The King for a 1000 Years 9.5
Upea, tarttuva kitaramelodia introssa. Mimmin aloitus yhdenaikaisesti skitan kanssa saa aikaan syvyyttä.... sukellusta aikaan, aikamatkailua suorastaan. Intro osuus kasvaa ja kasvaa.
Rankalla osiolla potkaistaan biisi sitteen liikkeelle tosissaan. Andi on iskussa ja bändi iskee muutenkin yhdessä ja vahvasti samaan maaliin.
Kertosakeessä ”I will show.....” monotonisine rumpuineen häiritsi kerran, mutta onneksi tämän ”power-kliseen ” liikatoistoon ei sorruta. Eikä juttua huomaa enää kuuntelukertojen karttuesa.
Biisi paukuttaa kiitettävästi riffiä ilmoille. Alun melodia on kyllä mahtava ja tunteita herättävä ja sitä on upeeta kuulla biisissä myöhemminkin.
Instrumentaali osuus tyrkkää ilmoille melkoista pauketta ja taitoa. Oliks joku huolissaan näiden ukkojen soittamisesta? Voimaa (poweria), mahtipontisuutta, upeeta skittakamppailua, maltillista tuplabasaria, keskiaikaset taustalaulut kaikki nuo mainitut tekevät osuudesta kiitettävän
.Myös rytmimuutokset kuten paluu rauhallisuuteen ja "King Of 1000 years" kohtaan ja siitä nopeempaan riffittelyyn säväyttää.
The Invisible Man 8.25
Alusta ei saa mitään kiinni. Sekalaista väritystä, ampuilua vähän joka suuntaan.... Sitten alkaa lanka löytymään ja biisi ottaa kyllä huomioonsa. Tästä sitä namukohtaa saa odottaa liki 2 minuuttia, johdatus kertosäkeeseen toimi hyvin.
Kertosäe on sitä iloista poweria. Soundi ja soolot vedetään kiitettävästi ja rankan poljennon säestyksellä, plussaa. Akustinen skitta sävyttää kivasti. Myös rauhallinen soolo ilman säestystä pakottaa kuuntelemaan. On mahtanut aiheuttaa livenä kicksejä! Ovelasti funtsittu, sillä sooloa seuraava nousu pianon sävyttämänä aiheuttaa täällä melkoista kimpoilua ja ihailua. Biisin paras kohta, prkl!
Olispa maltettu tiivistää tämä hieman lyhyempää ja tiivimpään pakettiin. Toimii muuten ja toimiikin helevetin hyvin.
Born on Judgement Day 6
Commodore 64 puhuu alussa “cylonien” tapaan ja sitten mennään. Tai oikeestaan biisi meni ja minä jäin pysäkille. Ei pääse mukaan ja kertosäekin on sellasta paatosta ja laulustemmojen päällekkäishehkutusta, että alkaa hieman huvittaa.
Kornii ilosta lauluu ja monotonista rummuttelua, ei putoo. Kitarakuviot hieman pelastaa, ihan loistavan kuuloisia paikoin.
Pakostakin jäbät on vetänny kieliposkessa nuo rumpu- ja bassosoolot tossa välissä. Huumorilta vaikuttaa ja pisteitä siitäkin. Kokonaisuutena kuunteluelämyksenä melkoisen välttävä juttu.
Pleasure Drone 9.75
Tämä riffi putoo prkl hyvin! Nyt on juoni mukana biisissä alusta asti. Rumpalikuvionti on elävää, filliä pukkaa kiitettävästi. Lauluosuus loistaa upeiden skittatuikkausten sävyttämänä (sekä rumpufillien) . Tämähän alkaa vaikuttaa silta Peken suosikkibiisiltä. Jumalavita bändi ja sovitus pelaa hienosti yhteen... ehjää tavaraa, ei rönsyile yhtään. Skitalla sitten vielä yritellään sooloilla orgasmia... Jimmy Page teki sen muuten aikanaan yleisölle. Kerrassaan häikäisevä biisi. Deris vetää korkeelta ja joka puolelta ihan saatanan hyvin. Yksikertaista ja kaunista, toimivaa matskua. Taitaa olla muuten hieman kasarifiilistelyä tässä, ilmankos putosin tuolilta, heheheeeh!
Kylmät väreet pinnassa..huh huh!
