Dance of death ajan hampaissa.

[Lappis]

Mun kyllä täytyy näiden parin uusimman plussaksi mainita kyllä saundit. Lopultakin Maiden kuulostaa edes hitusen heavylta eikä miltään iskelmältä.

Eli lienee aika selvää, että mulle noi kasariposersaundit ei uppoa vähäisimmän vertaa.
Ja kyllähän RainMaker biisinä on varsin kova, kuten myös Paschendale. DoD olisi tolkuton biisinä mutta se helvetin humppavälikohta... Käsittämätöntä kurasontaa, mikä laskee biisin kokonaisarvosanaa heti ja paljon. Sääli.

No More Lies ja Wildest Dreams ovatkin sitten Maidenin ehdottomia pohjanoteerauksia. Tervemenoa samaan kastiin The Apparationin, Angel& Gamblerin ja muiden vastaavien " mestarisävellysten " kanssa.

Kaksi tulevaa klassikkoa, yksi melkein klassikko ja melkein pohjanoteeraus samalla hetkellä, kaksi pohjanoteerausta ja loput keskitasoa. Siinä on Maiden tällä hetkellä. Voisi mennä huonomminkin

[Brain Damage]

Mun kyllä täytyy näiden parin uusimman plussaksi mainita kyllä saundit. Lopultakin Maiden kuulostaa edes hitusen heavylta eikä miltään iskelmältä.

Eli lienee aika selvää, että mulle noi kasariposersaundit ei uppoa vähäisimmän vertaa.
Ja kyllähän RainMaker biisinä on varsin kova, kuten myös Paschendale. DoD olisi tolkuton biisinä mutta se helvetin humppavälikohta... Käsittämätöntä kurasontaa, mikä laskee biisin kokonaisarvosanaa heti ja paljon. Sääli.

No More Lies ja Wildest Dreams ovatkin sitten Maidenin ehdottomia pohjanoteerauksia. Tervemenoa samaan kastiin The Apparationin, Angel& Gamblerin ja muiden vastaavien " mestarisävellysten " kanssa.

Kaksi tulevaa klassikkoa, yksi melkein klassikko ja melkein pohjanoteeraus samalla hetkellä, kaksi pohjanoteerausta ja loput keskitasoa. Siinä on Maiden tällä hetkellä. Voisi mennä huonomminkin

Omasta mielestänikin Maiden olisi saanut viedä kitarasoundit raskaampaan suuntaan jo aikaisemmin kuin kahdella viime levyllä. The X Factorin kitarasuondit ovat mielestäni Maidenin huonoimmat ikinä.

[-Ossi-]

Itsellä Dance Of Death on edelleen viiden parhaan Maiden-levyn joukossa, ja sitä tulee kuunneltu viikoittain!Äänestin siis tuota "Yksi Maiden parhaimpia levyjä..." Ainoa miinus levyllä on Daven soolojen "tunkkaisuus".

Perkeleen kova levy!!!

[mika]

DOD on mielestäni yksi Maidenin parhaista levyistä. Täll hetekllä Top 2: No Prayer For The Dying ja Dance Of Death
Levy siis Maiden eliittiä!

[Peke]

Mulle DOD oli tullessaan ja on edelleen se nr 8-9.
ensimmäiset 7 levyä jakavat sijat 1-7. eli hyvin pukkas tavallaan parhaimmistoon. Ei ole kokonaisuutena kauhean kovassa kuuntelussa ollut. Tiettyjä biisejä olen kyllä kelannut sitten useimmin.

eli ei oikein mikään noista vaihtoehdoista sovi tähän mun fiilikseen

Paras vaihtoehto olisi "Hyvä levy, muttei yllä vanhojen klassikoiden tasolle". Ei levyltä löydy oikeastaan yhtään heikkoa vetoa, mutta Rainmaker, Montsegur, nimikkobiisi ja Paschendale nousevat muiden yläpuolelle.

