Tässä seuraa raportti ryhmärämän Tallinnan reissusta. Reissulla tapahtui järkyttäviä (lukekaa koko tarina alta).
Torstai 30.11
Keskiviikkoyönä pääsin nukkumaan vasta klo 01 aikaan, ja siitä pyörin sängyssä koiranunta nukkuen klo 04 asti, jolloin täytyi herätä, koska linja-auto Hellsinkiin lähti klo 05.15. Heti herättyäni tilasin taksin klo 04.50 kotioven eteen ja matka pääsi alkamaan. Ajattelin nukkua matkan Hellsinkiin, mutta nukkumatti ei ollut samaa mieltä, tai sitten maahantuojalta oli väliaikaisesti loppunut unihiekka, joten tuli sitten kuitenkin valvottua koko matka. Matkalla mietiskelin etukäteen kuinka mukavaa on taas lähteä tutun porukan kanssa rellestämään.
Saavuin Länsiterminaaliin ennenkuin muut olivat saapuneet, ja otin aamupalaksi Teen ja sämpylän. Ja hetken päästä saapuivat kaikki muutkin. Kukaan ei vielä tässä vaiheessa korkannut olutta.
Pääsimme nousemaan laivaan ja otimme paalupaikan laivan pubista, ja heti kun laiva lähti satamasta klo 08, oli kuuskuuskuusikolla oluet kädessä, ja kilisteltiin ensimmäistä kertaa tulevaa varten. Pian remmiin liittyi Kari-niminen "vanha jarru", joka oli lähtenyt myöskin Priestiä katsomaan. Kari on 35-vuotias Kotkalainen, ja oli yksin liikenteessä, todellinen musiikkidiggari, joka on nähnyt about kaikki hevikeikat Suomessa sitten 80-luvun alkupuolen. Juttua piisasi, ja löysimme heti yhteisen sävelen, niinpä pyysimme Karia liittymään joukkoomme loppureissun ajaksi, ettei tarvinnut yksin ihmetellä. Ja koska alkomahooli maistui Karille ihan yhtä hyvin kuin muillekin meille, oli sulautuminen joukkoon väistämätön ja täydellinen.
Koko matka menikin kuin siivillä tasaisesti olutta hörppien, ja paskaa jauhaen. Paskan jauhamista hieman häiritsi yökerho-trubaduuri Kriss Viconte (www.krissviconte.com), joka päätti aloittaa väsyneiden hittibiisien soittamisen. Jätkä soitti ihan asiallisesti kyllä, ja intoutui jopa soittamaan melkoisia heavysooloja biiseihin 666:n innoittamana. Kaveri tiesi kyllä että Priestillä oli keikka Tallinnassa, muttei suostunut soittamaan Breaking the Law´ta, vaikka kuinka yritettiin maanitella. Lupasi kyllä soittaa paluumatkalla. Lisää olutta koneeseen, ja useamman tuopin jälkeen olimmekin Tallinnan satamassa.
Satamasta hyppäsimme bussiin ja matkustimme hurjat puoli kilometriä Viru-hotelliin, bussissa toki korkkasimme Saku-oluet repusta. Hotellin aulassa arvoimme pikaisesti huonejaon, ja parit muodostuivat. Minä sain parikseni Hese "otetaan yhdet" Heiskasen, muut parit olivat Zapper/Mika, ja Weekend Warrior/Tipi. Myös seurueen tulokas Kari oli samassa hotellissa.
Kassit vietiin huoneisiin, ja sovimme tärskyt hotellin aulabaariin, jossa juotiin oluset, ennekuin siirryimme kohti vanhaa kaupunkia syömään ja vaihtamaan pilailurahaa. Sitä ennen kuitenkin Viru-hotellin aulabaarissa meinasi joutua pystypainiin, kun kaksi keski-ikäistä jarrua alkoi väkisin hakemaan tappelua. Aiheena tietysti Sm-liiga, ja suomen paras joukkue. Kaksi Ilveksen miestä, ja meidän seurue tietysti dissasi ilveksen samantien. olipa mukana yksi tapparamieskin. Poistuimme kuitenkin sinne kaupungille päin ennenkuin hommat etenivät siihen pisteeseen. Melko hyvä saldo kuitenkin, että ensimmäinen pystypainimahdollisuus jo 30 min saapumisen jälkeen.
Monen mutkan kautta päädyimme vaihtamaan pankkiin valuuttaa, koska Vanhan kaupungin lukuisat Money Exchange-puljut ovat silkkaa kusetusta.
Heti päästyämme pankista ulos, ryntää kimppuumme 3 miestä, sekä nainen. Mies esittäytyy poliisiksi, ja vilauttaa jotain poliisivirkamerkkiä. Pyysi saada nähdä kaikkien henkilöllisyystodistukset, koska Tony Blair oli vierailemassa Tallinnassa samana päivänä, ja turvallisuutta oli tehostettu kuulemma sen takia. kai me olimme hyvinkin epäilyttävän näköistä sakkia.