Mrs. God 8
Kyllähän tämäkin toimii, vaikka ei sävellyksenä ole mikään ihmeellinen, mutta kiva ralli. Ilonen skitta, pumppubasso. Selkee kaava, ei mitään sillisalaattia....
Hieman jää tunne, että mentiin siitä mistä aita oli matalin. Se on taito sekin, että osaa sovittaa laulumelodian vaikkakin yksinkertaiselle pohjalle. Pisteet mm sitäkin.
Silent Rain 7.75
Tässä mennään pitkälti mun diggaaman tyylin mukaan. Riffit on kunnossa ja basso tykittää munakasta komppia. Kertosäe sitten taas menee siihen ylenpalttiseen ”ilonpitoon”. OK se kuuluu power-musaan, enkä ala siitä kokoaikaa inisemään. Hyviä (10) ja tylsiä (5) kohtia sixty-fifty = 7.75
Skittaosuus taas kerran upea! Saattaa vielä nousta kuuntelukertojen kasvaessa.
Occasion Avenue 9
Intro tuo Hello-positiivisia muistoja mieleen rakkaalta kasariajalta.
Itse biisi potkaistaan tulille voimakkaasti ja minusta ihan uudella Helloween-tyylillä.
En osaa oikein yhdistää tätä sahausta ja fiilistelyä suoraan mihinkään. Helloweeniltä kuulostaa, mutta positiivisesti uuden tyylin matskulta (jos sellaista nyt on tunnustettu olevan?). Deris vetää tyylillä ja upeesti, viileesti, prkl! Rumpali viljelee upeesti tuplia, viddhu sohva tärisee.. Hrrrrrrrrr.
Basso kolisee ja pumputtaa, skitat lyö salamoina taivahalla..... sitten hiljaisuus………… Fuck! .... Bondmainen fiilis... hui hui...... ollaanko biisissä vai elokuvassa?
Marssirumpu ja Deris saattelee haikeisiin tunnelmiin.....
Sitten täysi höyry päälle ja taas mennään. ”Follow your heart, follow your dreams”
Ihan vaikuttava tekele.
Light the Universe 8.25
Tässä on sitä fiilistä. Olen ehkä vanha tai jotain, mutta toi kissa laulo ittensä mun sydämeen. Pianoriffi ja melodia Candisin ja Andin dueton taustalla toimii varsin hyvin. Upeeta herkistelyä.
Kertosäe itse vaan on hieman liian simppeli. Kertosäkeeseen kun olis saatu sovitettua enemmän ulottuvuutta taikka pikkuylläri niin tästähän olis tullut ihan mahtava biisi.
Nyt biisi herkyydestä huolimatta kärsii yllätyksettömyydestä ja siksi jää paremmalle keskitasolle.
Do You Know What You Are Fighting For 5.5
Joo Joo…… ja samantien heippa…. Helloween tarjos täyskärin. Mitähän tässä on sellasta, että tämä on levyllä?
Mukana on hieman teennäistä blues-vääntöä, minkä kaikki alan bändit tekee varmasti paremmin sekä tarttuva kertsi, joka tosin ei tunteita herätä. Soolotkin on vedetty sinne päin.... mikä tosin riittää tämän kurarieskan tasolle.
Come Alive 7.25
Rokkisävyinen ralli tässä. Raskaampaa Blues-soundia Hard-Rockilla väritettynä. Ei tämä ihan ole Helloweenin omaa tyyliä. Basso on mixattu hyvin pintaan ja laulukuvio on sovitettu mukavasti. Kertosäkeessä Andi vetelee myös ihan hienosti. Rokkisoolo mallia Scorpions menettelee tässä biisissä. Outo veto verraten levyn muuhun matskuun. Deris tarjoaa kyllä biisin parhaat palat (taas).
Shade in the Shadow 6.25
Alku lähtee hyvin. Deris vetää mukavasti läpi koko biisin.
En vaan löydä sitä sitovaa lankaa tästä biisistä. Melkoisen sekainen sovitus. Laulumelodia ja skittavastaava ei oikein kohtaa. Eikä saada oikein kunnon kliimaksia aikaan missään vaiheessa.
Peruskauraa tms... ei tarvia paljoa soitella. Tylsä kertosäe toistuu liian usein ja biisi on ihan ennalta arvattavissa, yllätyksetön.