Tuo on hyvin sanottu

[Exciter]

Silloin ilmestymisen jälkeen kuuntelin levyn puhki ja se jäi hyllyyn koristeeksi, mutta nyt oon taas alkanu kuuntelee DoDia lähiaikoina ja oon löytänyt siitä uusia juttuja. Vastasin siis parhaimmistoa vaikka vaikka onkin huonompi kuin kulta-ajan levyt. Useat ns. täyttöbiisit pilaavat sen mahikset nousun top 5:een.

[rocker]

DoD kolisee edelleen. Tuskinpa tulen tähän lättyyn koskaan kyllästymään. Ja tuskinpa Maiden tulee enää tätä parempaa levyä tekemään.

[The_Air_Raid_Siren]

Minulle kyllä DoD on Maidenin parhaimmistoa, pääsee ehkäpä viiden kärkeen. Nämä raskaammat kitarasoundit miellyttävät korvaa ja Wildest Dreamsia + Age of Innocencea lukuunottamatta ei levyllä juurikaan huonoja kappaleita ole. Dance of Death ja Paschendale ovat mestariteoksia, No More Lies, Rainmaker, Montségur, Journeyman, New Frontier ja Face In The Sand hyviä kappaleita. Gates of Tomorrow on melkoinen keskinkertaisuus. Mielestäni kyllä tasaisen hyvä levy josta ehdottomana plussana nämä raskaammat kitarat kuten Brave New Worldillakin.

[Miska]

Itselleni DoD on kyllä kiistatta Maidenin TOP 3 levy. Monesti vierailee siellä ihan piikki paikallakin. Itse pidän tuosta soudista kovasti ja se on yksi tekijä miksi tämä on niin hyvä. Itse ajattelen vähän samoin mitä Lappis tuossa ylempänä kirjoittikin. Jos vertaan vaikka Seventh soniin, niin siinä on minusta monia biisejä joista pitää olla live versio jotta ne kuullostava siltä miltä pitää. Esim. Moonchildissa ja The evil that men dossa ei studio versioina ole minusta kaikkea sitä tarvittavaa munaa.
Mutta DoDilla biisit kuullostavat jo studiossa ikään kuin "riittävän hyviltä".

Lisäksi DoDilla on kaksi tällaista loistavaa "mammutti" biisiä (Dance of death, Paschendale). Itse pidän ehkä kaikkein eniten tällaisista biiseistä. Dance of death on lisäksi minusta ehkä paras, tai ainakin parhaita Maiden biisejä. Tälläiset biisit pitävät myös mielenkiintoa hyvin yllä.

Levy ei tosin ole minusta mikään kovin tasainen, mutta itse en pidä tasaisuutta missään uskomattomassa arvossa. Etenkin kun huonoja biisejä ei kuitenkaan ole, on vain muutama muita kovempaa.

Ei tämä mitenkään asu levy soittimessa, mutta ei sitä tee mikään muukaan levy. Alku innostus on tietty tasaantunut, mutta kyllä se yleensä aina toimii kun laittaa soimaan.

[Mercenary]

Mainittakoon, että tässäpä mielenkiintoisin topic vähään aikaan.

Asiaan. DoD oli alkuhuuman aikana kovassa soitossa, ja jo parin kuuntelukerran perusteella tuli selväksi, että tämä levy on paremoi kuin BNW. Lisäkuuntelu osoitti, että plätty on Maidenin kovin sitten 7th Sonin. Paljon ylistetyt Rainmaker, No more lies, Dance fo death, Paschendale ja Journeyman.
Mukaan on tosi mahtunut yksi täyteraitakin, Age of innoncence, joka sekä sävellyksellisesti että sanoituksellisesti on heikko esitys. Täytebiisit ovat kuitenkin leimanneet Maidenin levyjä koko 90-luvun.

Muut biisit menevät Ok tai hyvien osastolle. Aluksi heikkona pitämäni Face in the sand on tässä kesän mittaan alkanut avautua, enkä enää pidä sitä täytebiisinä. Uusia ulottuvuuksia siis löytyy.

Alkuhhuman jälkeen levy oli ja pysyi hyllyssä jonkin aikaa, mutta kun sen taas kuunteluun otti, se on vieraillut soittimessa säännöllisin väliajoin. Eron BNW:hen tekee suureksi se, että alkuhuuman jälkeen levy on soittimeen eksynyt vain satunnaisesti.