Mulla hälytti samantien hälytys pääkopassa, ja epäilin jonkinsortin kusetusta, enkä meinannut suostua näyttämään mitään paperia. Mies alkoi uhittelemaan ja kysyi haluanko lähteä n. 50 metrin päässä olevalla Poliisimaijalla selvittelemässä tarkemmin asiaa. Pyysin saada nähdä tarkemmin poliisimerkkiä, muttei mies suostunut kuitenkaan antamaan sitä omaan käteeni. päätin tässä vaiheessa olla yhteistyöhalukas, ja seurueen nainen kirjoitti ylös kaikkien henkilölliysyystunnuksen. Olin edelleenkin todella epäileväinen, ja seurueemmekin ihmetteli mitä ihmettä mahtavat tehdä niillä tiedoilla. Poliisi kysyi lopuksi missä hotellissa yövymme, ja Hese valitettavasti paljasti sen. Siinä vaiheessa rupesi jo epäilyttämään oikein kunnolla, sillä mitä hellvettiä se niille kuuluu missä me yövymme? poistuimme paikalta, mutta asia jäi vaivaamaan pitkäksi aikaa.
lopulta ei auttanut muu kuin mennä kysymään sieltä 50 metrin päässä olleelta poliisimaijalta, oliko kyseessä joku huijaus, vai aito poliisiasia. Miehet maijassa sanoivat sen olevan ihan virallista asiaa, joten vasta sitten mieli rauhoittui. Siihen asti oltiin mielessä käyty läpi kaikki kauhuskenaariot. Siispä oli ruoan vuoro...
Syötyämme, ja parin kaljan jälkeen, palasimme hotellille, jossa meille oli varattu sauna klo 17-19. Sitä ennen piti täydentää varastoja käymällä Prismassa. Hese jäi hotellille siksi aikaa, ja kun palasimme hotelliin, Hese löytyt NUKKUMASTA sängyltä! Shokki! Mr lökömentti oli sammunut! Ja viinaa oli kuitenkin vedetty vasta klo 07-16.30. Eli poser mikä poser. Ei muuta kuin Hese ylös sängystä, ja saunaan jatkamaan harjoituksia, se näemmä oli miehelle vielä tarpeen.
Saunassa otettiin miehestä mittaa (hyi teidän likaista mielikuvitusta), Hese kiskoi kiukaalle vettä samaan tahtiin kun kaljaa turpaansa (eli ihan saatanasti), ja välillä pulahdettiin poreammeeseen vilvoittelemaan. 1h 30 min meni leppoisasti.
Sitten oli itse main eventin vuoro, joten soitimme hotellin respasta meille tilataksin Saku Areenalle. otimme kuskin puhelinnumeron ylös, ja sovimme tulevamme samalla kyydillä takaisin hotellille. Saavuimme vähän sen jälkeen kuin ovet oli avattu, ja menimme heti sisään. Kyselimme paikallisilta mahdollisesta lämppäristä, ja saimme kuulla että siellä oli joku venäläinen lämppäribändi, nimeä eivät osanneet sanoa, eikä se meille koskaan selvinnytkään. Ei, se ei valitettavasti ollut ARIA.
Bändi oli ihan OK, perusheviä/Hard Rockia, mutta laulaja pilasi bändin esityksen jollotuksellaan, aika tusinalaulaja. Bändi ei onneksi soittanut kuin reilun 30 min.
Vähän jälkeen klo 21 valot sammuivat, ja The Hellion pärähti soimaan. Areena oli melko täynnä, joskin mitään hirmuista tungosta jäällä ei ollut. Setti koostui pitkälti samoista biiseistä kun alkuvuonna Suomessa, mutta nyt vihdoin koettiin HELLRIDER livenä, ja voin sanoa että perkele toimi! Settilistalta puuttui mm. Exciter, Worth fighting for, joten setti oli hitusen lyhyempi kuin Suomessa.
Bändi oli liekeissä, ja näytti nauttivan enemmän soitosta kuin Suomessa. Rob veti rautaiset vokaalit, kuten Metal Godin titteli velvoittaa, ja KK:kin oli kaivannut naftaliinista vanhat kunnon Gibsonin Flying V:t. Jopa Scott "rumpukone" Travis improvisoi filleissä ja kompeissä enemmän kuin miesmuistiin, niiden ainaisten samojen juttujen sijaan. Virolainen yleisö oli kaikinpuolinen hyvä ja äänekäs. Paljon oli suomalaisia paikalla, ja törmäsinpä joihinkin ruotsalaisiinkin.
Keikan jälkeen tapasimme kaljananniskelu pöydän edessä, jossa hoidimme vakavaa elimistön kuivumisvaaraa voitelemalla Saku-linimentillä. Zapper oli napannut itselleen Glenn Tiptonin plekun. Hymyt koko poppoon naamoilla paljasti, etteä kaikinpuolin tyytyväisiä oltiin ylipappien messuun.