Get it Up 7.25
Virkeellä skittasoundilla liikkeelle. Biisi on selkeesti rokkeri. Paras rokkeri tämän lätyn rokkeri-yrityksistä.
Skitat nostaa biisiä todella mahtavasti. Vaikee sanoa jaksaako tätä himassa itsekseen usein kunnella, mutta bailausmusana ja keikkaohjemistossa saattais toimia. Biisistä tulee mieleen hienoja fiiliksiä Power-biisistä. Sen tasolle ei kyllä tässä ylletä.
My Life for One More Day 9
Edellisten jälkeen tämä aiheuttaa ihan seisomisreaktion, siis on noustava jaloilleen ihmettelemään menoa. Ei siis sellasta stondista kuitenkaan.
Biisi jyrää ihan mallikaasti ja Helloween löytyy taas. Vocalisointeja on väritetty stemmoilla ihan laadukkaasti ja myös tällä kertaa kohtuudella, pysyy hyvin hanskassa. Siitä pogoja.
Syvyyttä ja raskautta on soitossa. Basso ihan sairaan kovalla mörinällä n. 4 min kohdalla. Skittasoolo-osuus todella upea.
Tätä kyll kuuntelee mielellään.Upea lopetus levylle!
Kokonaisuus (keskiarvo 7.83 )
Aluksi ekan kuuntelun jälkeen olin ihan pihalla, että mithvidh nyt on tehty, en meinannu saada kiinni siis mistään…. aaarrgh karmeeta monotonista tuplaa ja HHJJ kamaa, mutta sitten alko palaset oikeesti loksahdella uomiinsa. Noh ei ihan kaikki, mutta ehkei koskaan mulle tässä genressä.
Positiivisin piirre on, että näistä olis saanut yhden ihan saakelin kovan lätyn. Skittajutut on kovia ja Andi Deres on liekeissä. Siis ihan saatanan upee laulusuoritus, respect! Rumpalikin pistelee upeesti paikoin vaikka sellaista Uli Kuchin aiheuttamaa ”WOW”-efektiä ei pääse syntymään. Parhaat biisit aiheuttavat kyllä sen, että levyä tulee kuunneltua nyt ja tulevaisuudessakin. Soundimaalilma on kunnossa ja hyvilläkin kamoilla nauttii kuuntelusta ja saa kaikki irti.
Mun mielestä mennään aika laidasta laitaan materiaalin suhteen. Tietyst saatan vielä herätä joihinkin nyt heikoiksi todettuihin biiseihin. Tuskin kuitenkaan, sen verran näitä on koluttu.
Pieleen mentiin ihan sellasissa elementeissä, jotka olis voinut jättää huoletta pois:
Ei mulle uppoo toi perus-power loilotus mallia Born on Judgement Day, Do You Know, What You Are Fighting For, Shade in the Shadow ei niissä ole sellasta munaa tai mitään muutakaan, mistä innostuis.
Sitten olen kolunnut tuota oikeaa Rock ja Blues osastoa joskus ihan tosissaan, että nämä Come Alive ja Get It Up ei oikein avaudu mulle, vaan jäävät hieman sellaisiksi poikien ”omakivajamitteluksi”.
On se Weikathin kynä helvetisti tylsynyt, kun ukon sävellykset on levyn huonointa matskua. Sääli.
HAIL ANDI DERES!
Peke
Musa-Corner
! Monessa asiassa olen samaa mieltä, paitsi että pisteisiin voi huoletta usein lisätä puolikkaan tai jopa kokonaisen pisteen, tai ehkä jopa enemmän, johtuneisko mun kurptisa-laseista, hmmm... 
! Saa esim. Maiden pistää ens vuonna (toivotaan siis ens vuotta julkaisuajankohdaksi) parastaan, vähintään Dance Of Death-tasoa ja mieluiten yli, jos meinaavat Legacyn kumota lähiaikojen parhaan albumin pallilta.
.
Peruutus on varmasti totta, vaikka siitä nyt ei vielä bändin virallisilla sivuilla mitään infoa olekaan. Mutta noihin lukuinihin nyt kannattaa suhtautua varauksella. Ja vaikka kuinka huonoa tuo myynti olisikin ollut, niin kyllähän ne puheet "lipunmyynnin nihkeydestä" voi kuitata noilla kahdella ensimmäisellä Puolan keikalla, vai mitä 