Kyseessä on kiistaton klassikko.

[Jilona]

DoD on yksi suosikeistani. Parasta Maiden-levyä en osaa vieläkään päättää, mutta tämä on minusta yksi parhaista.

[Akiman]

Voisin toki kirjoitella tähän ketjuun ihan erillisen viestin, mutta kun kerran olen juuri lähiaikoina kirjoittanut Dance Of Deathista tekstin, niin käytänpä sitä nyt hyväkseni tässä yhteydessä itseäni lainaten ja kiteytän vielä tuon elinkaaren viestin loppuun, jotta itse vuosien kulutuskin tulee käsiteltyä.

Kuten arvata saattoi, nousi Iron Maiden suosiossaan jälleen lähes parhaimpien aikojensa tasolle ja keikkojen suhteen jopa niiden ylikin Bruce Dickinsonin ja Adrian Smithin palattua yhtyeeseen, jota seurasi vuonna 2000 kauan odotettu paluualbumi Brave New World. Tästä hurmoksesta otettiinkin sitten kaikki ilo irti, mistä kertovat enemmän kuin tarpeeksi laajat kiertueet tai vaikkapa Rock In Rio DVD:n ja live-albumin julkaisemiset. Iron Maiden oli kuitenkin palannut jäädäkseen ja tästä saatiin konkreettiset todisteet viimeistään vuoden 2003 syksyllä ilmestyneen Dance of Deathin myötä. Yhtyeen paluu ruotuun oli Brave New Worldilla ehdottoman hyvää luokkaa, mutta parantamisen varaa oli vielä lukuisissa yksityiskohdissa, sillä uusia tuulia kaivattiin vanhojen vahvuuksien rinnalle, eikä Iron Maidenin toivonut turvautuvan liian yksinkertaisiin ratkaisuihin. Näihin ja moniin muihin toiveisiin toimi vastauksena juuri Dance of Death, jolla Iron Maiden esitteli parhaiden tavaramerkkiensä lisäksi myös uudenlaisia tarttumapintoja.

Siinä missä Brave New World oli vahva, mutta ehkäpä liikaakin tyypillisimpiin Iron Maiden -aineksiin turvautunut albumi, lähti Iron Maiden Dance of Deathilla kokeilemaan jälleen hieman uudenlaisia tyylittelyjä, joiden suuntauksiksi valittiin tällä kertaa progressiiviset elementit, rakenteet ja myös akustiset ratkaisut. Näiden myötä Dance of Death onkin ehdottomasti edeltäjäänsä mielenkiintoisempi ja monipuolisempi teos, jolla vallitsevat esimerkkeinä mainittujen erikoisuuksien lisäksi entistä ehompina myös Iron Maidenin parhaat tavaramerkit, eli yleinen tarttuvuus, melodisuus, harmonisuus ja kaikkien instrumenttien tasolle yltävät koukut. Tämän takia on oikeastaan hieman sääli, ettei Kevin Shirley vaikuttaisi saavan vieläkään aikaiseksi ihan sellaista äänimaailmaa, jota Iron Maiden ehdottomasti kaipaisi. Lievä tukkoisuus ei ole lainkaan häiritsevää, sillä kitararintaman taika raikaa hienosti, mutta sen sijaan esimerkiksi bassosoundissa on enemmän toivomisen varaa. Onneksi yhä enemmän kypsää väriä ääneensä saanut Bruce Dickinson tekee jälleen albumilla hyvää jälkeä huikeista korkeuksista herkimpiin tulkintoihin, vaikkei hän ihan parhaimpiin ja vapautuneisimpiin suorituksiinsa ylläkään, mutta perustekijät ovat kuitenkin mainiossa kunnossa.