Keikan jälkeen rupesimme soittelemaan samaa tilataksia, ja paljastui että tyyppi odotti meitä jo valmiiksi ulkopuolella. Ei tällaista palvelua saa kotimaassa. Luonnollisestikin kuski sai hyvät tipit.
Näin oltiin taas takaisin hotellissa, jossa vaihteeksi maisteltiin parit kaljat, ennenkuin siirryimme taas syömään kaupungille.
Loppuilta vietettiin hotellin baarissa erittäin kosteissa tunnelmissa. Hotellin yökerho oli pakattu aivan täyteen, ja Hesen pää meinasi ruuvautua irti kehosta, siihen malliin pää kääntyili Virolaisten perseiden perässä. Taisipa mies rakastua tulisesti paikalla käyneeseen ruusujen myyjään, rahaa piti lainata että sai ostettua siltä ruusun, ja pääsi edes juttelemaan sen kanssa. Ja sen ruusun Hese ojensi tietysti sille myyjälle
Tällä hetkellä Zapper oli jo lämmittelemässä omaa tätiä, vaikka vieressä oleva venäläinen jannu yritti myös kovasti päästä jaolle. Katseltiin sitä hetken vierestä, kunnes Hese päätti poistaa miehen siitä vonkaamasta. Hese meni miehen luo, ja työnsi sen sivuun ja käski painua vittuun. Täytyyhän miehelle antaa vonkaamisrauha nääs.
Yökerhon lavalle saapui orkesteri, jossa oli 2 vetävää mammaa tanssimassa pikkuisissa mekoissa, ja ilman rintaliivejä. Musiikista ei sitten sen jälkeen jäänytkään mitään mieleen. Mikan kanssa ihasteltiin bändissä olevaa nais-perkussionista, kaunis kuin mikä, ja mikä rytmitaju! Ottaisin sellaisen milloin vaan pariin komppiharjoitukseen.
klo 04 meni yökerho kiinni, ja siirryimme huoneisiin jatkoille. Zapperin vonkaama akka oli jo tässä vaiheessa sammunut hotellin käytävälle, joten ei tuuria tänä(kään) yönä. Hese hävisi joksikin aikaahuoneesta, ja löytyi myöhemmin NUKKUMASTA vessanpöntöltä. Kyllä nauru maistui jengille, ja naurun lomassa unohtui ikuistaa tuo hetki jälkipolville. The mighty Hese oli juotu pöydän alle!
Huoneissa oli verevät ja kosteat Maidenpuinnit klo kuuteen aamulla, kunnes seurue vähitellen hajosi omiin huoneisiinsa. Aamupalaan olikin aikaa enää muutama tunti.
Sanomattakin selvää, herätyskellon soitua aamiaisen merkiksi, jatkoin unia klo 12.30 asti. Huoneethan olisi pitänyt luovuttaa klo 12 mennessä, Pasi soittelee aulabaarista herätyksen, ja noustuamme siirrymme baariin, ja taas päivä alkaa. Keskityimme tappamaan aikaa tuopposiin, kunnes oli aika siirtyä Terminaalille, ja lähteä kotiin. Ennen laivaan nousua, lähes koko seurue joutui tullin syyniin, eivät sentään kuitenkaan luodanneet anaalikaivoksia.
Laivassa otettiin taas paikka baarista, missä olikin menossa korvia raiskaava Karaoke. Aivan hirveetä. Sitä kidutusta kesti tunnin ennenkuin ystävämme Kriss viconte saapui soittamaan. Muistutimme miestä lupauksestaan soittaa Breaking the Law´n, ja joka biisin välissä koko loppusetin ajan seurueemme mylvi: "Breaking the what?" THE LAW! "Breaking the what?" THE LAW! "Breaking the what?" THE LAW!
Ei soittanut mulkku sitä koskaan, FUCK THAT BITCH! Sinne meni sen tipit. Soitti kuitenkin Purplen Highway starin, josta seurueemme kiitti ilmakitaraoinnilla ja moshaamisella.
Loppu olikin pelkkää lökömenttiä, ja historiaa, ja kenties tulevaa legendaa. Saku-yhtiön vuosineljännes varmaan tuplaantui seurueemme ansiosta.
Tähän lopuksi haluaisinkin kiittää porvoon joulupukkia, maailman parhaasta joululahjasta. Love you man! Suomen sanasto ei riitä kertomaan kuinka kiitollinen ja iloinen olen tästä lahjasta.
Kiitokset myös matkaseuralle, oli täsmälleen niin lystiä kuin etukäteen kuvittelinkin. And then some.
This is Asa signing out. Muut voivat täydentää katkoksia muistissa.
METAL ON METAL, THE LOUDER THE BETTER! SAXON!
Ja ne naiset, tsiisus sentään mitä emäntiä oli tarjolla. Ja varsinkin yllämainittu ruusumimmi, siis WAU! oisin ostanu varmaan kaikki ruusut sille tsiksille jos olisi valuuttaa löytynyt 
