määräytyy paljolti sen mukaan, kuinka kovat ovat ennakko-odotukset olleet. Eihän tässä mitään uutta ja mullistavaa ole, onpahan vaan kokeneitten miesten vakuuttava työnäyte, jälleen kerran. Allekirjoittanut yritti olla analyyttinen ja jättää Bruce-lasit nurkkaan. Niin tai näin, tämän pahempaa sanottavaa ei levystä löytynyt, aseet riisuttiin jo kättelyssä. Ja siitä jos mistä olen kiitollinen.
9½
Porvoossa 25.5.2005, Iron Constable
Nykyään melkein kaikki on jännää.
IC:lta loistava läpileikkaus, siitä kiitos. Monessa kappaleessa mielipiteemme käyvät yksiin. Levystä sen verran, että edelleen sijoitan sen Accidentin jälkeen kakkoseksi. Believilin olisin jättänyt pois, mutta muuten kiitettävä paketti. Ja Kill Devil Hill on täydellinen kappale. Parempaa tuskin voi toivoa.
What we do in life, echoes in eternity
-
Iron Constable
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
^Saman huomasin minäkin. Tuli kuunneltua aika tavalla ensi alkuun, edellisestä kerrasta on varmasti jo puoli vuotta. Otankin kuunteluun ensi tilassa. Luin oman tekstini oikein ajatuksen kanssa ja hyvät fiilikset palasivat mieleen. Ja hyvä kun joku viitsii lukea mun jaaritteluja, siitä kiitos Teille Kaikille !
Nykyään melkein kaikki on jännää.