Jälkikäteen on helppoa sanoa, että Dance of Death oli lopulta juuri sitä, mitä Iron Maidenilta saattoi toivoa 2000-luvulla ja Brave New Worldin jälkeen. Ikuisiin klassikoihin vertaaminen on suorastaan mahdotonta, mutta albumi seisoo niin vankasti tyylillisesti ja sisällöllisesti omilla jaloillaan, ettei sellaisia asioita ehdi edes ajattelemaan Iron Maidenin taian viedessä mennessään paremmin kuin 15 vuoteen. Albumi on ennen kaikkea tiivis, monipuolinen ja yhtenäinen kokonaisuus, josta ei montaakaan tasaisempaa kappaletta löydy. Erityisesti koko pitkät kestonsa herkullisesti täydentävät Paschendale, Dance of Death, No More Lies, Montsegur ja Age of Innocence ovat tunnelmiltaan, rakenteiltaan ja sävellyksien kaikkien kerroksien kannalta erittäin hienoja teoksia, joita kohtalaisen Wildest Dreamsin ja loistavan Rainmakerin kaltaiset menopalat täydentävät entisestään, hienojen New Frontierin ja Akustisen Journeymanin täydentäessä lähes säröttömän kokonaisuuden. Jos vähänkin tasaisempia kappaleita etsii, niin ne ovat juuri Wildest Dreams ja Face In The Sand, mutta kun keskinkertaisuuksiinkaan ei alennuta kertaakaan, on kokonaisuus ehdottomasti Iron Maidenin paras pitkiin aikoihin.

Oikeastaan Dance of Deathin kokonaisuudessa jäävät muutamien mitäänsanomattomien hetkien lisäksi häiritsemään ainoastaan juuri soundiratkaisut, jotka toki valjastavat monet kappaleet juuri tarvittuun muotoon, mutta äänimaailmasta kaipaisi silti monin paikoin tunnistettavampaa Iron Maidenille ominaista soundia. Sen sijaan kaikki itse sävellyksiin liittyvä yltää pitkästä aikaa tasolle, jolle Iron Maidenin toivoi hartaissa haaveissaan vielä joskus palaavan. Yhtye onnistui tekemään rikkaan albumin, jolla ei ole sanottavissa määrin tasaisempaa materiaalia, minkä lisäksi sitä on sävytetty yhtyeen vahvuuksien lisäksi lievästi progehtavin ja kokeilevin aineksin. Näiden yhdistelmien myötä Dance of Deathia on helppoa kutsua kiitettäväksi albumiksi Iron Maidenin tuotannossa ja ehdottomana paluuna yhtyeelle kuuluvalle tasolle. Dance of Deathin myötä onkin suorastaan pelottavaa ajatella, mihin suuntaan yhtye tämän jälkeen suuntaa, eli onko luvassa uuden aallon kultaisia vuosia, vai suunnataanko tästä jälleen kohti vaikeampia aikoja.

4½/5

Olen ollut pitkälti samalla kannalla koko tämän kahden vuoden ajan, eli näin ollen Dance Of Death ei ole menettänyt omalla kohdallani arvoaan yhtään, vaan kuuluu edelleen Iron Maidenin ehdottomaan parhaimmistoon. Eniten albumilla häiritsevät edelleen samat seikat, kuten tietyt puutteet soundeissa ja jotkin tekijät vokalisoinneissa, mutta tyylitlään ja kappalemateriaaliltaan Dance Of Death on kaikin puolin itseäni miellyttävä ja huikea kokonaisuus, josta ei juuri tasaisia kappaleita löydy. Iron Maiden on löytänyt erittäin kiinnostavalla tavalla uusia suuntauksia myös tällä toistaiseksi uusimmalla albumillaan ja jos niitä viedään vielä eteenpäin jatkossa, olen valmis ottamaan vastaan jopa uuden mestariteoksen Iron Maidenilta vielä 2000-luvullakin. Dance Of Deathia on ehkä mahdotonta verrata 80-luvun klassikoihin, mutta objektiivisessa tarkastelussa se on ehdottomasti kiitettävän arvosanan ansaitseva levy ja yhä edelleen yksi parhaiden 80-luvun heavy-bändien parhaista uudemman aikakauden levyistä.

[Emeritus]

Kaiken kaikkiaan levy sisältää aivan käsittämättömän mielenkiintoisia teoksia..., mutta kaikkihan Maidenin tuotokset ovat sellaisia.

Kyllä se on kumma jos vielä 70-vuotiaana voit sanoa että on se The Apparition kova ja mielenkiintonen biisi, ei se kaikki maidenkaan parasta ole, vai?

kyllähän The Apparition on jo nyt aikamoinen kuriositeetti. Biisi, jossa ei ole introa, eikä kertosäettä, ja loppuu samalla tavalla kuin alkaakin, eli melko yllättäen.

[Heikunkeiku]

En edelleenkä osaa sanoa tuosta levystä kokonaisuutena. Ehkä se on siellä keskitasolla. Kuitenkin levyllä on muutama niin loistava biisi joten voisin ostaa levyn jo pelkästään niiden takia.

[CharlotteTheHarlot]

Mun mielestä Dance of Death on ehdottomasti yks Maidenin parhaista levyistä, tippuu ainakin mun top5:een kepeesti. Pidän kaikista biiseistä tosi paljon, ainoastaan Montsegur ja Gates of Tomorrow on mun mielestä sellasia keskivertoja.

Aika moni sanoi, että kuunteli Dance of Deathiä tiiviisti parit ekat viikot julkaisun jälkeen ja kyllästy sit. Mulla se on soinu jonkun 666 kertaa, mut en ole vieläkään kyllästyny siihen. Se ja kaikki muutkin Maidenin levyt soi vähän väliä. Ei, mulla ei ole Maiden-laseja päässä.

[Taival]

No jos ajatellaan näitä kahta Blaze ajan jälkeistä Maiden levyä, niin kyllä DoD on paremmin minun kuuntelussa aikaa kestänyt ja jopa ajan saatossa avautunut yhdeksi Maidenin parhaista levyistä.
Levy on ennenkaikkea huikean hieno kokonaisuus ja sävellyksellisesti ehjä levy. Kesällä kun tuli pääasiassa keskityttyä tuohon alkupään tuotantoon, piti DoD silti pintansa ja pysyi soittimimessa.
Kuten jo täälläkin on sanottu, on 80-luvun materiaaliin vertailua vaikeaa ja minusta jopa turhaa. Nyt ollaan 2000-luvulla ja Maiden minusta löysi itsensä uudelle tuhatluvulla juurikin Dance Of Deathin myötä. Ja nyt kun tämä itsensä löytäminen on tapahtunut, uskallan asettaa jopa hirmuisia odotuksia tulevalle studioalbumille, mikäli materiaali pysyy linjassa DoD:in kanssa ja jos vielä saisivat sen kesän kietueella olleen energian mukanaan studioon.
Minulle Maiden nykyään on nimenomaan DoD ja en usko, että olisi mitään järkeä lähteä haihattelemaan menneiden perään, kun puhutaan tulevaisuuden uudesta musiikista. Tai että esim. Harris siihen haluaisi edes ryhtyä.

[Hammer]

Dance Of Death on omalla kohdallani parhaimmillaan jopa Maidenin Top-5 levy, mutta muutamien keskitason biisien takia se ei pääse nousemaan sinne ihan terävimpään kärkeen. Soundit ovat raskaat & sitä kautta todella hyvät. Monta erinomaista biisiäkin löytyy, joten biisimateriaali on niistä muutamista kohtuullisista esityksistä huolimatta melkoisen vahvaa. Parhaimmistoa edustavat Paschendale (yksi suosikeistani koko Maiden-tuotannosta), Dance Of Death, Journeyman, Rainmaker ja Gates Of Tomorrow (varmastikin yksi aliarvostetuimmista Maiden-biiseistä). Lähes samalle viivalle pääsevät Face In The Sand ja Montsegur. Sitten sitä heikompaa antia minun korvaani ovat Wildest Dreams ja Age Of Innocence. On toki mainittava, että mitään rimanalituksia ei levyltä löydy, vaan nuo heikoimmatkin biisit kolahtavat varsin mainiosti.

Äänestin kuitenkin tuota ylintä vastausvaihtoehtoa. Lähempänä DOD on minun papereissani Maidenin parhaimmistoa, kuin keskitasoa. Brave New Worldiin verrattaessa vie tämä uusin studiolätty selvähkön voiton. Eli oikealla tiellä vaikuttaisi Maiden olevan tällä hetkellä. Mielenkiinnolla odotan mitä seuraava albumi tuo tullessaan ja pystyykö se vielä parantamaan jo varsin erinomaisesta Dance Of Deathista.

[Maso]

Levyn ilmestyttyä olin aikasta pettynyt ja menikin yllättävän pitkään, että aloin edes enempiä pitämään koko levystä. Itse asiassa se suurin kolahdus tapahtui suht tasan vuosi sitten erään kalsarikänniyön/irccisession aikana. Sitten iski kyllästyminen ja levy on jäänyt todella vähälle huomiolle paitsi aina keikkojen lähestyessä on innostus noussut. Alusta alkaen mua on vaivannut herra monitaitoharrisin ja Maidenin ryhtyminen näihin orkestraalihommiin (muotia nykyään metallissa?) kun ei sitä hallitse. Jättäisi ne osaavammille kuten Tuomas, Tobi tai Jon (IE) nyt muutama mainitakseni. Toisaalta levyn ne IMO helmet eli DoD ja Paschendale sisältävät juuri tuota eli ota nyt sitten minusta selvää -- en ota itsekään. Eniten varmaan häiritsee nämä sinkuille tungetut orchestral-versiot. Rainmakerin lasken myös levyn parhaimmistoon mutta noiden kolmen ulkopuolelta löytyy minulle aika mitäänsanomatonta matskua, ei nyt sentään tolkutonta paskaa, mutta ei, ei niin kauheesti nappaa. Summa summarum: Ihan ok levy mutta ei mitään klassikkoainesta ja tullaan muistamaan levynä, joka tappoi Pahan Sedän keräilyinnostuksen sekä The Almost Complete Discography Page sivuston päivitysten tappajana. Sorry.

[p_perkele]

Itse tykkään levystä, osa biiseistä on tosin puuduttavia, mutta on myös pari helmeä kuten yllätys yllätys Dance Of Death, Rainmaker, Paschendale jne.

[Spartan]

Kyllä levy yleensä kerran viikossa soittimessa käy, ja uskon vahvasti siihen että levyy kuullostaa viellä 10 vuoden päästä yhtä hyvältä, tai jopa paremmalta kuin nyt.

[-Iron-]

DoD kuuluu kuuluu kyllä sinne kärkipään levyihin maidenilta. aivan top viiden tuntumassa...

[Höyste]

Keskitasoa. Ei kyllä mene top-vitosen joukkkoon...

[escudo]

Mielipide ei ole juurikaan vuosien saatossa muuttunut, pidän edelleen Dance of Deathia Maidenin parhaimpana levynä. Levy iski siitä päivästä lähtien kun sen kaupasta kävin hakemassa eikä innostus ole siitä tippunut laisinkaan, päinvastoin ajan hampaissa biisit ovat jopa hioutuneet entistä paremmiksi. Musiikillisesti levyltä ei mielestäni löydy yhtään heikkoa biisiä, kaikki menee kevyesti keskitason paremmalle puolelle. Erityisen loistavat lyriikat kaikissa biiseissä täydentävät loistavasti musiikillisen annin ja levystä muovautuu todella monipuolinen mestariteos. Omia suosikkeja levyltä on vaikea sanoa kun kaikki iskee todella kovaa.

[Opeth]

Yksi Maidenin parhaista levyistä, eikä todellakaan ole pölyttymässä hyllyssä. Levyllä on useita erittäin päähän jääviä biisejä ja brucen ääni on edelleen hyvässä kondiksessa. Varsinkin levyn alku puoli + Paschendale ovat erittäin mukiinmeneviä biisejä.

[reptile]

Kyllä kestää aikaa. Itse asiassa yksi eniten soittimessa viihtyneistä Maiden-levyistä. Ei yhtään täytekappaletta, kaikki ovat hyviä. Kärkikappaleina aivan jumalainen Rainmaker, joka on muuten yksi kaikkien aikojen Maiden-biiseistä, Dance Of Death, Paschendale, Face In The Sand ja Journeyman. Ehdottomasti yksi Maidenin uran hienoimpia levyjä POM:in, SSOASS:in ja SIT:in kanssa.